Hei vaan kaikki!
Löysin tämän sivuston vasta hetki sitten ja kerronpa tässä teille oman tarinani.
Tammikuussa 2005 sain suuren lumikuorman oman talon katolta niskaani lumitöitä tehdessäni ja täytyy sanoa, että se oli taitekohta elämässäni. Oli aika ennen ja jälkeen tapaturman. seuraavana päivänä alkoi ankarat huimauskohtaukset, pahoinvointi, kallonpohjakivut, näköhäiriöt, tasapainohäiriöt, vapina, yölliset hengityskatkokset, tärinä kyljellä maatessa, autonomisen hermoston täydellinen ylilyönti; hikoilu varsinkin pään ja kaulan alueella , tykytykset vapina, palelu, kävely oli todella raskasta kuin olisi kivireki ollut niskassa. Tätä listaa voisi jatkaa vielä samanverran lisää mutta jätän seuraaviinkin kertoihin kerrottavaa.
Aluksi oltiin ihan hukassa mikä minua vaivasi, pitkien, pitkien tutkimusten , anamneesien ja monen mutkan kautta ( aikaa se vei 1,5 vuotta) pääsin Käpylään Huhmarin vastaanotolle joka oli ensimmäinen lääkäri jolla oli hajuakaan mistä on kyse. Sain jo siellä pelkän anamneeesin ja neurologisen tutkimukseen dg: kallon sisäisen vamman jälkitila.
Siitä alkoivat useat osastokuntoutus kerrat Ortonissa K-A Lindgrenin hoidossa. Kertakaikkiaan osaavaa ja asian tuntevaa hoitoa ja tietoa. Tehtiin funktionaalinen MRI jossa todettiin molemmin puoli alarialigamenttien repeymät ym, ym
Tämän vuoden helmikuusta lähtien olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä, sekin pitkän mutta suhteellisen asiallisen paperirulijanssin jälkeen.
Täällä hetkellä arkipäivääni on se, että olen aina kotona, autonkyyti on myrkkyä tasapainolle. Elän hyvin rauhallista ja säännöllistä elämää. Yöunet on tärkeät ja pitkät jollei ole kipua eikä huimausta ym. Pieniä askareita omaan tahtiin saan joskus tehtyä. Ilman aviomiehen apua en voisi asustaa yksin, mies käy kaupassa , siivoaa, tekee pihatyöt jne. Tämä on ollut sopeutumisen paikka, elämä on muuttunut kyllä täysin entisestä. Onni on ollut myötä, että ystävät eivät ole unohtaneet!!!