Vaivat ja mieli

Aihe vapaa

Vaivat ja mieli

ViestiKirjoittaja aurora » 27 Maalis 2013, 00:02

Onko teillä muilla vastaavia ongelmia että niska-hartiavaivat vaikuttavat mielialaan? Itselläni on valtavia haasteita jaksaa arkiasioita näiden vaivojeni kanssa. Toisina päivinä niskaa särkee ja jumittaa vähemmän ja toisina enemmän, mutta kaiken kaikkiaan mieliala on tosi matalalla vaivojen takia. Arjesta voisin periaatteessa niskavaivojen kanssa selviytyä niin, että käyn töissä ja hoidan arjen mutta mieli laahaa perässä ja olen tosi uupunut kipuiluun parempinakin päivinä. Tuntuu, että tätä elämäni vain on - särkyjä, jumituksia, unettomuutta, kipua, jumppaa, toiveita paranemisesta, kaksi askelta eteen ja yksi taakse ja taas sattuu. Toisinaan on parempia päiviä. Mites muilla, mikä avuksi? Positiivinen ajattelu kokeilussa, samoin mindfulness ja muita stressinhallintakeinoja. Yritän nukkua, syödä hyvin, liikkua, auttaa muita unohtaakseni omat vaivani ja keskittyä olennaiseen. Silti tuntuu ettei meinaa jaksaa. Miten te muut pärjäätte?
Jumissa.
aurora
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 6
Liittynyt: 11 Helmi 2013, 13:23

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Maalis 2013, 11:20

Voi kyllä vaikuttavat, kunnon vuoristorataa tämä elämä onkin aina välillä.

Kipu on sellainen kaveri, että se syö auttamatta mielialaa, kun vaivat alkavat kroonistua. Siksi yleinen hyvä neuvo onkin, että elämää pitää yrittää täyttää mieluisilla asioilla, jotka vievät ajatukset pois kivuista ja vaivoista. Minä esim. leivon pahoina kipupäivinä, sillä siitä olen aina pitänyt.

Ja juuri nuo paremmat päivät auttavat jaksamaan, sillä kun on huono päivä niin tietää että seuraava voi olla taas parempi.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja Eippi » 27 Maalis 2013, 12:18

Komppaan Anzqua. Olen aiemmin ollut todella iloinen ja positiivinen ihminen, mutta kipu painaa mielen matalaksi. Kipu rajoittaa elämää ja sekin lisää henkistä pahaa oloa. Mielialalääkkeitäkin kokeilleena tiedän, että niin kauan kun kärsin näistä kivuista niin mieliala on kyllä maassa. Kun oli paremmat ajat viime vuonna niin mielialakin oli parempi. Olen nyt alkanut kivusta (jatkuva päänsärky) huolimatta taas harrastamaan aika normaalisti ja silloin huomaan keskittyväni ainoastaan liikunnan aiheuttamaan lihaskipuun.
Eippi
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 324
Liittynyt: 06 Syys 2012, 20:48

ViestiKirjoittaja JT » 27 Maalis 2013, 12:20

Kyllä, vaikuttaa, eikä mitenkään vähän.

Kipu "syö energiaa", kipeänä jaksaa touhuta paljon huonommin, vaikeampi olla hyväntuulinen kun oikein kolottaa.

Eikä sitä tunnetta voi sanoin kuvata mikä tulee kun on käytännössä kivuton ekaa kertaa kahdeksaan vuoteen, ja se kuulemma näkyy päällepäinkin... 8)
JT
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 202
Liittynyt: 16 Elo 2012, 12:07
Paikkakunta: Keski-Suomi

Re: Vaivat ja mieli

ViestiKirjoittaja lissukkee90 » 12 Huhti 2013, 14:06

aurora kirjoitti:Onko teillä muilla vastaavia ongelmia että niska-hartiavaivat vaikuttavat mielialaan? Itselläni on valtavia haasteita jaksaa arkiasioita näiden vaivojeni kanssa. Toisina päivinä niskaa särkee ja jumittaa vähemmän ja toisina enemmän, mutta kaiken kaikkiaan mieliala on tosi matalalla vaivojen takia. Arjesta voisin periaatteessa niskavaivojen kanssa selviytyä niin, että käyn töissä ja hoidan arjen mutta mieli laahaa perässä ja olen tosi uupunut kipuiluun parempinakin päivinä. Tuntuu, että tätä elämäni vain on - särkyjä, jumituksia, unettomuutta, kipua, jumppaa, toiveita paranemisesta, kaksi askelta eteen ja yksi taakse ja taas sattuu. Toisinaan on parempia päiviä. Mites muilla, mikä avuksi? Positiivinen ajattelu kokeilussa, samoin mindfulness ja muita stressinhallintakeinoja. Yritän nukkua, syödä hyvin, liikkua, auttaa muita unohtaakseni omat vaivani ja keskittyä olennaiseen. Silti tuntuu ettei meinaa jaksaa. Miten te muut pärjäätte?



Oi kyllä vain.. itse olen kärsinyt väsymyksestä, jaksattomuudesta, kankeudesta, epätodellisuudesta, näköhäiriöstä... yms... vaivoista jo yli 2 vuotta ja ikääkin on 22 v. Olen siis tyttönen, nuoren naisen alku vasta, mutta vaivat jo tällaiset, harmi juttu.

Kyllä tää jokapäivänen elämä on väsyttävää.. pahempina aikoina tekis mieli vaa hypätä junan alle, ku ei pysty tekemään normaalia asioita kuten käydä reippaana kaupassa, kantaa kasseja tai harrastaa liikuntaa tämän häiritsevän oireen takia! Kyllä se vaan niin nyppii ja ottaa aivoon!

Hei, saisinko kysyä aurora, että minkälaista työtä teet. Itselläni on tilanne niin, että valmistun nyt toukokuussa tradenomiksi ja suru on suuri, kun en tiedä mitä työtä pystyn edes alkaa tekemään tulevisuudessa, tietokoneella istuminen on pahasta ja seisominenkin hankalaa yliliikkuvien niveleiden vuoksi... on tää vaan niin masentavaa...


Jaksamista siulle!
lissukkee90
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 22
Liittynyt: 11 Huhti 2013, 20:34
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja poiu » 13 Touko 2013, 09:31

Kyllä, valitettavasti kyllä!.

Olen epätoivoisesti yrittänyt pysyä positiivisena, mutta huimaus, näköhäiriöt, puutumiset, kivut, kaikki, vain sitkeästi painoi mielialan pohjalukemiin.

Juuri tällähetkellä sellaisessa epätoivoinmeressä kelluen tuntuu kyllä, ettei tässä elämässä näine vaivoine ole mitään järkeä.

Uskoisin omalla kohdalla ainakin olevan osasyy se, etten pysty hyväksymään oirekuvaa "osaksi elämääni", eli taistelen tätä vastaan kynsin ja hampain, ja kun se ei poistu, eikä helpotu, niin sitä pettyy ja masentuu.
Kuulostaako tutulta?.

Ehkä kaikista kiusallisinta on se, että tämä on jo johtanut siihen, ettei edes kiinnosta yrittää. Kun tietää, että käveleminen ei edelleenkään onnistu, niin sitä ei halua lähteä yrittämään pettymyksen pelossa. Sama koskee jo kaikkea arkipäivän tekemistä.

Eli toivotan kovasti jaksamista niskan kanssa, meitä on muita samassa veneessä, eiköhän tässä vielä joskus maihin löydetä :wink:
poiu
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 11
Liittynyt: 29 Tammi 2013, 09:13

ViestiKirjoittaja miimiimi » 24 Kesä 2013, 00:39

:D Tässäpä teille varsinainen positiivisuus hhehe no negatiivisuus valitus.

-mieli on maassa kun mikään ei oo niin kuin ennen.

-miksi just minä?

-tulisivat itte koittaan miltä tuntuu kun on kroppa ihan sökönä, helppoahan se on vierestä katsoa kun ei nää eikä tunne kipua.

-mä en usko että tässä kukaan voi olla niin ihanan positiivinen jos kokoajan sattuu. mä en ainakaan pysty.

- tietokoneella oleminen on tääki menny ihan lopunperin pilalle, 5min niska alkaa sanoon sopimustaan irti.

-hermot menee, usko loppuu kun SATTUU. Miten mä pystyn käymään töissä ja maksaan velkani talosta pankille :? ei naurata, ei nosta sekään mielialaa.

-jos mä olenkin sekoamassa, no se kai tästä enää puuttuiski.

-mua väsyttää nukun mä 5h tai 10h tai 12h, mua vaan väsyttää, ja se on niin ärsyttävää. oon vihanen kun oon väsyny. oon kai sit kroonisesti vihanen.

-en usko eläväni mikskään 80 kymppiseks... en kyllä näillä kivuilla ees haluais. voi olla että joku 50v tekee jo tiukkaa jos tää tätä tahtia vaan pahenee.

-yritä tässä nyt sitten riemua repiä, muut menee vesi skootterilla, en m voi mennä kun lanneselkä sanoo POKS, ja niska sanoo POKS, ja varmaan sit tulis viel sellanen mega aalto töyssy et tippuisin kyydistä ja olkapää estäis uimisen. joo parempi tönöttää kotona.

-mua pidetään töissä ihan valehtelijana, ei noin nuorella voi tommosia olla. niimpä kiva kuulla.

-oo tässä nyt sitten iloinen, toiveikas, positiivinen KUN KIPU PILAA MUN ELÄMÄN.
miimiimi
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 129
Liittynyt: 22 Touko 2013, 13:03

ViestiKirjoittaja Eippi » 24 Kesä 2013, 22:20

Niin tuttuja tunteita ja ajatuksia. Miksi minä? Mitä minulle tapahtui (sitä ei tunnu kukaan osaavan sanoa). Ja kun ei tää näy päällepäin, et joskus tuntuu oikee, et masennan ihmiset kun alan kertoa miltä minusta todella tuntuu ja millaisten kipujen kanssa elän päivittäin. Ja moni varmaan ajattelee, että kunhan valittaa. Miksi positiivinen ja muutenkin onnellinen ihminen yhtäkkiä alkaisi valitella "olemattomia" vaivojaan, jotka rajoittaa normaalia elämää joka päivä.
Eippi
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 324
Liittynyt: 06 Syys 2012, 20:48

ViestiKirjoittaja Rautanaula » 25 Kesä 2013, 23:02

Minustakin tuntuu, että tutut jo puhuvat selän takana: taas tuo valittaa vaivojaan, eikö sillä ole mitään muuta tekemistä :roll: Ja just se, kun ei näy mitään päällepäin. Eihän sillä oikeesti voi olla mitään, kun noin reippaasti kävelee ja näyttääkin niin terveeltä.

Se on jännä juttu, miten nopeasti tuo mieli menee olojen perässä. Kun on paska kausi tuntuu, kuin tarpoisi loputtomassa suossa vailla toivoa paremmasta. Kun on parempi kausi, vaivat välillä unohtaa kokonaan ja pystyy miettimään muutakin kuin omaa terveyttään.

Onneksi nämä vaivat menee usein juuri kausittain. Kun olo on oikein surkea, voi ajatella, että tulee se hyväkin aika vielä.
Rautanaula
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 376
Liittynyt: 23 Loka 2012, 13:43

ViestiKirjoittaja Minsqu91 » 01 Heinä 2013, 10:41

Miten jaksaa elämässä?

Minä kirjoittelin tänne keväämmällä niskavaivoistani - ja samojen ongelmien kanssa painin edelleen. Olen käynyt monella eri taholla tutkituttamassa niskaani, ja mitään vakavaa ei ole löytynyt, oikeastaan vain lihasjännitystä ja naprapaatti avasi kerran muutaman nikamalukon niskasta, joka ei vaikuttanut olooni mitenkkän. Olen tehnyt fysioterapeutin antamia jumppaohjeita, mutta kun nekään eivät alkaneet tuottaa tulosta, kävin terveyskeskuslääkärillä ja sain lähetteen röntgeniin. Käytän masennuslääkkeitä, mutta ainakaan vielä ne eivät ole käyneet vaikuttamaan.

Lähdin kuitenkin lääkärikäynnin jälkeen viikon lomamatkalle, ja tunsin että oloni alkoi sittenkin vähän kohentua, niska ei aina tuntunutkaan niin pahalta, ja aloin uskoa että tässä mennään koko ajan parempaan. Mutta vähän kuin kohtalon ivaa, matkalla kotiin jouduimme pienehköön kolariin, hiljaisissa vauhdeissa, mutta kyllähän se täräytti ja säikäytti. En kolarin aikana huomannut niskani heilahtavan mihinkään ihme asentoon, mutta kun niska on koko ajan mielessä, niin tietenkin senkin takia koen että niskan tilanne huononi sen jälkeen. Menin seuraavana päivänä, viime torstaina sitten sinne röntgeniin, ja nyt odottelen lääkärin soittoa tuloksista. Näkyykö niskan retkahdusvamma röntgenissä?

Kaikkein pahimmalta tuntuu kun ei tiedä mitään diagnoosia tähän, tai tuleeko tämä helpottamaan koskaan. Jännintä on, että ainoastaan rauhoittava lääke vie niskan tuntemuksiani pois, mutta nyt kolarin jälkeen sekään ei ole enää oikein auttanut. On vaikea nauttia elämästä kun niska tuntuu jäykältä, välillä koko pää varsinaiselta puupökkelöltä. Joudun päivisin usein käymään lepäilemään hetkeksi, että jaksan sitten taas palata askareisiin.
Olen aiempaa hiljaisempi, koska pohdin vain näitä omia asioitani, ja monesti odottelen päivällä että tulisi yö ja pääsisin nukkumaan - nukkumista tämä ei ole häirinnyt missään vaiheessa. Olen vasta 21 ja pelkään että tällaistako elämäni on loppuun asti, vai voiko tästä parantua ja voinko saada vielä normaalin niskan? Tällä hetkellä minua kannattelee eteenpäin se ajatus, että masennuslääke alkaa jossain vaiheessa vaikuttaa ja piristyn, ja että joskus tämän vaivan syy selviää, ja saan siihen hoitoa. En ole itsekäs ihminen, ja ennen masennustani ja tätä niskaongelmaa olin aidon kiinnostunut mm. eläinten oikeuksista, mutta nykyään koen itseni itsekkääksi, koska ajattelen jatkuvasti omia asioitani.

Mistä te muut saatte elämäniloa tai energiaa, onko vaivanne lähteneet ajan kuluessa edes hiukkasen parantumaan? Miten saatte arjan rullaamaan?
Minsqu91
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 75
Liittynyt: 23 Huhti 2013, 10:00

ViestiKirjoittaja Eippi » 01 Heinä 2013, 17:51

Niskaasi ei ole kai sitten aiemmin kuvattu lainkaan jos nyt vasta röntgeniin menossa? Sanottiin minullekin vuoden ajan, että ei mitään vialla kunnes alkoi tulemaan oikeita osaajia kohdalle ja ne viat ja syyt saatiin selville. Röntgenissä ei paljoa näy, joten kannattaisi yrittää päässä magneettikuvaukseen. Suosittelen tekemään asioita, jotka ovat itselleen mieluisia niin silloin saa myös samalla muuta ajateltavaa.
Eippi
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 324
Liittynyt: 06 Syys 2012, 20:48

ViestiKirjoittaja Minsqu91 » 01 Heinä 2013, 18:52

Juu ei ole kuvattu aiemmin. Saitko sinä hyvää apua vaivoihisi, kun ne olivat selvillä, että elämänlaatu parani?
Minsqu91
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 75
Liittynyt: 23 Huhti 2013, 10:00

ViestiKirjoittaja Rautanaula » 01 Heinä 2013, 20:31

Minsqu91, minä möyrin surkeuden suossa viime kesästä tämän vuoden maaliskuuhun. Niskavaivat ovat usein sitkeitä, ja vaativat paitsi oikeanlaista hoitoa myös erittäin kovan oman motivaation helpottaakseen. Tarkoitan, että fysioterapeutin tms. antamia harjoitteita on tehtävä päivittäin viikkojen, omassa tapauksessani kuukausien ajan, ennen kuin ne alkavat tehota.

Ikävä kyllä niskavammat eivät välttämättä näy röntgenkuvassa, vaan tarvitset magneettikuvauksen. Myös ammattitaitoinen fysioterapeutti (OMT-fysioterapeutti on vielä parempi) pystyy päättelemään paljon niskan tilasta ihan käsin tutkimalla ja päätä taivuttelemalla. Kaikkein "pienimmät", kuitenkin pahoja oireita aiheuttavat vammat näkyvät vain funktionaalisessa magneettikuvauksessa, joka on kallis ja Suomen ainut laite kuvauksen tekemiseen sijaitsee Vantaan Magneetissa (korjatkaa viisaammat jos olen väärässä).

Itselleni niska on aiheuttanut todella lamaavat oireet, jotka veivät kyllä elämänilon ihan kokonaan. Oireilu alkoi lapsen nostelusta ja paheni hiljakseen helvetiksi. On tutkittu ja hoidettu, mutta vasta kuukausien työn jälkeen oireisiin alkoi tulla helpotusta. Edelleen niska oireilee, se reagoi herkästi kaikkiin muutoksiin: stressiin, tietokonetyöskentelyyn, nosteluihin ja jopa säänmuutoksiin. Rangassa alempana on muutakin vikaa. Niskasta minulta ei ole löydetty kuvien perusteella muuta kuin yliliikkuvat nivelet, jotka tulivat esiin röntgenissä, eli sellaista tietoa röntgenistä ainakin on saatavissa.

Kannattaa pyytää taivutuskuvat siellä röntgenissä. Jos niistä kuvista ei mitään tule esiin, seuraava osoite olisi magneettikuvaus.

Toivoa ei kannata menettää! Kyllä näistä vaivoista voi myös parantua, toipuminen tosin riippuu paljon aiheuttajasta. Oireita voi joka tapauksessa yleensä vähentää merkittävästikin, kun pitää huolta niskan lihaskunnosta. Näin ainakin silloin, kun taustalla ei ole mitään pahaa retkahdusta. Vahvat lihakset pystyvät tukemaan vaurioituneita tai muuten heikkoja rakenteita niin, että oireet helpottuvat.
Rautanaula
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 376
Liittynyt: 23 Loka 2012, 13:43

ViestiKirjoittaja Minsqu91 » 01 Heinä 2013, 21:06

Kiitoksia vastauksista :) On kyllä käynyt mielessä kysyä huomenna soittavalta lääkäriltä mahdollisuudesta magneettikuvaukseen. Viime ajat elämässäni ovat olleet aikamoista eri lääkäreillä ja tutkimuksissa ravaamista, mutta kyllä tämän haluaisin selvittää, kun niin kovasti elämään vaikuttaa.

Fysioterapeutti on antanut minulle hyvät niskan jumppa -ja vennyttelyohjeet ja keppijumppaa, näitä olen tehnyt viikoittain, pitäen pari lepopäivää viikossa. Onko teillä ajatusta voiko näitä lihaskuntoliikkeitä tehdä edelleen tämän "autotäräyksen" jälkeenkin, kun eivät liikkeet kuitenkaan kipua tuota?
Minsqu91
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 75
Liittynyt: 23 Huhti 2013, 10:00

ViestiKirjoittaja Rautanaula » 02 Heinä 2013, 10:28

Minulle lääkärit ja fysioterapeutit ovat sanoneet, että kaikkea liikkuvuutta lisäävää voi tehdä kunhan liike ei satu tai muuten pahenna oireita. Lihaskuntojumppaa itse välttäisin, ennen kuin kuvaukset on tehty. Lääkäriltä nämä tietysti kannattaa varmistaa, jokainen tapaus kun on erilainen.
Rautanaula
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 376
Liittynyt: 23 Loka 2012, 13:43

Seuraava

Paluu Kaikenlaista turinaa ja porinaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron