Whiplash ei ole oikea vamma - vai onko?

Aihe vapaa

Whiplash ei ole oikea vamma - vai onko?

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 10 Touko 2009, 21:01

Tässä taas kerrallaan hienoa ja älykästä kommentointia vammastamme, josta kommentin kirjoittajalla ei oikeasti ole aavistuskaan. Mutta niin se maailma makaa. Kaiken maailman kommentoijia sitä mahtuu kaikkialle. Huhhuijaa...

Keskustelun jatkot voit lukea täältä:
http://taistelijat.blogspot.com/2009/05/samassa-kuosissa-tv.html

Anonyymi kirjoitti...

Luin tässä pitkät pätkät tekstiä teidän "sairastelusta". Nyt olisi syytä kellot soida, että mikä elämässä mättää, kun lukuisat oikeat asiantuntijat ovat yrittäneet teitä kannustaa normaaliin elämään ja vakuuttaa teidät siitä, että mistään vakavasta ei ole kysymys. Kuulostaa siltä, että pääteemaksi elämässä on nyt tullut sairastaminen - eihän sitä kukaan parane, jos elämä pyörii sairastelun ympärillä - siis että on koko päivä aikaa kirjoitella blogia omista vaivoistaan.

Tämähän on todistettu fakta lääketieteessä, että kun vaivoihin keskittyy, tuntuu ne vaikeammilta. Mietin vain, kuinka teidän psyykellänne kestettäisiin oikeita sairauksia kuten esimerkiksi syöpäkipuja? Miettikää sitä tahdonvoimaa ja oikeaa taistelutahtoa, jota vakavasti sairaat ihmiset pystyvät ylläpitämään kaikesta huolimatta eivätkä kuluta päiviään itseään säälien ja systeemiä/lääkäreitä haukkuen netissä.

Tension neck ei ole sairaus, kireät niskalihakset,mikä todellakin on erittäinen yleinen, jokaisella ihmisellä se on joskus ja toisilla taipumusta siihen enemmän. Whiplash menee samaan kategoriaan mikäli kuvantamisissa ei mitään poikkeavaa näy. Uskon kyllä, että tuntemukset ovat aitoja varmasti alkunsa saaneetkin vammasta tai kroonisesta lihasjännityksestä, mutta kuten sanottu, ihmisen psyykellä on todella uskomaton voima, sitähän pystyy vaikka puhumaan kielillä ja kaatamaan toisia oikein hurmoksissa. Toisia vaivaa helposti päänsärky, toiset reagoi vatsalla, toiset kireillä niskoilla tai kipeällä alaselällä jne...

Tehkääpä pienimuotoista galluppia ystävienne keskuudessa, onko heillä vastaavia oireita - varmasti kaikilla joskus, mutta psyykeltään tasapainossa oleva ihminen ja elämäänsä tyytyväinen kykenee ymmärtämään näiden oireiden vaarattomuuden ja ohimenevyyden. Mutta mikään vaiva ei helpota tai mene ohi, jos siitä jatkuvasti jauhaa ja aina panikoi, onko jotain vakavaa taustalla. Lääkärit ovat tätä varten, ja heillä on siihen koulutus.

Ette todellakaan ole ensimmäisiä potilaita lääkärin vastaanotolla, jotka valittavat epämääräisiä oireita ja paniikinomaisesti vaativat niihin selitystä vaikka lukuisat asiantuntijat/kuvantamistutkimukset/lab. kokeet ovat heidät tutkineet ja yhteiskunnan varoja käytetty mielinmäärin. Fysioterapeuttien tehtävä on auttaa TULES (tuki- ja liikuntaelinvaivoissa), joiden taustalla ei löydä mitään vakavaa.

Mitä te siitä lääkäreitä syyttelette, etteivät ole osanneet teidän niskoja oikein jumpauttaa, ei se ole heidän tehtävänsä eikä heitä siihen ole koulutettu. Nyt hymyä naamaan ja nauttimaan siitä, että on kaunis kevätpäivä ja olette vielä nuoria ja terveitä ihmisiä, joilla elämä edessä! Mitä sitten, jos tuntuu, että kaatuu kun lähtee kävelemään, kokeile käykö niin oikeasti ja onko se sitten niin vaarallista, jos kaadut - nouse ylös ja aloita alusta, kyllä se tasapaino siitä lähtee ennalleen palautumaan. Sekin on fakta, ettät tasapaino todellakin menee pitkässä vuodelevossa, se on opeteltava uudestaan alussa.

Tämä on tuttu juttu esim. sairaalojen vuodeosastolla, ihmiset eivät pysy pystyssä, kun ovat pitkään maanneet sängyissä. Lisäksi motivaatiota parantumiseen saa esimerkiksi terveyskeskusten vuodeosastolle, siellä näettä oikeasti sairaita ihmisiä, joiden elämää ei käy kateeksi!

--
Eli jos teksti nyt jostain syystä sattui sapettamaan jotain muutakin, nakkaa kommenttisi.
Viimeksi muokannut tahdonvoimaa päivämäärä 11 Touko 2009, 16:16, muokattu yhteensä 3 kertaa
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Näin olisin halunnut vastata ...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 10 Touko 2009, 21:10

Ja tiedättekö mitä? Mun teki mieli vastata todella typerästi mutta viimeisestä showsta Lumikellon kanssa oppineena jaan tämän vain teidän kanssanne. No, en ees jaa.

Tässä keskustelu myös kokonaisuudessaa, jos joku haluaa jatkaa ruotimista. Ehdotin myös anonyymille, että tervetuloa foorumille juttelemaan, niin on enemmän näkemyksiä.
Viimeksi muokannut tahdonvoimaa päivämäärä 11 Touko 2009, 16:20, muokattu yhteensä 4 kertaa
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Ps.

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 10 Touko 2009, 21:15

ja jos luette blogia, niin ei, ei mulla ole syöpää. Ajattelin vain että josko tuntisi tuo ano edes pienen pistoksen sydämessään. Karseintahan on, että moni retkahdusvammaisista tai tension neck -ongelmaisista taistelee lisäksi kaiken maailman muiden hirveiden jopa tappavien sairauksien kanssa. Mutta anonyymin kaltaiset pöllöttelijät eivät sitä tietenkään huomioi kirjoituksissaan. :(
Viimeksi muokannut tahdonvoimaa päivämäärä 11 Touko 2009, 00:45, muokattu yhteensä 2 kertaa
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Mielenpahoitus ja Tension Neck

ViestiKirjoittaja fedja » 10 Touko 2009, 21:55

Ikävältä joo tuntui lukea Anonyymin kommentti. Sattuu, vaikka tietää, että kirjoittaja ei tajua tästä vammasta mitään. Ehkä pahimmalta tuntui sen takia, että tuotahan se on meidän kohtelu ollut monesti julkisessa sairaanhoidossa. Ymmärttämättömyyttä ja tietämättömyyttä. Ei saisi joidenkin yksittäisten hölmöjen kommentien antaa vaikuttaa, mutta vaikeavammaisena vaikutti silti aiheuttaen mielipahaa.

Sen haluan nostaa esille, että omalta kohdaltani en yhtään väheksy Tension Neck -diagnosoituja. Jotenkin tuntuu, että tälläkin palstalla olevat jännitysniskalaiset kärsivät samantyyppisistä hankalista oireista, kuten me retkahdusvamman saaneet. Ja taistelevat sen asian kanssa, että otetaanko heidän oireistoaan todesta. Tuo Tension Neck -diagnoosi tuntuu olevan jotenkin kanssa helposti heitetty diagnoosi lääkärissä, jos joissain tapauksissa lääkäri ei käsin edes tutki niskaa. Sehän kuvaa ainoastaan seurausta, ei syytä. Siis taustalla voi olla luiseen rankaan liittyvää ongelmaa, nikamalukkoja, välilevyn pullistumaa ja/tai selkäytimen ahtaumaa tai pitkäaikaiset virheasennot, jota vain ei ole löydetty tai joita ei tajuta ajatella. Tietenkin joissain tapauksissa myös voimakas pitkäaikainen fyysinen tai psyykkinen stressi voi olla syynä. Tai diagnosoimaton niskan retkahdusvamma. Tai joku muu syy, jota aivoni eivät nyt hoksaa. Vamma on tietenkin aina vamma ja pahemman vaurion kuntoutus on monesti vaikeampaa kuin siinä tapauksessa, että varsinaista rajumpaa kudoksen rikkoutumista ei ole tapahtunut. Ja toisaalta, kyllähän Tension Neck:ssäkin saattaa sitten tulla kudoksiiin muutoksia pitemmällä aikavälillä ainakin DD:n hankkiman teoriatiedon perusteella. Joten toivon kyllä Tension Neck:läistenkin osalta parempaa diagnosointia ja enemmän tosissaan ottoa. Ettei vain lääkärissä heitetä diagnoosi, yhdistetään se johtuvaksi psyykeestä ja lähetetään kotiin särky-/relaksoivien lääkkeiden kera. Psyykehän vaikuttaa kaikissa sairaustiloissa ja henkinen jännittyneisyys jännittää lihaksia, niin niskan retkahdusvammassakin vammasta johtuvien jännitysten lisäksi, mutta yhtä hyvin lihakset voivat jännittyä pitkistä huonoista työasennoista tai esim. siitä, että tekee töissä jotakin jatkuva samankaltaista liikettä, jossa lihaskuorma jakautuu täysin epätasaisesti.
Viimeksi muokannut fedja päivämäärä 11 Touko 2009, 12:01, muokattu yhteensä 1 kerran
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Pitää vielä sanoman...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 10 Touko 2009, 22:57

Fedjan kirjoituksen hengessä korostan, etten suinkaan väheksy tension neckiä, yritin vain tehdä täysin tietämättömälle edes jonkun eron whiplashin ja tn:n suhteen. Harva tension neck -potilas on kuitenkaan ollut muutaman millirepeämän päässä kuolemasta, toisin kuin whiplash-potilaat, vaikka tension neck piinaavia oireita lähes poikkeuksetta aiheuttaakin.

No, toivottavasti anonyymi itsekin kotona katsoo peiliin ja miettii, kuinka monen mielen kommentillaan pahoitti. Tosin yleensä tuon tyylisestä kirjoituksessa haiskahtaa jo läpi se, ettei tekstin tarkoitus olekaan muu, kuin loukkaaminen... :(

Ja kyllä Fedja, osut niin oikeaan siinä, miksi tuo teksti tuotti pahan mielen. Muuten noista ei niinkseen tule provosoiduttua, koska kaikenlaiset kommentit on arkipäivää kaikissa blogeissa, vaan juurikin siksi, että nuo kommentit on monesti joutunut kuulemaan myös ns. terveydenhuollon ammattilaisen suusta. Ja se tuntuu vielä kamalammalta kuin jonkun näennäisesti tietämättömän kommentit.

Ehkä joudun kuitenkin räväyttämään kommenttini myös blogiin. ;) Sen verran sapettaa tuo kärsimysten vähättely, jota ano julmasti harrasti. No, anonyymina on helppo tehdä mitä vaan...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 11 Touko 2009, 11:25

No, siinäpä on kaveri aidosti pihalla, jos tosissaan on tota mieltä! :twisted: :twisted: :twisted:

Ja vankkumaton luottamus tuntuu olevan lääkäreihin. No, ehkä käytännössä jossain vaiheessa itsekin huomaa, onko se luottamus kaikissa asioissa ihan perusteltua. Mulla onkin muuten tarkoituksena kääntää piakkoin sellainen aikas mielenkiintoinen selkäproffa McGillin kirjoitus, josta käy ilmi, miten yleisesti selkäongelmissa ei osata tehdä oikeaa diagnoosia ja hoidolla pahimmissa tapauksissa pahennetaan potilaan oireita. Jos se on niin yleistä selkäjutuissakin, niin voi vaan kuvitella miten paljon sitä tapahtuu Whiplash- ja Tension neck-potilailla...

Saankin muuten tällä viikolla postissa taas niskaproffa Jullin kirjan niskaongelmista ja niiden kuntoutuksesta. Kunhan ehdin itse ensin kirjan sulatella, niin pudottelen varmaan pikku hiljaa tänne foorumillekin joitain mielenkiintoisia paloja. Siinä luulis olevan Tension neckistäkin jotain hyödyllistä tietoa. Ja kirja perustuu aika tuoreeseen tutkimustietoon, tää on julkaistu maaliskuussa 2008. Saas nähä, odottelen tässä kirjaa kieli pitkällä... :D
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

Keskustelu blogista

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 11 Touko 2009, 11:36

Hei,

Tässä siirretty keskustelu blogista. Voidaan jatkaa täällä, niin saadaan enemmän perspektiiviä.

Vastaukseni anonyymille:
Tähän kommenttiin ei muuta todeta kuin että jos selkäytimen venähdys ja aivovamma ovat kommentoijan mielestä sama asia kuin tension neck, niin sydämeni pohjasta toivon, ettei hän ole ainakaan lääkäri tai fydioterapeutti.

Sen enempää asiaa kommentoimatta kiitän näkökulmasta ja lähden maratonille. Eikun hitto, sehän oli jo eilen...

Ja kyllähän nämä hermotason vammatkin paranee mutta tosiaan vakavan vamman oletettu paranemisaika on vuosia, ei kuukausia - valitettavasti.

Ps. Me ollaan vaan nopeita kirjoittajia! Joistain hitaammalla käyvistä saattaa tuntua, että yhden tekstin tekemiseen on kulunut koko päivä, mutta ei huolta. Näin ei ole.

Fedjan kommentti anonyymille:

Juu. Kiitos kommentista.

Palataan asiaan, jos sinä joskus saat aivovamman ja selkäytimen venähdysvamman ja arpeutuneen ison hermokudoksen. Silloin luultavasti puhumme enemmän samaa kieltä.

Onneksi Suomessakin on joitakin lääkäreitä, jotka osaavat manuaalisin löydöksin + kuvantamislöydöksin diagnosoida Whiplash-vamman ja lääkäreitä/fysioterapeutteja, jotka kuntouttavat vamman saaneita. Sekä Whiplash-vamman yhteydessä tulleen selkäytimen venähdyksen ja aivovamman. He myös ymmärtävät sen mitä kuvantamistutkimusta näkee ja mitä ei.

Minun psyykettä on pidetty Käpylän neuropsykologin mielestä erittäin vahvana, että olen jaksanut 12 vuotta kestää kanssasi samaa mieltä olevien lääkärien tietämättömyyden ja väärät hoitoon ohjaukset, ja edelleen "olen tässä" ja suhtkoht tervellä pollalla.

Vastaukseni:
Mä Fedja nostan hattua sun kommentillesi! Juuri näinhän se menee, että ne jotka eivät tiedä/tunne vammaa omakohtaisesti, kuuluvat autuaiden kerhoon, kun taas nejotka vamman tuntevat/sen kanssa elävät, ovat helvetissä. Mutta mikäs meidän on tässä muailmassa palloillessa. Me tiedämme, että muutama ihminen tietää, mikä meitä vaivaa ja olemme omalta osaltamme hyväntahdon lähettiläisenä murtamassa juurikin näitä anonyymien virheellisiä uskomuksia vammasta. Siinä onkin meillä sarkaa, vaikka koko loppuelämäksi.

Jos joku maksaisi tästä palkkaa, että saan olla kehittämässä whiplashin tunnistus- ja kuntoutuskäytäntöjä sekä antamassa senkin vähäisen vertaistukeni, mitä pystyn, päivääkään en enää nykyistä työtäni tekisi.

On tämä niin palkitsevaa levittää totuuksia vammasta, jonka olemassaolo edelleen sinnikkäästi kielletään näiden tietämättömien "ammattilaisten" ja muiden itse-oppineiden tärkeilijöiden taholta. Mutta universumimme on vapaa. Jatketaan siis harjoituksia Fedjaseni!

Anonyymin kommentti:

Ymmärsin teksteistäsi "tahdonvoimaa", että et suinkaan ole ollut niin vakavassa onnettomuudessa kuin autokolari...siis jossain ainakin luki, että lensit selelläsi, jonka jälkeen lähinnä takapuolta jomotti, mutta muut oireet tulivat älkeenpäin....? Aivovamma ei tosiaan näy röntgenkuvista, eikä usein tietokonetomografiakuvistakaan, mutta jos magneettitutkimuksellakaan ei mitään poikkeavaa näy, voidaan tuskin puhua aivovammasta?

Pahoittelen, jos joillain kirjoittajilla todella on aivovamma todettu, sehän on toki aivan eri asia ja kaikki sympatia heille. Ei ollut tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa, kuulostaa vain tämä keskustelu aika hullulta, kun on tutkittu yhtä sun toista ja mitään ei ole löytynyt, mutta silti jostain kummasta syystä kaipaatte sairaan leimaa otsaan? Oli tarkoitus herättää ajattelemaan mihin sitä elämässä pitäisi keskittyä...mutta taidamme tosiaan olla aivan eri aaltopituudella, joten antaapa olla. Anteeksi vain.

Oma kommenttini:

Olen ollut sekä moottoripyörähaaverissa että kaatunut 10 kg:a tavaraa selässä, mikä laskennallisesti vastaa mm. päähän/ niskaan kohdistuvien G-voimien suhteen sitä, että ajaisi autolla tiiliseinään n. 60 km/h.

Jotta kaltaisia väärinymmärtäjiä olisi jatkossa edes yksi vähemmän, tässä muutama knobbi. Jotkut whiplash-vammaiset putoavat hevosen selästä, osa tulee taklatuksi jääkiekossa, osa saa ravintolatappelussa tai judossa iskun kasvoihin, osa kaatuu pyörällä jne. Eli vamma todella voi syntyä muutenkin kuin autokolarissa, vaikka kolari on ehkä se tyypillisin.

Kuulut ano juuri siihen ryhmään, jonka on parempi säästää turhat jeesustelut aiheesta, jota et tunne, oman pään sisälle, koska argumentoinniltasi puuttuvat perusteet. Siksi olemme eri aaltipituudella, että itse olen valitettavasti joutunut tutustumaan tähän vammaan, sen syntyyn oireisiin ja kuntoutukseem itse, koska niin harvat ammattilaiset sen Suomessa tuntevat. Onneksi tilanne on vähän parempi muualla. Mutta vakavan aivovamman ja selkäydinvamman saamiseksi ei tarvitse kuin "tipahtaa pyllylleen" - vaikkapa hiihtoladulla. Siis jos oikein huono säkä käy. No, meikäläisellä kävi, ei voi enää mitään.

Aivo- ja/tai selkäydinvamma voidaan havaita mm. neuropsykologisen tutkimuksin. Myös se kertoo paljon, mikäli potilas ei pysy pystyssä, näkee kaksoiskuvia, hänellä on kuulemisvaikeuksia tai psyykkisiä oireita kuten keskittymis- tarkkaavaisuus yms. häiriöitä.

On hyvä muistaa, että vakavakin aivovamma voi olla kyseessä, vaikkeivät kliiniset kuvantamistutkimukset siihen viittaa. Aiheesta löytyy materiaalia verkosta, mikäli se kiinnostaa.

Ja sen voin luvata, että jos jollain meistä olisi vaihtoehtona olla terve, eikä kärsiä näistä karmivista hermoperäisistä oireista, valitsisimme riemusta kiljuen tämän terveen leiman.Ihan jokainen meistä! Voin myös sanoa, että kukaan tässä maailmassa ei halua sairaan leimaa otsaa, jos tietäisi, mitä se whiplash-vammatapauksessa pahimmillaan voi tarkoittaa.

Ennen seuraavaa ärhäkkää kommenttia, kannattanee hankkia hieman lisäperspektiiviä ja tietämystä, niin argumentointisi ei kuulosta suoralta v(/¤%&lta sairaille ihmisille.

Ja älä huoli - meillä on epikriisiä vaikka koko Pohjois-Suomen läänille jaettavaksi. Eli vikaa löytyy niin paperilla kuin käytännössä. Valitettavasti. No, onneksi psyyke toimii, niin pystyy sivuuttamaan huumorille tai yli- tai alireagoinnilla vastaavat kommentit. Monella se nuppi taas tuntuu olevan se suurin ongelma. Kiitos perspektiivistäsi. Uskon, että anteeksipyynnölläsi ei tässä vaiheessa ole enää mitään väliä. Jepskukkuu, lopetetaan vatvominen.

Anonyymin kommentti:

´Huomaan, että yritykseni herättää näkemään asian toista puolta, herätti suunnatonta vihaa siellä päässä, kun "Mustonen" ja toivoo, että allekirjoittanut ei olisi olemassa. Myönnän, että kirjoitin kantani häitäisesti ja liian tylysti. Lisäksi en todellakaan ole ehtinyt lukea kaikkea tällä sivustolla kirjoitettua, lähinnä yhteen aiheeseen perehdyin, jossa puhuttiin tension neckistä ja whiplash oireiden samankaltaisuudesta.

Siinä keskityttiin haukkumaan systeemiä ja eri alan asiantuntijoita osaamattomuudesta ja ymmärsin ehkä edellisen kommentin perusteella siis väärin?, että mitään "vikaa" ei ole löydetty, mutta että teidän mielestä tämä johtui vain ammattilasiten osaamattomuudesta.

Itselläni on kokemusta niin tension neck kuin whiplash potilaiden kuntouttamisesta ja myöskin vaikean aivovamman saaneiden hoidosta, joka mielestäni on aivan eri luokan sairaus. Luottamus minulla on säilynyt systeemin eri osapuolten ammattitaitoon. Nyky työssäni kohtaan enemmän ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta parantuakaan vammastaan, on vain tultava toimeen oireiden kanssa.

Uskon, että useat ko. keskustelussa kirjoittajanee tulevat paranemaan vaivoistaan, mutta se vaatii myös asenteen muutosta. Tsemppiä! nimimerkillä fysioterapeutin töitä jo vuosia tehnyt...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 11 Touko 2009, 11:41

DirtyDeeds kirjoitti:No, siinäpä on kaveri aidosti pihalla, jos tosissaan on tota mieltä! :twisted: :twisted: :twisted:


Kaveri todella oli fysioterapeutti, niinkuin veikkasin. Saa epäluottamukseni vain kasvamaan, mitä tulee whiplash-vamman tunnistamiseen ja kuntoutukseen. Ilmeisesti kirjoittajalta vain unohtui se fakta, että whiplash-vammojakin on hyvin eritasoisia. No, toivotaan että saamme jatkettua asiallista keskustelua täällä, missä on huomattavasti enemmän tarttumapintaa.

Näkemyksemme vammaan vaikuttavat itse kunkin mielestä varmasti hieman kyseenalaisilta, koska kuulumme vamman vakavuudessa siihen häviävän pieneen vähemmistöön, jota ei monelle perusfysioterapeutille/ lääkärille edes ole olemassa.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 11 Touko 2009, 12:19

Joo. Yhden yön nukkumisen jälkeen mielipahakin hävisi. Ei kai tuollaiselta ihmiseltä oikein pysty ottamaan vastaan tarjottua asenenteen vaihtoa, kun ensin väittää, että en ole sairas ja tarvitsen vain asenteen muutosta. Ajattelin, että hän taitaa olla ns. ammattilainen. Ja osoittautuikin sitten fysioterapeutiksi. Luultavasti hän on puolestaan loukkaantunut meidän kommenteistamme lääkäreitä/fysioterapeutteja kohtaan, ja siksi puolustaa ammattikuntaansa ja lääkäreitä.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 11 Touko 2009, 12:41

fedja kirjoitti:Ajattelin, että hän taitaa olla ns. ammattilainen. Ja osoittautuikin sitten fysioterapeutiksi. Luultavasti hän on puolestaan loukkaantunut meidän kommenteistamme lääkäreitä/fysioterapeutteja kohtaan, ja siksi puolustaa ammattikuntaansa ja lääkäreitä.


Näinhän se menee. Kun kaksi eri näkymystä kohtaa, samalle aallonpituudella pääseminen vaatii paljon. Mutta mielenkiintoisia keskusteluja tästä toivottavasti syntyy.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tomssu1 » 11 Touko 2009, 14:20

Vieläkö anonyymi näitä lueskelee :roll: no siinä tapauksessa.

Kyllä minulle tarjottiin puhevaikeuksiin ja kuulon menetykseen diagnoosina psykoosia. Se että luulin katujen olevan kuopilla (näköhäiriö) oli myös jonkun mukaan psyykkistä. Se etten erottanut kenenkään puhetta puhelimessa oli vain minun mielikuvitustani ja muka huomiontarvetta.

Olen käynyt psykiatrilla ja sain puhtaat paperit psyyken osalta. Neurologi ei uskonut PSYKIATRIN lausuntoa. Miten neurologi voi väittää tietävänsä psyykeasiat paremmin kuin psykiatri?

Yritin käydä töissä ja kun ei onnistunut niin vaihdoin työtä. No sekään ei onnistunut vaan olin omalla lomalla kun ei sairaslomaakaan aina saanut.

Kävin milloin milläkin lääkärillä ja työkaveritkin kyseli, että mikähän vaivaa kun makasin harmaana sohvalla.

Kolme vuotta oli mennyt. Oli kättä tunnottomana ja kasvoja. Puhe oli jo parantunut ja pystyin jopa lukemaan harvaan kirjoitettua. Osasin taas hellaa käyttää ja tv;n kaukosäädintä yms.
Vieläkään en lue yhteenkirjoitettua pitkää ripirimpsua vaan jätän lukematta kun ei silmät pysy riveillä.

Olin totaalisen kyllästynyt lääkäreillä käymiseen mutta sukulaiset olivat huolissaan ja etsivät minulle fysiatrin.

Menin fysiatrille ihan varmana, että taaskin hoetaan psyyke sitä ja tätä. Olinhan saanut jopa haistattelua lääkäriltä kun kehtasin kertoa oireistani.
Milloin on asiat liian hyvin ja siksi on depressio (erään neurologin lausunto) toinen neurologi oli sitä mieltä, että koska on lapsia ja olen nelikymppinen nainen niin täytyy olla depressio johtuen elämän paineista.

Mutta siis menin fysiatrille ja luin lyhennelmän oireista ja kolarista ja kysyin, voiko näillä olla jotain tekemistä yhdessä. Olinhan menettänyt työkykyni.
Fysiatri kyseli kolarista tarkemmin ja lausui parin minuutin jälkeen: aivan selkeä niskan retkahdusvamma. Ikävä kyllä näitä ei vieläkään tunneta Suomessa kunnolla. Ruotsissa näistä ei tarvitse vääntää. Sen lisäksi, jos Ruotsalaislääkäri tekee diagnoosin retkuvamma, niin sitä ei kukaan käy enää kiistämään.

Jopa neurologi myönsi, että on erilaisia kuppikuntia. Joidenkin mielestä voi olla lievääkin aivovammaa mutta joidenkin mielestä ei ole jos kuvissa ei näy mitään.

Olen tuolla Ortonissa kertoillut tarinaani. Lääkäri sanoi heti, että aivan selkeät neurologiset oireet minulla. Olempa joutunut ikävään tilanteeseen lääkärien kanssa.

Se on kyllä totta, että elämässä "pitäisi" olla muutakin kuin sairastaminen. Itselläni se onnistuukin, koska muistivaikeus jotenkin vie oireiden muistamisen pois useinkin. Lisäksi lapset ja koirat ja ystävät, heidän kanssaan pyritään puhumaan elämästä yleensä.
Mutta kun on kipeänä, ettei jalat kanna tai ei pysy pystyssä niin kyllä on silloin vaikeaa mitään muuta tehdä kuin levätä ja jos pystyy niin purkaa potutuksen nettiin.

Vihaan tuota lausetta, että olisit terve jos et ajattelisi olevasi sairas.
Jos nikamani siirtyy paikaltaan niskassa tai alaselässä niin se ei kyllä ole psyykkistä. Selkäni ja niskani kulumat ja ööö epämuodostumat sun muut viat, eivät ole psyykkistä laatua. Onko ripuli psyykesairaus, entäs sikainfluenssa?

Itse en pidä siitä, että arvuutetaan sairauskia paremmuusjärjestykseen. Jossain vaiheessa kirjoitin tuonne Ms-palstallekin ja sieltä moni vastasi, ettei heillä ole näin rajuja kognitiivisia vaikeuksia kuin minulla.
Mieheni alkoi käydä kesken työpäivän kotona, tarkistamassa tilanteeni. Jos en ollut kotona niin johan puhelimet soi pitkin ja poikin, että onko mua nähty kylillä. Oonko tuupertunut jonnekin. He pelkäsivät, minä en.

Nyt on työkokeilu vienyt voimat. Nelituntinen työpäivä ja sen jälkeen ihan naatti. Alkaa jo päässä jyskyttää, enkä saa aivoja toimimaan kunnolla. Työstä ja ihmisseurasta olen nauttinut.
Viikonloppuna olin taas ihan sekaisin, enkä tiennyt missä olin. Tuttu rautakauppa ja kuljin edestakas enkä tiennyt mihin pitäisi mennä ja mitä ostaa, puutarhajuttuja. Kauppa näytti vieraalta ja eksyilin edestakas. Mies avusti sitten omien ostojensa jälkeen. Onneksi on kännykät, että mies löysi minut. Olin kuulemma ihan sekaisin.

Kotimatkalla, joka on siis niin tuttu kuin olla voi, yllättäen en tiennyt missä mennään ja mihin päin. Ihmettelin ääneen, että miksi täältä ajat ja jäikö multa taas joku määränpää tajuamatta?
Mies selitti, että ihan ollaan tässä ja tossa ja kotiinpäin ollaan menossa.

Mutta en ole huolissani. Kesäkuussa taas Ortoniin ja siellä tsekataan tämä työkokemus ja oireet. Myös työkkärin täti on ollut extra mukava ja katsotaan mitä jatkossa yritetään.
Kun työ loppuu niin jaksan sitten taas käydä punttisalilla ja kuntoilla kotonakin, jotta kroppa pysyisi siinä kunnossa, etten joudu pyörätuoliin ihan äkkiä. Rollaattoria olen hiukan jo mietiskellyt, eli heikohkona päivänäkin pääsisi kylille pörräämään. Joku sievä pieni ja vähän plingplingiä
:D
tomssu1
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 74
Liittynyt: 28 Marras 2008, 22:02

ViestiKirjoittaja tomssu1 » 11 Touko 2009, 14:42

Mitä siitä, että kaatuu. Niin, tuo vasen polvi on leikattu kun kaaduin ja polvi iskeytyi ikävästi maahan. Vasen jalka, joka välillä on heittäytyy täysin tunnottomaksi.
Pyöräillessä polvi naksuu. Välillä on tosi vaikeaa kulkea portaissa.

Mitä siitä, että en saa kumarrella, enkä nostella mitään. Kun tajuan kaatuvani (pari viikkoa sitten viimeksi) niin pitää vaan mennä jotenkin suoralla vartalolla, ettei selkä ota tosi kipeetä. Enkä tarkoita pelkästään kipeetä vaan sen jälkeen ei sitten jalat kanna ei mitään.

On helppo sanoa, että mitäs siitä jos kaatuu. Niinhän minäkin omista kaatumisistani sanon, mutta kun toinen, joka ei ole kaatunut sanoo noin, niin se kyllä loukkaa. Aika usein sattuu ihan sikana. Nytkin on valtavat mustelmat reidessä ja molemmissa polvissa.
Pitäiskö tuo fysioihminen tuupata kunnolla kumoon ja sanoa, että älä välitä, nouse vaan ylös ja pyyhi veret nenästä. Nenä vahvistuu kun rustottuu kunnolla. Sarkasmia tai jotain sen tyyppistä.
Hän ei kyllä varmasti ole Ortonissa käynytkään.

ot esimerkki
Minun vanhimmat pojat nukkuivat tosi huonosti pienenä. Helmikuusta 1993 kesään 1996, herättiin joka ainoa yö. Lapset olivat hetkittäin sairaalassa infektioiden takia. Korvat putkitettiin, ettei tule kuulovaurioita.
Olin aivan väsy, enkä jaksanut kulkea ystävien kanssa kaupoissa tms.

He puhuivat juuri tuohon tyyliin, että jaksaisin kyllä tulla ulos jos en koko ajan miettisi unenpuutetta. Voi tsiisus, että se loukkasi.
Sitten samainen tuttava oli valvonut kokonaista kolme yötä vatsatautisen lapsen kanssa. Hän loihe lausumaan: kyllä minä nyt ymmärrä miten rankkaa on valvoa kun ei saa nukkua vaikka nukuttaa. Lapsi vain itkee ja itkee ja oksentaa.
Mitähän eroa on siinä, että valvoo kolme yötä tai kolme vuotta? Kyllä siinä on iso ero. Silti jopa kolme vuorokautta kitumista, auttoi jollain tasolla ymmärtämään minun silloista tilaani.

Lääkäreiden on vaikea ymmärtää sitä, että en minäkään juuri huolissani ole, pelottomuus on ollut yksi kolarin jälkeisistä luonteenpiirteistäni. Lähinnä vain olin utelias, että miksi en osaa puhua tai miksi en kuule tai miksi kävelen kuin humalassa ja työkaverit kyselivät, olenko krapulassa.

Miksi luonto näkyi mustavalkoisena? Miksi en pystynyt saunomaan tai kestänyt kuumuutta lainkaan? Miksi vaivuin maahan auringon paisteessa ja jouduin hengettömänä raahautumaan sisälle? Vain minuutti kaksi auringossa. Ihme juttuja. Miksi en pärjää töissä vaikka yritän? Miksi en huomaa tekeväni virheitä mutta työnantaja on nyreissään muka virheistä.
tomssu1
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 74
Liittynyt: 28 Marras 2008, 22:02

Asenne ja tietämys terveydenhuoltosektorilla

ViestiKirjoittaja fedja » 11 Touko 2009, 15:18

Olisikin niin, että anonyymi-fysioterapeutin tietämys ja asenne olisi vain pienellä osalla terveydenhuollon ammattikuntaa, mutta kun se on juuri toisin päin. Pienellä vähemmistöllä lääkärikunnasta/muusta terveydenhuollon henkilökunnasta on tietämystä vamman vakavuudesta, sen tutkimisesta, diagnosoinnista ja sen näkymisestä kuvantamismenetelmin ja sen oikeanlaisesta hoidosta. :( :( :(

Hakusana: lääkäri , fysioterapeutti , whiplash, niskan retkahdusvamma , piiskaniskuvamma , aivovamma , asenne
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18


Paluu Kaikenlaista turinaa ja porinaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron