Sivu 11/12

ViestiLähetetty: 01 Touko 2010, 19:46
Kirjoittaja DirtyDeeds
Kaisa kirjoitti:Hyvä DD, näyttää, että et lopullisesti jäänyt siihen tilaan, jossa olit keskiviikkona. Huolestuin jo, että onko se teepeeässä joku diagnoosi.

Miten niin en jäänyt? Mä olen edelleen ihan yhtä ekstaasissa... :D :wink: :D

ViestiLähetetty: 01 Touko 2010, 23:37
Kirjoittaja CH
Näyttivät laittaneen Turussa Tiimarin ikkunaan valkoisen kyltin, johon oli kirjoitettu mustalla tussilla "Onnea, TPS!" Ei tainnut olla ihan ketjun säädösten mukainen kyltti ;) Ehkä myymäläpäällikkö on Tepsi-fani...?

ViestiLähetetty: 02 Touko 2010, 22:47
Kirjoittaja fedja
DirtyDeeds kirjoitti:
Kaisa kirjoitti:Hyvä DD, näyttää, että et lopullisesti jäänyt siihen tilaan, jossa olit keskiviikkona. Huolestuin jo, että onko se teepeeässä joku diagnoosi.

Miten niin en jäänyt? Mä olen edelleen ihan yhtä ekstaasissa... :D :wink: :D

Kaisa. Pitäisköhän hommata jotain vastalääkettä tuohon diagnoosiin. Kun tietäisi, että minkälainen diagnoosi ja sairaus tuo Teepeeäs on. Ensin TPS huutomerkillä ja sitten KULTAA huutomerkin kanssa. Voisikohan tuo KULTAA tarkoitta sitä, että DD löysi kultaa Aurajoen rantapenkereeltä tai jostakin muualta sieltä Varsinais-Suomesta. Aiemmin luulin, että kultaa on vain lapissa. Vai tarkoittaisikohan KULTAA ja huutomerkki sitä, että etsii kultaa. On hieman vaikea näin foorumin kautta arvioida sairauden vakavuutta ja määrätä resettiä.

ViestiLähetetty: 02 Touko 2010, 23:46
Kirjoittaja tahdonvoimaa
Pahalta vaikuttaa joka tapauksessa DD:n TPS-syndrooma. :D ;)

Mä iloitsin siitä, että fyssari soitti viimeinen pvä, ja ohjeisti hankkimaan Hyalgan-piikin, koska sen lääkkeen Kela-korvattavuus loppui huhtikuun vikaa päivään! Höh. Ennen injektioneste oli 31 e ja nyt sitten 52 e. :(

ViestiLähetetty: 03 Touko 2010, 10:26
Kirjoittaja Kaisa
Kultaahan on käytetty perinteisesti reumatauteihin, toisaalta noin mahdoton kullan hokeminen saattaa viitata keväthuumaan rinnan alueella.

ViestiLähetetty: 06 Touko 2010, 12:46
Kirjoittaja DirtyDeeds
Kaisa kirjoitti:Kultaahan on käytetty perinteisesti reumatauteihin, toisaalta noin mahdoton kullan hokeminen saattaa viitata keväthuumaan rinnan alueella.
Keväthuumaan? Jotain huumaa mulla kyllä rinnoissa on, mutta oletin, että se on kultahuumaa. Kuva Kuva Kuva Mistä sen sitten erottaa? KuvaKuva Kuva

Sitäpaitsi hammaslääkärikin haluaa yhden mun hampaan kullata. Ja huomenna vanhemmillenikin tulee 7-viikkoinen kultainen noutaja. Että on sitä kultahuumaa muuallakin... Kuva

ViestiLähetetty: 07 Touko 2010, 11:57
Kirjoittaja CH
Oijoijoi, pikku kultsinpentu! Kuva Täytyypä tässä yhteydessä paljastaa omakin ilonaiheeni: olen hankkimassa adoptiokoiraa! Tämä päätös on osa uutta "en anna niskan pilata elämääni" -asennettani ;) Olin jo ajatellut, että elämästä pitää karsia kaikki energiaa vaativa ja tarpeeton - mutta sitten tajusin, että koira ei ole tarpeeton vaan päinvastoin antaa energiaa ja toivoa ja varauksetonta rakkautta :) Olen myös ajatellut, että koska mun jalat kuitenkin kantavat ja usein on jopa OK olo ja voin näin ollen hyvin huolehtia koirasta, niin miksi en toteuttaisi unelmaani! :)

ViestiLähetetty: 07 Touko 2010, 12:11
Kirjoittaja DirtyDeeds
CH kirjoitti:Täytyypä tässä yhteydessä paljastaa omakin ilonaiheeni: olen hankkimassa adoptiokoiraa!

Hienoa! Congrateja isoin kasoin! Adoptiokoira? Eikös ne kaikki ole adoptoituja? Harva kai synnyttää omansa... 8) :wink: 8)

ViestiLähetetty: 07 Touko 2010, 12:35
Kirjoittaja Kaisa
CH: minä olen juuri tällä viikolla pohtinut paljon tuota "en anna niskan pilata elämää" -asennetta, jota olen viimeiseen saakka noudattanut myös, mutta nyt on niin ilkeä olo, että mietin, pitäisikö ruveta luopumaan enenevässä määrin jostain asioista, jos se helpottaisi oloa.

Esimerkiksi: maanantaina päätin, että vaikka se olisi viimeinen tekoni, niin vien petivaatteet pihalle ja tamppaan niistä kaiken pölyn pois ja tuuletan ne hartaasti ja pitkään. En ole kyseistä hommaa uskaltanut tehdä pitkiin aikoihin, olen delegoinut sen miehelleni. Mutta, mutta, mitään ei tapahdu asian suhteen, niinpä päätin, että johan tapahtuu. Seurauksena minulla on ollut aivan paskamaiset päivät ja naaman ja käden puutumisoireet pahentuiva selvästi, kivusta nyt puhumattakaan.

Toinen asia, mitä olen nyt pohtinut, että pitäisikö minun lopultakin lopettaa kaikenlaisten kauppakassien kantelu, kun se pahentaa niin selkeästi vaivoja.

Mitä te muut arvelette, pitääkö joskus ottaa järki käteen ja yksinkertaisesti luovuttaa? Onko liika sisukkuus suorastaan järjetöntä?

ViestiLähetetty: 07 Touko 2010, 16:46
Kirjoittaja fedja
tänään iloitsin rauhallisesta kävelystä aurinkoisella kävelykadulla keskustassa ü.

Ja siitä, että mieli kohtuullisen mukava.

Onnea kultienne kansssa ü.

CH ja Kaisa. Samoja teemoja olen itsekin pyöritellyt mielessä. Olen tullut siihen tulokseen, että kannattaa sellaiset kotihommat jättää kyllä pois, mistä ei selviä tai mitkä vievät kuntoa huomattavasti alaspäin. Olen ulkoistanut kauppakassien ja lähes kaikkien tavaroiden kantamisen muille. En enää siivoa itse muuta kuin, jos on aivan pakko eli n. 2-3krt/vuodessa. Sitten olen päättänyt käyttää energiani sellaiseen, josta saa jotain henkistä hyvää, vaikka se kuntoa alaspäin veisikin jonkun verran niinä päivinä. Mieluummin sitten luistaa kodin järjestyksestä ja sotkusta, että henkisesti pysyy hengissä ja saa virkeää mieltä.

ViestiLähetetty: 08 Touko 2010, 15:20
Kirjoittaja CH
Hahhah, DD! :D Kaikkihan ne tosiaan on "adoptoituja"... Sanotaan sitten vaikka rescue-koira ;) Tämä koiratyttö on tulossa meille Romaniasta, missä katukoirilla on aivan kauheat oltavat. Nyt siellä on vielä alettu oikein rankalla kädellä poistaa koiria kaduilta. Rankkurit käsittelevät niitä sydäntä särkevän raa'asti ja vievät kuolemantarhoille. Aiheesta lisää: http://www.koirienystavat.com/fi/main.html

Tällaisissa "en anna niskan pilata elämää" -keskusteluissa on erityisen tärkeää muistaa, että me kaikki ponnistamme aivan erilaisista olosuhteista. Kaikki eivät missään tapauksessa VOI tampata niitä mattoja tai talutella koiraa päivittäin. Mun on helppo sanoa, että en anna niskan pilate elämääni, koska vaivani eivät ole juuri koskaan vieneet multa toimintakykyä, toisin kuin monella muulla. Mulla meni tämä homma niin päin, että kun vuosikaudet luulin, että mun niskavaivat on lähinnä korvien välissä, kärvistelin normaalielämässä kiinni ja masennuin siitä, etten jaksa eikä huvita. Sitten kun viimein sain diagnoosin, "rupesin" sairaaksi. Ajattelin, että jos nyt vain jumppaan ja jätän hyvällä omallatunnolla kaiken turhan pois, kaikki muuttuu paremmaksi. No eihän se ihan niin mennyt... Mulla tulee aina olemaan vaivoja, ja nyt vasta olen alkanut tajuta, että näiden vaivojen suhteen elämä tulee olemaan pärjäämistä. Tällä hetkellä olen iloinen siitä, että olen saanut mahdollisuuden tehdä etätöitä ja olen löytänyt hyvän työasennon. Ja nyt voi ottaa sen koirankin, kun sillä on koko ajan kaveri kotona :)

Eli kyllä siihen "en annan niskan pilata elämääni" -asenteeseen kuuluu varmasti myös se, että jättää sellaiset kauppakassien kantelut sun muut, joiden tietää pahentavan oloa! Hemmetti, kyllähän joku viktooriabekhamkin laittaa muut kantamaan pradan laukkujaan ihan vain sen takia, että näyttäis coolilta!!

ViestiLähetetty: 08 Touko 2010, 17:33
Kirjoittaja DirtyDeeds
CH kirjoitti:Hahhah, DD! :D Kaikkihan ne tosiaan on "adoptoituja"... Sanotaan sitten vaikka rescue-koira ;) Tämä koiratyttö on tulossa meille Romaniasta, missä katukoirilla on aivan kauheat oltavat. Nyt siellä on vielä alettu oikein rankalla kädellä poistaa koiria kaduilta. Rankkurit käsittelevät niitä sydäntä särkevän raa'asti ja vievät kuolemantarhoille. Aiheesta lisää: http://www.koirienystavat.com/fi/main.html

Olipas niin ilkeän näköistä videota, etten katsonut kuin alkua. :cry: Ei oikein sopinut tämän hetkisiin fiiliksiin, kun 7-viikkoinen pentu nukkuu tuossa vieressä. Pahaa teki. Ja herätti aika vahvoja aggressioita... :evil: :evil: :evil:

Anyway, tässä kuva uudesta tulokkaasta:

Kuva

ViestiLähetetty: 08 Touko 2010, 18:34
Kirjoittaja CH
Älä muuta sano! Jännä, miten tällaiset asiat herättävät yhtä aikaa aggressiot ja voimattomuuden tunteen. Ei siellä Romaniassa pidetä huolta romaneista, miksipä siis koiristakaan...:(

Mutta voi hellanlettasduudelipuudeli, mikä pentu! Poseeraakin niin coolina toinen tassu edessä ;) Missä päin Suomea hän asuu?

ViestiLähetetty: 08 Touko 2010, 19:30
Kirjoittaja DirtyDeeds
CH kirjoitti:Mutta voi hellanlettasduudelipuudeli, mikä pentu! Poseeraakin niin coolina toinen tassu edessä ;) Missä päin Suomea hän asuu?

Poika muutti juuri perjantaina Nakkilasta tänne Turun seudulle. Eka yö eilen meni mainiosti ja tänään on sitten nukkunut urakalla. Tottelee tästä lähin nimeä Konsta! :D

ViestiLähetetty: 08 Touko 2010, 21:44
Kirjoittaja tahdonvoimaa
ihana koiruus tuo Konsta! :D Suloinen!!! Onnea myös CH:lle recue-koirasta! Hyviä hankintja. Ja kyllä niskalla varmaan selviää, kun ei sitä kaikista isointa ja yyberaktiivisinta haukkua tavoittele. :) Mahtavaa että olette toteuttaneet unelmianne.

Mitä tulee luopumiseen, niin en tee minkään oloa huonontavia juttuja enää. Eli en kanna kauppakasseja enkä haravoi enkä tamppaa mattoja. Samalla linjalla olen kuin Tomssukin, jos olo pitää huonontaa tarkoituksellisesti, niin tehtävän on sit tuotettava melkoisesti mielihyvää. Toisinaan täytyy luopua isosti, toisinaan pienesti. Siitäkin voi olla onnellinen, että joutuu luopumaan yhä vähemmän. Mä vertaan tätä vaikka diabetekseen tai verenpainetautiin. Samanlaisia pieniä rajoituksia ne aiheuttaa, mutta niidenkin kanssa oppii elämään, kun vain käsittelee asiat. :) :) Mä oon tietty vähän huono sanomaan mitään, kun oon selvinnyt suht "vähällä" eli olin lähes vuoden himassa ja 1,5 vuotta tekemättä MITÄÄN, mut nyt voin erittäin paljon paremmin. Niinpä nyt iloitsen vaikka siit, että pääsen Postiin tai pystyn kattoon ees lätkää.

Tänään iloitsen siitä, että ostettiin uus turvallinen niskaystävällinen auto. :D Eipähän satu ni pahasti, jos mällääntyy. Ja talokaupat on kans viittä vaille viimeistelty. Jihaa!!!!!!!!

Terkut tältä!
http://lifeandleben.files.wordpress.com ... =570&h=330