Kunhan rutisen ja valitan...

Aihe vapaa

ViestiKirjoittaja tomssu1 » 15 Heinä 2009, 12:42

Pari viikkoa sitten maalasin muutaman neliön seinää. Selkä levis sen jälkeen eli jalat meni alta,,, pariksi tunniksi. Mutta se hemmetinmoinen heikotus, sitä kesti kaksi päivää. Makoilin sängyssä kuin olisin vajonnut patjan väliin.

No, aina se pää ja pelse nousee penkistä välillä.

Tänään olis himottanut maalata hmmm pari nurkkalautaa. Nousin sängystä ja keittelin kahvit, nou hätä.
Käpöttelin makkariin ja seisaaltaan hiukan nettiä pläräsin. Sitte vessan suuntaan ja selkä taas ilmottelee, ettei kohta ole jalkoja alla. pärkkeles sentään.

Selkä laukes, siis paremmaksi ja eikun vettä ripottelemaan taivaalta. mä haluun tehdä jotain käsilläni!!!!!!!!!!!!!!!!! tai tuun hulluksi.
Noi äkkiseltään laskettuna kuusi laudanpätkää ois ihan kiva saavutus ja tulis jälkeä näkyviin.
Heti kun sää selkiää ja selkä notkistuu niin kaivan välittömästi rensselit esiin. Ollaan sitten pari päivää taas hengettömiä, sou not! arkgshkhhhh
tomssu1
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 74
Liittynyt: 28 Marras 2008, 22:02

ViestiKirjoittaja Pandora » 15 Heinä 2009, 19:26

Tiedän tunteen, kun haluaa tehdä jotakin, mutta elimistö ei siihen pysty. Raivostuttavaa, mutta toimiiko sun kädet, silloinhan voit tehdä vaikka mitä vaikka koristemaalauksia.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Samaa mieltä!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 15 Heinä 2009, 21:08

Tekemättömyys on perseintä. Noh, itte ajattelen nämä vuodet "hiljentymisen" ja tekemättömyyttä opettelemisen kulta-aikana. ;) Mutta en mää silti siitä pidä!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 29 Heinä 2009, 10:22

Kylläpäs se sattuu. Sisko on eilen lentänyt pyörällä pitkälle samaan tyyliin kuin minä, tangon yli pälleen maahan, mutta ei leualleen, vaan nenälleen/poskelleen. Kolokin samassa etuhampaassa. Saa nähdä miten hänelle käy. Samassa suvussa samanlaisia vammoja. Kummallista.

Onneksi hänellä nyt on ainakin tietoa. Ja hyvä lääkäri oli ollut. Oli tiennyt, että oireet voivat pahentua pikkuhiljaa. Hänelle heti 3pv sairaslomaa ja 3. päivänä kontrolli uudestaan, vaikka ei mitään kovin kovia oireita ainakaan tässä vaiheessa. Kuvatkin olisi jo otettu, mutta odottaa vauvaa, niin ei sitten vielä otettu. Sisko oli eilen sitten itkenyt pelosta, että jos hän sai yhtä vakavan vamman kuin minä. Näin sitä voidaan läheisetkin pelotella olemalla "kauhu"-esimerkkinä.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Voi...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 29 Heinä 2009, 12:49

Ei voi olla totta! Mikä karma meil on, ku oma siskoni sai retkun samal vammamekanismilla? Ei... Olipa hyvä, että osui hyvä lääkäri. Ja nyt ei ole ainakaan tiedonpuutetta! Mut voin kuvitella, kuinka hän pelkää, kun on todistanut vierestä sun taistelua.

Mun riuinat:
Mun kamulla kävi sama juttu pykäl ja se soitti kans itku kurkussa mulle... Itseasias hän on ihminen, joka tyystin kadonnut mun elämästä sen jlk, kun mua sattui ja lakkasin käymäsätä ulkona, matkoilla tai ylipäänsä mssään. Hän vaan "katosi". Teki mieli sanoo kylmästi, et tsemppii ja etti ite apu ittelles, mutta en raaskinut, sydäntä on liikaa. Jos hän selviää ilman oireita, täytyy katsoa, uskaltaako vieläkään olla yhteyksissä. Se on varma, että jos saa pahat oireet, niin apu, tuki ja osaaminen kelpaa kyllä...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja CH » 29 Heinä 2009, 15:50

Fedja: voi kamalaa! Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä. Nyt ainakin on tietoa toimia oikein heti onnettomuuden jälkeen ja seurata omaa tilaansa. Se tekee jo paljon!

TV: Tuli tuosta kamusta mieleen sellainen ystävätyyppi, joka sinkkuaikanaan pitää kovasti yhteyttä ja valittaa kumppanittomuudestaan - kunnes sitten löytää jonkun ja katoaa elämästäsi täysin.... palatakseen suhteen kariuduttua jälleen takaisin hakemaan sympatiaa ja baarikaveria... :lol: Eli aktivoituu heti, jos itellään ei oo kaikki hyvin mutta ei oikein osaa suhtautua, jos jollain toisella on ongelma... :roll:
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 29 Heinä 2009, 18:48

Cervical Hell kirjoitti:TV: Tuli tuosta kamusta mieleen sellainen ystävätyyppi, joka sinkkuaikanaan pitää kovasti yhteyttä ja valittaa kumppanittomuudestaan - kunnes sitten löytää jonkun ja katoaa elämästäsi täysin.... palatakseen suhteen kariuduttua jälleen takaisin hakemaan sympatiaa ja baarikaveria... :lol: Eli aktivoituu heti, jos itellään ei oo kaikki hyvin mutta ei oikein osaa suhtautua, jos jollain toisella on ongelma... :roll:


Juu, noita on paljon CH! Siis ihmisiä, jotka soveltaa tota ajattelua elämässä. Niin valitettavan paljon... Tää vähä sama, minkä huomaa yrittäjänä. Ku perustettiin firmaa 5 vuotta sitten, ei ollut hirveesti omistajaehdokkaita ja innostuneita yrittäjiä. Nyt ku firma on hiellä, tuskalla, paskalla niskalla ja ympäripyöewillä päivillä hoidettu kuosiin, eli on suurempi, menestynyt ja vakavarainen, kummasti kaikkia alkaa kiinnostaa osakkuus ja yrittäjyys. Valmiiseen pöytään on niin helppo vaan kävellä. Tämän todistavat myös ruotsinlaivojen buffeet... ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja rautaniska » 03 Huhti 2010, 00:33

vali vali kun vähän naama värisee ja sen semmosta. Eli narisen ja valitan ensisijaisesti siitä sekä toisaalta siitä että miksei sitä nyt pientä väräjämistä voi kestää kuin mies....on niitä isompiakin ongelmia. No kullekin jaetaan sietokyvyn mukaan vissiin. ****ttaa.com :o
rautaniska
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 33
Liittynyt: 03 Helmi 2010, 14:10

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 03 Huhti 2010, 02:40

rautaniska kirjoitti:vali vali kun vähän naama värisee ja sen semmosta. Eli narisen ja valitan ensisijaisesti siitä sekä toisaalta siitä että miksei sitä nyt pientä väräjämistä voi kestää kuin mies....on niitä isompiakin ongelmia. No kullekin jaetaan sietokyvyn mukaan vissiin. ****ttaa.com :o


Sietokyky kasvaa väristessä. ;) kohta et enää huomaa sitä ollenkaan, ku totut siihen, ja joudut opettelemaan taas elämään ilman, kun se loppuun. Öö... Optimismia vaiko the power of denial? Vissiin jälkimmäinen.

Mua taas harmittaa, kun pää ei käänny autolla ajaessa ja meinaa tulla hikiset paikat, kun pitäis vaihtaa kaistaa vilkkaalla tiellä. No, tänään ajelin vaan kinttupolkuja ja sain mieheltäni lisäsilmät, ni selvittiin hengissä. ;) Ei mun kyllä pitäis oikeesti ajella yhtään, mut ajelin silti...

Ja hei, jos hoito lisäs värinöitä, se hyvin suurella todennäköisyydellä myäs pienentää niitä! Eli ensin pahenee ja sitten helpottaa. Vähän kuin vanhan lankapuhelimen johto olis solmussa. Kun sitä riiputtaa ja yrittää silain aukaista, se lähtee kerimään hirveellä vauhdilla solmua auki. Mut koska vauhti on niin kova, se meneekin toiseen suuntaan solmuun, mut vähemmän kuin aiemmin. Ja sit ku se on riittävän kauan mennyt aina vähemmän solmuun, se vauhti loppuu ja heiluriliike rauhoittuu. Noin CSTssäkin sanotaan tapahtuvan. :) Tai ainakin mun fyssari kuvailee sitä noin.

Kuulosti hyvältä sun kokemukset CST:stä. Hoitaja vaikutti osaavalta, koska sanoit epäilleesi, tapahtuiko edes mitään. Silloin hoito on riittävän rauhallista = tehokasta, kun sitä ei tavallaan edes huomaa. Jos CST:tä tekee voimalla, homma ei mee niinkuin pitäis. Ylläpito varmaan monistaa noita kokemuksias myös CST-ketjuun, mut hyvä niin. Ollaankin oltu siellä Fedjan kanssa melko yksin. Ja mä en ole jaksanut kirjoittaa sitäkään vertaa. Täyis linkata blogista, mut en ole saanut aikaiseksi. :(

Mä oon itse antanut CST:tä miekkoseni polven jännevammaan, ja kas kummaa, edistystä on tapahtunut. Mut on siihen kyl annettu ultraa, sähköö ja kinesioteippiikin et mikä lie sit vaikuttanut. ;) Pääasia että on parempi.

Hyvää pääsiäistä värinöistä huolimatta! Oon ihan varma, että pääset niistä paljonkin eroon, kun vaan jaksat olla kärsivällinen. Hyvä nyrkkisääntö on, että eroon pääsemisessä menee vähintään sen verran, ku mitä vamma/oire on ollut. Eli meitsi ois kunnossa sit 2012... Voi paska. ;)

Öits...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Kaisa » 06 Huhti 2010, 18:22

Autolla ajelu se minuakin harmittaa ja hirvittää. En kyllä mihinkään vilkkaaseen kaupunkiajoon enää suostukkaan. Minulla ei enää käänny rintarankakaan, joten pitää pyllyn kautta pyörähtää koko kropan kanssa, jos haluaa nähdä sivulle jotakin risteyksessä. Olisi kamalaa luopua ajamisesta, kun se antaa kuitenkin erilaista vapautta ja riippumattomuutta.

Pelkään myös, että joku kerta liikenteessä väkisin väännän päätäni niin paljon, että vintti pimenee tai katkeaa koko höskä. Siinä mielessä kova kipu on hyvä suojakeino.
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

ViestiKirjoittaja rautaniska » 06 Huhti 2010, 23:10

Sietokyky kasvaa väristessä. ;) kohta et enää huomaa sitä ollenkaan, ku totut siihen, ja joudut opettelemaan taas elämään ilman, kun se loppuun. Öö... Optimismia vaiko the power of denial? Vissiin jälkimmäinen.


Heh...juuri tätä pelkäänkin että totun ja piru vie enhän mä nyt halua tottua tällaiseen. Toisaalta hyvä kait että ajatukset menee muualle.

Mua taas harmittaa, kun pää ei käänny autolla ajaessa ja meinaa tulla hikiset paikat, kun pitäis vaihtaa kaistaa vilkkaalla tiellä. No, tänään ajelin vaan kinttupolkuja ja sain mieheltäni lisäsilmät, ni selvittiin hengissä. ;) Ei mun kyllä pitäis oikeesti ajella yhtään, mut ajelin silti...


Ei hitto...hassua...tai siis nyt vaan muistan että pääntääntämisongelmaa autolla (peruuttaessa tms) on ollut mullakin varmaan aina. Lienekö elänyt siis näiden "esiongelmien" kanssa, niistä sen enempää tietämättä. No, sinä varmaan tarkoitat todella että pää EI käänny...minä tarkoitan että ei kunnolla pysty päätä kääntämään. Saman muuten on huomannut iät ja ajat motarilla ajaessa, siinä kun se on aika paljon tärkeämpää kun voi olla henki kiinni siitä. Kai kuvittelin siinäkin että se on jotenkin normaalia ettei pää käänny kunnolla..tollo mikä tollo :?

Ja hei, jos hoito lisäs värinöitä, se hyvin suurella todennäköisyydellä myäs pienentää niitä! Eli ensin pahenee ja sitten helpottaa. Vähän kuin vanhan lankapuhelimen johto olis solmussa. Kun sitä riiputtaa ja yrittää silain aukaista, se lähtee kerimään hirveellä vauhdilla solmua auki. Mut koska vauhti on niin kova, se meneekin toiseen suuntaan solmuun, mut vähemmän kuin aiemmin. Ja sit ku se on riittävän kauan mennyt aina vähemmän solmuun, se vauhti loppuu ja heiluriliike rauhoittuu. Noin CSTssäkin sanotaan tapahtuvan. :) Tai ainakin mun fyssari kuvailee sitä noin.


Juu itseasiassa ehkä nyt viikko hoidosta on vähän helpottanutkin, paitsi tänään kun oli "julkisessa" tilaisuudessa ja oli tätä normaalielämää eli suututti yksi juttu niin sehän alkoi hiukan disco taas naamassa juu...

Kuulosti hyvältä sun kokemukset CST:stä. Hoitaja vaikutti osaavalta, koska sanoit epäilleesi, tapahtuiko edes mitään. Silloin hoito on riittävän rauhallista = tehokasta, kun sitä ei tavallaan edes huomaa. Jos CST:tä tekee voimalla, homma ei mee niinkuin pitäis. Ylläpito varmaan monistaa noita kokemuksias myös CST-ketjuun, mut hyvä niin. Ollaankin oltu siellä Fedjan kanssa melko yksin. Ja mä en ole jaksanut kirjoittaa sitäkään vertaa. Täyis linkata blogista, mut en ole saanut aikaiseksi. :(


Kyllä mäkin uskon että hoitaja oli hyvä. Ainakin olen täysin vakuuttunut siitä että hän itse uskoi hoitomuotoon ja vilpittömästi halusi auttaa. Tosi sympaattinen nainen. Jumppaohjeitakin sain koskien (erityisesti) whiplashin kokeneita, mutta ilmeisesti käyvät muillekin niskaa poteville.

Hyvää pääsiäistä värinöistä huolimatta! Oon ihan varma, että pääset niistä paljonkin eroon, kun vaan jaksat olla kärsivällinen. Hyvä nyrkkisääntö on, että eroon pääsemisessä menee vähintään sen verran, ku mitä vamma/oire on ollut. Eli meitsi ois kunnossa sit 2012... Voi paska. ;)


Heh...mä alan uskoa siihen että tää juttu on tullut mulle just sen takia että oppisin kärsivällisyyttä. No, koulunsa kullakin :shock: Hankala kyl sanoa että kauanko oireita on ollut..semi-piilevänä varmaan kauemmin kuin tämä 4kk.

Mutta hyvät pääsiäiset ja juhannukset samalla (enpähän ainakaan myöhästy juhannuksesta kun toivottelen jo nyt)...eh.
rautaniska
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 33
Liittynyt: 03 Helmi 2010, 14:10

ViestiKirjoittaja Goodie » 07 Huhti 2010, 21:19

nyt on ihan kauhea räkätautikin sit vielä, paljon ei viittis yskiä tai niistää kun nekin sattuu tonne rintarankaan pullistumien kohdalle :( huomenn olis fysioterapeuttinpitäsköhän ottaa ämpäri mukaan sais räkä valua rauhassa kun siinä petillä makaa pää reiässä :roll: tarttee kattoa aamusti mikä kunto on
Huono oon itteeni kehumaan mutta vertaistani en oo löytäny.
Goodie
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 57
Liittynyt: 08 Helmi 2010, 11:40

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 07 Huhti 2010, 21:45

Täällä on kanssa taas flunssa päällä. No, onneks tää on vasta kolmas tänä vuonna... :evil: :roll: :evil:
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 07 Huhti 2010, 23:43

Koittakaahan flunssaiset parannella. Onks kuumaa mustaherukkamehua? Eiks se aina lapsena parantanut. :) Täälläkin on ollut kurkkukipee, mut tajusin sen johtuvan huonosta käsien asennosta. Mulla alkaa vetää jostain syystä leuan alle kurkkuun, kun naputtelen istualteen tekstareita... Kalvot. ;)

Kaisa, vähän sama juttu mulla ton auton kanssa... Kropaa kääntyy toisinaan hanurista asti ja on vaarallisen näköistä muiden mielestä! Mutta en tohdi luopua ajamisesta, koska en mä pysty julikisillakaan kulkemaan...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Kaisa » 08 Huhti 2010, 13:57

Tahdonvoimaa: olen lohduttautunut sillä, että todennäköisesti silmät pysyvät erittäin liikkuvaisina. Silmät selässä auttaisivat monessa tilanteessa.

Flunssalääkkeistä puheenollen, onko täällä langoilla niin vanhoja, että olisitte saaneet lapsena lämmintä sipulimaitoa lääkkeeksi? Se oli ennaltaehkäisevän tehokasta, koska se oli niin karmeata, että ei hevillä halunnut sitä juoda.
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

EdellinenSeuraava

Paluu Kaikenlaista turinaa ja porinaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa