Traumaperäinen stressihäiriö

Muut vammat/sairaudet kuin niskaongelmat (Selkäsairaudet, fibromyalgia, reuma, jne.)

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Tammi 2010, 15:02

Ok. Olet näemmä jatkamassa opintojasi? Kylläpäs sulla motivaatiota riittää... :D

Jaksoitko vilkaista tuota kraniosakraalijuttua ajatuksella? Siinähän käytetään myös psykologian keinoja apuna, eli fyysinen ja psyykkinen on näemmä yhdistetty aika vahvasti. Minkälaisia ajatuksia tuo sinussa herätti? Pidätkö mahdollisena vai huuhaana?
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Tammi 2010, 15:03

elmotin kirjoitti:Itse asiassa traumaperäistä stressihäiriötä ei diagnosoida kovinkaan helposti. Esim. onnettomuuden/tapaturman jälkeen odotetaan tietty aika, jonka jälkeen diagnoosi voidaan vasta tehdä. Lisäksi alkuperäisten kriteerien mukaan häiriön syntymiseen tarvitaan todella poikkeukselliset olosuhteet. Esim. kaatuminen kadulla ei täytä PTSD:n kriteerejä. Vaaditaan todella poikkeuksellinen tapahtuma, jota ei ole osannut odottaa ja sen yhteydessä kuoleman mahdollisuus itsellä tai toisella.

Ei tuo häiriö ole mitenkään keksitty juttu. Traumaattinen tapahtuma voi aiheuttaa todella paljon kärsimystä ja ongelmia. Siitä voi seurata mm. muisti- ja keskittymisvaikeuksia, jotka voivat johtua myös aivovammasta. Diagnostiikka ei ole niin yksinkertaista, kuin mitä maallikot antavat ymmärtää.


Kyllä traumaperäinen stressireaktio on ollut pitkään aliarvioitu, ei niinkään yliarvioitu, siis tuossa laajuudessa missä Elmotin sen kuvasi. Sen olemassa oloa on vähätelty eikä sitä kovinkaan heppoisesta osata/haluta diagnosoida. Kuten Elmotinkin sanoi, ihmisen mieli ei järkytä PTSD:ksi asti mistään kovin pienistä onnettomuuksista. Psyyke on yllättävän luja ja kestää koviakin kolhuja. Mutta sellaiset tilanteet kuten lento-/auto/juna yms. kuoleman mahdollisuuden tai jopa kohtaamisen ja suuresti kauhua, paniikkia ja pelkoa synnyttäneet onnettomuudet riittävät kyllä laukaisemaan PTSD:n.

Ja diagnostiikka on todella haasteellista, koska ihminen on niin valtavan monimutkainen kokoisuus, eikä yksiselitteisiä syy-seuraussuhteita välttämättä ole ollenkaan. Oireisto voi kehittyä ja pahentua myös ajan kuluessa, mikä omalta osaltaan hankaloittaa entisestään PTSD:n tunnistamista. Joskus taas oireet voivat painua taka-alalle pitkiksikin ajoiksi, mutta puhjeta myöhemmin uudelleen esille ja vaikeuttaa potilaan arkea todella paljon. Yksilökohtainen vaihtelu ja reaktiot hyvin samantyyppisissä tilanteissa vaihtelevat äärilaidasta toiseen, eikä oirekuvaa voida kovinkaan helposti yleistää eri potilaiden kesken. Vaatii kyllä suurta taitoa psykiatrilta/psykologilta, että osaa määritellä aivovamman/selkäydinvamman ja PTSD:n eron/yhtäläisyydet.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Tammi 2010, 15:12

DirtyDeeds kirjoitti:Ok. Olet näemmä jatkamassa opintojasi? Kylläpäs sulla motivaatiota riittää... :D

Jaksoitko vilkaista tuota kraniosakraalijuttua ajatuksella? Siinähän käytetään myös psykologian keinoja apuna, eli fyysinen ja psyykkinen on näemmä yhdistetty aika vahvasti. Minkälaisia ajatuksia tuo sinussa herätti? Pidätkö mahdollisena vai huuhaana?


Vaikket osoittaunut mulle kysymystä, kerron oman mielipiteen käytyäni CST:ssä about 50 kertaa. Minun mielestä CST:n hallitsevan fysioterapeutin ei pitäisi yrittää antaa mitään psyykeen vaikuttavaa hoitoa, siis vaikuttaa tietoisesti potilaan psyykeeseen samalla kun hoitaa häntä CST:llä. Fysioterapeutti ei ole kuitenkaan ole psyyken ammattilainen, vaikka hallitsisi keholliset tekniikat psyykeen vaikuttamiseen. Mielestäni CST toimii parhaiten, jos sen yhdistää sitten psyyken erikoistuneen ammattilaisen tapaamisiin/terapiaa. Tietenkin on eri tilanne, mikäli fysioterapeutti on myös psykologi/psykiatri tai muu psyyken ammattilainen, kombinaatio toimisi varmasti. En tosin tiedä yhtään moisen pätevyyden omaa ihmistä ainakaan Suomesta. Tällöinkin haasteeksi muodostuisi se, että CST:tä annetaan "näppituntumalla", ja todella taitava CST-hoitaja painuu eräänlaiseen transsitilaan hoidon aikana. Tällöin hänen oma kehonsa/mielensä on sidottu täysin potilaan kehon kuunteluun, jonka siis tapahtuu käsillä, eikä hoitajalla ole resursseja ainakaan saman hoidon aikana antaa fysikaalista että psyykkistä terapiaa.

Hirvittävän vaikea selittää, sorry. :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja elmotin » 26 Tammi 2010, 15:12

....
Viimeksi muokannut elmotin päivämäärä 21 Tammi 2011, 00:00, muokattu yhteensä 1 kerran
elmotin
Palstan virallinen fysioterapeutti
Palstan virallinen fysioterapeutti
 
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Tammi 2009, 19:48

ViestiKirjoittaja elmotin » 26 Tammi 2010, 15:16

....
Viimeksi muokannut elmotin päivämäärä 21 Tammi 2011, 00:00, muokattu yhteensä 1 kerran
elmotin
Palstan virallinen fysioterapeutti
Palstan virallinen fysioterapeutti
 
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Tammi 2009, 19:48

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Tammi 2010, 15:19

elmotin kirjoitti:DD: Joo aloitin avoimessa psykologian perusopinnot, ja voi olla, että hakeudun psykologiksi opiskelemaan, ellen saa rahoitusta ja opiskelupaikkaa psykoterapeutiksi. :D

Onko toi kraniosakraalijuttu sama kuin ns. koputusterapia? Äkkiseltään vaikutti samalta, mutta se koputusterapia on kyllä huuhaata. Esim. 2008 oli koputusterapian USA:n sivuilla video miehestä, jolla oli neliraajahalvaus ja häntä vähän koputeltiin, niin mies hyppi haara-perus-hyppyjä. :roll:

Mutta luen tuon laittamasi jutun huomenna, koska tänään olen koko illan luennolla :)


Ei missään muodossa koputusterapiaa. Vaan pehmytkudosten (erityisesti kalvojen) kautta annettavaa rauhallistempoista ja minimaalisen kevyeen kosketukseen perustuvaa mobilisointia. Ei kuitenkaan mitään hermohierontaa eikä akupunktiota, vaan erittäin kevyttä mobilisointia/manipulointia.

Mukavia luentoja! :) :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja elmotin » 26 Tammi 2010, 15:22

....
Viimeksi muokannut elmotin päivämäärä 21 Tammi 2011, 00:01, muokattu yhteensä 1 kerran
elmotin
Palstan virallinen fysioterapeutti
Palstan virallinen fysioterapeutti
 
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Tammi 2009, 19:48

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Tammi 2010, 15:25

elmotin kirjoitti:Tuli mieleen se tuosta tahdonvoiman viimeisimmästä postauksesta, että jos ei fysioterapeutilla ole riittävää osaamista traumojen käsittelemiseen, niin silloin kannattaisi tosissaan olla niihin puuttumatta. Aina pitäisi olla sellaiset välineet, että tilanne ei voi mennä ainakaan pahemmaksi!


Erittäin hyvä pointti! Ehkä kaikista olennaisin lause koko keskustelussa. :D Mutta kuinka paljon löytyykään fysioterapeutteja, jotka ajattelevat olevansa myös vähintään psykologeja, koska "potilaat juttelee mulle mukavia ja mä jaksan heitä kuunnella". Tai sosiaalityöntekijöitä, jotka luuievat olevansa psykoterapeutteja. Tai psykologeja, jotka ovat myös vähintään lääkärin pätevyyden (omassa mielessään) hallitsevia. ;) Suhtaudun tosi skeptisesti ihmisiin, jotka sanovat olevansa expertteja vaikkapa viidellä eri toimialalla, koska kapasiteetti ja kyky vaihtaa näkökulmaa eri tieteenalojen/metodien/menetelmien kesken ei tapahdu todellakaan silmänräpäyksessä. :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Tammi 2010, 15:36

elmotin kirjoitti:No hyvä! Olen nimittäin huolestuneena seurannut tuon koputushömpän rantautumisyrityksiä Suomeen.


Ai, sitä edelleen yritetään. ;) Ihan käsittämätöntä, mihin ihmiset voidaan saada luottamaan ja uskomaan. Tosi pelottavaa. Mut kai niitä hööpötettäviä aina löytyy. Ja itse asiassa tuo CST on niin mielenkiintoinen ja vakuuttava hoitomuoto niskatraumoissa, että jOS minulla olisi peruspätevyys anatomiasta/fysiologiasta/biologiasta sekä kokemusta fyssarina, lähtisin opiskelemaan sitä itsekin. Mutta jätän suosiolla paremmin koulutetuille nuo fyysiset hoidot. :)

Osaavia CST-hoitajia, jotka on tehnyt yli 20 vuotta fyssan hommia ja joilla itselläänkin on ollut retkahdusvamma/(keskus)hermostovamma on minun tietääkseni Suomessa kaksi, ehkä kolme, mutta yksi on sairaslomalla... Ja näillä parilla muulla jonot sen mukaiset. Lisäksi Suomessa on yksi fysiatri, joka on opiskellut kaiken mahdolliset CST:sta ja käyttää tietouttaan mm. kliinisessä tutkimuksessa/diagnosoinnissa, nimittäin tuo Eero Penttinen.

Jos innostut enemmän tuosta CST:stä, voin kertoa privana omia vähintääkin jännittäviä ja erityisiä kokemuksiani aiheesta jonkin verran valveutuneena potilaana. :) Suomeen todellakin tarvittaisiin pitkän linjan ja omakohtaiset retkukokemukset omaavia CST-hoitajia, ettei nämä nykyiset sairastuisi työuupumukseen jonojensa alla... ;) ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Tammi 2010, 15:47

Tosta ketjusta löytyy CST-juttua, sekä artikkelin lopusta linkit muutamaan hyvään, kiteyttävään Youtube-videoon. :)

http://niskavamma.munfoorumi.com/viewt ... 39&start=0
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Zarru » 26 Tammi 2010, 22:11

Juu, varmasti on täälläkin huippuasiantuntijoita ;) mutta tässä asiassa uskon kyllä ko. psykiatrian erikoislääkäriä joka on alansa huippu Suomessa.

Hän kertoi minulle että etenkin tuo "posttraumaattinen stressireaktio" on oikea muotidiagnoosi, jolla kuitataan paljon sellaista mitä sillä ei todellakaan pitäisi kuitata.

Puzzihouzu esim. voi kommentoida omaa kokemustaan joka on samanlainen kuin minun.

Onneksi tosiaan tämä lääkäri kumosi täyttä potaskaa olleen diagnoosin, jota ei edes ole oikeutta kenellä tahansa tehdä, kuten mulle sen teki työterveyslääkäri ja vielä E-lausuntona.

En tiedä paljonko haittaa on siitä jos jää vaille posttraumaattinen stressireaktio -diagnoosia, mutta siitä voi olla todella paljon haittaa jos tuon diagnoosin saa silloin kun kyse on aivan muusta, mm. vakuutus- ja oikeusturvan takia.
Zarru
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 74
Liittynyt: 28 Maalis 2009, 22:29

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Tammi 2010, 23:06

Zarru kirjoitti:Juu, varmasti on täälläkin huippuasiantuntijoita ;) mutta tässä asiassa uskon kyllä ko. psykiatrian erikoislääkäriä joka on alansa huippu Suomessa.

Hän kertoi minulle että etenkin tuo "posttraumaattinen stressireaktio" on oikea muotidiagnoosi, jolla kuitataan paljon sellaista mitä sillä ei todellakaan pitäisi kuitata.

Puzzihouzu esim. voi kommentoida omaa kokemustaan joka on samanlainen kuin minun.

Onneksi tosiaan tämä lääkäri kumosi täyttä potaskaa olleen diagnoosin, jota ei edes ole oikeutta kenellä tahansa tehdä, kuten mulle sen teki työterveyslääkäri ja vielä E-lausuntona.

En tiedä paljonko haittaa on siitä jos jää vaille posttraumaattinen stressireaktio -diagnoosia, mutta siitä voi olla todella paljon haittaa jos tuon diagnoosin saa silloin kun kyse on aivan muusta, mm. vakuutus- ja oikeusturvan takia.


Nyt ei ole kyse uskosta, vaan keskustelusta. Minä en ainakaan epäile, ettei sinun diagnoosit olisi kunnossa, enkä usko, että Elmotinkaan tarkoitti, etteikö sinun kohdallasi olisi tehty aivan oikeita johtopäätöksiä. Ja muilla on sitten ehkä eri homma. Yhtä lailla se pätee, että osa ei saa diagnoosia, joka heille kuuluisi mutta myös toisinpäin, voi saada diagnoosin, joka ei todellakaan ole oikea. Ja joka tapauksessa tärkeintä lienee saada oikea diagnoosi, joka mahdollistaa _oikean_ ongelman hoitamisen/kuntouttamisen. :)

Ja joo, ihmettelen kovasti, miten on mahdollista, että työterveyslääkäri voi tehdä tuollaisen diagnoosin? Siis jossei hän tietty satu olemaan myös psykiatri. Mutta harvoin kai. ;) ;)

Erinomaista, jos Puzzihousukin voisi jakaa kokemuksiaan! Meseen vaan! :D
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Zarru » 27 Tammi 2010, 01:08

Nyt meni vähän ohi pointtisi, tahdonvoimaa.

Kommentoin vain tuohon että ko. diagnoosia olisi liian vaikeata saada, että tapaamani asiantuntija tosiaan sanoi ihan muuta, että ongelma on päinvastainen.

Mun kohdalla työterveyslääkärin diagnoosi oli aivan täyttä soopaa, ja olen todella kiitollinen että se on nyt kumottu. Todella paljon aluksi sain kuulla ettei mussa ole mitään vikaa, mutta vielä haitallisempaa on kirjoitella papereihin että kyseessä on posttraumaattinen stressireaktio kun pitäisi tutkia tarkemmin, ja ottaa huomioon muutkin vaihtoehdot kuin se helpoin; psyykkistähän kaikki on.

Saa vain aikaan hirveän paljon hallaa ihmisille kirjaamalla tuota diagnoosia kun kyse on aivan muusta. Ja kun se kuulemma on oikein muotidiagnoosi ollut viime vuosina, niin kuinkakohan moni esim. aivovammainen kulkee stressireaktiona tuolla, eikä toteudu hoidon lisäksi myöskään esim. vakuutusturva.

Kuten sanoin, jos jää vaille stressireaktiodiagnoosia silloin kun oikeasti on kyse siitä, se on ikävää, mutta vielä haitallisempaa on kun sillä kuitataan kaikki, mennään siitä mistä aita on matalin, sen alle on helppoa niputtaa kaikki oireet :evil:

Aina tietenkin sopii toivoa oikeata diagnoosia ja hoitoa.
Zarru
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 74
Liittynyt: 28 Maalis 2009, 22:29

ViestiKirjoittaja Temssi » 27 Tammi 2010, 05:50

Minä ymmärsin, että Elmotin tarkoitti ensimmäisellä kirjoituksellaan yleisesti traumaperäisestä stressireaktiosta eikä stressireaktio dg vs. aivovamma?

Joka tapauksessa onhan selvää, että yllättävä, vaikea tapaturma johon liittyy myös fyysinen vamma vaikuttaa psyykeeseen enemmän tai vähemmän. Nyt en tarkoita ollenkaan whiplash-vammoja, koska aiemminhan tuli jo esille, että sen dignosointi on tärkeämpää eikä sen oireita saa kuitata psyyken diagnoosilla.

Minä kyllä tunnistan itselläni selvät PTSD-oireet. Taustalla on kotona tapahtunut putoamisonnettomuus, jossa L3-nikama murtui ja samalla myös ilmeni jalkojen toimimattomuus. Yksinasuvana en saanut apua enkä voinut itse sitä soittaakaan. Ainoa mahdollisuus oli raahautua käsien varassa rappukäytävään, mutta siihenkin meni aikaa n. 10h, eli aika pitkä aika maata yksin kodin lattialla hirvittävissä kivuissa, peloissa jne.

Kun sitten pääsin sairaalaan, niin se osoittautuikin "vääräksi" sairaalaksi, koska vaikeista oireista huolimatta ei tutkittu kunnolla ja epävarmuus ja pelot sekä tunne siitä, ettei minua uskota kesti vielä viikon tapaturmasta. Viimein, kun pääsin Töölööseen, niin kunnon kuvauksissa murtuma todettiin ja heti päivystysleikkaukseen. Tapaturmapäivystyksen papereissa luki mm. etenevä parapareesi, joten ei ollut ihan pienestä asiasta kyse---jos otetaan huomioon se, että olisin päässyt heti oikeaan hoitoon.

Minulle leikkauksesta toipuminen oli niin intensiivistä treenaamista saada kävelykyky ja muu toimintakyky kuntoon, etten olisi kyennyt edes hahmottamaan psyykkisiä oireita, jos joku olisi niitä kysynyt. Sitten, kun fyysinen puoli oli aika hyvässä kunnossa, niin psyyke romahti täysin ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Selkeimpiä oireita, jotka selvästi liittyivät tapaturmaan olivat mm. painajaiset, joissa en kyennyt kävelemään tai sitten taas liikkumisunet, joissa urheilin koko ajan jotain. Jossain vaiheessa alkoi tulla erilaisia pelkotiloja eri asioita kohtaan, mutta paljon juuri siihen, että "jos mulle jotain tapahtuu, niin eihän kukaan minua osaa kaivata ja kuolen tänne kotiin" jne.
Eivät tällaiset oireet ole normaalin masennussairauden oireita, vaikka nyt sekin on tullut kuvaan mukaan.

Olisin sen verran toivonut tuosta kriisiavusta, että joku ammattilainen olisi käynyt Töölössä käymässä ja olisin saanut vaikka yhteystiedot, mihin voin soittaa, jos tuntuisi tarvetta olevan. Sekin tieto/mahdollisuus olisi varmasti helpottanut yleistä olotilaani eikä se viiveellä tullut reaktio olisi ollut niin raju. Tiedon puuttuminen oli pahinta eikä sitä tietoakaan osaa itse etsiä, kun ei edes ymmärrä, kuuluuko nämä asiaan vai ei, kuvittelenko itse kaiken ja kuitenkin jollain tasolla tiesin, että en kuvittele, mutta jonkun ihmisen laukomat "totuudet" saivat kuitenkin epäilemään omaa mielenterveyttä ja melkein sitäkin, ettei minulle ole juuri umpisuolen leikkausta kummempaa ole tehty... :shock:
Avatar
Temssi
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 97
Liittynyt: 31 Tammi 2009, 22:39

ViestiKirjoittaja elmotin » 27 Tammi 2010, 13:38

....
Viimeksi muokannut elmotin päivämäärä 21 Tammi 2011, 00:06, muokattu yhteensä 1 kerran
Fake it until u make it
elmotin
Palstan virallinen fysioterapeutti
Palstan virallinen fysioterapeutti
 
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Tammi 2009, 19:48

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu - (Selkävammat ja selkävaivat + Muut sairaudet)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa