Retkahdusvamma ja raskaus

Niskan retkahdusvammaan ja aivovammaan liittyvät aiheet laidasta laitaan

ViestiKirjoittaja Rautanaula » 09 Tammi 2013, 15:06

Paljon onnea Nasulle :) Omasta kokemuksesta voin kertoa, että mulla tää niskahelvetti pamahti päälle reilun vuoden vauvanhoidon ja rattaidentyöntelyn jälkeen :? Kannattaa tosiaan ulkoistaa sitä vauvan nostelua ja kantamista mahdollisimman paljon miehelle tms. Ja älä tee tunnin vaunulenkkejä joka päivä! Mä tein jossain vaiheessa jopa kaksi vaunulenkkiä päivässä :shock: Siinähän kädet ja niska + yläselkä on ihan staattisessa rasituksessa, mikä tekee hallaa.
Rautanaula
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 376
Liittynyt: 23 Loka 2012, 13:43

ViestiKirjoittaja Nasu » 09 Tammi 2013, 16:48

Isot kiitokset onnitteluista :) Joo, vaikka ne vaunulenkit ovatkin varmasti hyvä tapa nukuttaa vauvaa ja kävelyttää itseään, niin eivät taida ihan jokapäiväisesti (tai läheskään) meillä onnistua. Toisaalta, maailmassa on miljoonia perheitä, jotka eivät edes omista vaunuja, joten ei kai se nyt niin kamalaa voi olla.

Kantoliinaa olen itsekin miettinyt, kun se muutenkin vapauttaisi kädet, eikä paino osuisi reppujen tavoin niin pahasti niskaan ja hartioihin. Kantoliinan käyttöä pitääkin alkaa harjoitella etukäteen, hitaalla käsityskyvylläni nuo sidontatavat näyttävät toistaiseksi lähinnä heprealta!

Anzqu, oksentaminen on vasta nyt loppumassa kokonaan...tosin tänä aamuna tilanne iski jälleen päälle. Voin ihan rehellisesti sanoa, että pahoinvoinnin ja niskavikojen kanssa syksy meni käytännöllisesti katsoen pilalle :D Nyt tilanteesta alkaa löytyä hyviäkin puolia!

Tuo ratasasia oli ihan hyvä pointti - vaikka nämä talvikelit vaativatkin järeämpää kalustoa, niin miksi ihmeessä hankkia sellaista kesävauvalle.

Synnytyksessä niskavamma tosiaan tavallaan vaikuttaa ja tavallaan ei. Ainakin voisi ehkä olla hyvä, että synnytyssairaalassa oltaisiin asiasta tietoisia. Eri asia sitten onkin, ymmärretäänkö tämän vamman luonnetta siellä, kun asiaa on ollut vaikea tehdä ymmärrettäväksi vähän siellä sun täällä. Näin mututuntumalta välttäisin keisarinleikkauksen, mikäli mahdollista, kun en haluaisi kroppaani enää yhtään lisää katkenneita hermoratoja.

Sellainen asia vielä, että jopas ovat terveydenhuollon palvelut ylenpalttisia, ystävällisiä ja monipuolisia raskaana olevalle :D Kun on vuosikaudet tapellut tutkimuksiin ja hoitoon pääsemisen kanssa, kuunnellut vähätteleviä ja ilkeitä kommentteja vaikka mistä ja tottunut selviämään suurimmaksi osaksi ihan itsekseen, on vähän kummallista, kun kaikenlaisia tarkastuksia on niin tiheään (enkä kuulu mihinkään riskiryhmään). Nyt tuntuu, että en edes tarvitsisi näin paljon huomiota. Jos niskavamman hoito olisi ollut näin informatiivista, asiantuntevaa ja auttavaista, niin johan tässä oltaisiin terveiden kirjoissa tai ainakin melkein ;)
Nasu
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 53
Liittynyt: 11 Touko 2011, 11:53

ViestiKirjoittaja Eippi » 26 Tammi 2013, 19:14

Ihanaa lukea niskavammaisten raskausuutisia! Itsekin tosiaan vuosia jo lapsia halunnut ja nyt on lapsettomuushoidot ollut vuoden jäissä tämän niska- ja päänsäryn takia. Tosin lapsettomuuslääkäri on antanut luvan esim. triptyliin raskauden aikana. Onko täällä ketään joka on raskausaikana käyttänyt parasetamolia vahvempaa? Minulla kun se ei tuohon päivittäiseen päänsärkyyn auta. Niskan kanssa vielä kestäis ilman lääkitystä, kai... Omalta kohdaltani toivon, että jollakin raskauden kannalta "turvallisella" lääkkeellä kivut saataisiin taas kuriin ja saisin alkaa taas suunnitella perheen perustamista. Vaikka moni muu lääkäri on sanonut, että enhän minä voi raskautta suunnitella ja kuinka vaikeaa se olisi sitten vauvan kanssa, mutta kun ei mitään takeita ole, että tämä tästä parempaan menee kun on kerran alkanut taas huonommaksi mennä niin en voi elämääni enää pitempään pitää pysähdyksissä. Ensin tosin katson, että näinköhän vielä yhdet magneetit ensin otettaisiin ja yritettäisiin jopa kuntouttaa.
Eippi
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 324
Liittynyt: 06 Syys 2012, 20:48

ViestiKirjoittaja Nasu » 28 Tammi 2013, 10:57

Eippi, kaiken lähtökohta raskauden sovittamisessa yhteen niin lääke- kuin kuntoutusasioissa taitaa olla oikeanlaisten asiantuntijoiden löytyminen. Itse olen kokenut, että systeemimme lähtökohta on aina "terve", tuleva vanhempi. Kaikki siitä poikkeava taidetaan kokea vähän kummallisena - varsinkin jos ongelma on vammasta johtuva, krooninen sairaus :D

On kurjaa, jos terveydenhuollon henkilökunta näkee lapsenteossa vain sen negatiivisen puolen (eli miten vammainen nyt voi hoitaa lasta ja kuinka vaikeaa se sitten on). Toki on vammoja ja sairauksia, joissa lasten hankkiminen ei perustellusti tule kysymykseen, mutta läheskään aina näin ei ole. Itse asiassa, moni neuropsykologi on kuulemani mukaan sitä mieltä, että monessa tapauksessa lapsen hoito stimuloi aisteja ja hermoyhteyksiä ja vaikutus voi olla oikein tervehdyttävä. Toki tilanteisiin liittyy myös omat ongelmansa, kuten ergonomia ja jaksaminen.

Mutta...kyllä tässä on kaikenlaista mietittävää. Seuraavien kuukausien "ongelmiani" ovat...öö, rauhoittuminen (olen alkanut tehdä meditaatioharjoituksia, jos ne vaikka helpottaisivat rauhoittumista).

Sitten, neuvola pitäisi saada paremmin tietoiseksi meidän tilanteestamme, neuvolalääkäriltä pitää kysellä, voisiko joku arvioida terveydentilaani tulevien Orton-kuntoutusjaksojen suorittamiseen liittyen (toinen 2 kuukautta, toinen vain kuukausi ennen laskettua aikaa). Sitten, pitäisikö kroppaani ja sen sietokykyä vähän tutkia synnytystä ajatellen ja mitä asioita pitäisi muutenkin ottaa huomioon. Huh, kuulostaa rasittavalta, mutta jos yhden asian saisi kerrallaan hoidettua, niin eiköhän se siitä sitten mene :)

Itse olen kokenut, että raskaus on tuonut paljon iloa tämän muuten aika haasteellisen elämän ohelle. Vauva on kasvanut ja kehittynyt oikein hyvin, ja on ihmeellistä, kun kehossa tapahtuu kerrankin jotakin ihan normaalia :D Meillekään lapsi ei ole itsestäänselvyys - se sai alkunsa vuosien toivomisen ja odottamisen jälkeen.
Nasu
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 53
Liittynyt: 11 Touko 2011, 11:53

ViestiKirjoittaja Nasu » 28 Tammi 2013, 11:02

Niin, sitä vielä, että meidänkään tilanteessamme ei ole mitään takeita siitä, tulenko joskus terveeksi. Sitä ei oikein uskalla jäädä odottamaan, kun se otollinen lapsentekoikäkin käsittää vain tietyt vuodet. Olen tarkoituksella alkanut istuttaa päähäni ajatusta, että meidän perheemme on tällainen ja perheitä on monenlaisia. Jos minä en pysty lapsen kanssa kaikkiin aktiviteetteihin, niin olenpahan ainakin melkein koko ajan läsnä ja minulla on aikaa. Se "kotiin jääminen" ei myöskään huolestuta, muutos kun ei sattuneesta syystä ole kovin iso aiempaan elämään nähden :D
Nasu
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 53
Liittynyt: 11 Touko 2011, 11:53

ViestiKirjoittaja Eippi » 30 Tammi 2013, 21:15

Kiitos rohkaisevista sanoista Nasu. Luin tarinaasi, mutta en löytänyt tietoa, että onko sinulla sen tarkemmin selvillä mikä oireesi aiheuttaa kuin kaatumisen aiheuttanut retkahdusvamma? Itse kun olen vielä vailla tietoa missä niin sanotusti mättää. Pahinta minulla tässä kaikessa on tämä jatkuva kipu ja erityisesti päänsärky. Jokainen lääkäri, jonka vastaanotolla olen viimeisen vuoden aikana käynyt on kysynyt, että mites niiden lapsettomuushoitojen jatkaminen. Tähän asti olen vastannut, että mites tässä niitä voi jatkaa kun olo on tämä, mikään ei auta eikä syy näytä selviävän. Taidan vastata huomenna, että kuules jatkan niitä ihan lähiaikoina, että mitäs siihen sanotte. En epäile itse yhtään, ettenkö jaksaisi vauvan kanssa kun on vielä niin hyvä tukiverkosto. Mutta en olisi halunnut, että joudun tekemään päätöksen, että joudun mahdollisena raskausaikana käyttämään muitakin kipulääkkeitä kuin parasetamolia. Vielä elättelen toivoa, että pääsisin pian tutkimuksissa etiäpäin ja selviäisi jotain sellaista, jolle olisi tehtävissä jotain.
Eippi
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 324
Liittynyt: 06 Syys 2012, 20:48

ViestiKirjoittaja Nasu » 06 Helmi 2013, 18:05

Eippi, ei minulla sen tarkempia tietoja asiasta ole kuin että vammani on mitä todennäköisimmin (en ole käynyt funktionaalisessa magneettikuvassa, jossa kudosvaurio nikamien välissä näkyisi) niskan retkahdusvamman jälkitila, johon kuuluu tämä oireisto, joka minulla on. Pahin oireenihan on huimaus, seuraavina tulevat lihasjumit ja kivut sekä yläselän virheasento, joka taas on tullut siitä, kun välttelen yläniskan oikealle puolelle osuvia tärähdyksiä. Lisäksi ilmassa on pieni epäilys aivorunkovammasta, mutta tätäkään mahdollisuutta ei ole vielä tutkittu.

Minun diagnoosini on tehty Ortonissa pari vuotta sitten, kun kroppani oli tutkittu päällisin puolin ja oireistoni on kuunneltu. Kokonaisuutena voisi sitten kai sanoa, että diagnoosini on todettu oireiston perusteella :)
Nasu
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 53
Liittynyt: 11 Touko 2011, 11:53

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu - (Whiplash ja aivovamma)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa