Pelko ja ahdistus

Niskan retkahdusvammaan ja aivovammaan liittyvät aiheet laidasta laitaan

Pelko ja ahdistus

ViestiKirjoittaja mariela » 11 Joulu 2010, 15:52

Toisinaan, viimeksi tällä viikolla, huomaan etten selvästi ole pystynyt käsittelemään kunnolla tapahtunutta onnettomuutta ja vammautumistani. Minulle tulee vahvana päälle ahdistus liittyen tapahtuneeseen ja nykyiseen tilanteeseeni. Lisäksi olen elänyt onnettomuudesta lähtien lähes jatkuvassa pelossa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja voiko vielä jotain pahempaa sattua. Turvallisuuden tunne siitä, että minulle ei tapahdu mitään pahaa, on todellakin mennyttä. :(

Olen aina ollut aika pelokas ja ehkä liian herkkä tilanteissa, joissa tulee vastoinkäymisiä. Silti on ollut yllätys, miten paljon tapahtunut ja pelko elämääni rajoittaa. Olin auto-onnettomuudessa jonka seurauksena nykyisin olen liikenteessä aivan paniikissa, kun joudun olemaan jonkun muun kyydissä. Itse ajaessa tunnen jotenkin hallitsevani tilanteen, mutta aina en voi huonon olon takia itse ajaa. Vilkuilen neuroottisesti olkani yli, pelkään peräänajoa, maantiellä varsinkin pelkään vastaantulevia autoja.

Liikenneonnettomuuden lisäksi olen muutenkin hyvin pelokas terveydentilastani, pelkään että tilani pahenee, pelästyn jokaista normaalia puutumista ja luulen että tilani yhtäkkiä muuttuu huomattavasti pahempaan suuntaan. Yleisesti olen ollut aika toiveikas ja minulla on vahva usko siihen, että voin kuntouttaa itseni parempaan suuntaan. Kun kunto romahtaa ylirasituksen tms. takia, on siitä kuitenkin vaikea päästä yli. Koska tilani on ollut pari viikkoa taas huonompi, kehittyi ahdistus tällä viikolla siihen, että sain elämäni ensimmäisen hyperventilaatio/paniikkikohtauksen. Ahdituksen lisäksi siihen luultavasti vaikutti se olen joutunut valvomaan monta yötä kovien selkäsärkyjen takia. Kohtaus tuntui siltä kuin halvaantuisin ja koko kroppa puutui naamasta varpaisiin saakka. Tuollainen kohtaus taitaa tarkoittaa juuri sitä, että alitajunnassa tai tietoisestikin on vaikeita asioita, joita ei pysty käsittelemään tai selittämään itselleen.

Miten te muut onnettomuuteen joutuneet ja vammautuneet olette käsitelleet tilannetta ja oletteko päässeet uuden kolarin/muun onnettomuuden pelosta eroon?
Vakava niskavamma on mielestäni verrattavissa vakavaan sairastumiseen, joten sinänsä ahdituksen ja pelon tunteet ovat ymmärrettäviä. En kuitenkaan haluaisi että turha pelko hallitsee elämääni...
mariela
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 63
Liittynyt: 11 Marras 2010, 15:05

ViestiKirjoittaja torvelo » 11 Joulu 2010, 16:49

Pelko, on kauheaa.
Se alkoi taas (pelko), tällä kertaa syövän. Roppa aivan jumissa, maha ei ole "normaali", polvessa tuntuu omituiselta yms. Johtuen ylirasituksesta yms, kait ?
Oli pakko käydä yksityisellä lääkärillä kun sai ajan pikaisesti, kertomassa "luulo"-sairauksista. Sai mut vakuuttuneeksi ettei ole mitään vatsakataria vakavampaa. Mutta kuitenkin. No otatetaan polven ja vatsan ultra, josko sitten uskoisi "viisaampaa".
Läheiset ovat jo enempi kuin kurkkua täynnä mitä moninaisemmista ja epämääräisistä oireista. Hulliksiko tässä tulee, vai onko jo ?
Pitäisi edes nassikoiden takia edes yrittää vietää ns. normaalia perhe elämää, mutta minkäs teet. Pelko olisi saatava pois. Jotenkin.
Mulla nyt todettu kaiken muun lisäsi neuropsygologisissa testeissä ongelmien, osien oireiden olevan aivoperäisiä, suositellaan kuntoutusta, joskus tulevaisuudessa kun on neurologi ensin antanut tuomionsa. Nyt oli uudestaan niskan ja pään magneetti, varjoaineella ja ilman. Tietysti alkoi pelottaa aivokasvaimen mahdollisuus. No häntä kuitenkin pystyyn ja pelko pois.

Yrittää lohduttaa

torvelo
torvelo
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 522
Liittynyt: 23 Loka 2010, 17:49
Paikkakunta: keskinen Suomi

Re: Pelko ja ahdistus

ViestiKirjoittaja fedja » 11 Joulu 2010, 23:02

mariela kirjoitti:Miten te muut onnettomuuteen joutuneet ja vammautuneet olette käsitelleet tilannetta ja oletteko päässeet uuden kolarin/muun onnettomuuden pelosta eroon?
Vakava niskavamma on mielestäni verrattavissa vakavaan sairastumiseen, joten sinänsä ahdituksen ja pelon tunteet ovat ymmärrettäviä. En kuitenkaan haluaisi että turha pelko hallitsee elämääni...

En ole päässyt uuden kolarin pelosta eroon, vaikka se uusi kolarikin tuli tapaturman päälle muutama vuosi sitten. Pelkään juurikin noita peräänajoja, tai että jokin auto tulee kylkeen. Sitä tarkkailee tilannetta sen varalta, että jos kuskille sattuu ajatuskatkos. Pelko ei taida niin paha olla kuin mitä toisen kolarin jälkeen, jolloin en meinannut uskaltaa lähteä ylittämään tietä.

Minulla pelot ovat lievittyneet sen myötä, kun tietämys vammasta ja vamman oireista on lisääntynyt, ja kun löysi asiantuntijalääkärit, jotka tiesivät mistä on kyse. Ahdistusta ja pelkoa on minulla vähentänyt myös pitkät terapiat: kehoterapiat ja psykoterapia. Pelkojen kirjoittaminen paperille just, kun pahiten pelkää ja myös se, että yrittää uskaltaa tuntea ne, on yleisesti vähentänyt niitä myös. EMDR on ollut minulle tärkeä menetelmä (psykoterapiassa käytetty) traumaattisien kokemusten käsittelyyn. Jos pelon ja ahdistuksen kanssa ei pärjää, niin kannattaa ihmeessä hakea apua myös psyykkisen hoidon puolelta. Se ei tarkoita sitä, että fyysistä vammaa ei ole. Jos on hakenut jo apua sieltä ja tuntuu, ettei saa apua, niin kannattaa vaihtaa terapeuttia tai hoitomuotoa.

Torvelo. Nuo sinun oireet kuulostaa kyllä retkahdus/aivovamman oireilta.

Oletteko tämän listan lukeneet:
http://niskavamma.munfoorumi.com/viewtopic.php?p=32#32

Tässä traumaperäisestä stressihäiriöstä:
http://niskavamma.munfoorumi.com/viewt ... light=emdr
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja torvelo » 12 Joulu 2010, 14:09

Kiitos TAAS Fedja rohkaisusta.
Nyt alkaa itse vihdoinkin käsittämään että "ei ole kaikki muumit laaksossa", mutta kun paniikki/pelko tilat yllättää, niin se on sitten menoa.
No, asiat rullaa miten rullaa. Tännän on taas välillä hiukan helpompaa.

Kiitoksella kumartaa

torvelo
torvelo
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 522
Liittynyt: 23 Loka 2010, 17:49
Paikkakunta: keskinen Suomi

ViestiKirjoittaja fedja » 12 Joulu 2010, 16:44

Se tuli vielä mieleen, että jos on hermosto herkistynyt, niin tunnepuoli on yhtä lailla herkistynyt. Aivovamma sinänsä voi aiheuttaa pelkojen lisääntymistä, jos pelkoon liittyvissä aivo-osissa tai kontrollimekanismeissa on toimintahäiriö. Esim. kiihdyttävät mekanismit toimii, mutta hillitsevät mekanismit eivät. Minulla oli näin.

Torvelo, minulla oli 3 ensimmäistä vuotta näin jälkeen päin katsottuna melkein suoranaista kauhua, kun ei tiennyt mikä itsellä on ja aivotoiminta oli muuttunut sellaiseksi, että tunteet tulivat monikymmenkertaisina aikaisempaan elämään verrattuna. Sinun oireiden alussa on joitakin asioita, jotka muistuttavat paljonkin minun alkuaikojen tilannetta. Lisäksi jälkeen päin on tajunnut sen, että kriisitilanne ja aivojen toiminnan muuttuminen laukaisi myös läjän kriisejä ja traumoja menneisyydestä päälle, joita pääsi sitä myötä käsittelemään. Kaikenkaikkiaan se on ollut hyväkin asia, että joutui pakon edessä tosissaan tutustumaan omaan tunne-elämäänsä, kun ei enää voinut sivuuttaa "super"voimakkaita tunteita.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja mariela » 12 Joulu 2010, 19:18

Tuttuja tuntemuksia...:(

Torvelo, tuollaista minunkin vuosi on ollut. Olen herkistynyt kuuntelemaan kroppaani ihan erilailla kuin koskaan aiemmin ja vamma onkin aiheuttanut mitä kummallisimpia oireita, jotka ovat yhtäkkiä lyöneet päälle. Tuntuu ettei kotona kehtaa enää kertoa uusista kolotuksista, oireista ja peloista. Perheen ja ystävien on niin vaikea ymmärtää, silti vaikka olisivat katsoneet toisen sairastelua ja kärsimistä jo pitkän aikaa. Ensiavussa olen myös juossut kesästä lähtien jo kolmesti ja varmaan 10 kertaa lääkärillä tämän lisäksi, mitähän lie ovat sinnekin minun nimen alle kirjanneet...

Minusta silti aina täytyy selvittää mistä jokin oire johtuu, jos on kestänyt jo jonkun aikaa ja vaivaa mieltä. Sitä varten ne lääkärit on olemassa ja vakavan vamman jälkeen on minusta syytä tutkia huolella, ettei jää mitään tärkeää huomaamatta. Ei saada alistua siihen, että meidän oireet olisivat luulosairautta, vaikka lääketiede ei valitettavasti meidän vammoja aina niin hyvin tunne..

Fedja, tuo linkkaamasi lista oireista on tosi hyvä, tuo rauhoittaa mieltä, että muillakin on samoja oireita ja ongelmia, enkä siis ole sekoamassa.. ja tosiaan kaikki voi liittyä ja todennäköisesti liittyykin tuohon niskavammaan. Esim. minulle on vaikeaa kävellä kaltevilla pinnoilla, muutenkin kuin huimauksen takia, luulen että se liittyy jotenkin näköön. Seinät kallistuvat välillä päälle kun syvyysnäkökin tuntuu välillä oudolta. Tuollaisia oireita on vaan vaikea olla sivuuttamatta ja esittää että kaikki on normaalia, kun tosiaan maailma näyttää väliltä omiin silmiin niin oudolta ja maa tippuu jalkojen alta..

Työterveys järjesti heti kolarin jälkeen debriefing-tilaisuuden, jossa käytiin läpi tapahtunut ja keskusteltiin sen herättämistä tunteista. Se auttoi siihen ensisäikähdykseen mutta nyt voimakkaat oireet ovat tuoneet pelot takaisin. En saa mitenkään järkeiltyä niitä pelkoja pois, kun minulle kävi jo kerran näin huonosti ja elämä muuttui kertarysäyksellä...

Fedja, mitä kautta olet päässyt terapiaan? Julkisella puolella? Minusta tuntuu, että tarvitsisin apua myös henkisellä puolella. Voimat on niin loppu jo fyysisten oireiden kanssa.
mariela
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 63
Liittynyt: 11 Marras 2010, 15:05

ViestiKirjoittaja fedja » 12 Joulu 2010, 22:55

mariela kirjoitti:Fedja, tuo linkkaamasi lista oireista on tosi hyvä, tuo rauhoittaa mieltä, että muillakin on samoja oireita ja ongelmia, enkä siis ole sekoamassa.. ja tosiaan kaikki voi liittyä ja todennäköisesti liittyykin tuohon niskavammaan. Esim. minulle on vaikeaa kävellä kaltevilla pinnoilla, muutenkin kuin huimauksen takia, luulen että se liittyy jotenkin näköön. Seinät kallistuvat välillä päälle kun syvyysnäkökin tuntuu välillä oudolta. Tuollaisia oireita on vaan vaikea olla sivuuttamatta ja esittää että kaikki on normaalia, kun tosiaan maailma näyttää väliltä omiin silmiin niin oudolta ja maa tippuu jalkojen alta..

Fedja, mitä kautta olet päässyt terapiaan? Julkisella puolella? Minusta tuntuu, että tarvitsisin apua myös henkisellä puolella. Voimat on niin loppu jo fyysisten oireiden kanssa.

Ei niitä pelkoja ja muitakaan tunteita järjellä mahda saada pois, eikä minun mielestä tarvitsekaan.

Onko Mariela kukaan lekuri ymmärtänyt noita oireitasi ja selittänyt niitä, vai ohitetaanko ne? Olisi tärkeää, että löytää lääkärin, joka tietää ja osaa kertoa minkälaista oireistoa vammaan voi liittyä. Tai osaa ainakin sanoa, että nuo kuuluvat vammaan. Minun ymmärryksen mukaan pintojen kallistukset voivat liittyvät aivovammaan. Muistaakseni olet Treelta. Siellä on retkahdusvamman todella hyvin tunteva fysiatri. Helsingissä taas on pari neurologia, jotka ymmärtävät nuo oireet.

mariela kirjoitti:Fedja, mitä kautta olet päässyt terapiaan? Julkisella puolella? Minusta tuntuu, että tarvitsisin apua myös henkisellä puolella. Voimat on niin loppu jo fyysisten oireiden kanssa.

Jos sinulla on jokin hoitotaho (tk, työterveys tai keskussairaala), voit kertoa lääkärille voimakkaista peloista ja ahdista, mitä kolarista on jäänyt + mitä syntyy oireistosta ja kysyä voisitko päästää psykologille. Psykologilta voi sitten kysyä miten asian kanssa pääsisi eteenpäin.

En nyt muista Mariela, mutta saatko mitään hoitoa vammaan?
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja mariela » 13 Joulu 2010, 20:04

Kiitos neuvoista Fedja.

Kyllä olen saanut hoitoa vammaani, mutta tuntuu ettei ole syntynyt mitään kokonaiskuvaa asiasta, vaan oireet on selitetty milloin mitenkin, "ehkä liittyy kolariin, kun ei kai muutakaan voi olla". Eli jotenkin tuntuu, että on heitteillä, kun ketään ei niin kiinnosta kokonaistilanteeni. FT:llani tuntuu olevan aika hyvä käytännöllinen ote asiaan, mutta hänellekin nämä hermoston sekoilut ovat vieraita. Tuntuu että täältä palstalta on saanut melkein enemmän tietoa asiasta,mistä oireet oikeasti johtuu. Olen menossa nyt Tampereen fysiatrille, tavoitteena saada juuri kokonaiskuva nykyisestä tilanteestani ja varmistus ovatko hoitoni fyssarin kanssa menossa oikeaan suuntaan.

Olen ollut myös neurologin tutkittavana ja pään mri-kuvissa, mutta aivovammaa ei ole missään vaiheessa epäilty / todettu. Mutta sekin taitaa olla niin salakavala, että jotkut oireet tulevat ilmi vasta myöhemmin. Ja ihme, jos ei päässäkin olisi heilahtanut siinä tärkyssä. Luulen silti, että minulla suurin osa liittyy niskaan, kun huimaus on pahimmillaan jos olen nukkunut niskani vinoon tai rasittanut liikaa, niin silloin noita näköoireitakin yleensä esiintyy.

Täytyy puhua asiasta omalääkärilleni, mitä hän suosittelisi tähän henkiseen puoleen. Minusta tämä ei oikein kuulu työterveyden piiriin enää, niin siksi kyselin. Totta myös minun kohdalla, että tässä samalla nyt purkautuu kaikkea muitakin unohdettuja asioita ja ikäviä muistoja joita on nyt vaikea työntää sivuun...
mariela
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 63
Liittynyt: 11 Marras 2010, 15:05

aivovamma

ViestiKirjoittaja fedja » 13 Joulu 2010, 21:26

mariela kirjoitti:Kyllä olen saanut hoitoa vammaani, mutta tuntuu ettei ole syntynyt mitään kokonaiskuvaa asiasta, vaan oireet on selitetty milloin mitenkin, "ehkä liittyy kolariin, kun ei kai muutakaan voi olla". Eli jotenkin tuntuu, että on heitteillä, kun ketään ei niin kiinnosta kokonaistilanteeni.

Tuo voi johtua yksinkertaisesti siitä, etteivät tunne vamman oireistoa. Siis asiantuntijuus ei riitä.

Tässä linkissä on vielä aivovammasta. Tärkeimpiä oireita koottu esitelmästä viestiin:
Aivovamma, nettilinkit ja lehtijutut
http://niskavamma.munfoorumi.com/viewtopic.php?t=31

mariela kirjoitti:Olen ollut myös neurologin tutkittavana ja pään mri-kuvissa, mutta aivovammaa ei ole missään vaiheessa epäilty / todettu. Mutta sekin taitaa olla niin salakavala, että jotkut oireet tulevat ilmi vasta myöhemmin.

Minulla ei näy aivojen, eikä niskankaan, mri-kuvissa traumaa, vaikka vammaa molemmissa paikoissa. MRI:kin on aika kraavi kuvausmenetelmä hermosyiden kuvaamiseen. Aivovamma alkaa oireilemaan yleensä heti (esim. päänsärky, pahoinvointi, sekavuus, tajuttomuus, muistihäiriöt), tai tietääkseni viimeistään viikon-kahden sisään traumasta. Aivovamman oireilu voi jäädä huomaamatta, jos ei tajua omaa tilannettaan ja aivovamman seurauksena tulleita muutoksia, niin kuin aivovammassa voi helposti käydä.

mariela kirjoitti:Täytyy puhua asiasta omalääkärilleni, mitä hän suosittelisi tähän henkiseen puoleen. Minusta tämä ei oikein kuulu työterveyden piiriin enää, niin siksi kyselin. Totta myös minun kohdalla, että tässä samalla nyt purkautuu kaikkea muitakin unohdettuja asioita ja ikäviä muistoja joita on nyt vaikea työntää sivuun...

Jos on työmatkalla tullut trauma, niin kaikki sen seurauksena tullut oireilu liittyy traumaan. Jos työterveys/työpaikan vakuutus on mukana, ja jos haluaa sen kautta mennä, niin heidänhän kuuluu olla maksajana kaikissa jatkohoidoissa. Pääasia kuitenkin, että saa apua, oli se sitten miltä taholta vaan ü.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18


Paluu Yleinen keskustelu - (Whiplash ja aivovamma)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa