Mietteitä tiedosta ja tiedottomuudesta

Niskan retkahdusvammaan ja aivovammaan liittyvät aiheet laidasta laitaan

Mietteitä tiedosta ja tiedottomuudesta

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 13 Tammi 2009, 20:17

Fedja kirjoitti blogissa 13.1.09, että hänet voitaisiin diagnosoida kummallisten oireiden takia vaikka hourulaan. No, niihän meidät kaikki... ;) Mutta sepäs ei johdu meistä... Lohduttavaa on nimittäin tieto, että lekuritkin (kaikessa 7 vuoden koulutuksessaan medikalisoituneessa valtakunnassaan eli lääkiksissä) on vain ihmisiä, jotka tietävät asioista vain sen verran, kuin moderni koululääketiede pystyy selittämään - ei ole paljonkaan.

Ja samat ihmisyyden peruslait pätevät myös heihin: jossei jostain ole tietoa, tai omakohtaista kokemusta, ei sitä voi olla olemassa, vaan se on kuvitelmaa, mielikuvituksen tuotetta. Ihan niinkuin ufot ja jeesus. Yksimielistä, objektiivista tietoa ei ole, sillä ihmiset ja asiantuntijaryhmät itse voivat määritellä sen, mikä on uskottavaa ja luotettavaa ns. tositetoa.

Ja kun jostain asiasta vallitsee epävarmuus ja erimielisyys, yksilö kääntyypi sen ryhmän kannalle, kumpi on enemmistö. Ja mitä vakuuttavampi enemmistö on asemaltaan, sen vahvemmin siihen luotetaan. Ja lääkärikunta itse ruokkii omaa asiantuntijuuttaan ja peittelee epävarmuuttaan mm. tässä whiplash-asiassa. Ei sovi koululääketieteen mentaliteettiin, että jotkut asiat vaan ON, eikä niitä voi selittää tai järjellä perustella. Ja etenkin, kun ryhmällä on ns. portinvartijan rooli yhteiskunnassa, yksittäisten lekurien on aika vaikea olla vaikka tästä whiplash-asiasta julkisesti eri mieltä, kuin enemmistö. Muuten saapi sen sama hullun leiman otsaansa, kuin potilaatkin... Ja se siitä uskottavuudesta tieteellisissä piireissä.

Mutta heti, kun whiplash-oireille saadaan ns. tieteelliset perusteet, eli tietoa siitä, mitä hermostossa oikeasti tapahtuu, ääni noissakin torvissa muuttuisi. Sitten kaikki hokisi, että kyllähän me tämä on jo kauan tiedetty, mutta...

Niin, ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin myös vakuutusyhtiöt ovat pitäneet huolen siitä, että whiplash-oireet menevät potilaiden kuvitelmien piikkiin. Tässä vaiheessa, kun portinvartijat itse määrittelevät kaikki pelin ehdot, ei potilailla ole nokan koputtamista. Onneksi maailmalta on saatu yhdeltä jos toiseltakin tutkimustaholta varsin vakuuttavaa tietoa siitä, mitä muutoksia hermossa tapahtuu esim. niska- tai aivovamman sattuessa, vaikkei mitään tieteellisiä kuvantamistutkimuksia saada sitä puoltamaan.

Välillä mietin, miksi semmoinen ala kuin esim. neuropsykologia on edes olemassa, jos kerta neuropsykologiset oireet ei ole mitään? Ihan helvetin turhauttavaa toimia sillä kentällä, jos mikään muu kuin kliiniset löydökset ei kelpaa todistusaineistoksoi em. tapauksissa... Saati sitten, kun miettii psykologin roolia... Psykiatri on kuitenkin lekuri ja asiat voi selittää kaiken maailman synapsiyhteyksillä ja välittäjöainemuutoksilla, mutta entäs psykologi...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Anteeksi...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 13 Tammi 2009, 20:19

Pitäskö Jeesus kirjoittaa isolla? Ylipäänsä Ufot ja Jeesus samassa lauseessa... ;) Niskan piikkiin... ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 13 Tammi 2009, 22:53

Joops. Hourulassa on osa käynytkin, varsinkin aivovammaisista, mutta selvinneet ihmeen kaupalla sitten oikeaan diagnoosiinkin lopulta.

Käpylässä neuropsykologille sanoin, että olisin voinut joutua psykiatriseen sairaalaan vammautumisen alussa. Hän siihen sanoi, että jotkut ovat käyneet sen lenkin, valitettavasti. Aika karmeaa. Joka paikassa OYS:ssa minun vaivat olivat psyykkisiä tension neck:n lisäksi. Psykoottisia kuvitelmia, ei tuollaisia oireita voi olla. Ja olin heidän näkökulmastaan psyykkisesti heikko. Käpylässä neuropsykologi sanoi, että sinun täytyy olla psyykkisesti tosi vahva, että olet jaksanut tuon koko rumpan läpi ja säilyttänyt pääs. Näinpäinhän se on. Tosiaankin täytyy vahvuutta melkoisesti olla, että jaksaa vuosikausia hankalien oireiden lisäksi sitä, ettei kuunnella ja uskota potilaan kokemuksiin katkeamatta tai muuttumatta täysin epätoivoiseksi. Yksin koko koneistoa vastaan. Nostan itselleni hattua ja korkealle!!!

Kyllä teki ilkeetä katsoa OYS:ssa tapausta, jossa miehellä selkä retkahdusvamma ja jonkin asteinen aivovamma. Neurologit ihan pihalla. Psykiatrista syytä etsittiin. Mies ei itse tajunnut, että syy ei ole psykiatrinen. Luuli, että hänellä on Burn Out ja sitä toisteli sitten. Yritin valaista asiaa, mutten tiedä menikö perille. Siellä se mies taitaa pyöriä rattaissa tällä hetkellä.
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Kun ei tiedetä

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 17 Tammi 2009, 21:10

Juuri tuo hourulakiekkaus on vätettävissä sillä, että saadaan vammasta tietoa leviämään. Mun hoitava lekuri sanoikin, että jos aivohermot ja spinaalihermot venyy, niin ei mikään ihme, että näkee tähtiä ja salamoita ja kuulee mitä sattuu ja autonominen hermostokin toimii sinne päin. Olipas lohdullista, että lopulta satuin juuri heille hoitoon. Kaikki muut kanssa väittivät kivenkovaa jotain seuraavista:
1. burn out
2. tension neck
3. luulotauti
4. nettisairaus

Mutta kyllä tässä kaikille saa samat asiat selittää kuin lekureillekin. Siis eihän kukaan ymmärrä tätä paitsi ne, joilla on vastaavia kokemuksia. Ei nää oireet aukea mitenkään niitä kokemattomille. Ja suurin osa ei koskaan koe mitään tänne päinkään. Että kyllä tässä päänsä saa pitää.
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tomssu1 » 20 Tammi 2009, 14:53

Piti lukea useampi kerta, että mikä tiedottomuus :lol:
En ole vieläkään varma onko kirjoitukseni ohi aiheen mutta mitäpä siitä.

Itse olen kerran lähtenyt keittiöön keittämään kahvia. Mennessäni keittiöön, pöydällä olikin kahvikupit ja kupeissa kuumaa kahvia? Kuka kumma on keittänyt kahvin? Minä kuulemma, en vain saanut muutamia aiempia minuutteja millään mieleen. Kuinka paljon näitä mahtoikaan olla päivittäin?

Mies kun alkoi käydä päivisin kotona katsomassa mitä puuhaan, olinkin usein kävelyllä mutten osannut selostaa missä olen. Olin kuin etsintäkuulutettu kun isä ja äitikin aina rimputtelivat pienen nelikymppisen lapsen perään. Pelkäsivät, että minulla on tulossa veritulppa päähän ja tuuperrun kadulle. Sanoin, että parempi kadulla kuin yksin kotona ;)

Eilen mies kertoi (vastaanotto käsitteli hylättyä eläkehamusta) , että hänenkin oli vaikea ymmärtää oireitani ja nähdä tai tajuta niitä. Olin välillä tolkuissani ja välillä ihan pihalla. Kukaanhan ei näe toisen pään sisälle, että onko henkilö nyt täällä vai ei.

Juu siis lääkäreiden tiedottomuus ja ystävien tai tuttavien vaikea ymmärtämys.
On vaikea kertoa jostain oireesta niin, että toinen ymmärtää sen oireen syvyyden tai rajoittavuuden. Kaikkihan joskus unohtelee ja sekoilee mutta jos päivittäin on oma auto hukassa ja välillä pyrkii väärään autoon ihan hyvillä mielin niin luulisi hälytyskellojen soivan.
Eräänä työaamuna ihmettelin, että olipa auton vaihteet jäässä. En saanut millään vaihdetta silmään. Kaverit siihen, että muistitkos painaa kytkintä, hmm kytkin...hehheh koitanpa muistaa seuraavalla kerralla.

Ystävät ovat olleet tärkeitä mutta kun itselläkään ei ole ollut tietoa, että mistä kaikki johtuu niin... ja toisaalta sekin, että itselläni kyllä kesti jopa puolikin vuotta tajuta, että minulla on joku oire. En huolestunut mistään muusta kuin siitä, ettei auto tahtonyt enää mahtua tiellä kulkemaan.
Huolestumiset ja potutukset kestivät vain hetken ja maksimissaan kaksi tuntia lääkäristä tulon jälkeen. Sitten jo unohdin ne ja kyllästyin pohtimaan, koska kaikki asiat hajosi päässä eli ei kyennyt niitä jäsentämään kun unohti sitä ja tätä. En tuon paremmin saanut tuota kirjoitettua ...kele.

Yksi hankala asia on se, että kun vaikka tk-lääkäri epäilee vahvasti, että oireet ovat psykoosia tms niin hän sitten laittaa sen tiedon vähintäänkin "rivien väliin". Ainakin neurologi kertoi lukeneensa rivien välistä, että psyykkinen tapaus... siksi hänellä ei siis ollut mitään motiivia tutkia minua vaan olin pelkkä nettisairas hakemassa huomiota.

Lääkärit eivät myöskään mielellään muuta edellisen lääkärin lausuntoa tai mielipidettä. Lääkäri ei astu helposti toisen varpaille.
Nyt kun on tullut tavattua erilaisia lääkäreitä niin ikävä kyllä ne, joilla ei ole sananvaltaa diagnoosiini, sanovat, että kyllähän nuo oireet ovat selkeästi olleet neurologisia. Onhan kiva, että on tuollaista tukea vihdoinkin mutta se ei taas auta muuten kuin, että voin kertoa tutkivalle lääkärille nämä mielipiteet. Tosin sekin on sitten kuulopuhetta.

Minultahan noita masennuksia ja depressioita etsittiin ja ahdistusta ja paniikkihäiriötä ja sitä psykoosiakin. Aina ne kyselyt meni niin, ettei psyykkeessä ollut mitään moitittavaa. Silti neurologi oli sitä mieltä, että pakko olla joku psyykkinen sairaus. PAKKO OLLA. Miten niin pakko olla?

Vaikka siellä psykiatrilla tuli sen neljäkin tuntia istuttua ja sain "psyykkisesti terveen" paperti niin silti neurologi tykkäsi, että pakko olla psyykepuolen sairaus. Nyt on vähän fiksumpi neurologi.
Tosin vaikeutena tällä hetkellä se, että saatan pärjätä hyvin niissä neuropsyko testeissä koska olen ollut pitkään saikulla.
Kun nyt olin kaksi viikkoa selän takia Ortonilla kuntoutuksessa niin alkoi tulla taas reipasta yöhikoilua, tasapainohäikkää, väsymystä ja mies sanoo, että olen kuuma kuin kekäle. Pää ei ole ollut kipeä vaan sellainen ikävä, että aivan kuin tulisi huono olo jossain vaiheessa, vaikkei niin välttämättä käy. Terapia-altaassakin palelin aivan horkassa vaikka miten halusin siellä olla. Saunominen alkoi tehdä taas pahaa.
Eli siis, se jumppa ja aikataulussa kulkeminen alkoi pikku hiljaa luultavasti aivokoppaa rasittamaan. Keskustelu ja nauraminen oli mukavaa mutta kai sekin sitten pistää ne kaksi aivosolua solmuun. Loput lamaantuu tai hidastuu.
Mitäs noista muista kun ei vaan taas tuo seksuaalisuustunto katoaisi.

Kuka muuten tutkii, että missä vaiheessa lääkärillä itsellään alkaa aivotoiminta rappeutua? Tuli oikeasti mieleen eräästä neurosta, että pitäisikö jo eläkkeelle lähteä kun työ on niin hermostuttavaa?
tomssu1
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 74
Liittynyt: 28 Marras 2008, 22:02

Lekureista

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 22 Tammi 2009, 20:55

Sehän se onkin, että lekureita ei sen suuremmin valvota. Vaikka ois kuin kyrpiintynyt duuniinsa ja tekis virheitä, niin harva lentää pihalle... Valitettavasti.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere


Paluu Yleinen keskustelu - (Whiplash ja aivovamma)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron