Kouristelut ja krampit

Niskan retkahdusvammaan ja aivovammaan liittyvät aiheet laidasta laitaan

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 11 Heinä 2009, 13:36

fedja kirjoitti:Perusta vaan päiväkirjanomainen ketju Pandora. Ainakin minusta olisi tosi mielenkiintoista seurata tilannettasi ja miten pääset eteenpäin, nyt kun vamma on noin tuorekin.


Samoin olen kiinnostunut! Ja joskus, ku alkaa tätäkin tutkia (olenko se minä kouluttautuneena fysiatriksi ja Fedja fysiikan puolella?;) niin onpahan case-materiaalia! Ja mitä enemmän matskua ylipäänsä, sitä paremmin potilaat tuntee vamman ja pääsevät hiljalleen vaikuttamaan lekureiden ja kuntouttajien mielipiteisiin tästä koko hommasta. Eli, anna mennä vaan Pandora foorumille päiväkirjamainen ketju!

Mutta taas kerran, tee oman kunnon mukaan. Jossain vaiheessa huomannet, et meitin oireilla on paljon samaa, kun luet blogia. Olen elänyt kaikki nuo oireet, joista mainitset ja niin moni muukin tällä palstalla. Eli jos ikinä kehtaa väittää, että tää on kaikki "psyykkistä" tai muuten vaan vähätellä tätä vammaa, voi tunkea päänsä lantakasaan ja olla siellä pari päivää. Go Pandora go! :) .)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Ps.

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 11 Heinä 2009, 13:53

ja edelleen korostan, että nämä on tosiaan kovin uniikkeja vammoja ja kaikki jipot ja niksit, mitä itteki heittelen, ei välttis sovi kaikille. Mut kyl niitä kannattaa koklaa, kun ne fyssarilta on saatu. Sit vaan ei tee, jos tulee huonompi olo. Voimia sisko(t)!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 11 Heinä 2009, 17:00

Ei tämä oikeastaan siitä alkuviikosta juurikaan huonommaksi ole mennyt, sahailee jonkin verran. kuka hölmö käski torstaina kerätä kaiken "tahdonvoimansa" ja sisunsa työhaastatteluun. mutta hei se meni täydellisesti, hinta vaan piti maksaa.

fedja, jalan kierto on auttanut tai aika. kävely sujuu jo paremmin paitsi iltaisin tai silloin kun on liikaa rasittanut. Puutuminen ja kramppi on vähentynyt. Ajoittain lonkasta vetää ilkeesti ja pohkeista ja reisistä. Ja jalat puutuu tai jalkapohjat särkee. Mutta ei enää koko päivää!

sitä minäkin olen ihmetellyt, että miksi edes tulehdusta vähentävää ja rentouttavaa kipulääkitystä ei kummatkaan fysiatrit tai taysin lääkäri suositellut, burana tarvittaessa kuulemma riittää. Ensimmäisellä kerralla minulle määrättiin viikon kuuri voltaren rapidia ja sirdaludia. Tosin molemmat sanoivat nyt, että he eivät kohtauksen takia uskalla määrätä minulle yleisemmin käytettyjä reseptilääkkeitä, kun ei tiedä aiheuttaisiko ne uuden kohtauksen tai pahentaisi tilaa. tosin eikö kipukin pahenna niskajännitystä, varsinkin kun se tuntuu olevan lähes jatkuvaa?

hyvin paljon samoja oireita näköjään on tosiaan teidän kanssa. ainakin minulla tämä on niin fyysistä ja vakavaa tällä hetkellä, että sitä ei juuri mietikään kuvitteleeko vai ei. minulle ehkä kaikkein "parasta" teki se, että vajosin niin syvään tajuttomuuteen. siinä oli raja, kaiken muun voisin vaikka näytellä, mutta en automaattista refleksiä kipuärsykkeeseen tai pupillien reagoimattomuutta valoon.

ja toisaalta vaikka jääräpäinen olen niin kyllä teitä kuunnellessa ja lukiessa on hieman ottanut tosissaan lepäämisen ja tekemisen rajoittamisen ja miettinyt tulevaisuutta. Sen osalta teen tosin melkoista surutyötä ja se laskee fiilikset aika alhaalle.

Täytyy kokeilla tuota pillillä juomista ja puhaltamista. Onko väliä, jos se tekee enemmän kipeää ohimoissa, takaraivossa tai niskoissa? Mites jos se tuntuu nenässä paineena? Tai alkaa tulla muutoin huono olo? Kokeilin nimittäin nyt kuivaharjoitteluna 2 sek. imemistä ja vaikutus oli melkoisen epämiellyttävä. tosin nyt on päässä kipuja muutenkin.

Muutenkin minusta on älytön, että sanotaan, elä normaalia elämää, vältä kipua aiheuttavia liikkeitä ja liiallista rasitusta. Nuo on täysin ristiriidassa toistensa kanssa etenkin kun makaaminenkin aiheuttaa tilan huonomisen.

Ehkä minä sitten olen marisija. kiitos että saan marista edes teille. mutta nyt on jälleen maksun aika, sory siskot tämä tyttö aikoo käydä kaupassa ja pistää sen jälkeen miehensä siivoamaan.

yritän aloittaa ketjun seuraavassa inspiraatiossa. olisi ihana kuulla teidänkin voinnistanne jotakin tai jollakin tavalla neuvoa tai tukea teitä, mutta en oikein osaa eikä minulla taida siihen oikein voimatkaan tällä hetkellä riittää. en vain yleensä pyöri oman napani ympärillä ja ole tottunut saamaan näin huolenpitoa. se liikuttaa ja on tärkeää. oikeasti, olette upeita!
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja fedja » 11 Heinä 2009, 18:31

Pandora kirjoitti:Täytyy kokeilla tuota pillillä juomista ja puhaltamista. Onko väliä, jos se tekee enemmän kipeää ohimoissa, takaraivossa tai niskoissa? Mites jos se tuntuu nenässä paineena? Tai alkaa tulla muutoin huono olo? Kokeilin nimittäin nyt kuivaharjoitteluna 2 sek. imemistä ja vaikutus oli melkoisen epämiellyttävä. tosin nyt on päässä kipuja muutenkin.

Tuo pillillä juominen on melko rajua ainakin mulle. Joten ole varovainen sen kanssa. Jos pahentaa, elä tee.

Pandora kirjoitti:Muutenkin minusta on älytön, että sanotaan, elä normaalia elämää, vältä kipua aiheuttavia liikkeitä ja liiallista rasitusta. Nuo on täysin ristiriidassa toistensa kanssa etenkin kun makaaminenkin aiheuttaa tilan huonomisen.

Niin on. Ne on jotakin yleisiä suosituksia retkahdusvamman hoitoon. En tiedä mihin pohjautuvat nuo suositukset. Ehkä siinä kaikenlaiset retkahdusvammat on laitettu kuuluvaksi samaan kategoriaan ja katsottu, että 85%:lla tämä toimii. Sitten vaikeammitkin tapaukset hoidetaan kyseisten ohjeiden mukaan ja se voi olla melko huono juttu.

Pandora kirjoitti:yritän aloittaa ketjun seuraavassa inspiraatiossa. olisi ihana kuulla teidänkin voinnistanne jotakin tai ...

Ehkä mää innostun kanssa aloittamaan jonkinlaisen vointiketjun. Kattotaas...
Juu. Rauhassa vaan keskityt ittees, ku sulla on tuo niin alkuvaiheessa. Ja onhan tuo mukava, ettei sinun tarvi kaikkia samoja karikoita mennä läpi kuin meidän muitten. Se ei nääs ole ollut helppoa ja niitä karikoita on ollut paljon. Hyvähän se on, jos me porukalla yksikin meistä saadaan parempaan kuntoon ü. Ja ei kannata murehtia tulevaisuutta vielä. Se voi sun osalta olla huomattavasti parempi, kuin mitä tällä hetkellä näyttää. 1 vuosi on sellainen aika, että siinä jo näkee mihin suuntaan juttu menee. Jos toipumiseen menee esim. 2-3:kin vuotta, niin se on lyhyt aika siihen verrattuna, jos koko muun elämän ajan saa olla suhtkoht hyvässä kunnossa.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Moikkati moi lippaan perustaja!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 11 Heinä 2009, 19:32

Pandora kirjoitti:fedja, jalan kierto on auttanut tai aika. kävely sujuu jo paremmin paitsi iltaisin tai silloin kun on liikaa rasittanut. Puutuminen ja kramppi on vähentynyt. Ajoittain lonkasta vetää ilkeesti ja pohkeista ja reisistä. Ja jalat puutuu tai jalkapohjat särkee. Mutta ei enää koko päivää!


Hyvä, hyvä! :) Noitakin vaan kerran pari päivässä ja max 5 kiertoa per jalka. Ja yks jalka kerrallaan, ei esim. vuorotellen,

Pandora kirjoitti:sitä minäkin olen ihmetellyt, että miksi edes tulehdusta vähentävää ja rentouttavaa kipulääkitystä ei kummatkaan fysiatrit tai taysin lääkäri suositellut, burana tarvittaessa kuulemma riittää. Ensimmäisellä kerralla minulle määrättiin viikon kuuri voltaren rapidia ja sirdaludia. Tosin molemmat sanoivat nyt, että he eivät kohtauksen takia uskalla määrätä minulle yleisemmin käytettyjä reseptilääkkeitä, kun ei tiedä aiheuttaisiko ne uuden kohtauksen tai pahentaisi tilaa. tosin eikö kipukin pahenna niskajännitystä, varsinkin kun se tuntuu olevan lähes jatkuvaa?


juu, kyllä se kipu lisää vaan jännitystä. ja toisaalta jännäri ruokkii kipua. noidankehä... ja autonomisen hermoston ylirasitus sit ylläpitää kiputuntemusta koko ajan, kun hermosto on herkistynyt ...

Pandora kirjoitti:hyvin paljon samoja oireita näköjään on tosiaan teidän kanssa. ainakin minulla tämä on niin fyysistä ja vakavaa tällä hetkellä, että sitä ei juuri mietikään kuvitteleeko vai ei. minulle ehkä kaikkein "parasta" teki se, että vajosin niin syvään tajuttomuuteen. siinä oli raja, kaiken muun voisin vaikka näytellä, mutta en automaattista refleksiä kipuärsykkeeseen tai pupillien reagoimattomuutta valoon.


no joo, toi on hyvä esimerkki! ;) ihan karmeeta tosin, että jouduit tonkin käymään läpi...

Pandora kirjoitti:ja toisaalta vaikka jääräpäinen olen niin kyllä teitä kuunnellessa ja lukiessa on hieman ottanut tosissaan lepäämisen ja tekemisen rajoittamisen ja miettinyt tulevaisuutta. Sen osalta teen tosin melkoista surutyötä ja se laskee fiilikset aika alhaalle.


ymmärrän tuon surutyön hyvin. mutta se on parempi tehdä pois alta. mutta sen vahvuus ja pitkäkestoisuus jaksaa aina vaan yllättää meikäläistäkin... ja aina kun tulee uusi kuilu, surutyö alkaa taas uudelleen.mut ehkä viel joskus... ;)

Pandora kirjoitti:Täytyy kokeilla tuota pillillä juomista ja puhaltamista. Onko väliä, jos se tekee enemmän kipeää ohimoissa, takaraivossa tai niskoissa? Mites jos se tuntuu nenässä paineena? Tai alkaa tulla muutoin huono olo? Kokeilin nimittäin nyt kuivaharjoitteluna 2 sek. imemistä ja vaikutus oli melkoisen epämiellyttävä. tosin nyt on päässä kipuja muutenkin.


ei saa tehdä mitään, mikä pahentaa! eli sitten vaan seis, jos on epämiellyttävää! varmaan muutaman hoidon jlk pystyt noita tekeen, mutta älä tee nyt jos sattuu.

Pandora kirjoitti:Muutenkin minusta on älytön, että sanotaan, elä normaalia elämää, vältä kipua aiheuttavia liikkeitä ja liiallista rasitusta. Nuo on täysin ristiriidassa toistensa kanssa etenkin kun makaaminenkin aiheuttaa tilan huonomisen.Ehkä minä sitten olen marisija. kiitos että saan marista edes teille. mutta nyt on jälleen maksun aika, sory siskot tämä tyttö aikoo käydä kaupassa ja pistää sen jälkeen miehensä siivoamaan.

yritän aloittaa ketjun seuraavassa inspiraatiossa. olisi ihana kuulla teidänkin voinnistanne jotakin tai jollakin tavalla neuvoa tai tukea teitä, mutta en oikein osaa eikä minulla taida siihen oikein voimatkaan tällä hetkellä riittää. en vain yleensä pyöri oman napani ympärillä ja ole tottunut saamaan näin huolenpitoa. se liikuttaa ja on tärkeää. oikeasti, olette upeita!


kyllä sitä itsekin muistaa sen epätoivon, ennen kuin tutustui netissä Fedjaan tajusi et toinen samaa poteva ihminen on olemassa. se on paitsi lohdullista myäs kasvattavaa, että voi peilata omia juttujaan muiden asiaa ymmärtävoien kanssa. siksi tämäkin palsta alunperin pistettiin pystyyn, että olisi edes jossain vertaistukea ja keskustelutoveria retkuille. ja ilmeisen hyvin toimii, kiva kuulla. Ja mulle itselleni on tärkeää, että pysty auttamaan muita, jos kerta itte oon saman helvetin rämpinyt ja tiedän ees vähän. miten suuntaan suossa kannattaa pyrkiä, ettei joudu niihin pahimpiin silmäkkeisiin... ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 11 Heinä 2009, 21:39

En minä vielä osaa ajatella, ettäkö sitä olisi käynyt pahemmin ja ettäkö tästä ei nousisi. Parempi vain ajatella, että jokainen on yksilö ja se paraneminen sitten vie sen aikaa mitä vie.

Ehkä eniten se tekee vaikeaa, että ne päivät, joista oli suunnitellut hyviä muodostui tälläisiksi. Ja jokainen tuleva päivä on epävarma. Kuinka paljon ihminen kaipaakaan fyysistä tekemistä.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja fedja » 14 Heinä 2009, 11:35

Pandora kirjoitti:Parempi vain ajatella, että jokainen on yksilö ja se paraneminen sitten vie sen aikaa mitä vie.

Just noin se on! Ja hyvä muistaa, että suurin osa toipuu kokonaan.

Pandora kirjoitti:Ehkä eniten se tekee vaikeaa, että ne päivät, joista oli suunnitellut hyviä muodostui tälläisiksi. Ja jokainen tuleva päivä on epävarma. Kuinka paljon ihminen kaipaakaan fyysistä tekemistä.

Niin se on. Minäkin olin tosi fyysinen tapaus. Vauhdikasta urheilua 4-5 krt viikossa. Nyt vain tirusen verran 5-10minuuttia vesijuoksua 2-3krt viikossa + rauhallisia jalkojen/käsien kiertoja. Voe voe. No. Tähän on tultu ja uusia asioitakin on elämään taas tullut tuon pakollisen pysähtymisen kautta. Tuo äkkijarrutus (kova vipellys ja sitten etanavaihde elämässä) vaatii melkoista opettelua.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Olemaan opettelu

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 14 Heinä 2009, 17:54

Mullekin vaikeinta on tekemättömyys. Ennen 5 x vko salia, prätkät, golffaus, bänditouhut, ompelu ja neulonta/virkkaus, kerhot ja yhdistystoiminta ja matkustus oli arkee. Niin ja duunia yrittäjänä niin paljin, ku pää kesti. ;) Mut sit sitä oppii kyllä oppi oleen rauhassa ja tekeen vähemmän kehoa rasittavia juttuja,, kun löysi niitä vaihtoehtoisia juttuja.

Joskus tosin hermosto o niin armoton, ettei voi tehä ees mitään. Viimeks just virkkasin ja se tilttas niskan jumiin, kun liikuttelin silmiä eestaas. Sama lukemisen kanssa. Puhelimessa puhuminen pitkään ärsyttää korvahermoja. Naurattavat ja itkettävät leffat saa hermoston sekoon. Toki niit välillä pystyy tekeen, muttei aina. Sit mun on vaan ollut pakko opetella se rauhallinen tyyli.

Enimmäkseen mulle suurin tekemisen lähde on ollut mielikuvitus ja erilaisten asioiden ideiointi/kehittäminen. Olen luonut tän vuoden aikana kaikkea lukuisista liikeideoista korumallistoon sekä kirjoittanut päässäni valmiiksi pari kirjaa ja työstänyt gradua mielessäni. On niist osa jo paperillakin, mut aluks ku ei voinut kirjoittaa, käytin vaan mielikuvitustani. :)

Miltäs Fedja vesikävely on tuntunut? :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja alaria » 03 Elo 2009, 10:36

Hei taas kaikille ja valitettavaa luettavaa Pandoora nuo sinun oireet, mutta toivoa on ...!

Nyt minun kouristuksillani on virallinen nimi eli tonuspalologisia kouristuskohtauksia, jotka johtuvat yläkervikaalimedullan ärsytyksestä ...

Eli saimme kuntoutuksessa aikaiseksi sekä kongnitiivisella, henkisellä että fyysisellä rasituksella aikaiseksi ao. kohtauksia minulle. Kohtaukset olivat päivittäisiä kuntoutuksen edetessä ja muuttuivat rajummiksi. Tyypillisesti ne tulivat aamuyöstä klo 3-5 aikaan ja viimeisimmät heti aamupäivällä. Joskus niitä edelsi näköhäiriöitä kennomaista näkemistä tai laikukkaista sekä tosi outoja että lukiessa kirjan keskiosan rivit nousivat ylös kirjasta ja rivien loput sumentuivat molemmin puolin kohoumaa ...

Kohtauksessa raajojen lihakset kramppaavat ja nykivät vetäen flexioon ja niska vetäytyy extensioon ja voin olla vain sikiöasennossa. Diatsepamilla kohtaukset laukesivat. Sitten hieromalla tai lymfalla tai/ja lämpöpakkuksilla ja akupunktiolla saatiin minut taas takiasin "elävien kirjoihin" noin kahden päivän sisällä.

Eli kohtaukseni ovat niskaperäisiä kun yläniskassa on epästabiilisuutta pääsee nikamat koskettamaan selkäydintä ja ärsyttämään myös selkäytimen jatkatta ja aivorungon alaosaa. Kohtaksen ovat kuulemma vaarattomia, mutta erittäin rankkoja läheisille, jotka niitä joutuvat todistamaan.

Kohtaus on selkeä merkki siitä että on huilattava.

Kaikki ylävartalon kuormitus on näinollen kiellettyä, pään taivuttaminen ja kääntäminen sille puolen jolla alaria ligamentti on revennyt on kellettyä samoin pään taaksepäin taivuttaminen. C-rangan ha Th-rangan passiivinen käsittely on myös kiellettyä. Kaikki neuraalikudoksen tansiota ja/sekä kaula- ja rintarangan rotaatiota aiheuttavat mobilisaatiot ja liikkeet provosoivat voimakkaiden oireiden pahentumista ja niistä tulee pidättäytyä. Näkökenttää ja tasapainojärjestelmää voimakkaasti provosoivia sekä ravistania toimintoja ja liikkeitä ei suositella.

Eli tällainen on minun kouristusteni vaikutukset ... kaikki ovat niin yksilöllisiä, mutta osaavilla lääkäreillä sinunkin vaivasi luonne ja sen vaikutukset sinun arkipäivääsi tulevat esille.

Sain muuten haittaluokankin eli vähintään 14 ... että sellainen tapaus ...
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05

ViestiKirjoittaja Pandora » 04 Elo 2009, 21:08

Kuullostipa rajuilta nuo sinun kohtauksesi, kyllä niistä varmasti on haittaa eniten sinulle vaikka ne vaarattomia ovatkin. Oletko kovin kivulias silloin?

Minullakin auttaa sikiöasento ja lepo, rauhoittavia en ole ottanut. Minulla ei onneksi ollut repeämiä, löydöksistä kirjoitinkin tuonne pandoran lippaaseen. Kohtauksen minulla aiheutti se, että fysiatri, joka tutki minut venytti liikaa lihaksiani, jolloin jokin ärtyi liikaa.

Onneksi enää ei ole ollut kohtauksen oireita vaikka eihän tuo olo ole vieläkään parantunut... No kunhan nyt pääsisi hoitoon niin toivoakin olisi kuntoutumisesta, mutta odottavan aika on pitkä.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja alaria » 10 Elo 2009, 09:23

Pandora kirjoitti: ...Oletko kovin kivulias silloin?

... Kohtauksen minulla aiheutti se, että fysiatri, joka tutki minut venytti liikaa lihaksiani, jolloin jokin ärtyi liikaa.

... No kunhan nyt pääsisi hoitoon niin toivoakin olisi kuntoutumisesta, mutta odottavan aika on pitkä.


Onneksi jytky kipulääkitykseni tekee sen, että kohtausten aikaan olen kivuton, mutta parina seuraavana päivänä kohtauksen jälkeen minulla ei ole lihasta, joka ei olisi kipeä kaikesta kipulääkityksestä huolimatta.

Minulla minkään ylävartalon lihaksen venyttäminen on täysin kiellettyä. Huippu neurologi uskaltaa taivuttaa päätäni varovasti kahdella sormella ... joten hän on kieltänyt kenenkään muunkaan koskemasta niskaani. Joten jokaiselle uudelle ihmiselle sanon heti alkajaisiksi, että päähäni et sitten koske!!!

Omalta osaltani kuntoutus auttoi löytämään ne mitättömän pienet asekeleet, joilla edetään jottei suuria romahduksia takapakkien ja kouristen muodossa tulisi.

Tsemppiä sinulle ja samalla malttiakin ...
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05

ViestiKirjoittaja Pandora » 06 Syys 2009, 15:50

Sain cst-hoidossa torstaina uuden kohtauksen ja nyt odotetaan neurologille pääsyä. Ongelma on, että minun pitää hoitaa kaikki terveyskeskuksen kautta, koska vakuutus ei korvaa enää mitään. Onneksi fysiatri lupasi selvittää, mistä saisin oikeanlaista hoitoa, lääkitystä jne. ja saan häneltä lähetteen, jonka toimitan terveyskeskukseen. Siellä kun ei ainakaan tähän asti olla osattu sanoa minun tilanteestani juuta eikä jaata.

Tällä kerralla kohtaus alkoi kallonpohjan käsittelystä, ensin tuli mieletön kipu ja voimakas paine koko päähän ja sen aikana oli todella vaikea puhua tai liikkua. Oli kummallista, että koin ajoittain täysin puhdasta pakokauhua vaikka mieli olikin samaan aikaan tyyni eikä minulla ollut ahdistava olo.

Tämän jälkeen alkoivat jalat sätkiä voimakkaasti. Loppuviimein pystyin kääntymään sikiöasentoon, purskahdin itkuun silkasta uupumuksesta ja pikkuhiljaa kouristelu lakkasi ja väsähdin jälleen siihen pisteeseen, että en taaskaan kyennyt puhumaan tai liikkumaan vähään aikaan. Sitä vaan lamaantui.

Nyt onneksi oli fyssari tukemassa sätkyilyä, hän teki ns. pyöräilyliikkeitä jaloilleni ja painoi niitä sänkyä vasten ja varmaan tästä johtuen en mennyt kramppiin ja kohtauksen jälkeen ei ole tullut varsinaisesti huonompi olo vaikka koko päivän jouduinkin lepäämään, nyt olen ehkä jopa saanut liikuttua paremmin. No läheiset päivät näkyy miten kohtaus vaikuttaa olotilaan.

Että tälläistä tällä kertaa. No nyt on taas yksi ammattilaisten toteama kohtaus ja tällä kertaa papereissa ei todellakaan lue paniikkikohtaus. Kaikkein parhaiten minusta kuvaa tilannetta se, että "oikeanlaisesta" ärsykkeestä aivojeni toiminnassa tulee ensin ylikuormitus, joka päättyy oikosulkuun. Tämänkertaiset sätkyt vaikuttavat pahasti epileettisilta poissaolokohtaukselta vaikka varsinaista epilepsiaa minulla ei ilmeisesti olekaan.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja alaria » 09 Syys 2009, 08:08

[quote="Pandora"]Sain cst-hoidossa torstaina uuden kohtauksen ja nyt odotetaan neurologille pääsyä..../quote]

Hei Pandora,

Onko sinulla kohtausten jälkeen kaikki lihakset kipeät muutaman päivän?

Itselläni kohtaus invalisoi minut pahimmillaan 3-4 päiväksi.

Voimia...
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05

ViestiKirjoittaja Pandora » 09 Syys 2009, 11:44

Nyt ilmeisesti lihaksiin auttoi se, että fyssari liikutti jalkojani kohtauksen aikana (pyöräili), joten nyt ei lihakset jumiutunut. Sen sijaan armoton kallonpohjan särky alkoi neljä päivää kohtauksen jälkeen enkä oikein ole saanut lihaksia rennoksi ja löydä hyvää asentoa, vaikka ne eivät varsinaisesti kipeät olekaan.

Samahan kävi viimeksi, jumiutuminen alkoi vasta viiveellä kolmen päivän päästä.

Tosin nythän minulla on melkoisen tujut särkylääkkeet. Silmät meni tälläkin kerralla huonompaan kuntoon. Niissä tulee ajoittain nykimistä ja kohdentaminen sattuu.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 12 Syys 2009, 10:15

Mitä kautta te olette hoitoon hakeutuneet? Itse olen nyt menossa (jos ylilääkärille sopii) epilepsiaan erikoistuneelle neurologille, toinen vaihtoehto olisi ollut TAYS:n neurologinen osasto, mutta fysiatri piti ensimmäistä asiantuntevampana tahona, koska TAYSiin ei saa itse valita neurologia eli lähete voi mennä kenelle tahansa.

Jos edes saisi tuon kipulääkityksen kohdilleen, nyt syön 30 mg triptyliä ja sen lisäksi 1 mg parasetamolia, mutta huonoina päivinä niistä ei ole mitään apua. No triptyliä nostettiin taas, eli sen vaikutus voi nousta myöhemmin.

Kuinka usein teillä noita kohtauksia oikein tulee? Hurjalta ja kyseenalaiselta kuullosti tuo kuntoutus, jolla yritetään saada rasituksella kohtaus esille. Oliko sen tarkoitus kartoittaa kohtauksen tyyppiä vai mikä?

Miten teillä kohtaus loppuu, onko teillä ollut kohtauksen aikana tai sen jälkeen sellainen olo, että ajatuskin on vaikeaa ja hidasta ja vaikka yrittäisi antaa vartalolle käskyjä se ei toimi, siis aivan kuin ajatus ja toiminta olisi aivan erillisiä tapahtumia?

Minä kyllä kykenen ajattelemaan, en nyt ehkä kaikkein kivuliaimmalla hetkellä, mutta pääsääntöisesti. Mutta toteuttaminen on kaikkein rankinta. Itselläni molemmat kohtaukset loppuivat silmien nykimiseen ja sitten vain säpsähtää hereille ja kaikki on sen jälkeen normaalia.

Eniten ehkä pelottaa se, että jos kohtaus iskee jossakin todella huonossa paikassa, ajatellaan vaikka, että joudun äkkijarruttamaan autolla ajaessa ja takaraivo iskeytyy ja laukaisee kohtauksen. Alaria ja Lumiukko, oletteko te saaneet pitää ajokortin kohtauksista huolimatta?
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu - (Whiplash ja aivovamma)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa