Kouristelut ja krampit

Niskan retkahdusvammaan ja aivovammaan liittyvät aiheet laidasta laitaan

ViestiKirjoittaja alaria » 23 Touko 2009, 11:25

Unohdin sanoa, että epilepsian estolääkitys vei loput kivut mennessään!!! JIHUU!!!!
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05

ViestiKirjoittaja Mansku » 25 Touko 2009, 12:36

Hui..aika häijyn kuuloisia kohtauksia tosiaan. Itsellä ei ole onneksi ollut kramppailua muualla kuin varpaissa, jotka menee välillä ihan omia teitään kun leviävät sivulle muista varpaista. Toivotaan ettei tulekaan muualle. Voisin kuvitella että säännöllinen osteopaatilla käynti on estänyt niitä menemästä pahemmaksi, löytyisikö sieltä puolelta apua muillekin..? Kuulostaa rankalta että joutuu vetämään kovia lääkkeitä oireisiin.
Tsemppiä kaikille jotka kramppienkin kanssa taistelevat!
"Menneelle et voi enää mitään, keskity siis tähän päivään ja tulevaan, niihin voit vaikuttaa ja tehdä jokaisesta päivästä paremman."
Mansku
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 126
Liittynyt: 23 Helmi 2009, 12:49
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Mansku » 25 Touko 2009, 16:48

Kyselin hieman noista krampeista osteopaatiltani, joka arveli että ainakin sellaisessa tapauksessa jossa isku on kohdistunut pään sivulle korvan yläpuolelle, on mahdollista että 10 aivohermo on saanut aikamoisen tällin ja se taas voi vaikuttaa todella rankasti koko kropan alueelle esimerkiksi juuri kovina kramppeina. Onko näistä kärsivillä sattunut tällaista vai millainen niskavamman syntyperä on..?
"Menneelle et voi enää mitään, keskity siis tähän päivään ja tulevaan, niihin voit vaikuttaa ja tehdä jokaisesta päivästä paremman."
Mansku
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 126
Liittynyt: 23 Helmi 2009, 12:49
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Pandora » 01 Heinä 2009, 23:52

Onko teillä luokiteltu nuo kohtaukset nimenomaan epileptisiksi vai hyperventilaatioksi? Minulle lääkäri sanoi kohtaukseni johtuvan siitä, että jokin ärsyke estää hapensaannin aivoihin ja aiheuttaa ns. paniikkikohtauksen.

Miten te olette palautuneet pahoista kohtauksista? Itse sain maanantaina kolme tuntia kestävän kohtauksen, jonka aikana menetin puhe- ja liikuntakyvyn täysin. Kaikki lihakseni jäykistyivät, ajoittain tärisivät, mutta varsinaisia kouristeluja en saanut. Hengitykseni oli tiheää, josta lääkäri epäili sen olevan paniikkikohtaus. Kohtauksen jälkeen vaivuin tajuttomaksi 15 minuutiksi, kuulin kyllä, mutta edes hoitajan kipuärsytyksiin en reagoinut eikä pupillini reagoineet valoon.

Vieläkään en oikein kykene olemaan ylhäällä kunnolla, aivan kuin happi ei riittäisi. Vammastani on kylläkin jo kolme kuukautta, periaatteessa sen kanssa olen pärjännyt, mutta kun näitä outoja oireita on ollut ja toimintakyky on rajoittunut niin kävin oikein asiaan perehtyneellä lääkärillä, joka tutki niskani, josta sitten tuo kohtaus laukesikin.

Itselläni isku kohdistui nimenomaan pään sivulle korvan yläpuolelle, joten mietin tuota 10. hermon vioittumista. Verenkiertohäiriöt on onneksi poissuljettu.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Hui!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 02 Heinä 2009, 19:21

Pandora kirjoitti:Miten te olette palautuneet pahoista kohtauksista? Itse sain maanantaina kolme tuntia kestävän kohtauksen, jonka aikana menetin puhe- ja liikuntakyvyn täysin. Kaikki lihakseni jäykistyivät, ajoittain tärisivät, mutta varsinaisia kouristeluja en saanut. Hengitykseni oli tiheää, josta lääkäri epäili sen olevan paniikkikohtaus. Kohtauksen jälkeen vaivuin tajuttomaksi 15 minuutiksi, kuulin kyllä, mutta edes hoitajan kipuärsytyksiin en reagoinut eikä pupillini reagoineet valoon..


Kuulostaapa hurjalta. Ja kurjalta. :( Saitko ihan suoran iskun päähän tai/ja niskaan? Oletkos sinä käynyt neurologilla tutkittavana?
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 02 Heinä 2009, 20:06

Pandora kirjoitti:Onko teillä luokiteltu nuo kohtaukset nimenomaan epileptisiksi vai hyperventilaatioksi? Minulle lääkäri sanoi kohtaukseni johtuvan siitä, että jokin ärsyke estää hapensaannin aivoihin ja aiheuttaa ns. paniikkikohtauksen.

Miten te olette palautuneet pahoista kohtauksista? Itse sain maanantaina kolme tuntia kestävän kohtauksen, jonka aikana menetin puhe- ja liikuntakyvyn täysin. Kaikki lihakseni jäykistyivät, ajoittain tärisivät, mutta varsinaisia kouristeluja en saanut. Hengitykseni oli tiheää, josta lääkäri epäili sen olevan paniikkikohtaus. Kohtauksen jälkeen vaivuin tajuttomaksi 15 minuutiksi, kuulin kyllä, mutta edes hoitajan kipuärsytyksiin en reagoinut eikä pupillini reagoineet valoon.

Vieläkään en oikein kykene olemaan ylhäällä kunnolla, aivan kuin happi ei riittäisi. Vammastani on kylläkin jo kolme kuukautta, periaatteessa sen kanssa olen pärjännyt, mutta kun näitä outoja oireita on ollut ja toimintakyky on rajoittunut niin kävin oikein asiaan perehtyneellä lääkärillä, joka tutki niskani, josta sitten tuo kohtaus laukesikin.

Heippa Pandora!

Paniikkikohtaus ei kyllä jotenkin tollaiselta kyllä kuulosta, että on 15min veks tästä maailmasta ja vielä sen jälkeen ei tässä maailmassa päivään pariin. Varsinkin kun se on lauennut niskan tutkimisen jälkeen, niin osoittaisi sen tulevan niskasta.

Ymmärtääkseni nuo kohtaukset retkahdusvammapotilailla aiheuttaa yläniskan ligamenttien venyminen tai rikkoutuminen, jonka takia yläniskaan/kallonpohjaan tulee liikaa liikkuvuutta, jolloin C2 nikaman (kaularangan toiseksi ylin nikama) tappi dens painaa selkäydintä ja saa aikaa sähköisen häiriötilan. Sen takia lääkärin tutkiminen on voinut laukaista tilanteen. Lumiukolla ja Alarialla noita juttuja on, mutta taitavat olla kesälaitumella nyt. Alaria ainakin aikoi palata elokuussa.

Onko sinulla kuvattu yläniska pehmytkudoksineen MRI:llä? Se olisi ehdottoman tärkeä. Ja ei kannata välttämättä antaa koskea lääkäreden sinne yläniskaan, ennen kuin on selvillä mitä siellä on. Jos on Retkahdusvamma spesialisti, ni sitten ehkä ü.
Viimeksi muokannut fedja päivämäärä 03 Heinä 2009, 05:58, muokattu yhteensä 1 kerran
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja lumiukko » 02 Heinä 2009, 21:57

Hei Pandorra!

Minulla on ollut kouristuskohtauksia ja pakkoliike kohtauksia useita. Isoimman kohtauksen jälkeen on mennyt pari päivää levätessä ja vain ollessa koska kaikki lihakset ovat olleet arkana.
Kuulen kaiken kohtauksen aikana mutten muista kohtauksen jälkeen kaikkea mitä on puhuttu ympärillä. Ei minun kohtauksista ole muuta epäilty kuin et onko epileptistä mutta ei ole.
Puhekyky menee minulla myös tai vastailen hitaasti.

Kysele lisää jos kuulostaa tutulta.
Ota neuvoja kaikilta, mutta päätä itse.
lumiukko
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 143
Liittynyt: 03 Maalis 2009, 16:37
Paikkakunta: Taikamaa

aika kovia joo...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 02 Heinä 2009, 22:14

samaa mielttä olen kuin Fedja, että paniikkikohtauksissa ei pitäisi tajunnantason laskea noin pahasti. Laukaiseeko sinulla kohtaukset niskan väsyminen esim. tuleeko ne illalla tai jos olet kovasti huhkinut tai jossain tietyssä asennossa? Tuommoiset viittaisi ainakin meikän tietämyksen mukaan siihen, mistä Fedjakin puhui, eli että yläniskassa dens pääsis painamaan ydintä.

Mutta Lumiukko olikin jo käynyt vastailemassa sinulle. Hän tietänee parhaiten, koska hänellä on itsellään valitettavasti noita kohtauksia. :( Minä olen kuullut asiasta vain tällä palstalla sekä tietenkin myös lääkärini on noista kertonut. Kyseessä harvoin paniikkikohtaus, jos tajunnassa on ongelmia ja palautuminen kestää noin kauan.

Ja magneettikuva niskasta pitäisi ehdottomasti ottaa. Oireiden perusteella uskon, että syy kannattaa selvittää perin pohjin. Näistä niska-asioista tietäviä lääkäreitä on ainakin Ortonin Lindgren ja Tampereen Fysiatripalvelun Penttinen. Kun vammasi on vielä noin tuore, sinulla on hyvät mahdollisuudet kuntoutua mutta tarvitset nopeasti oikean diagnoosin ja kuntoutusmuodon. Tältä foorumilta saamani tiedon ja kokemusten valossa en tyytyisi itse paniikkikohtausselitykseen, pelkästään!

Jos ongelma on densin painuminen, eikä paniikkikohtaus, niin (lääkärini ja fyssarini) mukaan vältä kaikkea venyttelyä ja muitakin rankkoja hoitoja (ei hierontaa, ei OMT:tä) , kunnes olet saanut 100 % oikean diagnoosin. Samoin niskavaivaisilta on normaalisti kielletty pään nyökkäykset ja ylöspäin nostamiset sekä painavien kantaminen. Ne pahentavat yleensä oireistoa.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja lumiukko » 03 Heinä 2009, 12:06

Minun kokemus on tuosta paniikkikohtauksista et hoitava taho menee paniikkiin, koska eivät osaa auttaa. Mutta onneksi omalta kohdalta tilanne on parempi et osataan toimia oikein kohtauksen alkaessa (avomies siis).

Ja yhdyn noihin mitä Fedja kirjoitti asiasta sekä Tahdonvoimaa et kuormitus on mulla ainakin isoin syy joka laukaisee kohtauksen.
Denssin tanssimisesta on minulle puhuttu (tarkoittaa painamista selkäytimeen).
Ota neuvoja kaikilta, mutta päätä itse.
lumiukko
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 143
Liittynyt: 03 Maalis 2009, 16:37
Paikkakunta: Taikamaa

ViestiKirjoittaja Pandora » 03 Heinä 2009, 15:52

Kiitoksia vastauksista, ne lohduttivat ja antoivat tietoa paljon.

En ole aiemmin saanut kohtausta tai siis oli tämä toinen, ensimmäinen oli vamman jälkeen, mutta en menettänyt liikuntakykyä ja puhekykyä täysin ja en mennyt tajuttomaksi. Tosin vastaavia oireitahan on ollut usein, mutta olen kyennyt ne ennakoimaan ja päässyt siitä täyslevolla.

Ensioireet ovat paineen tunne, joka alkaa olkapäiden välissä, silloin tiedän, että nyt tuli tehtyä jotakin sopimatonta tai viiltävä tunne oikealla puolella lapaluun välissä. Sen jälkeen on kiristävä tunne kaulassa, joka leviää vannemaisena päänsärkynä ja niskasta ohimoihin. Kädet alkavat täristä ja jaloissa alkaa krampata. Hengitys vaikeutuu, aivan kuin happi ei riittäisi. Sen jälkeen alkaa huimaus ja pahoinvointi. Usein alkaa myös niska- ja yläselkä kiristymään ja niissä on omituinen viiltävä kipu etenkin oikealla puolella.

Minulla ilmeisesti pahin on käsien ylöspäin nostaminen ja venytys, tosin kuormitus aiheuttaa yhtälailla ongelmia kuten yhtälailla rasitus tai raskaat kantamukset.

Niin iskun sain vasemmalle puolelle päätä ohimon kohtaan.

Diagnoosina tuosta kohtauksesta tuli tänään taysin erikoistuvan lääkärin mukaan oli hyperventilaatio. Siis epäselvä kohtausoire, jota edelsi voimakas hyperventilaatio. Neurologisesti ei syytä löydetty. Niskani kuvattiin heti vamman jälkeen, nyt tehtiin taysissa pään CT ja kaulasuonten varjoainekuvaus (CT-angiografia), jotka molemmat olivat normaaleja, sekä neurologi tutki minut.

Aiemmin maanantaina Timo Lääperi tutki minut myös ja diagnosoi minulla kaularangan nyrjähdyksen/venähdyksen ja suositteli kaularangan vahvakenttä mt:tä, saa nähdä mitä vakuutusyhtiö sanoo. Hän totesi jo ennen kohtausta, että ei suosittele niskojeni käsittelyä ennenkuin saa kuvattua minut, oireeni ovat hänestä sen verran erikoisia. TAYS:n puolesta, jos kohtaukset esiintyy tiheämmin syytä on tehdä laajempia tutkimuksia.

Mutta jos joku pystyisi sanomaan, miten olette palautuneet vastaavanlaisesta kohtauksesta? Minulla tuo vei voinnin lähes yhtä huonoksi, kuin silloin itse vamman jälkeen. Tosin ei tuo niska ja selkärankatuki taineet oikein hyvää tehdä lihaksille... Kai sitä pitäisi vain jaksaa maltilla odotella, että olo paranee.

Mitä tässä uskaltaa tehdä? Jotenkin tuntuu, että ei yhtään mitään, venyttelyt ei tosiaan ole tehneet hyvää. Sirdalud auttaa nukkumaan, mutta päivisin siitä ei juuri ole apua, särkylääkkeet (burana, voltaren rapid, panadol) on yhtä tyhjän kanssa.

Mutta huolestuttaahan tämä, kun uutena oireena puhe sammaltaa melko helposti, jos rasittaa itseään, samoin välillä on vaikea löytää oikeaa sanaa tai taivuttaa sanat väärin. Aivan kuin kävisi vähän hitaalla eikä oikein jaksa keskittyäkään mihinkään. Jalat jäykistyy ja kipeytyy liikkuessa ja heikottaa pidempään ylhäällä ollessa. Niskat ja pää on lähes jatkuvasti kipeät. Silmät ei siedä valoa jne. Ja ennen kohtaustahan oireet olivat tosi lieviä.

lumiukko: aivan, en minä koe panikoivani, hoitaja taho taas: oli tosi kiva kuunnella tajuttomana keskustelua: kuka lääkäri tästäkin ottaa vastuun, jos jotakin käy...Minä en ainakaan jää tähän yksin, jos tuo kuolee tuohon... jos tässä käy pahemmin niin on tässä melkoinen selvittäminen...

Mutta täytyypähän tutustua tuohon yläniskan denssiin...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Jos olisin sinä, menisin Penttiselle

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 03 Heinä 2009, 17:26

jos olet aikaisemmin käynyt Lääperillä, niin en voi muuta todeta kuin, että hän on kahdestu diagnosoinut minut väärin. Ei tunnistanut kummalakaan kerralla neuraalikudosretkahdusvammaa selkeine oireineen. Sain saman diagnoosin kuin sinäkin, vaikka sinun oireesi tuntuvat olevan 100 kertaa pahempia kuin omani.

Suosittelen, että menet niskaspessu Penttiselle ja hän lähettää sinut MRI:hin, jos tarve. Penttinen nimittäin sanelee sit, mitä kuvataan, missä asennossa ja minkä talon laitteilla. Toisaalta, hän saattaa pystyä jo olemassa olevan aineiston perusteella antamaan sinulle vastaukset ja diagnoosin noihin kurjiin ongelmiin. Olennaista olisi aloittaa kuntoutus mahdillisimman pian ja oikein.

Useinhan retkahdusvamma ei näy missään testeissä mutta oireet ovat juurikin mainitsemiasi. Been there! Missä teloit itsesi, harrastatko jotain itsepuolustuslajia vai taklattiinko päähän? Vai kaatuminen tai kolari?

Tsemppiä kuitenkin! Kysele lisää, jos voidaan vaan mitenkään auttaa. Itse olen tamperelainen ja tämän kuuden vuoden niskahelvetin aikana tajunnut, ettei mua osata julkisella auttaa tai kuntouttaa ja siksi otan suht suoran kannan siihen, mihin/kenelle noin vakavan vamman kanssa kannattaisi mennä. En haluaisi kenellekään muulle tätä vuosien helvettiä, missä itte joudun elämään kaiken maailman virheellisten diagnoosien ja hoitojen takia, ennen kuin päädyin Penttiselle ja homma alkoi edetä johonkin suuntaan.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ja mitä uskaltaa tehdä?

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 03 Heinä 2009, 17:36

Pidä kauluria mahdollisimman paljon, yritä levätä, pyydä kunnon kipulääkkeet, jotka salpaa kivun ja rauhoittaa hermostoa. Esim. Triptyl on hyvä. Äläkä huhki tai yritä tehdä sellaista, mitä et ilman pakottamista pysty. Ja pidättäydy tosiaan kaikista hoidoista sun muista, ennen kuin saat MRI-kuvat ja diagnoosin. Ota saikkua, josssei sitä jo olekin, kunnes tilanne saadaan haltuuun. Maltti ja lepo on nyt tärkeintä, ettei niskaan tule enempää vaurioita ja tilanne karkaa kokonaan käsistä. Voimia taisteluun!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja lumiukko » 03 Heinä 2009, 23:10

Ei kuulosta hyvältä Pandorra jos hoitohenkilökunta puhelee moisii. Itse en ole joutunut moista kokemaan. Jaksamista sinulle asian suhteen. Itse olen aikalailla sinut kohtausten kanssa koska jokainen on erilainen ja vaikka niissä on samoja piirteitä.

Minun hengitys kulkee kait ihan hyvin ehkä tihentynyt ja kasvot ovat punaiset kohtauksen aikana. Kohtauksen aikana tai ennen sitä otan lääkkeen (rivatril) ja kun kohtaus laukeaa niin nukun 80 min unet ja lähden liikkeelle vaikka kävely/liike ei välttämättä mitään nopeaa ja helppoa. Wc reissu yleensä aina tehtävä kohtauksen jälkeen. Motoriikan palautumisen kannalta tärkeä liikkeelle lähteminen. Lepo ja rauhallinen oleilu auttaa selviämään kohtauksesta.

Venytteleminen ei ainakaan minulla onnistu enkä uskalla edes tehdä koska tiedän mitä siitä seuraa.

Kiinnoistaisi tosiaan tietää missä olet iskun saanut ohimolle?

Puhe ongelmat ovat myös tuttuja, sanat hukkuu eikä esineille löydy nimeä jne.

En tarkoittanutkaan sinua että panikoit vaan hoitohenkilökuntaa.
Nämä asiat on tosiaan vähän vaikeita saada ilmaistuu kirjoittamalla, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoita.
Ota neuvoja kaikilta, mutta päätä itse.
lumiukko
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 143
Liittynyt: 03 Maalis 2009, 16:37
Paikkakunta: Taikamaa

ViestiKirjoittaja fedja » 04 Heinä 2009, 00:09

Pandora kirjoitti:Minulla ilmeisesti pahin on käsien ylöspäin nostaminen ja venytys, tosin kuormitus aiheuttaa yhtälailla ongelmia kuten yhtälailla rasitus tai raskaat kantamukset.

Niin on täälläkin. Sun kannattaa ottaa kyllä tosi löysästi, ennen kuin saat oikean diagnoosin. Hyperventilaatiodiagnoosiin ei kannata suostua. Sinulla saattaa kohtauksen aikana olla niin paha sähköinen häiriötila, että sen takia hengityskin muuttuu. Minulla tällä hetkellä kuristaa kurkkua ja pistää rintakehään. Hengitys on silloin pinnallista, kun tuolla jossakin syvällä hermoärsytys päällä ja kuristus.

Pandora kirjoitti:Diagnoosina tuosta kohtauksesta tuli tänään taysin erikoistuvan lääkärin mukaan oli hyperventilaatio. Siis epäselvä kohtausoire, jota edelsi voimakas hyperventilaatio. Neurologisesti ei syytä löydetty. Niskani kuvattiin heti vamman jälkeen, nyt tehtiin taysissa pään CT ja kaulasuonten varjoainekuvaus (CT-angiografia), jotka molemmat olivat normaaleja, sekä neurologi tutki minut.

Aiemmin maanantaina Timo Lääperi tutki minut myös ja diagnosoi minulla kaularangan nyrjähdyksen/venähdyksen ja suositteli kaularangan vahvakenttä mt:tä, saa nähdä mitä vakuutusyhtiö sanoo. Hän totesi jo ennen kohtausta, että ei suosittele niskojeni käsittelyä ennenkuin saa kuvattua minut, oireeni ovat hänestä sen verran erikoisia. TAYS:n puolesta, jos kohtaukset esiintyy tiheämmin syytä on tehdä laajempia tutkimuksia.

Hyvä. Ovat jo ossittain perillä siellä sairaalassa. Kaularangan vahvakenttä Magneettikuvaus on todella tärkeä tutkimus sinun kohdalla. Tosin siinä on tärkeä, että mitkä on kuvausparametrit ja niitä ei "ilmeisesti" kuka tahansa osaa tämän vamman osalta määrittää, että oikeat kudokset näkyvät hyvin.

Jos sinulla on vakuutusyhtiö takana, minun mielestä sinä voit mennä halutessasi yksityiselle vakuutusyhtiön piikkiin. Niin minä ainakin tein kolarin jälkeen.

Pandora kirjoitti:Mutta jos joku pystyisi sanomaan, miten olette palautuneet vastaavanlaisesta kohtauksesta?

Lumiukko antoi alla hyviä vinkkejä, jotka häntä ovat auttaneet. Jossain ketjussa Lumiukko myös kertoi liikkeestä joka oli Saksassa opetettu. Että toinen henkilö painaa jonnekin niskaan vai miten se nyt oli. Sitä on netin välityksellä kyllä hankala neuvoa.

Pandora kirjoitti:Mitä tässä uskaltaa tehdä? Jotenkin tuntuu, että ei yhtään mitään,

Elä tee juurikaan mitään. Rauhallista liikuskelua. Älä nostele, älä kurkottele, älä kanna, älä venyttele. Kylmää voi kokeilla auttaako se vai pahentaako. Näyttöpäätteellä istuminen on myrkkyä useimmille meistä.

Hyvää on se, että olet näin aikaisessa vaiheessa liikenteessä ja löydät toivon mukaan tältä palstalta tietoa, mitä lääkäreilläsi ei ole. Ja löydät itsellesi oikean lääkärin ja hoitajan. Ehdota heille, että konsultoisivat Helena Huhmarta, Käpylän neurologia, vaikka soittamalla. Hän on erikoistunut tähän vammaan.

Harkitse fysiatri E.Penttiselle menoa yksityisesti piakkoin siellä Treella. Olen hänen hoidossaan, vaikka Oulussa asuskelen. Hän kyllä varmasti tajuaa mistä kyse.

Pandora kirjoitti:Mutta huolestuttaahan tämä, kun uutena oireena puhe sammaltaa melko helposti, jos rasittaa itseään, samoin välillä on vaikea löytää oikeaa sanaa tai taivuttaa sanat väärin. Aivan kuin kävisi vähän hitaalla eikä oikein jaksa keskittyäkään mihinkään. Jalat jäykistyy ja kipeytyy liikkuessa ja heikottaa pidempään ylhäällä ollessa. Niskat ja pää on lähes jatkuvasti kipeät. Silmät ei siedä valoa jne. Ja ennen kohtaustahan oireet olivat tosi lieviä.

Kuuluvat tähän vammaan. Sinun vammasi ei taida olla kevyintä laatua, vaan voi olla kohtuullisen vakava oireiden perusteella. Mutta siitä voi selvemmille vesille selvitä ja ehkä parempaan kuntoonkin.

Pandora kirjoitti:aivan, en minä koe panikoivani, hoitaja taho taas: oli tosi kiva kuunnella tajuttomana keskustelua: kuka lääkäri tästäkin ottaa vastuun, jos jotakin käy...Minä en ainakaan jää tähän yksin, jos tuo kuolee tuohon... jos tässä käy pahemmin niin on tässä melkoinen selvittäminen...

Aika paha. Oli kyllä varmasti kiva kuulla noita juttuja :(.

Tsemppiä sulle kovasti!

Pandora kirjoitti:Mutta täytyypähän tutustua tuohon yläniskan denssiin...

Muutama linkki:
Näissä monessa kuvassa näkyy dens, 2. nikamasta tuleva tappi, joka pidetään irrallaan selkäytimestä vain ligamenttien avulla:
http://www.thiemeteachingassistant.com/ ... tocid=3790

Niskan anatomiasta kuvia:
http://niskavamma.munfoorumi.com/viewtopic.php?t=205

Niskan anatomiasta videoita:
http://niskavamma.munfoorumi.com/viewtopic.php?t=227
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Pandora » 04 Heinä 2009, 12:41

Kiitoksia vastauksista jälleen. Ikävä kuulla tuosta Lääperistä, minusta hän vaikutti ihan asiantuntevalta. Diagnoosista hän sanoi, että se varmentuu, kun kuvat on saatu. No täytyy ainakin ottaa yhteyttä tuohon Penttiseen, kunhan saa tuolta vakuutusyhtiöltä päätöksen. Kuulin eilen, että siihen saattaa mennä viikkojakin.

Minullahan oireet olivat jo lieviä ennen maanantaista ja pystyin tekemään lähes kaikkea. Paitsi raskaita kanteluja, käsien ylös nostoa jne. No samaa ei voi sanoa enää.

Nyt sitten ei saa nauraa, tai naurakaa vain. Vamma tuli koirien hakutreeneissä, jossa 45 kiloinen koira hyppäsi rintakehällään suoraan ohimooni. Eihän se koiran vika ollut, kun olin vielä hupun alla piilossa ja toinen oli juuri ponnistanut ojan ylitykseen eikä vain huomannut minua. Samassa piilossa on oltu vaikka kuinka monta kertaa, mutta huono säkä, mikä huono säkä.

Nyt vasta tajuan, että mun olisi pitänyt mennä hoitoon paljon aikaisemmin, mutta kun varsinaisia kipuja ei ole ollut, niskat ei vain toimineet niin miten piti ja kaikki vaan sanoi, että kyllä se vie oman aikansa niin kai siihen vain luotti. Kauluria minulla ei ole, sitä ainakin minulle sanottiin, että ei kannata käyttää.

Yritän lepäillä, mutta ei vain oikein malttaisi etenkään, kun kattoremontti alkoi tänään ja on kesä, mutta minkäs voit. Autolla ajo on pahinta ja sitä yritän nyt välttää. Onneksi on treenitauko. Saikkua ei tarvi ottaa, kun olen yrittäjä ja työt on niskojen takia jäänyt aika vähille. Teen töitä pääsääntöisesti koneella ja se ei oikein ole ollut hyväksi. Onneksi on läppäri ja makuuasennossa tyynyillä tuettuna voi aika paljon tehdä. Silmät vaan ei jaksa, en tiedä onko teillä silmien kanssa ongelmia, mutta minulla ne rasittuu tosi paljon.

lumiukko: ymmärsin kyllä mitä tarkoitit panikoinnilla. Tuollaista ei tosiaan ole mukava kuulla. En uskokaan, että seuraavaa kohtausta edes välttämättä tulee, ennakko-oireet ovat niin selkeät ja edellisenkin olisin osannut ennakoida, sitten on tietysti eriasia se, että entäs jos jotakin yllättävää tapahtuu, niskat retkahtaa uudelleen tai jotain. Mietin jo, että pitäisiköhän laittaa laukkuun selkeät ohjeet, miten muiden pitäisi toimia. Mutta ehkä sellaisia on turha ajatella, mutta ainakin nyt tuntuisi, että pitäisi hieman varoa itseään.

Venyttely ei toimi, tosin jalkoja olen yrittänyt nyt saada kuntoon, ne ovat aivan jumissa ja kävely pahenee kokoajan. Kylmä ja varsinkaan veto ei tee hyvää, lämmin toimii niskoille paremmin. Noita särkylääkkeitä tosiaan pitäisi hankkia. Katsoin, että ainakin rivatril on epilepsia lääke, itse syön deprakinea (toimii myös epilepsiaan ja migreeniin) 1000 mg pvä. Olisikohan se omalta osaltaan estänyt kohtauksia?

Hengitys on tosiaan nyt aika pinnallista ja happi ei vaan riitä. Pussiin hengittäminen ei tunnu vaikuttavan juuta eikä jaata. Mietinkin johtuisiko noi minun jalkaongelmani ja lievät krampit nyt johtua hapensaannin puutteesta? Yleensähän sanotaan, että jos tärkeille elimille ei riitä happea niin raajoissa tulee ensimmäisenä ongelmia. Tosin mies kokeili niin lihakset on melko jumissa, joten ei ihme.

Tuo niskan painaminen tosiaan auttaa, olen sitä itse itselleni tehnyt, paikka on vain aika hankala löytää. Nyt en ole uskaltanut juurikaan niskaan koskea. Täytyy yrittää jaksaa etsiä tuo ohje, minulle tulee viikolla kylään ystävä, joka on pitkälle kouluttautunut joogi ja hallitsee anatomian erittäin hyvin. Hän varmasti osaisi auttaa tuon suhteen ja samoin hengitysharjoitusten. Samoin mietin, että yleensähän nuo kiinalaisen lääketieteen harjoittajat ja akupunktion antajat tuntevat ihmisen anatomian hieman erilailla kuin länsimaalaisen lääketieteen edustajat parhaimmillaankaan.

Onko kukaan kuullut akupunktion käytöstä kokemuksia, siis todella osaavan sellaisen.

Tulipa taas kirjoitettua pitkästi, sory.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu - (Whiplash ja aivovamma)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa