Alkutilanne, oireita aluksi

Niskan retkahdusvammaan ja aivovammaan liittyvät aiheet laidasta laitaan

Alkutilanne, oireita aluksi

ViestiKirjoittaja fedja » 11 Loka 2008, 12:06

Minäpä kerron tässä ensiksi millaisia oireita minulle tuli aluksi.

Lensin siis ohjaustangon yli. Olin lähdössä ylittämään katua ja olin seisovassa asennossa, kun irronnut lokasuoja pysäytti eturenkaan. Tai näin päättelin jälkeenpäin. Minulla ei ole tietoa lentoon lähdöstä ja maastoutumisesta, koska ilmeisesti taju meni. Maassa muistan olleeni ja lähinnä ihmetelleeni, että mitä nyt. Lopulta olen päätellyt, että olen ilmeisesti kaatunut ja rojua selän päällä l. pyörä. Siitä olen noussut jossakin vaiheessa. Joku nainen tuli sanomaan huolestuneena, että miten voit ja sattuiko pahasti. Ihmettelin hänen huolestuneisuuttaan. Jossakin vaiheessa tajusin, että leuasta vuotaa verta. Olin ilmeisesti vähän säikähtänyt, kun alkoi kroppa täristä. Soitin siskon paikalle ja lähettiin päivystykseen. Siellä naureskeleva kandi ompeli leuan. Kukaan ei muistaakseni kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että olen lyönyt pääni.

Sen jälkeistä aikaa en muista tarkkaan, että olenko ollut normaali vai epänormaali. Onhan siitä jo 11 vuotta aikaa.

Sitten tärähti ja maa järähti. Toisin sanoen 6 vrk päästä lennosta alkoi sitten kauhuelokuva pyöriä. Hirveä paine päässä, silmät tuntuivat pullistuvan ulos. Käsiin ja jalkoihin tuli kuumotusta. Alkoi hikoiluttaa ja paleltaa vuorotellen. Valo otti silmiin, äänet otti korviin. Pahoinvointia. Lihasnykinöitä. Pönttö tuntui olevan ihan sekaisin. Aloin itkeskellä monta tuntia päivässä. Itku tuntui pahentavan tilannetta. Ihan kauhea olo kaiken kaikkiaan.

Näkökenttään tuli mustaa vilisevää verkkoa. Kun katsoi raidoitusta esim. säleverhoja, se säilyi näkökentässä pitkän aikaa. Aamut olivat ihan kauheita. Pönttö täysin sekaisin ja paine päässä kauhea. Ihan täyttä kauhua. Ja kun ei mitään tietoa mistään. En tajunnut mennä lääkäriin. Oli vaikeuksia nukahtaa, heräsin keskellä yötä pimeyteen ja siihen, etten tiedä missä olen ja mikä päivä/vuorokauden aika. Näitä piti kelata päivisinkin. Lisäksi piti kelata, että mikä vuodenaika. Liikuin pyörällä ja unohtelin sen sijainnin. Illalla tuntui, että päätä ei yksinkertaisesti voi laittaa tyynyyn, kun asento tuntui fyysisesti niin pahalta. Päätä olisi pitänyt roikottaa sängyn laidan yli. Nukuppa siinä sitten sellaisessa asennossa. Illalla tosin olo oli hiukan helpompi kuin aamulla.

Peittelin tuon kaiken aluksi lähes kaikilta ihmisiltä. Luulin, että olen tullut hulluksi ja silloin tuntui äärettömän hävettävältä. No siskolle kerroin, että olen varmaan tullut hulluksi. Ja jossakin vaiheessa aloin kämppäkaverille jotakin sanomaan.

Jatkoin urheilua. Tosin liikkuminen oli jotenkin haparoivaa. Sulkis piti lopettaa, kun alkoi heti oksettamaan. Autossa olo teki pahaa. Urheilun jälkeen jalkoihin tuli valkoiset vanteet ja muutakin verenkierrollista häikkää.
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Nani » 09 Maalis 2009, 20:30

Aika hurja juttu toi miten sulla alkoi oireet... mahdoit pelästyä! Milloin sitten päätit mennä lääkäriin ja ottivatko heti hoitaakseen?
Nani
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 105
Liittynyt: 05 Maalis 2009, 16:36
Paikkakunta: Kotka

Fedja jatkotarinaa...

ViestiKirjoittaja fedja » 12 Maalis 2009, 22:32

Hurjalta se on alkanut itsestäkin tuntua näin kun asiaan on saanut etäisyyttä. Että mitä siellä mun päässä tai niskassa oikein pasahti tai pamahti rikki. Joku räjähdyksen omainen siellä tapahtui. Tai siltä se ainakin tuntuu.

Luultavasti olin pelästänyt tai oikeastaan kauhuissani. Näin jälkeenpäin tuosta alusta tulee mieleen sellainen mielikuva, että ihminen juoksee täysiä ees taas ja huutaa ihan kauhuissaan. Vielä 2006, kun kerroin oireiden alusta neuropsykiatrille, aloin itkemään. Lopulta kun siitä on useampaan otteeseen puhunut ja hoidettiin myös EMDR:llä, niin suurin kauhu alkoi muistoista laantua. (Neuropsykiatrikaan ei oikeasti tajunnut, että oireiden alku on oikeasti ollut täyttä kauhua. Sinne sitten kirjataan epikriisiin, että potilas alkaa itkeä kun kertoo plaa, plaa, plaa ja ulkoistetaan asia. Ois ehkä tarvinnut myötytuntoisen ihmisen tuohon, joka olisi tajunnut, että jotakin älytöntä on ihmiselle tainnut tapahtua, kun vielä kymmenenkin vuoden päästä herkistyy.) Joskus aina mietittiin post traumaattista stressireaktiota. Mutta sehän on kolaritilanteesta tuleva. Minä sanoin aina, että minusta minulla on ollut tuo oireitten alku niin traumaattinen, että sieltä se tulee, jos jostakin.

Mut se oli sillai tosi hankala, että muodonmuutos tapahtui yölliseen aikaan. Aamuyöstä sitten heräsin tohon hirveään oireistoon ja kauhuun. Olin muuttunut psyykkisesti ja fyysisesti. En tajunnut tätä muutosta ja siksi en ollut pelästynyt sillai normaalisit. Lähinnä kauhuleffa lähti päälle tuona aamuna ja minä yritin vain selviytyä elämästä sen jälkeen. Oikeastaan vasta Ortonin jälkeen 2004 on pikku hiljaa alkanut tajuamaan vammaa ja varsinainen tajuaminen on tapahtunut tässä viimeisen parin vuoden aikana, kun pääsin Käpylän neuropsykologille ja neurologille. Nyt vasta todella alkaa tajuamaan kuin paha fyysinenkin vamma mulla on tuolla niskassa. Invalidisoi ihan kaikkea.

1997 tuli siis vamma. Aluksi menin vaan neuvontapsykologille, kun luulin, että olen mieleltäni sekaisin. Kasvoissa oli kaikenlaisia tuntemuksia ja niistäkin luulin, että se hulluus näkyy minuun päällepäin. Meni siis ihan sekaisin fyysinen ja psyykkinen puoli ja lähinnä siten, että tulkitsin kaikki fyysiset oireet psyykkisiksi ja toisaalta en tajunnut kunnolla, että jotakin on mennyt rikki. Neuvontapsykologille itkin, että mikä hirveä paine mulla on päässä. Samoin muuttui kaikki reagoiminen. Ahdistuin ihan itkutasolle kaikesta mahdollisesta, mistä ennen oli tullut lievästi epämiellyttävä olo.

1998 menin naapurin lääkärille, joka sanoi, että piiskaniskuvammassa voi tulla kaikenlaisia ihmeellisiä oireita. En muista milloin tajusin alkaa yhdistämään oireita ja pyörälentoa mahdolliseksi syy-seuraus kombinaatioksi. 1999 menin 1. neurologille. 2000 3. neurologi oli sitä mieltä, että piiskaniskuvammaa vastaavat oireet ja kiireesti fysiatrian konsultaatioon. Sitten kiersin fysiatrian pkl ja reuma pkl. Eivät tajunneet oireistosta mitään. Lopulta sitten yksityisest Ortoniin 2003.

Mää siirrän nämä tuonne käyttäjäesittelyyn, kun täältä näämä löytyikin musta aineistoa.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18


Paluu Yleinen keskustelu - (Whiplash ja aivovamma)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa