36vuotta vammasta..hoitamatta.Onko muita?

Niskan retkahdusvammaan ja aivovammaan liittyvät aiheet laidasta laitaan

36vuotta vammasta..hoitamatta.Onko muita?

ViestiKirjoittaja Tintu76 » 12 Tammi 2018, 13:44

Hei,
Olen uusi täällä ja löysinkin hakusanoilla tämän foorumin.
Lähdin kirjoittamaan vertaistuen toivossa ja kerronkin ensi alkuun oman tarinani:

Minulla on ollut pienestä pitäen onnettomuuksia ja tapaturmia joissa niska ja pääni ovat saaneet oman osansa..Näistä olen lääkäreille kertonut kun olen vaivoistani sinne mennyt ja käännytetty "olet terve,pistetään mielenterveyspuolelle lähete" -tervehdyksellä melkein joka kerta.
Väliin on sattunut joitain fysiatreja jotka olleet hyvin huolestuneita ja kirjanneet huomionsa mutta terveyskeskuslääkärien toimesta ne on totaalisesti sivuutettu ja kannoin diagnooseja keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta ja yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä. Skolioosin,yliliikkuvien nivelten ja reuman piikkiin pistettiin kaikki fyysiset oireet(kivut,säryt,pyörtymiset tasapainohäiriöt,jatkuva kömpelyys jne jne)tai niskan sekä kehon lihasheikkouksiin(liikuin koirien kanssa joka päivä 10-35km metsissä vaeltaen,lisäksi pyöräilin ja harrastin liikunnallisia harrastuksia joten lihaskuntoni ei todellakaan ollut heikkoa. Käskettiin niska/hartiajumppiin ja eri fyssarien jumppaohjeita noudatin kuuliaisesti saaden joka harjoitteiden alussa jo niin kovat säryt yläniskanikaman kohdasta oksentaen ja pyörtyillen että kertoessani näistä lääkäreille he vain totesivat että jumiutunut niska vaan heikkoudessaan aiheuttaa kivut ja jatka vaan..minä jatkoin ja sain joka harjoitteen jälkeen liudan oireita ja hirveät kivut 2-4pvn ajaksi..) ja psyyken oireet taas masennuksesta johtuviksi(mieliala,jatkuva väsymys,muistin ongelmat,keskittymisvaikeudet,unettomuus ym.).

Aloitankin ihan alusta mitä ja milloin...

Olen 41 vuotias nainen joka syntyi Ruotsissa v. 1976.
Ensimmäisen kerran 3 vuotiaana putosin kivi rappuja alas josta etuhampaat katkesivat ja ruhjeita kasvoihin ja vartaloon(ei viety lääkärille).
5vuotiaana putosin keinusta(toinen vanhemmistani antoi lujat vauhdit jolloin putosin n. 3m korkeudesta)suoraan päälleni. 4vrk:n jälkeen vanhempani veivät minut Suomen reissullaan päivystykseen jossa rtg:ssä näkyi selvä toiseksi ylimmän nikaman siirtymä. Rtg lääkärin papereissa lukee että tarvitaan jatkotoimenpiteitä ja seurantaa mutta päivystyslääkärin papereissa "ei tarpeellista seurannalle"..ilman kauluria tai muutakaan hoitoa minut lähetettiin vanhempieni kanssa pois.
Oli lukuisia kolhiutumisia ja kaatulilumisia koko varhaislapsuus..myös tajuttomuuskohtauksia oli kunnes lopulta eräs kohtaus(olin 12v.) sai äitini hieman säikähtämään:olimme kentällä jäkistä katsomassa ja pyörryin enkä herännyt yrityksistä huolimatta jolloin äitini lähti kantamaan minua kotiin jossa lopulta virkosin ollen sekava ja uninen...tukimukset tehtiin lähetteellä Turussa missä EEGssä ei havaittu mitään outoa ja lähetettiin kotiin "emme tiedä missä vika" diagnoosilla.
Tasapainohäiriöitä oli toistuvasti(pyörällä kaatumisia ja välillä sain ajokiellon jolloin pyöräni otettiinkin rangaistukseksi välillä pois)jonka johdosta tulin melkein joka päivä polvet verisinä ja vaatteet rikki kotiin. Myös muistin kanssa oli havaittavia ongelmia ja ne pistettiinkin "hankala lapsi" nimikkeellä olevien rangaistusten alle minun muistin siitä parantumatta. Koulussa oli vaikeaa muistin kanssa sekä puheen ja luetun ymmärtämisen kanssa ja jouduinkin tukeutumaan lunttilappuihin muunmuassa matikassa jossa jo kertolaskun alettu olin pihalla kuin lumiukko.
Sitten tuli kuvioihin ajokortin myötä Auton ulosajo (120km tuntivauhdissa),toistuva peräänajo(humalainen painoi jarrun sijaan kaasua ja ryskäytti 50km tuntivauhdissa täysillä 3 krt heittäen autoani eteenpäin joka kerta kymmenillä metreillä),Nokkakolari kun olin 32vuotias(vastaantuleva auto ajoi kaistalleni hapuillessa pelkääjän penkiltä jotain ja suisti autoni 70km/tuntivauhdilla ojaan ensin nokalleen ja sitten sivulleen)...näiden välissä olin parisuhteissa joissa väkivaltaa mm. seinään päin heittämistä,ravistelua,lyöntejä päähän jne kunnes eräänä baari-iltana avokkini heitti minut ravintolan portaista alas mistä minulla ei muistikuvia(en ollut juonut) ja olin kuulemma maannut tovin tajuttomana enkä ollut yrityksistä huolimatta vironnut. Minut vietiin parin tuntemattoman ihmisen toimesta kotiin kun olin käyttäytynyt hyvin sekavasti josta sitten muutaman tunnin päästä avokkini soitti siskolleni että minut pitäisi viedä sairaalaan(epäili että olin saanut jotain huumetta)jossa yöpäivystänyt lääkäri epäili minun olevan narkomaani/alkoholisti ja tiuski siskolleni joka kumosi kaikki nämä väitteet(olen aina ollut erittäin huumevastainen!) ja verikokeista ilmenikin huumetestaus ja alkoholitestausten tuloksiksii 0%...diagnoosiksi sanoi aivotärähdyksen..muuten minua ei tutkittu koska kukaan ei siinä vaiheessa tiennyt tästä portaista heittämisestä ja tajunnan menetyksestä vaan minut vietiin vain sekavan käytöksen huumeepäilyn takia päivystykseen.
Minut palautettiin yön seurannan jälkeen kotiin ja homma jatkui kuten ennenkin avokkini puolelta.
Matkan varrella en kertonut kenellekään perheväkivallasta mutta kolarit ym oli lääkäreiden tiedossa..
MMA harkoissa heittäydyin suoraan niskoilleni 35vuotiaana jolloin päivystyksestä lähetettiin toiseen kaupunkiin ambulanssilla..siellä havaittiin neurologisia ongelmia mutta pääkuvauksissa ei löytynyt mitään eikä oireiden syytä löydetty(käsien tuntopuutos,voiman menetys ,kova niska/päänsärky) muuta kuin vanha niskavammani. reilun vuorokauden maattuani sairaalassa "ei tiedetä mikä on" diagnoosilla minun oli vastoin lääkärin määräystä lähdettävä kotiin(minulla lemmikkejä kotona joista huolehti siskoni joka ei ehtinyt kunnolla hoitamaan mm. sairasta kaniani joten lähtöni oli pakko vaikka lääkäri vastusti)..
38vuotiaana jouduin viimeisen miesystäväni pahoinpitelemäksi(2 vrk vankina toistuvina pahoinpitelyinä/hengen riistämisen uhkailuna ym.) joka pahensi oireitani entisestään(nämä oireet pistettiin post-traumaattisiin oireisiin)Näillä lukuisilla oireilla olen mennyt psykiatrian puolella kunnes 2014 muutin Turkuun...minua hoitanut psykiatri teki kattavan tutkimuksen ja haastattelun ja havaitsi selkät ei psyykkiset oireeet jotka ovat selvästi neurologiset.
Hän laittoi lähetteen neurologian poliklinikalle jossa haastattelu ja neuropsykologinen tutkimus...tuloksena: krooninen insomnia(vaikea asteinen),laaja-alainen ja vaikeusasteeltaan osin jopa vaikea asteinen neuropsykologinen oireisto.Sieltä lähete aivovammapolille jossa maailman ihan lääkäri (IKINÄ!) Olli tenovuo pisti hommat pyörimään ja diagnooseiksi tuli niskan retkahdusvamman jälkitila ja aivovamman jälkitila,toistuva atlantoaksiaalinen osittainen sijoiltaanmeno ja selkäydinsairaus,ei elimellinen unettomuus,muu tai määrittämätön kognitiivisten toimintojen ja tajunnan vireyden oire tai sairaudenmerkki sekä muu selittämätön selkäydinvamma.
Viime vuoden puolessa välissä lähti käyntiin tutkimukset sekä kuntoutukset neuropsykologilla ja OMT fyssarilla. Lisäksi nyt haetaan puheterapiaan,toimintaterpaiaan,lymfaterpiaan,asiointipalveluapua ja taksimatkoihin tukea Kelalta. Ja sain elämäni ensimmäistä kertaa(!) hermokipulääkkeitä jotka lievään kipuun auttavat(nyt koetetaan suurempia annoksia joskso auttaisivat keskiavaikeisiin ja vaikeisiin kohtauksiin)...ennen minulle on määrätty buranaa(joka ei auta minulla mihinkään kipuun..koskaan!) ja panacodia(joka auttanut lihasperäisiin kipuihin)...eli vaikka oma elämäni onkin nyt hajalla identiteettikriisin takia(minulle on näinä 36 vuoten iskostettu näitä oireita omaksi syysksi ja persoonakseni(psyyken mielialanvaihetlut jne)kun pitää opetella kuka minä olen ja mikä on oireita ja mikä ei...olen onnellinen vaikka masennusta onkin..sillä ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut apua joka on laittanut minut itkemään lukuisia kertoja..mutta hyvässä mielessä <3

Olisi mukava kuulla onko muillakin tällaisia "hiukan" pitkään menneitä myöhäisdiagnosoituja niska/aivovamma ihmisiä?..paljon lukee kuinka läheiset huomanneet muutokset ennen ja jälkeen onnettomuuksien jne joissa selkeät erot huomattavissa mutta entäpä me joilla tapaturmat alkaneet lapsena ja lisäpotkua antaneet muut päähän/niskaan kohdistuneet vammat joiden diagnosointi ollut virheellistä ja potilasta pompoteltu turhiin hoitoihin syllistävällä asenteella.."jos vaan nyt tsemppaisit itseäsi ja olisit positiivinen niin huomaisit oireiden häviävän" tyylisellä mantralla. ^_^


Vähän lopussa alkoi tulla kirjoitusvirheitä mutta pakko mennä nukkumaan hetkeksi en jaksa niitä nyt korjailla mutta uskon täällä kaikiien ymmärtävän uupumuksen jonka tämä kirjoittaminen(keskittyminen,ajatustyö) aiheutti <3

Kiitos kaikille kirjoitukseni lukeneille..ja mielettömät tsempit teille kaikille jotka painitte samankaltaisten oireiden kanssa <3 <3 <3 <3
Tintu76
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 1
Liittynyt: 12 Tammi 2018, 12:28

Re: 36vuotta vammasta..hoitamatta.Onko muita?

ViestiKirjoittaja Tasapainoton » 18 Tammi 2018, 20:47

Hei, on tässä n. 20 v ihmetelty neurologisia oireita, unohtamatta niskavaivoja ja pahoja päänsärkyjä. Nyt viimein asiat alkavat selviämään, lähetettä odotellaan TYKS:iin. Samalla lääkärillä käyty kuin sinäkin ja 3 diagnoosia samoja eli oireesi tuttuja. Mutta lisätutkimuksia odotellaan. Hyvä että asiasi ovat nyt paremmin. Tsemppiä.
Tasapainoton
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 2
Liittynyt: 20 Marras 2017, 16:37


Paluu Yleinen keskustelu - (Whiplash ja aivovamma)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron