Toipumisen eteneminen

Fysioterapia - Manipulaatiohoidot - Muu kuntoutus - Kirurgia - Lääkkeet - Luontaishoidot - Elmotinin fysioterapiavinkit

Toipumisen eteneminen

ViestiKirjoittaja Rautanaula » 28 Helmi 2013, 19:51

Mua kiinnostaa, että millä mekanismilla nämä oireet alkaa yleensä hoidon/kuntoutuksen/harjoitteiden kautta kadota tai vähentyä. Lähteekö ne pätkittäin niin, että välillä oireet on täysillä päällä välillä ei mitään? Vai pikkuhiljaa hiipuen, eli on periaatteessa koko ajan päällä mutta ei enää niin pahoja? Kuinka pitkään toipuminen ylipäänsä voi kestää (kaikkihan eivät toki toivukaan ennalleen, mutta tarkoitan tässä nimenomaan sitä etenemistä) ?

Itsellä aluksi tosiaan niksautuksilla lähti oireet liki pitäen välittömästi, mutta palasivat viikon parin päästä takaisin. Nyt viime aikoina, puolen vuoden hoitokierteen ja ahkeran jumppauksen jälkeen, oireita on edelleen joka päivä mut esim. pään puutumiset ei tunnu läheskään yhtä pahoilta ja puutunut alue on selvästi pienentynyt. Nyt on ollut jo monta viikkoa (melkein kuukauden :shock: - *koputtaa puuta*) ns. hyviä päiviä, kun oon tehnyt tuota itse kehittämääni niskajumppaa päivittäin. Oireettomia päiviä ei ole, mutta oireettomia hetkiä kylläkin. Ja niksautettu on tän vuoden puolella vain kerran.

Miten muilla?
Rautanaula
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 376
Liittynyt: 23 Loka 2012, 13:43

Re: Toipumisen eteneminen

ViestiKirjoittaja Tepsu » 24 Tammi 2014, 00:42

Minä sain viimeisimmän vammani elokuussa 2013, ja nyt eletään tammikuuta 2014. Oireiden kirjo on ollut tosi laaja, ja niiden kanssa on ollut paljon vaihtelevuutta alusta asti. Jotkut oireet ovat olleet luonteeltaan kohtauksittaisia ja jotkut jatkuvampia.

Ensimmäinen oire joka alkoi helpottaa, oli jatkuva päänpuristus ja paine, niskan ja yläselän suojajännitys sekä kuumeilu. Ne muuttuivat siten, että niitä ei ollut enää koko ajan, vaan kohtauksittain. Jossain vaiheessa niitä ei ollut enää ollenkaan. Päänpuristusta saan tosin edelleen jos olen vaikka autossa ilman niskatukea ja siellä tulee nopeita jarrutuksia tai kiihdytyksiä. Mutta normaalioloissa sitä ei enää ole.

Toinen merkittävä oire joka katosi pikkuhiljaa, oli "totaalinen uupumuskohtaus -syndrooma" (oma termini). Joskus siihen liittyi kuumetta, joskus ei, ja joskus korkeaa pulssia, paniikinomaisia tunteita, hikoilua/palelua, ripulia jne, ja joskus ei. Aina oli kumminkin totaalinen uupumus ja kyvyttömyys tehdä yhtään mitään muuta kuin maata hiljaa paikoillaan silmät kiinni. Nämä kohtaukset vaikuttivat yleisvointiin ja jaksamiseen todella paljon. Pikkuhiljaa huomasin vain, että niitä ei enää tullut yhtä vähästä, ja sitten huomasin että niitä ei enää tullut ollenkaan. Olisikohan siihen mennyt kolmisen kuukautta. Oletan että näillä oireilla oli paljon tekemistä ensinnäkin autonomisen hermoston kanssa ja toisekseen ehkä keskushermoston yleensä, plus hormonitoiminnan. Samoin verensokerilla ja verenpaineella taitaa olla tekemistä asian kanssa (kun verensokeri laski, myös verenpaine laski). Yksi joka auttoi merkittävästi, oli sen huomaaminen että syömisellä ja syömättömyydellä oli paljon tekemistä noiden oireiden kanssa. Siitä lähtien kun rupesin pitämään huolta, että syön 3-4 tunnin välein, noita kohtauksia ei ole enää tullut. Kokonaisvointini alkoi myös kohentua selvästi siinä vaiheessa, kun aloin syödä L-glutamiinia ja omega3:a. (D-vitamiinia, magnesiumia jne söin jo sitä ennen.)

Tietysti uupumus ja jonkinlainen henkinen ja neuropsykologinen shokkitila ja lamaannus oli päällä ihan yleisestikin ottaen ainakin pari kuukautta. Sinä aikana en juuri jaksanut keskittyä mihinkään vaativaan, olin helposti ärtyvä, lyhytpinnainen, lyhytmuistinen, väsynyt, itkuherkkä jne. Nyt alan olla jo melkein normaali ja olen jo kokopäiväisesti töissäkin. Mutta levosta ja rentoutumisesta on edelleen pidettävä huolta (ja toivottavasti pidän loppuelämän), ja suoriudun parhaiten kun saan tehdä asiat omassa tahdissani ja oman jaksamiseni mukaan.

Uupumuskohtausten lisäksi minulla on ollut myös ns. pelkkiä autonomisen hermoston ylikierroskohtauksia, siis korkeaa pulssia, korkeaa verenpainetta jne, mutta ilman tuota totaalista uupumusta. Niitä oli vielä uupumuskohtausten jälkeenkin. Viimeisimmästä on nyt jonkin verran aikaa, mutta en tiedä oliko se kuitenkaan viimeinen. Olosuhteilla, väsymyksellä, rasituksella, stressillä jne on paljon vaikutusta näihin asioihin.

Tuki- ja liikuntaelinoireita minulla on aika paljon edelleen (kaularanka, rintaranka, alaselkä, lantio, jalat, kädet...). Niitä hoidatan OMT-fysioterapiassa ja omalla siihen liittyvällä jumpalla ja muulla liikkumisella. Istuminen, paikoillaan oleminen ja staattiset asennot ovat pahinta. Liikkeellä pitää siis olla mahdollisimman paljon ja työnteon (istumatyö) + pitkien työmatkojen kanssa on jonkin verran ongelmia. Pahimmillaan voin olla hyvinkin kipeä, parhaimmillaan en juuri ollenkaan. Fyssarini sanoi juuri viime kerralla, että 10 kerran satsi ei tule riittämään, vaan tarvitsen pitempikestoista fysioterapiaa.

Yläniskaa en pysty edelleenkään taivuttamaan varsinkaan ylöspäin, enkä täysin myöskään alaspäin. En tiedä tuleeko tuo ongelma koskaan korjaantumaan. Sekin on kuitenkin alkuun verrattuna helpottanut sillä tavalla, että nyt pystyn kuitenkin taivuttamaan enemmän kuin silloin eivätkä seuraukset ole yhtä pahoja. Oireiden intensiteetti on siis vähän vähentynyt, mutta ongelma sinänsä ei ole poistunut mihinkään.

Valonarkuudesta kärsin edelleen, mutta sekin on lieventynyt. Ainoa mistä tällä hetkellä huomaan tulevan oireita on kirkas auringonpaiste ja kirkkaat loisteputkilamput. Aluksi herkkyys oli paljon suurempaa ja oireet paljon voimakkaampia. Tämäkään ongelma ei kuitenkaan ole ainakaan vielä menneen talven lumia.

Refluksiin liittyvät oireet, jotka puhkesivat ensimmäisen tapaturmani myötä, olivat toisen tapaturman jälkeen vähän aikaa uinumistilassa, mutta pahenivat sitten taas. Ilmeisesti kyse on paljolti vagushermon pinnetilasta tai muusta vastaavasta. Tämä on yksi elämääni eniten haittaavista oirekokonaisuuksista tällä hetkellä, eikä se osoita mitään helpottamisen merkkejä. Ruokavalio ja lääkitys onneksi kuitenkin auttavat jonkun verran. Toivottavasti ajan myötä ehkä fysioterapiakin, ja liikunta sitten kun pystyn sitä enemmän harrastamaan (toistaiseksi kävely on ainoa liikuntamuotoni täsmäjumpan ja stepperikävelyn lisäksi).
Niskan retkahdusvamma + aivojen alaosan ja selkäytimen yläosan venähdysvamma
Tepsu
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 96
Liittynyt: 07 Syys 2013, 23:12
Paikkakunta: Turun seutu

Re: Toipumisen eteneminen

ViestiKirjoittaja lentis » 24 Tammi 2014, 09:56

Kiva kuulla Tepsu, et oot päässy töihin jo kokpäiväisesti! :)
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11


Paluu Hoidot ja kuntoutus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa