Cipramil/Citalopram ja mieletön väsymys

Fysioterapia - Manipulaatiohoidot - Muu kuntoutus - Kirurgia - Lääkkeet - Luontaishoidot - Elmotinin fysioterapiavinkit

Cipramil/Citalopram ja mieletön väsymys

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 28 Joulu 2010, 15:47

Olen tässä useamman vuoden niellyt Citalopram-tabuja, ne on määrätty sekä kipukynnys- että mielenmasennus-tarkoituksia varten. Kipukynnystä en ole Citalopramin huomannut nostaneen, mutta se on hiukan antanut lisää voimaa kestää kipuja.

Mua on kuitenkin pitkään vaivannut aivan mieletön väsymys ja alan kyllästyä tilanteeseen, koska mitään ei tahdo saada tehtyä. Varsinkin viimeisen vuoden aikana on ollut erityisen vaikeaa, sängystä ei tahdo ennen iltapäivä-kahta tai kolmea päästä millään ylös ja monesti olen silti ennen iltayhdeksää niin kuolemanväsynyt, että on pakko kiivetä sänkyyn takaisin. Siinä välissäkin olen aivan rättiväsynyt ja siinä muutamassa tunnissa pitäis hoitaa kaikki ruokailut, kaupassa käynnit, jumpat ja sauvakävelyt, joten eihän siitä tietysti mitään tule.

Täytyy muistaa mainita, että välillä tämä on ollut vähän kausittaista. Välillä voi olla pieni pätkä, jolloin olen vähän pirteämpi, pääsen ylös sängystä jo aamupäivällä ja saan jopa jotakin tehtyä. Nämä ovat kuitenkin aika lyhyitä spurtteja ja sitten olen taas viikko- tai kuukausikausia aivan puhki. Kaamosmasennuksestakaan ei pitäisi olla kyse, koska valoisuuden en oo huomannut vaikuttaneen meikäläiseen oikein millään tavalla.

Ruokahalua ei nykyään oikein ole, sitä täytyy oikein pakottaa itsensä syömään. Aamulla voi olla aivan järjetön nälkä, mutten yksinkertaisesti JAKSA / VIITSI nousta sängystä syömään jotain. Monesti se ponnistus suunnistaa jääkaapille ja syödä jotain tuntuu liian suurelta, joten mieluummin makaa nälissään sängyssä. Syöminen ei oikein huvita. Jossain vaiheessa sitten on tietysti pakko syödä eikä ole kovin epätavallista, että syön aamiaisen klo 16-17 pintaan. Syömisestä tulee tietysti kovin epäsäännöllistä ja huonosti rytmitettyä, koska klo 21-22 tulee usein mentyä nukkumaan. En kylläkään sängyssä nuku koko aikaa, vaan jaksan jonkun verran lukea ja selailla nettiä, vaikka olenkin aika puhki.

Hierojan vinkistä tulin tarkistaneeksi taas lääkkeiden sivuvaikutukset ja Cipramilin lista tavallisista sivuvaikutuksista on tällainen:

- Lisääntynyt hikoilu
- Kuiva suu
- Levottomuus
- Ruokahaluttomuus
- Unettomuus
- Uneliaisuus
- Haukottelu
- Ripuli
- Pahoinvointi (kuvotus)
- Väsymys
- Vähentynyt sukupuolinen halu
- Miehillä voi olla ejakulaatio- ja erektio-ongelmia
- Naisilla vaikeus saada orgasmia


Väsymys, uneliaisuus ja ruokahaluttomuus sopii ainakin mun tapaukseen täysin. Kiinnostaisi tietää onko muilla ollut näitä? Vai johtuuko tämä väsymys/ruokahaluttomuus jostain muusta?

Olen niin kyllästynyt tähän olotilaan, että päätin ajaa Citalopramin alas ja katsoa, mikä on vaikutus. Lääkärin ajan sain arvauskeskuksesta vasta tammikuun loppuun, joten en todellakaan viitsi sinne asti odottaa... :?

Joka tapauksessa kaikenlaiset kokemukset aiheesta tai väsymyksen/ruokahaluttomuuden muista mahdollisista syistä kiinnostaa? Mullahan ei ole retkahdusvammaa eikä pitäisi aivovammaakaan olla, joten väsymyksen ei ainakaan sieltä pitäisi tulla. Kuva
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja CH » 28 Joulu 2010, 17:37

Eräällä tutullani on ollut citalopram-lääkitys, ja hän valitteli lähinnä vähentynyttä sukupuolista halua ja käytön lopetuksen yhteydessä tulleita vieroitusoireita.

Mulla on kokemusta aika uudesta, Cymbalta-nimisestä lääkkeestä. Tosin siinä taitaa olla hieman erilaiset vaikuttavat aineet kuin tuossa edellä mainitussa, mutta sivuvaikututukset taitavat olla masennuslääkkeissä aika samankaltaisia. Lääke määrättiin mulle viime vuonna kokeilumielessä tyyliin "joskos tämäkin sitten vähän auttais, jos vaikka kipusignaaleissa on häiriöitä". Tämä oli kyllä aika tuju lääke ainakin sivuvaikutuksista päätellen. Ekoina viikkoina ruoka ei maistunut ollenkaan - eikä unikaan! Voisin siis uvitella, että kaikkien masennuslääkkeiden yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat muutokset ruokahalussa ja unentarpeessa.

Varoituksen sana sitten sen varalta, jos joskus lopetat lääkkeen käytön: lopeta hitaasti, sillä kroppa ei oikein tykkää tuosta lopettamisesta :) Lopetusvaiheessa sekä mulla että tutullani tuli päähän sähköiskumaisia tuntemuksia ja monin tavoin huono olo. Noissa sähköiskuissa oli erittäin mielenkiintoista se, että ne muistuttivat erittäin paljon niskasta johtuvia tuntemuksia - en aluksi edes tajunnut, että iskut olivatkin vieroitusoireita! No, inhottavia joka tapauksessa olivat... :shock:
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja Kaisa » 28 Joulu 2010, 18:08

Hei DD!
Minulla on 12 vuoden Citalopram -kokemus. Pääasiallisin käyttöaiheeni on paniikkihäiriö, jonka se on pitänyt ällistyttävän hyvin loitolla. Kipukynnystä alentavaa vaikutusta en ole siinä huomannut. Olen välillä yrittänyt lopettaa sitä, mutta paniikkihäiriö on aina palannut, joten luulen, että tulen käyttämään sitä iät ajat. Haittavaikutuksia en ole huomannut, mutta annokseni on vain 20 milliä päivässä. Kuinkas Sinulla?

Väsynyt tosin olen minäkin aina. Kipu, masennus, lääkkeet, tylsistyminen, luopumisen ja välillä luovuttamisen tunne saattavat vaikuttaa tilanteeseen.

Neuvon samoin kuin edellinen vastaaja, että lopeta se Citalo hitaasti pienentäen annosta, että kroppa saa aikaa sopeutua muutokseen. Kerro mielellään kokemuksista, jos lopetat sen syömisen.

P.S. Välillä olen pohtinut sitäkin, että mitäpäs, jos paniikkihäiriöni johtuukin mäsästä kaularangasta, mutta koska Citalopram auttaa, niin luulen, että se kuitenkin on niitä aivojen välittäjäainejuttuja.
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 28 Joulu 2010, 18:30

Kiitos kommenteista! Joo, 20 mg mullakin se vuorokausiannos on. Ja päätin sen nyt joka tapauksessa ajaa alas, koska olen täysin kyllästynyt tähän tilanteeseen. Täytyy muistaa vähän rauhallisemmin ajaa se alas, mullahan on tyypillistä mennä äärimmäisyyksistä toiseen, kun jotain saan päähäni... :shock: 8) :shock:

Kuukauden päästä pääsen keskustelemaan asiasta tk-lääkärini kanssa. Hän asiaa vuosi-puolitoista sitten tutki ja verikokeista ei kuulemma löytynyt muuta kuin että sokeri ja kolesteroli olivat vähän koholla ja testosteroni oli aika matalalla. Jopa sen verran matalalla, että kuulemma hormonihoitoakin voisi jo harkita. Ei sitten kuitenkaan silloin aloitettu, mutta nyt olisin kyllä siihen valmis, jos siitä sais vähän enempi energiaa taas myllyyn. Takki on pitkään ollut turhan tyhjä...
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 28 Joulu 2010, 18:40

Kaisa kirjoitti:Hei DD!
Minulla on 12 vuoden Citalopram -kokemus. Pääasiallisin käyttöaiheeni on paniikkihäiriö, jonka se on pitänyt ällistyttävän hyvin loitolla. Kipukynnystä alentavaa vaikutusta en ole siinä huomannut. Olen välillä yrittänyt lopettaa sitä, mutta paniikkihäiriö on aina palannut, joten luulen, että tulen käyttämään sitä iät ajat. Haittavaikutuksia en ole huomannut, mutta annokseni on vain 20 milliä päivässä. Kuinkas Sinulla?

Väsynyt tosin olen minäkin aina. Kipu, masennus, lääkkeet, tylsistyminen, luopumisen ja välillä luovuttamisen tunne saattavat vaikuttaa tilanteeseen.

Neuvon samoin kuin edellinen vastaaja, että lopeta se Citalo hitaasti pienentäen annosta, että kroppa saa aikaa sopeutua muutokseen. Kerro mielellään kokemuksista, jos lopetat sen syömisen.

P.S. Välillä olen pohtinut sitäkin, että mitäpäs, jos paniikkihäiriöni johtuukin mäsästä kaularangasta, mutta koska Citalopram auttaa, niin luulen, että se kuitenkin on niitä aivojen välittäjäainejuttuja.


Sitä piti, Kaisa, vielä kysyä, että oletko yhtä väsynyt kuin mitä minä tuossa kuvasin? Ja mitä luulet, voisiko noin rajun väsymyksen syynä olla Citalopram?
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Kaisa » 28 Joulu 2010, 21:00

Hei taas DD!
En ole läheskään noin väsynyt kuin Sinä kuvaat olevasi. Jos suoraan sanon, niin Sinun kuvauksestasi minulle tuli vahvasti mieleen depressio, mutta enhän tunne Sinua laisinkaan, niin en voi sitä oikeasti päätellä.

Minä olen vain sellainen helposti väsyvä ja tarvitsen lepoa jo ihan särkyjenkin vuoksi. Nousen kuitenkin aamulla ylös ja ryhdyn johonkin. Olen osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ja osa-aikaisessa iltatyössä n. kolmena neljänä iltana viikossa ja muuta satunnaista keikkahommaa. Työpäivinä en paljon kotonakaan mitään jaksa, mutta sitten vapaapäivinä yritän saada kotihommat järjestykseen.

Sinulla tuntuu olevan siis mieletön unen tarve, ruokahalusi on tiessään ja jos mieluummin jäät sänkyyn kuin lähdet jääkaapille, vaikka on nälkä, niin kyllä Sinun on todellakin aiheellista päästä lääkärille.

Minun on vaikea uskoa, että noin pieni annos Cipramiliä olisi syynä, mutta tietenkin voi olla, kun lääkkeet vaikuttavat yksilöllisesti. Testosteronihan varmaan vaikuttaa paljon, jos se olisi vielä huonontunut. Hormonit ne mielialoja ja vireyttä ohjailee niin miehillä kuin naisillakin.

Minun mieheni sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja hänellä on ollut juuri pitkä vaikean masennuksen jakso ja hän oli viisi viikkoa sairaalahoidossakin. Vaikea masennus on sellaista, että mitään ei todellakaan jaksa, mikään ei kiinnosta, huonommuudentunteet ovat maahanlyöviä ja elämä on täysin valotonta. Nyt tilanne on parempi, mutta hänellä on kyllä sellaiset tropit, että ne puolestaan väsyttävät paljon, mutta kuitenkin hän jaksaa nousta aamulla ylös, tehdä hommia ja kuntoillakin taas.

Käytätkö DD tällä hetkellä kipulääkkeitä ja mikä on kiputilanteesi ja toimintakykysi rangan puolesta?
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 28 Joulu 2010, 21:26

No, depressio sinänsä tietysti kuuluu kuvaan, mullahan on diagnosoitu kipuperäinen keskivaikea masennus. Mun on kuitenkin vähän vaikea uskoa senkään vaikuttavan näin rajusti, osasyynä sen ymmärrän kyllä, mutta... :?: Epäuskooni on syynä mm. se, että tänä vuonna mieliala on itse asiassa mennyt parempaan suuntaan ja musta on tullut vähän sosiaalisempikin kuin aikaisemmin. Samaan aikaan väsymys on kuitenkin lisääntynyt, joten tuntuu vähän ihme yhtälöltä?

Samoin maailma ei tunnu täysin toivottomalta ja "valottomalta", enkä tunne itseäni valtavan huonoksi enkä oikeastaan masentuneeksikaan. Itsetuntokin on mielestäni aika lailla kohdallaan. Välillä tämä tietysti tuntuu hiukan toivottomalta ja masentavalta, kun mitään ei jaksa ja kuntoutumisenkaan suhteen ei paljoa tapahdu.


No, mutta depressio on tietysti yksi mahdollisuus. Täytyy katsoa, mitä lekuri osaa sanoa.

Kipulääkkeitä en säännöllisesti käytä enää, niistä nyt ei missään vaiheessa ole ollut mitään hyötyä. Normaalisti mulla on vaan aika kevyttä perussärkyä nykyään, mutta ei enää totaalisen invalidisoivaa. Ainoastaan joskus saattaa selän jumiutumisen myötä tulla jopa lähes sietämätöntä kipua ja sekin johtunee kivun suhteen yliherkistyneestä ja ärsyyntyneestä hermostosta. Ekat 3,5 vuotta mulla oli kivut yötä päivää sitä luokkaa, ettei nukkua tarvinnut. Yöllä nukahdin joskus pariksi tunniksi riittävästi valvottuani, mutta kivut herättivät siitä aika nopeasti. Samoin päivällä riittävästi valvottuani kipujen takia saatoin nukahtaa hetkeksi, mutta kivut herättivät siitäkin aika nopeasti. Toisin sanoen 3,5 vuoteen en voinut kivuilta paljoakaan nukkua, se söi kyllä voimia aika rajusti.

Silloin kun ranka ei ole jumissa ja kivut kovat, rangan toimintakunto on hyvä. Jos kivut ovat kovaa luokkaa yliherkälle hermostolleni, toimintakuntoa ei juuri ole. Silloin lähinnä makaan sängyssä ja odotan kiropraktikolle pääsyä, jonka käsittely ratkaisee kipuongelman hetkessä.

Tietysti nyt tämän kaiken kirjoittaessani tämä alkaa entistä enemmän kuulostaa depressiolta, vaikka kaikki merkit eivät ihan paikkaansa pidäkään. No, jos lekurikin on sitä mieltä, että depressio selittää kaikki ongelmat, niin sitten saavat tehdä kunnon hoitosuunnitelman sitä varten... :shock: :P :shock:
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja fedja » 28 Joulu 2010, 22:49

Voisko olla, että tuossa on monta tekijää päällekäin, jotka ruokkivat toisiaan ja josta on tullut kunnon vyyhti vuosien varrella, jonka alkupäätä ei oikein kunnolla enää löydä? Jos ei jaksa syödä, alkaa tulla ravintopuutoksia, jotka puolestaan voivat aiheuttaa hormonitasolla muutoksia, väsymystä sen jo aikaisemman väsymyksen päälle yms.

Tässä linkissä sinkin puutteen sanottiin voivan aiheuttaa testosteronipitoisuuden alenemaa:
http://www.terveyshymy.fi/artikkelit/ma ... an-yleista

Itse kuulin taannoin radio-ohjelman, jossa lekuri puhui masennuksen ja alhaisen testosteronipitoisuuden yhteydestä. Kumpi on sitten syy ja seuraus, ja liekkö nuokin ruokkivat toisiaan. Testosteroni on kuitenkin jonkinlainen elinvoimahormoni.

Oletko tähän linkkiin törmännyt?
Testosteronivajeen yleisyys, syyt ja oireet:
http://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/ ... &Itemid=46
Liian matala testosteroni aiheuttaa miehillä samankaltaisia oireita kuin naisilla esiintyy vaihdevuosissa. Klassisia oireita ovat esimerkiksi lisääntynyt hikoilu, unihäiriöt, väsymys ja mielialan vaihtelut.


Toivotaan, että löytyisi helpotusta asiaan joltakin suunnalta. Varmaankin lääkkeen vaikutuksen asiaan näkee joidenkin viikkojen tai kuukausien jälkeen, kun elimistö alkaa tottua uuteen tilaan ja toimia kenties fysiologialtaan hiukkasen eri tavalla.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Orkidea » 28 Joulu 2010, 23:24

Minulla ei ole kokemusta masennuslääkkeistä tai kipukynnystä nostavista lääkkeistä, mutta minullekin tuli heti mieleen hormonaaliset ongelmat. Tuo testosteroni varmasti vaikuttaa ja heti tuli mieleen, että onko kilpirauhasarvoja tutkittu? Ymmärtääkseni on aika tavallista, että jos yhdestä hormonista on puutetta, niin muissakin voi olla ongelmia ja käsittääkseni masennuslääkkeiden käyttö heikentää kilpirauhasen toimintaa.

Minullahan on kilpirauhasen vajaatoiminta ja ennen kuin sain lääkityksen menetin ruokahaluni lähes täysin ja olisin voinut nukkua vuorokauden ympäri... :? Eli kannattaisi ehkä tuokin katsoa, sehän on helppo tutkia verikokeesta ja ainakin minulla pienikin heitto arvoissa vaikuttaa vointiin huomattavasti (vaikka ollaan vielä viiterajojen sisäpuolellakin... :roll: )
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 29 Joulu 2010, 01:05

Hyviä pointteja, taas! Vastauksia alla:

fedja kirjoitti:Voisko olla, että tuossa on monta tekijää päällekäin, jotka ruokkivat toisiaan ja josta on tullut kunnon vyyhti vuosien varrella, jonka alkupäätä ei oikein kunnolla enää löydä? Jos ei jaksa syödä, alkaa tulla ravintopuutoksia, jotka puolestaan voivat aiheuttaa hormonitasolla muutoksia, väsymystä sen jo aikaisemman väsymyksen päälle yms.

Jes, tätä minäkin vähän epäilen. Nyt täytyy selvittää, mistä päästä ja millä lailla tätä vyyhtiä pitää lähteä purkamaan. Ei se näköjään millään puolivillaisilla yrityksillä lähde purkautumaan... :?

Mitä noihin linkkeihin tulee, niin täytyypä huomenna yrittää tutustua. Järjestin kuitenkin itselleni tänään uuden harrastuksen. Ilmoittauduin nimittäin kansalaisopiston englannin keskustelukurssille, jos vaikka vähän sais tehtyä jotain hyödyllistäkin. Kerran viikossa puolentoista tunnin istunto, jos sen verran sais aikaiseksi. Ja jos onnistuu, niin ensi syksynä menen taas pitkästä aikaa ruotsin keskustelukurssille, siinäkin olis aika lailla förbättrattavaa... :roll:

Orkidea kirjoitti:Minulla ei ole kokemusta masennuslääkkeistä tai kipukynnystä nostavista lääkkeistä, mutta minullekin tuli heti mieleen hormonaaliset ongelmat. Tuo testosteroni varmasti vaikuttaa ja heti tuli mieleen, että onko kilpirauhasarvoja tutkittu? Ymmärtääkseni on aika tavallista, että jos yhdestä hormonista on puutetta, niin muissakin voi olla ongelmia ja käsittääkseni masennuslääkkeiden käyttö heikentää kilpirauhasen toimintaa.

Minullahan on kilpirauhasen vajaatoiminta ja ennen kuin sain lääkityksen menetin ruokahaluni lähes täysin ja olisin voinut nukkua vuorokauden ympäri... :? Eli kannattaisi ehkä tuokin katsoa, sehän on helppo tutkia verikokeesta ja ainakin minulla pienikin heitto arvoissa vaikuttaa vointiin huomattavasti (vaikka ollaan vielä viiterajojen sisäpuolellakin... :roll: )

Hyvä pointti. Mulla on sellainen hämärä muistikuva, että viimeksi katsottiin kilpirauhasenkin arvot ja taisin aika kattavat testit muutenkin vaatia. No, täytyy kysästä lekurilta, hänellähän ne on siellä terveyskeskuksen järjestelmissä kaikki ylhäällä. Epäilen, että kaikki testit tehdään taas uudestaan... Tulipa mieleen, että mitä kaikkia hormoneita sitten yleensä testataan ja mitkä kaikki olisi syytä katsoa? Mulla ei siitä ole mitään hajua.

PS. Jäipä mainitsematta, että hikoilussakin on todellakin viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut jonkinlaisia muutoksia. Ihon läpi tuntuu helpommin tavallaan "huokuvan" jotain, vaikka olisin juuri käynyt suihkussa. Jonkinlaista aineenvaihdunnan muutosta on selvästi tapahtunut.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Orkidea » 29 Joulu 2010, 01:41

DirtyDeeds kirjoitti:Hyvä pointti. Mulla on sellainen hämärä muistikuva, että viimeksi katsottiin kilpirauhasenkin arvot ja taisin aika kattavat testit muutenkin vaatia. No, täytyy kysästä lekurilta, hänellähän ne on siellä terveyskeskuksen järjestelmissä kaikki ylhäällä. Epäilen, että kaikki testit tehdään taas uudestaan... Tulipa mieleen, että mitä kaikkia hormoneita sitten yleensä testataan ja mitkä kaikki olisi syytä katsoa? Mulla ei siitä ole mitään hajua.

PS. Jäipä mainitsematta, että hikoilussakin on todellakin viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut jonkinlaisia muutoksia. Ihon läpi tuntuu helpommin tavallaan "huokuvan" jotain, vaikka olisin juuri käynyt suihkussa. Jonkinlaista aineenvaihdunnan muutosta on selvästi tapahtunut.

En ole kovin tarkkaan perehtynyt noihin hormonijuttuihin, koska minulla ei tiettävästi ole muita hormoniongelmia, mutta kilpirauhaspotilaan näkökulmasta yleensä mainitaan lisämunuaiset ja sukupuolihormonit... lääkäri tietänee parhaiten. Kannattaa muuten pyytää ne labratulokset itselle, ne saa terkkarilta pyytämällä, niin voi itsekin vähän katsoa niitä tuloksia... ei olisi ensimmäinen kerta kun jo selvästi huonoista arvoista sanotaan "ihan hyvät" :?

Minä ainakin katsoisin nuo hormonijutut aika tarkasti ainakin ennenkuin harkitsisin esim. masennuksen hoitoa, etenkin kun tuon testosteronin kohdalla on puhuttu mahdollisesta korvaushoidosta. Muista hormoniongelmista en tiedä, mutta ainakin kilpirauhanen voi aiheuttaa todella monenlaisia oireita ja oireet voivat mennä ristiin, minulla esimerkiksi vajaatoiminta aiheuttaa runsasta hikoilua, vaikka se on tyypillisesti liikatoiminnan oire... niin, ja se hoitamaton vajis aiheuttaa myös masennusta, joten kannattaa tosiaan varmistaa, että ne labrat otetaan! Sehän on huomattavasti yleisempi naisilla kuin miehillä, mutta kannattaa sekin mahdollisuus tutkia, kun oireet sopivat ja tutkimus on halpa ja helppo :)
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

ViestiKirjoittaja Kaisa » 29 Joulu 2010, 10:39

Hyvää huomenta DD!
En halua mitenkään tyrkyttää Sinulle masennusdiagnoosia ja ilman muuta tilanteessasi pitää sulkea pois muita mahdollisia tauteja. Jos et tunne itseäsi masentuneeksi, valottomaksi ja epätoivoiseksi, niin eihän Sinulla silloin mitään masennusta ole.

Tältä tohtorisivulta löytyy ns. Deps-seula, jolla ihan terveyskeskuslääkäri voi testata potilaan masennustilannetta.
http://www.tohtori.fi/?page=3459083

Kilpirauhasen vajaatoiminta minullakin on, siihen on nappi päivässä ja kerran vuodessa verikokeet, sitä ei sitten sen enempää tarvitse miettiä.

Tuli mieleeni, että jos noin vahvasti epäilet sitä Cipramiliä, niin silloinhan siitä ei ainakaan ole mitään iloa, joten parasta Sinun on se lopettaa.

Väsymysoireesi on kuitenkin niin voimakas, että verikokeita kyllä tarvitaan. Kuulostaa mukavalta, kun aloitat englannin opiskelun. Itsekin työskentelen juuri kansalaisopistossa.
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 29 Joulu 2010, 14:35

Kaisa kirjoitti:Hyvää huomenta DD!
En halua mitenkään tyrkyttää Sinulle masennusdiagnoosia ja ilman muuta tilanteessasi pitää sulkea pois muita mahdollisia tauteja. Jos et tunne itseäsi masentuneeksi, valottomaksi ja epätoivoiseksi, niin eihän Sinulla silloin mitään masennusta ole.

Tältä tohtorisivulta löytyy ns. Deps-seula, jolla ihan terveyskeskuslääkäri voi testata potilaan masennustilannetta.
http://www.tohtori.fi/?page=3459083


Huomenta! Syön tässä juuri aamiaista (omena ja pannu kahvia... :P )...

Älä huoli, Kaisa! Mullahan on virallisesti diagnosoitu keskivaikea masennus, joten ei sen diagnoosin "tyrkyttäminen" ole kovinkaan väärä vaihtoehto. Sen mä tiedänkin, ettei tämä ole mitään perinteistä masennusta. Kipumasennus kai on kuitenkin vähän erilaista kuin perinteinen masennus, vaikkei kipumasennuksesta näköjään paljoa puhuta...

Testasin tuon Deps-seulan ja sain 14 pinnaa, kun masennuksen minimipinnamäärä oli 12. Tuo oli muuten hyvä artikkeli tuo Fedjan löytämä Terveyshymyn juttu, kiitoksia siitä! Marssinkin tästä pian luontaistuotehyllyn luo kaupassa ja ostan noita suositeltuja lisäravinteita ja lisään ne taas arsenaaliini. Joitain olen aina silloin tällöin syönytkin, mutta se on aina jäänyt eikä ole tullut noin kattavasti syötyä niitä. Täytyy yrittää nyt kokeilla sitäkin yhtenä lisäapuna.

Hesarissa oli muuten hiukan aihetta sivuten tänään tällainen juttu:
Masennuslääkkeet näyttävät lisäävän diabeteksen riskiä (STT)

Masennuslääkkeitä syövät näyttävät sairastuvan muita herkemmin aikuisiän diabetekseen. Sen ohella lääkkeet voivat vauhdittaa kilojen kertymistä, osoittaa kaksi Diabetes Care -lehdessä julkaistua tutkimusta.

Jos tulokset varmistuvat myöhemmissä tutkimuksissa, sokeritaudin riski tulee ottaa huomioon masennuslääkkeitä saavien hoidossa.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 29 Joulu 2010, 15:14

Asiasta ihan viidenteen, tuli vastaan mielenkiintoinen Antti Heikkilän haastattelu. Tietyt asiat vetää niin äärimmäisyyksiin, että on vaikea uskoa, mutta tietyiltä osin ajatukset kuulostavat järkeviltä.

Erityisesti kivun ja hapenpuutteen välinen suhde, samoin kuin kivun ja tulehduksen välinen suhde. Mainitsee tuossa, että hapenpuute lihaksessa/kudoksessa voi aiheuttaa aivan infernaalisen kivun. Ja on oikeassa. Niitähän nämä meikäläisen selkäkivut ovat olleet, kovien kramppien myötä tulleet iskeemiset eli hapenpuutteesta johtuvat kivut. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että ne voivat todellakin olla infernaalisen kovia... :evil: Ja kun riittävän kauan tällainen lihasten jännitystila on päällä, se myöskin tukkii hiusverisuonia ja siten pysyvästi heikentää verenkiertoa. Vaikka pahimman krampin sitten jossain vaiheessa saisikin pois, jos verenkierto on jo pysyvästi sillä alueella heikentynyt, on kierre valmis eivätkä kivut häviä pelkästään kramppi laukaisemalla - varsinkin kun se heikko verenkierto myös herkästi ylläpitää kramppia. Näin soppa on valmis ja näin mulla se on aikanaan selän suhteen käynyt...

Tässä tuo mielenkiintoinen haistattelu:
http://www.katsomo.fi/?progId=51173&use ... layer=true
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

Citalopram

ViestiKirjoittaja millakiss » 02 Tammi 2011, 17:33

Heippa kaikille!
Minä syön Cipralexia, vaikuttava aine lienee sama kuin Citalopramissa?

Olen myös hyvin väsynyt kaiken aikaa. Ja mielessä on vain nukkuminen. Sitten kun pääsee sänkyyn, uni ei tulekaan. Väsymyksen kierre jatkuu.

N. 1.5 kk sitten valitin lääkärille masennustani. Kun Cipralex on jo täydellä teholla eli 20 mg, sitä ei lähdetty nostamaan vaan tilalle tuli Mirtazapin 15 mg 1-2 yöksi.
Siitä tuli pariksi päivää hyvä olo. Energinen olo. Kunnes se toi painoa 4 kg lisää parissa viikossa. Alensin annosta puoleen tablettiin. Nykyään olen taas kahdessa tabletissa. Lisäksi päälle Triptyl, Tenox ja Levozin. Kaikki menee unen tavoitteluun.
Silloin tällöin olen virkeä herättyäni mutta virkeys ei kestä paria tuntia pitempään.

Aikoinaan söin Efexoria masennukseen ja se toi ruokahaluttomuuden, paino laski 15 kg lyhyessä ajassa. Söin aamuisin omenan. Loppupäivä meni oksennellessa. Lopulta tuli itsemurha-ajatuksia. Että semmoinen mielialalääke!

Citalopramin annosta kannattaa vähentää hiljalleen esim. 5 mg kerrallansa ja kuulostella olotilaansa. Itsekin yritin sitä joku aika sitten vähentää mutta masennus iski kuin lekalla olisi lyöty päähän.
Aion yrittää pudottaa sitä uudelleen, sittenhän sen tietää. Eihän ne lääkärissäkään osaa sen kummemmin potilasta ohjeistaa.
millakiss
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 69
Liittynyt: 11 Tammi 2009, 23:45

Seuraava

Paluu Hoidot ja kuntoutus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa