Liikunnan määrän sovittelu

Fysioterapia - Manipulaatiohoidot - Muu kuntoutus - Kirurgia - Lääkkeet - Luontaishoidot - Elmotinin fysioterapiavinkit

Liikunnan määrän sovittelu

ViestiKirjoittaja Kaisa » 21 Marras 2010, 10:56

Minua ihmetyttää joskus näillä palstoilla (enemmän ehkä Selkäliiton) se, että miten jotkut pystyvät harrastamaan hirveän paljon kovaakin liikuntaa. Itse käyn tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa allasvoimistelussa ja aloitin terveyskeskuksen fysioterapiassa sellaisen vaivaisakkojen jumpan tai siellä on ensin lämmittely 15 min., sitten puoli tuntia kuntosalilaitteilla vetkutusta ja sitten 15 min. venyttelyä. Sitten käyn kävelyllä sellaista lönköttelyvauhtia. Yhtään enempää en jaksa, sillä mitä enemmän liikun ja teen siivous ym. töitä sen kipeämpi olen.

Minulla on myös suuri määrä liikuntalajeja, joita en pysty lainkaan tekemään eli uinti, pyöräily, hiihto, juoksuhölkkä jne. puhumattakaan pallopeleistä tms. Olen kuitenkin vielä osa-aikaisesti töissä ja se jo yksistään nielee voimiani kovin kotitöiden lisäksi. Kaikki on hidasta ja kömpelöä.

Välillä minulle tulee hirveän syyllinen olo siitä, että en jaksa/viitsi/kykene tekemään enempää. Onko muita kohtalotovereita?
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 22 Marras 2010, 01:33

En tiedä, mistä se johtuu, että monelle todella todella huonossa kunnossa olevalle suositellaan kovaa treeniä kuten lenkkeilyä ja salia. Koska keho on rikki, ei se kestä HC-harjoittelua. Ja kun nivelsiteitä on mennyt yläniskasta tai ylipäänsä hermosto/kalvosto on saanut kovan sätkyn, oma fysiatrini ja fysioterapeuttini ovat neuvoneet alusta asti ERITTÄIN rauhalliseen staattista voimaa ja hyvää peruskuntoa ylläpitävään harjoitteluun kuitenkin pitäen mielessä sen, ettei oireet saa provosoitua esiin harjoittelemalla. Jos tulee selkeästi paha olo, on tehnyt liikaa mutta jossei koskaan kokeile rajojaan, ei voi tietää todellista toimintakykyään ja rajojaan. Mulle on alusta asti painotettu, että kovat tärähdykset (pomput), riuhtaisut (pallolajit) tai itsensä rasittaminen maksimisykkeelle (hullut kuntopiirit tai kova juokseminen) ovat täysin pannassa. Ainoa liikunta, jota saan tehdä on rauhallinen kävely (hyvät kengät, mielellään purkkarilla), vesikävely ja staattisen voiman harjoituksella esim. vastuskumilla tai laitteilla. Ei mielellään vapaita painoja, koska kehon hallinta ei ole kunnossa ja siinä voi tulla huolimattomuudesta johtuvia mikrovammoja, kun koordinaatio pettää.

Ehkä tässäkin asiassa vallitsee se perussuomalainen mentaliteetti, että uskotaan siihen, että sauna, viina, terva ja sali parantaa kaiken. myös sellaiset vammat, joiden paranemiseen auttaa ainoastaan rauhassa ottaminen ja liian kovalta rasitukselta välttyminen. Surullista sinänsä. Itse en tunne mitään huonoa omaa tuntoa siitä, etten pysty liikkumaan normaalisti, koska olen kuullut alusta alkaen lääkäriltäni, että hermovamman parissa parasta kuntoutusta on nimenomaan iisisti ottaminen (etenkin alussa). Ja että kehoa voi verrata kuminauhaan, jota venytetään jatkuvasti enemmän, mihin se pystyy. Jossain vaiheessa elastaani rispaantuu ja nauha katkeaa, ja sitten ei naurata ollenkaan.

Itseäni on auttanut eniten se ajatus, että mä teen just sitä, mitä oma kehoni sanelee kuunnellen kuitenkin asiansa osaavaa fyssaria ja lääkäriä. Ja että vähät välitä siitä, mitä muut ajattelevat - etenkään sellaiset ihmiset, jotka eivät ole perehtyneet retkahdusvammaisen arkeen. Jos kyse on jostain pelkästä lihasvammasta tai jostain lievästä revähdyksestä, on varmaan ihan ok harrastaa kovempaa liikuntaa. Mutta kun nivelsiteistä on vähän yli puolet jäljellä ja hermot hajonnut, ei tule mieleenkään alkaa liikkua kuten terveet. Näin olen sen itselleni järkeillyt ja aika hyvin ajatuksen kanssa pärjännyt. :D Ja sekin on hyvä pitää kmielessä koko ajan, että kunto voi vaihdella merkittävästi jopa yhdenkin päivän aikana. Toisena aamuna ei pääse ylös sängystä ja joinain päivinä tuntuu kuin voisi juosta maratonin - ja silloinkaan sitä ei pidä lähteä edes yrittämään. ;) ;)

Tsemppiä sulle hirmuisesti! Ainoa asia, johon voin harjoittelun suhteen ottaa kantaan ihan vilpittömästi, on se, että kuuntelee täysillä omaa kehoaan. :D

Ja toisesta näkökulmasta ajatellen: Miksi pitäisi pystyä tekemään kaikkia mainitsemiasi lajeja? Edes harva "terve" ihminen jaksaa/pystyy harrastamaan uinti, juoksua, pyöräilyä yms. Tärkeintä on tehdä, sitä mikä tuntuu hyvältä ja sopii sulle, oli se sitten tikanheitto, jooga, shakki tai kahvakuula. Lopulta vain sillä on merkitystä, että sä voit parhaalla mahdollisella tavalla tilannetekijät huomioonottaen ja pyrit maksimoimaan sun hyvän olon, tarkoitti se sitten mitä vaan liikkumisen näkökulmasta.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Kaisa » 22 Marras 2010, 10:25

Kiitos TV vastauksestasi. Oli juuri sitä mitä kaipasinkin.

Tulee välillä niitä päiviä, kun tuntee itsensä jotenkin niin mitättömäksi ja silloin aina sattuu joku naistenlehdistä ja kuuklesta itsensä kaikkien alojen tohtoriksi lukenut ihminen, joka alkaa paapottaa kuntosali- ym. treeneistä ja kohta tuntuu, että kaikki vaivat on ihan itse hankittuja.

No hyvä, että on näitä vertaistukipaikkoja. Toisina päivinä olen taas oikein ylpeäkin itsestäni, että ylipäätänsä vielä jotenkin keikun liikkeellä.

Kuntoutuksessa ollessani olen huomannut, että siellä tulee sellainen tunne, että on aina täysin laiminlyönyt itsensä päästä varpaisiin saakka. Itse olen ajatellut, että kun sitä ikäpolvea, joka aina on oppinut, että itse on se viimeinen, jolle voi jättää aikaa ja huomiota. Ja on suorastaan ollut "synti" puljata itsensä kimpussa kaiken aikaa, tarkoitan ihan ihon- ja hiustenhoidosta lähtien tiettyyn narsistiseen vartalonpalvontaan saakka.

Nyt pitäisi sitten opetella pitämään ensin huolta itsestään ja sitten vasta muista. Tuntuuko kenestäkään tutulta?
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

ViestiKirjoittaja mariela » 22 Marras 2010, 14:54

Mulle se, että en pysty enää liikkumaan entiseen malliin, on ollut yksi vaikeimpia asioita niskavammassa. Liikunta oli niin suuri osa "entistä" elämääni. Välillä parempina päivinä aina hetken kuvittelee, että pystyisi palaamaan jumppasalille, aina vain huomatakseen, että niin ei toidellakaan ole... :(

Olin ennen helmikuista onnettomuutta liikuntahirmu, joka kävi jumpissa monta kertaa viikossa ja juoksemassa tunnin lenkin ainakin 2x viikkoon. Motivaationa ei ollut niinkään painonpudotus tai täydellinen kunto tns. vaan se että sain noista tosiaan paljon iloa ja jaksamista esim. töihin.

Vamman jälkeen kaikki entiset harrastukset ovat jääneet. Ainoat mitä pystyn / saan tehdä nyt on melko lailla samat kuin tahdonvoimalla: rauhallinen kävely, jos sauvat on mukana täytyy edetä aivan etanan vauhtia. Vesijuoksu sopii myös. Salilla olen koittanut pari kertaa käydä crosstrainerilla, tosin siitäkin yhdellä kerralla seurauksena kahden viikon paha olo. Edellämainittuja liikuntamuotoja voi harrastaa korkeintaan 2-3 kertaa viikossa, enempää ei jaksa.

Se on kanssa kurjaa, kun monia kavereita tapasi juuri noissa jumpissa ja lenkeillä. Moni ei ymmärrä, miksi en enää pääse mukaan.

Täytyy vaan olla tyytyväinen siihen, että jotain pystyy tekemään, ja nimenomaan oman jaksamisensa ehdoilla. Huomaan että nautin nyt noistakin vähistä lajeista enemmän kuin ennen, ja olen tosi tyytyväinen jos pääsen ylipäätään liikkumaan. Lisäksi lasken sellaisenkin, jos jaksan tehdä kotitöitä tai hyötyliikkua, oman kunnon ylläpitämiseksi.

Tuntuu pelottavalta, että jos ei ikinä enää pääsekään harrastamaan rakastamiaan lajeja. Mutta turha tietysti ajatella sitä vielä, eihän sitä koskaan tulevaisuudesta tiedä..

Jos jollain on mielessä muita niskaystävällisiä liikuntamuotoja, huikatkaa ihmeessä!
mariela
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 63
Liittynyt: 11 Marras 2010, 15:05

ViestiKirjoittaja Orkidea » 22 Marras 2010, 15:28

Tätä aihetta olen joutunut pohtimaan paljon viime aikoina... Minullehan liikunta on ollut todella tärkeä osa elämää ennen kuin oireet menivät niin pahoiksi, että oli pakko lopettaa normaali treenaaminen. Minulle on ollut todella vaikea hyväksyä tilanne, koska minulla ei tässä vaiheessa ollut varsinaista loukkaantumista (mun kahdesta retkusta on tosi paljon aikaa ja olen kuitenkin pystynyt treenaamaan kovaa niiden jälkeen), joten tilannetta on ollut vaikea hyväksyä.

Olen jatkanut sitkeästi kuntosalilla käyntiä, vaikka en pystykään tekemään siellä paljon mitään. Suurin syy tähän on, että sosiaalinen elämäni on pitkälti tullut tuolta salilta, eli suurin osa kavereista treenaa siellä. Menen siis salille lähinnä tapaamaan kavereitani ja yritän siinä samalla vähän liikkua. Periaatteessa fysioterapeuttini mukaan saan treenata kaikkea kainaloista alaspäin, mutta olen itse huomannut, että useimmat harjoitukset saavat niskan ärtymään. Lähinnä olen polkenut kuntopyörällä, jossa istutaan tuolissa ja polkimet ovat edessä, joten niska ja kädet ovat levossa ja välillä olen tehnyt pienillä painoilla jalkaliikkeitä. Lisäksi kevyttä venyttelyä lähinnä jalkoihin. Näiden lisäksi pyrin käymään pienellä kävelylenkillä joka päivä pehmeät kengät jalassa (Reebokin EasyTonet tuntuvat tässä hyviltä, mutta niiden mainostetuista tehoista en osaa sanoa mitään... :roll: )

Minä törmään jatkuvasti tuohon, että muut eivät ymmärrä miksi en yht'äkkiä enää ohjaakaan enkä treenaa "kunnolla". Ulospäinhän ei tietysti näy mitään selkeää, vaikka kädet ovatkin usein turvoksissa ja sinertävät ja kieltämättä itsekin vielä vähän kokeilen rajojani, kun mieli tekisi tehdä enemmän kuin mihin kroppa pystyy :? Lisäksi olen yrittänyt löytää jotain sopivaa kardiotreeniä pitääkseni keuhkoni hyvässä kunnossa, minulla kun on vaikea astma. En usko että ihan pelkkä rauhallinen kävely riittää minulle. Vesijuoksua haluaisin kokeilla, mutta se tuntuu olevan täällä Belgiassa ihan tuntematon laji...

Muutenhan tuo liikunnan sopivuus on pitkälti vammatyypistä kiinni. Minulla on esimerkiksi sauvakävely kielletty ihan ehdottomasti, mutta toisaalta saisin kyllä juosta tuon TOSin puolesta, jos vaan muu kroppa ei oireile. Tosin tällä hetkellä en uskaltaisi kokeillakaan, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa, kun tilanne on rauhoittunut. Sen olen jo myöntänyt itselleni, että todennäköisesti en enää ikinä ohjaa jumppia, ainakaan raskaampia, mutta olen tosi iloinen, jos vielä joskus pystyn harrastamaan kunnolla lempilajiani joogaa.
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 22 Marras 2010, 21:58

Tuttuja ajatuksia! Mulla myös ystävyyssuhteet on kietoutuneet paljon liikuntaharrastusten ympärille, joten oli aika shokki pudota pois kokonaan niistä porukoista (Treenasin tosi kovaa salilla, pelasin golffia ja harrastin Pumppia ja Compatia). Lisäksi olin innostumassa uudelleen rakkaasta koko lapsuuteni/nuoruuteni harrastuksestani eli yleisurheilusta. Ironista sinänsä, ostin ennen onnettomuutta uudet piikkarit ja hyppykengät, joita en kertaakaan ehtinyt käyttää...

Onnekseni olen huomannut, että kyllä sitä voi olla mukana urheilemassa kannatusjoukoissa ja kevyemmällä panoksella. Viime aikoina olen innostunut pöytäcurlingista, vaikken voikaan sitä usein pelailla. ;) Ylipäänsä tuollaiset strategialajit on alkanut kiinnostaa uudella tavalla.

Naistenlehtiä en jaksa enää edes lukea, koska niissä hössötetään muutenkin liikaa kehon kunnossapidosta, terveydestä ja itsensä kehittämisestä. ;) Kaiken maailman itseoppineet toimittajat kirjoittaa ruokavalioista ja treeniohjelmista, mikä on taas tällaiselle ex-himourheilijalle hieman vieras ajatus... Mun treenit on aina tehty salilla ja juoksuradoilla ja niitä varten on ollut valmentaja, joka on sen alan ammattilainen. Lehdet taas keskittyy enimmäkseen sellaiseen "kuntoiluun", joka nyt milloinkin sattuu olemaan muodissa.

Ja hei, sinne Belgiaan tiedoksi, että tilaat vain netistä vuoksijuoksuvyön ja ei muuta kuin menoksi esimerkiksi luonnonjärviin. Laittaa neopreenipuvun päälle, niin pääset jo toukokuussa (ainakin Suomessa) treenaamaan ihan omassa rauhassa. Tältäkin palstalta löydät ohjeita vesikävelyyn omasta ketjustaan.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Orkidea » 22 Marras 2010, 22:16

tahdonvoimaa kirjoitti:Ja hei, sinne Belgiaan tiedoksi, että tilaat vain netistä vuoksijuoksuvyön ja ei muuta kuin menoksi esimerkiksi luonnonjärviin. Laittaa neopreenipuvun päälle, niin pääset jo toukokuussa (ainakin Suomessa) treenaamaan ihan omassa rauhassa. Tältäkin palstalta löydät ohjeita vesikävelyyn omasta ketjustaan.
Pääsiskin, mutta ei täällä mitään luonnon järviä ole :wink: Tai onhan täällä muutama lätäkkö, mutta niiden vesi on sen näköistä, että itsesuojeluvaisto käskee pysymään kaukana... :( Muuten täällä voisikin vesijuosta ulkona lähes läpi talven... En sitten tiedä mitä tuumaisivat tupaten täydessä uimahallissa, jos vaan menisin sinne altaaseen juoksemaan uimareiden sekaan... tosin siinä joutuisi koko ajan pelkäämään, että lapset hyppii altaan reunoilta päälle :?

Minäkään en tykkää lukea naistenlehtien juttuja, varsinkin kun niistä usein paistaa läpi, että kirjoittaja ei tiedä aiheesta paljon mitään... :roll: Ja varsinkaan nyt ei viitsi lukea mitään tehokiinteytysjuttuja, ottaa päähän muutenkin ihan tarpeeksi, kun treenin puute näkyy kropassa päivä päivältä enemmän... :evil:
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 23 Marras 2010, 00:18

Täh? Kai siellä nyt joitain puhtaita järviä on oltava? Edes muutamia? :D :shock: :shock:

Itseasiassa vesikävely uimahallissa ei vaadi välttämättä tilaa, sillä monella niskapotilaalle parasta on polkeminen paikoillaan. Kun perinteisesti vesijuoksijat pomppii kauhealla vauhdilla eteenpäin niin niskainvat saa jopa suuremman hyödyn siitä, että liike tapahtuu pohjaan päin polkemalla eikä harppomalla vedessä. Ehkä siitä ei ole niin paljon haittaa muillekaan uimareille, jos johonkin nurkkaan majoittautuu vyönsä kanssa. tai sitten yrittää mennä tosi aikaisin tai myöhään, jos silloin olisi rauhallisempaa niinkuin täällä meillä päin tuppaa olemaan.

Tossa oot niin oikeassa, että varovainen täytyy olla lasten kanssa. On meinannut yksi jo toinenkin innokas tulla niskaan... ;) Itse ratkaisin aikoinani ongelman niin, että neuvottelin hotellin uima-altaalle erityisoikeudet ja maksoin kertamaksun siitä, että sain käydä privaattialtaallani. Tylsäähän siellä yksin oli mutta kun huimas niin paljon, etten edes pystynyt menemään julkiseen isoon uimahalliin, niin oli pakko... ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Orkidea » 23 Marras 2010, 00:57

tahdonvoimaa kirjoitti:Täh? Kai siellä nyt joitain puhtaita järviä on oltava? Edes muutamia? :D :shock: :shock:

Terveisiä "puhtaasta ja raikkaasta" keski-Euroopasta :lol: En oikeasti tiedä Belgiasta kuin yhden uimakelpoisen järven ja sekin on tekojärvi, joka on auki - pääsymaksusta - vain kesäkuukausina ja on muuten sellainen sillipurkki ja hyppiviä lapsia täynnä, että en uskaltaisi mennä niskavaivaisena sinne sekaan :shock: Uimahalleja ja vesipuistoja kesäaikaan kyllä riittää. Ainakin Brysselin seudun lätäköissä on ihan varoitukset olla koskematta veteen, mutta se vesi tosiaan näyttääkin niin likaiselta, että ei tee mieli koskea :? Meressä porukka tietysti ui kesäaikaan, mutta siinä aallokossa voisi vesijuoksu olla aika haastavaa ja matkaakin sinne on vähän turhan paljon.

Tuo paikoillaan olo on kyllä hyvä pointti :D muistin nimittäin juuri, että täällä on yksi fysioterapeutti, jolla on pieni allas potilaiden jumppaamista varten. Voisinkin soittaa ja kysyä saisinko vesijuosta hänen altaassaan, kun se on vapaana. Siellä saisi ainakin olla rauhassa, jos hän nyt ei ihan hirveätä hintaa pyydä :) .
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

Re: Liikunnan määrän sovittelu

ViestiKirjoittaja fedja » 25 Marras 2010, 01:55

Kaisa kirjoitti:Välillä minulle tulee hirveän syyllinen olo siitä, että en jaksa/viitsi/kykene tekemään enempää. Onko muita kohtalotovereita?

On kohtalotovereita. Minulle kuulostaa nuo sinunkin tekemät jutut isolta määrältä. Kai sitä ei tarvis verrata verrata kehenkään omaa tilannetta, mutta vertaa silti :/.

Itsesääli ja häpeä meinaa vieläkin toisinaan iskeä, jos osallistuu johonkin ryhmäjuttuihin ja tarvitsee erityisjärjestelyä tai käyttäytyy erillä tavalla muuhun ryhmään verrattuna. Mutta kyllä sitä koko ajan uskaltaa olla enemmän ja enemmän sairas. Nyt olen huomannut, että sitä alkaa tottua olemaan eläkeläinen siten, että ajattelee, että onpas hyvä, että voin olla rauhassa ja hötkyilemättä näiden oireiden kanssa.

Orkidea. Minulla oli myös hankalaa tuo hiljentäminen, koska urheilin paljon, mutta jos sitä jatkuu vuosia, niin siihen tottuu ja voi jopa löytää mielenkiintoista tilalle. Minulle nuo luovat jutut, kirjoittaminen, maalaminen ja valokuvaaminen ovat sellaisia, joista pidän.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Re: Liikunnan määrän sovittelu

ViestiKirjoittaja Orkidea » 25 Marras 2010, 02:15

fedja kirjoitti:Orkidea. Minulla oli myös hankalaa tuo hiljentäminen, koska urheilin paljon, mutta jos sitä jatkuu vuosia, niin siihen tottuu ja voi jopa löytää mielenkiintoista tilalle. Minulle nuo luovat jutut, kirjoittaminen, maalaminen ja valokuvaaminen ovat sellaisia, joista pidän.

Totta Fedja ja kyllä minä alan olla jo tottunut pienempään liikuntamäärään, tosin taidan vieläkin tehdä vähän liikaa elimistön reaktioista päätellen :roll: Vaikeinta tuossa on minulle se, että koko kaveripiiri tuntuu menevän uusiksi tämän jutun takia... minä olen ollut niin kiinni tuossa urheilussa, että se vaatii oman aikansa, mutta enää ei ole pakottavaa tarvetta lähteä salille joka päivä, joten edistystä kai sekin :lol: Nuo luovat jutut ovat kyllä hyviä... :D Olen aina ollut innokas valokuvaaja ja aikanaan maalasin paljonkin öljyväritöitä, joten noita harrastuksia voi hyvinkin aloittaa uudelleen, ainakin sitten kun kädet kestävät käyttöä. Tällä hetkellä maalaamisesta ei voi uneksiakaan, mutta valokuvata sentään voin kohtuullisesti kunhan muistan lepuuttaa käsiä välillä :) .
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

ViestiKirjoittaja millakiss » 09 Helmi 2011, 17:57

Itsellä myös ongelmana se, että haluaisi tehdä kaikenlaista. Pää on virkeä, mutta kroppa hidas. Istun pyörätuolissa ja tästä käsin oikeastaan ainoastaan altaassa on hyvä olla.

Menoja on paljon, ne käyvät jo työstä. Käyn kolme kertaa viikossa kuntoutuksessa. Siihen omat uinnit päälle ja muut menot.
Kun asuu kaukana palveluista jo itse matkustaminenkin on raskasta.
Kuntoutuksiin menee taksissa istuen aikaa 1.5 t/sivu.
Mutta elämä on.
millakiss
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 69
Liittynyt: 11 Tammi 2009, 23:45


Paluu Hoidot ja kuntoutus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa