Leikkaus pelottaa!

[FlyFin]

Moi kaikille!

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni menossa leikkaukseen ja rehellisesti sanottuna minua pelottaa. Leikkaus on TAYS:ssa ensi viikon tiistaina. Menen maanataina jo sinne ja kuulemma pääsen keskiviikkona pois. Tänään soitettiin tuolta TAYS:sta ja kerrottiin ettei minua laiteta leikkausjonoon vaan leikataan jo siis ensi viikolla. Paan tään loppuun tuon miksi minut leikataan, mutta voisko joku vähän kertoa et mikä tällasilla leikkauksilla on onnistumisprosentti, kuoleeko näihin leikkauksiin minkä verran ihmisiä tai vammautuuko? Mitä ne tekee tuolla sairaalassa ennen leikkausta jne. Mulla on vielä tuo paniikkihäiriö, joka on alkanut -95 ja se on tämmönen kuolemanpelko juttu. Mut kertokaa ystävät hyvät jotain mulle.


Tampereen lääkärikeskuksesta neurokirurgi Timo Virran lähete: 48-vuotias mies. 2/09 puolivälissä alkaen niskakipua säteillen vasempaan hartiaan ja olkavarteen ja distaalisesti peukaloon. Peukalon alueella konstantti puutuneisuus. Kaularangan MRI:ssä 2.6.09 nähdään spondylartroosimuutosten kaventavan spinaalikanava C V/VI ja VI/VII väleissä, mutta selkäytimessä ei vielä signaalimuutosta näy.

Selkäytimen puristustilan vuoksi leikkaushoito on indisoitu. Tavoitteena tehdä kaularangan C V/VI ja VI/VII tason anteriorinen dekompressio.

Diagnoosi: G99.2*M47.2 Spondylarthrosis cum compressio medullae spinalis C V-VII.

Mulle tulee välillä sellaine olo et en mee leikkaukseen, mut pakko kai sinne on mennä. Ei taida hoitua muuten.

[DirtyDeeds]

Moi, FlyFin!

Et ole ihan yksin leikkauspelkojesi kanssa, niinkuin ehkä olet jo palstalta lukenutkin. Oletko lukenut jo tästä samasta osiosta nämä ketjut, joissa puhutaan juuri samasta asiasta:

- Niskaleikkaukseen menossa
- Brokeback?
- Kaularankaleikkaus takana

Onnistumisprosenteista yms. en tiedä, mutta kuten noista yllämainituista ketjuistakin voit lukea, niin tällä palstalla meitä on kolme tuollaisen kaularangan anteriorisen dekompressio-leikkauksen läpikäyneitä eli minä, Vaivaisakka ja Brokeback. Viimeksi mainittujen kokemukset ovat niinkin tuoreita kuin muutaman viikon takaisia, joten toivottavasti he tulevat pian kommentoimaan viestiäsi.

Joka tapauksessa meillä kaikilla kolmella on leikkaus mennyt hyvin ja toivotaan, että sulla kaikki sujuu yhtä mallikkaasti! Tuosta selkäytimen puristuksesta ja spondyloartroosista kysyisin vielä, että mikä siellä siis selkäydintä puristelee? Onko niissä nikamissa jotain luun lisäkasvua, joka sitä selkäydintä puristelee? Välilevypullistumatkin sitä selkäydintä vähän voi puristella, mutta tosta diagnoosista päätellen siitä ei olisi kyse?

Niin joo, joko olet lukenut Käyttäjäesittelyt-osiosta mun tarinan? Siellä olen aika tarkkaan selostanut, mitä ennen leikkausta ja sen jälkeen sairaalassa mulle tapahtui. Tieto on aika vanhaa, mutta aika saman tyylistä näyttää meininki olevan edelleenkin...

Tässä siis linkki siihen tarinaan: DirtyDeedsin tarina, osa 2 - NISKALEIKKAUS TÖÖLÖSSÄ

[FlyFin]

Kiitos vastauksesta DirtyDeeds!

Mulle ei oikein selvinnyt täysin et onko teidän kolmen leikkaukset olleet samanlaisia, mut nyt sit tiedän et on samanlaisista leikkauksista kysymys. Toivottavasti Vaivaisakka ja Brokeback tulevat kommentoimaan viestiäni.

Ymmärsin jotenkin et mulla on kalkkeumaa siellä aika runsaasti. En tiedä olenko väärässä kun ajattelen et se kalkkeuma on syynä puristustilaan.

Alan lukemaan heti sun tarinaasi.

Mä löysin eilen tään sivuston ja on tosi upeaa et tällainen sivusto on. Mä vaan panikoin eilen aika paljon ja en pystynyt rauhallisesti keskittymään tämän sivuston antiin. Nyt heräsin kolmen aikaan yöllä ja heti pyöri päässä tää leikkaus ja ajatukset sellaisina kuin eilenkin et mä kuolen siihen tai vähintäänkin vammaudun. No, kaikkihan me kuollaan joskus, mut mulla tää menee yli tällaisissa tilanteissa hieman. Nyt otin puolikkaan rivatrilia joka on mulle määrätty ahdistustiloihin ja se kyllä auttaa, ei oo ihan kauheena kaaoksena tää asia nyt päässä.

[BROKEBACK]

Moi FlyFin!
Kuten DD jo tuossa sanoikin löydät lisää tietoa mm. VA:n ja mun leikkauksista osiosta "Kaularankaleikkaus takana"..
ja hei!! ymmärrän TODELLA hyvin sun pelkosi!! Minä tulin tänne palstalle juuri tuosta omasta pelostani kirjoittamaan ja vertaistukea hakemaan ja sainkin täältä tosi hienosti tsemppiä ja tukea!

Omasta kokemuksestani sanon vielä sen verran että pelkäsin etukäteen leikkausta tosi paljon ja olin jo muutaman kerran aikeissa soittaa ja perua. Mutta uskoisin että sain avun vaivoihini operaatiosta kuitenkin ( hiukan liian aikaista vielä sanoa koska toipuminen mulla vielä kesken ja 15.7. menen kontrolliröntgeniin).

Pyydä reilusti esilääkitystä ja sano suoraan että sua jännittää! Leikkauksessa on riskinsä tietty mutta lekuri on ne varmasti sulle kertonut jo etukäteen! Katsoin HUS:n tilastoja joskus ennen omaa leikkaustani ( en muista mistä ne hakkeroin, jostain HUS:n sivuilta) ja sieltä löytyi tilastotieto, että ko. leikkauksen takia ei ole vielä kukaan heittänyt lusikkaansa nurkkaan! Ja suomalaisiin lekureihin ja sairaaloihin kannattaa ja voi luottaa! Kuulostaa klisheeltä, mutta TOTTA se on!

Niin, mikä toi puristustila sulla on? Ja tosi nopeasti pääset kyllä leikkaukseen.. mä kärvistelin vaivojeni kanssa viime heinäkuusta alkaen ja leikkaus oli siis 28.5... ( toki noita vaivoja oli ollut aikaisemmin jo melkein 10 vuotta enempi tai vähempi)

Varaudu leikkauksen jälkeisiin kipuihin.. niistä ei kerrottu mulle ainakaan mitään.. sanottiin vaan että kipu jää leikkauspöydälle.. joo, mutta leikkauksen jälkeinen kipu onkin eri juttu! Ja sitä voi ja pitää hoitaa! Mulla pahin kipuvaihe kesti reilun viikon sen jälkeen. Ja onneksi sinne sairaalaan voi aina soittaa ja kysyä.. mä soitin ennen leikkausta ja juttelin mukavan hoitajan kanssa ja sitten leikkauksen jälkeen olen soittanut muutaman kerran kun on ollut lääkityksestä kysyttävää jne..

Tsemppiä! ja kysy lisää jos tulee mieleen jotain..
6 vko mulle laitettiin sairaslomaa Töölöstä, nyt on 4. vko menossa.. ja vaikka aamut ovat vielä aika ankeita mulle niin päivän kuluessa olo paranee ja kroppa toimii aika hyvin!

[Vaivaisakka]

No hei vaan!

Minut tosiaan operoitiin samana päivänä kuin Brokeback, eri sairaalassa tosin, ja leikkaus meni hyvin. Kaularankaleikkaukseen ei ole kukaan kuollut ja maailmallakin pahoja komplikaatioita on ollut vain muutamia ja nekin viimeksi 80-luvulla. Silloin oli muistaakseni jenkeissä joku neliraajahalvaustapaus, mutta sen jälkeen on tehty tuhansia ja taas tuhansia leikkauksia ongelmitta ja leikkaustekniikka on kehittynyt huimasti.

Itse pelkäsin myös tuota leikkausta kaikin mahdollisin tavoin. Pelkäsin nukutusta ja leikkauksen jälkeisiä kipuja jne jne jne. Turhia nuo olivat.

Pieniä ongelmia minulle tuli jo kotona ollessa kun kivut olivat aikamoiset, mutta ne hoidettiin sitten paremmalla lääkityksellä. Kannattaa siis huolehtia siitä, että saa kunnon kipulääkkeet matkaan.

Sairauslomaa sain 8 vkoa. Minulle tulee nyt 28. pvä tätä kuuta kuukausi leikkauksesta ja olossa ei nyt enää ole valittamista. Vähän samaan tapaan kuin Brokebackillakin aamut ovat kankeita, mutta päivän mittaan sekin helpottaa.

Toki kysymyksessä on suuri operaatio ja siitä toipuminen vie aikansa, mutta riskit ovat kyllä melkoisen pienet. Leikkaukset kuitenkin tehdään vain valikoiduille potilaille ja turhia leikkauksia vältetään.

[FlyFin]

Hyvää huomenta ja kiitos teille kun olette kertoneet omista kokemuksistanne koskien tätä leikkausta. Mä olen jotenkin ymmärtänyt et mun puristustilan aiheuttais tuo kalkkeuma, sitä siellä on tavallista enemmän. Ehkä sitä kalkkeumaa sitten poistetaan sieltä, en mä tiedä.

Mulle lääkäri kertoo vasta ens maanantaina ne riskit mitkä liittyy leikkaukseen. Kertokaas te jotka tiedätte mitä ne on. Halvaantuminen ja kuolema vai? Mä en pelkää tässä mitään muuta kuin et mä kuolen siihen leikkaukseen, en siis pelkää leikkausta itsessään. Mä vaan ajattelen et sydän pysähtyy tai jotain muuta. Tää kuolemanpelko saa tässä mun ajattelussa aika suuren osan, sairaaloisen suuren. En tiedä et pitäiskö mun soittaa sinne sairaalaan tästä pelostani, osaako ne jotenkin auttaa tai pitääkö ne mua ihan tyhmänä.

[Vaivaisakka]

Tässä on hyvä artikkeli - joskin 15 vuotta vanha -kaularankaleikkauksesta. Tuossa puhutaan kaularangan välilevytyrästä, mutta se on samantapainen kuin sinun vaivasi. Artikkelissa on myös käsitelty leikkauksen riskejä: kukaan ei ole kuollut leikkaukseen.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... ku_p_auth=

[DirtyDeeds]

Hyvää huomenta ja kiitos teille kun olette kertoneet omista kokemuksistanne koskien tätä leikkausta. Mä olen jotenkin ymmärtänyt et mun puristustilan aiheuttais tuo kalkkeuma, sitä siellä on tavallista enemmän. Ehkä sitä kalkkeumaa sitten poistetaan sieltä, en mä tiedä.

Mulle lääkäri kertoo vasta ens maanantaina ne riskit mitkä liittyy leikkaukseen. Kertokaas te jotka tiedätte mitä ne on. Halvaantuminen ja kuolema vai? Mä en pelkää tässä mitään muuta kuin et mä kuolen siihen leikkaukseen, en siis pelkää leikkausta itsessään. Mä vaan ajattelen et sydän pysähtyy tai jotain muuta. Tää kuolemanpelko saa tässä mun ajattelussa aika suuren osan, sairaaloisen suuren. En tiedä et pitäiskö mun soittaa sinne sairaalaan tästä pelostani, osaako ne jotenkin auttaa tai pitääkö ne mua ihan tyhmänä.

No, jos pelkästään sitä kuolemismahdollisuutta pelkäät, niin siihen riski näyttää olevan hyvin pieni. Sun pelkos voi olla sieltä kovemmasta päästä, mutta tosiasia on kuitenkin, että jokainen meistä jännittää ja pelkää vastaavaa leikkausta. Toiset vaan jännittää vähän enemmän, ja toiset vähän vähemmän.

Jännä juttu, että me kaikki jännitetään vähän eri asioita. Mua ei leikkaukseen kuoleminen sinänsä pelottanut oikeastaan lainkaan, koska ajattelin, että sittenhän mulla ei enää ole huolia. Kuolemassa mua pelottaa korkeintaan se, että jos siihen liittyy kovaa kipua, niin se siinä meikäläistä pelottaa. Tossa leikkauksessa mä pelkäsin enemmän mahdollisia halvaantumiskomplikaatioita kuin mitään muuta...

Kyllä sun varmaan kannattaa soittaa sinne sairaalaan ja puhua asiasta, sekin voi jo jeesata oloa vähän. Ja hoitohenkilökunnan pitää tietysti tällaisiin asioihin suhtautua ammattimaisesti, ja jos siellä sitten sulle "nauretaan", niin se on sitten kyllä epäammattimaista käytöstä. Joten jos niin kävisi, niin se ei ole sun häpeäsi, vaan sen naurajan...

Ja mitä tulee siihen kalkkeutumaan sulla, niin jos se aiheuttaa sitä ahtaumaa, niin kyllä ne hiovat/ottavat sieltä ne kalkkeutumat pois. Sun leikkauksen tärkein pointtihan on saada sinne spinaalikanavaan väljyyttä ja tilaa, jotta se ei enää oireile eikä puristele selkäydintä!

[FlyFin]

Kiitos Vaivaisakka tosta artikkeli linkistä, sain siitä erittäin hyvää tietoa ja DD:lle kiitos rohkaisevista sanoista. Kaikki tää auttaa mua tään ahdistuksen keskellä. Mä taidan huomenna soittaa sinne sairaalaan, en sitten tiedä mitenkä kiire niillä siellä on, että tykkäävätkö kenties pahaa kun soitan.

Noista riskeistä jotka liittyy leikkaukseen, mulle lääkäri kertoo niistä vasta maanantaina kun meen sairaalaan. Voisitteko te kertoa siitä mitä lääkärit on teille niistä riskeistä kertoneet?

[Helli]

Mä taidan huomenna soittaa sinne sairaalaan, en sitten tiedä mitenkä kiire niillä siellä on, että tykkäävätkö kenties pahaa kun soitan.

Hei FlyFin!

Tulen vähän jälkijunassa ottamaan kantaa viesteihisi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Minulla ei ole leikattu niskaa, ainakaan vielä, joten tämän puolen jätän väliin. Olet saanut muilta jo hyviä neuvoja ja rohkaisuja pelkoihisi leikkausta kohtaan. Ne ovat varmaan helpottaneet oloasi, koska nyt tiedät ainakin jotakin leikkauksesta. Lääkäri kertoo sitten loput omalta kohdaltasi.

On kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen on erilainen yksilö. Kenelläkään ei ole täsmälleen samanlaisia kokemuksia kuin sinulla itselläsi. Monta samantapaista asiaa saattaa olla. Kukin kokee kuitenkin sen erilailla.

Olen minäkin leikkauksissa ollut myös nukutettuna. Ensimmäinen kerta oli tietysti pelottava, mutta minä uskoin vakaasti suomalaisten lääkäreiden ammattitaitoon. Niskan alue on oman erikoisalan lääkäreiden hoidossa. Kirurgejakin on siis monenlaisia.

Oletko jo soittanut sinne sairaalaan? Älä epäröi lainkaa soittaa. Sairaalassa ei ole niin kiire, ettei sinne voi kertoa huoliansa koskien omaa leikkausta. Ei siellä ainakaan koeta pahaksi, jos soitat. Päinvastoin ovat mielissään, että kerrot kaikki pelkosi. Muista mainita myös paniikkihäiriöstä. Henkilökunnan (lääkärit, sairaanhoitajat) on hyvä tietää nämä asiat.

Henkilökunnan tavoitteena on mm. luoda turvallisuuden tunne potilaalle, lievittää tai poistaa pelkoja ja antaa tietoja toimenpiteestä. Asioista tulet juttelemaan vielä monen kanssa.

Onko sinulla apua kotiin pääsyn jälkeen?

Monin kannustavin terveisin
Helli

[FlyFin]

Moi Helli ja muut!

Soitin tänään aamulla sairaalaan ja täytyy todeta et oli upee kokemus. Erittäin ystävällinen hoitaja jutteli mun kanssa otti mun näitä tietoja ylös, kertoi jopa riskeistä. Oli erittäin ymmärtävä. Kyllä kannatti siis soittaa, mun on huomattavasti helpompi lähteä maanantaina sairaalaan.

Mun vaimo on mun tukena, hänellä on nyt kesäloma ja hän tulee mukaan Tampereelle ja on sitten tukena kotonakin.

[DirtyDeeds]

No niin, Lentävä Suomalainen!

Ei sitten muuta kuin onnea leikkaukseen! Kirjoittele sitten leikkauksen jälkeen, kun jaksat, miten kaikki meni!

[FlyFin]

Huomenta kaikille!

Kiitos DD, onnea kans tarvitaan, uskon kuitenkin et kaikki on Korkeimman vallassa. Mut leikkaa Markku Terho ja hänestä olen kuullut pelkkää hyvää.

Tottakai kirjoitan heti kun jaksan.

[BROKEBACK]

Heippa Flyfin, olin nettikatokoksessa mökillä, mutta omasta puolestani minäkin toivotan onnea sulle! Tule kertomaan kuulumisia kun jaksat!

[FlyFin]

Moi kaikille!

Just tulin kotiin ja paan nyt tään pienoisen viestin ja myöhemmin sit lisää. Leikkaus onnistui hyvin ja kohtelu minkä sain sairaalassa osakseni oli mitä parhainta. Hieman on tollasta jännitystä niskassa, mut ei kipuja. No, vuorokausi sitten olin leikkauspöydällä. Palailen huomenna tai ylihuomenna asiaan.