Niskaleikkaukseen menossa

Fysioterapia - Manipulaatiohoidot - Muu kuntoutus - Kirurgia - Lääkkeet - Luontaishoidot - Elmotinin fysioterapiavinkit

ViestiKirjoittaja Temssi » 17 Touko 2009, 17:27

Hei BROKEBACK,
luota Töölön lääkäreihin, he ovat todella huippuammattilaisia. Minulla leikattiin siellä todella paha L3-nikaman pirstalemurtuma, jossa oli halvausriski koko ajan tapaturmasta lähtien ja todella taidolla saivat sen korjattua ja nyt olen kohtuullisen vähäisiä kipuja ja tiettyjä rajoitteita lukuunottamatta "terve", vaikka selässä onkin metallia vaikka muille jakaa.

Arpikudosta muodostuu toisille enemmän ja toisille ei juuri lainkaan. Jos sinulla haavat ovat parantuneet hyvin eikä näkyviä, isoja arpia ole elämän varrella tullut, niin silloin tuskin olet tapuvainen arpikudoksen muodostumiseen leikkauksen yhteydessä.

Kirjoittelit tuosta leikkauspelostasi...., kun menet sairaalaan, puhu siitä, varsinkin narkoosilääkärille, joka tulee jututtamaan sinua ennen leikkausta, koska hän yleensä määrää esilääkityksen. On hyvä, että voit rauhallisesti mennä leikkaukseen. Jos menet Töölööseen leikkausta edeltävänä päivänä, niin narkoosilääkärit käyvät yleensä samana päivänä juttelemassa kanssasi ja silloin hän voi määrätä vähän tuhdimpaa rauhoittavaa.

Kyllä kaikki menee hyvin!

Ps. Älä huolehdi kotiutumisesta etukäteen. Lääkärit usein heittävät ilmaan jonkun epämääräisen yleisen mielipiteen, mutta ketään ei kotiuteta, ennenkuin ollaan varmoja, että toipuminen on alkanut hyvin ja pärjäät kotona.
Avatar
Temssi
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 97
Liittynyt: 31 Tammi 2009, 22:39

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 17 Touko 2009, 17:42

Sen verran täytyy BB:lle vielä todeta, että ne Fedjan Selkäliiton sivuilta lueskelemat ongelmat ovat liittyneet yleensä selkäleikkauksiin, eivätkä ole suoraan vertailukelpoisia niskaleikkauksiin. Varsinkaan BB:lle suunniteltuun mini-invasiiviseen leikkaustekniikkaan, jossa ei mun ymmärtääkseni edes ole tuota arpikudos-riskiä. Lihaksiin ja nivelsiteisiin ei siinä kosketa, ja niihin joskus selkäleikkauksissa muodostuu hermoja häiritseviä arpia. Samoin välilevyyn voi niitä muodostua ja voivat uusia sen takia ongelman, mutta sekään ei ole tässä BB:n tapauksessa mahdollista, koska koko välilevy poistetaan...

Eli olen samaa mieltä kuin Temssi, kyllä se hyvin menee! Ja joka tapauksessa me pidetään täällä palstalla sulle peukkuja pystyssä, BB! :D :D :lol: :D
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 17 Touko 2009, 21:12, muokattu yhteensä 1 kerran
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

Tere!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 17 Touko 2009, 18:41

Moikka BB!

Vaikken itse ole Töölössä (tai muuallakaan) niskaleikattu, niin voin todet, että osaavissa käsissä olen siellä. Huoletta voit mennä operaatioon.

Niinkuin DD 'suomensikin' epikriisiä, niin sulla on onneksi suht rutiininomainen operaatio edessä. Kirurgit on hoitaneet tuhansia vastaavia immeisiä ennen sinua, joten kokemusta ja osaamista löytyy. :)

Pyydät vaan riittävästi rauhoittavia siinä ennen leikkausta ja kerrot, että operaatio jännittää, niin osaavat sitten suhtautua. :)

Tsemppiä! Hyvin se menee. :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja BROKEBACK » 17 Touko 2009, 20:43

Heippa taas, uskalsin tulla "takaisin" tänne kuitenkin vaikka koko iltapäivä meni tutistessa täällä ja miettiessä jo leikkauksen peruuttamista..

mä menen siis to 28.5. klo 12 sisälle Tölikkään ja klo 15 kuulemma jo operoidaan.. sanoi se kirurgi.. :roll:
tässä välillä olen jo ajatellut että ei vitsi ei mulla ole mitään, magneettikuva näyttää jotenkin väärin ja nää kivut ja puutumiset ja jäykkyys ovat vaan mun mielikuvituksen tuotetta..= olen hullu..
näin pari yötä sitten unta että mut oli leikattu ja heräsin siinä ja lekuri seisoi sängyn vieressä vihaisen näköisenä ja syytti mua huijariksi..ei kuulemma löytynyt mitään kun olivat mut avanneet..
heräsin aivan hikisenä ja uskoin aamuyön sudenhetkenä että näinhän se oikeesti onkin!
Mutta kerroin sitten miten mun kävi jos hengissä selviän siitä koettelemuksesta.. kiitos kun tsemppaatte, saan voimia siitä! :)
BROKEBACK
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 31
Liittynyt: 15 Touko 2009, 13:12
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 17 Touko 2009, 20:52

Kiva kuulla, että saat siitä voimia! Pelottava tilannehan se aina on, kun leikkaukseen joutuu.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Temssi » 17 Touko 2009, 21:05

Kyllä sinä ystävä hyvä selviät!
Mietin tuota pelkoasi---, se vaikuttaa aika rasittavalta. Onko sinulla mahdollisuus olla vaikka tk-lääkäriin yhteydessä, että voisit tänä odotusaikana ottaa jotain mieltä rauhoittavaa tarvittaessa?
Onhan se inhottavaa, että näet jo painajaisiakin. Voit varmaan soittaa Töölööseen myös leikkaavalle lääkärille ja kertoa pelostasi?

Odottavan aika on pitkä, mutta ei se saisi noin tuskallista olla ihan itsesikin takia. Mieli tekee usein tepposia, kun yksin mietiskelee tulevaa.
Lääkärit eivät tule ajatelleeksi, että potilas jännittää noinkin kovasti tulevaa leikkausta---, he kun yleensä tapaavat potilaan pikaisesti ennen leikkausta tai joskus vasta sitten, kun on jo nukutettu, joten siksi mainitsin tuosta narkoosilääkäristä. Hän tulee kyselemään sinulta mahdollisia allergioita, muita sairauksi jne., jotka vaikuttavat siihen, mitä nukutusaineita käytetään--vaihtoehtoja kun on niin monia. "Narkkari" määrää myös esilääkityksen.
Avatar
Temssi
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 97
Liittynyt: 31 Tammi 2009, 22:39

ViestiKirjoittaja fedja » 17 Touko 2009, 21:08

Mun viesteillä tais olla arvaamattoman suuria vaikutuksia BB.

Hyvä, että palstalla on useampia eri ihmisiä kommentoimassa, joilta sait rohkaisevaa palautetta niin, että se rohkaisi tulemaan tänne uudestaan ü!

Tsemppiä odotukseen!
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Et peru! :)

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 17 Touko 2009, 23:34

Leikkausta nääs, sanoo Tampereen plikka. :)

Mietippäs sun elämäs pelottavin kokemus, jossei leikkausta oteta huomioon. Mikä se on? Ja hei, funtsi, selvisit siitäkin! Mikset selviäisi osaavien ihmisten suorittamasta leikkauksesta?
No, tietty sä selviät

Ja kun funtsit kuitenkin leikkausta, mä annan sulle vähän perspektiiviä - siis en vähättele sun tilaasi mitenkään, vaan annan lisäluottoa suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Mun tädiltä on leikattu neljä kertaa aivokasvoin lukinkalvon alta. Neljännellä kerralla se oli kuroutunut kiinni valtimoon. Jos siihen ois osuttu, se ois ollut hiippakunnan vaihto. No, ei tietenkään osuttu, koska ammattaiset oli asialla.

Joka kerta täti miettii, että hitto, jos jotain menee leikkauksessa pieleen. SItten hän päättää, että mitään ei mene. Hän hokee 2 vkoa ennen leikkausta aamulla ja illalla, että 'mä selviän, selviän ja selviän'. Ja niin on aina selvinnyt.

Okei, kerran kävi melkein heikosti, mutta sekään ei johtunut leikkauksesta, vaan siitä, että haava sidottiin huonosti. Ja siitäKIN, vaikka oli jo neljäs leikkaus päähän, 59-vuotias selvisi - helposti. No, sulla ei ole sidontavaaraakaan, koska ei leikata aivoja auki.

Viimeinen ajatus, kun tätiä kärrätään saliin/nukutaan, on hänellä aina ollut joku tulevaisuuden positiivinen skenaario: Nyt viimeisempinä täti hoki, että hän haluaa olla kunnossa ainoan tyttönsä ylppäreissä 09. Ja hän on.

Viimeisestä leikkauksesta on nyt 16 viikkoa ja täti itte järkkää ne juhlat!Neljännen aivoleikkauksen jälkeen (joskin toisesta jalasta jäi vähän 'outo' ja joskus kasvot puuttuu) hän on edelleen hyvässä kunnossa. Kiitos osaavien suomalaisten neurokirurgien ja oman sissimäisen asenteensa.

Et peru leikkausta, koska sillä + kuntoutuksella tuut parempaan kuntoon. Riskit on niin pienet, ettet halua uhrata mahdollisuutta nauttia loppuelämästäs paremmassa kunnossa - ilman kipua, halvausvaaraa ja puutuiluja. SIistii, eikö? Edelleen tsemppiä! Sä oot taistelija. Sä selviät.

Pelko on luonnollista, mutta älä vaan anna sille liikaa valtaa ja mene perumaan mitään. Ethän?

Omasta kokemuksesta voin kertoa, mäkin pelkäsin aika hitosti kuolevani noin 6 kk:tta. Kävi vähän heikosti, pää 'irtos' kaularangasta, kun repeili noi pehmytkudokset onnettomuudessa. No en kuollut, ja kummasti oon elossa edelleen ja parantumaan päin! Mua ei tosin leikattu, siis ton niskan takia, muuten kyllä on saksittu. Ihmiskeho on ihmeellinen. Kestää PALJON enemmän, mitä osais ikinä ajatellakaan. ja selviää ihan ihme jutuista. Kovaa laatua!

Hei, jos saat käsiis sellaisen leffan kuin The Secret, katto se vielä ennen leikkausta. :) EI liity leikkauksiin, mutta kertoo vetovoiman laista: se mitä ajattelet, toteutuu. Ja jos ajattelet, että selviät, sä selviät.

Tsemppiä!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 18 Touko 2009, 09:56

Tällaista mahdollisesti "helpottavaa" tuli kans mieleen. En muista mitä tässä ketjussa ihmiset ovat sanoneet, joten voi tullla toistoa.

Oletko sää BB saanut käydä leikkauksen, sitä edeltävät ja seuraavat vaiheet hyvin läpi joko neurokirurgin tai sairaanhoitajan kanss? Se voi rauhoittaa, mitä paremmin tietää mitä siinä tapahtuu.

Ja kun kovasti pelottaa, niin sairaalaan voi varmasti soittaa ja kysyä, voisko jutella sairaalan henkilökunnan kanssa pelosta, leikkauksesta ja leikkauksen vaiheista, vaikka usempaan kertaan, jos on tarvis. Sekin voi lievittää pelkoa.

Sitten yksi vinkki, jota käytän itse. Käytä, jos tämä sinusta tuntuu hyvältä. Kirjoittaa paperille kaikkea mitää tuntee. Vaikka paperit täyteen sitä, että pelkää. Sitten voi kanssa kirjoittaa, että "Kaikki menee hyvin" kanssa paperit täyteen. Sitten ottaa vielä leikkaukseen lähtiessä "Kaikki menee hyvin" -paperilappusen taskuun tai useaan taskuun ikään kuin turvaksi. Minä käytän tuota "Kaikki menee hyvin" -lausetta kohtuullisen usein. Ainakin siten, että hoen sitä mielessä sen jälkeen, kun on pelottanut tai ollut negatiivinen olo. Tuntuu auttavan.
Viimeksi muokannut fedja päivämäärä 16 Kesä 2009, 11:23, muokattu yhteensä 1 kerran
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Vaivaisakka » 23 Touko 2009, 22:15

Hei Brokeback!

Minulle tehdään sama operaatio täällä Turussa ensi torstaina, eli 28.5.

Minua on kehotettu varautumaan 4-6 vrk:n sairaalassaoloaikaan. En tiedä miksi muut näyttävät pääsevän kotiin jo seuraavana päivänä. Enkä tiedä leikkauspäivän kulustakaan muuta kuin että aamulla 7.00 pitää olla lasaretissa. Nähtävästi käytännöt vaihtelevat eri sairaaloissa.

Olisi hauska kuulla kokemuksistasi jahka palaudut leikkauksesta. :D
Vaivaisakka
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 36
Liittynyt: 22 Touko 2009, 21:27

Edellinen

Paluu Hoidot ja kuntoutus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa