G. Jull: Jännityspäänsäryn ja niskavaivojen kuntoutuksesta

Fysioterapia - Manipulaatiohoidot - Muu kuntoutus - Kirurgia - Lääkkeet - Luontaishoidot - Elmotinin fysioterapiavinkit

G. Jull: Jännityspäänsäryn ja niskavaivojen kuntoutuksesta

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 04 Touko 2009, 11:51

G. Jull: Jännityspäänsäryn ja niskavaivojen kuntoutuksesta

Australialainen Professori Gwendolen Jull on maailmalla erittäin arvostettu jännityspäänsäryn ja erilaisten niskavaivojen diagnosoinnin ja kuntoutuksen tutkija, jolla on myös käytännön sovelluskokemusta. Alun perin hän on kouluttautunut fysioterapeutiksi. Tähän ketjuun ajattelin kääntää suomeksi ainakin osittain joitakin hänen mielenkiintoisiksi kokemiani artikkeleita, jaksamiseni mukaan.

Täältä löytyy tietoa Jullin vetämästä tutkimusyksiköstä: Neck Pain and Whiplash Research Unit, The University of Queensland, Australia


Jullin työryhmä on juuri julkaissut tuoreinta tietoa näistä aiheista sisältävän kirjan, jonka olen tilannut. Saan kirjan lähiviikkoina ja ehkäpä siitäkin jossain vaiheessa käännän joitain mielenkiintoisia pätkiä tähän ketjuun.

Whiplash, Headache, and Neck Pain: Research-Based Directions for Physical Therapies

Kuva
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 04 Kesä 2010, 15:54, muokattu yhteensä 11 kertaa
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 04 Touko 2009, 11:52

Esittely professori Gwendolen Jullista

Käännöksiä odotellessa tässä kuitenkin joitain alkupaloja luettavaksi. Tässä Suomen OMT-fysioterapeuttien Manuaali-lehden
esittely professori Gwendolen Jullista:

Syötettäessä nimi Jull GA PubMed- tietohakuun vastauksena tulostuu huikeat 80 osumaa. Lukema on kunnioitusta herättävä; australialaisrouva on ollut fysioterapeuttisen tutkimuksen todellinen uranuurtaja. Maailmanlaajuista arvostusta saavuttaneet kaularankaperäisen kivun kliinisen tutkimisen ja hoidon tutkimukset ovat peräisin australialaisesta Queenslandin yliopistosta. Useimpien tutkimusten taustalla on yliopiston hoito- ja kuntoutustieteellisen jaoston fysioterapiaosaston johtaja, professori Gwen Jull. Professori Jull suoritti fysioterapeutin perustutkinnon jälkeen manuaalisen terapian pitkän koulutuksen ja työskenneltyään jonkin aikaa kliinikkona siirtyi Queenslandin yliopistoon tutkijaksi vuonna 1977.

Minulla on aina ollut intohimona auttaa potilaita fysioterapiamenetelmillä ja samanaikaisesti tutkia käyttämiemme menetelmien tehokkuutta. Suureksi onnekseni Queenslandin yliopistolla oli vahva tutkimusperinne ja huomasin heti, että tutkimuksen ilmapiiri vei minut mukanaan. Tunsin fysioterapian, erityisesti manuaalisen terapian, auttavan potilaita ja halusin tietää enemmän sen vaikutusmekanismeista. Kliinisessä potilastyössä näemme hoitomme tehoavan ja tutkimuksella luomme kehyksen toiminnallemme. Tarvitsemme tarkempaa tietoa toimintahäiriöiden mekanismeista luodaksemme tarkemmat hoitomenetelmät. Henkilökohtainen kiinnostukseni on toimia näiden mekanismien ja hoitomuotojen rajapinnalla. Meillä on kokonaisia tutkimusryhmiä keskittyneenä oman erikoisalansa tutkimukseen; yksi henkilö ei pysty tekemään tätä kaikkea kertoi Gwen Jull Barcelonassa vuonna 2003 Manuaali- lehden haastattelussani. Olemme juuri saaneet päätökseen kaularankaperäisen päänsäryn diagnostisia kriteereitä koskevan tutkimuksen, jossa pyrimme erittelemään nikama- ja lihasperäisenkin päänsäryn aiheuttajan. Lisäksi olemme saaneet päätökseen whiplashia koskevan prospektiivisen tutkimuksen, jolla pyrittiin etsimään toipumista ennustavia tekijöitä. Kaularangan toimintahäiriöiden kliininen tutkiminen, fysioterapeuttinen hoito ja potilaan ohjaus on Gwen Jullin erikoisosaamista.

Pohjoismaisen OMT koulutuksen kehittäjä Olaf Evjenth tunnetusti kriittisenä persoonana on kursseillaan usein kertonut vakuuttuneensa australialaisrouvan määrätietoisesta ammattitaidosta ja halusta tuoda kliinisesti meille kaikille tärkeitä asioita laajempaan tietouteen.

OLENNAISIMMAT ASIAT YHTEENVETONA:

- professori Gwendolen Jull on arvostettu kaularankaperäisen kivun tutkija ja tutkimusyksikön johtaja australialaisessa yliopistossa
- hänen yksikössään työskentelee paljon tutkijoita ja tutkimustulokset ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä ja arvostettuja
- aloittanut uransa käytännön hoitotyössä fysioterapeuttina ja manuaalisen terapian osaajana (manuaalinen terapia="niksautukset", mobilisoinnit jne.)
- hänen yksikkönsä tekee sekä tieteellistä tutkimustyötä että hoitotyötä (soveltavat oppimaansa käytäntöön)
- tutkivat ja hoitavat niskaperäistä päänsärkyä ja kaikenlaisia niskaperäisiä vaivoja, mukaanlukien whiplash-vamma
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 05 Touko 2009, 01:05, muokattu yhteensä 5 kertaa
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 04 Touko 2009, 11:52

Jullin vetämä PÄÄNSÄRYN KUNTOUTUS -kurssi

Tässä lainaus artikkelista toisesta Manuaali-lehden numerosta, jossa kerrotaan Jullin vetämästä kurssista. Koko artikkelin otsikolla The Management of Headache voi lukea täältä.
Erotusdiagnostiikan osalta Gwendolen Jull esitteli esiintymisyleisyyden mukaisen jaon tension-tyyppisiin päänsärkyihin, migreeniin ja kervikogeenisiin päänsärkyihin. Useasti tarkka rajan vetäminen on näiden osalta kuitenkin vaikeaa, mutta tarkan anamneesin ja tutkimisen kautta kyseinen jako onnistuu luonnollisesti huomioiden mahdolliset vakavammat oireyhtymät. Niskakipu hänen mukaansa on näissä kaikissa mukana 70 %:ssa. Hänen mukaansa manuaalinen terapia on tehokasta varsinkin kervikogeenisen päänsäryn osalta, kun se yhdistetään terapeuttiseen harjoitteluun.

Kervikogeenisessä päänsäryssä toiminnanhäiriön taustalla olevat mekanismit ja patofysiologia ohjaa kuntoutusta. Täten on pystyttävä perustelemaan miksi ja miten harjoittelua optimaalisesti toteutetaan. Tärkeimmät kaularangan dynaamiseen stabiliteettiin vaikuttavat lihakset löytyvät kaularangan syvistä extensoreista ja varsinkin syvistä flexoreista ( longus collii, longus capitus ja rectus capitis anterior ja lateralis). Näissä lihasryhmissä tapahtuvat muutokset saavat aikaan mm pinnallisten lihasten yliaktiviteetin, hallinnan ja toiminnan puutteita, väsymistä, voiman alentumista ja myös lihassolutyyppimuutoksia edesauttaen näin toimintahäiriöiden synnyn liikkuvuuden, neuromuskulaarisen systeemin ja asennon suhteen.

Nämä kyseiset syvät lihakset aktivoituvat hyvin alhaisilla voimilla. Näin ollen myös harjoittelun tulee olla ohjattu 10 - 20 % maksimivoimasta (low load exercises program). Mutta ennen kuin päästään terapeuttisessa harjoittelussa spesifeihin kaularangan alueen harjoitteisiin on luotava perusta harjoitteiden onnistumiselle. Alkuvaiheen harjoitteet kohdistuvat lumbo-pelviselle alueelle pyrkimällä fasilitoimaan asentokontrolliin vaikuttavia tekijöitä. Tämän jälkeen edetään rintarangan, hartiarenkaan/olkanivelen ja lavan harjoitteiden kautta varsinaisiin kaularangan syvien lihasten. Tämä tapahtuu myös useammassa vaiheessa aluksi opetellen oikean laatuinen liike kaularangan syvien flexoreiden aktivoimiseksi. Liike ei saa olla retraktio-tyyppinen, mikä aiheuttaa helposti leikkaavia voimia segmenttien välillä ja neuraalista ärsytystä.

OLENNAISIMMAT ASIAT YHTEENVETONA:

- päänsäryt jaetaan kolmeen ryhmään: jännityspäänsärkyyn, migreeniin ja kervikogeeniseen eli kaularankaperäiseen päänsärkyyn
- manuaaliterapia (="niksautukset", mobilisaatio jne.) on tehokasta hoitoa, erityisesti kaularankaperäisessä päänsäryssä ja erityisesti yhdistettynä harjoitteisiin
- kaularangan tukemisessa erityisesti liikkeessä tärkeimmässä osassa ovat kaularangan syvät ojentaja- ja koukistajalihakset
- kaularankavaivoissa kaularangan syvät lihakset ovat tärkeitä ja niiden häiriöt aiheuttavat häiriöitä niskan normaaliin liikkuvuuteen ja ryhtiin
- nämä syvät lihakset toimivat hyvin alhaisilla voimilla ja niiden harjoittelunkin tulee tapahtua vain 10-20 % maksimivoimasta eli harjoittelu on kevyttä
- kaularangan syvien lihasten harjoittelu tulee aloittaa ensin korjaamalla koko rangan asento ja hallinta lähtien lantiosta alhaalta-ylös -periaatteella
- varsinaisessa kaularangan syvien lihasten harjoittelussa on heti alkuun löydettävä täsmälleen oikea tapa syvien lihasten aktivoimiseksi. Tämä on erittäin vaativaa ja edellyttää tarkkaa ohjausta terapeutilta ja potilaan ja terapeutin hyvää yhteistyötä
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 04 Touko 2009, 17:51, muokattu yhteensä 5 kertaa
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 04 Touko 2009, 17:32

Se mikä mielestäni on huomionarvoista, on se että vähän kaiken tyyppisissä niskavaivoissa näyttää aina selvästi olevan mukana jonkinasteiset lihastoiminnan häiriöt niskan alueella. Toisin sanoen niiden syvien lihasten huonontunut kontrolli ja aktivaatio samoin kuin heikentynyt liike- ja asentotunto. Tämän käsitykseni olen saanut lukemalla tieteellisiä artikkeleita aiheesta. Varmemmaksi vakuudeksi laitan seuraavassa viitteet kahteen eri tutkimukseen.


JÄNNITYSNISKA JA NISKALIHAKSISTON TOIMINTAHÄIRIÖT
--------------------------------------------------------------------
Esimerkiksi tässä tutkimuksessa, jossa Orton ja Käpyläkin ovat olleet mukana, on todettu niskan lihastoimintahäiriöiden ja liike- ja asentotuntohäiriöiden olevan mukana jännitysniskatapauksissa: Postural Stability, Neck Proprioception and Tension Neck.


NISKAN RETKAHDUSVAMMA JA NISKALIHAKSISTON TOIMINTAHÄIRIÖT
----------------------------------------------------------------------------------
Vastaavasti tässä seuraavassa tutkimuksessa todetaan selkeästi, että 2-vaikeusasteen niskan retkahdusvammoissa toimintahäiriö ei sinällään ole yhteydessä vamman syntymekanismiin (retkahdus), vaan niskalihasten toimintahäiriön todetaan olevan yleinen oire kroonisissa niskakiputapauksissa:

Cervical muscle dysfunction in chronic whiplash-associated disorder grade 2: The relevance of the trauma
Conclusions. It appears that the cervical muscle dysfunction in patients with chronic whiplash-associated disorder Grade 2 is not related to the specific trauma mechanism. Rather, cervical muscle dysfunction appears to be a general sign in diverse chronic neck pain syndromes.

(KÄÄNNÖS: Johtopäätöksiä. Tutkimuksen mukaan 2-asteen krooniseen whiplash-vammaan liittyvät niskalihaksiston toimintahäiriöt eivät liity vamman syntymekanismiin eli retkahdukseen. Ennemminkin vaikuttaa siltä, että niskalihaksiston toimintahäiriöt liittyvät yleensäkin erilaisiin kroonisesti kipuileviin niskoihin.)

Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

Manuaalinen suuntaus, niskan retkahdusvamma

ViestiKirjoittaja fedja » 04 Touko 2009, 18:13

Kiitti selkeästi esitystä asiasta ü. Nyt pysyin minäkin perässä. Tässä on ilmeisesti kyseessä nyt voimakkaasti manuaalista käsittelyä kannattava kuntoutushaara stabilisoivien harjoitteiden lisäksi? Toiselle manuaalinen on ilmeisesti mobilisointia, toiselle niksautusta. Minulla on sellainen käsitys tullut jutellessa retkahdusvammaisten kanssa, joilla on yläniskan ligamenttivaurio, että niskaa ei saa niksautella. Hyvä jos saa mobilisoida tai työntää edes sormia koko yläniskaan.

Mitä eroa on jännityspäänsäryllä ja kaularankaperäisellä päänsäryllä? Eikö jännityspäänsärky voi olla myös kaularankaperäinen? Ja mitä tuo kaularankaperäinen yleensä ottaen tarkoittaa?

Onko lumbo lanneranka ja mikä on pelvis?

Mikä on 2. asteen krooninen whiplash-vamma?

Käsitelläänköhän tässä aineistossa ainoastaan Whiplash-vammaa poissulkien vammautuneet, joilla on yläniskan instabiliteetti ja henkilöt, joilla on Whiplash + aivovamma. Siis, että minkähän tasoinen Whiplash-vamma tässä aineistossa ja kuntoutusmenetelmässä on kyseessä?

Ortonilla kuntoutus aloitettiin juurikin lantion alueen hallinnasta ja niin monessa muussa paikassakin on ohjattu lantion hallintaa.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Kaularankalihasten virhetoiminta, Whiplash

ViestiKirjoittaja fedja » 04 Touko 2009, 18:34

Tuo viimeinen linkki tais olla julkaisusta
Spine 2002, vol. 27, no10, pp. 1056-1061.
Cervical muscle dysfunction in chronic whiplash-associated disorder grade 2: The relevance of the trauma

Minua tutkijatyyppinä kiinnostaa mistä lehdestä joku artikkeli on. Sen perusteella voi vähän päätellä artikkelin tasoa. Ei nyt aina.

Muuta y.o. jutusta. Elektromyögraafisin menetelmin (Onkohan tuo ENMG) tutkittiin ylempien trapezius-lihasten aktivaatiota ennen ja jälkeen tiettyjen liikeharjoitteiden teon. Tutkimuksen testin tulokset eivät juurikaan eronneet 2. asteen krooniset Whiplash-vammaisten ja kroonisista niskakipuisista kärsivien kesken. Tutkimuksessa tuli esille, että Whiplash-vammaisilla on taipumusta korkempaan lihasaktivaatioon, mutta muuten ryhmien tulokset eivät eronneet toisistaan.

Jutussa otetaan esille, että biopsykososiaalisesta näkökulmasta katsottuna Whiplash-vamma ei kroonisen niskakivun syy, vaan riskitekijä vastesysteemille, joka aiheuttaa kroonisen niskakivun. Tutkimustensa perusteella kirjoittajat väittävät, että asia on näin. Eli että oireet eivät johdu vammasta, vaan, että vamma on riskitekijä kivuille. Minun mielestä kohtuullisen kapea-alainen väite. Tätä depaattiahan vamman tienoilta käydään jatkuvasti. Pystytäänkö yhden tyyppisten lihasten aktivaatiotason mittauksella ja sen samankaltaisuudella muihin kroonisiin niskavammaisiin nähden tekemään kyseinen tulkinta. Minun mielestä ei.

Tossa jutussa ei oteta ollenkaan huomioon kalvotasoa, kalvoshokkia ja ligamentti-/lihasrepeämiä. Minusta tutkimustulos kertoo vain sen, että kaularankalihasten virhetoiminta on saman tyyppinen 2. asteen kroonisilla Whiplash-vammaisilla ja kroonisesta niskakivusta kärsivällä.

Jotta juttua vois muuten kommentoida, pitäisi tietää aineistokoot yms, että mitkä voi peittyä statistiikan alle. Nyt mää luin ainakin vaan tiivistelmän jutusta
Viimeksi muokannut fedja päivämäärä 04 Touko 2009, 18:38, muokattu yhteensä 1 kerran
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Re: Manuaalinen suuntaus, niskan retkahdusvamma

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 04 Touko 2009, 18:38

fedja kirjoitti:Kiitti selkeästi esitystä asiasta ü.
Kiitoksia vaan ohjauksesta, pomo. :D Yksin mä en oliskaan sitä saanut noin selkeeks. Ehkä pitäis sitten viljellä noita yhteenvetoja jatkossakin. Ans kattoo ny...

fedja kirjoitti:Tässä on ilmeisesti kyseessä nyt voimakkaasti manuaalista käsittelyä kannattava kuntoutushaara stabilisoivien harjoitteiden lisäksi? Toiselle manuaalinen on ilmeisesti mobilisointia, toiselle niksautusta.
No, en ihan tarkkaan tiedä, mitä asiantuntijat sillä manuaalisella käsittelyllä tarkoittavat, mutta ymmärtääkseni manipulointi, mobilisointi ja kaikki kevytkin käsittely lasketaan siihen. Jäsenkorjauskin on sitä, ja sekin on parhaimmillaan aikas pehmeää. Samoin klassinen osteopatia on pehmeää ja osteopaatithan voi erikoistua vaikka kraniaaliosteopatiaan tai siihen kraniosakraali-osteopatiaan, ja eiköhän ne oo aika lähellä sitä sun diggaamaa pehmeetä craniosacraaliterapiaa?

Olen ymmärtänyt yleensäkin niin, että sillä manuaalisella käsittelyllä edesautetaan rangan palautumista normaaliin liikkuvuuteensa ja edistetään rangan mahdollisuutta palautua. Kun liikkuvuus palaa normaalimmaksi, on tukilihaksistonkin taas mahdollista toimia normaalimmin ja silloin niillä harjoitteillakin voi olla parempi teho. Näin olen ymmärtänyt.


fedja kirjoitti:Mitä eroa on jännityspäänsäryllä ja kaularankaperäisellä päänsäryllä? Eikö jännityspäänsärky voi olla myös kaularankaperäinen? Ja mitä tuo kaularankaperäinen yleensä ottaen tarkoittaa?
Mietin ihan samaa. Osaiskohan tähän joku vastata?

fedja kirjoitti:Onko lumbo lanneranka ja mikä on pelvis?
Lumbo tai lumbar on juu lanneranka ja pelvis on lantio. Monesti käyttävät myös termiä lumbopelvinen, jolla sitten tietty näiden alueiden yhdistelmää tarkoitetaan. Mitenkähän lumbopelvisen kääntäis suomeks? :shock:

fedja kirjoitti:Mikä on 2. asteen krooninen whiplash-vamma?
Eiköhän se tarkoita sitä WAD-asteikon mukaista 2-tason määritystä? Sinä kai sen asteikon paremmin tiedät kuin minä?

fedja kirjoitti:Käsitelläänköhän tässä aineistossa ainoastaan Whiplash-vammaa poissulkien vammautuneet, joilla on yläniskan instabiliteetti ja henkilöt, joilla on Whiplash + aivovamma. Siis, että minkähän tasoinen Whiplash-vamma tässä aineistossa ja kuntoutusmenetelmässä on kyseessä?
Tota. Toi viimeisin tutkimus, johon viittasin, ei liittynyt mitenkään professori Julliin. Sillä vaan pyrin osoittamaan, etten näitä väitteitäni ihan tuulesta tempoile.

Jullin porukka oletettavasti tutkii kaikkia eriasteisia whiplash-vammoja, uskoisin näin.

fedja kirjoitti:Ortonilla kuntoutus aloitettiin juurikin lantion alueen hallinnasta ja niin monessa muussa paikassakin on ohjattu lantion hallintaa.
Mielenkiintoista. Mulle jäi mieleen, että klassinen osteo mulle ekaks sitä selitti. Että lantio on kaiken pohjana ja sen päälle rakennetaan kaikki muu. Mutta asiasta viidenteen, tulipa mieleen, että professori G. Jull on käynyt muuten Ortonissa myös luennoimassa, tais olla 2005. Löysin netistä aineiston. Suurvisiiri Jukka-Pekka Kouri oli sen tilaisuuden isäntänä.

(Edit 5.5.2009: Jullin luento Ortonissa olikin niin tuore tapahtuma kuin 4.4.2008. Tapahtuman ohjelma selviää sivulta 18 tästä linkistä: http://www.omt.org/doc/manuaali/manuaali_4_07.pdf )
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 05 Touko 2009, 13:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

Re: Manuaalinen suuntaus, niskan retkahdusvamma

ViestiKirjoittaja fedja » 04 Touko 2009, 18:48

DirtyDeeds kirjoitti:Yksin mä en oliskaan sitä saanut noin selkeeks. Ehkä pitäis sitten viljellä noita yhteenvetoja jatkossakin. Ans kattoo ny...

Eniten vaikutti selkeyteen jaottelu pieneen pätkiin.

DirtyDeeds kirjoitti:
fedja kirjoitti:Mikä on 2. asteen krooninen whiplash-vamma?
Eiköhän se tarkoita sitä WAD-asteikon mukaista 2-tason määritystä? Sinä kai sen asteikon paremmin tiedät kuin minä?

No, jos siinä ois puhuttu WAD:sta, niin silloin se olisi tarkoittanut sitä. Tuota jutussa ei ollut, niin jätetään avoimeksi eli ei tiedetä keistä he puhuvat ü.

DirtyDeeds kirjoitti:Jullin porukka oletettavasti tutkii kaikkia eriasteisia whiplash-vammoja, uskoisin näin.

Niin, oletettavasti DD ü. No, jos se joskus selviäis kestä puhuvat. Ja sitten jos joku kuntoutus auttaa 80%:lle Whiplash:ejä, niin sinne jää sitten marginaaliin ne muut vakavemmat Whiplash:it. Joo, en voi kommentoida tätä, kun en tunne asiaa. Tuolla on kuiteskin suuri merkitys.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Manipulaatiohoito

ViestiKirjoittaja fedja » 04 Touko 2009, 18:55

Manipulaatiohoidot

Yllä olevassa linkissä on aika selkeästi kerrottu, mitä manipulaatiohoito tarkoittaa.

Jutussa on myös mitkä ovat vasta-aiheita l. minkälaisissa tapauksessa manipulaatiota ei tulisi käyttää. Tuore niskavamma oli yksi manipulaation vasta-aihe. Hyvä juttu näytti olevan, vaikka ihan kokonaan en lukenut läpi.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 06 Kesä 2009, 19:45

(Lähde: Whiplash, Headache and Neck Pain, 2008, G. Jull,
valittuja paloja luvusta Niskakipujen aiheuttamat muutokset niskan lihastoiminnassa)


(DD: Tässä suomennoksessani olevat asiat koskevat ymmärtääkseni kaikkia niskakipuisia, oli sitten kyseessä whiplash-, kaularankaperäiset tai jännitysniska- tms. lähtöiset niskakivut.)


Niskakipujen aiheuttamat muutokset niskan lihastoiminnassa



Kuntoutusliikkeiden valitseminen ja tilanteen mukainen kohdentaminen

Niskan lihastoiminnassa tapahtuneet muutokset kroonisen niskakivun tapauksissa johtunevat kahden perussyyn erilaisista yhdistelmistä, eli muuttuneesta hermoston signaloinnista/viestinnästä lihaksille ja lihasten muuttuneista ominaisuuksista. Tästä syystä kroonisesta niskakivuista kärsivien kuntoutuksessa pitäisi ottaa huomioon aina kyseisessä potilaassa löydetyt sekä ääreishermoston/lihaksiston että keskushermoston toiminnan muutokset. Tätä näkökulmaa tukee myös joukko kliinisiä tutkimuksia, joissa tutkittiin erilaisten terapeuttisten kuntoutusohjelmien tehokkuutta niskalihasten normaalin toiminnan palauttamisessa.

Esimerkkinä todettakoon, että alhaisen kuormituksen harjoitusohjelma kraniokervikaalialueen koukistajille eli syville pään nyökkääjälihaksille (longus colli ja longus capitis -lihaksille) osoittautui tehokkaaksi. Ohjelman seurauksena syvät pään nyökkääjälihakset aktivoituivat nopeammin vartalon asentoa muutettaessa ja niiden kyky ylläpitää kaularangan normaalia ryhtiä pitkään jatkuneen istumisen aikana parani. Vastaavia hyötyjä ei tutkimuksessa saatu aikaan harjoittamalla niskalihaksia 6 viikon ajan käyttämällä kovemman kuormituksen voima- ja kestävyysharjoittelua.

Kuva
(KUVA. Longus colli-, longus capitis- ja sternocleidomastoid-lihakset)

Tästä huolimatta on muistettava, että kovemmankin kuormituksen harjoitteluohjelmaa tarvitaan niskan kuntoutuksessa, jotta saadaan vahvistettua niskan sternocleidomastoid- ja scalenus-lihaksia ja estettyä niiden ennenaikainen väsyminen. Kovemman kuormituksen harjoitteluakin siis tarvitaan niskalihaksien vahvistamiseksi, mitä ei välttämättä saada aikaan alhaisen kuormituksen ohjelmilla. Tämä havainto on myös linjassa alaselkätutkimuksen sen havainnon kanssa, että pelkästään alhaisen kuormituksen aktivaatioon perustuva ohjelma selän multifidus-lihaksille ei ole riittävä multifidus-surkastuman korjaamiseksi kroonisen alaselkäkivun tapauksissa.

Kuva
(KUVA. Niskan scalene-lihakset)

Terapeuttisen kuntoutusohjelman räätälöinnin tarvetta korostavat myös tutkimukset, joissa on havaittu osittaisia muutoksia lihasryhmän sisällä tai alueiden sisällä kivun seurauksena. Esimerkiksi tutkimuksessa toteutettu polvinivelen nesteytys aiheutti ensisijaisesti aktivaation estymisen vastus medialis-lihaksessa, joka on osa etureiden ojentaja eli quadriceps-lihasryhmää. Tutkimuksissa kaularangassa rasvakertymät rectus capitis posterior minor- ja major-lihaksissa samoin kuin multifidus-lihaksissa olivat selkeimmin havaittavissa juuri tietyillä niveltasoilla.

Neuromuskulaaristen muutosten osalta puolieroja on myös osoitettu olevan potilailla, joilla kipu on toispuolista. Esimerkiksi kaularankaperäisessä päänsäryssä semispinalis cervicis -lihaksessa tapahtuu surkastumista samalla puolella kuin päänsärky esiintyy, ja yksipuolisesta niskakivuista kärsivillä sternocleidomastoid-lihaksen kestävyys on laskenut juuri kivuliaalla puolella niskaa. Eräs kokeellinen tutkimus havaitsi myös, että jopa saman lihaksen sisällä voi toiminta muuttua alueellisesti erilaiseksi kokeellisesti aiheutetun kivun seurauksena. Nämä tutkimukset osoittavat, että kuntoutusliikkeet pitäisi valita tarkan ja huolellisen neuromuskulaaristen muutosten tutkimisen perusteella ja niiden pitäisi olla täsmällisesti kohdennettu juuri kyseisestä potilaasta löydettyihin normaalista toiminnasta ja tilasta poikkeaviin eroihin.



Aikainen kuntoutus

Niskan lihasten motorisen kontrollin muutosten on tutkimuksissa havaittu tapahtuvan nopeasti niskakivun alkamisen jälkeen. Kokeelliset kipututkimukset ovat myös osoittaneet, että kipu aiheuttaa välittömän ja monimutkaisen lihastoiminnan uudelleen organisoitumisen. Mikäli näitä lihasten motorisen kontrollin muutoksia ei onnistuta aikaisessa vaiheessa kuntouttamaan, siitä voi pidemmällä tähtäimellä olla seurauksena tiettyjen lihasten tai lihasten osien surkastumista. Tätä onkin havaittu kroonisesta niskakivuista kärsivillä ihmisillä. Nämä tutkimustulokset korostavatkin sen tärkeyttä, että tähän muuttuneeseen neuromotoriseen kontrolliin päästään ajoissa puuttumaan oikealla ja täsmällisellä kuntoutuksella.



Kivuton kuntoutus

Mikäli kuntoutusliikkeet aiheuttavat kipua, niistä ei todennäköisesti ole hyötyä kaularangan normaalin motorisen kontrollin palauttamisessa. Tämä johtuu siitä, että kipu aiheuttaa automaattisesti muutoksia lihastoiminnassa. Tästä johtuen harjoitteiden tyyppi, kuormittavuus ja toistot pitäisi räätälöidä potilaskohtaisesti niin, että em. kriteeri täyttyy. Myös muilla kipua helpottavilla hoitomuodoilla on näin ollen tärkeä osansa motorisen kontrollin häiriöiden kuntouttamisessa.



Loppupäätelmät

Kipu aiheuttaa välittömän muutoksen kaularangan lihastoiminnassa. Tästä syystä niskakivusta kärsivillä ihmisillä on todettu monimutkaisia neuromuskulaarisia muutoksia niskan toiminnassa. Näitä muutoksia ovat muutokset kaularangan motorisessa kontrollissa samoin kuin muutokset lihaksistossa, kuten tiettyjen lihassäikeiden surkastuminen ja muutokset lihaksien hiusverisuoniston aineenvaihdunnassa. Jatkuvasti lisääntyvä tietämyksemme niskakipujen aiheuttamista muutoksista kaularangan toiminnassa on ohjannut kuntoutusta siihen suuntaan, että moniammatillisessa kuntoutuksessa mukana käytettävä terapeuttinen harjoittelu on entistä tarkemmin potilaskohtaisesti räätälöityä. Lisäksi kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että kuntoutuksen räätälöinnin pitäisi perustua potilaskohtaisesti tehtyihin tarkkoihin tutkimuksiin, joissa nämä edellä mainitut neuromuskulaariset muutokset on tarkasti havainnoitu. Kuntoutusharjoitteiden pitäisi tämän lisäksi olla tarkasti suunniteltu ja tarkennettu korjaamaan juuri nämä potilaan neuromuskulaarisessa järjestelmässä löydetyt viat ja puutteet.

(Lähde: Whiplash, Headache and Neck Pain, 2008, G. Jull,
valittuja paloja luvusta Niskakipujen aiheuttamat muutokset niskan lihastoiminnassa)
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 22 Helmi 2011, 17:32

Tästä osoitteesta ( http://www.omt.org/doc/manuaali/Manuaali_2-3_2008.pdf ) löytyy ainakin pari mielenkiintoista suomenkielistä artikkelia niska-kuntoutuksesta:


Tässä on referoitu suomeksi Gwendolen Jullin esitelmä, sivu 8:
Toiminnallinen niskakipu

SMLY:n järjestämä koulutuspäivä aurinkoisena
huhtikuun päivänä houkutteli runsaslukuisen
lääkäreistä, fysioterapeuteista ja muista
manuaalisen terapian ammattilaisista koostuvan
kuulijakunnan Ortoniin. Vetonaulana toimi
australialainen fysioterapian professori Gwendolen
Jull. Mielenkiintoisen ja antoisan päivän aiheena oli
Therapeutic exercise for cervical disorders. Luento
oli yhteenveto edellisellä viikolla Levillä pidetystä
koulutuksesta ja tarjosi kattavasti tutkittuun tietoon
pohjautuvaa teoriatietoa sekä käytännön vinkkejä
niskakipupotilaan diagnostisointia ja hoitoa varten.



Ja tässä on kuvattu edelliseen perustuen käytännön kuntoutusharjoittelua, sivu 12:
Suunnitelmallisella harjoittelulla eroon niskakivuista - Harjoittelu, sisältö ja annostelu

Fysioterapeutin on kyettävä tunnistamaan liikehäiriöt,
hallittava erilaisia harjoittelumenetelmiä ja osattava
annostella harjoittelu potilaalle optimaalisesti. Sen lisäksi
edellytetään kliinisiä taitoja tarkoituksenmukaisen
terapeuttisen harjoittelun toteuttamiseksi. Harjoittelun
yksilöllisten tavoitteiden asettaminen, harjoittelun
vaikuttavuuden mittaaminen ja arviointi ovat erottamaton
osa niskakipupotilaan terapeuttista harjoittelua (2). Tässä
artikkelissa tarkastellaan terapeuttisen harjoittelun tavoitteita,
sisältöä ja harjoittelun annostelua.


...


Terapeuttisen harjoittelun lähestymistavat niskakivun kuntoutuksessa

Niskakivun kuntoutuksessa käytettävät harjoittelumetodit voidaan jakaa seuraavasti:

1. Sensomotorisessa / proprioseptiivisessa harjoittelussa (3) erilaisilla niskan asentotunto-, katseen kohdistamis- ja tasapainoharjoitteilla sekä silmä-niskakoordinaatiota parantavilla harjoitteilla pyritään korjaamaan kaularangan asentotunnossa, okulomotorisessa kontrollissa ja tasapainossa ilmenevät häiriöt. Harjoitteet kohdistetaan etenkin
subokkipitaalilihaksiin ja alueen sensomotorisiin refleksiyhteyksiin.

2. Motorisen kontrollin (asento- ja liikehallinta) (4) harjoitteluun sisältyvät kaularangan ja s k apulothora k aa l i s t en l iha s t en matalaintensiteettiset harjoitteet, jotka niskan osalta kohdistuvat erityisesti kraniokervikaalisiin fleksorilihaksiin. Tässä lähestymistavassa pyritään kraniokervikaalisten lihasten kestävyysominaisuuksia ha r j oi tt ama l la pa rant amaan l ihasten kykyä hallita kaularangan lordoosia ja segmentaalista stabiliteettia sekä kehittää pinnallisten ja syvien kaulan alueen lihasten koordinaatiota.

3. Lihaskestävyys- ja voimaharjoittelu (5) koostuu puolestaan korkeaintensiteettisistä kaulan ja niskan lihasten harjoitteista, joiden tavoitteena on lihasten kestävyys- ja voimaominaisuuksien parantaminen ja kaularangan alueen kuormituskestävyyden lisääminen.

Kaikilla näillä harjoittelumenetelmillä on yhteisenä tavoitteena kivun vähentäminen ja toimintakyvyn lisääminen. Niin sensomotorisen, motorisen kontrollin kuin kestävyys- ja v o im a h a r j o i t t e l u n k i n v a i ku t u s riippuu siitä, kohdistuvatko harjoitteet oikeisiin rakenteisiin ja toimintoihin sekä onko harjoitteluannos riittävä toivotun vasteen aikaansaamiseksi. Kestävyys- ja voimaharjoitteluohjelmassa noudatetaan harjoittelun tunnettuja perusperiaatteita, kuten ylikuormittamista, progressiivisuutta, spesifisyyttä, yksilöllisyyttä ja harjoitusvaikutuksen ylläpitämistä (6). Sensomotorisen ja motorisen kontrollin ohjelmissa voidaan niin ikään soveltaa edellä mainittuja periaatteita, mutta koska kyse on näiden menetelmien kohdalla myös uusien motoristen taitojen ja kehonkäyttötapojen oppimisesta on motoriseen oppimiseen liittyvät teoriatkin hallittava. Varsinaisen ohjelman suunnittelussa on esitietojen, haastattelun ja kliinisen tutkimisen tulosten lisäksi huomioitava useita eri muuttujia. Harjoitteiden valinta, harjoitteiden järjestys, taukojen pituus, liikenopeus, lihaksen toimintatapa harjoitteiden aikana, harjoittelun ja k s o t t ami n e n , h a r j o i tu s o h j e lm a n k e s t o s e k ä ku o r mi t u k s e n intensiteetti ja harjoitustyömäärä vaikuttavat suoraan siihen millaisia vaikutuksia kehon rakenteisiin ja toimintoihin harjoittelulla aikaansaadaan
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu


Paluu Hoidot ja kuntoutus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa