Selän kuntoutus Australian malli poikkeuksellisen tehokas!

Fysioterapia - Manipulaatiohoidot - Muu kuntoutus - Kirurgia - Lääkkeet - Luontaishoidot - Elmotinin fysioterapiavinkit

Selän kuntoutus Australian malli poikkeuksellisen tehokas!

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Huhti 2009, 02:30

Selän kuntoutus Australian malli poikkeuksellisen tehokas!

Moi! En sitten saanut aamuyöstä unta, joten ajattelin taas kirjoitella levottomia...

Tällä kertaa paasaan uudesta löydöstäni, nimittäin Australialaisten fysioterapeuttien vuosituhannen vaihteessa kehittämästä kuntoutusmenetelmästä, joka tieteellisten tutkimusten perusteella lyö laudalta kaikki muut tutkitut kuntoutusmenetelmät. Usein toistettu faktahan on, että akuutti selkäkipu paranee 90 %:ssa tapauksia 8 viikon aikana. Surkuhupaisaa tässä on se, että paranemisprosentti on tutkitusti sama riippumatta siitä saako ihminen vaikkapa perinteistä fysioterapiaa vaivaansa tai ei yhtään minkäänlaista hoitoa. Toisin sanoen sen kuntoutuksen vaikuttavuus on tasan nolla. Niinpä ei olekaan ihme, että meillä on kroonisia selkäpotilaita enemmän kuin riittämiin.

Uuden OMT-fyssarini käyttämä metodi näyttää noudattelevan aika lailla tätä Australian mallia, ja aion jatkossakin katsoa, että kuntoutus on sen suuntaista. Aiheesta lukemani kirjan perusteella olen nimittäin hyvin vakuuttunut tästä metodista. Lukemani kirja oli aivan erinomainen, ja aukaisi minulle vihdoin viimein kunnolla ymmärryksen siihen, mihin paljon vouhotettujen syvien lihaksien kuntoutus perustuu. Se on myöskin tarjonnut erityisen hyvät perustelut ja syyt siihen, miksi toistaiseksi allekirjoittaneenkaan kuntoutus ei ole edennyt vuosien varrella yhtään mihinkään. Aika sitten näyttää tehoaako kuntoutus, mutta alan olla toiveikas!

Mainostamani kirja on siis kanadalaisen fysioterapeutin Rick Jemmettin kirjoittama opus. Kirjassa kuvattu Australian malli perustuu viimeisimpään tieteelliseen tutkimustietoon ja siltä pohjalta kehitettyyn ratkaisuun, ei siis näppituntumaan ja kauniisiin ajatuksiin niinkuin monet muut. Samoin kirjassa perustellaan asiat tieteelliseen tutkimukseen perustuen, kuitenkin selkokielellä. Tästä kirjasta on siis kysymys:

Spinal Stabilization: The New Science of Back Pain, 2nd Edition
Kuva

Tässä puheenvuorossani perustan kaiken tämän kirjan oppeihin. En ole faktoja itse tarkistanut, mutta luotan tässä tapauksessa kirjoittajaan.

AUSTRALIAN MALLIN TOIMIVUUS TUTKITUSTI
Mallin nimi on alkukielellä Australian Spinal Stabilization Method. Tutkimusten mukaan sen mukaisesti kuntoutetuilla selkäpotilailla oli 12 kertaa pienempi todennäköisyys kokea uusi selkäkipuepisodi hoitoa seuranneen ensimmäisen vuoden aikana kuin muilla potilailla. Lisäksi kolmen vuoden seurantajaksolla tällä mallilla kuntoutetuista potilaista ainoat uusista selkäkipuepisodeista raportoineista tapauksista kaikki johtuivat uudesta selkävammasta. Kirjoittajan mukaan näin huimia tieteellisesti vahvistettuja tuloksia ei ole voinut raportoida mikään muu kuntoutusmetodi.

Ennen kuin päästään itse asiaan, pitää määritellä muutamia käsitteitä. Kirjassa selkärangan pehmytkudokset on toiminnallisuutensa perusteella jaettu kolmeen luokkaan.

SYVÄN KERROKSEN KUDOKSET → asentotunto
Tähän syvään kerrokseen lasketaan kuuluvaksi välilevyt, ligamentit eli nivelsiteet ja syvimmät hyvin pienet lihakset, jotka kiinnittyvät kahteen-kolmeen vierekkäiseen nikamaan. Näiden kudosten tärkein tehtävä on tuottaa keskushermostolle tietoa nikamien eli selkärangan nivelten kulloisestakin asennosta ja liikkeestä. Tätä asento- ja liiketuntoa kutsutaan myös proprioseptiikaksi.

KESKIMMÄISEN KERROKSEN KUDOKSET → selkärangan nivelten stabilointi
Syvän kerroksen keskushermostolle välittämän asento- ja liiketietojen perusteella keskushermosto säätelee keskimmäisen kerroksen kudoksia syviä stabiloivia lihaksia siten, että rangan nivelet stabiloidaan eli tuetaan näiden lihasten toimesta sekä paikallaan ollessa että kaikissa liikkeissä. Nämä syvät lihakset toimivat tavallaan kuin dynaamisesti mukautuvina nivelsiteinä rankaa tukiessaan. Osa näistä lihaksista ylittää vain yhden nikamavälin ja osa kaksikin nikamaväliä.

ULOMMAN KERROKSEN KUDOKSET → liikkeiden suorittaminen
Tämä kerros koostuu ns. pintalihaksista, jotka suorittavat kaikki voimaa tai yleensäkin liikettä vaativat toimet. Keskimmäisen kerroksen syvien lihasten päätehtävänä on näissä liikkeissä tukevoittaa ranka, vaikka ne saattavat myös hiukan auttaa joidenkin liikkeiden suorittamisessa.


AUSTRALIAN MALLIN LÄHTÖKOHDAT
Mallin kehittäneet fysioterapeutit lähtivät liikkeelle kaikkein viimeisimpien tutkimustietojen pohjalta. Tarkoituksena oli löytää ratkaisu seuraaville toisiinsa liittyville ja kaikkein keskeisimmille tieteellisesti todetuille ongelmille eri selkävaivoissa:

- Tutkimusten mukaan sekä akuuteissa selkäkiputapauksissa että hitaasti etenevissä kulumaongelmissa selkärangan niveliin kehittyy ylimääräistä liikkuvuutta. Tämä ylimääräinen liikkuvuus on niin pientä, ettei sitä esim. normaaliröntgenillä voida havaita. Eräässä tapauksessa oli mitattu 0,5 mm ylimääräinen liike. Tämän ylimääräisen liikkuvuuden suurin ongelma on se, että syvimmän kerroksen asentosensorit alkavat lähettää keskushermostolle virheellistä ja ristiriitaista asentotietoa.

- Samanaikaisesti asentotunnon virheellisten signaalien perusteella hermosto ei pysty kunnolla aktivoimaan rankaa stabiloivia syviä lihaksia, joten syvät lihakset eivät enää optimaalisesti aktivoidu tukemaan rankaa aina tarvittaessa. Toinen syviä lihaksia ohjaavia hermoja passivoiva tekijä on kipu.

- Seurauksena edellisistä on, että keskushermosto yrittää tuottaa rangalle tarvittavan stabiliteetin pintalihaksia käyttämällä. Tästä on monesti seurauksena lihasspasmeja eli kramppeja.


RATKAISU PERIAATETASOLLA

ASENTOTUNNON UUDELLEENKOULUTTAMINEN - Lyhyesti kuvattuna tässä kuntoutusmallissa edellä mainitut ongelmat pyritään ratkaisemaan kouluttamalla hermosto uudelleen. Syvimmälle kerrokselle pitää kehittää taas parempi asento- ja liiketunto hermostoa uudelleenkouluttamalla, koska täsmällinen liike- ja asentotunto on ehdoton edellytys keskushermoston kyvylle ohjata rankaa stabiloivia syviä lihaksia. Tämän asentotunnon kehittämiseen käytetään erityisesti kaikenlaisia tasapainoa haastavia harjoituksia. Näissä voidaan hyödyntää vaikka jumppapalloja, tasapainolautoja, yhdellä jalalla tasapainoilua jne. Asentotunnon kehittyessä tässäkin harjoitteiden vaativuustasoa progressiivisesti nostetaan.

STABILOIVIEN LIHASTENHALLINNAN UUDELLEENOPETTELU Vaikka asentotunnon kehittäminen on ehdoton edellytys syvien lihasten optimaaliselle hallinnalle, tieteelliset tutkimukset osoittavat, että hermosto ei ala itse automaattisesti uudelleen tilanteen helpottaessa entiseen tapaan ohjaamaan näitä stabiloivia lihaksia. Niinpä hermostolle täytyy näidenkin lihasten hallinta uudelleen opettaa ja se aloitetaan opettelemalla ensin tahdonalaisesti hallitsemaan näitä lihaksia, jotka normaalisti toimivat automaattisesti. Ensin nämä tahdonalaiset lihakset pitää oppia aktivoimaan ja hallitsemaan paikallaan ollessa, jonka jälkeen edetään dynaamiseen hallintaan eli pidetään ne aktiivisena vaikka jonkin raajan liikkeen aikana. Tämä kuten edellinenkin vaihe vaatii ehdottomasti osaavan fysioterapiaohjauksen, jotta harjoitukset tehdään oikein ja samalla mahdolliset liikehäiriöt tulee korjattua.

Tärkeänä yksityiskohtana mainittakoon, että tutkimustiedon perusteella on tärkeää, että kuntoutuja hallitsee yhtäaikaisen sekä poikittaisen eli syvän vatsalihaksen että selän multifiduksien tahdonalaisen aktivoinnin. Tätä yhtäaikaista aktivaatiota käytetään sitten kuntoutusliikkeissä. (Omalta osaltani voinkin muuten todeta, että vasta viime syksynä ensimmäisen kerran fysioterapeutti ohjasi minua myös tähän syvien selkälihasten tahdonalaiseen aktivoimiseen. Sitä ennen on aina tyydytty syvän vatsalihaksen ja/tai lantionpohjan lihasten aktivoimiseen ja on sanottu, että ne automaattisesti aktivoivat selän syvät lihakset eli nämä kuuluisat multifidukset. Kaksi fysioterapeuttia jopa testasi multa, että syvät selkälihakset aktivoituvat, kun lantionpohjalihakset oli aktivoituna ja liikautin kättäni. Tässä kirjassa esitetyn tutkimuksen ja näkemyksen perusteella se ei riitä, vaan myös syvät selkälihakset tulee kyetä tahdonalaisesti aktivoimaan harjoituksissa. Ehkäpä tässä on yksi tärkeä syy allekirjoittaneenkin huonoon kuntoutusmenestykseen...)

Kuva
Ulomman kerroksen eli pintalihasten jumppaamisella ei selkäongelmista kuntoutumisen suhteen liene mainittavaa merkitystä. Lienee vain olennaista, että pintalihasten ja syvien lihasten yhteistoiminta paranee syvien lihasten harjoituksilla sellaiseksi, että mahdolliset liikehäiriöt on saatu eliminoitua ja lihasten aktivaatiomalli eli työnjako palautuu normaaliksi. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että monesti selkäkivuissa potilaalla syvien lihasten vajaatoiminta ja siihen mahdollisesti liittyvä liikehäiriö - keskittyy vain yhden nikaman tasolle ja vain toiselle puolelle.

Jes, tämä oli tällainen keskiyön harjoitelma, toivottavasti saitte itse kukin jotain irti kirjoituksestani. Lisäksi lienee syytä todeta, että tällaisenkin kuntoutusohjelman yhteydessä tai ennen sitä on syytä tutkia myös mahdolliset rangan dysfunktiot. Oikean lainenkaan kuntoutusohjelma ei toimine optimaalisesti, jos ranka ei voi dysfunktioiden takia toimia normaalisti. Näitä tuki- ja liikuntaelimistön dysfunktioita eli nikamalukkoja ja virheasentoja voi hoidattaa vaikkapa kiropraktikolla, osteopaatilla, naprapaatilla, OMT-fysioterapeutilla ja kansanparantajilla. Erityisen hankala ja vaikea löytää tuntuu olevan mm. SI-nivelen virheasento, jonka varsin harvat osaajat osaavat korjata. Samoin jalkojen asento- yms. virheet on hyvä tutkia, koska ne voivat aiheuttaa vääriä liikemalleja ylöspäin ja olla vaikkapa selkäkipujen syynä.

Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa näistä lähteistä:
SPINAL SEGMENTAL STABILIZATION:
Specific Exercises For Deep Stabilizing Muscles
Of The Back & Abdominal Wall


Lumbopelvic Core Muscle Training & Strengthening Practice

Integration of Inner & Outer Units
Paul Hodges: 3 Stages / 8 Steps
Cognitive stage. The cognitive stage consists of formal motor skill training. This is the time when the patient is improving the perception of the skill. He or she needs to understand the task and know what it feels like. The physical therapist needs to provide instructions, visual cues, mental imagery, optimal body positions or postures, and various facilitation/feedback techniques to help produce the ideal response. It is also necessary to provide or use various techniques including feedback to decrease over-activity of global muscles. Next, we work on improving precision of the skill.

Associative to automatic stages. The associative stage is where the patient has "got the idea," so he or she needs repeated practice of the skill for thousands of repetitions to develop a motor program and thereby progress to the automatic stage. The idea is to decrease the facilitation/feedback techniques as one progresses toward the automatic stage. We also start with a simple, non-functional task in unloaded positions and gradually progress to complex, functional, upright tasks while gradually adding load and speed. The following are the eight steps of progression he lists...

Steps of progression.
1. Independent activation of transversus abdominis and multifidus.
2. Independent co-activation of transversus abdominis and multifidus.
3. Improve precision.
4. Co-ordination of breathing.
5. Function: static tasks
6. Function: Light dynamic tasks.
7. Local and global co-activation.
8. Specific functional retraining.
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 09 Tammi 2011, 13:51, muokattu yhteensä 2 kertaa
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 28 Huhti 2009, 16:12

DD, kiitos! Eri hyvää tekstiä. Olen onnellinen, että fysioterapeuttini etenee tämän mallin mukaisesti. =) Paljon ollaan jo saatu aikaan, vaikka vasta "alussa" ollaankin.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 31 Touko 2009, 20:54

Australian malli eli motorisen kontrollin kuntoutusmalli - osa 2




MOTORISEN KONTROLLIN KUNTOUTUSMALLIN KEHITTÄJIEN KIRJOITTAMA KIRJA

Olen tähän malliin perehtynyt viime aikoina tarkemmin tutkimalla mallin luoneiden tiedemiesten uudempaa päivitettyä versiota kirjastaan, jossa he kuvaavat mallinsa ja sen tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat lähtökohdat. Tämä uudempi versio kirjasta on ilmestynyt 2004 ja sen voi halutessaan tilata vaikkapa Amazon.co.uk -kirjakaupasta. Samoin Amazonin sivuilla on mahdollista esikatsella kirjaa ja tutustua muun muassa sen sisällysluetteloon. Tässä linkki ja kirjan kansi:

Therapeutic Exercise for Lumbopelvic Stabilization: A Motor Control Approach for the Treatment and Prevention of Low Back Pain

Kuva

Ja kirjan suomenkielinen versio: Terapeuttinen harjoittelu ja keskivartalon hallinta - motorisen kontrollin näkökulma alaselkäkivun hoidossa ja ennaltaehkäisyssä

Kuva




SUOMALAISTEN FYSIOTERAPEUTTIOPISKELIJOIDEN LOPPUTYÖ AIHEESTA ("Toiminnallinen harjoittelu ja pitkittynyt alaselkäkipu")

Tarkoitukseni on jossain vaiheessa kirjoittaa vähän enemmän tästä mallista ja sen käytännön toteutuksesta ja periaatteista, jahka ensin ehdin itse kunnolla perehtyä kirjaan ja sulatella asiaa. Löysin kuitenkin mallia selvittelevän kahden fysioterapeutin lopputyön netistä. Heidän lopputyönsä on varsin tuore ja hyvin kirjoitettu, joten esittelen sitä lyhyesti tässä. Siitä kiinnostuneet voivat lukea lisää SUOMEN KIELELLÄ tästä aiheesta klikkaamalla alempana olevaa lopputyön nimeä, josta pääsee lukemaan lopputyön pdf-versiota.

Lopputyön nimi on Toiminnallinen harjoittelu ja pitkittynyt alaselkäkipu. Tämän syksyllä 2008 hyväksytyn opinnäytetyön ovat kirjoittaneet Anki Fagerlund ja Ella Heiskanen.





PUUTTEELLINEN RANGAN HALLINTA JA MIKROTRAUMAT/VAURIOT

Tässä ensimmäinen mielenkiintoinen lainaus:
Pitkittyneellä alaselkäkivulla tarkoitetaan selkäkipua, joka on kestänyt yli 12 viikkoa. ( Kymenlaakson sairaanhoitopiiri: 2007). Nykyaikainen lähestymistapa alaselkäkipuja kohtaa perustuu pitkälti näkemykseen, jonka mukaan alaselkä kipu on seurausta rangan rakenteisiin kohdistuvista toistuvista mikrotraumoista, mikä on seurausta heikentyneestä stabiliteetista. (Richardson Hodges - Hides 2005 : 13). Viime aikoina tutkimuksissa on stabiliteetin luomiseen osallistuvien vartalon syvien lihasten rinnalla korostunut myös lantion ja reisien lihasten voiman, kestävyyden ja stabiliteetin vahvistamisen merkitys alaselkäkivun yhteydessä sekä erityisesti puhuttaessa urheiluvammojen ehkäisemisestä.

Rangan rakenteisiin kohdistuu siis puutteellisen rangan hallinnan ja tuen takia toistuvia mikrotraumoja, jotka pidempään kumuloituessaan voivat johtaa jonkin kudoksen pettämiseen, kuten välilevyn pullistumaan (Low Back Disorders Evidence-Based Prevention and Rehabilitation (2nd edition), 2007, Stuart McGill). McGill toteaa kirjassaan myös, että mikäli levon ja kuormituksen suhde on riittävä, elimistö kykenee kuitenkin korjaamaan nämä mikrovauriot. Jos rasitus suhteessa lepoon on kuitenkin liiallista, seurauksena voi olla kudoksen pettäminen mikrotraumojen kumuloituessa ajan saatossa.




ALASELKÄKIPUJEN RISKITEKIJÄT

Puutteellisen tukilihashallinnan lisäksi alaselkäkipujen riskitekijöistä lopputyössä mainitaan seuraavaa:
Alaselkäkipujen riskitekijöiksi on useissa tutkimuksissa todettu olevan istumatyö, staattiset työasennot, etenkin jos vartalo on eteenpäin kumartunut 21°-45° kulmassa. Työasennot, joissa toistuvat vartalon eteen taivutukset ja kiertoliikkeet, työntäminen ja vetäminen, lisäävät myös riskiä alaselkäkipuihin. Yhteistä rankaa kuormittavien työasentojen kuvauksille on niiden epäspesifit määritelmät. Määritelmistä ei suoraan käy ilmi kuinka paljon rankaan kohdistuu niissä kuormitusta. (McGill 2002 : 33.)





KUDOSVAURIOT JA LIIKEHÄIRIÖT

Tässä on lisäksi kuvattu kudosvaurion syntymisen etiologiaa ja logiikkaa:
Alaselkä kipu voi alkaa vain yhden kudoksen vaurioitumisesta, mutta siitä seuraa koko kineettiseen ketjuun biomekaanisia muutoksia ja kudosten kuormitusten muutoksia sekä vaurion leviämistä yhä edelleen muihinkin kudoksiin. (McGill 2002 ). Asentoa ylläpitävien lihasten kestävyys on välttämätöntä rangan optimaalisen asennon ylläpitämiseksi ja hallitsemiseksi. Vartaloa stabiloivat lihakset joutuvat jatkuvasti tekemään pientä asentoa korjaavaa työtä ylläpitääkseen vartalon asennon muuttumattomana kehon stabiliteettia horjuttavia vaihtelevia voimia vastaan. Lihasten väsyessä siirtyy kehon painopiste rankaa tukeville passiivisille rakenteille, jotka tukevat rankaa sen liikeradan loppua kohti. Jatkuva kuormitus väärässä paikassa aiheuttaa mekaanista ärsytystä, joka johtaa kiputuntemuksiin. (Collby - Kisner 1996:533.)


Tämä edellä oleva lainaus kertoo myös syyn siihen, miksi liikehäiriöiden poistaminen on tärkeää samoin kuin rankaa tukevien lihasten optimaalisen toiminnan varmistaminen. Jos rankaa tukevien syvien tukilihasten toiminta on häiriintynyt ja ne eivät toimi niille tarkoitetulla tavalla, hermojärjestelmä automaattisesti kompensoi tätä lisäämällä pintalihasten aktiviteettia, jolloin pintalihakset toimivat yliaktiivisesti. Pintalihaksille tämä merkitsee pidemmän päälle liian kovaa rasitusta, ja ne kiristyvät ja saattavat lopulta krampata. Pintalihakset eivät myöskään pysty tuottamaan tarvittavan tarkkaa ja optimaalista tukea selkärangalle, eivätkä siten pysty korvaamaan syvien lihasten roolia ja passiivisten kudosten ylirasitus ja ärsytys näin ollen jatkuu. (Therapeutic Exercise for Lumbopelvic Stabilization: A Motor Control Approach for the Treatment and Prevention of Low Back Pain (2nd edition), 2004, Richardson - Hodges - Hides)




STABILITEETTI JA ALASELKÄKIPU

Lopputyön tekijät kirjoittavat myös tähän aikasemmin esittelemääni "Australian malliin" perustuen vähän eri suunnalta tämän motorisen kontrollin merkityksestä, samoin kuin stabiliteetin ja alaselkäkivun suhteesta. Kirjoittavat viittaavat tässä kohdassa Carolyn Richardsonin kirjoituksiin. Richardson on nimenomaan yksi tämän mallin kehittäjistä ja nämä samat periaatteet on kuvattu myös tämän viestin alussa mainitsemassani Richardsonin, Hodgesin ja Hidesin kirjassa.

STABILITEETIN MERKITYS ALASELKÄKIPUUN

Stabiliteettilla tarkoitetaan hallittaviin rakenteisiin vaikuttavien voimien hallintaa, ja sitä tapahtuu kolmessa tasossa. Ensimmäisellä tasolla tarkoitetaan koko vartalon asennon hallintaa. Seuraava taso on lumbo-pelvisen asennon määrityksen hallinta, mikä tarkoittaa rangan ja lantion asennon hallintaa suhteessa toisiinsa. Kolmas taso on nikamien välisen asennon hallinta eli segmentaalinen kontrolli. (Richardson ym. 2005:15.) Lumbo-pelvisellä stabiliteetilla tarkoitetaan keskivartalon ja lantion alueen asennon hallintaa. Lumbo-pelvinen stabiliteetti ei ole vain staattinen asennon ylläpito prosessi, vaan lantion asennon suhde rintakehään tulee pystyä ylläpitämään myös dynaamisessa liikkeessä jo senkin takia, että rangan optimaalisen terveyden kannalta riittävä liike on välttämätöntä. (Richardson ym. 2005:14).

Lumbo-pelvisen stabiliteetin muodostamiseen osallistuu keskushermosto (CNS), rangan ja lantion passiiviset rakenteet eli luu- ja nivelrakenteet sekä rangan ligamentit sekä aktiivisena rakenteena lihakset. (Richardson ym. 2005 : 15 -16). Lantion ja rangan passiiviset rakenteet myötävaikuttavat kaikkien mainittujen
stabiliteetin elementtien hallintaan. Passiiviset rakenteet antavat kuitenkin eniten tukea liikeradan loppua kohti, mutta eivät anna riittävästi tukea neutraaliasennossa, jossa selkäranka on vähiten jäykkä. (Richardson ym. 2005:15.)

Stabiliteetista huolehtii kolmiosainen järjestelmä, joka muodostuu aktiivisesta - ja passiivisesta tukijärjestelmästä sekä niiden hallinnasta huolehtivasta järjestelmästä. Kaikki stabilaatiojärjestelmän komponentit ovat toisistaan riippuvaisia. Yhden osaalueen heikkouksia pystytään kompensoimaan muilla järjestelmän osa-alueilla. Oleellista on ymmärtää, ettei yksikään yksittäinen lihas pysty antamaan suurinta panosta stabiliteetin kaikille elementeille, vaan kyse on kokonaisuuden hallitsemisesta.(Richardson ym. 2005 :15.)

Lihasjärjestelmä on ainoastaan yhtä hyvä kuin järjestelmä joka sitä ohjaa. Tämän takia pelkkä hyvä lihasvoima ei riitä luomaan stabiliteettia vaan hermoston tulee aistia stabiliteetin vaatimukset ja aktivoida lihakset oikea-aikaisesti, oikealla määrällä ja segvenssillä sekä lopetettava lihastoiminta tarkoituksenmukaisesti. Nivelen biomekaniikan ja ryhdin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että nivelten ja lihasten optimaalinen kuormitusalue on niiden keskiliikeradalla ja keskiasennossa. Jatkuva työskentely ääriasennoissa aiheuttaa mekaanista painetta kudoksiin, mistä pitkään jatkuessaan voi aiheutua kiputuntemuksia.





GLOBAALIEN JA LOKAALIEN LIHASTEN MERKITYS SELÄN HALLINNASSA

Globaalien ja lokaalien lihasten merkitys selän hallinnassa

Aktiivinen järjestelmä eli lihakset ovat osa stabiliteetin kolmiosaista järjestelmää. Se voidaan jakaa globaaleihin ja lokaaleihin lihaksiin riippuen niiden roolista rangan stabilisoimisessa. Syvät stabiloivat lihakset eli lokaalit lihakset ovat keskivartalon syviä lihaksia ja niiden lisäksi, joidenkin lannerangan nikamiin kiinnittyvien lihasten syvät osat. Lokaaleiden lihasten tehtävänä on kontrolloida rangan jäykkyyttä, rangan nikamasegmenttien suhdetta toisiinsa sekä lannerangan segmenttien suhdetta toisiinsa. (Richardson ym. 2005). Lokaaleiden lihasten tehtävä on myös aktivoitua ennen liikkeen alkamista ja aktiviteetin on oltava jatkuvaa ja liikkeen suunnasta riippumatonta. (Niemi 2005: 12).

Globaaleja lihaksia on puolestaan suuret pinnalliset vartalon lihakset, jotka ylittävät usean nikamasegmentin kuitenkaan kiinnittymättä suoraan nikamiin. Globaalien lihasten toiminta on rangan hyvinvoinnille myös välttämätön, sillä rangan liikkeistä huolehtimisen lisäksi ne toimivat myös voimansiirtäjinä rintakehän ja lantion välillä. (Richardson ym. 1999 : 16.)

Tämä edellä oleva kuvaus on hyvä kuvaus Australian mallissa käytetystä lihasten jaosta uudella tavalla, ei anatomisiin ryhmiin vaan toiminnan ja motorisen kontrollin kannalta omiin ryhmiinsä. Tässä jaottelussa esimerkiksi saman lihaksen eri säikeet voivat kuulua eri ryhmiin, mikäli niiden toimintatarkoitus on erillinen.

Tässä lopputyössä esitelty jako perustuu kuitenkin vuonna 1999 julkaistuun ensimmäiseen versioon, eikä siten ole täysin ajan tasalla. 2004 ilmestyneessä kirjassaan mallin kehittäjät ovat vieneet tätäkin pidemmälle, ja globaalit lihakset on jaettu kahteen ryhmään, stabiloiviin globaaleihin lihaksiin (global weightbearing muscles) ja mobilisoiviin globaaleihin lihaksiin (global non-weightbearing muscles). Stabiloivat globaalit lihakset ovat lihaksia, jotka ylittävät vain yhden nivelen, ja osallistuvat nivelen stabilisointiin lokaalien lihasten apuna. Mobilisoivat eli liikettä synnyttävät globaalit lihakset sen sijaan ylittävät useamman kuin yhden nikaman. Tästä syystä mobilisoivat globaalit lihakset eivät myöskään sovellu nivelen stabiloinnin edellyttämään tarkkaan nivelen liikkeen kontrolliin. Lokaalit lihakset ja stabiloivat globaalit lihakset sen sijaan toimivat tiiviissä yhteistyössä niveltä tukiessaan. (Therapeutic Exercise for Lumbopelvic Stabilization: A Motor Control Approach for the Treatment and Prevention of Low Back Pain (2nd edition), 2004, Richardson - Hodges - Hides)
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 09 Tammi 2011, 13:50, muokattu yhteensä 2 kertaa
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 31 Touko 2009, 22:21

MOTORISEN KONTROLLIN KUNTOUTUSMALLIN KEHITTÄJIEN KIRJOITTAMA KIRJA (suomennettuna)

Olen tähän malliin perehtynyt viime aikoina tarkemmin tutkimalla mallin luoneiden tiedemiesten uudempaa päivitettyä versiota kirjastaan, jossa he kuvaavat mallinsa ja sen tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat lähtökohdat. Löysin sitten viimein kirjasta suomenkielisenkin version:

Terapeuttinen harjoittelu ja keskivartalon hallinta - motorisen kontrollin näkökulma alaselkäkivun hoidossa ja ennaltaehkäisyssä

Kuva

Laitetaanpa tähän vielä näkyville suomalaisen OMT-fysioterapeutin kirjoittama kirjan esittely:
Esittely

Vahva uutuuskirja perustuu kirjoittajien monien vuosien tutkimusten tuloksiin. Näiden löydösten merkitys alaselkäkivun hoidossa ja ennaltaehkäisyssä on laajalti tunnustettu sekä tutkijoiden että mikä tärkeintä, selkäkivun hoidosta ja ehkäisystä kiinnostuneiden kliinikoiden parissa. Tässä uudessa painoksessa kirjoittajat ovat laajentaneet kirjan sisältöä uusimmilla tutkimustuloksilla.

Kirja esittää viimeisimmän tiedon lihasjärjestelmän osallisuudesta musculoskeletaalisen kivun ja toimintahäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon sekä esittelee ainutlaatuisen kliinisen lähestymistavan näihin tutkimuksiin perustuen. Kirja on tärkeä, sillä se ei ainoastaan esittele tutkimustuloksia, vaan antaa ohjeita siitä, kuinka tätä tietoa voidaan käyttää jokapäiväisessä työssä. Kirjan ensimmäinen painos otettiin loistavasti vastaan sekä tutkijoiden että kliinikoiden puolesta. Tämä uusi painos jatkaa samalla linjalla, olemalla korvaamaton referenssilähde kaikille, jotka toimivat musculoskeletal- kivun ja toimintahäiriöiden parissa.

Kirja soveltuu erinomaisesti kaikille kuntoutusalojen opiskelijoille ja ammattilaisille, ostopaateille ja toimintaterapeuteille, fysiatreille, ortopedeille ja kivun hallin parissa työskenteleville.

TERAPEUTTTINEN HARJOITTELU JA KESKIVARTALON HALLINTA kirja on nimensä mukaan keskittynyt alaselkäongelmien aktiiviseen hoitoon. Kirja tarjoaa uutta tietoa ja informaatiota alaselän lihastoiminnan harjoittamisesta, dynaamisesta stabiliteetista. Kirjassa yhdistyy perustutkimus ja kliininen käytäntö. Se soveltuu hyvin kaikille jotka joutuvat tekemisiin alaselkäongelmien kanssa; fysioterapeuteille, toimintaterapeuteille, hierojille, liikunnanohjaajille ja urheiluvalmentajille, sekä lääkäreille, jotka ohjaavat potilaitaan ao. aluetta hallitseville terapeuteille.

Kirja on tarpeellinen perusteos terveydenhuollon koulutusalueilla ja sen käyttö laajenee merkittävästi suomen kielelle käännettynä. Käännöksen takana ovat fysioterapian ammattilaiset Sini ja Petri Honkala, joilla on sekä kansallinen että kansainvälinen erikoistuminen tuki- ja liikuntaelinfysioterapiaan. SUOSITTELEN !!!

Markku Paatelma
Ft, OMT-kouluttaja, THM
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

Kaulan koukistajien pitovoimatestistä

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 05 Huhti 2010, 00:02

Moi!

Minä muuten vihdoin muistin tarkastaa Tampereen Fysiatripalvelusta tämän staattisen pitovoima-asian, josta joskus oli puhe Australian mallin mukaiseen kuntoutukseen liittyen. Eli että mikä on ns. normaali taso.

Noin 45-60 sekuntia flexorien pitoa on kuulemma periaatteessaa "riittävä" suoritus siihen, että jaksaa kantaa itsensä arjessa. Mutta eihan siitä haittaa ole, että lihasvoimaa ja kestävyyttä on enemmän. Ja tietenkin mitä löysemmät ja rikkinäisemmät muut kudokset, sitä enemmän hallintaa tarvitaan. Kuulemma hyvin yksikökohtaista, eikä pelkkä flexorian pitovoimatesti kerro muuta kuin yhden näkökulman.

Ja tosiaan suoritukseen kelpaa vain sellaisen sekunnit, jolloin ei ole/ilmesty oireita kuten tärinää tai hermosto-oireita. Eli 45 sekuntia "väkisin" tai korvat soiden tai silmät salamoiden ei ole periaatteesa minkään arvoinen suoritus todellisuudessa. ;) Sitä fyssari aina korostaa, että olennaisempaa kuin lihasvoima sinänsä on se, miten lihasvoimaa/koordinaatiota pystyy käyttämään. Eli se, mihin lopulta harjoittelulla pyritään vaikuttamaan, on hermotaso. Hermostaso kuitenkin säätelee sen, miten lihakset toimii tai ei toimi, eli vastaa lopulta koko asennonhallinnasta. Tuki- ja liikuntaelimistö on vaan "orja" ja työläinen. :D
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 05 Huhti 2010, 00:40

Kiitoksia tiedosta! Selvensi aika paljon. :D
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1611
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

Re: Selän kuntoutus Australian malli poikkeuksellisen tehok

ViestiKirjoittaja Harrikkamies » 25 Loka 2015, 21:41

Hei, olen uusi tällä foorumilla, selkävaiva ei kyllä ole uusi juttu onhan tuo vaivannut ajoittain vähän yli 30v . Nyt on ollut liki 2v melkein koko ajan puutumista jalkoihin, viimeisen vuoden molempiin, aikaisemmin vain oikeaan jalkaan. Kävin terveyskeskuksen fysioterapeutilla 2v sitten ja jotain on saatu aikaiseksi kun vaivat alkoivat pahentua. L4 nikama liukuu L5nähden 3mm taaksetaivutuksessa, L5 -S1 välissä pieni discusprolapsi ( lieneekö seurausta tuosta liukumasta ) ja kolme suraavaa välilevyä myös rappeutuneet ja protruusio. McKenzie terapiaa kokeiltu tiedä sitten oliko enempi haittaa vai hyötyä ja toiselta jumpparilta sain muutaman lannerankaa stabiloivan liikkeen. Välillä syödään Tramalia ja välillä pärjää ilmankin näiden puutumisien kanssa.Töissäkin pitäis vielä koittaa jaksaa jokunen vuosi, mutta meinaa noi Tramalit välillä heikentää hieman työtehoa. Kiinnostais tämä Australian malli kun melkein kaikea paitsi leikkausta on kokeiltu tässä matkan varrella, onko ollut positiivisia kokemuksia jollain ? Onko tietoa asian tuntevasta Fysioterapeutista Etelä-Suomen alueelta ?
Harrikkamies
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 1
Liittynyt: 25 Loka 2015, 20:56


Paluu Hoidot ja kuntoutus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron