Kahden vuoden pelottavat oireet

Niskaongelmat, jotka eivät selkeitä retkahdusvammoja: Tapaturman seurauksena tulleet - Kulumat/rappeumat - Välilevyongelmat - Tension neck - Muut niskavaivat

Kahden vuoden pelottavat oireet

ViestiKirjoittaja ellamari » 09 Kesä 2013, 11:14

Tästä tekstistä tulisi kilometrin mittainen jos kirjottaisi kaikki tapahtuneet,mutta aloitan jostain..

Olen 37-vuotias nainen,kolme lasta,perusterve.
Kaksi vuotta sitten rajun vatsataudin sekä erittäin stressaavan elämäntilanteen vuoksi aloin kärsiä vasemman puoleisesta päänsärystä,aina samassa kohtaa takaraivolla.Jännitysniskaa,stressiä jne tarjottiin tk.ssa.Kolme kuukautta meni,ja sitten päänsärkyyn yhdistyi ihan jatkuvat elohiiret aivan joka lihaksessa 24h/7vrk. Olin täysin pois tolaltani ja hakeuduin neurologille,joka määräsi pään kuvauksen ja enmg tutkimuksen.Elohiiristä sain dg benigni faskikulaatio.

Pään kuvauksessa ei löytynyt kasvaimia eikä ms.tautia jota siis eniten pelkäsin.Mainittakoon tässä,että olen lapsesta asti pelännyt sairauksia ja minua on niillä peloteltu.

Pään MRI:ssä 6/2011 näkyi kuitenkin sattumalöydöksenä 0,5mm kokoinen vanha pieni infarktiarpi kas kummaa juuri siinä särkykohdassa.Jouduin sitten osastole ja minut tutkittiin perinpohjaisesti eikä mitään vikaa löytynyt:
kaulavaltioiden angio,kymmenet verikokeet,hyytymiskokeet,sydänultra,holter,enmg,eri lihassairauksia poissuljettiin.Kaikki ok.
Jäljelle jäi epäilys,etä tuo infarktiarpi ollut minulla jo syntymästäni saakka tai tullut raskausaikana yhdistyen esim.nestehukkaan.Yksi vaihtoehto tietysti nuoruudessa e-pillerit+tupakointi.Eli aiheuttaja jäi epäselväksi.Sain elohiiriin Rivatril lääkettä tarvittaessa,ja se vei ne pois.

Tämä löydös sai minut kuitenkin täysin pois raiteiltani,kolmen pienen lapsen äitinä olin niin järkyttynyt enkä kyennyt käsittelemään asiaa.Ahdistuin,ajattelin infarktin uusimista päivin öin,sain lisää oireita ja sittemmin myös lääkkeen mielialaan.
Sain paniikkikohtauksia,joka kerran kun päässä tuntui kipua.Ja se pääkipu tosiaan jatkui ja jatkui samassa paikassa eli vasemmalla takaraivolla.Neljä eri neurologia sanoi,että se ei johdu infarktiarvesta,kävin myös yksityisellä spesialistilla (täälläkin kehutulla J.Turkka),joka perin pohjin kertoi ettei minun tarvitse pelätä uusiutumista eikä infarktijälki aiheuta mitään ongelmia tulevaisuudessa,että voisin tavalliseti jatkaa elämistäni.Voi kuinka tämä tieto helpotti,kuin olisin alkanut taas elämään.Sain myös tensioniska dg samalla,ja lisäksi olen vinossa,vasen hartia monta senttiä ylempänä.Lievää skolioosia myös alempana.

Pänsärky jatkui samanlaisena,kävin silmälääkärillä ja sain lasit hajataittoon,vasen silmä huono.Lasit tuntuivat vievän säryn hetkeksi pois,mutta sitten jätin niiden käytön,koska näen hyvin ilman laseja..ja oli sitä särkyä jonkin verran lasien kanssakin.
Pänsärky yltyy aina ennen kuukautisia pahemmaksi,mutta aina samassa kohtaa toispuoleisesti.
Meni hirveä vuosi ahdistuksen ja pelon kanssa,jätin mielialalääkkeet kun painoa alkoi kertyä.

Tullaan tammikuuhun 2013.Päänsärky edelleen samanlainen,olen vain elänyt sen kanssa pian kaksi vuota,koittanut olla välittämättä,koska särky ei ole kovaa eikä jatkuvaa vaan päivittäin usein tuntuvaa jomotusta joka kestää hetken ja menee sitten pois taas tullakseen takaisin.Pari kertaa vuodessa saan migreeniauran ILMAN päänsärkyä.

Vaihdoin työpaikkaa erittäin kuormittavaan ja haastavaan hommaan 1/2013. Ei mennyt kauan kun tulivat takisin nuo kiusalliset elohiiret,oikeat rotat.Vuoroin oikeassa vuoroin vasemmassa silmässä ja kestävät kerrallaan jopa 2 KUUKAUTTA.Ne ovat myös muualla kehossa,kaikissa lihaksissa mutta silmissä ne ovat erityisen veemäisiä!!
Googlasin ja aloi pelätä aivokasvainta,kun päädyin sanahaulla aivokasvai palstalla..eli sielä oli oireina ollut mm.pitkiä elohiiriä.Paniikki paheni,ahdistus 110%. Tuli pahoinvointia,lievää huimausta ajoittain ja vielä höysteeksi tähän painajaiseen aloin nähdä pieniä välähtäviä valopisteitä vaaleaa seinää vasten,usein töissä neuvotteluissa.Joka välähdyksen jälkeen koko keho menee jännitystilaan: aivokasvain,ihan varmasti ajattelen.Monet kerrat töistä itkun kanssa kotiin.

Työterveydessä otettiin labraa,suljettiin kilpirauhasta moneen kertaan pois,kivenäisainearvot (magnesium,kalium ym.) kaikki ok.Sain dg stressi ja lisäksi toiminallista vatsavaivaa (pahoinvointi,vatsa ultrattiin,ok) ja lähetteen silmälääkärille noiden valopallojen vuoksi.
No,silmänpaineet yläkantissa (18 ja 21) ja kuivat silmät,muuten ei vikaa,käsky käyttää laseja säännöllisesti pahan hajataiton vuoksi.
Otin lasit käyttöön taas kuukausi siten.Pääkipu on helpottanut hiukan mutta nämä kiusalliset elohiiret ovat nyt olleet riesana useita viikkoja,ovat joitakin päiviä pois ja sitten taas tulee viikkokausiksi.

Olin yhteydessä neurologiini meilitse,hänen mielestään voin olla aivan huoletta elohiirieni kanssa eikä aivokasvainta tarvitse pelätä.Silti olen aivan pois tolaltani,oireita on ihan jokainen päivä.Välillä pistelee ja öisin satunnaisesti puuttuilee.Kaikki oireeni tuntuvat olevan tuolla vasemmalla puolella.
Pahin oire tällä hetkellä on ehdottomasti nämä elohiiret ja niiden aiheuttamana ahdistus,välillä myös humahtelee päässä ja menee kylmiä väreitä.Menen herkästi täysin pois tolaltani kun heti aamusta alkaa väpättämään toisessa luomessa.
Se mikä jäi kertomatta on myös värinä lihaksissa,etenkin jaloissa.Iltaisin kun menee nukkumaan (nukahtamis vaiheessa) tuntuu kuin olisi moottori käynnissä.
Mitään lääkitystä ei ole nyt käytössä,silloin kun oikein ahdistaa otan sen Rivatrilin päästäkseni näistä nykinöistä.

En oikein tiedä mistä hakea apua,olen niin tuskallisen väsynyt ja ahdistunut näistä oireista.
Osaako joku auttaa tai kommentoida,pelkän niin hirveästi että se estää elämästä.Tuntuu että jos vain pääsisin tästä aivokasvainpelosta,voisin taas elää vaikka sen infarktiarven kanssakin..
Miltä nämä oireet siis kuulostavat,voiko mennä niskajännityksen ja ahdistuksen piikkiin?

Kiitos jos jaksoit lukea selostuksen loppuun,se on varmasti sekavakin.
ellamari
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 3
Liittynyt: 08 Kesä 2013, 08:55

ViestiKirjoittaja lentis » 09 Kesä 2013, 15:34

Moikka Ellamari, ja tervetuloa palstalle! :)

Tämä nyt ei ole kovin hyvä vastaus asiaasi, mutta tuli mieleen, kun kerroit tuosta elohiirestä pitkin kehoa... Tuntuuko kehon osat siltä, ettet oikein hahmota niitä ja ne tuntuvat siksi sirisevän? Oletko koittanut käyttää esimerkiksi hieman liian pientä paitaa, jossa hihat hieman painavat käsivarsia, katoaako elohiiri-tunne? Itsellä on niskaperäisiä hahmotusvaikeuksia vasemmalla puolella kehoa ja se tuottaa osakseen aistikuormaa aivoihin, kun tuntoaistimus on koko ajan limittiä vasten. Minulla kokeiltiin Ortonissa painehihaa ja -lahjetta. Kädessä tuntemus helpottaa tuollaisen paineen ansiosta. Käden ikäänkuin hahmottaa paremmin, mutta lopettaa myös kummallisen tunteen kädestä ja metelin aivoista.

Kaikenlaista ihmisen on kestettävä. Koeta kuitenkin rauhoittua ja kuunnella kehostasi kumpuavia viestejä. Missä on kipua, millaista, minkä alan osaaja voisi auttaa ja sitä kautta saada ajatukset selkiämään kokonaisuuden kanssa. Tsemppiä! :)
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja Rautanaula » 09 Kesä 2013, 19:11

Hei ellamari, tarinasi kuulostaa aika tutulta. Mä aloin saada noita elohiiriä 16-vuotiaana. Ne menivät ympäri kroppaa, vuosikausia, parikymppisenä tutkittiin ENMG:llä ja sain saman diagnoosin kuin sinä, benignit faskikulaatiot. Neurologi kehotti olemaan huolehtimatta, välttämään kahvia, tupakkaa ja alkoholia sekä valvomista, nämä kun lisäävät lihasnykinöitä. Huomasinkin kyllä, että näin oli. Tiedän tunteesi, on maailman inhottavin fiilis kun lihas nykäisee jatkuvasti jossain kohtaa. Mulla pahin paikka oli pohkeet ja en pystynyt nukkumaan nykäysten vuoksi kunnolla. Sosiaalinen elämäni kärsi, ja mieli oli maassa. Mulla nykinät kesti yli 15 vuotta ja vasta ihan viime aikoina ne ovat kadonneet. Aloin syömään Triptyliä niskavaivoihin, ja mielestäni nykinät katosivat sen jälkeen. En tiedä, palaavatko ne takaisin, jos/kun lopetan Triptylin käytön.

Minullakin epäiltiin vuodenvaihteessa TIA-kohtausta, kun vasen puoli kroppaa puutuili. Päänahan puutumista oli kestänyt jo puolisen vuotta, mutta vasta vasemman jalan yöllinen halvauskohtaus vei minut tarkempiin tutkimuksiin. Olin viikon sairaalassa ja mulle tehtiin jotakuinkin samat kokeet kuin sinulle, mutta mitään viitettä infarktista tai TIA:sta ei tullut esille. Ennen noita voimakkaita oireita olin käyttänyt Yasmin-merkkisiä e-pillereitä aina vain pahentuvien migreenien kanssa. Lisäksi mulla oli päällä hormonikorvaushoito imetyksen aikaiseen estrogeenivajeeseen, joka aiheutti unettomuutta. Uskon, että hormonit olivat noiden vuodenvaihteen oireiden takana. Sitä, oliko mulla TIA-kohtaus, ei siis koskaan saatu selville.

Puutuilut jatkuivat vielä sairaalajakson jälkeen muutaman kuukauden ja välillä niitä on edelleen. E-pillerit ja hormonit lopetin, migreenit valitettavasti jatkuvat. Kaikkiaan noin vuoden oireilun ja lukuisten tutkimusten jälkeen löydökset minun kohdalla ovat C2-nikaman liikehäiriö, TH 7-8 pieni välilevyn pullistuma ja TH 9 jokin verisuonikasvaimen tyyppinen, määrittelemätön mutta hyvänlaatuinen muutos. Tällä hetkellä tuo rintaranka vaivaa eniten, vaikka sitäkin on hoidettu jo melkein vuosi. Olen menossa fysiatrin vastaanotolle juhannuksen jälkeen.

Mun pointti on, että pelkkä lihasjännitys voi aiheuttaa todella pelottavia oireita. Sinuakin on tutkittu paljon, uskon että niissä tutkimuksissa olisi varmasti tullut esiin, jos olisi jotain pahempaa vikaa. Ehkä se vanha infarktijälki kannattaisi kontrolloida jossain vaiheessa vähintään sen vuoksi, että saisit mielenrauhan.

Tsemppiä :) !
Rautanaula
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 376
Liittynyt: 23 Loka 2012, 13:43

ViestiKirjoittaja Eippi » 09 Kesä 2013, 19:54

Aika lailla samoja oireita läpikäyt kuin minäkin. Olen kärsinyt puolitoista vuotta erilaisista päänsäryistä. Reilu vuosi sitten nuo elohiiret ja muut värinät olivat ihan jatkuvia ja viime syksynä ne palasivat, mutta ovat nyt rauhoittuneet samalla kun olen muutenkin saanut pientä edistystä aikaan. Minulla diagnoosina TOS ja atlantoaksiaalinen subluksaatio (todella pieni tosin). Yksinkertaistettuna mikään yläkropassani ei oikein toimi kuten pitäisi. Parhaaksi avuksi olen nyt löytänyt kuntosalin.

Samaisella neurologilla minäkin kävin ja hän diagnosoi tension neckin vaikka sähköpostilla jatkuvasti pidin yhteyttä kertoen pehenevista oireista. Minulla ei siis koskaan ollutkaan tension neck, mutta ei myöskään mitään vakavaa sairautta. Minulla tämä kaikki kaameus iski päälle kun olin todella rankoissa lapsettomuushoidoissa. Välillä se paniikki ja ahdistus nosti itellänikin päätä, mutta nyt yritän vain keskittyä avun saamiseen ja sitä kautta itseni kuntoon saamiseen.
Eippi
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 324
Liittynyt: 06 Syys 2012, 20:48

ViestiKirjoittaja ellamari » 12 Kesä 2013, 19:03

Kiitos paljon vastanneille.
On "mukava" kuulla etten ole oireidei kanssa yksin,sen verran outoja ja ahdistavia ne ovat.
Eippi,jäin miettimään tuota kun kerroit käyneesi samalla neurologilla ja sitten dg olikin vaihtunut myöhemmin.. Meillä tuntuu olevan yhtäläisyyksiä muutenkin,olen itse kokenut icsi:n kolme kertaa.Mutta silloin ei ollut näitä oireita,tulivat vasta vuosia myöhemmin.
Haluaisitko laittaa yksityisviestiä asiasta enemmän,meinaan tuosta neurologin lausunnota/kokemuksesta koska tässä ei varmaankaan ole hyvä käydä sellaista keskustelua.

Minun niskaani ei ole koskaan kuvattu,mutta joku lääkäri tässä matkan varrella määräsi fysioterapiaa ja kallonpohjassa on rusetti (?) nivelessä paha kohta,joka jumii.Kuitenkaan fysioterapiasta ei apua ollut.

Tällä hetkellä elohiiret ovat hyljänneet minut,mutta eiköhän ne sieltä taas palaile.
Huh,kunpa löytäisi sen viisasten kiven,joka ratkaisisi mikä minua vaivaa.
ellamari
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 3
Liittynyt: 08 Kesä 2013, 08:55

ViestiKirjoittaja ellamari » 16 Kesä 2013, 19:09

Listaanpa tähän oireeni,jotka taas päällä.
Mietin tässä kun olen koko viikonlopun kärsinyt jumalattomasta stressistä ja oireet löivät täysillä päälle,että onkohan tämä sittenkin ahdistuneisuutta ja jännitysniskaa sekaisin,melkoinen mixtuura..

-levoton olo lihaksissa,sisäinen "värinä"
-pieniä välähtäviä valopisteitävuoroin molemmissa silmissä
-jälkikuvat silmissä helposti
-se takaraivopäänsärky välistä,jopa öisin saattaa tuntua kuin päässä olisi jotain ylimääräistä,mutta tilanne helpottuu asentoa vaihtamalla
-ne ystäväni elohiiret ja nykinät ovat taas takaisin,silmissä ja muualla

Olen ollut koko viikonlopun kireä kuin viulunkieli,lapset riitelevät jatkuvalla syötöllä,mies on pahalla tuulella ja se tarttuu.Huomaan,että puren myös hampaita yhteen kun oikein stressaa.
Oli sitten jemmassa diapamia ja otin puolikkaan niin kas kummaa lähti kireydet ja värinät ja välähdykset silmistä.

Sitten "arempi" laatuinen kysymys.Kun nyt sitä aivokasvainta olen pelännyt niin jos sellainen olisi niin ei kai nämä oireet menisi välillä pois..?
ellamari
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 3
Liittynyt: 08 Kesä 2013, 08:55


Paluu Yleinen keskustelu - (Muut niskavammat ja niskavaivat)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa