Viime kesänä siis olin töissä kahvilassa ja kuin salama kirkkaalta taivaalta valtasi minut outo tuntemus "painottomuudesta" ja minuun iski ikään kuin sellainen tunne että astuessani esimerkiksi sivulle, maa onkin yllättäen lähempänä kuin sen vaistomaisesti oletin olevan ja oloni tuntuu oudolta jalkani osuessa maahan. Tasapainottomalta ja leijuvalta. Koin myös tuohon aikaan että stressi lisäsi oireitani sietämättömäksi ja tuntui kuin en olisi päässyt sängystä ylös ollenkaan. Koko ajan huimasi, ja vessassa käntikin sängystä noustessa alkoi jännittää huimauksen pelossa.
Kävin lääkäreissä ja puhuttiin niskajännityksistä ja tension neckeistä ja ties mistä ja en päässyt selvittämään asiaa sen tarkemmin sillä minulla tuli lähtö matkalle jota olin suunnitellut jo koko edeltävän vuoden. Elin toivossa että kyllä se siitä hellittää (sain sirdaludeja ja kävin 2 kertaa hieronnassa).
Matkalla oloni koheni huomattavasti, mutta pelko omasta terveydentilasta raastoi sisintäni niin että jouduin keskeyttämään matkan kahden viikon jälkeen. Tyypillistä minulle matkalla oli, ettei huimausoireistoa esiintynyt maatessa tai istuessa, eikä esimerkiksi silloin kun olin ottanut muutaman olusen. Rymisevässä junassa oloa ei myöskään tuntenut sillä kävelyssä liikkuvan junan käytävillä en voinut keskittyä siihen mikä olisi ollut junan ryminän ja mikä oman oloni aiheuttamaa.
Kuitenkin matkalla huimausta esiintyi leijuvana, epätodellisena tunteena ja esimerkiksi suurkaupunkien pikkukujien vinoilla kaduilla kävely tuntuu äärimmäisen oudolta. Tuntuu ikäänkuin tämä "normaali katu" olisi ylitsepääsemättömän vinossa ja minun tulisi ponnistella pysyäkseni siinä suorassa. Kuitenkaan en ole koskaan tuntenut että kaatuisin tai varsinaisesti pyörtyisin. Myöskään minulla ei ole kokemuksieni mukaan ollut pahaa oloa tai erityisempää puutumista missään. Niska-hartia seutu on säännöllisesti hieman kipeytynyt, muttei niin paljoa että uskoisin täysin sen aiheuttavan tuntemukseni. Lääkärit ovat tunteneet niskassa "kireyttä" mutteivat paljoa sen enempää.
Tänä päivässä huimaus tuntuu joka päivässä. Se on vallannut ajatukseni ja pelkään sitä vaistomaisesti kaikkialla. Välillä on parempia aikoja, mutta sitten huimaus taas iskee ja koen sen aiheuttavan äärimmäisen masennuksen tunteen ja pelkään ennen pitkää masentuvani kokonaan, ellen löydä todellisia vastauksia ja apua. Innostuessani/suuttuessani/surressani jotakin asiaa kovasti huimaus ikäänkuin "unohtuu" ja usein mietinkin että "hei, viimeiseen varttiin ei ole tainnutkaan huimata". Arjessa huimaus tuntuu mutta usein viikonlopun tullessa se saattaa hellittää hiukan. Muutenkin huimaukselleni on tyypillistä vaihtelevat kaudet sen rajuudessa. (välillä ei ollenkaan, välillä hyvin häiritsevää) Kovia päänsärkyjä minulla ei ole koskaan ollut, päätä särkee keskimäärin 3 krt kuukaudessa.
Sain lähetteen silmävärveestä neurolle mutta neurologin vastaanotolla tuota oiretta ei sitten kuitenkaan ilmennyt & pään magneettikuvauksessa ei kummempia. Sen jälkeen n. 6 eri lääkärillä, kukaan ei oikeastaan osaa sanoa mitään järkevää sillä kaikki verikokeet yms näyttävät hyviltä. Tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi tai voisi auttaa.
Tuntemuksistani voisin vielä lisätä sen verran, että maatessani sängyllä tulee usein sellainen olo kuin minua hiukan vedettäisi toiseen suuntaan ruumiistani, kuin se hieman "viettäisi" jonnekkin ja yritän häivyttää tämän epämiellyttävän tuntemuksen esimerkiksi ravistelemalla kehoani. Myös käydessäni salilla, kuntopyöräillessä erityisesti tuntuu kuin pyörä olisi vinossa ja minulle tulee pakonomainen tarve saada se suoraksi. Yritän keplotella itseäni ryhdikkäämpään asentoon ja töniä pyörää paremmin mutta mikään ei tunnu auttavan tähänkään viettävään oloon (vika ei kuitenkaan ole pyörässä sillä olen pyöräillyt monilla eri malleilla ja pyörillä).
Koulussa tunnen myös usein kuinka penkki tuntuu allani vinolta. Olen selvästi mielestäni toiselle puolelle selkeästi enemmän kallistunut ja minun on pakko käännellä penkkiä kummalliseen asentoon voidakseni tuntea että pysyn sen päällä. Erityisesti tähän viettävään tunteeseen en ole törmännyt netin keskustelupalstoilla, jotan nyt pyydän hartaasti että kaikki joilla tämäntyyppisiä oireistoja on niistä hieman kertoisivat. Alan käymään jo epätoivoiseksi olojeni kanssa. Välillä koen myös lievästi sekavaa oloa, ikään kuin olisin pienessä tuiterissa. Kiitoksia etukäteen kaikille jotka keskusteluun viitsivät yhtyä
Voimia ja tsemppiä kaikille sieluntovereille t. Houreinen Huimaaja
Kyllä niistä apuakin on. Lippu korkealle tyttönen 
Hän ehdotti myös että kävisin 3x/vko:ssa hierojalla kun tuo on nyt niin äkäsenä, mutta sitten itseä mietityttää mennä jos se laukaisi näin pahan olon. Jos teillä ollu samaa, niin mitä teette tälle että helpottaa? tänään en ole voinut kuvitellakkaan käyväni ulkona, saati jumpata tuota.
Ja miten muuten kaularankaperäinen huimaus eroaa hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta? Fyssari teki mulle asentohuimaustestin viime kerralla ja se oli negatiivinen. Että kai tämä huimailu sitten tulee jostain muualta.
