Niskavaivaiset fysiatrin sijasta psykiatrille?

Niskaongelmat, jotka eivät selkeitä retkahdusvammoja: Tapaturman seurauksena tulleet - Kulumat/rappeumat - Välilevyongelmat - Tension neck - Muut niskavaivat

Niskavaivaiset fysiatrin sijasta psykiatrille?

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 26 Touko 2011, 20:11

Avaan pohdittavaksi ja keskusteltavaksi seuraavan tekstipätkän, joka ainakin minua itseäni pysäytti ajattelemaan. Mitään valmista kantaa minulla ei asiaan ole, kunhan välitän parhaita paloja muillekin luettavaksi.

Lainaukset ovat traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilän kirjasta "Siunattu kipu".

"Tässä vaiheessa on ehkä aiheellista kertoa oma näkemykseni kivusta. Psykosomaattinen kipu on arkipäivän tavallisin kipu. Toinen syy kipuun on kudostuho. Kun saa haavan tai luu murtuu, niin vamma tuottaa aluksi kipua. Pian kipu kuitenkin katoaa paranemisen edetessä. JOS kipu jatkuu, niin se on psykosomaattista eikä kroonista kipua.....Kipu on aina oire, ei syy. Hoidon tulisi kohdistua syyhy eikä oireeseen. On paljon potilaita joille on jäänyt selittämätöntä kipua jonkin vamman jälkeen. Tarkoista tutkimuksista huolimatta kivun syytä ei ole voitu selvittää. Vamma on voinut olla vähäinen venähdys tai horjahdus, jonka jälkeen kipu vain jatkuu vuosia. Ilmiö ei ole uusi. Freudin aikana vastaavia potilaita oli paljon. Nämä kivut ovat psykosomaattisia. Vamma toimii vain psykofyysisenä laukaisijana. Aivot siirtävät tuskallisen sisäisen tiedostamattoman ristiriidan ulkoiseen tapahtumaan, joilloin onnettomuudesta tulee ihmisen elämän sisältö, jonka taakse voi piiloutua tarvitsematta kohdata omia ongelmia. Mutta on sanottava, ettei potilaiden kipu tässäkään tapauksessa ole kuvittelua vaan tulee kudoksista.Vaikka kipu on psykosomaattista, ei vaivaa pitäisi väheksyä. Asiat pitää vain hoitaa toisin. On myös turha lähettää potilaita kalliisiin laitoshoitoihin, lääkitä puolitajuttomaksi tai leikata kun asian voi hoitaa yksinkertaisemminkin.

Psykosomaattinen kipu on ainoa selitys kivun jatkumiselle. Psykosomatiikka selittää miksi kivut tulevat, menevät ja vaihtavat paikkaa merkillisellä tavalla. Psykosomaattisen kivun voi parhaiten selittää tarkastelemalla selkäkipua. Selkäkivun syy on perin yksinkertainen: se johtuu kudosten lievestä hapenpuutteesta. Tämä taas johtuu tiedostamattoman mielen jännityksestä, joka välittyy fyysiselle tasolle autonomista hermostoa pitkin. Sympaattinen hermosto saa syviin tukilihaksiin menevät verisuonet supistumaan äkillisesti, jollon lihakset eivät saa riittävästi verta. Hapenpuute aiheuttaa voimakkaan kivun, joka vuorostaan aiheuttaa voimakkaan lihasjännityksen. Lihasjännitys taas häiritsee verenkiertoa ja saa aikaan kivun kierteen."

Heikkilän mukaan mikään kipu, joka on jatkunut >4 viikkoa - ja jonka takaa ei löydy jatkuvaa kudostuhoa aiheuttavaa mekanismia kuten esim. syöpä - ei johdu muusta kuin psykosomaattisesta kivusta. Siis tahdosta riippumaton osa psyykeämme järjestää lihaksiin sympaattisen hermoston välityksellä jumi-tilanteita, joka saa kudokset kärsimään hapenpuutteesta.

"Nikaman käsittely laukaisee myös lihasjännitystä. Nikamamanipulaatio ei siten perustu nikaman virheasennon korjaamiseen, mikä ajatus on perintöä 1800-luvun hammasratasajalta. Autonominen hermosto on levittäytynyt kaikkialle elimistöön. Erityisen paljon autonomisen hermoston päätteitä on nivelkalvoilla, joiden tehtävänä on kosteuttaa ja ruokkia nivelpintoja. Manipulaatio liikauttaa nivelen takaniveliä, mikä aiheuttaa samalla autonomiseen hermostoon refleksin ympäröivään verisuoneen, jolloin verisuoni laajenee. Kudokset saavat näin riittävästi verta ja hapen virratessa kudoksiin häviää kipukin. Kyseessä ei ole siten mikään hermon vapautus vaan temppu perustuu elimistön luonnollisiin reflekseihin."

Mielipiteitä?
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja anzqu » 26 Touko 2011, 22:46

Tietyltä kantilta katsottuna täyttä faktaa, mutta ihmisruumis ja etenkin aivot ovat edelleen niin monimutkainen koneisto, ettei kaikkeen löydy vastausta.

Vedän taas esiin toisen seuralaiseni fibromyalgian, jossa psyykkeellä on merkittävä vaikutus kiputuntemuksiin. Kuten myös muissa kiputiloissa. Kun mieli on levollinen, olo stressitön ja elämässä on mukavia asioita, kiputuntemukset ovat miedompia tai jopa hetkellisesti poissa. Kipua pystyy sulkemaan taustalle hyvällä elämänlaadulla. Stressi, ahdistus, kiire ja suru, nämä taas vaikuttavat kipuun lisäävästi. Mutta miksi sitten esim. fibroilla kipu ei poistu psyykelääkkeillä? Tai epilepsialääkkeillä? Fibrossa kyseessä on monimuotoinen oireyhtymä, joka aiheuttaa pysyviä muutoksia mm. aivoissa. Nämä muutokset myös näkyvät aivokuvissa aivojen toimintahäiriöinä. Nykyään fibroa pidetäänkin yleisesti neurologisena sairautena, vaikka sitä hoitavatkin reumalääkärit. Tietyllä tapaa myös hermosäryn sukulaistauti.

Juurikin tuon fibrotaustani vuoksi olen ottanut oman niskavammani aivan eri kantilta kuin mitä olisin ottanut aiemmin. Lähtökohtani on, että tämä on vamma, josta voi hyvinkin toipua suht normaaliksi (vaikka fibrokivut on ja pysyy). Yritän pitää yllä positiivista asennetta ja joinain päivinä, kun särkylääkevaste on kohdallaan ja mieliala hyvä, olo onkin melko kivuton. Sittenpä otan ja kyseenalaistan mielessäni koko vamman ja alan syytellä itseäni teeskentelystä. Muutama särkylääkkeetön päivä riittää palauttamaan maan pinnalle. Tämä piirre tulee juuri fibrotaustani vuoksi, jossa joudun kokoajan puolustelemaan oikeuttani olla kipeä/väsynyt jne. koska minulla ei ole mitään vammaa joka kiputilani aiheuttaa. Nyt kun minulla on vamma, ympäristö sallii minun olla sairaslomalla, käydä fysioterapiassa jne. Ja tässä vaiheessa en voi sanoa, kumpiko sairaus on pidemmän päälle rajoittanut elämääni enemmän, fibro vai niskavamma. Ehkä ajan mittaa olen viisaampi.

Mutta sen minkä olen oppinut mm. fibron sopeutumisvalmennuksen kautta on se, että jokainen ihminen on yksilö. Tuntemukset ovat yksilölliset ja se mikä toiselle on täyttä totta voi toiselle tuntua hyvin vähäpätöiselle. Usein pidempää kroonisesta kivusta kärsineet masentuvat, jos ei muuta niin pelkästään siksi kun kokoajan pitää olla todistelemassa oikeuttaa olla sairas. Vaikkei kipu missään testeissä näykään ei poista sitä faktaa, että kipu on kantajalleen todellinen. Pitkittynyt kiputila alistaa masennukselle ja masennus kiputiloille. Kierre on valmis. Fibrolaiset elävät hyvien päivien voimin. Välillä tulee päiviä, jolloin oireet ovat minimaaliset ja voi elää lähes entistä "normaalia" elämää vastaavalla tavalla. Tämä usein kostautuu elimistön liikakuormituksen muodossa useamman seuraavan päivän, mutta tieto siitä että välillä olotila on oikeasti hyvä saa jaksamaan muutoin niin kuluttavaa sairautta. Ehkä jo huomenna on parempi päivä...

Itse kannatan ajatusta, että jokainen vakavasti sairastunut, äkillisen vamman kokenut tai vastaava ohjattaisiin psykologille. Ei psykiatrille, koska tällöin ratkaisu on lääkepurkki. Jokainen pysäyttävä tilanne aiheuttaa väistämättömän elämänmuutoksen ja muutoksesta ei selviydy ilman sulattelua ja hyväksymistä. Kaikki tunteet laidasta laitaan kuuluvat asiaan ja tietysti jos oma psyyke ei niiden käsittelyä kestä, niin lääkitys on paikallaan, mutta miksi normaaleja ilon, surun, vihan ym. tunteita pitäisi heti alkaa lääkkeillä vaimentamaan. Minä itse kävin fibron kanssa työkkärin ammatinvalintapsykologille useamman kerran keskustelemassa sairastumisesta, sen tuomasta elämänmuutoksesta, vaikutuksesta työkykyyni jatkossa jne. Tämä auttoi hyväksymään asian ja oppimaan elämään sairauden kanssa sen joka päiväiset rajoitukset huomioon ottaen. Nyt käyn samaa läpi niskavamman kanssa. En tosin psykologilla, mutta ihan ystävien/lähipiirin kanssa, jossa on entuudestaan kokemusta niska/aivovammasta ja sen vaikutuksesta elämään. Tärkeintä on olla avoin ja tarjota vertaistukea, koska sen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Ja ennenkaikkea, kunnioittaa kanssasisaria/veljiä vaikkei heidän oirekuvansa menisikään yksyhteen omansa kanssa. Meillä jokaisella on oma historiamme, joka myös vaikuttaa etenkin kiputuntemuksiemme määrään ja laatuun, eikä niitä voi vähätellä elämättä ensin päivää toisen kengissä.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 00:25

Anzquliinu kirjoitti:Mutta miksi sitten esim. fibroilla kipu ei poistu psyykelääkkeillä? Tai epilepsialääkkeillä? Fibrossa kyseessä on monimuotoinen oireyhtymä, joka aiheuttaa pysyviä muutoksia mm. aivoissa.


Koska psyykenlääkkeet eivät ole kovin hyviä (eivätkö poista syytä vaan hoitavat korkeintaan oiretta)?

Somaattiset muutokset sinällään eivät todista mitään, etteikö itse vaiva voi olla psyykestä lähtöisin. Sitähän koko termi "psykosomaattinen" tarkoittaa. Psyyke järjestää kroppaan "hullut päivät".

Heikkilän sekavahkoa kirjaa tavatessa ainakin se käy ilmi varsin selvästi, että tri Heikkilä pitää mm. fibromyalgiaa täysin psykosomaattisena sairautena. Aika moni muukin lääkäri tekee ilmeisesti niin.

Hermosärkyä (neuropaattista kipua) Heikkilä ilmoittaa suorasanaisesti pitävänsä "täytenä humpuukina" (sitä ei siis ole olemassakaan).

Mitenkäs se fibromyalgia muuten reagoi alkoholin nauttimiseen? Katoaako kipu humalassa ollessa?
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Touko 2011, 08:50

Olen yleisesti Antti Heikkilän kanssa aika samoilla linjoilla, mutta tätä kiputeoriaa en voi allekirjoittaa, johtuen ehkä siitä että asia koskettaa minua monelta suunnalta päivittäin.

Fibrossa oiretekijöitä on niin kirjava litania, joka vaihtelee ihmisten välillä huomattavasti. Sairaus ikäänkuin imee oheissairauksia mukaansa ja masennus on vain yksi oireista. Mutta jos fibro kerran on psykosomaattinen sairaus, niin pitää tässä itsensä melkoiseksi hulluksi leimata, jos kerran jo 14-vuotiaasta saakka olen nivelkipuja potenut ilman selittäviä reumalöydöksiä. Tosin fibroa on kolmea erilaista, idiopaattinen fibromyalgia (ei tunnettua syytä), sekundäärinen fibromyalgia (esiintyy esim. autoimmuunisairauksissa) ja post-traumaattinen fibromyalgia (loukkaantumisen tai vamman seurauksena alkanut). Minä menen ensimmäiseen luokkaan.

Useilla tuntemillani fibrolaisilla psyyke/epilepsialääkkeet ovat tuoneet mukanaan niin paljon haitallisia sivuoireita tai pahentaneet itse sairauden oireita (kipu, väsymys) että lääkkeettömänä olotila on ollut siedettävämpi. Itse en ole psyyke/epilepsialääkkeitä fibroon käyttänyt.

Mutta jos hermokipukin on psykosomaattista, niin leimaanpa samalla työtapaturmassa niska/aivovammaisen sukulaisenikin hulluksi, kun rajuja hermokipuja on vielä 6 vuotta onnettomuuden jälkeenkin.

Fibrokipuhan ei ole päällä 24/7. Välillä kipu pitää taukoja, jopa päivien taukoja mutta palaa sitten milloin minnekin. Myös kivun paikka vaihtelee nopeasti. Sitä, miten fibro reagoi alkoholiin, en osaa sanoa. Kun kipuja on potenut jatkuvana pidemmän aikaa, ei itseaiheutettu kipu enää juurikaan houkuttele ja ainakin minulla omakohtaisesti humalahakuinen juominen on loppunut muutenkin tyystin jo vuosia sitten lasten syntymän myötä. Kivut pahenevat esim. kuumeessa tai infektioiden aikaan, samoin saunan jälkeinen aamu on kuin heräisi pahemman ryyppyillan jälkeiseen krapulaan. Toisaalta taas aurinko vähentää oireita huomattavasti. 2 viikon etelänloma poisti fibrokivut lähes täysin ja piti olotilan melko hyvänä n. viikon loman jälkeenkin. Lomalla tosin yhdistyi sekä lämpö että rauhallinen mieliala ja hyvänolontunne. Tähän taas psykosomaattisuus sopisi hyvin.

Ei tämä tauti ainakaan omasta halusta ole kiinni, sillä minä haluan elää normaalia elämää ja pystyä nousemaan aamulla sängystä ylös ilman ½-2h kropan herättelyä. Minä haluan olla kivuton, haluan tehdä töitä jne. Mutta tällä hetkellä en jaksa/voi/pysty koska elimistöni väsyy hetkessä kuin pitkänmatkanjuoksun jäljiltä. Olo on kuin olisi jatkuvasti päästä varpaisiin maitohapoilla.

Mutta, nyt kun olen elänyt edelliset 4kk niskavamman kanssa, ovat fibrokivut olleet pääasiassa vain toispuoleisia. Vasta viimeaikoina on vasen käteni, joka meni kolarin jälkeen "hölmöksi" alkanut antaa fibrokipuja sorminivelissä. Nämä kivut ovat laadultaan aivan jotain muuta, kuin mitä niskakipuni tai hermokipuni. Siis laadultaan, kestoltaan ja voimakkuksiltaan. Niskavamma ylittää kaikki muut voimakkuudellaan ja reagoi lääkkeisiin aika hyvin, fibrokipu on kolotusta tai poltetta joka tulee lääkityksestä huolimatta.

Kuten sanoin, ihmiselimistö on melkoinen laitos :o

P.S. Ja edelleen painotan, että se mitä fibrosta puhun perustuu pitkälle omiin kokemuksiini. En puhu yleisesti fibrojen suulla. Jokainen fibro on yksilö ja oirekuva sen mukainen, vain krooninen kipu ja väsymys yhdistävät kaikkia fibroja.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 10:10

Niin, tämä "psykosomaattinen = leimataan hulluksi" on jotain josta olisi jo syytä päästä eroon, vai mitä A?

Tiukkaahan se tekee myöntää, että ongelma ei leikkaamalla tai "pillerillä parane" vaan lopullinen ratkaisu vaatii työskentelyä oman pääkopan kanssa. Tuosta asiasta Heikkilä kirjoittaa paljonkin kirjassaan. Ihminen on mukavuudenhaluinen otus.

Asiaa ei ollenkaan auta se suomalainen ilmiö, että jos on pientäkin säätämistä pääkopan toiminnassa, niin heti ollaan leimakirveet kädessä toteamassa joku täyshulluksi.

Eiköhän meillä kaikilla ole pääkopassa säätämisen varaa eli päästään terve ei ole kukaan. Jotenka asiassa ei pitäsi olla mitään häpeämistä tai leimakirvestelyn aihetta.

Mitenkäs se fibrokipu ja alkoholi käyttäytyy? En saanut vastausta kysymykseeni.
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Touko 2011, 10:45

Niin, tämä "psykosomaattinen = leimataan hulluksi" on jotain josta olisi jo syytä päästä eroon, vai mitä A?


Näinpä. Ikävä kyllä nykyään nämä mielenterveydelliset tekijät ovat niin paljon tapetilla, että kaikkiin vaivoihin tuntuu vika löytyvän pääkopan sisältä. Jos jääkaappi on rikki, niin vika on äitisuhteessa -ajatusmaailma. Ilmiö ei ole vaan suomalainen vaan ihan kansainvälinen, koska hoitomuotomme perustuvat nykyään lääketieteeseen ja kaikkiin vaivoihin pitäisi olla lääke. Jos jotain ei voikaan lääkkeellä parantaa, niin sen on oltava korvien välissä. Onhan se hyvä, että tietoa on nykyään paljon saatavilla, mutta missä menee se raja. Jos on surullinen niin ympäristö leimaa masentuneeksi ja auta armias jos naurat, niin oletkin bipolaarinen :roll:

Minusta on normaalia, että ihminen kokee erilaisia mullistavia tunteita laidasta laitaan, mutta miksi näihin ääritunteisiin pitää olla ensimmäisenä tarjoamassa pilleriä? Olin minäkin hyvin maani myynyt, kun todellisuus fibrodiagnoosista iski kasvoille (loppuelämä sairauden kanssa) ja päälle vielä vaativat työolot. Ei ihme, että olin itkuinen, kun jo pelkkä fibron tuoma väsymys oli jotain lamaavaa. Mielialapilleriä tarjottiin minullekin 15min lääkäriajalla ilman selkeitä masennukseen viittaavia tuloksia esim. BDI-testissä (tulos alle 10 ja suurin osa noistakin pisteistä tuli ihan fibron myötä). Pelkän väsymyksen ja itkuisuuden perusteella minulla oli "masennustila", johon piti äkkiä aloittaa lääkitys että jaksan taas tehdä töitä. En aloittanut lääkitystä ja mikä ironista, mieliala parani huomattavasti kun sai ensin kuukauden nukkua väsymystään pois ja pääsi sitten purkamaan asiaa. Kyllä, sen hetkinen tila oli paljolti korvien välissä ja ajatusten selvittäminen ja lepo auttoi. Mutta fibro on edelleen ja pysyy :? Fibrohan ei ole mikään uusi keksintö, vaan siitä on olemassa mainintoja kirjallisuudessa jo 1800-luvun lopulla, itse nimike on otettu käyttöön 1976. Tämä on siis se tauti, jota esim. 1900-luvun taitteessa syntynyt isomummoni nimitti reumatismiksi.

Mitenkäs se fibrokipu ja alkoholi käyttäytyy? En saanut vastausta kysymykseeni.


Vastaus kysymykseesi: En tiedä :D Pitäisi kysyä muilta, sillä oma käyttöni on niin vähäistä että siitä tuskin viitteitä saa. Viimeisten parin vuoden aikana, kun fibro-oireeni ovat olleet pahimmillaan, olen kerran juonut siinä määrin että olen humaltunut. Tämäkin sattui lämpimään kesäaikaan, jolloin fibrokipuoireeni ovat muutenkin vähäiset. Muutoin käyttämäni määrät ovat 1-2 annosta ja todella harvoin. Minusta kun on tullut niin krapulapelkoinen fibron myötä. Sen muistan sopeutumisvalmennuksesta, että fibrolaisille ei suositella alkoholia ja jos jotain meinaa ottaa, niin "suositellaan" kirkkaita koska oluessa ja viineissä on jotain ainesosia, jotka pahentavat kipuoireilua.

Voin tietysti kysyä asiasta muilta fibrolaisilta, mikäli vastaus sinua kovasti kiinnostaa :)
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 11:07

Ainakin Duodecimin listalla "elimellisoireelliset psykiatriset häiriöt" on fibromyalgia listattu yhtenä tautina.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... p_teos=dlk

Ei kait asiassa mitään uutta ole. Raportoihan jo Freud näistä psykosomaattisista sairauksista. 1800-luvun "muotitauti" oli muuten hysteria.

Ps. Pilleriä pitää tarjota, jos siitä on apua. Ei kait se sen vaikeampaa ole?
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Touko 2011, 11:17

Kyllä, fibromyalgia on eräänlainen keskushermoston herkistymishäiriö, mutta se luokitellaan vielä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.

Ps. Pilleriä pitää tarjota, jos siitä on apua. Ei kait se sen vaikeampaa ole?


Eihän se tuon vaikeampaa pitäisi olla. Mutta koska mielialalääkkeissä on kyse aivojen kemiaan puuttumisesta, ei niitä allekirjoittaneen mielestä pitäisi aloittaa kovin heppoisin perustein.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 11:18

Duodecim on suomalaisten lääkäreiden tieteellinen seura, jos ei ollut tuttu.

Ainakin minun sisälukutaidolla Duodecim luokittelee fibron selvästi psykiatriseksi sairaudeksi?


Mutta koska mielialalääkkeissä on kyse aivojen kemiaan puuttumisesta, ei niitä allekirjoittaneen mielestä pitäisi aloittaa kovin heppoisin perustein.


Eli mieluummin työkyvyttömänä kuin että tautia jelpitään sen verta, että mies pääsee paranemisen vauhtiin?

Psykosomaattisista sairauksista voi jäädä myös pysyviä vammoja, jos niitä ei ajoissa hoida kuntoon. Yhdellä ystävälläni on hermovaurio sen seurauksena. Mielestäni tuossa tilanteessa olisi pilleri ollut se pienempi paha. Sorkkikoon sitten aivojen kemiaa.
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Touko 2011, 11:39

Duodecim on suomalaisten lääkäreiden tieteellinen seura, jos ei ollut tuttu.

Ainakin minun sisälukutaidolla Duodecim luokittelee fibron selvästi psykiatriseksi sairaudeksi?


On tuttu. Fibromyalgian virallinen diagnoosiluokitus M79.0 kuuluu edelleen tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Syy on aivoissa, oireet tuki- ja liikuntaelimissä.

Eli mieluummin työkyvyttömänä kuin että tautia jelpitään sen verta, että mies pääsee paranemisen vauhtiin?


Tämä riippuu tilanteesta, ei voi yleistää. Minun esimerkkini koski fibroa, jossa lepo on yksi avaintekijöistä sairauden hoidossa.

Psykosomaattisista sairauksista voi jäädä myös pysyviä vammoja, jos niitä ei ajoissa hoida kuntoon. Yhdellä ystävälläni on hermovaurio sen seurauksena. Mielestäni tuossa tilanteessa olisi pilleri ollut se pienempi paha. Sorkkikoon sitten aivojen kemiaa.


Ja minun ystävälläni on hermovaurio heti tarjotuista pillereistä huolimatta. Eiköhän kaikkien etu olisi perusteellinen tutkimus ja oikea diagnoosi mahdollisimman pian sairauden alkuvaiheessa, jottei mitään kroonistumisia pääsisi tapahtumaan? Eikä tapella tuulimyllyjä vastaan omista oikeuksistaan kunnolliseen hoitoon ja tutkimuksiin. Pillereiden vuoksi saattaa pahimmillaan jäädä jokin ratkaiseva oire huomaamatta. Monikohan niskavamma esim. on pahentunut vääränlaisen fysioterapisen hoidon vuoksi ennenkuin on saatu oikea diagnoosi vamman laadusta ja hoito sen mukaan. Jollain on varmaan tästäkin kokemusta.

Mutta mikä minä olen puhumaan. Minulla on fibro ja niskavamma, joiden mukanaan tuomien rajoitteiden kanssa opettelen elämään ja toivon, että joku päivä tilanne olisi edes toisen tilan kanssa lähellä entistä normaalielämää. Nyt olen työrajoitteinen. Palstoilla roikun, jotta saan itselleni eväitä joka päiväiseen elämään muiden vertaisten kokemuksista. Pyrin myös jakamaan omia kokemuksiani, jotta joku jolle tilanne on täysin uusi voi löytää tahoja ja keinoja millä päästä eteenpäin.

Uskonasioista sitä suurimmat sodatkin syttyvät...
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 12:05

Anzquliinu kirjoitti:Minun esimerkkini koski fibroa, jossa lepo on yksi avaintekijöistä sairauden hoidossa.


Josko kuitenkin otettais ne esimerkit niskasektorilta - ja pidettäis debatin fokus pääasiassa niskavaivoissa. Eikös tää ole foorumin aihe? (Ainakin se oli tämän keskusteluavauksen aihe, jos ei muuta)

Fibroille lienee olemassa oma foorumi, joissa voi sitten syventyä siihen roblematiikkana.

Ei ole kovin reilua keskustelua, että yksi keskustelija (minä) keskityn puhumaan foorumin aiheesta eli niskaongelmasta ja väliin tulee joku huutelemaan että "älä yleistä, minunkin tapaukseni sitä ja sitä". Kun sitten tarkemmin katsotaan sitä sinun tapausta, osoittatuukin se fibromyalgian pohdiskeluksi. Eli ei mitään relevanssia tähän niskakeskusteluun. SIGH.
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Touko 2011, 14:07

Psykosomaattista kipua tässä minun ymmärtääkseni käsitellään. Ja psykosomaattisen kivun hoitoon pätee aika pitkälle samat asiat, oli kivun aiheuttaja mikä tahansa.

Ja kyllä, fibroilla on oma keskusteluryhmänsä ja siellä keskustellaan avoimesti myös muista sairauksista ilman totaalista lynkkausta, koska ihmiselimistössä kaikki asiat tuppaavat liittymään toisiinsa. Jotta voisit ymmärtää toisen tilaa, tulee sinun olla tietoinen myös muista tilanteeseen liittyvistä asioista.

Minun niskavammassani (sivuttaissuuntainen whiplash-vamma, kaularangan venähdys/nyrjähdys johon liittyy voimakkaat hermosto-oireet ja ligamenttivammaepäily) fibro on olennainen tekijä kivunhoidon kannalta, ettei olemassa oleva krooninen (psykosomaattinen?) kipu pääse "tallentumaan" myös niskan pehmykudoksiin. Yhtälailla voisin vetää mukaan 90-luvun auton, jolla kolarin ajoin tai päätetyöni aiemmin aiheuttamat lihaskireydet niskahartiaseudulla. Ihminen on kokonaisuus.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 15:46

Mikäs siinä jos ei halua terveeksi tulla ja haluaa tehdä sairastamisesta itselleen "ammatin".

Parhaimmat vetää mukaan atlas-nikaman,joka on jo synnytyksessä mennyt vinksulleen :)

Aina niitä "syitä" löytyy, eri asia onko ne relevantteja.
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Touko 2011, 15:59

Minulla on ainakin tavoitteena parantua siitä, mistä nykylääketieteen valossa VOI toipua. Positiivinen asenne ennenkaikkea.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43


Paluu Yleinen keskustelu - (Muut niskavammat ja niskavaivat)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron