Kasvojen oudot tuntemukset

Niskaongelmat, jotka eivät selkeitä retkahdusvammoja: Tapaturman seurauksena tulleet - Kulumat/rappeumat - Välilevyongelmat - Tension neck - Muut niskavaivat

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 00:36

mariela kirjoitti:Tuo niskavaivojen "parantaminen" pelkillä mielialalääkkeillä on siis mielestäni melkoista liiottelua sinulta.


Ehkä se sinusta on, mutta lääketieteen mielestä noin ei asia ole. Kumpaakohan uskoisi? Kuitenkin, tämänkin säikeen aloittaja parani masennuslääkkeellä. Muuta ei tarvittu. (Enkä yritä väittää, että kaikki niskavaivat paranisivat masennuslääkkeillä - mutta ei niitä nyt kannata roskiinkaan heittää, jos lääkäri sellaista tarjoaa - osa lääkäreistä tarjoaa niitä ihan syystä)

Outoa tämä niskapotilaiden systemaattinen niskoittelu ja jatkuva kapinointi sitä vastaan, että "niskasta on pakko löytyä jotain ihme vaivaa" ja "ettei tämä pelkällä mielialalääkkeellä voi parantua".

Onko se noin vaikeaa hyväksyä, että esim. masennus osaa todellakin järjestää kroppaan kaikenlaista kiputilaa, joille sitten haetaan naama sikkuralla selityksiä kaikenmaailman röntgen ja MRI-kuvista. Tai muistellaan kaikenmaailman polkupyörän selästä suistumisia kuustoistavuotiaana.... Ja kun oikein kovasti "tulkitaan", niin rupeehan sieltä "faktaa" löytymään. Jos ei yksi tulkisija näe MRI-kuvissa oikeita asioita, niin Tampereelta löytyy Messias, joka löytää kuvista ne ligamentit, joissa on "vikaa".

Tai voisin oikeastaan vastata itselleni: on se vaikeaa hyväksyä. Oli se vähän vaikeaa ainakin itselleni. "Ai että nää hemmetinmoiset kivut muka vois johtua jotenkin pääkopasta ja parantua onnellisuuspillerillä - häh...että on nää lääkäriparat sekaisin..."

Mutta rupesin kiltisi syömään käskettyjä pillereitä ja kivut vähenivät. Ehkä pääsen niistä lopullisesti eroon pienellä fysioterapialla, mutta näinkin tilanne on 80% parempi kuin ilman serotoniinilääkitystä!

Sitten on lääketieteellinen fakta (kysy keneltä tahansa kokeneelta OMT-terapeutilta, kiropraktikolta tai ortopediltä), että jollain voi röntgen-kuvien mukaan olla helkutinmoisia kulumia. Ja silti ei mitään vaivoja! Ei kipuja laisinkaan! Miten moinen on selitettävissä? Sitten taas on meitä toisia, joilla ei kuvissa näy oikeastaan mitään ja kipuja on.... Mistä ne kivut muka tulevat kun kerran kuvien todistusvoima on ilmiselvästi nolla.

Onko muuten masennus yleisempää näin keväisin? Ajattelin vain kun telkussa vilahti ohi lääketehtaan mainos. Lääketehtaat yleensä tietävät nämä tämmöiset jutut. No, mainoksessa oli ihan mielenkiintoinen linkki.

Kannattaa lukaista, jos ei usko, että masentuneet aivot kykenevät kyllä järjestämään kipua vähäs sinne sun tänne. http://www.masennussattuu.fi/masennus-aivot-ja-kipu


PS. Masennuspotilailta on todennettu aivokuvissa mm. hippocampuksen pienenemistä. Siis ihan kuvissa näkyy fysiologisia muutoksia aivoissa! Ihan kuten fibromyalgiassa kuulemma on nähty. Kysymys kuuluukin: pitääkö tästä tehdä nyt nerokkaasti johtopäätös, että masennus johtuukin hippocampuksen pienenemisestä? Ja että masennusta pitää ruvetakin hoitamaan kirurgisesti? Kehitellään hippocampuksen laajennusleikkaus, jotta pienentynyt hippo saadaan takaisin taas suureksi...? Tajuatte varmaan kuin irvokas logiikka tuossa on taustalla, mutta aika moni niskoittelija tuntuu jatkuvasti lähestyvän niska-asioita tuolla logiikalla. Kaikki fysiologiset, ihan kuvissakin näkyvät muutokset ovat siis mukamas pahan alku ja juuri - ja vaiva poistuu kun mennään puukottamaan sitä kohtaa kropassa...tai sitten ei.

Pss. Se on aina vaarallista, kun potilaat rupeavat itse ryhtymään viisammaksi kuin pitkälle koulutetut lääkärit. Lisäksi tämä netissä yleistynyt "jauhaminen ja jumputus", kuinka kaikki on yhtä p:leen suurta Lääketehtaiden salaliittoa. Se on aika itsensä Vihtahousun lietsomaa hommaa. Onhan lääketehtailla iso valta ja moni nuorempi lääkäri on pikkasen pilleritehtaan juoksupoika. Mutta ei ne kaikki lekurit sitä silti ole eikä varsinkaan kokeneemmat. Tässäkin asiassa kannattaa hakea itselleen tervejärkinen lääkäri ja luottaa häneen eikä ryhtyä mestaroimaan itse.
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja mariela » 27 Touko 2011, 07:41

Ehkä se sinusta on, mutta lääketieteen mielestä noin ei asia ole. Kumpaakohan uskoisi?


Oletko itse täällä potilaana vai lääketieteen edustajana? Et sinäkään voi puhua "lääketieteen" puolesta.

Kuitenkin, tämänkin säikeen aloittaja parani masennuslääkkeellä. Muuta ei tarvittu.


Et voi puhua myöskään liianherkän puolesta. Tuo "paraneminen" on vahvasti sanottu tässä kohtaa.

Outoa tämä niskapotilaiden systemaattinen niskoittelu ja jatkuva kapinointi sitä vastaan, että "niskasta on pakko löytyä jotain ihme vaivaa" ja "ettei tämä pelkällä mielialalääkkeellä voi parantua".

Onko se noin vaikeaa hyväksyä, että esim. masennus osaa todellakin järjestää kroppaan kaikenlaista kiputilaa, joille sitten haetaan naama sikkuralla selityksiä kaikenmaailman röntgen ja MRI-kuvista.


Ei ole vaikeata hyväksyä, että esim. masennuksella VOI olla osaa kiputiloihissa ja muissa vaivoissa. En ole itsekään niin vahva, etteikö 1,5 vuoden sairastelu kolarin jälkeen ja kauheiden oireiden kanssa eläminen, ja sen myötä arkielämän kääntyminen päälaelleen ei vaikuttaisi minuun pidemmän päälle MYÖS henkisellä tasolla. Tällä puolestaan voi olla vaikutusta fyysisiin oireisiin, onhan ihminen psykofyysinen kokonaisuus. Kuitenkin olen kuntouttanut itseäni tuloksellisesti ilman mielialalääkitystä lääkärien ja fysioterapeuttien ohjeilla.


Tai muistellaan kaikenmaailman polkupyörän selästä suistumisia kuustoistavuotiaana.... Ja kun oikein kovasti "tulkitaan", niin rupeehan sieltä "faktaa" löytymään. Jos ei yksi tulkisija näe MRI-kuvissa oikeita asioita, niin Tampereelta löytyy Messias, joka löytää kuvista ne ligamentit, joissa on "vikaa".


Tässä mennään mielestäni jo henkilökohtaisuuksiin. Sinä voit puhua vain omasta puolestasi - et arvostella muita. Jokaisen potilaan oikeus on etsiä syitä ja FAKTAA omiin oireiluihinsa. Joillekin näitä syitä näkyy kuvissa ja joillekin ei, ja niiden vaikutusta oireiluun ei voida arvioida kuin tapauskohtaisesti. MRI-kuvista saadaan kuitenkin arvokasta tietoa potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa. Minunkin fysioterapeuttini olisi halunnut manipuloida ylimpiä niskanikamia, kunnes hän sai lausunnon MRI-kuvista, joissa todettiin ylimmän välilevyn revenneen kolarissa. "Lääketieteen" mielessä tämä vamma syntyy erittäin harvoin muuten kuin trauman seurauksena. JOSKUS syy-seuraussuhde näkyy selkeästi myös kuvissa.

Tuo viimeinen lause menee herjauksen puolelle.


Tai voisin oikeastaan vastata itselleni: on se vaikeaa hyväksyä. Oli se vähän vaikeaa ainakin itselleni. "Ai että nää hemmetinmoiset kivut muka vois johtua jotenkin pääkopasta ja parantua onnellisuuspillerillä - häh...että on nää lääkäriparat sekaisin..."

Mutta rupesin kiltisi syömään käskettyjä pillereitä ja kivut vähenivät. Ehkä pääsen niistä lopullisesti eroon pienellä fysioterapialla, mutta näinkin tilanne on 80% parempi kuin ilman serotoniinilääkitystä!


OK, tämä on kiinnostava näkökulma ja on mielenkiintoista kuulla sinun kokemuksesi. Kyllä tämä minussakin herätti uusia ajatuksia! Kuitenkaan tuo 80% ei ole mikään yleinen totuus, joka sopisi kaikille - voit puhua vain omasta puolestasi.

Sitten on lääketieteellinen fakta (kysy keneltä tahansa kokeneelta OMT-terapeutilta, kiropraktikolta tai ortopediltä), että jollain voi röntgen-kuvien mukaan olla helkutinmoisia kulumia. Ja silti ei mitään vaivoja! Ei kipuja laisinkaan! Miten moinen on selitettävissä? Sitten taas on meitä toisia, joilla ei kuvissa näy oikeastaan mitään ja kipuja on.... Mistä ne kivut muka tulevat kun kerran kuvien todistusvoima on ilmiselvästi nolla.


Totta - näin minunkin fyssarini on sanonut. JOSKUS kuitenkin syy-seuraussuhde on selvä, kuten oman kokemukseni tuossa kerroinkin. Myös kuvista löytyvät esim. alarialigamenttien repeämät puhuvat selkeätä kieltään. Läheskään aina niskavammoissa ei kuvissa näy mitään, koska vauriot ovat mikrotasolla. Usein vauriot johtavat toiminnallisiin häiriöihin ja ongelmiin, joita ei myöskään aina voi MRI-kuvissa nähdä.

Se on aina vaarallista, kun potilaat rupeavat itse ryhtymään viisammaksi kuin pitkälle koulutetut lääkärit. Lisäksi tämä netissä yleistynyt "jauhaminen ja jumputus",


Katsoitko minne tulit? Tämä on Niskavammaisten ja niskavaivaisten vertaistukifoorumi, paino sanoilla vertais ja tuki. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja omiin kokemuksiinsa. Oman totuutensa väkisin tuputtaminen muille ei sen sijaan ole vertaistukea.
mariela
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 63
Liittynyt: 11 Marras 2010, 15:05

ViestiKirjoittaja Kaisa » 27 Touko 2011, 07:44

Hyvä negatiivinen positiivinen!
On myös aina vaarallista ryhtyä keskustelupalstalla toisten sairauksen ja vaivojen tohtori Besserwisseriksi. Olisi mukavaa, jos tämä foorumi pysyisi vertaistuen tasolla. Toisen mielen pahoittaminen ei edistä kenenkään terveydentilaa. Erityisesti tämä koskee mielenterveysongelmia, toisen ihmisen kunnioittaminen ja hyväksyminen sellaisena kuin hän on, tukee meidän kaikkien hyvinvointia.

Sinulla on paljon tietoa ja taitoa, käytä se hyvään ja rakentavaan, niin edistät myös omaa hyvinvointiasi.
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 27 Touko 2011, 10:28

posi+iivinen kirjoitti:Outoa tämä niskapotilaiden systemaattinen niskoittelu ja jatkuva kapinointi sitä vastaan, että "niskasta on pakko löytyä jotain ihme vaivaa" ja "ettei tämä pelkällä mielialalääkkeellä voi parantua".

Omasta puolestani voisin ainakin niska- ja selkäpotilaana tähän kommentoida. Itselläni mielialalääkkeen aloittaminen oli hyvä ratkaisu, siitä nimittäin sai reilusti lisää potkua kestää helvetillisiä kipuja. Minulla se ei kipuja yhtään vähentänyt eikä myöskään tuntunut nostavan kipukynnystä, mutta tosiaan, oli kullanarvoista saada lisää energiaa kestää niitä kipuja. Olisi pitänyt sekin aloittaa oikeastaan aikaisemmin. Mielialalääkitys ei mun tapauksessa kuitenkaan "parantanut" tai helpottanut mitään alkuperäisiä fyysispohjaisia ongelmia.

Henkilökohtaisesti pidin ongelmana jossain määrin sitä, että lääkärit olivat heti tarttumassa siihen masennuspuoleen ja tuntui, että sen varsinaisen alkuperäisen ongelman tutkiminen ja syyn selvittäminen jäi lapsipuolen asemaan. Joidenkin lääkäreiden kanssa vaarana on juuri tämä, hoitavat vain masennusta eivätkä sen aiheuttanutta kipuongelmaa. Ja kummallista kyllä, monilla lääkäreillä tuntuu olevan vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä, että luonnollisesti vahva kipuilu aiheuttaa kipumasennusta. Jotkut kohtelevat masennusta kuin erillisenä asiana, joka voidaan pillereillä parantaa, vaikkei alkuperäiseen masennusta edelleen ylläpitävään ongelmaan puututtaisi mitenkään. Jopa eräällä fysiatrilla - kuntoutuksen erikoislääkärillä - oli vaikeaa ymmärtää tätä ja hän pesikin käteni kuntoutuksestani muutaman kuukauden jälkeen ja oli ohjaamassa minua mielenterveystoimistoon. Hän ei näyttänyt ymmärtävän, että kova ja pitkään jatkunut kipuilu voi aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Epäilen, että tämä on syynä myös monella muulla kipuilijalla siinä, että suhtaudutaan kielteisesti lääkärin tarttumiseen masennukseen - monesti ne alkuperäiset ongelmat jäävät selvittämättä.

posi+iivinen kirjoitti:Onko se noin vaikeaa hyväksyä, että esim. masennus osaa todellakin järjestää kroppaan kaikenlaista kiputilaa, joille sitten haetaan naama sikkuralla selityksiä kaikenmaailman röntgen ja MRI-kuvista. Tai muistellaan kaikenmaailman polkupyörän selästä suistumisia kuustoistavuotiaana.... Ja kun oikein kovasti "tulkitaan", niin rupeehan sieltä "faktaa" löytymään. Jos ei yksi tulkisija näe MRI-kuvissa oikeita asioita, niin Tampereelta löytyy Messias, joka löytää kuvista ne ligamentit, joissa on "vikaa".
Huokaus... niinkuin tuossa joku jo sanoikin, tämä ei ole oikein asiallista tekstiä. Sulla ja teflonilla tuntuu olevan paljon yhteistä, kumpaankaan kun ei tunnu oikein mikään tarttuvan. Ja mikä ongelma sulle on, jos jotkut kokevat saavansa apua Tampereelta parhaiten? Jos sinä saat parhaiten apua pilleripurkista ja toiset Tampereelta, niin eikös molemmat vaihtoehdot pitäisi hyväksyä?

Tosiasiahan on se, että muistaakseni noin 70% selkävaivoille lääkärit eivät löydä syytä. Asiaa tutkivat tiedemiehet eivät pidä todennäköisenä, että tämä kaikki selittyisi psyykepuolella, vaan ovat sitä mieltä, että monilla lääkäreillä ei ole riittäviä laitteita, tutkimusmetodeja tai yksinkertaisesti osaamista diagnosoida näitä vaivoja. Esimerkiksi professori McGillin laboratorio oli tutkinut tietyn katraan näitä potilaita, jotka lääkärit olivat tutkineet eivätkä olleet osanneet diagnosoida. McGillin laboratorio onnistui suurelta osalta diagnosoimaan vaivan erilaisilla kehittyneemmillä tutkimusmetodeilla tai laitteilla. Eli näiltä potilailta löytyi selvä fyysinen vaiva, joka ongelman aiheutti. McGill´kään ei pitänyt psyykevaivoja kuin korkeintaan pienen osan tapauksista mahdollisesti selittävänä tekijänä eli ehkä sunkin olis aika hyväksyä, että suuri osa vaivoista selittyy fyysisellä puolella ja ehkä vaan pieni osa psyykkeen puolella?


posi+iivinen kirjoitti:Pss. Se on aina vaarallista, kun potilaat rupeavat itse ryhtymään viisammaksi kuin pitkälle koulutetut lääkärit. Lisäksi tämä netissä yleistynyt "jauhaminen ja jumputus", kuinka kaikki on yhtä p:leen suurta Lääketehtaiden salaliittoa. Se on aika itsensä Vihtahousun lietsomaa hommaa. Onhan lääketehtailla iso valta ja moni nuorempi lääkäri on pikkasen pilleritehtaan juoksupoika. Mutta ei ne kaikki lekurit sitä silti ole eikä varsinkaan kokeneemmat. Tässäkin asiassa kannattaa hakea itselleen tervejärkinen lääkäri ja luottaa häneen eikä ryhtyä mestaroimaan itse.

Muistelepa sitä Gaussin käyrää eli normaalijakaumaa. Sen mukaan missä tahansa suuremmassa populaatiossa jakauma menee sen käyrän mukaan ja se koskee ryhmänä lääkäreitäkin. Lääkäreiden osalta sitä käyrää tulkiten lääkäreistä löytyy pieni prosentuaalinen osuus, jotka ovat aivan huippuja ja paljon parempia kuin muut lääkärit. Samoin loppupäästä löytyy pieni prosentuaalinen osuus lääkäreitä, jotka ovat ammatillisesti kädettömiä, todella surkeita. Loppuosa lääkäreistä jää näiden kahden ääripään väliin. Tästä voisi äkkiseltään päätellä, että jos menet sattumalta huippulääkärin vastaanotolle, tutkimus ja hoito onkin herkästi aivan eri luokkaa kuin jos eksyt lahjattomalla lääkärille, eikö?

Niinpä joissain tilanteissa sokeasti korkeasti koulutettuun lääkäriin luottaminen - mitä näytät suosittelevan - voikin olla harvinaisen huono vaihtoehto. Oma kokemukseni on, ettei lääkärin osaamiseen kannata liikaa luottaa, vaan punnita omassa mielessään, vaikuttaako diagnoosi, hoito ja selitykset osaavalta ja uskottavalta. Jos ei, on syytä lähteä etsimään toisen lääkärin mielipidettä. Tämä pitää erityisesti paikkansa niska- ja selkävaivojen osalta, joka asiaa tutkivien huipputiedemiestenkin mielestä on vaikea ja erittäin haastava aihealue lääketieteellisesti. Huipputiedemiehet ovat lisäksi todenneet, että vaikka viimeisen 15-20 vuoden aikana näissä asioissa on huimasti edistytty lääketieteen parissa, niin vielä niska- ja selkävaivoissa on paljon selvitettävää ja paljon avoimia kysymyksiä, joihin lääketiede ei yksinkertaisesti vielä tiedä vastausta. Näiden perustelujen valossa lienee perusteltua suhtautua varauksella yksittäisen lääkärin osaamiseen näissä asioissa, vai mitä?
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 27 Touko 2011, 10:37, muokattu yhteensä 2 kertaa
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 10:33

mariela kirjoitti: Et sinäkään voi puhua "lääketieteen" puolesta.


Lääketieteellinen tieto on useimpien tavoitettavissa (kiitos internetin), ja tuohon yleisesti saatavilla olevaan tietoon viittasin. Lääketiede ei tarvitse puolestapuhujia kuten eivät muutkaan tieteenalat.

mariela kirjoitti:Et voi puhua myöskään liianherkän puolesta. Tuo "paraneminen" on vahvasti sanottu tässä kohtaa.


Mutta sinä näköjään voit puhua hänen puolestaan? :)

No jos emme usko liianherkän omaa todistusta, että serotoniinilääke auttoi, niin kerro sinä sitten mista hänen olotilan paranemisensa johtui kun kerran asianomaisen omaa todistusta ei saa uskoa :)

mariela kirjoitti:Ei ole vaikeata hyväksyä, että esim. masennuksella VOI olla osaa kiputiloihissa ja muissa vaivoissa.


Unohtamatta, että masennus voi myös yksinään aiheuttaa kiputiloja ympäri kroppaa. Tyypillisesti juuri epämääräisiä tukinivelistön kipuja (selkä, hartia, niska jne). Kun masennuksen hoitaa pois, katoaa fyysinen kipukin. Ilman että tarvitsee juuri mitään muuta tehdä.

mariela kirjoitti:Kuitenkin olen kuntouttanut itseäni tuloksellisesti ilman mielialalääkitystä lääkärien ja fysioterapeuttien ohjeilla.


Kannattaa kuitenkin muistaa, että masennus saattaa hellittää spontaanistikin ajan kuluessa. Sekin voi selittää parenemista. Lisäksi psykosomaattisen kivun luonteeseen kuuluu, että kipu välillä katoaa (lähde: tri Heikkilä), saattaen olla vuosikausia poissa (elämäntilanne vaikutta?) - ja ilmaantuen sitten yhtä-äkkiä jossain aivan muualla kropassa. Jos kuntoutus on kestänyt vuosikausia, niin aina voi epäillä myös sitä, että paraneminen on tapahtunut ihan muista syistä kuin niistä fysioterapiojumppasyistä.

mariela kirjoitti:Tässä mennään mielestäni jo henkilökohtaisuuksiin.


Jaa, millähän tavalla? Ei siinä ketään henkilöä kyllä mainuttu, joten ketä muka nyt on loukattu? Mutta herkkänokkaiset toki vetävät herneet nenään jo pelkästään siitä, että erehtyy niille sanomaan "Hyvää päivää" (Jos heillä olekaan "hyvä päivä", niin pohtivat, että taas tuo v*ttuilee kehumalla hyvää päivää vaikka päivä on paska).

mariela kirjoitti:Sinä voit puhua vain omasta puolestasi - et arvostella muita. Jokaisen potilaan oikeus on etsiä syitä ja FAKTAA omiin oireiluihinsa.


En minä ketään arvostele. Minä arvioin menon ja meiningin järkeä noin yleensä.

Lantissa kun on yleensä se toinenkin puolensa. Kuten sanoin, niin on se kumma kun niillä kuvilla on todistusvoimaa tasan nolla kipujen selittäjänä. Keskity sinäkin Mariella puhumaan asiasta. Mutustele tuota faktaa hieman ja pohdi. POHDI!

mariela kirjoitti: Joillekin näitä syitä näkyy kuvissa ja joillekin ei, ja niiden vaikutusta oireiluun ei voida arvioida kuin tapauskohtaisesti.


Eli menee täysin humpuukin puolelle. Se mikä on "tapauskohtaista", ei ole enää tiedettä. Ei tiede voi perustua yksilön pärstäkertoimeen.

mariela kirjoitti: Tuo viimeinen lause menee herjauksen puolelle.


Eikä mene. Koitappa sinäkin mariela keskittyä puhumaan asiasta äläkä jatkuvasti yliherkkänä takerru jokaiseen lillukanvarteen, josta yrität päästä protestoimaan, että milloin minkäkin kuvitteellisen hahmon kunniaa ja omanarvontuntoa on mukamas loukattu. Tuollainen touhu on pikkusieluista herneiden nenään vetämistä.

Kyllä tästäkin asiasta pitää uskaltaa rohkeasti keskustella ja kyseenalaistaa ilman että ollaan jatkuvasti vetämässä "mullaonherneetnenässä" korttia keskusteluun.

mariela kirjoitti: Kuitenkaan tuo 80% ei ole mikään yleinen totuus, joka sopisi kaikille - voit puhua vain omasta puolestasi.


Eli sun aivojen kemia poikkeaa mun aivojen kemiasta. Kerro lisää :)

mariela kirjoitti: JOSKUS kuitenkin syy-seuraussuhde on selvä, kuten oman kokemukseni tuossa kerroinkin.


Totta, JOSKUS siellä tosiaan näkyy jotain ja asia on sillä selvä. Varmaan kuitenkin tajusit, etten puhunut noista JOSKUS tapahtumista vaan siitä isommasta porukasta, jolla ei näy yhtään mitään missään. Tai vaikka näkyisikin, niin se ei kipuja sinällään selitä.



mariela kirjoitti: Usein vauriot johtavat toiminnallisiin häiriöihin ja ongelmiin, joita ei myöskään aina voi MRI-kuvissa nähdä.


Psykosomaattisia kipuja ei tosiaan voi MRI-kuvista nähdä - ja vaikka näkisikin, niin so what.

mariela kirjoitti: Katsoitko minne tulit? Tämä on Niskavammaisten ja niskavaivaisten vertaistukifoorumi, paino sanoilla vertais ja tuki. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja omiin kokemuksiinsa. Oman totuutensa väkisin tuputtaminen muille ei sen sijaan ole vertaistukea.


Eli sinun totuus on sitä oikeaa totuutta. Minun ei ole vai?

Mitäs ihmeen "vertaistukea" tää jatkuva kiihotus lääkäreitä vastaan - ja lääkekielteisyyden lietsominen oikein on?

Minusta se on aika huonoa tukea. Varsinkin kun se porukka, joille serotoniinilääkityksestä olisi hyötyä, heittää lääkkeensä roskiin kun täällä tämmöinen lääkekielteisten niskoittelijoiden juntta, joka oikein siihen yllyttää. Sinäkin kuulut ilmeisesti siihen?

Ja kun uskalsin tuoda asian esiin keskusteluun, niin ollaan naama punaisena mulle huutamassa, että "sä olet niin väärässä, älä tuu yleistään". Takajalkareaktionne kertoo, että tää on teille tosi arka paikka.

Miksi Mariella sun totuus olis muka yhtään sen viisaampi?
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 10:55

DirtyDeeds kirjoitti:Henkilökohtaisesti pidin ongelmana jossain määrin sitä, että lääkärit olivat heti tarttumassa siihen masennuspuoleen ja
tuntui, että sen varsinaisen alkuperäisen ongelman tutkiminen ja syyn selvittäminen jäi lapsipuolen asemaan.


Tuo on jälkiviisastelua. Mistä se lääkäri voi etukäteen tietää, että just tällä potilaalla on masennuksen lisäksi joitain muutakin? Päällepäin 100% masennuscase ja sinä näytätte täysin samanlaisilta....

Ei ole kansantaloudellisesti kovin järkevää lääketieteellisten resurssien käyttöä, jos jokaista masennuspotilasta ruvetaan hulluna tutkimaan MRI-kuvilla ym. Siihen myllyyn kun ei loppua tule. Kun lisäksi muistetaan, että MRI-kuvien ym. todistusarvo on nolla - ja aina löytyy joku poppatohtori, joka niistä kuvista on muka löytävinään milloin minkäkinlaista ligamenttia joka on vinksallaan.

Todellisuus taitaa olla, että ns. tervettä niskaa ei kuvaamalla löydy keneltäkään joka on riittävän vanhaksi elänyt. On vain kipuilevia ja kivuttomia niskoja.


DirtyDeeds kirjoitti:Joidenkin lääkäreiden kanssa vaarana on juuri tämä, hoitavat vain masennusta eivätkä sen aiheuttanutta kipuongelmaa.


En osaa sanoa. Ainakin minun työterveyslääkärini sanoi, että ensin hoidetaan masennus pois. On hyödytöntä esim lähteä tutkimaan tai edes jumppauttamaan yhtään mitään, jos jätkä on henkisesti huonossa kunnossa. Kroppa vain menee huonommaksi.

Minun kokenut lääkärini oli sentään fiksu, kun tajusi tuon. Täällä kun näitä tapaushistorioita lukee, niin voisi arvella, että kaikki lääkärit eivät ole niin fiksuja. Eli on lähdetty jumppauttamaan liian varhain, liian kovaa. Etkös sinä itsekin ollut muuten sellainen tapaus DD?

Onkin menty sitten takapakkia. CST-terapioita sitten kehutaan, kun niissä "jumppaus" on lähinnä hivelyä (ei ainakaan liian kovaa :)) Entä jos olisikin ensin hoidettu henkinen puoli vahvemmaksi ja sitten vasta jumppautettu (jos on tarvis)? Olisiko CST-terapian "tarve" jäänyt olemattomaksi? En tiedä, mutta näitähän voi pohtia älykäs mieli kun tapaushistorioita lukee.



Huokaus... niinkuin tuossa joku jo sanoikin, tämä ei ole oikein asiallista tekstiä. Sulla ja teflonilla tuntuu olevan paljon yhteistä, kumpaankaan kun ei tunnu oikein mikään tarttuvan. Ja mikä ongelma sulle on, jos jotkut kokevat saavansa apua Tampereelta parhaiten? Jos sinä saat parhaiten apua pilleripurkista ja toiset Tampereelta, niin eikös molemmat vaihtoehdot pitäisi hyväksyä?


Ei mulla mikään ongelma ole. Saa kait sitä silti tuoda keskusteluun toisenlaisen näkökulman, että ehkä tuo kaikki on vähän ns. turhaa touhua? Minun puolestani toki jokainen saa kantaa Tampereen lekureille rahansa ihan vapaasti. Mutta keskustella silti pitäisi saada ja saa kait homman vähän kyseenalaistaakin?

Mielestäni kalliilla erikoislääkärillä on intressiristiriita MRI-kuvia tulkitessaan :) Entä jos hän ylitulkitseekin niitä kuvia saadakseen lisää mehukkaita rahastettavia potilaita? Ihan näin vain teoriana heitän pohdittavaksi.


Tosiasiahan on se, että muistaakseni noin 70% selkävaivoille lääkärit eivät löydä syytä. Asiaa tutkivat tiedemiehet eivät pidä todennäköisenä, että tämä kaikki selittyisi psyykepuolella, vaan ovat sitä mieltä, että monilla lääkäreillä ei ole riittäviä laitteita, tutkimusmetodeja tai yksinkertaisesti osaamista diagnosoida näitä vaivoja.


Minusta tuo kuulostaa nimenomaan siltä, että kyseessä on psykosomaattinen vaiva. Jos kaikesta nykyajan hienosta kalustosta huolimatta ei syistä saada tolkkua, niin tri Heikkilä lienee oikeassa (ja Heikkilällä on selkävaivojen suhteen muuten varmaan yksi Suomen kokeneimpia ortopedejä).


Esimerkiksi professori McGillin laboratorio oli tutkinut tietyn katraan näitä potilaita, jotka lääkärit olivat tutkineet eivätkä olleet osanneet diagnosoida. McGillin laboratorio onnistui suurelta osalta diagnosoimaan vaivan erilaisilla kehittyneemmillä tutkimusmetodeilla tai laitteilla. Eli näiltä potilailta löytyi selvä fyysinen vaiva, joka ongelman aiheutti.


Siis montakohan kertaa tämänkin joutuu toistamaan: Psykosomaattinen vaiva on selvä fyysinen vaiva.Kuten Heikkilä kirjoittaa. Varmaan sen voi jollain hienolla mittarillakin todeta. Virhe tehdään siinä jos lähdetään sitä leikkaamaan tms kun oikeasti asiaa pitäisi pääasiassa käsitellä psyyken tasolla!

En siteerannut Heikkilän kirjasta kohtaa, jossa hän kertoo mm. että selkäpotilaita on leikattu (mm. hän itse on tehnyt sitä kunnes lopetti touhun lääketieteellisesti järjettömänä, tuloksettomana). Joskus niistä leikkauksista on apua - vain hetkeksi. Psyyke kun kehittää sen ongelman sitten vähän ajan päästä toiseen paikkaan kroppaa. Kun selkä leikataan, niin vähän päästä esim. niska bragaa. Tilanteessa jossa ongelma oli psykosomaattista perua.


McGill´kään ei pitänyt psyykevaivoja kuin korkeintaan pienen osan tapauksista mahdollisesti selittävänä tekijänä eli ehkä sunkin olis aika hyväksyä, että suuri osa vaivoista selittyy fyysisellä puolella ja ehkä vaan pieni osa psyykkeen puolella?


Silloin minun pitäisi korottaa McGill guruksi kaikkien muiden yläpuolelle?


Muistelepa sitä Gaussin käyrää eli normaalijakaumaa. Sen mukaan missä tahansa suuremmassa populaatiossa jakauma menee sen käyrän mukaan ja se koskee ryhmänä lääkäreitäkin. Lääkäreiden osalta sitä käyrää tulkiten lääkäreistä löytyy pieni prosentuaalinen osuus, jotka ovat aivan huippuja ja paljon parempia kuin muut lääkärit. Samoin loppupäästä löytyy pieni prosentuaalinen osuus lääkäreitä, jotka ovat ammatillisesti kädettömiä, todella surkeita.


Normaalijakauma pätee vain satunnaistettuun otantaa populaatiosta. Et kait ole sitä mieltä, että lääketieteellisen tiedekuntaan otetaan porukka sisään lottoamalla koko väestön keskuudesta?

Lääkäreiksi hakeutuu ja pääsee valikoitu joukko, joten Gaussin käyrä ei päde.


Oma kokemukseni on, ettei lääkärin osaamiseen kannata liikaa luottaa, vaan punnita omassa mielessään, vaikuttaako diagnoosi, hoito ja selitykset osaavalta ja uskottavalta. Jos ei, on syytä lähteä etsimään toisen lääkärin mielipidettä. Tämä pitää erityisesti paikkansa niska- ja selkävaivojen osalta, joka asiaa tutkivien huipputiedemiestenkin mielestä on vaikea ja erittäin haastava aihealue lääketieteellisesti.


On kait se haastava, kun suurin osa "huipputiedemiehistä" on pihalla ongelman todellisesta luonteesta, jos Heikkilä on oikeassa.

On aika vaarallista tuo teidän harrastama lääkärin diagnoosin kyseenalaistaminen kun sillä jää sairaaksi kitumaan.

Jos minäkin olisin kyseenalaistanut lääkärini diagnoosin- mieli kyllä teki - niin tässä kiduttaisiin vieläkin niskavaivojen kanssa. Onneksi kuitenkin järki voitti ja päätin kokeilla lääkärin ohjeiden mukaan hoitamista.
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 27 Touko 2011, 11:00

En jaksa nyt puuttua kuin pariin kohtaan. Tässä:

posi+iivinen kirjoitti:
mariela kirjoitti:Tässä mennään mielestäni jo henkilökohtaisuuksiin.


Jaa, millähän tavalla? Ei siinä ketään henkilöä kyllä mainuttu, joten ketä muka nyt on loukattu? Mutta herkkänokkaiset toki vetävät herneet nenään jo pelkästään siitä, että erehtyy niille sanomaan "Hyvää päivää" (Jos heillä olekaan "hyvä päivä", niin pohtivat, että taas tuo v*ttuilee kehumalla hyvää päivää vaikka päivä on paska).

"Ei siinä ketään henkilöä mainittu"? Tätä voisi sanoa jo vääristelyksi, hyvä negatiivinen positiivinen. Mainitsit "Tampereen Messiaan", joka löytää kuvista alarialigamenttivauriot. Toisin sanoen kohdistit sanomasi yhteen tiettyyn henkilöön, jonka henkilöllisyys on tiedossa. Ja väität, ettei "siinä ketään henkilöä kyllä mainittu"? Sanoisinko, että kirjoitat nyt aika lailla puutaheinää...

posi+iivinen kirjoitti:
mariela kirjoitti: Joillekin näitä syitä näkyy kuvissa ja joillekin ei, ja niiden vaikutusta oireiluun ei voida arvioida kuin tapauskohtaisesti.


Eli menee täysin humpuukin puolelle. Se mikä on "tapauskohtaista", ei ole enää tiedettä. Ei tiede voi perustua yksilön pärstäkertoimeen.

Humpuukin puolelle? Taisit nyt unohtaa, mikä tai ketkä nuo kuvaukset ja kuvauksen tulkinnat ovat kehittäneet? Lääketiedehän nuo kuvantamismenetelmät ja niiden tulkinnat ovat kehittäneet, joten nyt käytännössä väität lääketieteen menetelmiä humpuukiksi? Ja toisaalta juuri lääketiede on myös todennut, että toisille kuvissa näkyvät muutokset aiheuttavat kipuja ja ongelmia ja toisille vastaavat muutokset eivät aiheuta ongelmia?

PS. Ja kyllä sun kirjoitukset edelleen välillä pyörivät siinä henkilökohtaisuuksien rajoilla ja kirjoitustapa on jossain määrin kyllä "hyökkäävä". Herää kysymys, että oletko jostain erityisesti suuttunut tai agitoitunut, vai mistä tämä johtuu? Otatko esimerkiksi henkilökohtaisesti sen, että täällä ajoittain epäillään ja kyseenalaistetaan lääketieteen tietämystä ja rajallisuutta ja lääketieteen edustajia? Ovatko nämä jotenkin sulle kovin henkilökohtaisia kysymyksiä, vai mistä on kyse?
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 27 Touko 2011, 11:07, muokattu yhteensä 1 kerran
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Touko 2011, 11:03

Lääketieteellinen tieto on useimpien tavoitettavissa (kiitos internetin), ja tuohon yleisesti saatavilla olevaan tietoon viittasin. Lääketiede ei tarvitse puolestapuhujia kuten eivät muutkaan tieteenalat.


Tässä on toisaalta yksi nykyaikamme ansoista. Tietoa on kyllä saatavilla, mutta vaaditaan ammattitaitoa sen oikeaan tulkitsemiseen. Moni tekijä lääketieteessä ja terveydellisissä asioissa on riippuvainen lukuisista muista tekijöitä ja yhdellä tietyllä oireella ei voi tehdä tarkka diagnoosia. Aivojen kemiaan vaikuttaa hyvin moni asia ja eihän masennusta potevallakaan sama lääke tai annostus tehoa aina. Välillä joutuu annosta muuttamaan tai vaihtamaan koko lääkityksen, jotta vaste saadaan. Välillä voidaan olla kausia jopa ilman lääkitystä. Elimistö reagoi eri ihmisillä erilailla. Minä en esim. kestä ulkoisia hormoneja (en edes miedointa hormonaalista ehkäisyä) ilman että pimenen päästäni ja yritän päästää miehen päiviltään. Elimistöni ei vain ota sitä vastaan. Ei tämä silti poista tosiasiaa, että samainen lääkitys toimii jollain toisella täydellisesti.

Vähän off-topic esitän vielä toteamuksen, että juuri nykyisen tiedonsaannin helppoudella on äärimmäisen yksinkertaista perustella juuri omaa näkemystään asioista, koska oli näkemys kumpi tahansa kolikon kääntöpuolista, taatusti löydät materiaalia ja tutkimustietoa näkemyksesi tueksi. Tätä korostetaan esim. korkeakouluopiskelijoille päättötyövaiheessa. Pitää osata olla myös kriittinen lukemaansa kohtaan ja kyseenalaistamaan tutkimuksen tavoitteet. Vasta äskettäin esitettiin suurena uutisena, etteivät suomalaiset osaa pestä pyykkiään oikein ja pyykkeihin jää bakteereja. Ja vedotiin tutkimustuloksiin, jonka oli rahoittanut antibakteerisia pesuaineita myyvä firma.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 11:17

DirtyDeeds kirjoitti:"Tampereen Messiaan", joka löytää kuvista alarialigamenttivauriot. Toisin sanoen kohdistit sanomasi yhteen tiettyyn henkilöön, jonka henkilöllisyys on tiedossa.


Onko? No kerro se sitten minullekin kuka se on koska minä en todellakaan tiedä.

Minä vain olen kuullut, että Tampereella on guruja, jotka löytää kuvista kuin kuvista vaikka mitä. Ei siinä ole henkilökohdistusta. Jos jonkun mielestä on, niin se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...eiks jeh?

DirtyDeeds kirjoitti:"Lääketiedehän nuo kuvantamismenetelmät ja niiden tulkinnat ovat kehittäneet, joten nyt käytännössä väität lääketieteen menetelmiä humpuukiksi?


Äläpä vääristele. Sanoin, että on humpuukia, jos kuvan tulkinta menee yksilökohtaiseksi. Sitä se ei voi olla.

DirtyDeeds kirjoitti:Ja toisaalta juuri lääketiede on myös todennut, että toisille kuvissa näkyvät muutokset aiheuttavat kipuja ja ongelmia ja toisille vastaavat muutokset eivät aiheuta ongelmia?


Missäs lääketiede on muka noin todennut? Tuo ei ole enää tiedettä. Jos kuvasta näkyy joku muutos, josta seuraa NNN, niin kyllä siitä pitää seurata NNN oli se kuva otettu sitten Matista tai Liisasta.

Kuten sanoin: pärstä ei voi vaikuttaa kuvan tulkintaan.

DirtyDeeds kirjoitti:PS. Ja kyllä sun kirjoitukset edelleen välillä pyörivät siinä henkilökohtaisuuksien rajoilla ja kirjoitustapa on jossain määrin kyllä "hyökkäävä".


Höpsis. Olette vain yliherkkiä kaikelle kyseenalaistamiselle. Mitään ei saisi kyseenalaistaa. Pitäisi vain hymistellä kuoron mukana ja haukkua lääketehtaita. Se on sitä "vertaistukea".

DirtyDeeds kirjoitti:Ovatko nämä jotenkin sulle kovin henkilökohtaisia kysymyksiä, vai mistä on kyse?


Heitän kysymyksen sinulle ja muille. Ovatko nämä teille henkkohta punaisia vaatteita?

Mennään selvästi epämukavuusalueellenne kun reagoitte noin vahvasti.

Täällähän on aivan liian vähän uskallettu kyseenalaistaa mitään. En ihmettele, kun ihan adminien voimalla juntataan tietynlaista näkemystä "ainoaksi oikeaksi"....
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 27 Touko 2011, 11:42

posi+iivinen kirjoitti:
DirtyDeeds kirjoitti:"Tampereen Messiaan", joka löytää kuvista alarialigamenttivauriot. Toisin sanoen kohdistit sanomasi yhteen tiettyyn henkilöön, jonka henkilöllisyys on tiedossa.


Onko? No kerro se sitten minullekin kuka se on koska minä en todellakaan tiedä.

Minä vain olen kuullut, että Tampereella on guruja, jotka löytää kuvista kuin kuvista vaikka mitä. Ei siinä ole henkilökohdistusta. Jos jonkun mielestä on, niin se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...eiks jeh?


Just. Viisastelua kehiin, kun muuta ei löydy. Tuo on ilmeisesti sun tapasi "väitellä", väistellään ja viisastellaan tarvittaessa. Tuosta syystä "väittely" kanssasi on aika yhtä tyhjän kanssa. Sulle pitäisi kyllä tarkasti perustella kaikki mahdolliset nyanssit omista lausunnoistaan, mutta sun ei vastaaviin perusteluihin tarvitse sortua, vaan näppärästi viisastelemalla voit ohittaa vastapuolen argumentit tms. No, viisastele rauhassa, jos saat siitä hyvän mielen. Mutta älä sitten ihmettele, jos näkemyksiäsi ei jaksa kaikki aina ottaa ihan vakavasti...

Ja niistä kuvien muutoksista. Eikös se ole tyypillistä ja tiedossa, että esim. rintarangan välilevypullistuma voi toisilla olla täysin oireeton ja toisilla taas tosi hankala? Ja välilevypullistumakin on kuitenkin melkoisen merkittävä vamma, noin ihan lääketieteellisestikin. Jos sellainen kuvista löytyy eikä potilaalla ole oireita, niin ei kai lääkärillä ole muuta mahdollisuutta kuin todeta tapauskohtaisesti, että sulle tämä ei näemmä aiheuta oireita, vaikka monelle muulle tämä aiheuttaisi niitä... Ehkä se on vähän epätieteellinen lähestymistapa, mutta kun lääketiede ei vielä osaa selittää näitä eroja.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 12:14

Keskustelu näköjään on harhautumassa junttaukseen ja viisasteluun.


Haluan näin loppukaneettina palauttaa sen takaisin rateilleen.

Tämähän keskustelusäiehän oli nimimerkki "liianherkän" avunpyyntö. Hän aikansa harhaili fysioterapian ja kuntoutusten "autiomaassa" kunnes se varsinainen apu löytyi mielialalääkkeistä, tarkemmin serotoniinilääkityksestä. Älkäämme unohtako sitä tämän kaiken kaakatuksen keskellä. Lääkäri oli suositellut sitä "liianherkälle" avuksi jo alunperin, mutta jostain syytä hän ei siihen ymmärtänyt tarttua varhaisessa vaiheessa (johtiko Palsta harhaan neuvoillaan?). Vaan kärsi lisää, jolloin jossain vaiheessa rupesi apukin kelpaamaan.

Palstan änkyröille ei millään sitten sovi, että liianherkkä sai apua mielialalääkkeistä. Ne kun muuttavat "aivojen kemiaa". (Sen sijaan on sallitumpaa/palstahyväksytympää syödä kipulääkkeitä, Tramadolia, Lyricaa, Sirdaludia ja mitä lie paskaa vuosikaupalla? Nehän eivät mitään kemiaa muutakkaan....)

Tosiasia kuitenkin on, että liianherkkä pääsi niskakivuistaa mielialalääkkeillä.

Liianherkälle sellaisen neuvon haluaisin antaa omasta kokemusperästäni ammentaen, että lääke on vasta apuväline takaisin kävelemään opetellessa. Se on siis se "tukikeppi", ei sama asia kuin täysi kävelykyky. Kävelemään pitää itse opetella eli kannattaa käydä niidä oman psyyken asioita läpi ja pohtia onko siellä selvittämättömiä, vaivaavia tai keskeneräisiä asioita.
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja CH » 27 Touko 2011, 12:17

Hohhoijaa. :roll: Tämä tukifoorumi on muuttunut posi+iivisen (tai pikemminkin nega+iivisen) saapumisen jälkeen ilkeileväksi, jankuttavaksi, viisastelevaksi ja riitaa haastavaksi. Väitä mitä väität, nega+tiivinen, mutta sinun tavastasi keskustella ei ole apua täällä kenellekään.
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 12:19

CH kirjoitti:Hohhoijaa. :roll: Tämä tukifoorumi on muuttunut posi+iivisen (tai pikemminkin nega+iivisen) saapumisen jälkeen ilkeileväksi, jankuttavaksi, viisastelevaksi ja riitaa haastavaksi. Väitä mitä väität, nega+tiivinen, mutta sinun tavastasi keskustella ei ole apua täällä kenellekään.


Varmasti viesteistäni on apua monille. (ei kaikille, eikä ole tarkoitustaan, mitään universal medicineä ei ole ole tässäkään asiassa)

Minkä minä voin, että että täällä ilkeitä, lääkekielteisiä änkyröitä, joiden elämäntehtävä näyttää olevan kieltää se, että osa niskaongelmista on psykosomaattista perää ja hoidettavissa ainakin ensiapuna SSRI-lääkityksellä.

Keskusteluhan menee väkisin jankkaamiseksi kun minä en saa omaa kantaani kertoa ilman että se menee jankkaamiseksi ja kaikenmaailman herkkähipiät ovat jatkuvasti huutamassa kuinka "heitä on loukattu" kun on uskallettu väittää, että ongelmat voivat johtua myös psyykestä.

Lisäksi joudun näköjään keskustelemaan vasten tahtoani jopa fibromyalgiasta, vaikkei se minua kiinnosta tippaakaan enkä ymmärrä mitä tekemistä sillä on niskakeskustelun kanssa.

Älä viestintuojaa ammuta, jos viesti ei ole mieleinen.

PS. Nämä viestit ovat juuri sellaisia, mitä olisin itse toivonut tältä palstalta löytäväni. Vaan eipä löytynyt. Onneksi uskoin ennemin lääkäriä enkä Palstan lääkekielteisiä. Otin SSRI-pillerini - ja niskaongelmani lähtivät paranemaan!

Juuri sen vuoksi kirjoitan tänne, koska täällä ei tällaista sisältöä ollut. Eikä näköjään vieläkään uskalleta vastaanottaa!
posi+iivinen
 

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 27 Touko 2011, 12:42

posi+iivinen kirjoitti:
DirtyDeeds kirjoitti:Henkilökohtaisesti pidin ongelmana jossain määrin sitä, että lääkärit olivat heti tarttumassa siihen masennuspuoleen ja
tuntui, että sen varsinaisen alkuperäisen ongelman tutkiminen ja syyn selvittäminen jäi lapsipuolen asemaan.


Tuo on jälkiviisastelua. Mistä se lääkäri voi etukäteen tietää, että just tällä potilaalla on masennuksen lisäksi joitain muutakin? Päällepäin 100% masennuscase ja sinä näytätte täysin samanlaisilta....
No, ehkä lääkäri voi sen etukäteen tietää, jos selkä- ja niskavaivojen takia olen vastaanotolle alunperin tullut ja takana on niskaleikkaus ja sen yhteydessä ilmaantuneet selkävaivat.

Mutta olet oikeassa siinä, että ketjussa olisi syytä palata alkuperäiseen asiaan. Tämähän on liianherkän ketju ja oli hienoa kuulla, että masennuslääkityksellä tilanne on noin paljon parantunut. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkopäivityksiä liianherkän tilanteen suhteen. :P
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 27 Touko 2011, 13:04

Liianherkälle toistan neuvon: SSRI-lääke on ensiapu. Todennäköisesti ei se lopullinen apu.

Itse pitää tarttua siihen omaa psyykkeeseen ja työstää asia kuntoon. On se juttu sitten mikä onkaan.

Sen ei tarvitse olla välttämättä mikään "hirvittävä lapsuus kellariin lukittuna pedofiilin kanssa" toisin kuin täällä eräät tuntuvat kuvittelevan.

Niskavaivojen psyykkeellinen syy voi olla esim. liialliset vaatimukset itselle, epäviihtyisä työpaikka tai riitaisa seurustelusuhde. Varsin arkisia asioita siis.

Nuo kannattaa työstää kuntoon, koska on päivänselvää, ettei mikään pilleri saa sun elämääsi kuntoon vaan vaiva uusiutuu ennenpitkää.
posi+iivinen
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu - (Muut niskavammat ja niskavaivat)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa