Tension neck eli jännitysniska ja sen oireet

Niskaongelmat, jotka eivät selkeitä retkahdusvammoja: Tapaturman seurauksena tulleet - Kulumat/rappeumat - Välilevyongelmat - Tension neck - Muut niskavaivat

Mulla on samanlaiset!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 15 Helmi 2009, 21:20

Noi on parhaimmat. Jos hankkii, kannattaa ostaa Witreltä. Hinta oli muistaakseni 259 egee kesällä 08, kun osti 2 kpl:tta. Kätevät on. :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Usi » 21 Helmi 2009, 22:36

Hei , olen lukenut teidän kirjoituksia ja minusta RETKAHDUSVAMMAN eroitaa TENSION NECK oireista sillä että on tapahtunut jonkinlainen retkahtamisonnettomuus eli vaiva on tapahtuman ( pienen tai ison) seuraus. Tension Neck on lihaskireys huonoista asentotottumuksiasta ja huonokuntoisista tai huono tasapain lihaksissa. Tension neck on niskalihasten kireys ja syy voi olla vaikka mikä. Meillä joilla on retkahdusvamma on myös tension neck se on vain englanniksi sanottu kireät niskalihakset. Mutta syy siihen on aina selvitettävä. Psyykkisitä syistä kireät niskalihkset pitäisi helpottua kun psyykkinen vaiva helpottaa.

Itseäni hoidetiin pitkään psyykkisistä syistä vaikka minulla sitten KÄPYLÄSSÄ todettiin Niskan retkahdusvamma , selkäydinvamma ja aivovamma peräänajon seurauksena. Psyykkiset syyt loppuivat siihen

Minua kehoitettuíin myös hakeutumaan hierontaan ja erillaisiin käsittelyihin mutta tiesin itse ettei niskaani kannata koskea ennekuin tiedämme mikä on vaiva. Huonosti olis käynyt jos minun iskaa olisi venytetty tai manipuloitu jollain tavalla . Hengenlähtö olisi lähellä.

VOIMIA KAIKILLE t Eläkkellä oleva fysioterapeutti nykyinen Peräteippi
Elä päivä kerallaan joskus minuutti, pidä huolta lakimiehestä ja puolusta oikeuksiasi"
Mulla on oikeus elää hyvää elämää
Usi
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 11
Liittynyt: 18 Helmi 2009, 01:33
Paikkakunta: Joensuu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 21 Helmi 2009, 22:43

Aivan, sullahan oli fysioterapeutin koulutus ja kokemus. Olet ilmeisesti aikanaan hoitanut tension neck -tapauksia enemmänkin?

Kuulostaa hurjalta tuo, että uskot että niskan venyttely tai manipulointi olisi voinut sun tapauksessa aiheuttaa hengenlähdön... :shock:
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

Tension Neck, jännitysniska

ViestiKirjoittaja fedja » 28 Helmi 2009, 23:49

Usi kirjoitti:Tension Neck on lihaskireys huonoista asentotottumuksiasta ja huonokuntoisista tai huono tasapain lihaksissa. Tension neck on niskalihasten kireys ja syy voi olla vaikka mikä. Meillä joilla on retkahdusvamma on myös tension neck se on vain englanniksi sanottu kireät niskalihakset.


Hyvä hoksautus Usi. Tajusin, että periaatteessa minullakin siis voi olla Tension Neck, vaikka lihakset eivät kuulemma tunnu kireältä. Pää ei vain liiku. On vaan välistä ottanut päästä, kun välillä kiistetään Whiplash ja sanotaan, että sulla on Tension Neck ja olen hermostunut saamani diagnoosin takia, sen takia kun oikea dg on puuttunut.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja pilkki » 03 Maalis 2009, 01:00

Hei vaan, minulle diagnosoitiin tuo tension neck vähän niinkuin paremman puutteessa, tai siltä se tuntui. Juoksin aikani neurologisissa tutkimuksissa ym ja kun päässä ei näkynyt mitään erikoista, laittoi omalääkäri fysioterapiaan seitsemäksi kerraksi. Viimeinen kerta on tulossa torstaina. Laitan tähän vähän listaa oireista, terapian myötä parantuneista, ja toisaalta yhä jatkuvista:

-päänsärky, saattoi kestää kuukauden putkeen, parantui fysioterapeutin neuvomien kallonpohjanlihaksien vahvistusliikkeillä
-käsivarsien, kaulan, naaman alaosien, yläselän ja isovarpaiden tunnon aleneminen (turtumusta, ei pistelyä), fysioterapia ei ole toistaiseksi auttanut
-huimaus, oli ennen jatkuvaa, nykyisin enemmänkin tulee ja menee, lähti mielestäni vähenemään päänsäryn kanssa, ehkä parantuneella pään verenkierrolla oli osuutta asiaan
-säryt istuessa selässä, alkavat ensimmäisenä lapojen tietämiltä, terapeutti löysi tuosta rintarangasta pari ärtynyttä nikamaa, jotka napsahtivat pari kertaa, muuten tyytyivät kipuilemaan niin että piti käsittelyn ajan irvistellä että kesti
-sitkeä paranoia, siihen on ainakin tuo fysioterapia hieman antanut apua

Kaikenkaikkiaan koen että tuo hoito on ollut avuksi, mutta toisaalta kuntoutuminen luultavasti jatkuu täällä kotona vielä vuosia.

Yksi juttu koko yhtälössä huolettaa, en ole pahemmin kuullut muista jännitysniskapotilaista, joilla tuo puutuneisuus olisi kokoaikaista. Sen taso kyllä vaihtelee, mutta koskaan se ei mene täysin pois. Tämän takia olen miettinytkin josko mulla olisi jotain TOS:iin viittaavaa juttua meneillään myös. Heti kun aloitin terapian myötä asennon korjaamisen, alkoi tulla semmosia voimakkaita hermosärkyjä tohon akselilla kaulalta kainaloon solisluun alta. Kädet minulla on aina olleet vähän veltot yläasennossa, muutamia vuosia tukanlaitto on ollut aika tuskallista mutten ole mitenkään ajatellut että siinä olisi jotain epänormaalia. Vatsallani en voinut maata jonkinaikaa sitten ollenkaan, kun lähti kädet pistelemään ja näkökenttä meni epäselväksi.

Hmm. Pitäisiköhän ihan esittää paikallisille fysiosetätädeille tuolla hoitopalstalla tämä kysymys, tässä kun joutuu vuoropäivin epäilemään MS-tautia, mitokondrioiden vajaatoimintaa, HIV:tä ja tension neckiä. Kunpa aina voisi olla tension neck -päivä! =D
pilkki
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 7
Liittynyt: 03 Maalis 2009, 00:16

Tervetuloa!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 03 Maalis 2009, 03:16

Kiitos viestistäsi! :) Olihan siinä oiretta kerrakseen. Hyvä, että olet saanut helpotusta joihinkin.

Mutta voin kyllä todeta, vaikken ammattilainen olekaan, että kuulostavat kovin niskaperäiseltä - onneksi!.

Onko sinulle koskaan sattunut onnettomuutta, jossa niska/pää olisi retkahtanut? Olet vaikka kaatunut suksilla, pudonnut jostain, liukastunut tms.? Retkahdusvamman oireet voivat olla pitkällä viiveellä. Jopa vuosien viiveellä, mutta eihän onneksi usein ole kyse retkahdusvammasta. Monet lekurit eivät vaan tunnista syy-seurausta, mikäli onnettomuudella ja oireiden alkamisella on pitkä väli. Muutenkin retku on huonosti tunnettu. ;)

Toki kaikki oireet MS:äänkin sopimaan saa,mutta onneksi häviävän pieni vähemmistö on niitä. Ja kun fyssari on auttanut oireisiin, niin uskoisin, että voit olla huoletta. Jos oireet tulisi jostain hermosairaudesta, et varmaankaan saisi niihin helpostusta fysioterapialla ja ne pahenisivat jatkuvasti. Näin minulle on sanottu. Ja kun neurologi on sinut tsekannut, niin tuskinpa epäilevät hermosairautta, mikä on hyvä. Tension neck on hoidettavissa ja on kyllä ihan 'oikea' ongelma sekin, ei todellakaan harhakuvitelmaa tai paranoiaa! :)

Oletkos saanut fyssarilta syvien lihasten harjoitusohjeita myös keskirangalle ja alarangalle? Nuo käsioireet kun eivät yleensä katoa sillä, että yläniska on kunnossa.

Onko sinulta otettu c-rangan magneetti - tai röntgen? Ettei ole mitään ahtaumaa, pahaa kulumaa, välilevyongelmia tms. ei-toiminnallista?

Minkä tyyppistä huimaus oli? Keinuttavaa? Epävarmuuden tunnetta? Onko kävellessä nyt pahempi kuin istuessa? Paheneeko rasituksessa? uo viittaavat vahvasti niska/kaularankaongelmiin.

Oletko semmoisessa työssä, että joudut olemaan kumarassa, staattisessa asennossa tai kädet kohollaan? Nehän kuormittavat juuri keski- ja alarankaa.

Tässä muutamia ajatuksia, joita tekstisi hetimmiten herätti niskavammaisessa. :)

Kuullaan!
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Pulkki: Puutumisista ja McKenziestä

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 03 Maalis 2009, 14:43

Itselläni on aikoinaan ollut kasvot puutuneena jopa 6 kuukautta putkeen. Hermot on kuormituksessa, mutta se ei ole vaarallista. Siinä vaan käy niin, että kun puutuminen jatkuu riittävän pitkään, niin sitä vähän tottuu siihen. Vaikkei kasvot olisikaan joskus olleet puutuneet, en edes huomannut sitä, kun se puutumisen 'tunne' oli jo iskostunut kasvoille.

Käy toki kurkkaamassa Hoidot -osiosta esim. Elmotinin fysioterapiavinkeistä tuosta Mc Kenzie-menetelmästä. Itse olen siihen aikoinani hieman tutustunut. Se on varsin tehokas konsepti juuri tension neck -tyyppisten lihasperäisten ongelmatilojen hoitoon. Jos paikkakunnaltasi löytyy ko. harjoitteluohjelman omaava fyssari, niin pyydä rohkeasti lähete lekuriltasi lisäfysioterapiaan ja käy pari kertaa Mc Kenzien hallitsevalla osaajalla - vaikka omaan piikkiin. Halvemmaksi se tulee, kuin rampata koko ajan ostamassa kipulääkkeitä/kalliilla lekureilla.

Sitten pystytkin hoitamaan loput itsenäisellä harjoittelulla ja ergonomiakorjauksilla, mikäli kyseessä todella on tension neck -vaiva. Mutta ala/keskirangan ylikuormitustilanteen korjaaminen vaatii sisukasta ja pitkäjänteistä työtä sen voin sanoa.

diagnoosi pitäisi saada ennen kuin voi korjata vian. Jos kaularankaa ei ole vielä röntgenkuvattu, niin sekin voisi ehkä kertoa jotain fysiatrin tarkastelemana. Sen voin sanoa, että harva yleislekuri tajuaa kaularangan päälle mitään OIKEASTI, kun fysiatritkin tuntuisi olevan vähissä. ;) Ihan kuten olet jo tehnytkin, terveyteen kannattaa panostaa.

Tsemppiä!

Ps. Vatsallaan makaaminen on kaikista kurjin asento meille kaularankapotilaille. Jossei sitä ole pakko tehdä jostain syystä, niin välttele. Niska joutuu hirveään asentoon, kun pää on sivuttain, ja etenkin jos nostat kädet ylös esim. pään alle/sivulle, niin taatusti lykkää kaikki oireet päälle.
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Vastauksia ja kyssäreitä

ViestiKirjoittaja pilkki » 03 Maalis 2009, 18:21

Mulle kävi itseasiassa tuossa joku kymmenisen päivää ensimmäistä puutumisepisodia ennen niin, että kaaduin pari kertaa pyörän pakkarilta takakautta perseelleni (tasapaino ei ollut sinä iltana kovin priimaa) niin että tärähteli kyllä pikkusen, mutten muista isompia varsinaisia retkahduksia tai minkäänlaista kipua missään muualla, kuin siinä takapuolessa. Onneksi löytyi logeista kaivelemalla tämäkin juttu. Siitäkin on jo lähes vuosi.

Olen yrittänyt katsella parhaani mukaan sekä foorumilta että muualta netistä juttua whiplashistä, mutta jotenkin kokonaiskuva koko vammasta on aika epäselvä. Olisi kiva jos jaksaisit/te kertoa esimerkiksi, että tuppaako nuo oireet pahentua ajan myötä, voivatko kehittyä invalidisoiviksi, ja vaatiiko vamma aina kirurgisia tai muita radikaaleja hoitoja? Pääpointti rivien välistä on se, että kantsiiko panikoida? :<

Masentaa toi hoidon taso, perustk-lääkärin työmuistikapasiteetti, paperiasioiden toimittelemisen hi-ta-us, ylenmääräinen pompottelu ja psykoosilla härnäily. Pakko on joko syytää rahaa yksityisille tahoille ( sitä ei juurkaan ole, koska kuluneen vuoden olen käyttänyt tehokkaasti rullatuolipsyykkaukseen ja uskotellut etten pärjää työelämässä päivääkään :roll: ) tai keskittyä tekemään omin päin sen minkä voi. Toi Mc Kenzie-menetelmä kuulostaa todella käytännölliseltä, siihen pitää paneutua enemmänkin. Alkaa kerääntyä paljon kysymyksiä tolle vikalle hoitokerralle.

Keskiranka ja alaranka on kyllä jääneet pitkälti käsittelemättä, voin kyllä kuvitella millaista muusia ne lihakset tolta alueelta ovat, kun selkä meinaa pakosta pyöristyä liikaa. Selkä suorassa kipuilee välittömästi alaselkä ja lisäksi tulee hengenahdistusta, vissiin ollut vähän turhan kauan onnettomat tottumukset. Tosi hyvä saada semmosta näkökulmaa, että ainoastaan hartioiden parantelu ei riitä, minä kun olen jo ehtinyt kovasti ihmetellä noita käsiä.

Ei ole otettu mitään kuvia niskasta saatika selästä, koskaan. Ei saisi olla turhan pessimistinen, mutta epäilenpä että noiden saaminen tulisi erittäin vaikeaksi. Olen käynyt vähän turhan monta kertaa päivystyksessä kertomassa kuinka on aivohalvaus päällä ja niin edelleen. Mutta toisaalta, sen jälkeen kun menin viimekuussa vaatimaan lapamatonäytteitä otettavaksi, en voi kuvitellakaan että uskottavuuteni enää enempää kärsisi, joten kai noita kuvauksia voisi pyytää. Olisihan se siistiä löytää joku juttu minkä lääkärikin tajuaisi kun kerta näkee omilla silmillään.

Toi passiivinen huimaus (paremman sanan puutteessa) on itseasiassa sellaisenaan aika kiva tunne, semmoinen painoton olo, kai sitä voisi jotenkin putoamiseksikin luonnehtia, mutta ehkä enempi valumiseksi. Se on aikalailla jo kadonnut, tulee välillä fyysisten ponnisteluiden jälkeen, siitä ei oikeastaan nyttemmin tiedä onko se normaali rentoutumisen tila, vai jotain muuta. Aikanaan se oli kokoaikaista, eikä asento tuntunut vaikuttavan siihen mitenkään. Nukahtaminen oli joskus vaikeaa tai ainakin mielenkiintoista kun oli semmoset fiilikset että kelluu avaruudessa. Kertakaikkiaan ei vaan ole yhtään selväpäinen olo.

Hauska juttu kyllä toi puutuminen, kun siihen tottuu niin sulavasti. Oikeastaan nykyisin kun ihoaan hipelöi, tuntuu joka paikka kohtuullisen turtuneelta, mutta se on varmaan se liika tarkkailu syynä.

Töissä en ole, mutta kyllä sen huomaa, että oireet pahentuu kun kököttää tässä, etenkin se semmoinen hatara olo korostuu ja alkaa tulla hengitysvaikeuksia. Mieluiten olen joko makuu- tai pystyasennossa, jossa tosin on välttämätöntä pysyä liikkeessä ettei alaselkä kuole. Onko teillä retkahdusvammaisilla samanlaisia oloja erilaisten asentojen suhteen? Ja tota, napsuuko teillä niska jos hengittää syvään sisään? Se on joka kerta jotenkin tosi hilpee ylläri.

Ah miten ihana löytö muuten tämä foorumi, pahoittelen jos menee osittaiseksi avautumiseksi, yritän toki tunkea mukaan myös kaikkea informatiivista. Etenkin kun pääsee aiheeseen terveydenhuolto alkaa asenteet kuitenkin haitata vähän tekstin tasoa.
pilkki
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 7
Liittynyt: 03 Maalis 2009, 00:16

Vastauksia ja kyssäreitä

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 03 Maalis 2009, 22:08

pilkki kirjoitti:Mulle kävi itseasiassa tuossa joku kymmenisen päivää ensimmäistä puutumisepisodia ennen niin, että kaaduin pari kertaa pyörän pakkarilta takakautta perseelleni (tasapaino ei ollut sinä iltana kovin priimaa) niin että tärähteli kyllä pikkusen, mutten muista isompia varsinaisia retkahduksia tai minkäänlaista kipua missään muualla, kuin siinä takapuolessa.


Hmm... No, sittenpäs en sano mitään enää tension neckistä, jos taustalla on kuitenkin tuommoinen selkeä onnettomuus. Itselläni kävi ihan samalla tavalla, lensin perseelleni jäällä, sattui vähän lonkkaan ja that's it. Sitten alkoi muutaman kuukauden päästä kaikki vitulliset oireet, joissa on tosi paljon samaa kun sun oireissa. Lue mun tarina tosta linkistä...
http://niskavamma.munfoorumi.com/viewtopic.php?t=80

pilkki kirjoitti:Olen yrittänyt katsella parhaani mukaan sekä foorumilta että muualta netistä juttua whiplashistä, mutta jotenkin kokonaiskuva koko vammasta on aika epäselvä.


No et ole ainoa, joka ei tiedä... ;) Et sä nyt varmaan kuolemaa tee, mutta kyllä mä kuvauttaisin sen niskan. Oliko se niska kipeä sen jälkeen, kun olit lentänyt fillarilla? Näkikö kukaan, ettet lyönyt päätäs, kun kaaduit?Tossa muutama perusjuttu linkkinä.
http://niskavamma.munfoorumi.com/viewtopic.php?t=78
http://niskavamma.munfoorumi.com/viewtopic.php?t=25

pilkki kirjoitti:Masentaa toi hoidon taso, perustk-lääkärin työmuistikapasiteetti, paperiasioiden toimittelemisen hi-ta-us, ylenmääräinen pompottelu ja psykoosilla härnäily. Pakko on joko syytää rahaa yksityisille tahoille ( sitä ei juurkaan ole, koska kuluneen vuoden olen käyttänyt tehokkaasti rullatuolipsyykkaukseen ja uskotellut etten pärjää työelämässä päivääkään :roll: ) tai keskittyä tekemään omin päin sen minkä voi. Toi Mc Kenzie-menetelmä kuulostaa todella käytännölliseltä, siihen pitää paneutua enemmänkin. Alkaa kerääntyä paljon kysymyksiä tolle vikalle hoitokerralle.


No en ihmettele. Kyllä muakin pompoteltiin ja kaikki muitakin. Niinkuin huomaat... Kun on vaan oudot oireet muttei diagnoosia, niin moni ekuri aattelee, että on hullu... ;) Perseestä. Missä päin sä asut? Lähellä Hesaa tai Tamperetta? Kyllä mä kävisin kunnon fysiatrilla tsekkauttaa niskani, jos oisin sinä... Ettei sinne vaan ole tullut mitään muuta vammaa siinä ilmalennossa perseelleen. Voi olla, että lihakset on vaan jumissa mutta kun toisaalta noi liittyy niin selkeesti siihen kaatumiseen, niin ihan varmuuden vuoksi.

pilkki kirjoitti:Keskiranka ja alaranka on kyllä jääneet pitkälti käsittelemättä, voin kyllä kuvitella millaista muusia ne lihakset tolta alueelta ovat, kun selkä meinaa pakosta pyöristyä liikaa. Selkä suorassa kipuilee välittömästi alaselkä ja lisäksi tulee hengenahdistusta, vissiin ollut vähän turhan kauan onnettomat tottumukset. Tosi hyvä saada semmosta näkökulmaa, että ainoastaan hartioiden parantelu ei riitä, minä kun olen jo ehtinyt kovasti ihmetellä noita käsiä.


Etenkin jos on käynyt niin, että oot saanut vaikka lievänkin retkahdusvamman, niin kyllä se koko kroppaan monilla vaikuttaa. Just alaselkään ja hartsuihin. Jos niska on heikko, niin et jaksa kantaa sitä ja just toi kuvailemasi istumisen vaikeus ja alaselkäsärky on siksi tyypillistä. Mutta mä en ole lekuri, mutta elänyt kyllä retkun kanssa 6 vuotta. Ja tiedän taatusti enemmän kuin perus tk-yleisleku, koska oon sivistänyt itteeni aika pirusti.

pilkki kirjoitti:Ei ole otettu mitään kuvia niskasta saatika selästä, koskaan. Ei saisi olla turhan pessimistinen, mutta epäilenpä että noiden saaminen tulisi erittäin vaikeaksi. Olen käynyt vähän turhan monta kertaa päivystyksessä kertomassa kuinka on aivohalvaus päällä ja niin edelleen. Mutta toisaalta, sen jälkeen kun menin viimekuussa vaatimaan lapamatonäytteitä otettavaksi, en voi kuvitellakaan että uskottavuuteni enää enempää kärsisi, joten kai noita kuvauksia voisi pyytää. Olisihan se siistiä löytää joku juttu minkä lääkärikin tajuaisi kun kerta näkee omilla silmillään.


Yleensä retku ei näy missään, koska oireet tulee hermotasolta, hermot/hermojuuret jne. venähtää, ja ne ei näy missään... Siksi tästä diagnoosista aina saakin tapella!

pilkki kirjoitti:Toi passiivinen huimaus (paremman sanan puutteessa) on itseasiassa sellaisenaan aika kiva tunne, semmoinen painoton olo, kai sitä voisi jotenkin putoamiseksikin luonnehtia, mutta ehkä enempi valumiseksi. Se on aikalailla jo kadonnut, tulee välillä fyysisten ponnisteluiden jälkeen, siitä ei oikeastaan nyttemmin tiedä onko se normaali rentoutumisen tila, vai jotain muuta. Aikanaan se oli kokoaikaista, eikä asento tuntunut vaikuttavan siihen mitenkään. Nukahtaminen oli joskus vaikeaa tai ainakin mielenkiintoista kun oli semmoset fiilikset että kelluu avaruudessa. Kertakaikkiaan ei vaan ole yhtään selväpäinen olo.


Mulla on valumista koko ajan. Yläniska on niin heikko, että pää painuu kaularankaan ja tuntuu, että tippuu. Ei siellä sitten hirveesti olla saatu aikaan fysioterapiassa. Eikä pelkkä fyssari autakaan, vaan omia harjoittita syviin lihaksiin tarttetaan eniten. Mimmosia harjoitteita oot tehnyt?

pilkki kirjoitti:Hauska juttu kyllä toi puutuminen, kun siihen tottuu niin sulavasti. Oikeastaan nykyisin kun ihoaan hipelöi, tuntuu joka paikka kohtuullisen turtuneelta, mutta se on varmaan se liika tarkkailu syynä.


Kyllä se voi oikeestikin olla puutunut. Mutta se pitää tutkia, mistä tulee. Ittestään ihminen ei puudu, vaan kyllä sille yleensä on elimellinen syy.

pilkki kirjoitti:Töissä en ole, mutta kyllä sen huomaa, että oireet pahentuu kun kököttää tässä, etenkin se semmoinen hatara olo korostuu ja alkaa tulla hengitysvaikeuksia. Mieluiten olen joko makuu- tai pystyasennossa, jossa tosin on välttämätöntä pysyä liikkeessä ettei alaselkä kuole. Onko teillä retkahdusvammaisilla samanlaisia oloja erilaisten asentojen suhteen? Ja tota, napsuuko teillä niska jos hengittää syvään sisään? Se on joka kerta jotenkin tosi hilpee ylläri.


Katos tosta... Ja noi hengitysvaikeudet on ihan "normi" niskavaivassa. Tulee usein autonomisesta hermostosta, joka siinä kanssa toimii vähän sinne päin, kun hermojuttui nyt ylipäänsä ilmenee... ;)
http://niskavamma.munfoorumi.com/viewtopic.php?t=123

pilkki kirjoitti:Ah miten ihana löytö muuten tämä foorumi, pahoittelen jos menee osittaiseksi avautumiseksi, yritän toki tunkea mukaan myös kaikkea informatiivista. Etenkin kun pääsee aiheeseen terveydenhuolto alkaa asenteet kuitenkin haitata vähän tekstin tasoa.


Hyvä et on ollut apua! :) Se on tän palstan pääpointti - kertoa vammasta ja auttaa potilasta löytään oikeaa hoitoa, kun suurin osa lekureista on tän kans pihalla kuin lumiukko... Kyllä toi retku niin huonostitunnetaan, että oli pakko tehdä jotain. Jatketaan juttuja! Mut jos oisin sinä, menisin hyvälle fysiatrille, printtaisin sille tän paperille ja sanoisin, että mitäs tuumaat? Kun kerrot, missä asut, voin suositella. Jos mun vamma ois heti tunnistettu, tuskin oisin ollut vuotta saikulla ja pitäisin tätä palstaa... ;) No, suunta tulevaan!
Viimeksi muokannut tahdonvoimaa päivämäärä 03 Maalis 2009, 22:57, muokattu yhteensä 1 kerran
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Pilkki: Lueppas noita käyttäjätarinoita

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 03 Maalis 2009, 22:13

Jos kuulostaa tutulta, niin mars fysiatrille. Etenkin kun oireet ei ole helpottanut sen enempää. Lue kanssa meitin blogia, siellä on just noista asento- yms. ongelmista. Mutta mä korostan, että kyllä näistä voi parantua. Etenkin jos ft on kuitenkin vähän auttanut. :)

http://www.taistelijat.blogspot.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Avaudu näihinkin

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 03 Maalis 2009, 22:55

tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja pilkki » 04 Maalis 2009, 00:46

Kiitos tahdonvoimaa että jaksat valistaa. Uskon kyllä, että kun on omakätinen konkari näissä jutuissa oppii yhtä sun toista. Kyllä sitä itelläkin vasta tälleen kipeenä on käynyt mielessä kuinka siistiä olisi alkaa lääkäriksi, on nää niin mielenkiintoisia kokonaisuuksia.

Mulla ei sillon pää osunut mihinkään, korkeintaan häntäluu vain. Niskassa en muista havainneeni ihmeempiä tuntemuksia, mutta toisaalta, onhan se jatkuvasti kipeä muutenkin. Mutta oot kyllä aivan oikeessa, kyllähän tässä taas on yksi juttu mikä pitäisi saada selvitettyä ja pois listalta, tai mahdollisesti sitten hoitoon. Asun Vantaalla, eli Helsingissä olisi täysin mahdollista käydä katsastuttaa, että antaa tulla kovia nimiä jos löytyy.

Se tässä vähäsen hämää että jonkinlaista outoa oloa oli jo noita radikaaleja oireita ennen ja ennen sitä kaatumista, mutta eihän sitä tiedä jos tässä olisi parit vaivat saanut. Lisäksi lähti toinen olkapää puutumaan pari vuotta sitten, mutta se oli vain yhden illan säikähdys.

Oon kanssa kyllä hyvin toiveikas sen suhteen, että jos tätä lähdettäisiin kuntouttamaan, pääsisin aika helpolla. Oireet ei kuitenkaan estä elämästä tällä hetkellä, vain niiden aiheuttama pelko, eli olen kai aika hyvässä asemassa. Oon nyt tehnyt semmoisia kallonpohjan lihaksia vahvistavia liikkeitä, että maataan selällään semmoinen pyyherulla alaniskan alla ja kurkitaan pikkuisen jalkoihin päin ilman että takaraivo kuitenkaan nousee maasta. Tuntuisi aktivoivan oikeaa paikkaa, jos muistaa pitää ylimääräisen jännityksen poissa muualta kaulalta. Teen myös semmoisia missä painetaan kädellä otsaa ja annetaan päällä vastusta. Ne voi tehdä brutaalisti jolloin on hartiat ihan paskana viikon, tai hellemmin. Tämä on tainnut lopettaa nuo kaulan pleksusalueen vihlaisut aika pitkälti availemalla noita solisluuntienoita. Sit mahallaan nostellaan käsiä, jotka osoittaa vähän vinosti eteenpäin, joka vahvistaa lapoja. On myös tällaisia pikkuliikkeitä, kuten että pyöritellään olkapäitä pari senttiä taaksepäin ja pyritään saamaan liike lähtemään lavoista ja hartioista eikä käsistä. Kaulan kolmen lihaksen venytystä, kahensorttista käsien hermojen mobilisointia. Ohan noita vielä joitakuita muitakin. Aikaa kuluu tekemiseen päivästä semmoinen 20min, joka osoittautuu veltoimpina päivinä välillä mahdottomaksi haasteeksi joka sitten huonolla omallatunnolla lykätään huomiseksi.

Oon sen verran kova kuvittelemaan niitä tauteja jotka on yhtä kuin hidas ja tuskallinen kuolema, että tämä tämmöinen mahdollisuus tuli positiivisena yllätyksenä. No, katsotaan uudestaan kuhan kuluu vuosi lisää tämän vaivan kanssa.

Kun muuten puhutaan noista lievistä, keskivaikeista ja vaikeista tapauksista, määritelläänkö ne esim. oireiston invalidisoivan laadun tai heikon hoitovasteen kautta, vai kuten esimerkiksi wikipedia tekee, tajuttomuuden keston ja aivokuvien mukaan? Multahan on otettu ne magneettikuvat, sinäänsä sekin jo helpottaa, että ainakaan siinä osassa ei ole rakenteellista vikaa. Aivojen epämuodostumia kun ei oikein voi jumpatakaan pois.

Haha, nyt olen jo myynyt itselleni aika tehokkaasti koko ajatuksen retkahdusvammasta. Kyllä se lääkärikäynnin ainakin ansaitsee.

Unohdin muuten oirelistasta näköhäiriöt. Kaikki on rakeista, paitsi kirkkaimmat valopisteet. Lisäksi tavarat liikkuu, tuntuu vaihtavan etäisyyttä ja seinät kaartuu silleen kalansilmäefektimäisesti. Tämä löytyikin tuolta yhdestä ketjusta.

(Viel viimeinen ruikutus, sehän on aika epätodennäköistä, että aivotraumaan kuolee vuoden jälkikäteen, aight?)

Ihan valtava kiitos, että tämmönenkin paikka on saatu pystyyn. Ja sit sille joka tajusi mainostaa sitä mammafoorumilla.
pilkki
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 7
Liittynyt: 03 Maalis 2009, 00:16

Moro!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 04 Maalis 2009, 01:30

Mä voin lohduttaa, etten usko sun kuolevan. En ole itsekään kuollut, vaikka alussa olin niin kuuppa sekaisin, että oisin voinutkin, mutta tuskin nyt enää. Et säkään. ;) Ja hyvä kun nuppi on kuvattu! Ja ei ei sitä onneksi joka lennossa sentään aivovammaa synny, vaikka toki ei ne aivotkaan niskan venmytysestä tykkää. Ihminen kestää yllättävän paljon. Onneksi on ne lihakset, jotka suojaa.

Usein nämä vaivat on muuten vaikeita kombinaatioita. Niin mullakin. Heikko paska ranka + ylikuormitus + huonot geenit elämän paskalotossa + pari kaatumista. Syy-seurauksia on vaikea löytää. Mutta kyllä nuo pyörälennot vahvasti puhuis sen jonkinasteisen "retkun" puolesta, koska aina se niska retkahtaa lennoissa - naiset etenkin on herkkiä saamaan näitä vammoja, johtuu rakenteellisistä syistä.

Ihan fiksuilta kuulosti liikkeet, mutta toi mahallaan -juttu kuulostaa erikoiselta niskapotilaalla. Siis tosi hurjalta. En tiedä, mitä fyssari on sanonut, mutta ohje on, että sitä tehdään, mikä ei satu tai pahenna oireita. Sano sille fyssarille, että se pahentaa mahallaan -liike huonontaa oloa ja haluat jonkun korvaavan.

Tämä kaveri (kuulemma) ymmärtää retkahduksen päälle: Crohns, Juha. Ja muidenkin niskavammojen...

http://www.diacor.fi/index.php?option=com_phonebook&Itemid=73&action=ShowCard&cid=865

Ps. Rakeet silmissä on tuttuja... Jos luet tuolta artikkelikirjastosta aivohermoista, niin siellä ne menee melkein kaikki kallonpohjassa/yläniskass/päässä ja niiden kuormittuminen aiheuttaa oikeasti TOSI MAHDOTTOMALTA KUULOSTAVIA juttuja. Itse en säikähdä enää mitään... ;) Kaikki tuntuu olevan mahdollista. Myös mahdoton.

Ja heitä ihmeessä linkki mammoille tänne saitille vaikka tähän meidän keskusteluun. Kiva saada uutta populaa mestoille. Tarve foorumillemme on ilmeisen suuri.
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 05 Maalis 2009, 00:08

pilkki kirjoitti: Se tässä vähäsen hämää että jonkinlaista outoa oloa oli jo noita radikaaleja oireita ennen ja ennen sitä kaatumista, mutta eihän sitä tiedä jos tässä olisi parit vaivat saanut. L


Moi pilkki ja tervetuloa!
Kantsii miettiä mitä oli ennen ja mitä jälkeen lennon ja onko saman tyyppisiä oireita ollut aina. Tuntuu siltä, että ei se nyt normaalia ole, että paikat ovat osittain tunnottomat. Ei siihen ihan totuttautumaan kannata alkaa ja pitää sitä normaalina. Hermosto jostakin syystä tuntuu olevan pinteessä, onko sitten lihasjumin, jonkin rakenteellisen jutun vai vamman ansiosta. Tuokin vaikuttaa asiaan, että jos kovasti pelottaa, että on jokin kuollettava sairaus, niin kroppahan on silloin koko ajan jännittynyt ja jumittaa. Että jos siihenkiin saa apua tuon fyysisen puolen lisäksi, niin voi helpottaa kokonaisuudessaan oloa.

KuntoutusOrtonin fysiatrit tuntevat retkahdusvamman oireistoa kanssa.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Ja tiedän...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 05 Maalis 2009, 00:31

Oireiden vertailu ennen ja jälkeen on vaikeaa... Mieli on niin hassu, että se muistaa varsinkin ne kaikki karseimmat oireet - oli niitä sit ollut ennen lentoa tai ei. ;)

ja juuh, KuntoutusOrtonissa on myös todella pätevää porukkaa! Toivotaan, että kyseessä on "vain" lihasjumi. ;)
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu - (Muut niskavammat ja niskavaivat)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa