Hoitohaluttomuus

Niskaongelmat, jotka eivät selkeitä retkahdusvammoja: Tapaturman seurauksena tulleet - Kulumat/rappeumat - Välilevyongelmat - Tension neck - Muut niskavaivat

Hoitohaluttomuus

ViestiKirjoittaja millakiss » 18 Tammi 2009, 00:06

Läheiselleni sattui onnettomuus kymmenen vuotta sitten.
Riippuliitoa harrastaessaan hän tippui 25 metristä 70 km/h vauhdilla
alas pää edellä jäähän, 15 min tajuttomuus.
Ensiavussa kuvattiin vain leukanivelet.
MIKÄ MÄTTÄÄ...miksi ei lääkärille tullut mieleen kuvauttaa kaularankaa ja päätä???

Nyt on alkanut tulemaan selkä -ja niskakipuja.
Kaularanka rahisee, kipuja.
Alaselkä kipuilee.

Itse olisi pitänyt tietenkin osata vaatia tutkimuksia mutta ei sitä aina ymmärrä vaatia, kun ajattelee, että tokihan hoitohenkilökunta parhaansa tekevät.
No, se on huomattu, ettei se noin mene.
millakiss
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 69
Liittynyt: 11 Tammi 2009, 23:45

Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa?

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 19 Tammi 2009, 02:14

Siis ihan oikeasti, nämä ko. tarinat ovat jo ihmisoikeuskysymyksiä, joista pitäisi langettaa tuomiot ne ansaitseville. Olen niin vihainen, etten tiedä miten päin olisin luettuani tostakin tapauksesta. Ja tiedän monta vastaavaa lisää...
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Mutta

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 19 Tammi 2009, 02:37

Onko kyse haluttomuudesta vai epäammattimaisuudesta, johon vois koulutuksella vaikuttaa? Ei kai yksittäiset lääkärit voi yhteisiä varoja säästää... Kai niilläkin joku ammattietiikka ja järki on? Mutta sen sijaan whiplashin yms. rankavammojen sekä aivovamman päälle harva yleislääkäri tajuaa riittävästi, kun ei erikoistuneetkaan tajua. Traumaattiset ranka- ja päävammat lienee huonoimmiten tunnistettuja, aliarvioituja ja hoitamatta jääviä vammoja Suomessa. Mutta miksi?

Meidän on todella alettava tekeen näitä vammoja tunnetuksi. Harmim, että potilaiden pitää kouluttaa lääkäreitä. Mutta minkäs teet.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja elmotin » 10 Maalis 2009, 23:54

Ehkä tässä tapauksessa lääkärit ovat toimineet vastuuttomasti, mutta haluan tuoda esille myös sen, että on paljon potilaita, jotka eivät itse ole motivoituneita kuntoutukseen tai edes tutkimuksiin, vaikka aihetta olisi. Turhauttavimpia ovat sellaiset, joiden vaivat voisivat hävitä, mutta haluavat vain hierontaa, eivätkä usko mitään ohjeita. Sitten syytetään lääkäriä tai terapeuttia huonoksi. Tämä on aika yleistä ja koska fysioterapeutti ei voi koskaan parantaa yksin potilasta, vaan potilaan on itse tehtävä töitä paranemisen eteen, ei työtään pääse tekemään niin hyvin kuin haluaisi.
elmotin
Palstan virallinen fysioterapeutti
Palstan virallinen fysioterapeutti
 
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Tammi 2009, 19:48

Osut niin oikeaan...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 11 Maalis 2009, 00:15

Elmotin, olet niin oikeassa. Liian monia ei kiinnosta niin paljon oma terveydentila, että tekisivät rikkaa ristiin sen eteen, vaikka aihetta olisi. Oma äitini on hyvä esimerkki. kunnes näki, mitä minulle kävi, ei vaan ehtinyt/jaksanut/viitsinyt/pystynyt (tekosyitä) hoitaa niskaa/hartiaseutuaan kuntoon.

Harmi, että etenkin niillä ihmisillä, joiden tuki- ja liikuntaperäinen oireisto olisi korjattavissa omalla harjoittelulla + elämäntapamuutoksella jne., tuntuu olevan suuri kynnys muuttaa sitä ajattelutapaansa ja elämäntyyliänsä kuntoutumista tukevaksi. Näin se menee kaikissa sairausryhmissä, esim. sydän- ja verisuonitaudit jne.

Jos itse kävisin vain CST-hoidoissa, en olisi missään kuosissa. Omat harjoitteet, sekä oudoiltakin tuntuvat fyssarin ohjeiden harjoitteet (Kuten Kaalimato suuhun;), pitää elävien kirjoissa. Ja mikä riemu syntyikään tänään, kun tajusin, että yläniska alkaa kantaa jo jotain Vuoden oon nyt hinkannut fleksoreita mutta hedelmää tulee vihdoin, vaikka turhalta on joskus tuntunut.

Kyllä se niin on, että pelkät hoidot + lääkärit ei ketään paranna, vaan myös potilaan pitää olla sitoutunut kuntoutukseen. Hyvä, että otit tämän näkökulman esille myöskin.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja jumppaaja » 25 Huhti 2009, 22:51

Moi, Mun äite suuttu, kun sille annettiin jumppupallo kotio, olisi halunnut enemmän Tramalin kaltaisia lääkkeitä. Hänellä on vanha olkapäävamma, joka kuluttanut koko kropan, tykkää Tramaleista! Ymmärrän häntä.

Itse mieluummin jumppaan kaikkea ennen, en osaa rentoutua vieraan hieromisesta, lääkkeistä menee nuppi sekasin, pakko niitäkin ottaa.

Loukkasin ennestään huonon selkäni jo 10v sitten, nyt on mennyt jalka alta, ja toivoisi välillä morfiinia selkään ja niskoihin. Olen juossut melkein kaikki kuntosalit läpi 10 vuoden aikana, kymmeniä lekureita, mutta ranka senkun heikkenee. Nyt teen vain täsmäliikkeitä jokapäivä kotona, se tuntui tepsivän, mutta tullut takapakkia rankasti, enkä jaksaisi mennä enää lekureile. Hoitohaluton kai minäkin.. :? T. Jumppaaja
jumppaaja
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 19
Liittynyt: 21 Maalis 2009, 02:03

ViestiKirjoittaja elmotin » 02 Touko 2009, 19:38

Oma kokemukseni potilastyössä on monien potilaiden kohdalla se, että niin kauan kuin lääkkeillä saa kivut ja vaivat kuriin, ei motivoiduta hoitamaan itseään harjoittelulla tai elämäntapamuutoksilla. Sitten kun lääkkeet eivät enää auta tai lääkärit lopettavat niiden kirjoittamisen, tullaan fysioterapiaan itkemään sitä, että on saatu huonoa hoitoa, vaikka homma on ollut omasta välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta kiinni. Siinä vaiheessa ei fysioterapeutin taidot enää riitä, kun kipu on kroonistunut ja kroppaan on tullut pysyviä muutoksia. Kuntoutuksesta tulee pitkä ja oireita ei välttämättä saada enää poistettua.
elmotin
Palstan virallinen fysioterapeutti
Palstan virallinen fysioterapeutti
 
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Tammi 2009, 19:48

Motivoitunut kuntoutuja.

ViestiKirjoittaja fedja » 02 Touko 2009, 20:15

Noin joidenkin kohdalla Elmotin, mutta on myös paljon sellaisia, jotka yrittää ensin kaiken muun ja sitten lääkkeet.

Tällä palstalla on useita aika motivoituneita itsensä kuntoutujia.

Fysioterapian ohjaamassa kuntoutuksessa on monta tekijää, että asiakas motivoituu liikkeitä tekemään.

A. Pitää tietää miksi minulle määrätään tietyt liikkeet
B. Jos en pysty tekemään liikkeitä, fysioterpeutti etsii uudet liikkeet
C. Fysioterapeutti seuraa teenkö liikkeet oikein
D. Vaikuttavuutta seuraataan ihan paperille kirjaten säännöllisesti, eli onko voimataso noussut tai aktivoituuko tietyt lihakset. Oireiston kehittyminen.

Esim. itselleni on mennyt kuntouttaminen pieleen sen takia, että
1. Aluksi sekä hoito, että liikkeet olivat vääriä. Oma tietämykseni tämän vamman hoidosta ihan onneton.
2. Liikkeet liian kovia ja ei löytynyt sopivia, enkä osannut itse tarpeeksi selkeästi kertoa, että liikkeet tuntuvat ikäviltä
--> Kunnossa ei tapahtunut mitään edistystä pitkälläkään aikavälillä, joten motivaatio meni
3. Kukaan ei kertonut minulle seuraavia asioita. Että minulla on yläniskassa instabiliteetti. Ligamentit/lihakset ovat revähtäneet ja/tai löystyneet. Instabiliteettiin on olemassa kaksi vaihtoehtoa: joko luudutus tai lihasharjoitteet. Lihasharjoitteella voidaan parhaassa tapauksessa saada lihastuki korvaamaan revähtymiä yläniskassa.
Eli, minulle määrättiin lihasharjoitteita ja en tiennyt miksi. Minulle kukaan ei kertonut, että minun pitää tehdä lihasharjoitteita joka ikinen päivä 1-3krt päivässä vähintään vuoden ajan, jos haluan, että saan niistä pysyvää apua. Ja että apu voi tässä vammassa tulla pikku hiljaa, esim. kuukausien päästä vasta.
4. Paikkakunnalta ei löytynyt sellaista fysioterapeuttia, joka olisi tajunnut vammani laadun ja olisi osannut ohjata oikeanlaiset liikkeet.
5. Pääsin Ortoniin, jossa ymmärrettiin jo enemmän yläniskavammaa ja sitä miten sitä sitä kuntoutetaan, mutta sielläkin edelleen ohjattiin liian kovia harjoitteita, eikä kerrottu miksi niitä tehdään
6. Ortonin seuranta loppui, kun yliopistosairaala lopetti maksusitoumukset

A. Nyt kun ymmärrän, miksi minun pitää tehdä lihasharjoitteita. Kts. kohta 3
B. Olen löytänyt fysioterapeutin, jolla on pitkä kokemus tällaisen vamman hoidosta. Jonka ohjaamiin liikkeisiin luotan ja jotka soveltuvat itselle. Siis tarpeeksi kevyitä.
C. Tiedän, että säännöllisellä sitkeällä harjoittelulla minulla on mahdollisuus näinkin pitkän ajan perästä (12v) saada edistystä olotilaan.
--> Olen erittäin motivoitunut lihasharjoitteiden tekemiseen
!


Olen kuitenkin vuosienkin myötä tosi paljon jumppaillut omia jumppia. Kokeillut kaikkea mahdollista (Pilates, Astanga, Taiji, painot yms) ja yrittänyt saada apua, joten laiskaksi ei voi sanoa. :D
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 02 Touko 2009, 20:52

elmotin kirjoitti:Oma kokemukseni potilastyössä on monien potilaiden kohdalla se, että niin kauan kuin lääkkeillä saa kivut ja vaivat kuriin, ei motivoiduta hoitamaan itseään harjoittelulla tai elämäntapamuutoksilla. Sitten kun lääkkeet eivät enää auta tai lääkärit lopettavat niiden kirjoittamisen, tullaan fysioterapiaan itkemään sitä, että on saatu huonoa hoitoa, vaikka homma on ollut omasta välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta kiinni. Siinä vaiheessa ei fysioterapeutin taidot enää riitä, kun kipu on kroonistunut ja kroppaan on tullut pysyviä muutoksia. Kuntoutuksesta tulee pitkä ja oireita ei välttämättä saada enää poistettua.

Monien kohdalla? Mitä sillä sitten tarkoitat, elmotin? Joidenkin harvojen vai suurimman osan, vai... ?

No, joka tapauksessa toi on musta vähän vaarallinen yleistys, ainakaan lähteä tarjoamaan yhtenä merkittävänä vaihtoehtona. Toi nimittäin kuulostaa vähän samalta, kun lääkärit sanoo, että vika on korvien välissä. Ja silloin yleensä on kyse siitä, ettei lääkärien oma tietotaito tai osaaminen riitä vaivan selvittämiseen. Helppo selitys. Esimerkiksi selkäongelmissa 85 % tapauksia ei pystytä antamaan tarkkaa syytä tai diagnoosia vaivoille. Silti tieteellisten tutkimusten mukaan vain 1-2 %:n osalla kyse on "korvienvälivaivasta". Eli ylivoimaisesti suurinta osaa ei vaan osata diagnosoida.

Edellä oleva tieto on Stuart McGillin kirjasta "Low back disorders - Evidence-based prevention and rehabilitation". Onko tuttu sulle, elmotin?

Samassa kirjassa professori MacKidus myös esittelee muutamaa kuvaa porsaan rangasta, jolle ovat tehneet labrassa puristustestejä. Nikama oli puristuksella rikottu niin, että myöhemmin nikama aukisahattuna siinä oli selvät silmällä nähtävät isot murtumat nikaman sisällä. Totesivat, että niitä ei röntgen-kuvassa näkynyt. Eli aina ei kuvantamis- tai muillakaan metodeilla löydetä mitään, vaikka vika on todellinen.

Musta pitäis erottaa ne tapaukset, jotka eivät tee jumppiaan ja ne jotka tekevät, mutta jumpat ei auta. Kyllähän fyssari näkee kuka jumppaa. Mullakin on aina todettu, että selvästi olet jumpat tehnyt. Näkee parantuneessa liikehallinnassa, lihastonuksessa, jne. jne. Ja olen jo 9,5 vuotta tehnyt ne jumpat mitä mulle on asiantuntijat neuvoneet/ohjanneet ja olen jatkuvasti käynyt ohjauksessa. Silti viimeiseen 8 vuoteen ei oo tullut edistystä kuntoutumisessa. Voipi olla, että oon tehnyt väärin, mutta voipi olla, ettei käytetyt metoditkaan aina oo olleet oikeita. Tai molempia.

Summa summarum, mun mielestä vikaa pitäisi noin yleisesti etsiä kyllä jostain muusta suunnasta. Unohdetaan jo ne laiskat jumppaajat, kyllähän fyssarit ne erottaa.

Tässä on muuten ton proffan sivusto: http://www.backfitpro.com/

Onko tuttuja? Entä onko tuttu tällanen australialaisproffa kuin Gwendolyn Jull ( http://www.shrs.uq.edu.au/physio/resear ... plash.html ) Tämän taas väitetään olevan kovan luokan tekijä niskaongelmissa?
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja elmotin » 02 Touko 2009, 21:48

Työikäisistä ns. hyväkuntoisista ehkä noin 50% on sellaisia, jotka eivät noudata käytännössä ollenkaan fysioterapeutilta saamiaan ohjeita, ja näistä lopuista 50% ehkä 10-15% eivät noudata niitä kunnolla. Toki on niitä, jotka ovat motivoituneita ja tekevät kaikkensa saadakseen itsensä kuntoon, mutta ikävä kyllä monet havahtuvat sitten, kun lievistä oireista on tullut vakavia.

Tottakai pitää erottaa ne, jotka tekevät harjoitteita tuloksetta sekä ne, jotka eivät edes tee liikkeitä. Suomessa osa fysioterapeuteista noudattaa sellaista periaatetta, että jos ohjatut liikkeet eivät tuo apua viimeistään kolmanteen hoitokäyntiin mennessä, tulee liikkeitä vaihtaa. Sitten on niitä fysioterapeutteja, jotka hinkkauttavat samoja liikkeitä kuukausikaupalla, vaikka potilaan oireet saattavat jopa pahentua. Epäonnistunut fysioterapia ei aina ole terapeutista kiinni, mutta liian usein niinkin käy. Usein fysioterapiassa liikkeet valitaan kokeilemalla, koska jokainen ihminen on aina yksilö, eikä etukäteen voi varmasti tietää, miten hän liikkeisiin reagoi.

Tarkoitukseni ei ollut väittää, etteikö motivoituneita ihmisiä olisi, vaan tuoda esiin se näkökulma, että jos oma kuntoutus ei ole tuottanut tulosta, niin aina kannattaa itse miettiä, onko yrittänyt parhaansa. Jos on, niin sitten vika on jossain muualla. Jos taas ei ole noudattanut annettuja ohjeita tai edes yrittänyt kuntouttaa itseään, niin sitten terapeuttia on turha syyttää. Toki terapeutin pitäisi pystyä motivoimaan potilas itsehoitoon, mutta se ei välttämättä onnistu, vaikka terapeutti kuinka yrittäisi.
elmotin
Palstan virallinen fysioterapeutti
Palstan virallinen fysioterapeutti
 
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Tammi 2009, 19:48

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 02 Touko 2009, 22:16

Niin. Ja miten tuttuja sulle oli noiden professoreiden työt, tutkimukset ja kirjoitukset? Ovat ymmärtääkseni aivan huippuja alallaan.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu


Paluu Yleinen keskustelu - (Muut niskavammat ja niskavaivat)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa