Kaularangan välilevypullistuma

Niskaongelmat, jotka eivät selkeitä retkahdusvammoja: Tapaturman seurauksena tulleet - Kulumat/rappeumat - Välilevyongelmat - Tension neck - Muut niskavaivat

ViestiKirjoittaja mixuliini-79 » 29 Syys 2009, 22:36

Tahdonvoimaa :D
Kiitos olet jaksanut kommentoida mun menoa :D
Eli ihan Tayssissa kävin tänään,työterveydestä lähettivät kun ei ollut itsellä maksaa sitä siellä.
Täytyy kysyä että kuinka teillä muilla lähimmäiset suhtautuneet asiaan?
Meillä mies joko piilottaa tosi hyvin tai sitten tuo ei oikeasti välitä,ymmärrän että vaikeeta tuntea läheiseksi ihmistä joka aikasemmin ollut kodin henki ja se joka pitänyt tän perheen positiivistä ilmapiiriä yllä yhtäkkiä muuttuu kivuliaaksi omissa mietteissä eläjäksi.. :cry:
Avatar
mixuliini-79
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 38
Liittynyt: 18 Syys 2009, 19:09
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 29 Syys 2009, 23:01

mixuliini-79 kirjoitti:Tahdonvoimaa :D
Kiitos olet jaksanut kommentoida mun menoa :D
Eli ihan Tayssissa kävin tänään,työterveydestä lähettivät kun ei ollut itsellä maksaa sitä siellä.Täytyy kysyä että kuinka teillä muilla lähimmäiset suhtautuneet asiaan?Meillä mies joko piilottaa tosi hyvin tai sitten tuo ei oikeasti välitä,ymmärrän että vaikeeta tuntea läheiseksi ihmistä joka aikasemmin ollut kodin henki ja se joka pitänyt tän perheen positiivistä ilmapiiriä yllä yhtäkkiä muuttuu kivuliaaksi omissa mietteissä eläjäksi.. :cry:


Joo, musta kiva lukea ihmisten tarinoita paranemisesta ja yrittää auttaa parhaani mukaan. Nyt varsinki ku itte alkaa olla siinä kunnossa, että pystyy kirjoitteleen ihan kunnolla, ei satu silmiin niin paljon. :)

En tiiä, ootko lukenut mun blogia, mut sieltä näkee aikas hienosti, kuinka exän ja mun suhde muuttui tän paskan aikana. Toisaalta, se ny ois päättynyt muutenkin... Aluksi oli meilläkin sitä, ettei toinen halunnut uskoa, kuinka vakavasti kävi. Hän tavallaan vähätteli mun kipuja ja uskoi siihen, et oon kunnossa muutamassa viikossa. Mä ku oon aina ollut tyyppi, jolta ei saa vietyä mattoa jalkojen alta ja meen vaikka läpi harmaan kiven, ni hänen oli vaikea uskoa, että olin "koomassa".

Jossain vaiheessa hän sit hiffas, mistä on kyse ja sit tuli sellainen perus auttamisvaihe. Siis auttoi kaikeessa, mis saattoi auttaa. Joskus paapoi ku pikkulasta, mut se nyt oli parempi ku olla välittämättä. Kyllä hän ymmärsi, etten oo hirveen hyvää seuraa ja suoraan sanoen mua vitutti, kun hää pystyis tekeen, mitä halus ja mä jouduin oleen vaan himassa. Kattelin, ku äijä lähti, tuli ja taas lähti. Ei mies yrittäny ainakaan piilottaa menemisiään mitenkään. Pyyteli mua aina mukaan ja oli oikeesti pahoillaan, ku en voinut mennä.

Jossain vaiheessa hän alkoi selkeesti katkeroitua siitä, että meidän yhteiset unelmat ja tulevaisuus oli tuhottu. Mun mielestä meillä oli paljon muitakin ingelmia, mut ukolle suurin ongelma oli tää sairaus. Aloin kuulla koko ajan siitä, että "mä vaan oon", "en pysty tekeen mitään", "hän on jätetty yksin" ja "et sä varmaan koskaan parane ja kaikki on paskasti" > siis itsellään!

Tässä vaiheessa mä hyppäsin kelkasta, kun muutaman kuukauden jälkeen en enää jaksanut hoitaa miehen psyykettä omani lisäksi. Ennen sitä yhteisen tekemisen puute oli jo ajanut meidät omiin elämiin ja oltiin vieraannuttu toisistamme. Mies koki olevansa mun "palvelija", joka vaan tuo ruokaa, siivoaa ja tienaa ja mä olin se, joka pyysi, käskytti, sotki ja oli vaan harmiksi. Hirveetä. Samaan aikaan hän jatkoi mun syyllistämistä kaatumisesta (huolimattomuus, stressi, ylisuorittaminen, kiire > joo oli osittain oikeessa!) ja alkoi valaa muhun sitä omaa "et sä koskaan parane henkeä". Pari kuukautta mun olotila vaan huononi, kunnes tajusin, et syynä ei ollut enää fysiikka vaan paskaksi käynyt suhde, jota en ees halunnut pelastaa (en kokenut sitä enää sen arvoiseksi) ja paska ympäristö (sisäpihakämppä, pimeys).

Huhtikuussa 09 muutin pois ensin kämppiksen kanssa ja nyt syyskuussa yksin tänne luontoon. =) Exä on tehnyt kaikkensa, et sais meidät takas, mutta mulla ei ole enää tunteita. Kaikki loppui siihen, kun ensimmäisen kerran ,äijän suusta sen, että "et sä koskaan parane" ja "sä oot vaan harmiksi" ja "sä tuhosit meidän tulevaisuuden".

Mut meidän suhde nyt oli muutenkin aika erikoinen ja yhteinen historia lyhyt. Että eipä sitä voi verratakaan. Mut totta, kun toinen ihminen muuttuu silmissä täysin omasta sosiaalisesta, iloisesta, positiivisesta ja pupuliinista vittulevaksi, katkeraksi noidaksi, joka vaan itkee, huutaa tai sotkee, ni ei se hirveesti houkuttele pitämään hyvänä, tsemppaamaan ja rakastamaan. Joo, tiedän, pitäis ... Mut ei toiminut. Väitän, ettei kukaan mies ois selvinnyt mun kanssa paremmin tos sairauden alkuvaiheessa. Sen verran kauhea isku tää oli meikäläiselle ja taatusti heijastui siihen toiseenkln.

Mut se on mennyttä, mik on eilistä. =) En jaksa enää miettiä asiaa sen enempää, koska oon hiton onnellinen JUSt NYT. Ehkä enemmänki toi meidän suhde loppui sit kuitenki siihen, et mun sydän oli kuulunut osittain johonki muualle jo pidemmän aikaa. No, nyt se on sit kotona. Mut lue ihmeessä, jos vointi sallii, mun blogia. Siellä on aika paljon tekstejä myös parisuhteesta.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja mixuliini-79 » 29 Syys 2009, 23:44

Tahdonvoimaa :) ja halaus päälle,tääl ei ole sellaista hymiötä..
Surullisena luin tarinaas, mutta siinä oli ihan onnellinen loppu,ymmärsin..

Meillä historia se että ollaan oltu yhdessä n.6.5v ja alkuvaiheessa käytiin niin monta kriisiä läpi että kuvittelin että niitä ei enään tule... :?

Meillä 4.5v tyttö joka yrittää löytää paikkaansa tässä uudistuneessa perheessä jossa isä ottaa vastuuta,ja meillä mies aina ollut kriiseissä vähäsanainen,ja itse olen ihminen joka kaipais juuri sitä sanallista yhteyttä,itse olen lakannut jo voivottelematta ja itkemättä vaikka sattuis kuinka koska näen että mies ei vaan pysty ottaa sitä vastaan,se pakenee..joko se ei välitä tai sitten se ei osaa suhtaua asiaan..

Positiivisesti yllätyin tänään kun tulin magneetista,oli tyttö ja isäntä käynyt ostamassa äidille kukkia.
Se vaan kun itse kaipais sitä puheyhteyttä eikä sitä saa,miettii väkisin toisen välittämistä,enempi näinä viikkoina on tullut purkauduttua anopille kuin omalle aviomiehelle.

Jossain vaiheessa mies tuli juttelee että oletko miettinyt tota ja tota ja sanoin että olen ja mies siihen että et ole puhunut mulle,koitin sanoa että olen yrittänyt mutta et ole ollut vastaanottavainen asioille,sitten se taas sulkeutu ja pelkään että tästä kasvaa liian suuri muuri meidän välille...
Avatar
mixuliini-79
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 38
Liittynyt: 18 Syys 2009, 19:09
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 30 Syys 2009, 00:30

Ymmärrän melko hyvin tilanteesi ja pelkosi lienee osittain aiheellinen. Onneksi ei kuitenkaan tartte heittää kirvestä kaivoon, kun puheyhteys on olemassa. =) Ja niin kauan, ku on luottoa ja avoimuutta, hommat saa soljuun, vaikkei tilanne helppo olisikaan. Uskon vahvasti näin!

Palaan astialle taas ylihuomenna. Huomen on fyssari nimittäin. :) Oon edelleen kahden vaiheilla, peruisinko, ku periaatteessa niska vois elpyä levolla, mutta ... Ääääh. En tiedä. No kuullaan! Tahdonvoimaa lähettää tahdonvoimaa sinne suunnalle ja kiittää tahdonvoimasta ja halauksista. Mun tarinalla oli ihana loppu. Enpä olisi voinut kuvitella, kuinka onnellinen olen ihmisen kanssa, jota olen rakastanut koko sydämestäni vuosikausia aiemminkin. Nyt rakastan entistä enemmän, kun oltiin kolmisen vuotta erossa ja ollaan löydetty tää suhde uudelleen ja vedellään ihan uudella tuoreella liekillä. . =)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja mixuliini-79 » 05 Loka 2009, 09:40

Moron taas :D
Juu ei kait täs vielä ihan viitsi pyyhettä heittää kehään..
Mä oon täällä sinnitelly ilman lääkkeitä toista päivää,kun ei niistä juuri mainittavaa hyötyä ole niin ei niitä viitsi popsia huvikseen,vatsansa saa vaan kipeäksi.
Kipu on jokseenki lisää hellittänyt,sellanen jatkuva särky,pään kääntäminen kyllä on himpun verran kivuliaampaa kun viime viikolla :?
Mutta voimattomuus mun mielestä lisääntynyt ja puutuminen tuossa kädessä ja vasenkin käsi välillä oireilee sormenpäistä.
Jaloissa ollut kohtalaista särkyä öisin ja alaselkäkin vähän jumissa,toivotaan nyt että toi alaselkä pysyisi edes kondiksessa,.
Sitä vaan tulee oltua vähän etukenossa huonossa asennossa ton niskan takia niin ei varmaan tee hyvää tuolle alaselälle.
Mulla on käteen majoittunut muurahaisfarmi,aikas ärsyttävä ja omituinen tunne tuo kihelmöinti :shock:
Toivottavasti oli fyssarista apua tahdonvoimaa :)
Mutta hyvää syksyä kaikille kivuista huolimatta,positiivisellä mielellä eteenpäin :lol:
Avatar
mixuliini-79
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 38
Liittynyt: 18 Syys 2009, 19:09
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 05 Loka 2009, 16:36

Heippa Mixuliini. Oletko vielä päässyt MRI:hin ja neurologiselle. Jos tilanne menee kovin tuskaisaksi, niin kannattaa varmaan soitella lähetteen perään ja kertoa mikä on tilanne. Ei kannata mitä tahansa oireilua sietää.

mixuliini-79 kirjoitti:Positiivisesti yllätyin tänään kun tulin magneetista,oli tyttö ja isäntä käynyt ostamassa äidille kukkia.
Se vaan kun itse kaipais sitä puheyhteyttä eikä sitä saa,miettii väkisin toisen välittämistä,enempi näinä viikkoina on tullut purkauduttua anopille kuin omalle aviomiehelle.

Jossain vaiheessa mies tuli juttelee että oletko miettinyt tota ja tota ja sanoin että olen ja mies siihen että et ole puhunut mulle,koitin sanoa että olen yrittänyt mutta et ole ollut vastaanottavainen asioille,sitten se taas sulkeutu ja pelkään että tästä kasvaa liian suuri muuri meidän välille...

Tähän sen verran kommenttia, että tuosta saa sellaisen vaikutelman, että sinulle yritetään osoittaa välittämistä ü, mikä on positiivista.

Tuo puhuminen on sellainen juttu, että jos toinen ei osaa ja kykene, niin häntä ei oikein millään keinolla saa puhumaan. Silloin on tärkeä, että etsii itselle keskusteluapua muualta, jos sitä tarvitsee. Vaikka ystävistä tai käy sosiaalityöntekijän/psykologin juttusilla. Voihan se tilanne joskus helpottaa, että pystyy partnerinsakin kanssa puhumaan. Tärkeäähän se olis.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja mixuliini-79 » 05 Loka 2009, 19:37

Moikka Fedja,juu magneetissa käyty ja ensiviikolla neurologille aika eli asia menossa eteenpäin,odottavan aika vaan pitkä kun odottaa kuulevansa mikä sen niskan tilanne on :roll:
Juu kyllähän tuo mies ihana ja yrittää tosiaan omalla tavallaan sitä välittämistä osoittaa,ei vaan ole kovin pohdiskeleva ihminen mitä taas itse olen ja sillä onkin ollut tosi hienoa että löysin tämän teidän foorumin mistä on ollut tosi iso apu mulle kun voinut jakaa ajatuksiaan ja lukea muiden kokemuksista :D
Avatar
mixuliini-79
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 38
Liittynyt: 18 Syys 2009, 19:09
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 05 Loka 2009, 19:58

mixuliini-79 kirjoitti:Jaloissa ollut kohtalaista särkyä öisin ja alaselkäkin vähän jumissa,toivotaan nyt että toi alaselkä pysyisi edes kondiksessa,.
Sitä vaan tulee oltua vähän etukenossa huonossa asennossa ton niskan takia niin ei varmaan tee hyvää tuolle alaselälle.


Mixuliini, hei! Oletkos lukenut mun tarinan ekan osan tuolta Käyttäjäesittelyt-osiosta? Mulla kun nimittäin alkoi alaselkäongelmat tuosta niskan välilevytyrästä. Se tuntuu olevan harvinaista, eikä lääkärit tunnu ymmärtävän yhteyttä. Voisit lukea sen ja seurata tarkasti sitä sun alaselkääkin, ettei vaan ole vastaavasta kyse.

Samoin voisit käsikopelolla tutkiskella hiukan selkäfileittesi tilannetta. Selkäfileillä tarkoitan niitä selän ojentaja -lihaksia, jotka sijaitsevat rangan molemmin puolin. Voisit hiukan tutkiskella niitä sekä lannerangan että rintarangan korkeudelta. Ideana on lähinnä tunnustella, onko niissä esim. kokoeroa? Ja tuleeko niihin sairastamisen myötä pikkuhiljaa kokoeroa?

Jos jossain vaiheessa alat huomata kokoeroa, se voi olla merkki vähän samantyyppisestä jutusta kuin mulla oli. Samoin jos alaselkä alkaa väsymään entistä helpommin, se voi viitata siihen samaan. Onko ollut tämäntyyppisiä merkkejä tai oireita?
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 06 Loka 2009, 00:14

Mixuliini, Meidän foorumin! Ü ü Jeps kukkuu, kantsii kyl joo ottaa DD:n vinkeistä vaarin! Hän tietää, mistä puhuu. Ja mitä tulee mieheesi, ni ihana, että hän kuitenkin yrittää kaikkensa, mitä osaa. Sinä puolestaan tunnet miehesi ni hyvin, että tiedät, mitä voi kohtuudella vaatia ja odottaa! Hyvä lähtökohta! Ja olet oikeas, foorumi on mahtava tuki kuntoutumisessa! Ü Mist tuliki mieleen, et voitais luoda tänne sellainen osio, kuin 'läheisille/omaisille'. Mietin paremmal niskal alaosastoja. Uskoisin tost olevan paljon apua, koska niskapotilas ei sairasta yksin, vaan sairastamiseen ja kuntoutumiseen vaikuttaa merkittävästi läheiset, omaiset yms. sosiaalinen piiri! He kaipaavat varmaan yhtä lailla tietoa ja vertaustukea. Ja myös 'tukiryhmän' jaksamist täytyy huolehtia, koska raskas rooli sekin on. Ja vaikuttaa suoraan itse kuntoutujan fiilareihin. Ü
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja mixuliini-79 » 06 Loka 2009, 09:34

DD en itse ainakaan huomaan mitään kokoeroa tuolla fileissä (hymyillyttää tuo sana) :D
Mutta itse uskon kyllä että on erittäinkin mahdollista että romusta niskasta voi seurata ongelmia koko selkään,ja olen lukenut tekstisi ja aika kiviseltä kuulostanut tuo sinunkin kuljettu tie.
Mulla tässä koko sairastamisen ajan (sieltä kesäkuun alusta kun eka meni alaselkä) on mukana ollut vasemman rinnan alla,eli tuossa kylkiluitten päällä tosi kosketusarka kohta,joskus harvoin jossain liikkeessä siihen tulee ihan repivä kipu ja kun olen fysioterapiassakin joutunut siinä tutkimuspöydällä makaamaan vatsalteen se kohta kipeytyy nopeasti.Käsikopelolla itse tunnen että se turvonneempi ja ihan kuin siellä ihon ja luiden välissä jotain ylimääräistä muljuvaa,lääkärikin sen kohdan löysi ja paineli sitä niin rutina vaan kävi ja se lääkärikin vähän säikähti että oletkos ittes satuttanut ja laitto röntgeniin kun epäili että siellä olis murtuma,no eihän siellä mitään ollut ja itse kyllä sen melkein aavistinkin kun tiesin että en ole itseäni satuttanut.Ylävatsasta myös otettiin ultra näihin aikoihin kun epäili että olis ollut mahdollinen tyrä tai vastaava.Mitään ei löytynyt ja lääkäri sitten totesi että on jotain rustokipua??Vaaraton mutta kiusallinen vaiva kuulemma.
Tahdonvoimaa,ideasi kuulostaa hyvältä :!:
Avatar
mixuliini-79
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 38
Liittynyt: 18 Syys 2009, 19:09
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja mixuliini-79 » 06 Loka 2009, 09:50

DD tuosta selän väsymisestä niin mielestäni selkä on väsyvä,kauan seistessä ja istuessakin selkä väsyy ja myös jalat kipeytyy herkästi mutta luulen sen osittain olevan ihan omaa syytänikin kun on tuo selän huolto jäänyt vähemmälle ja olis vakaa aikomus noita lihaksia vahvistaa kunhan pääsen tässä siihen kuntoon,mulla työ jalkoja ja selkää ja yläraajoja kuormittavaa ja painaviakin koneita joudutaan työparin kanssa nosteleen ajoittain,eli myös nostoasentoihin olis syytä panostaa ja ollaan työnantajalle pyyntö jätettykkin mahdollisesta koulutuksesta ym ja tietty itsekkin yritetty ongelmaa ratkaista mutta nostoasentoa hankala saada kohdilleen kun esim.lattianhoitokoneita joudutaan kantamaan portaissa missä hankala saada kunnon asentoa ja meillä noissa vahauksissakin lattiat yleensä liukkaita kun pesuvedet siellä niin aika taiteilua saa harrastaa välillä siellä että pysyy ylipäänsä pystyssä.
Avatar
mixuliini-79
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 38
Liittynyt: 18 Syys 2009, 19:09
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 06 Loka 2009, 14:00

Oliko pullistuma vasemmalla? Siihen kylkikaareen ja jokaisen kylkiluun kohdalle rankaan kiinnittyy lihaksia, jotka voi antaa kipua 'ylävatsaan' ja rintojen alla. Itselläni vammakohta onkin siinä 1. kylkiluun alueella ja rintalapa, lapa ja käsi on aina kipeä ja jumissa. Ja siitä on sit yhteys kallonpohjaa, joka tilttaa kans... Kurjia juttuja. Kun yks osa pettää, koko rangan toiminta häiriintyy. Sitä ei vaan muista kovin monet lekurit ja fyssarit, vaan moni tsekkaa yhden osan putkea ja ihmettelee, mitä siel muualla sit on. ;) Mul on kans haettu nivustyrää, vatsahaavaa, äänihuulikyhmyjä, olkavammaa, hammasvikaa, silmä/korvasairautta ja lopulta aivovikaa, yllättäen oikealta puolelta, mistä niska on vinksahtanut ja vaikuttaa koko kroppaan päälaelta jalkapohjaan. Ei löytynyt! Ü No, itte ku tietää, se on hyvä! Mixu, kuulostaa TOSI raskaalta työ välilevyvamman jlk. Oisko sul mahdollisuutta tehdä aluks jotain kevyempiä juttuja? Vaara teloa uudestaan niska nostelemalla on varmaan melkoinen...?? Onko teillä kunnon kengät, jotka vähentäis liukastumisen mahdollisuutta? Kuulosti pahalta... Itsehän kaaduin. ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja mixuliini-79 » 06 Loka 2009, 14:36

Tahdonvoimaa, oletettu pullistuma mun käsittääkseni oikealla koska taivutus oikealle puolelle tekee kipeetä ja vasemmalle hiukan etukenoon helpottaa kipua. Itse olen myös sitä mieltä että nää kaikki kolotukset ym on lähtösin tuolta niskasta+alaselästä,välillä sitä vaan tuntee itsensä luulotautiseksi kun mitä ihmeempiä oireita on ja uusia ilmestyy.
Lääkärin kanssa oli puhetta että työnantajan kanssa mahdollisesti keskusteltas siitä työhönpaluusta ja siellä jaksamisesta eli siitä työnkevennyksestä kunhan päästään tekee sitä jatkohoitosuunnitelmaa sen neurologin jälkeen ja kun tietoa että mitä siellä magneetisssa näkyy.
Paljon on tullut myös mietittyä uudelleenkouluttautumista mutta toistaseksi kaikki energia mennyt särkyihin ja niiden sietämiseen ja paranemisprosessiin.
Työnantaja tuossa lähetteli sähköpostia että nyt saadaan uudet työkengät jalakselta,se tässä niin huvittavaa onkin että näihin asioihin puututaan ja parannetaan niitä vasta sitten kun puolet porukasta jo toinen jalka haudassa.Mulla on aina sairaslomien jälkeen tehty parannuksia töissä,on yritetty työnantalle puhua siitä että kuinka tärkeää se ennaltaehkäiseminen olisi mutta nää muutokset tulee kovin hitaasti ja niin se varmasti menee monessa muussakin firmassa ei vaan meidän.
Avatar
mixuliini-79
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 38
Liittynyt: 18 Syys 2009, 19:09
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja mixuliini-79 » 06 Loka 2009, 14:41

Eli säkin oot tahdonvoimaa sitten läpikäynyt kaikkea mahdollista tutkimusta päästä varpaisiin :roll:
Sama tosiaan täällä ja mitään niistä ei oo löytynyt,jossain välissä epäiltiin muuten diabetestä myös ton puutumisen johdosta mitä siis ollut joskus aikaisemminkin mulla mutta vaan toisella puolella kehoa,ottivat verenkuvaa ja vaikka mitä.
Toisaalta hyvä että varmistavat asioita mutta on se uskomatonta kyllä mitä kaikkea voi yhdestä vaivasta tulla jokapuolelle kroppaa :shock:
Avatar
mixuliini-79
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 38
Liittynyt: 18 Syys 2009, 19:09
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 06 Loka 2009, 15:35

Jep, onhan tämä varsinainen sekametelisoppa... Keho siis! Vaikka ois keuhkokuume tai munasarjatulehdus, menis varmaan niskan piikkiin. Ü Hienoa, että saatte kunnon kengät! Kaveri oli Jalaksella jalkafysioterapeutti/myyjä ja toi mullekin parit sisäkengät, sitä uutta Light-mallistoa. Mut niis on ni kovat pohjat, että oon pitänyt lenkkareita vaan. Ja hieno homma, jos pääset kevennetysti töihin! Pakkohan se on. Pitkiä nuo kuntoutukset, mut ainoa tapa ehkäistä uus vamma. Ja parempi ni, ku ottaa turhia riskejä! Ü Itse yrittäjänä voin todeta saman, ku säkin! Varmaan kaikkien tuttujen firmas korjataan epäkohdat sit, ku jotain on sattunut. Kallista ja välinpitämätöntä! No, meil ollaan tietyst syyst suht tarkkoja ergonomiasta ja muistakin työhyvinvointiasioista. ;) Mä oon kuulemma ylihuolehtivainen rutisija... ;) Miks lie?
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu - (Muut niskavammat ja niskavaivat)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa