Selkäydinkalvojen vaurion neurokirurginen hoito

Fysioterapia - OMT - Kraniosakraalinen terapia - Neuropsykologinen kuntoutus - Neurokirurgia - Lääkkeet - Luontaishoidot

Selkäydinkalvojen vaurion neurokirurginen hoito

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 07 Helmi 2009, 14:05

Selkäydinkalvojen vaurion neurokirurginen hoito

Whiplash-onnettomuuden yhteydessä selkäydinkalvot voivat venyttyä ja vaurioitua. Ne voivat jopa revetä, tai eri selkäydinkalvojen väliin voi kehittyä arpikudosta, joka heikentää kalvojen liikkuvuutta suhteessa toisiinsa. Toisin sanoen niiden välissä voi tämän seurauksena olla normaalia enemmän kitkaa, eivätkä kalvot liu'u toistensa suhteen normaalisti. Selkäydinkalvoon voi trauman seurauksena kehittyä myös muunlaisia epänormaaleja kudoksia/kudosvaurioita.

Lyhyen "kirjallisuustutkimuksen" :wink: perusteella tällaiset vauriot ovat heikosti tunnettuja, joten tuon asian tässä esille muutamaan eri lääketieteelliseen artikkeliin tai tutkimukseen viitaten. Näyttää siltä, että näiden vaurioiden kuvantaminen ja paikantaminen on vaikeaa tai haastavaa, mutta vaurion löydyttyä se on monesti neurokirurgisesti hoidettavissa. Monissa tapauksissa hoitotulokset ovat hyviä, tietyissä tutkimuksissa esimerkiksi 80 % potilaista on hyötynyt leikkauksesta.


Congenital Tethered Spinal Cord Syndrome in Adults

Congenital tarkoittaa synnynnäistä, ja tethered sidottua/liekaan pantua tai muuten liikkuvuudeltaan rajoitettua selkäydintä. Tässä artikkelissa käsitellään synnynnäistä ongelmaa, joka usein kehittyy oireilevaksi vasta aikuisiällä, mutta samassa artikkelissa todetaan vastaavan ongelman voivan syntyä aikuisilla myös trauman seurauksena:

Adults are thought to have completed their growth curve; therefore, they are less likely to show any neurological deterioration because there has already been rapid spinal column growth in the setting of a spinal cord that is tethered caudally. However, the issue of mechanical stretching of the spine due to trauma or specific postures plays an important role in the development of new symptoms in these patients. In fact, a significant number of our patients, as well as patients reported in other studies, have been shown to have such a history.

Edellä mainitussa artikkelissa näytetään myös kuvien voimin niitä selkäytimen anormalioita, joita on kirurgisesti hoidettu. Lisäksi mm. arpeutumiseen liittyen tämä lainaus artikkelin lopusta on erityisen mielenkiintoinen:

Finally, the type of surgical untethering needed in adult patients with OSD is beyond the scope of this article. Interested readers are referred to representative articles in the literature that offer discussions of these techniques. It is important to state, however, that in our experience, tethered cord operations in adults, in general, have been more difficult to perform than similar procedures in children. In adult patients, intradural structures are frequently scarred and surrounded by significant arachnoidal adhesions that are very likely to contribute to the patients' symptoms; this scarring is often severe enough to make it more difficult to dissect the edge of the spinal cord from the surrounding dura. In addition, the anatomy may be very unusual and confusing. Therefore, caution should be exercised during the dissection, and preoperative computerized tomography and magnetic resonance images must be studied very carefully before surgery.


Minimal tethered cord syndrome

Lisäksi tässä artikkelissa (linkki otsikossa yllä) on esitetty hypoteesi, jonka mukaan selkäytimen liikkuvuutta rajoittava ylimääräinen kitka aiheuttaa selkäytimen rakenteisiin hapenpuutteen eli kroonisen iskeemisen ongelman. Tälle hypoteesille on eläinkokeissa löydetty tieteellistä tukea, ja tämä iskemia aiheuttanee osaltaan oireita potilaille.


Wikipedia - Tethered spinal cord syndrome
Tässä Wikipedian kuvaus asiasta.


Aivo-/selkäydinkalvon eli duuran repeämä

Mikäli kovakalvoon tulee reikä tai repeämä, josta aivoselkäydinnestettä pääsee valumaan ulos, siitä voi seurata monenlaisia oireita. Tästä asiasta olen kerännyt linkkejä tähän toiseen osioon foorumissa: Aivoselkäydinneste (eli likvori) -linkkejä


Selkäytimen kureutuminen kovan aivokalvon repeämään

Lopuksi liitän tähän muutaman lainauksen kappaleen otsikossa mainitusta suomenkielisestä artikkelista. Tämä artikkeli on sikäli tässä yhteydessä erityisen mielenkiintoinen, että siitä käy ilmi, miten duuran reikä voidaan korjata sekä se, kuinka haastavaa tällaisen reiän tai repeämän löytäminen voi olla. Monesti niitä ei kuvantamistutkimuksissa voida suoraan havaita, vaan asia voidaan päätellä välillisesti. Lainauksia:

Selkäytimen kureutuminen kovassa aivokalvossa olevaan repeämään on erittäin harvinainen sairaus, joka voidaan todeta selkärangan magneettitutkimuksen ja TT-myelografian avulla. Artikkelissa kuvataan kaksi potilasta, joilla etenevän selkäydinvaurion syyksi paljastui selkäytimen spontaani työntyminen kovakalvon repeämään rintarangan alueella. Kuvaamme muutokseen liittyvät oireet, tyypilliset kuvantamislöydökset ja hoidon.


Kovaan aivokalvoon voi tulla reikä itsestään tai selkäleikkauksen, trauman tai tulehduksen seurauksena. Tässä kuvatuilla potilailla oli kysymys idiopaattisesta selkäytimen kureutumasta. Repeämän varsinainen syntymekanismi on tuntematon, mutta erilaisia teorioita on esitetty useita (Adams ja Anslow 2001, Pereira ym. 2001, Slavotinek ym. 1996). Välilevyn pullistuma voi aiheuttaa kiinnikkeisyyttä ja hankausta aivokalvojen ja selkäytimen välille. Synnynnäisistä syistä, traumasta tai intraduraalisen araknoideakystan painevaikutuksesta aiheutuvaan kovakalvon repeämään tunkeutuu lukinkalvoa, joka muodostaa kystamaisen rakenteen. Tämän jälkeen sydämen syke, hengitysliikkeet ja paineolosuhteet painavat selkäytimen vähitellen kiinni aivokalvodefektiin ja lopulta siitä lävitse. Kovakalvon synnynnäisessä kahdentumassa (duplikaatio) esiintyy usein reikä sisemmässä kovakalvossa. Selkäytimen kureutuma paikantuu yleisimmin rintarankaan selkäytimen etupinnalle. Tämän arvellaan johtuvan rangan luontaisesta kyfoosista, joka saa selkäytimen painautumaan eteenpäin aivokalvoja vasten (Adams ja Anslow 2001).

Selkäytimen kureutuminen aiheuttaa etenevän selkäydinvaurion (Adams ja Anslow 2001). Yleisimmin potilaat kärsivät Brown-Séquardin oireyhtymästä, mutta myös spastista parapareesia, monopareesia ja tuntohäiriöitä on kuvattu (Pereira ym. 2001). Erotusdiagnostiikassa on huomioitava kovakalvon sisä- ja ulkopuolinen araknoideakysta, araknoidiitti, kystiset kasvaimet, selkäytimen atrofia ja välilevytyrä.
Selkäytimen kureutuminen aivokalvossa olevaan repeämään on ensisijaisesti osoitettavissa magneettitutkimuksella. Radiologisiin löydöksiin kuuluvat selkäytimen poikkeava sijainti (yleensä liian edessä), selkäydinnesteen puuttuminen ytimen ja kovakalvon välistä, selkäytimen takana oleva epänormaalin leveä lukinkalvonalainen selkäydinnestetila, selkäytimen atrofia ja mahdollinen kiertyminen (Miura ym. 1996). Muita MK-löydöksiä ovat ytimensisäiset signaalinvoimistumat, syrinx-ontelot ja hyvin harvinainen taaksepäin suuntautuva selkäytimen kureutuma (Watters ym. 1998). Aksiaalikuvissa voidaan todeta nikaman päätelevyssä skleroottinen juoste, jonka on arveltu johtuvan aiemmasta välilevytyrästä (Watters ym. 1998). TT-myelografia on erityisen perusteltua tehdä silloin, kun epäillään araknoideakystaan liittyvää selkäytimen kureutumista (Urbach ym. 1996). On kuitenkin syytä muistaa, että varmaan diagnoosiin päästään vain kirurgisesti, koska kovakalvon reikä itsessään ei kuvantamistutkimuksissa yleensä näy vaan diagnoosi perustuu epäsuoriin merkkeihin. Potilaan 1 rintarangan TT-myelografiassa nähtiin varjoaineen purkautuminen epiduraalitilaan, minkä voidaan ajatella olevan suora osoitus kovakalvossa olevasta repeämästä. Tällaista löydöstä ei ole tietääksemme aikaisemmin julkaistu.

Selkäytimen kureutuman hoito on kirurginen. Leikkauksessa tehdään yleisimmin laminektomia, mutta myös kostotransversektomiaa, laminotomiaa ja hemilaminektomiaa yhdistettynä fasetektomiaan on käytetty (Pereira ym. 2001). Selkäydin irrotellaan kovakalvon repeämästä, ja aukko korjataan tekoaineella (esim. Gore-Tex-paikalla) kuten potilaan 1 tapauksessa tai käyttämällä faskiasiirrettä (Dix ym. 1998) tai aivo-selkäydinnesteontelon seinämästä leikattua arpikalvoa (Seppälä 2001). Pitkittäinen pieni repeämä voidaan myös sulkea suoraan muutamalla ompeleella (Seppälä 2001). Uutena hoitomenetelmänä on vastikään kuvattu tyräaukon suurentaminen; näin tehtäessä ydin ei pullistu jyrkästi tyräpussiin (Watanabe ym. 2001). Selkäytimen idiopaattisen kureutumisen leikkaushoidon tulokset ovat yleensä olleet hyvät: jopa 85 % potilaista hyötyy leikkauksesta (Pereira ym. 2001). Potilaan 1 tapauksessa oikean diagnoosin viivästyminen, ytimen hankala kiinnittyminen tyräpussiin ja leikkaushaavan infektoituminen huononsivat leikkaustulosta.
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 25 Helmi 2009, 13:41, muokattu yhteensä 3 kertaa
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

Mielenkiintoista

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 07 Helmi 2009, 18:52

Tuota se fyssarikin selittää, että niihin kalvoihin (ei siis tartte olla durakalvokaan, vaan ihan joku pehmytkudos, joka blokkaa selkäydinkalvoa tai vastaavaa) muodostuu äkillisen venytyksen yhteydessä sidekudosarpea yms. ja se aiheuttaa paljon erilaisia oireita. Ja siinä valossa toi CST on fiksu hoito, että se yrittää palauttaa kudosten/kalvojen normamaalin toiminnan käsittelemällä niitä suoraan.

Suomessa kai tehdään hyvin vähän noita leikkauksia, joissa tsekkaillaan duurapussin yms. kiinnikkeitä? Jos kerta sanotaan, että noita voi tutkia MRI-kuvin, niin miksei esim. Fedjan oletettavan suuri arpikudos sitten näy?
Vai onko se todella niin, että pitää leikata, että näkee sen?

Fedjankin tapauksessa mietin, että jos siellä on joku suurempi arpikudosmuodostuma, niin miksei sitä voisi ajatella leikkaavansa? Eikö meillä ole siihen osaamista vai eikö hoito hyödytä niin paljon, että leikkaus olisi vaihtoehto? Vähän erikoista...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Hmm...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 07 Helmi 2009, 19:06

Sitäkin aloin miettiä, että missähän vaiheessa tämmöinen kurouma sitten huomataan MRI:ssä? Syntyykö se vähitellen trauman jälkeen (siis puhutaanko kuukausista, vuosista?) vai onkohan jotain merkkejä havaittavissa suhteellisen pian onnettomuuden jälkeen? Kaiken maalaisjärjen mukaan kuvittelis, että se syntyy pikkuhiljaa ja pahenee hiljalleen, jos se ei kerta korjaudutaan itsestään. Ja sitäkin funtsin, että kuinkahan suuri venytys tohon saa olla, että tommoinen syntyy... Hitto, jos ois kuntoa ja jaksamista, voisi lukea vielä lääkäriksi/tutkijaksi. Mutta eipä ole kumpaakaan.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Re: Mielenkiintoista

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 07 Helmi 2009, 20:58

tahdonvoimaa kirjoitti:Suomessa kai tehdään hyvin vähän noita leikkauksia, joissa tsekkaillaan duurapussin yms. kiinnikkeitä? Jos kerta sanotaan, että noita voi tutkia MRI-kuvin, niin miksei esim. Fedjan oletettavan suuri arpikudos sitten näy?
Vai onko se todella niin, että pitää leikata, että näkee sen?

Ei aavistustakaan, miten paljon Suomessa niitä tehdään, mutta veikkaan että hyvin hyvin vähän. Lontoonkielisetkin artikkelit aiheesta ovat suht harvinaisia.

Arpikudos ja duuran reiät tai repeämät ei suoraan näy MRI-kuvissa. MRI-kuva ei vaan oo riittävän tarkka, ja kaulan rakenteet ovat vielä pienemmästä päästä. Ja kun omiakin vanhoja kaulan MRI-kuvia katsoin, niin ei siitä kovin helposti erottanut edes sitä melkoista välilevytyrää. Olivat aika epäselviä sikäli. Eli vielä pienempiä asioita on aika hankala/mahdoton ilmeisesti erottaa kuvista. Joissain selkätapauksissakin joku kirjoitti, että MRI-kuvassa näkyi yksi pieni valkoinen piste, joka oli merkki jostakin vauriosta. Ja vain joku osaava fysiatri huomasi kuvasta sen pienen valkoisen pisteen, ja osasi siitä diagnosoida vian. Eli vaikka puhutaan, että MRI-kuva on tarkka, niin se on ilmeisen suhteellista...
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

Just

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 08 Helmi 2009, 18:13

niin minäkin olen ymmärtänyt, että siinä näkyy just ja just hermojuuret muttei mitään hermosyykimppuja tms. Eli hiton vaikeeta joo varmaan diagnosoida niistä mitään... Mutta mielenkiintoista.

Mitäs veikkaat, päihitetäänkö perusfysiatri jo whiplash/kalvo-tietoudessa? ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Re: Just

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 08 Helmi 2009, 19:01

tahdonvoimaa kirjoitti:Mitäs veikkaat, päihitetäänkö perusfysiatri jo whiplash/kalvo-tietoudessa? ;)

Jos olen oikein teksteistänne ymmärtänyt, siihen ei ilmeisesti paljoa vaadita... :roll: :shock:

Mutta noista tarkemmista kuvista. Tsekkaapa tonne Vamman tunnistus, Diagnosointi, jne. -osastoon laittamani linkki uudesta tarkemmasta tutkimusmenetelmästä, jossa pitäis näkyä vähän ligamenttejakin...
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu


Paluu Hoidot ja kuntoutus - (Whiplash)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa