Onko psykiatrilla annettavaa?

Fysioterapia - OMT - Kraniosakraalinen terapia - Neuropsykologinen kuntoutus - Neurokirurgia - Lääkkeet - Luontaishoidot

Onko psykiatrilla annettavaa?

ViestiKirjoittaja alaria » 13 Huhti 2010, 08:20

Minua ollaan ohjaamassa nyt viimeisenä korttina psykiatrille, kun kivunhoidolla eikä muullakaan kuntoutuksella ole kuulemma mitään annettavaa minulle.

En koe olevani sen tarpeessa, mutta nyt on ilomeisesti mentävä ei muu auta.

Onko kellään kokemuksia asian osalta?

Itseäni hirvittää, kun ns. paras kivunhoito nostaa kätensä pystyyn ja toteaa, etteivät he voi minua auttaa. Aivovamman ja niskavamman tuntemus vaikuttaa varsin heikolta ao. poliklinikalla.

Pelkään tulevani leimatuksi...!

Please help ...
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05

Re: Onko psykiatrilla annettavaa?

ViestiKirjoittaja fedja » 15 Huhti 2010, 17:12

alaria kirjoitti:Minua ollaan ohjaamassa nyt viimeisenä korttina psykiatrille, kun kivunhoidolla eikä muullakaan kuntoutuksella ole kuulemma mitään annettavaa minulle.

En koe olevani sen tarpeessa, mutta nyt on ilomeisesti mentävä ei muu auta.

Onko kellään kokemuksia asian osalta?

Itseäni hirvittää, kun ns. paras kivunhoito nostaa kätensä pystyyn ja toteaa, etteivät he voi minua auttaa. Aivovamman ja niskavamman tuntemus vaikuttaa varsin heikolta ao. poliklinikalla.

Pelkään tulevani leimatuksi...!

Ei kyllä kovin hyvä lähtökohta kivunhoidolle, jos eivät vamman aiheuttamaa oireistoa tajua. Voi käydä niin, että tulkitsevat vamman aiheuttamia oireita psyykkisesti. Olisi hyvä, että psykiatri olisi ainakin neuropsykiatri, ja että hänellä olisi jonkinlaista kokemusta aivovammaisen/retkahdusvammaisen hoidosta.

Joka tapauksessa kannattaa pitää kiinni omista oikeuksistasi ja omasta kokemuksesta ja tietämyksestä. Samalla kannattaa kuitenkin suhtautua avoimesti siihen, mitä heillä on tarjottavana. Mistä sen tietää, vaikka jotakin keinoa heiltäkin löytyisi. Jos alkavat diagnosoida psyykkisiä diagnooseja sen takia, että eivät osaa hoitaa, niin silloin kannattaa "nousta barrikadeille"

Omat kokemukset ovat sellaiset, että vamman oireistoa eivät psykiatrisella puolella kunnolla tajua ja sekoittavat ne psyykkisiin juttuihin. Toisaalta olen saanut psyykkisiin juttuihin apua heiltä. Oireisiin ei ole oikeastaan vielä tullut helpotusta, mutta niiden kanssa elämiseen kyllä. Tosin uskon vielä fyysisen oireiston helpottavan ainakin jonkin verran tuon psyykkisen tarkastelun kautta.

Tuosta leimaamisen pelosta. Itselläkin se on ollut ja toteutunutkin, mutta kun olen puoleni pitänyt, niin nykyään on parempi tilanne. Viime vuosina on alkanut olla enemmän sama mitä lausuntoihinsa kirjoittavat ja mitä mieltä ovat, kun itse asian oikean laidan tiedän. Minkä sille voi, jos joku haluaa tulkita asioita vain oman näkökulmansa läpi.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Re: Onko psykiatrilla annettavaa?

ViestiKirjoittaja rautaniska » 15 Huhti 2010, 22:35

En koe olevani sen tarpeessa, mutta nyt on ilomeisesti mentävä ei muu auta.


Minä tartun tuohon...eli jos todella tunnet ettei ole tarvetta psykiatrille niin sitten sille ei ole tarvetta. Tai no eihän se aina ole noin yksinkertaista tietenkään. Ehkä kysyisin niinkin päin että menetätkö siinä jotain jos käyt "kokeilemassa" ? Eihän psykiatrilla käymisessä ole mitään "hulluksi leimaamisen vaaraa".

Tuli vaan mieleen kun minuakin oltiin jo diagnosoimassa semi-masentuneeksi...ja että masennuslääkkeitä pitäisi kokeilla. No, mietin asiaa pari päivää ja sanoin että enpä taida ja selitin että toki olen tällä hetkellä masentunut oudoista tension neck oireistani mutta ei se mielestäni vielä edellytä sitä että alan napsimaan lääkekuuria.

Tosin en tietenkään voi sanoa että olisiko ne lääkkeet sitten minulla auttaneet. Nyt kun on taas menossa tällainen epäilykausi että onkohan nämä munkaan jutut nyt kiinni kuitenkaan niskasta...jos sitä vaan on seinähullu niinsanotusti :oops:

Sori oli tarkotus jelppiä mut eipä tästä mitään tullu :roll:
rautaniska
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 33
Liittynyt: 03 Helmi 2010, 14:10

ViestiKirjoittaja alaria » 16 Huhti 2010, 08:12

Kiitos viesteistänne. En tiedä miksi minua oltiin painamassa masentuneeksi, koska en ole sen masentuneempi kuin henkilö, joka on vammautunut.

Katsotaan minkälaiset paperit minusta saadaan...! Toisaalta kuten sanoitte sillä on yksi hailee mitä ne sinne kirjoittelee, kun suomen huiput ovat kantansa vahvasti osoittaneet.

Jotain apua koin kuitenkin saaneeni eli lääkityksen annostusta viilattiin nukkumisen parantamiseksi.
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05

ViestiKirjoittaja fedja » 17 Huhti 2010, 23:01

Minusta tuntuu, että tuo masennusdiagnoosi on muotidiagnoosi nykyään ja masennuslääkkeitä tarjotaan tautiin, kuin tautiin. Jos ei osata ja tiedetä, kuinka potilasta tulee hoitaa, niin oman osaamattomuuden myöntämisen sijaan on helpompi tehdä potilaasta masentunut. Kait sitä aika epäterve olisi, jos hyvillä mielin sairas olisi. Toisaalta, jos vuosikausia sairastaa, niin sitten varmaan on hyvä löytää mahdollisimman paljon sitä hyvää mieltä.

Rautaniska. Minulla on tuota seilaamista ollut paljon myös, että onko sitä sairas vai onko koko homma sitä, että "luulen" olevani sairas, ja onko niskassa vakava vamma vai ei. Nykyään tajuan, että on vakava vamma. Oikeastaan niskavamma alkoi itselle lopullisesti olla selvä, kun kävi parin lekurin luona, jotka tunnistivat ja tunsivat oireiston. Aivovamman oireistoa pitää pähkäillä vielä monesti, että johtuvatko oikeasti aivovammasta vai ovatko jotakin minun persoonaan liittyviä jo aiemmalta vuosilta ja vamman myötä pompsahtivat esille. Varmaan sekoitus menneisyyttä ja aivovammaa on se totuus.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tomssu1 » 08 Touko 2010, 16:54

Minähän kävin psykiatrilla oisko ollu 2007 ihan sen vuoksi, että sais vihdoinkin luun kurkkuun neurologille.
Psykiatri kysyi tosi tarkasti kaikista oireista ja totesi hyvin äkkiä, ettei kyseessä ole psykoosi tai mikään muukaan vakava psyykesairaus. Toisella käynnillä puhuttiin lisää ja täytin masennus/ahdistuskaavakkeetkin ja psykiatri repi ne hetken keskustelun jälkeen ja sanoi, ettei minulla ole mitään mielenterveysongelmaa. Sanoin itse vielä lopussa, että jos ahdistun niin ehdottomasti otan yhteyttä.

Hän ihan siis sanoi, ettei psyyke oireile tällä tavalla.

Psykalta tuli psyykkisesti terveen paperit mutta eihän se joillekin riittänyt.
Sittemmin on useampi lääkäri todennut oireet neurologisiksi mutta lausunnot muuten on hiukan ympäripyöreitä.

Olen tässä olla öllötellyt mutta nyt taas yllättäen jouduin terveyskeskukseen (jota välttelen) koska, työkkärin avulla koitan päästä muistikurssille ja siihen taas tarvitaan lääkäriltä B-lausunto. Jouduin siis taas terveyskeskukseen, jossa psyykettäni kovasti epäiltiin kuten yleensäkin. Eli nyt siitä psykiatrin lausunnosta voikin olla hyötyä. Lääkäri kun joutuu nyt kaivelemaan kaikkia tietojani ja tekemään jonkunlaisen lauselman nykyisestä tilastani.

Jos nimittäin terkkarilääkäri keksii laittaa psyykepuolen "arvailujaan" lausuntoon niin minähän en sitten varmaankaan tule pääsemään aivovammaisille tarkoitettuun muistikuntoutukseen.

Psykiatrilla sain selitettyä senkin, että en ole kauhuissani vaan olen -kiinnostunut tietämään, että miksi en pysty tekemään töitä. Monet lääkärit eivät tuotakaan lausetta joko ymmärtäneet tai uskoneet.

En yhtään ihmettele vaikka taas passitettaisiin psykiatrille, siinä tapauksessa menen ja juttelen rauhassa niinkuin yleensäkin.
tomssu1
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 74
Liittynyt: 28 Marras 2008, 22:02

ViestiKirjoittaja rautaniska » 10 Touko 2010, 20:48

Minusta tuntuu, että tuo masennusdiagnoosi on muotidiagnoosi nykyään ja masennuslääkkeitä tarjotaan tautiin, kuin tautiin.


Jeps...olen kuullut jopa sellaisen tarinan jossa mummo meni terveyskeskukseen valittamaan että kun on tuo polvi kipeä että se hiukan masentaa -> ehdottivat masennuslääkkeitä. Että semmosta polvihoitoa :shock:

Mulla alkaa oikeesti mennä usko Suomen terveydenhoitosysteemeihin, semmosia puoskareita liikkuu alalla. No, pakkohan niitä taitavia ja asiansa osaaviakin on olla...

Rautaniska. Minulla on tuota seilaamista ollut paljon myös, että onko sitä sairas vai onko koko homma sitä, että "luulen" olevani sairas, ja onko niskassa vakava vamma vai ei. Nykyään tajuan, että on vakava vamma. Oikeastaan niskavamma alkoi itselle lopullisesti olla selvä, kun kävi parin lekurin luona, jotka tunnistivat ja tunsivat oireiston. Aivovamman oireistoa pitää pähkäillä vielä monesti, että johtuvatko oikeasti aivovammasta vai ovatko jotakin minun persoonaan liittyviä jo aiemmalta vuosilta ja vamman myötä pompsahtivat esille. Varmaan sekoitus menneisyyttä ja aivovammaa on se totuus.


Mulla alkaa onneks (koputtaisko puuta...) selvitä että tää mun homma ei ole vakavaa...tosin en edelleenkään tiedä mitä tämä on.
rautaniska
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 33
Liittynyt: 03 Helmi 2010, 14:10

ViestiKirjoittaja alaria » 18 Touko 2010, 09:05

Oli käynnistäni psykiatrilla se apu, että sain apua uni ongelmaani ja toisaalta toteamuksen, että oireeni johtuvat tapaturmasta eikä psykkisestä sairaudesta.
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05


Paluu Hoidot ja kuntoutus - (Whiplash)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa