Kivunlievitys

Fysioterapia - OMT - Kraniosakraalinen terapia - Neuropsykologinen kuntoutus - Neurokirurgia - Lääkkeet - Luontaishoidot

Kivunlievitys

ViestiKirjoittaja Pandora » 13 Joulu 2009, 23:17

Onko olemassa mitään keinoja, joilla saisi lääkärit uskomaan, että minä todellakin tarvitsen vahvoja kipulääkkeitä kohtauksen aikana? Kenen kanssa minun kannattaa puhua asiasta?

Se kipu on jotakin niin sietämätöntä, että vaikka olen kaksi lasta ilman kipulääkitystä synnyttänyt niin molemmat kokemukset ovat lasten leikkiä tämän rinnalla. Tällä viikolla olen saanut kaksi pahaa kohtausta ja en enää yksinkertaisesti jaksa kasata itseäni.

Minulle pandol 2mg ei yksinkertaisesti riitä, se vain huumaa, mutta ei vie kipua pois. Jos rinnalle otan buranaa, opamoxia ja triptyliä olen vain täysin pöllyissä, mutta tunnen kivun silti.

Miksi ihmeessä ihmisen täytyy kärsiä sietokykynsä äärirajoilla? Niin omalääkäri, neurologi kuin fysiatri eivät suostu minua kuuntelemaan, he sanovat vain, että kyllä sinä kestät. Jos kipu pahenee, minun pitäisi mennä terveyskeskukseen hakemaan kipupiikki, jos sinne menen kohtauskin pahenee ja saattaa kestää viisikin tuntia. En voi ottaa sitä riskiä ja sitä paitsi en kykene liikkumaan kohtauksen aikana.

Jos positiivinen ihminen harkitsee itsemurhaa vain, jotta ei tarvitsisi kokea samaa kipua uudelleen niin kyllä silloin mielestäni jossain ollaan pielessä.

Olen vain aika neuvoton tässä asiassa. Joten kaikki vinkit ovat tervetulleita. Mitkä lääkkeet vievät hermokivun?
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Re: Kivunlievitys

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 13 Joulu 2009, 23:38

Pandora kirjoitti:Onko olemassa mitään keinoja, joilla saisi lääkärit uskomaan, että minä todellakin tarvitsen vahvoja kipulääkkeitä kohtauksen aikana? Kenen kanssa minun kannattaa puhua asiasta?


Puhupa asiasta miehellesi ja laita hänet kertomaan asia lääkärille. Pyydät vaikka mukaan vastaanottokäynnille tai jos sulla on puhelinaika lääkärille, niin pyydät lääkäriä puhumaan myös miehesi kanssa. Se auttaa kummasti, kun toinen henkilö vielä asiallisesti vakuuttaa lääkärille, että kova lääkitys on tarpeellinen.

Mitä lääkettä olet kipupiikkinä mahtanut saada? Jos se nimittäin on tehonnut, olisi hyvä tietää mitä voi pyytää. Niskan välilevytyrä-tapauksissa monilla hermokipuihin on kuulemma toiminut Lyrica, ks. esim. tämä ketju: http://niskavamma.munfoorumi.com/viewt ... highlight=

Mä en paljoa tunne lääkepuolta, joten toivottavasti joku muukin vastailee. Koita jaksaa, Pandora, ja pyydä miehesi apua tässä!
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 13 Joulu 2009, 23:53

Niin joo, tuota Lyricaa syödään ymmärtääkseni jatkuvasti. Jos kaipaat väliaikaista kivun lievitystä vain kohtauksen ajaksi, silloin käytettäneen muita lääkkeitä. Panadolista seuraava tujumpi taitaa olla Tramal, joka on lievä opiaattijohdannainen. Siitä seuraava taitaa olla sitten Oxynorm, joka on jo vahvempi opiaattipohjainen lääke. Sitä on mullakin kaapissa hankalien kipuepisodien varalle. Mulla on kaapissa sekä 5 mg että 20 mg versio, ja 5 mg:nkin versio on suhteellisen tuju.

Se ilmeisesti hiukan vaihtelee, mikä lääke missäkin tapauksessa toimii ja auttaa. Se voisi vaatia sinunkin kohdallasi pientä kokeilua, mutta tuo lääkäriesi asenne on kyllä ihan käsittämätön. Ehkä sun pitää sitten hakea yksityisesti joltakulta toiselta lääkäriltä asiallista kivunlievitystä, jos nuo eivät siihen suostu.

Mun vähäinen lääketietämys tais olla tässä, toivottavasti siitä on edes jotakin lohtua.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 14 Joulu 2009, 00:21

Mä en osaa sanoa lääkkeistä sitäkään vertaa, mutta yhden ohjeen osaan voin antaa. En tiedä, onko mun kipuni ollut "samaa luokkaa", mutta kyllä mä olen silloin istunut jo terät ranteilla, että kyllä se aika kovaa oli... Jätät nyt kaiken aktiviteetit, eli ne 15 minuutin kuntopyöräilyt ja kävelylenkit, joita olet tehnyt. Siivoamisen, kävelemisen ilman pehmeitä pohjia. Jopa kovan leivän syömisen, pureskelun, hiusten kampaamisen ja ihan KAIKEN, mitä vaan voisi vähänkin tuoda painetuntemusta päähän/niskaan. Jos olo on yhtään helpompi sillä, että vaikka vaan katsot kattoa viikon räpäyttämättä silmiäsikään, niin tee niin. Muuta vinkkiä en osaa antaa. Itselleni kipu loppui kolmen kuukauden päästä siitä, kun olin vetänyt kaiken nollille, vedin 5 Triptyliä päivässä 3 kertaa ja lappasin Burana 800 mg. Se oli ainoa tapa vähentää kipua, että elimistö on nollalla, vaikkei sekään vie varmaan kaikkea pois, kun ne kivut nyt ovat pahemmiksi yltyneet. Ja samaa sanon kuin edelliset, Lyrica ja Tramal voisivat olla hyviä.

Lisäksi uskoisin, että fysiatri kyllä kirjoittaa lääkettä, kun sanot/miehesi sanoo, että se on nyt pakko ja sillä selvä. Ei kenenkään tarvitse kärsiä kohtuuttomasti. Jossain määrin uskon voivani samaistua kipuun, koska oikeasti olen luullut, että kuolen siihen paikkaan. Voimahalaus ja roppakaupalla myötätuntoa!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 14 Joulu 2009, 00:41

Ja kyllä uskon, että lääkärit uskoo, kun vaan sanot, että nyt on sellainen tilanne, että tulee muuten kuolema ja hermoromahdus, jossei saa apua/lievitystä. En tiedä onko sulla sama, kun mulla, että oot niin järjettömän positiivinen, sisukas ja aina "terveemmän" oloinen, mitä oikeasti olet, niin moni lekuri hämääntyy ja luulee, että on paremmassa kunnossa mitä on. Suvantokadulla on ollut muhun sellainen vaikutus. En tiedä miks. Tsemppasin siellä siellä aina ihan mielettömästi, vaikka oikeesti tekis mieli sanoa, että kuolen tähän paikkaan... Ja sit jouduin jälkikäteen itkemään, siis oikeesti, asiaa puhelimessa. Aikamoinen tää positiivisuus/elämäniloasenne onkin... :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 14 Joulu 2009, 09:46

En minä ole kipupiikkejä saanut, kohtauksen aikana en yksinkertaisesti voi lähteä minnekään. Minun täytyy muutenkin soittaa mielenterveystoimistoon neuropsykologista tutkimuksista. Jos siellä ne ymmärtäisivät ja määräisivät jotain.

Fysiatrille on turha puhua, niin monta kertaa se reitti on kokeiltu. Omalääkäri vain kehottaa kääntymään fysiatrin puoleen ja taysiin ei ole enää asiaa.

Kipuun olen kerran syönyt 2 mg panadolia(2000mg), 1600mg buranaa,15mg opamoxia. Sillä sain itseni sen verran huumattua, että kivun kyllä tuntee ja se on sietämätön edelleen, mutta on jo niin sekaisin, että ei ymmärrä mitään. Tätä coctailia kokeilin vain kerran ja en ole sen jälkeen uskaltanut siitä tulleen huumauksen vuoksi, joten kun buranan jättää pois niin kivut ovat niin sietämättömät, että ei silloin voi kunnolla edes hengittää, liikkumisesta puhumattakaan. Ne jättävät jäljelle niin suuren pelon, joka on paljon pahempaa kuin itse kipu.

50mg triptyliä syön jatkuvasti. Tramal ei tehonnut kesällä kuin normaaleihin kipuihin, no sain sillä nukuttua, mutta silloin ei ollut edes kohtauksia.

En tiedä, olisin valmis luovuttamaan jo. En jaksa enää samanlaista, en vain jaksa. Mutta kun sellaista vaihtoehtoa ei ole. Kai sitten tämäkin piti kokea. Ei taida enää tarvita puhua tulee muodossa, kun puhutaan hermoromahduksesta.

Kiitos vastauksista, ehkä minä todella yritän vielä kerran.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja elmotin » 14 Joulu 2009, 10:24

Pandora: täällä on pieni infopläjäys kipulääkkeistä: http://niskavamma.munfoorumi.com/viewtopic.php?t=107

Jos sinulla on lääkitys vielä ei-opioidi-asteella, olisi syytä asia muuttaa. Onko joku syy, miksi ei opioideja ole kirjoitettu? Esim. onko sinulla päihdetausta tms? Ollut aivohalvaus/vastaava?

Oletko hoidolla yksityisellä vai julkisella sektorilla? Nimittäin jos olet hoidossa yliopistosairaalassa tai terveyskeskuksessa, niin kipukohtauksen tullen hankkiudu päivystykseen. Jos lääkärit eivät muuten kipuja usko, niin sitten uskovat, kun päivystyksen lääkärit ovat kirjanneet käyntejäsi puutteellisen kipulääkityksen takia! Voi olla, että tarvitaan useampi käynti, mutta joskus yksikin auttaa. Päivystykseen menoa ei voida kieltää, sehän on tarkoitettu henkilöille, jotka eivät sillä hetkellä selviä kotona vaivansa takia, oli se mikä tahansa.

Edelleen, jos olet julkisella hoidossa, niin jos rahat mitenkään riittävät, niin mene yksityiselle lääkäriasemalle hakemaan edes panacodia tai tramalia. Ei useinkaan ole pitkäaikainen apu, koska käynnit kalliita, mutta pääsisit pahimman yli. Sitten on rauhassa aikaa vakuuttaa hoitava lääkäri tilanteen vakavuudesta.

Oxynormia et tule helposti saamaan, eikä kannata edes yrittää, koska mahdollisimman miedolla lääkityksellä kannattaa yrittää pärjätä. Iän myötä kivut usein pahenevat, ellei vaiva ole hoidettavissa oleva. Oxynormin vaikuttava aine oksikodoni vastaa voimakkuudeltaan morfiinia ja heroiinia, tosin yksilöllisiä vaihteluja on. Esim. panacodia ja tramalia on molempia sekä nopea- että pitkävaikutteisina valmisteina, temgesiciä vain lyhytvaikutteisena.

Jos olisin sinä, niin lähtisin yrittämään lääkitykseksi panacodia tai tramalia (vahvempi) ja niiden lisäksi neurontinia tai lyricaa, jos on neuropaattista kipua. En oikein tunne tapaustasi, mutta yleensä peruslääkitys on pielessä, jos kipukohtaukset ovat noin voimakkaita. Käyttämällä tasaista lääkitystä voidaan kipukohtauksia yrittää estää. Tuo lääkityksesi kuulostaa kovin miedolta, muttei ole realistista odottaa, että saisit lääkityksen vain kipukohtauksiin.

Ikävä kyllä pitää olla sinnikäs, johdonmukainen ja vakuuttava. Päivystykseen vain!
elmotin
Palstan virallinen fysioterapeutti
Palstan virallinen fysioterapeutti
 
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Tammi 2009, 19:48

ViestiKirjoittaja elmotin » 14 Joulu 2009, 10:40

Kun kerta innostuin tänne kirjoittamaan, niin kerron vielä esimerkin siitä, miten itse olen lääkityksestä taistellut:

Vajaa 6 vuotta sitten olin kolarissa, jossa sain vakavia vammoja, ja jouduin mm. opettelemaan uudelleen kävelemään. Sain lääkkeeksi panacodia, jotka käskettiin nopeasti ajaa alas, ja 3 kk kolarin jälkeen käytin vain buranaa. Kivut kuitenkin olivat todella kovat, joten aloitin panacodin uudelleen. Meni hyvin ehkä 6kk.

Todettiin laaja hermovaurio, ja hermon palautuminen oli todella kivuliasta. Kivut pahenivat, mutta lääkärit sanoivat, että panacodia vain, vahvempaa ei ole. Söin panacodia sitten kolme vuotta, koko ajan olin jaksamisen äärirajoilla. Useinkaan julkisella lääkärit eivät edes panacodia kirjoittaneet, vaan hain sitä yksityiseltä reseptikaupalla. Vain ihan maksimimäärä panacodia ja vähän yli auttoi.

Leikattiin uudelleen, kivut pahenivat huomattavasti, mutta edelleen vain panacodia. Kun olisi pitänyt aloittaa kuntoutus leikkauksen jälkeen, en kivuilta pystynyt tekemään mitään. Kävin muutaman kerran päivystyksessä oxynorm-piikillä, mutta vastaanotolla lääkäri vain sanoi, että syö sitä panacodia ja buranaa. Yhdellä kertaa hakiessani päivystyksestä piikkiä, ortopedi huomasi käyntimääräni ja koska piikki ei auttanut, otti yöksi osastolle. Olin sisällä vuorokauden, jonka jälkeen taas kotiin ja kontrolliaika ortopedille, joka kirjoitti sitten oxynormia ja lyricaa. Näin taas pari kuukautta eteenpäin.

Tuo ortopedi oli sitten hankkinut ajan kivunhoitoon erikoistuneelle lääkärille, jonka vastaanotolle pääsin. Hän sitten tiputti oxynormit pois ja kokeilu aloitettiin tramalista, neurontinista ja temgesicistä. Meni puoli vuotta ja sitten lääkäri uskoi, että vain 4. tason opioidit tulevat kyseeseen. Sain oxycontinia, jota olen syönyt siitä lähtien.

Koko ajanjakso oli vajaat 6 vuotta ja niistä siis vasta viimeinen vuosi asiallisesti lääkittyä aikaa. Jos ei olisi ollut loistavia terapeutteja ja hyviä ystäviä, en olisi jaksanut. Niin ja tuon ajan opiskelin fysioterapeutiksi. :o Olen itse paljon miettinyt kipuja, ja sitä, miten ajatuksilla voisi ohjata itseään kivuttomampaan suuntaan. Jos sallitaan (no nyt sallitaan, kun vain teen niin), laitan linkin toiselle palstalle, johon juuri eilen aiheesta kirjoitin: http://selkaliitto.captesting.net/cgi/y ... 1260719711
elmotin
Palstan virallinen fysioterapeutti
Palstan virallinen fysioterapeutti
 
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Tammi 2009, 19:48

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 14 Joulu 2009, 10:55

Tottakai sallitaan linkit muille palstoille. Kiitos, elmotin, hyvästä vastauksestasi! Näin se varmaan menee, Pandora, päivystykseen vain! Ja jos pelkäät rasituksen pahentavan tilannetta, soita ambulanssi. Jos kivut ovat itsemurhaluokkaa ja olet paniikissa, se on hyvinkin riittävä peruste ambulanssille. Itse menin myös ambulansilla erään kerran, kun en kivuilta uskaltanut liikkua.
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 14 Joulu 2009, 10:59, muokattu yhteensä 1 kerran
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Pandora » 14 Joulu 2009, 10:58

Kiitoksia elmotin vastauksestasi.

Minulla ei ole mitään taustaa, joka estäisi lääkityksen, olen ollut kahdesti päivystyksessä kohtauksien ajan, joten kyllä siellä on nähty mitä koen, mutta ehkä en ole riittävän tarkkaan selittänyt kuinka kova kipu on.

Kokeilen nyt tuolta mielenterveystoimiston puolelta lääkitystä. Sinne minun käskettiin kääntyä ja jos se ei auta niin etsin Tampereen seudulta kipulääkitykseen perehtyneen lääkärin.

En tarvitse lääkettä kuin kohtauksen aikana, viime viikolla kohtauksia tuli kaksi, edelliseen väliä oli kolme viikkoa, joten kyse ei ole edes siitä, että söisin niitä säännöllisesti.

Jaksaisin vain kohtaukset ja niiden jälkeen syntyneet pelon ja epätoivon paremmin, jos minulla ei olisi muistoa siitä kivusta. Se on jotakin niin järkyttävää ja pahenee joka kerta.

Minulla ei ole näkyviä vaurioita hermostossa tai aivoissa, mutta jostain syystä hermosto on vain niin ärtynyt, että se laukaisee nuo kipukohtaukset. Syytä ei tiedetä.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 14 Joulu 2009, 11:08

Voi se onnistua mielenterveystoimiston kauttakin. Mulle nimittäin ensimmäisen kerran "uskalsi" määrätä Oxynormia "hätätilalääkkeeksi" yksityinen kivunhoitoon erikoistunut psykiatri. Toivotaan parasta, Pandora!
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Pandora » 14 Joulu 2009, 13:08

Tai sitten ei, mielenterveystoimistosta sain vastauksen, että siellä on ruuhkaa eikä heillä ole valtuuksia kuin uusia vanhat reseptit, jos ei ole potilassuhdetta kuten minulla ei ole ja jos tilanne ei ole akuutti, niin he eivät voi auttaa. Minun tilanteeni ei kuulemma ole akuutti ja kun kyse on kivusta niin mielenterveystoimisto on väärä paikka. Tammikuussa voin kuulemma varata ajan, jos on vielä tarvetta, muuten omalääkärin kautta tälläiset asiat.

Omalääkäri nosti triptyl lääkityksen 75 mg ja sanoi, että ota kohtauksen aikana opamoxia 30 mg ja panadolia 2 mg. Muita lääkkeitä ei voi antaa, koska minulle saattaisi syntyä riippuvuus ja kun fysiatri ei katso lääkityksen tarvetta muuksi, niin hän ei voi minulle määrätä mitään uusia lääkkeitä. Kipupolille hän ei voi kirjoittaa lähetettä, koska ne eivät siellä tunne taustaani ja he saattaisivat määrätä minulle lääkkeitä, joista jään riippuvaiseksi, joten se ei palvelisi minun tarkoitustani. Ja minut on kuitenkin laitettu jo kuntoutuspolille, eikä ole mitään merkitystä, että siellä on jonoa joten pääsen sinne aikaisintaan maaliskuussa.

Kun kysyin voiko hän lähettää minut sitten vaikka mielisairaalaan kun kuvittelen ilmeisesti kipuni niin suureksi, että tuo lääkitys ei auta ja en yksinkertaisesti kestä ajatusta uudesta kohtauksesta ja haluaisin tappaa itseni, jotta minun ei tarvitse kestää kipua. Kerroin, että kohtauksien aikana vaivun välillä tajuttomuuteen, kun kipu kasvaa liian suureksi, niin siihen hän vastasi, että sille nyt ei voi mitään, et sinä kuvittele kipua, hallitset kyllä pelkosi ja tuo lääkityksen muuttaminen pitäisi riittää, eikä sinulla ole mielenterveysongelmaa, joten ei sinulla ole tarvetta kirjautua sairaalaan ei edes mielisairaalaan.

Ainoa vaihtoehto on mennä yksityiselle, tosin viimeksi kun menin neurologille niin hän ei edes halunnut keskustella kipulääkityksestä, koska minulla on hoitosuhde fysiatriin, joka ei tällä hetkellä hoida minua vaan on siirtänyt minut TAYSiin, jonne pääsen keväällä. Toinen vaihtoehto on mennä kohtauksen aikana päivystykseen ja ilmoittaa, että en kestä kipuani enempää.

Kohtauksen aikana vain en pysty liikkumaan, se on sitten tilattava ambulanssi ja siinähän paareilla kantavat. Haluanko vain sitä on toinen asia. Kohtaukset menee tunnissa ohi, jos olen rauhassa, mutta jos liikun saatan kärsiä kolmesta kohtauksesta peräkkäin ja viimeksi, kun liikuin kärsin viisi tuntia. Päivystyksessä ne eivät ole kertaakaan auttaneet mínua, tarkkailleet vain.

Miksi minulle tehdään näin, mitä pahaa olen tehnyt?
Kiva olla suomalainen, miksi muille määrätään lääkkeitä, jotka auttavat heitä, mutta minä saan kärsiä, taustani on puhdas ei syytä voi sieltäkään etsiä.

No jos joku tietää hyvän kipuun erikoistuneen lääkärin Tampereelta tai vaikka Helsinginkin seudulta, niin tietoja otetaan mielellään vastaan. Fysiatrille en viitsi edes soittaa, hänestä kun minulla ei ole niin pahoja kipuja, että lääkitystä tarvitsisi muuttaa.

Kyllä tässä katkeraksi tulee, anteeksi vain.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 14 Joulu 2009, 14:17

Ainoa nimi, jonka osaan sanoa on tämä kivunhoitoon erikoistunut psykiatri, jolla minä kävin. Matti Wallin, Espoo. http://www.etsilaakari.fi/person/show/id/832

Kuten tuosta näkyy, on erikoistunut myös aivovammojen jälkitiloihin. Hoitaa myös retkahdusvammaisia, juttelin aikanaan erään pahasti retkahdusvammaisen miehen kanssa Wallinin odotustilassa.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Pandora » 14 Joulu 2009, 16:54

Kiitoksia, taidanpa pirauttaa tuolle ihmiselle. Jukka Turkalle laitoin soittopyynnön, mutta ehkä tuo Wallin voisi olla parempi tässä tilanteessa.

En voi muuta sanoa, kun ilmeisesti minä käyttäydyn puhelimessa liian rauhallisesti ja selitän tilanteeni liian hyvin, jonka vuoksi todellista tuskaani ei kuulla.

No nyt on jonkinlainen tasapaino saavutettu, sekin on jo jotain. On vain otettava paljon rauhallisemmin, ehkä olen rasittanut itseäni sittenkin liikaa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 14 Joulu 2009, 17:31

Soitan sulle takas, jahka oma hedari lähtee vekka. Olin nukkunut yöllä tyynyn vieressä ja loput tiedättekin. :( Onneks mies herätti yöllä vessas käydessään, etten koko aamuun ollut noin.

Ja mikähän hitto siinä on, että toi lääkehomma on nyt niin hankalaa? Wallin ja Turkka kuulosti hyviltä vaihtoehdoilta. :) Voimia ja myötätuntoa! Hienoa, että voit jo paremmin blogin mukaan! Tästäkin taas noustaan, aivan kuten kirjoitit. :) :)

Elmotin, kiitos laajasta ja informatiivisesta viestistäsi! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Seuraava

Paluu Hoidot ja kuntoutus - (Whiplash)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa