Neuropsykologinen kuntoutus tai sen puute

Fysioterapia - OMT - Kraniosakraalinen terapia - Neuropsykologinen kuntoutus - Neurokirurgia - Lääkkeet - Luontaishoidot

Neuropsykologinen kuntoutus tai sen puute

ViestiKirjoittaja tomssu1 » 07 Touko 2009, 21:38

Minullehan sanottiin jossain vaiheessa, ettei neuropsykologisesta kuntoutuksesta olisi minulle mitään hyötyä.
No olin samaa mieltä, koska neuropsykologisen testin aiheetkin olivat aika hmm helppoja. Jos kuntoutus tapahtuisi samoilla menetelmillä ...tai miten se nyt pitäisi sanoa, niin tympääntyisin.

Tammikuussa kaksi viikkoa Ortonissa, herättivät aivot henkiin. Näin olen nyt viime viikolla pähkäillyt.
Nyt kun olen vielä ollut työkokeilussa niin olen huomannut, etten ihan pihalla olekaan. Aivot kykenee jo kieliä hahmottamaan. Matikan kanssa on vaikeaa ja muisti tietysti on mikä on. Kasvomuisti tosi heikko, en muista juuri eilistä päivää.
Toki se tuttu kuormittuminen on tulollaan ja välillä seison kaiketi suu auki, enkä tajua mistään mitään. Lievää poissaolevaa oloa on silloin tällöin

Onko joku whipflas-henkilö saanut neuropsykologista kuntoutusta ja jos niin millaista?
Oliko siitä hyötyä?

(päänsärky ei nyt hellitä ei millään, taitaa kaataa jo sänkyyn tämän ihmisen)
tomssu1
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 74
Liittynyt: 28 Marras 2008, 22:02

ViestiKirjoittaja fedja » 12 Touko 2009, 18:54

Suositeltu on, mutta en ole saanut. En tosin ole ihan tosissaan perännytkään.

Itse olen kylläkin yrittänyt kuntouttaa itteäni "neuropsykologisesti". Tiedostaa sitä mitä kaikkea tää vamma aiheuttaa ja miten oireitten kanssa eletään. Viikonloppuna jo tajusin sen, että itkuinen olo ja se, ettei mikään kiinnosta, johtui 2 huonosti nukutusta yöstä ja huonosta fyysisestä olosta ja väsymisestä liikaan määrään ärsykkeitä ü, eikä mun psyykeongelmista, kuten monesti aikaisemmin on tullut tulkittua. Ja tulin kotiin kylästä lepäileen. Ah sitä seuraavaa yötä, kun nukutti ja kun sai olla hiljaisuudessa. Samoin piti kylässä itselle sanoa hiljaa mielessä, että älä ala mistään kovin syvällisestä keskustelemaan nyt, kun olet väsynyt. Onnistui osittain.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tomssu1 » 12 Touko 2009, 20:49

Neuropsykologinenhan ei ole pelkkää mielialaa. Piti oikein googlettaa, että olenko taas ymmärtänyt väärin.
Juu'u, tottahan mielialan vaihtelut ja väsyminen on ihan normaalia, eikä kaikki ole masennusta. Kaikki ei aina ole elämässä kivaa ja rempseää. Muutoin kaikki ihmiset olisivat masentuneita aina kun naama on peruslukemilla.

Itse en itkeskele lainkaan paitsi noin kaksi kertaa vuodessa hormoonien vallassa+yliväsyneenä kunnes käy niin kuin sinullakin, oivallan, että "jaahas, sitä ollaan liian aikaisin herätty ja kuukausi on lopuillaan".
En ole apaattinen tai masentunut. Ihminen voi olla väsynyt ilman masennustakin.

Väsyminen johtuu mielestäni siitä, että joudun nyt käyttämään päätäni enemmän kuin mitä muistikapasiteetti/kuntoni/kykyni antaisi myöden. Joudun myös olemaan pystyssä useita tunteja putkeensa. Kotona tuli levättyä usein. Myös kovaa hälinää joudun kestämään päivittäin yläasteella. Se väsyttää ihan normi-ihmistäkin.

Ihmisten seurassa joutuu äkkinäisiin tilanteisiin, joissa pitäisi olla sanavalmiutta ja juuri ne oikeat sanat, muuten menee tilanne ohi. Se taas on asia, joka ei minua latista mutta olenpahan vain huomannut. Olen jo pitkään tiennyt, että minulla voi kestää monta tuntia ennenkuin oivallan, mitä OLISI voinut vastata. Minkäs teet;)
Nautin ihmisseurasta vaikka saatankin olla joskus kömpelö.

Yllättäen tuo niskakin joutuu koville ja hartiat jumii. En jaksa jumpata enkä hoitaa fyysistä kuntoa, mikä taas olisi huipputärkeää fyysisen jaksamisen vuoksi. Nyt selkä jäykistyy ja ja lonksuu ennätystahtiin. Niska naksuu työn ohessa ja välillä jumittaa ellen varovasti suorista itseäni.

Eikös muuten masennus ole sellaista itsensä huonoksi tuntemista ja ettei halua tehdä sitä ja tätä tai tavata ihmisiä tai että kokee olevansa yksinäinen tai hyödytön tms?
Minä koen olevani rakastettu ja pidetty ja hyödyllinen, vaikken olekaan mikään supertekijä. Kun joku hiukan kehuu niin imen sen positiivisuuden syvälle pääkoppaan. Jos on parin tunnin v*tutus niin en sitä masennukseksi laske. Voin suuttua pariksi minuutiksi ja leppyä heti perään ja olla rauhallinen ja sovitteleva.

Olen hyväksynyt vajavaisuuteni, enkä häpeä mokiani kuin viisi sekuntia. En halua tuhlata vähäistä energiaa suremiseen.
Oireita en juuri mietiskele kovinkaan syvällisesti noin yleensä kuin silloin tällöin. Nyt on vaan tuo työkokeilu tuonut asioita esiin. Tekee hyvää olla ihmisten ilmoilla ja pohtia ihan muita asioita.

Nyt on ollut taas ihan suomenkielen sanat usein hukassa, siis ihan kotona leppeässä ilmapiirissä. On sellainen muistikuva, että olenpa kaiketi johonkin kohtaan tämänkin jo maininnut, tässä foorumissa. hmm.

Lähinnä minun kohdalla olisi ollut tarvetta muistin työstämiseen ja aiemmin opittujen ja unohtuneiden asioiden uudelleen oppiminen edes jollain tapaa. Itsenäisesti en oikein osaa puuhastella.

Päätin kyllä, että mikäli muistan 8) niin menen syksyllä kansanopistoon jollekin kielikurssille tai askastelukurssille, mikäli niitä on päiväsaikaan. Illalla olen aika finaalissa.

Aika hankala pitää asioita nyt missään järjestyksessä tuolla pääkopassa. Ihan tuli semmonen fiilis, että menikö juttuni aiheen ohi tai vai ei? Pää on ihan paksuna.

AA, nyt tuli mieleen. Siis olisi parempi saada jotain kuntoutusta tai tehdä tosi tosi lyhyttä työpäivää ja lisäksi lyhennettyä viikkoa, niin aivot saisivat työtä mutta myös lepoa. Joudun töissä liian koville. Tätä yritin tuossa jossain kohtaa hakea.

Jos työura tässä katkeaa niin sitten jotain avustustyötä tai vastaavaa täytyy keksiä.

Saiko tuosta mitään selvää? :wink:
tomssu1
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 74
Liittynyt: 28 Marras 2008, 22:02

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 12 Touko 2009, 20:49

Moiks!

Määkin oon yrittää ns. itse kuntouttaa itseäni neuropsykologisesti. Eli juurikin oppinut hyväksymään sen, että elämä on suht erilaista - johtui se niskasta tai päästä, yrittänyt saada muut ymmärtämään jne. Lisäksi oon opettanut muistia, tarkkaavaisuutta jne. toimimaan niinkuin pitäis. Oon ratkonut kaiken maailman pähkinöitä, tehnyt vähän koulujuttuja yms. mutta oman jaksamisen mukaan. Ehkä tärkein kuntoutusmenetelmä on ollut antaa itselleen lupa sairastaa ja hyväksyä itsensä sellaisena, mitä on.

Mullahan ei mitään varsinaista aivovamman kaltaista oireistoa juurikaan ole ollut, ainakaan lekureiden mukaan, mutta en mää kyllä ihan täysilläkään pelitä, siis niinkuin ennen onnettomuutta. Siks oon tuota itsekehittämistä harrastanut, ettei siitä haittaakaan voi olla. :) Ja juu, poissaolon tunne on tuttu juttu... Välillä tää tää tyttö vaihtaa universumia. Useimmiten silloin, kun niska väsyy ja aivot menee "ruttuun", niinkuin itse sanon...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tomssu1 » 12 Touko 2009, 20:53

vielä se, että kun siis tarkoitus on, että vielä jotain työtä voisin tehdä.

Ei vaan ole järkeä tehdä liian vaativaa/rasittavaa työtä ja olla sitten yhtenään vatvomassa että pystynkö vai enkö pysty. Lisäksi rampata lääkärillä sairasloman takia. Sitten taas pähkäiltäisiin, että onko musta työhön vai eikö ole ja plaa plaa. Edestakas tuota hommaa.

Hiljaa hyvä tulee, vai miten se oli.
tomssu1
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 74
Liittynyt: 28 Marras 2008, 22:02

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 12 Touko 2009, 21:15

tomssu1 kirjoitti:Ei vaan ole järkeä tehdä liian vaativaa/rasittavaa työtä ja olla sitten yhtenään vatvomassa että pystynkö vai enkö pysty. Lisäksi rampata lääkärillä sairasloman takia.


Tuossa se vaikeus lienee. Mut on pelastanut yrittäjyys. Kukaan työnantaja ei ois tätä vammaa kattellut/tajunnut, hyvä että yhtiötoveri ymmärtää, vaikka ystävä onkin.

Kun se raja siinä liikaa tekemisessä on juurikin niin pieni ja sen millimetrin ylittäminen vie totaaliseen katastrofiin... Know the feeling. Mä oon siinä mielessä kanssa vähän tyhmä, että oon vaan väkisin yrittänyt tehdä hommia, vaikken pysty. Ja sit kun en pysty, en jaksa hakee saikkua, kun en kuitenkaan saa mitään korvauksia taas mistään. Täytyy varmaan kohta miettiä näitä työkuvioita ihan kokonaan uusiksi. Toivon sulle kaikkea parasta siellä työkokeilussa. Mitä sä muuten hommaat nyt?
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 12 Touko 2009, 21:39

Joo, tuota neuropsykologista kuntoutustahan on varmasti monenlaista. Osa neuropsykologeista keskittyy just muistin toimivuuteen, sanojen tuottamiseen yms seikkoihin. Sitten on neuropsykologeja, jotka ottavat laajemmin huomioon aivovammaisen
- ärsykeherkkyyden
- tarkkaavuuden ylläpidon ongelmat,
- sen että pystyisi säätelemään rasitusta, tauottamaan arkipäivän sopivalla levolla,
- pystyisi säätelemään aivojen kapasiteetin käyttöä, että fyysistä siten, että on tasaisesti pitkin päivää kohtuullisen hyvissä voimissa.

Eli että rasitus ei jatkuvasti menis yli. Tuossa Aivovammaisten Insure-kuntoutuksessa opetetaan just tuota rajaa eli aivovammaisia opetetaan tunnistamaan milloin pitää mennä nukkumaan myös keskellä päivää.

Itsellä ainakin vamma on teettänyt sen, että ei hahmota mikä tulee aivovammasta mikä niskavammasta ja turhaan laittaa niitä psyykeongelmiksi, vaikka ne ei sitä ole. Tosi hitaasti kyllä hahmottaa näitä asioita, mutta vähitellen kait oppii. Näissä jutuissa olen ajatellut, että seuraava 10vuotta selventää jo paljon asiaa. ü

Mulla tuli tuon vamman yhteydessä se, että tulen itkuiseksi, kun olen liian väsynyt eli kun on liian pitkään ihmisten kanssa tai liian kauan melussa yms. Toinen vaihtoehto, että menee ihan äärilaitaan eli täysin pirteä vaikka 2h yöunta takana. Siinä sitten hymyilee ja kaikki on hyvin. Kas kummaa, koko ajan vaan sohlaa jotakin. Katsoo aikataulut ja kellot pieleen yms.

Mulla pitää välillä olla muutama päivä, jolloin aivot on ihan kokonaan vaan seis. Silloin ladataan.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja fedja » 12 Touko 2009, 21:42

tomssu1 kirjoitti:Ei vaan ole järkeä tehdä liian vaativaa/rasittavaa työtä ja olla sitten yhtenään vatvomassa että pystynkö vai enkö pysty. Lisäksi rampata lääkärillä sairasloman takia. Sitten taas pähkäiltäisiin, että onko musta työhön vai eikö ole ja plaa plaa. Edestakas tuota hommaa.

Niin on. Ei ole järkeä rasittaa jatkuvasti itseään äärirajoille kun se pahentaa oireistoa tosi paljon.

Minä olen asettanut ensimmäiseksi tavoitteeksi sen, että saan arkielämän rytmitettyä. Että opin minkä verran voin mitäkin tehdä ja minkä verran täytyy levätä.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja lumiukko » 13 Touko 2009, 12:51

Yhdyn edellisiin mielipiteisiin. Koetin opetella tota lainaamista mutta en vielä ymmärtänyt et miten se tapahtuu.

Pikku hiljaa hyvä tulee.. ymmärtäminen asioiden suhteen on niin vaikeaa ennen kaikkea kun on tosi väsynyt olo kuin nyt on jo ollut joitain päiviä.
Avomies oli illalla ihmeissään vähän ku sanoin etten ymmärrä joitain asioita tän tietokoneen kanssa. Mutta pikku hiljaa hyvä tulee kun vain saan aikaa ja väsymystä pois niin jos sitten jaksais paremmin.

Anteeksi tää toistava teksti mut kun ajatus/kirjoittaminen on tämmöstä tällä kerralla.
:shock:
Ota neuvoja kaikilta, mutta päätä itse.
lumiukko
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 143
Liittynyt: 03 Maalis 2009, 16:37
Paikkakunta: Taikamaa

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 13 Touko 2009, 15:18

lumiukko kirjoitti:Koetin opetella tota lainaamista mutta en vielä ymmärtänyt et miten se tapahtuu.

Lumiukko, yksinkertaisimmillaan se lainaaminen käy näin:

1. Valitse viesti, jonka tekstin haluat lainata. Paina sen viestin oikeasta yläreunasta painiketta "Lainaa". (Lainaa koko viestin tekstin)

2. Kirjoita oma tekstisi sen lainauksen jälkeen, eli ihan viimeiseksi.

3. Paina "Lähetä"

Jos tälla ei vielä onnaa, yritä uudelleen ja käy vaikka katsomassa Palaute-osiosta ohjeet. Fedja ja Tahdonvoimaa ovat ahertaneet sinne hyvät ohjeet lainaus-toiminnosta.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja lumiukko » 13 Touko 2009, 21:23

Kokeilen tässä joku päivä asiaa. Kiitos vinkistä.
:lol:
Ota neuvoja kaikilta, mutta päätä itse.
lumiukko
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 143
Liittynyt: 03 Maalis 2009, 16:37
Paikkakunta: Taikamaa

ViestiKirjoittaja fedja » 08 Tammi 2011, 20:39

Joku kyseli palstalla neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Näköjään löytyi vanha ketju aiheesta. Yritän tähän vielä lyhyesti laittaa mitä se on.

Taidan laittaa netistä löytämiäni pätkiä, niin ei tarvitse niin paljon pähkäillä itse lausemuotoja ja sitä mitä se on.

Neuropsykologisen kuntoutuksen tavoitteena on auttaa vammautunutta kompensoimaan aivovamman vaikutuksia arkielämässä, tukea vammautuneen ja hänen läheistensä sopeutumista muuttuneeseen tilanteeseen sekä tukea yleisen toiminta- ja työkyvyn palautumista.

http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/5288/25386/

Neuropsykologisen kuntoutuksen perustana on neuropsykologiset testit ja niissä ilmenneet aivovamman aiheuttamat puutteet/ongelmat.

Aivovammaisella voi olla esim. lähimuistin, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen häiriöitä. Neuropsykologisessa kuntoutuksessa harjoitetaan näitä juttuja ja yritetään saada vammautuneen toimintakyky paranemaan. Toisaalta siellä voidaan harjoitella kompensaatiomekanismeja niihin asioihin, joissa taitoa ei enää ole. Kuntoutuksessa voidaan harjoitella myös tehtävän suunnittelua ja suorittamista. Varmaan myös riippuen neuropsykologista siellä voidaan harjoitella vammautuneen arkipäivään liittyvien ongelmien ratkomista, esimerkiksi harjoitellaan rasituksen ja levon suhdetta.

Neuropsykologinen kuntoutus ...
Kuntoutuksessa lievennetään aivotoiminnan häiriöiden aiheuttamia haittoja esimerkiksi:
  • harjoittamalla häiriintyneitä toimintoja suoraan
  • jäsentämällä niitä uudelleen
  • opettamalla korvaavia toimintoja
  • lisäämällä oiretiedostusta sairauden aiheuttamien henkisten toimintojen häiriöiden suhteen.

http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/2816/5084/
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18


Paluu Hoidot ja kuntoutus - (Whiplash)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron