Todennäköinen retkahdusvamma, mistä apua?

Niskan retkahdusvamman voi saada paitsi peräänajokolarista, myös kaatumisesta ja putoamisesta, esim. polkupyörällä tai ratsailta pudotessa

Todennäköinen retkahdusvamma, mistä apua?

ViestiKirjoittaja Osku » 13 Marras 2010, 01:52

Eksyin foorumille etsiessäni epätoivoisesti netistä apua outoihin oireisiini. Olen lueskellut foorumin antia ja alan olla aika varma, että oireeni selittyvät retkahdusvammalla.

Tipuin helmikuussa 2009 lennokkaasti hevosen selästä pää edellä tantereeseen. Lapojen yläpuolelta sattui, ilmat lähtivät pihalle ja pää vähän tärähti, mutta jatkoin kuitenkin heti ratsastusta ja ajattelin selvinneeni säikähdykselllä. Lavanseutu oli pitkään arka, mutta muuten ei ollut kummempia kipuja. Merkillisiä puutumisia, pistelyitä, kylmäämisiä ja sen sellaista kyllä oli, mutta ajattelin, että paikat on vaan niin jumissa.

Toukokuussa menin hierojalle ja oireet pahenivat aivan merkillisiksi. Kävin hierojalla muutaman kerran ja aina vain paheni. Tuli niin merkillisiä neurologisia oireita, että pelästyin todenteolla. En osannut edes yhdistää niitä putoamiseen, koska minulla ei juuri ollut kipuja. Ajattelin pikemminkin minulla puhjenneen jonkun neurologisen sairauden esim. MS-tauti. Menin paniikissa neurologille ja otatin itsestäni pään ja kaularangan mangneetin. Pää puhdas, mutta kaularangassa iso pullistuma 5-6 nikamien välissä. Ei kuulemma painanut mihinkään, joten ei huolta, paranee ajan kanssa. Huojennuin tietysti ja ajattelin oireiden johtuvan pullistumasta.

Olin edelleen jumissa, mutta tavallinen hieronta ei sopinut joten kävin muutaman kerran hermoratahieronnassa ja olo tuntui paranevan hiukan. Unohdin pullistuman, koska kärsin samaan aikaan hankalista vatsavaivoista ja asia jäi unohduksiin.

Loppuvuodesta alkoivat niska ja hartiat jumittaa pahasti. Sain myös todeta olevani raskaana joten lisääntyvät oireet, kuten lisälyönnit ja hengenahdistus jäivät sen varjoon. Raskaus meni suht hyvin, vaikka ihmeellisiä puutumisia ym. oli tämän tästä.

Vauvan syntymän jälkeen (kesäkuu 2010) olin totaalijumissa ja ajattelin koittaa taas hierontaa, kun vauva oli parikuinen. Samaan aikaan tuli järkyttäviä oireita: Kokovartalo puutumiset, lihasnykäykset, turvotuksia, pahoinvointia, tutinoita, heikotuskohtauksia, hikoilua, palelua näköhäiriöitä, kipuja, paniikkia ja lopulta kaamea keinuttava huimaus ja ihmeellisiä tippuvia tunteita ja vaikka mitä. Olin aivan paniikissa ja juoksin lääkäriltä lääkärille aina missä milloinkin oli oiretta. Lopulta päädyin taas neurologille ja kuvautin itseni päästä lannerankaan saakka. Kuvissa pää oli puhdas, kaularangassa edelleen pullistuma, mutta nyt paljon pienempi. Rintarangassa skolioosia, johtuen jostain synnynnäisistä perhosnikamista, protruusiota ja durapussin painaumaa, mutta ei ytimen kompressiota. Sit oli vielä jotain osteofyyttinokkaa ja reaktiivisia modic 1 muutoksia. Nää ei kuulemma ollut mitään huolestuttavia löytöjä. Lanneranka ok. Neurologi oli sitä mieltä, että olin vain ylirasittunut ja autonominen hermostoni kävi ylikierroksilla. Määräsi masennuslääkkeitä ja rauhottavia ja käski kotiin.

En uskonut diagnoosiin, koska kokeilin rauhottavia ja niillä ei juuri ollut muuta vaikutusta ,kun että kestin oireet paremmin. Huimaus oli ja on edelleen todella haitallista. Tuntuu kaikenlaisia tippuvia ja kaatavia tunteita, liittyen yleensä asennonvaihtoon tai nopeisiin liikkeisiin. Silmät on todella valonarat ja niitä on kurja liikuttaa etenkin alas, mutta myös sivulle, heti huimaa ja humahtelee. Nopeasti liikkuvia asioita on myös ikävä katsella ja taas huimaa. No oireita on pitkä lista.

Tätä foorumia ja Tahdonvoiman blogia tutkiessani tajusin oireiden ja ratsastusonnettomuuden mahdollisen yhteyden. Olen todella huolissani ja ihmeissäni. Ensinnäkin siksi, että voiko oireet tulla näin paljon onnettomuuden jälkeen ja näin pahana ja toisaalta siksi, että aiheutuiko hierojalla käynnistä jotain peruuttamatonta rikkinäiselle niskalleni, jonka en tiennyt olevan niin rikki. Hieroja/manuaaliterapeutti oli erittäin rivakka otteissaan, mutta ammattitaitoisen oloinen. Hän manipuloi rankaani, myös kaularankaa ja laittoi minut 2 kertaa venytyspenkkiin pää alaspäin, koska alaselkäni oli kuulemma aivan jumissa. Kerroin kyllä tippumisestani ja pullistumasta, mutta hän sanoi hoidon olevan turvallinen. Lopetin hoidot 2 kerran jälkeen, kun voin niin huonosti. Tätä ennen olin käynyt 4 kertaa ihan tavallisella hierojalla. Huimaukset ja tippuvat tunteet alkoivat noin reilu viikon päästä hoidon lopettamisesta. Huimaus- oire on nyt jatkunut ainakin kaksi kuukautta ja olen epätoivoinen.
Kävin myös kiropraktikolla, joka sanoi ylimmän kaulanikaman olevan jumissa. Avasi sen, auttoi hiukan keinuttavaan huimaukseen, mutta ei tippuviin tunteisiin ja humauksiin.

Haluaisin kernaasti mielipiteitä tältä foorumilta asiastani. Tietääkö joku jotain hyvää fysiatria ja fysioterapeuttia Turun seudulta. Haluaisin tutkituttaa niskani kunnolla ja alkaa hoitaa sitä, mikäli se on vielä mahdollista. Ymmärsin, että Tamperella osataan asiat, mutta jonot on hirmuiset. Vaivani on erittäin akuutti ja apua tarvittaisiin heti. Olen huimauksen kanssa lähes työkyvytön. En voi jäädä sairaslomalle, koska työni on kuuden pienen lapseni hoitaminen ja oma maatila. Olen siis todella epätoivoinen avunhakija.

Voiko retkahdusniskaan liittyä voimakkaita silmäoireita? Silmien liikuttelu on erittäin inhottavaa ja nopeasti liikkuvat asiat vaikeita seurata. Tämäkin ilmiö tuli nyt vasta, eikä heti tippumisen jälkeen.

huolestunut ratsastaja.
Osku
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 2
Liittynyt: 12 Marras 2010, 23:12

ViestiKirjoittaja Orkidea » 13 Marras 2010, 02:36

Moi Osku ja tervetuloa foorumille! :D Olen itsekin innokas ratsastaja, mutta teidän kahden uusimman jäsenen tarinoita lukiessa olen itsekin valmis julistamaan ratsastuksen vaaralliseksi lajiksi :? (käy vilkaisemassa kirrppun tarinaa ja vastaustani, niin ymmärrät mistä puhun...)

Mielestäni oireesi kuullostavat hyvinkin retkahdusvammalta ja käsittääkseni oireet voivat tulla myös viiveellä. Olen itsekin vielä ihan noviisi näissä asioissa, mutta itsekseni mietin, että olisiko tuossa käynyt niin, että hermosto on ärsyyntynyt liian kovasta hoidosta ja se on aiheuttanut oireiden pahentumista... Fedja osannee kertoa asiasta enemmän ja paljon selvemmin kuin minä. Tämä nyt on vain minun arvailuani. Saattaa myös olla, että tilanne ei ole päässyt rauhoittumaan, koska et ole voinut levätä riittävästi ja joudut varmasti nostelemaan ainakin nuorimmaista paljonkin... Vertaan nyt vaan tilannettasi omaani: minä ilmeisesti treenasin liian kovaa keväällä ja sain hermostoni ärsyyntymään toden teolla ja nyt tilanne on se, että pienikin rasitus saa oireilun aikaan :?

Toivottavasti saat selvyyden tilanteeseesi nopeasti. Ainakin itselläni diagnoosin saaminen helpotti. Eihän se noista oireista yhtään mukavampia tee, mutta diagnoosin saatuani en enää mennyt paniikkiin kummallisista oireista. Jos oikein muistan, niin DirtyDeeds on suositellut hyviä hoitopaikkoja Turun seudulla.

Tsemppiä sinulle ja koita olla stressaamatta liikaa! :)
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

Re: Todennäköinen retkahdusvamma, mistä apua?

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 13 Marras 2010, 03:17

Moikka Osku!

Täältä allekirjoittanut komppaa kanssa Orkideaa, että kyllä se valitettavasti voi olla ihan tavallista, että oireet tulee toooooosi pitkällä viiveellä. Keho nimittäin korjaa ja kompensoi aika paljon mutta jossain vaiheessa se ei enää jaksa ja oireisto voi pahentua. Yhtä lailla altistava tekijä voi olla liian rankka hoito, jota valitettavan usein suositellaan monille retkuille. Hieronta tai manipulointihoito eivät useinkaan ole ykkösvaihtoehtoja neuraalikudos- tai kalvoärsytystilaan, koska hermosto ja kalvot ovat todella herkkiä kudoksia. Sen sijaan hermohieronta, akupunktio, CST ja kraniaalinen ostepatia ovat antaneet positiivisia tuloksia, koska ne ovat riittävän helliä tapoja käsitellä shokissa olevaa kehoa. Mutta mitä pidempään oireisto on jatkunut, sitä rankemmin oireet monesti tulevat esiin hoitojen alkaessa, etenkin liian kovien hoitojen. Keho on kriisissä/shokissa ja jos sitä yrittää yhtäkkiä siitä purkaa, lopputuloksena voi olla oireiden hankaloituminen. :(

Onpa hyvä, että sulla on kuitenki kuvattu noi MRI:t, ja ne on ollut puhtaat. Silloin saa mielenrauhan ainakin hermo-oireiden sekä suurempien repeämisvammojen suhteen. Isot ligamenttivammat kyllä näkyy MRI:ssä, jos lekuri on pätevä. Mikrovammat taas ei näy oikein millää kliinisillä kuvantamismenetelmillä. Ne vaan tuntuu arkea ja elämää hankaloittavina oireina. Puutuminen, pistely ja herkistyminen ovat hyvin tyypillisiä hermo- ja kalvo-oireita.

Myös silmien kautta on kyllä anatominen yhteys niskaan kalvojen takia, joten kuvaamasi alaspäin katsomiseen tai pään kääntelyyn liittyvä huimaus/outo olo, on antomisesti perusteltu oire. Vähemmän sensitiiviset ihmiset eivät moista huomaakaan mutta herkät tai herkistyneet huomaavat. Herkistymistä syntyy juurikin hermosolun venytysvamman myötä. Hermoimpulssit kulkee vähän sinne päin, holtittomasti, koska hermo ei toimi kuten aiemmin eli ns. normaalisti. Hermo voi olla yli- tai ali (esim. puutunut) toimintainen. Tosi kurja juttu! Joskus vaatteetkin sattuu päällä. Tai suihkusta tuleva vesi tuntuu piiskansivalluksilta.

Myös tuo neuron mainitsema aut. hermoston sekoilu on tyypillistä retkua. Autonomisen hermoston osiot kulkevat rangan molemmin puolin ja nekin saavat monesti sätkyn niskan/aivojen pohjan venytysvamman yhteydessä. Ja autonomisen hermoston tehtäväthän ovat tosi laajat, joten oireetkin voivat olla aivan kummallisia.

Huimaus on oireista pahin. Sen mukana tulee väsymys ja paha olo. Lisäksi alkaa v*tuttaa, koska sille ei voi tehd mitään itse varsinaisesti. On vain aika lepo ja hyvin hellät hoidot sekä omat harjoitteet, ja sittenkin voi kestää kauan, ennen kuin helpottaa. Kaikkea raskasta ja rempomista pitäisi välttää, mikä on hankalaa etenkin tuossa ammatissa. Toisaalta, jossei pysty tekeen töitä, on vain pakko hankkia saikkua ja vähennettävä tekemisen määrää, koska muuten ei koskaan parane. Sen huomasin itse. Vasta kun otin lomaa kuntoutukseen, alkoi jotain tapahtua. Itse mietin asian niin, että mieluummin luovun tilapäisesti jostain kuin että luovun koko elämäkseni.

Kysele toki lisää! DD ja CH taitavat tuntea parhaiten Turun seudun fyssarit. :D itselläni on hallussa kyllä Pirkanmaa.

Tsemppiä! Anna armoa kropalle. :) :)

Osku kirjoitti:Eksyin foorumille etsiessäni epätoivoisesti netistä apua outoihin oireisiini. Olen lueskellut foorumin antia ja alan olla aika varma, että oireeni selittyvät retkahdusvammalla.

Tipuin helmikuussa 2009 lennokkaasti hevosen selästä pää edellä tantereeseen. Lapojen yläpuolelta sattui, ilmat lähtivät pihalle ja pää vähän tärähti, mutta jatkoin kuitenkin heti ratsastusta ja ajattelin selvinneeni säikähdykselllä. Lavanseutu oli pitkään arka, mutta muuten ei ollut kummempia kipuja. Merkillisiä puutumisia, pistelyitä, kylmäämisiä ja sen sellaista kyllä oli, mutta ajattelin, että paikat on vaan niin jumissa.

Toukokuussa menin hierojalle ja oireet pahenivat aivan merkillisiksi. Kävin hierojalla muutaman kerran ja aina vain paheni. Tuli niin merkillisiä neurologisia oireita, että pelästyin todenteolla. En osannut edes yhdistää niitä putoamiseen, koska minulla ei juuri ollut kipuja. Ajattelin pikemminkin minulla puhjenneen jonkun neurologisen sairauden esim. MS-tauti. Menin paniikissa neurologille ja otatin itsestäni pään ja kaularangan mangneetin. Pää puhdas, mutta kaularangassa iso pullistuma 5-6 nikamien välissä. Ei kuulemma painanut mihinkään, joten ei huolta, paranee ajan kanssa. Huojennuin tietysti ja ajattelin oireiden johtuvan pullistumasta.

Olin edelleen jumissa, mutta tavallinen hieronta ei sopinut joten kävin muutaman kerran hermoratahieronnassa ja olo tuntui paranevan hiukan. Unohdin pullistuman, koska kärsin samaan aikaan hankalista vatsavaivoista ja asia jäi unohduksiin.

Loppuvuodesta alkoivat niska ja hartiat jumittaa pahasti. Sain myös todeta olevani raskaana joten lisääntyvät oireet, kuten lisälyönnit ja hengenahdistus jäivät sen varjoon. Raskaus meni suht hyvin, vaikka ihmeellisiä puutumisia ym. oli tämän tästä.

Vauvan syntymän jälkeen (kesäkuu 2010) olin totaalijumissa ja ajattelin koittaa taas hierontaa, kun vauva oli parikuinen. Samaan aikaan tuli järkyttäviä oireita: Kokovartalo puutumiset, lihasnykäykset, turvotuksia, pahoinvointia, tutinoita, heikotuskohtauksia, hikoilua, palelua näköhäiriöitä, kipuja, paniikkia ja lopulta kaamea keinuttava huimaus ja ihmeellisiä tippuvia tunteita ja vaikka mitä. Olin aivan paniikissa ja juoksin lääkäriltä lääkärille aina missä milloinkin oli oiretta. Lopulta päädyin taas neurologille ja kuvautin itseni päästä lannerankaan saakka. Kuvissa pää oli puhdas, kaularangassa edelleen pullistuma, mutta nyt paljon pienempi. Rintarangassa skolioosia, johtuen jostain synnynnäisistä perhosnikamista, protruusiota ja durapussin painaumaa, mutta ei ytimen kompressiota. Sit oli vielä jotain osteofyyttinokkaa ja reaktiivisia modic 1 muutoksia. Nää ei kuulemma ollut mitään huolestuttavia löytöjä. Lanneranka ok. Neurologi oli sitä mieltä, että olin vain ylirasittunut ja autonominen hermostoni kävi ylikierroksilla. Määräsi masennuslääkkeitä ja rauhottavia ja käski kotiin.

En uskonut diagnoosiin, koska kokeilin rauhottavia ja niillä ei juuri ollut muuta vaikutusta ,kun että kestin oireet paremmin. Huimaus oli ja on edelleen todella haitallista. Tuntuu kaikenlaisia tippuvia ja kaatavia tunteita, liittyen yleensä asennonvaihtoon tai nopeisiin liikkeisiin. Silmät on todella valonarat ja niitä on kurja liikuttaa etenkin alas, mutta myös sivulle, heti huimaa ja humahtelee. Nopeasti liikkuvia asioita on myös ikävä katsella ja taas huimaa. No oireita on pitkä lista.

Tätä foorumia ja Tahdonvoiman blogia tutkiessani tajusin oireiden ja ratsastusonnettomuuden mahdollisen yhteyden. Olen todella huolissani ja ihmeissäni. Ensinnäkin siksi, että voiko oireet tulla näin paljon onnettomuuden jälkeen ja näin pahana ja toisaalta siksi, että aiheutuiko hierojalla käynnistä jotain peruuttamatonta rikkinäiselle niskalleni, jonka en tiennyt olevan niin rikki. Hieroja/manuaaliterapeutti oli erittäin rivakka otteissaan, mutta ammattitaitoisen oloinen. Hän manipuloi rankaani, myös kaularankaa ja laittoi minut 2 kertaa venytyspenkkiin pää alaspäin, koska alaselkäni oli kuulemma aivan jumissa. Kerroin kyllä tippumisestani ja pullistumasta, mutta hän sanoi hoidon olevan turvallinen. Lopetin hoidot 2 kerran jälkeen, kun voin niin huonosti. Tätä ennen olin käynyt 4 kertaa ihan tavallisella hierojalla. Huimaukset ja tippuvat tunteet alkoivat noin reilu viikon päästä hoidon lopettamisesta. Huimaus- oire on nyt jatkunut ainakin kaksi kuukautta ja olen epätoivoinen.

Kävin myös kiropraktikolla, joka sanoi ylimmän kaulanikaman olevan jumissa. Avasi sen, auttoi hiukan keinuttavaan huimaukseen, mutta ei tippuviin tunteisiin ja humauksiin.

Haluaisin kernaasti mielipiteitä tältä foorumilta asiastani. Tietääkö joku jotain hyvää fysiatria ja fysioterapeuttia Turun seudulta. Haluaisin tutkituttaa niskani kunnolla ja alkaa hoitaa sitä, mikäli se on vielä mahdollista. Ymmärsin, että Tamperella osataan asiat, mutta jonot on hirmuiset. Vaivani on erittäin akuutti ja apua tarvittaisiin heti. Olen huimauksen kanssa lähes työkyvytön. En voi jäädä sairaslomalle, koska työni on kuuden pienen lapseni hoitaminen ja oma maatila. Olen siis todella epätoivoinen avunhakija.

Voiko retkahdusniskaan liittyä voimakkaita silmäoireita? Silmien liikuttelu on erittäin inhottavaa ja nopeasti liikkuvat asiat vaikeita seurata. Tämäkin ilmiö tuli nyt vasta, eikä heti tippumisen jälkeen.

huolestunut ratsastaja.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 13 Marras 2010, 03:27

Osittain jälkijunassa tulevat oireet voivat selittyä myös sillä, että kehon korjausprosessin myötä kalvoihin (joko nivelsiteisiin tai ihan selkäydinkalvotasolle asti) tulee vamma, joka myöhemmin arpeutuu aikojen saatossa. Ja tämän vuoksi alkaa ahdistaa vasta myöhemmin.. Jos nyt alat kirjailemaan oireita ylös, huomaat todennäköisesti, että huimaus muuttuu joka kuukausi. Yleensä se "suossa kävely" tai vajoamisen/putoamisen tunne on se pahin vaihe, jonka jälkeen alkaa vähän helpottaa. Myös asennon vaihtoon liittyvä huimaus ns. asentohuimaus vähenee itsestään ja saattaa hävitä kokonaan. Mikäli ei ala helpottaa hiljalleen, kannattaa Googlata Tapani Rahko ja Rahkon manööveri ja lueskella lisää asentohuimauksen hoidosta. Sitä osaa monet yleislääkärit ja fyssaritkin neuvoa. Sen sijaan hermoista tai kavoista tulevaan hankalampaan huimaukseen ei ole olemassa nopeavaikutteista taikakeinoa mutta nukkumisergonomia, työn ja levon suhde, oikea lääkitys, hoito, kunnon kengät ja harjoitteet alkavat vähitellen auttaa. :)

Jos olet Tampereelle valmis tulemaan hoitaan, suosittelen Tuija Penttistä tai Pirjo Kannelkoskea. Tuija ottaa vastaan Tampereella (Eero Penttisen lähetteellä), Pirjo Kangasalla. Molemmat ovat retkun läpikäyneitä fysioterapeutteja, joilla on korkeimmat mahdolliset kurssit käytynä CST-hoidosta. Myös fysiatri Eero Penttinen on suorittanut CST-hoitajan pätevyyden, vaikkei annakaan CST-terapiaa. Muita en osaa vilpittömästi suositella, koska ei ole kokemuksia. Muilta saat varmasti apuja! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Re: Todennäköinen retkahdusvamma, mistä apua?

ViestiKirjoittaja Ippe » 13 Marras 2010, 11:47

Osku kirjoitti:
Voiko retkahdusniskaan liittyä voimakkaita silmäoireita? Silmien liikuttelu on erittäin inhottavaa ja nopeasti liikkuvat asiat vaikeita seurata. Tämäkin ilmiö tuli nyt vasta, eikä heti tippumisen jälkeen.



Samaa kyselen minäkin? Silmien takana on varsinkin aamuisin kovaa kipua ja useimmiten on vaikeaa saada silmiä avatuksi. Mitään tulehdusta niissä ei ole, eikä rähmimistä.

Oireet silmiin tuli vähitellen n. 1½ vuotta tapaturman jälkeen.

Nyt video oculografiassa todettiin silmissä nystagmusta (silmävärve). Korvan tasapainoelimissä ei todettu mitään vikaa ja korvalääkäri arvelikin oireen tulevan aivorunkotasolta.
Ippe
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 155
Liittynyt: 07 Loka 2010, 11:32

ViestiKirjoittaja Osku » 16 Marras 2010, 00:14

Kiitos kaikille vastanneille, vertaistuessa on voimaa!

Isänpäivä meni huimaavasti, mutta tulipa vietettyä!

Tampereella tuli huimauksen takia jo kerran käytyä, joten taidan suunnata jatkohoitoonkin sinne. Otan silti mielellään infoa pätevistä fyssareista Turussa tai lähiseudulla.

Kävin siis jo Tapani Rahkolla. Mukava mies! Ei kyllä poistanut minun huimaustani. Olen silti ahkerasti tehnyt asentohoitoja, koska eipä niistä haittaakaan ole.

Penttiset kuulostavat ammattitaitoisilta ja on aina kivampi mennä sellaiseen paikkaan, josta tietää jonkun todella saaneen apua. Harmi vaan, että jonot on niin pitkät!

Mainitsit Tahdonvoimaa siitä oikeasta lääkityksestä, mitä se mahdollisesti voisi olla? Minulla ei ole kovia kipuja. Kenties lihasrelaksanteista vois olla apua jumituksiin, mutta huimaus saattaa kyllä niistä vaikka pahentua.

Sit olisin vielä kyselly, mitä oireita mahdollisesti voi aiheuttaa se MRI- kuvissani mainittu durapussin painauma, vai aiheuttaako mitään? Olen palstalla törmännyt myös toiminnallisen mangneettikuvan olemassaoloon. Milloin kannattaa tehdä ja mitä sillä erityisesti tutkitaan?

Nyt alkaa niska niskoitella, joten lopettelen tältä erää.
Osku
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 2
Liittynyt: 12 Marras 2010, 23:12

Re: Todennäköinen retkahdusvamma, mistä apua?

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 16 Marras 2010, 01:34

Osku kirjoitti:Haluaisin kernaasti mielipiteitä tältä foorumilta asiastani. Tietääkö joku jotain hyvää fysiatria ja fysioterapeuttia Turun seudulta. Haluaisin tutkituttaa niskani kunnolla ja alkaa hoitaa sitä, mikäli se on vielä mahdollista. Ymmärsin, että Tamperella osataan asiat, mutta jonot on hirmuiset. Vaivani on erittäin akuutti ja apua tarvittaisiin heti. Olen huimauksen kanssa lähes työkyvytön. En voi jäädä sairaslomalle, koska työni on kuuden pienen lapseni hoitaminen ja oma maatila. Olen siis todella epätoivoinen avunhakija.

Moi, Osku! Mukavaa, että löysit tiesi tänne.

Turusta osaan retkahdusvamman hoitoon suosittaa vain yhtä OMT-fysioterapauttia eli Olli Vahteraa ( http://www.omt-liike.fi/yhteys.html ) ja häntäkin lähinnä siksi, että hän on Tampereen fysiatri Penttisen luottomies. Mulla kun ei hoideta retkahdusvammaa, joten osaan vaan sanoa, että kyseessä on ainakin muilla alueilla pätevä kaveri. Ollille on monesti parin viikon jonot, mutta hän osannee sanoa onko heillä joku yhtä pätevä hoitaja, jolla olisi lyhyemmät jonot. Olli osaa myös suositella sulle turkulaisia fysiatreja, joten ehkä sun kannattaisi Ollille ensin soittaa ja pyytää hiukan suuntimia ja ohjeita. Siitä pääset varmasti hyvin alkuun asiassasi. Tsemppiä!
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 16 Marras 2010, 01:42

Osku kirjoitti:Sit olisin vielä kyselly, mitä oireita mahdollisesti voi aiheuttaa se MRI- kuvissani mainittu durapussin painauma, vai aiheuttaako mitään?

Duurapussin painauman ei välttämättä tarvitse aiheuttaa mitään, jos se ei puristele selkäydintä eikä duurapussi vuoda. Mun tapauksessani oli myös duurapussin painuma, sillä niskan välilevypullistuma painoi myös duurapussia. Epäilen - en tiedä varmaksi - että se aiheutti sellaisen erittäin poikkeuksellisen tilanteen, jossa hyvin nopeasti selkärankani molemmin puolin sijaitsevat lihakset menivät suojajännityskramppiin yläselästä alkaen mutta nopeasti leviten alaspäin, lopulta pakarohin asti. Lihakset olivat järkyttävässä krampissa koko ajan, mitättömän verenkierron myötä iskeemiset kivut oliva mielettömiä, eikä lihakset enää kannattaneet minua pystyasennossa kuin 30-60 min vuorokaudessa muutaman minuutin pätkissä. Siinä vaiheessa en pystynyt paljoakaan muuta kuin makailemaan kovissa kivuissa ja vain ihan hetkellisesti nousta pystyasentoon.

Toivottavasti sulla ei ala tällaisia oireita ilmenemään... :evil:
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja SannaS » 03 Tammi 2011, 07:37

Heippa! Oletko saanut apua?

Ollaan aikalailla samanlaisessa tilanteessa ; mulla myös pieni vauva, ja olen innokas hevostelija, ja myös Turun seudulta. Ponin kanssa puuhasteltuani jouduin sairaalaan muutama viikko sitten, järkyttävän huimauksen vuoksi. Vieläkään ei parannusta näy, ja fysiatrille toivon pääseväni.

Tsemppiä sinulle!
SannaS
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 156
Liittynyt: 03 Tammi 2011, 03:57


Paluu Vamman tunnistus, diagnosointi, hoitoon pääsy - (Whiplash)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa