whipflash todettiin miten etenen?

Niskan retkahdusvamman voi saada paitsi peräänajokolarista, myös kaatumisesta ja putoamisesta, esim. polkupyörällä tai ratsailta pudotessa

ViestiKirjoittaja fedja » 10 Elo 2010, 16:56

Tosi hyvä, että terkkalekuri ottaa sinut tosissaan!

crash_ kirjoitti:Hei. Unohdin näköjään mainita että myös tota aivovaurio mahdollisuutta/epäilyä myös tutkitaan. Muistissa edelleen pieniä katkoksia ja lähes koko aika pientä päänsärkyä.

Hyvä juttu.

Mihin jatkotutkimukset suunnataan? Onko sinusta laitettu lähete yliopistosairaalaan fysiatriselle ja/tai neurologiselle osastolle?

Kannattaa kysyä voiko jatkotutkimuslähetettä siirtää muualle, jos haluat sen siirtää. Uskoisin, että yliopistosairaaloissa voi aivovamma- ja retkahdusvammatietämys olla parempaa kuin keskussairaalatasolla.

crash_ kirjoitti:kannattaisi hakeutua kuntoutukseen vai määrääkö lääkärin mihin mennä?

Tarkoitatko fysioterapiaa vai jotakin muuta kuntoutusta?

Jos saa lähetteen yksityiselle puolelle fysioterapiaan, niin lääkäri kirjoittaa lähetteen ja paikan voi valita itse. Tosin kustannuksetkin tulevat itselle (10-15% saa korvausta). Jos fysioterapialähete kirjoitetaan omaan terkkaan, niin pitää varmaan kysyä voiko sitä siirtää toiseen terkkaan.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja crash_ » 25 Elo 2010, 00:48

pahoittelen kirjoitus virheistä sekä kirjoitus asusta ei oikein jaksa keskittyä mutta pakko "avautua" taas

nyt on sitten jatkunut kolmatta päivää aivan tajuton päänsärky ja niskan turvotus seka jumitus. (johtuu varmaa siitä turvotuksesta?)
enää 6 viikkoa nii saa selvyyttä taas tähän missä mennään silloin siis uusi aika lääkärille oulussa jossa katsotaan se lahteen siirtyminen.
äitin luokke ei asiaa muuttaa, eipä sieltä kelasta sitten mitään saa. onneksi löyty halpa hyvä vuokra kämppä läheltä äitiä. vasen käsi puutuu levossa taas tunnottomaksi pari kertaa päivässä ja pistellen palautuu tunto.
selkä todella kipeä koko aika ei voi istua,maata,seistä yms. en tiedä viekö kipu vai lääkkeet voiton ja edelleen tulee nukuttua semmosta 12-14h ö unia ja päivisin semmoiset 2-4h päikkärit. väsyttää koko aika ja ei vain riitä voima tehdä mitään saati pysyä hereillä. eilen oli oikein paha kipupäivä ja kyllä tulis silloin toivottua taas että miksi en mennyt auton mukana. äitini hoitaa nyt noita vakuutushtiön kanssa tppeluita musta ei vaan ole siihen. koko aika hirveä v*tutus päällä kun aikuinen ihminen olen ja en omillani enää selviä vaan pitää palata äitin nurkkiin pyörii.

aah huono päivä pahoittelen.kiitos ja anteeksi
crash_
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 14
Liittynyt: 05 Touko 2010, 01:12

ViestiKirjoittaja fedja » 25 Elo 2010, 10:01

Harkitse Crash vielä, että menisit yksityisesti Jukka Turkan tai Helena Huhmaren vastaanotolle Helsingin Mehiläiseen. Molemmat lääkärit ovat hyvin perillä sen tyyppisestä vammasta mikä sinulla on, ja ovat aivovammoihin perehtyneitä neurologeja. Voisit päästä paljon eteenpäin, kun saisit vammasta oikeaa tietoa ja he osaisivat heti ohjata oikeaan suuntaan.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Elo 2010, 01:36

Ja itseasiassa whiplashiä tunteville nuo oireet on todella tutut, ei tosiaan mitenkään oudot, kuten CH sanoi. Samat setit on käyty läpi! Diagnoosina oli sit retkahdusvamma, selkäydin kalvojen venytysvamma ja jonkinmoinen ytimen venähdys.

Tsemppiä! Kuuntelvat itseäasi ja kehoasi. Sillä pääsee pitkälle. :D
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Elo 2010, 01:48

Ja jep, niin asui meitsikin kotona 4 kk:tta, mut ollaan onnellisia, et on koti, johon mennä. Ja se on vaan pakko vähän "nöyrtyä" hetkeks, koska muuten tästä ei pääse ikinä tolpilleen, jos leikkii tervettä. Mä yritin sitä liian kauan ja menin vaan toooosi huonoon kuntoon. :(

Kuulostaa kyllä ihan selkeeltä hermovammalta noi oireet, että Turkka tai Huhmar ois todella hyvä vaihtoehto. Turkan saat puhelimen päähän myös ennen ajanvarausta. Muistaakseni Hesan Mehiläisessä!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Terveydenhuollosta Lahden alueella..

ViestiKirjoittaja Me, Myself & I » 13 Maalis 2012, 17:26

Ensimmäinen kertani kun otan osaa mihinkään keskusteluun, mutta koin aiheen niin tärkeäksi.

Olen itse juossut n.3 vuotta kokoajan pahenevien vaivojeni takia lääkärissä. Kaikki on nähty Lahdessa. Paikkaa jossa en olisi käynyt, ei ole. Yksityiset ja julkiset. Minulla ei ole konkreettista näyttöä vammastani jonka sain kun putosin 13-vuotiaana pää edellä maahan. Tre:n Penttinen kuitenkin sanoi että vamma on olemassa ja ei ole helpointa laatua. Kerron oireistani myöhemmin. Mutta jos joku kohtalotoveri lukee täällä tätä ja on saanut samaa kohtelua kuin olen itse saanut, pyydän, hae apua MISTÄ TAHANSA MUUALTA! Minulle on diagnosoitu: huono kipukynnys, etninen tausta, insestin uhri, tatuoinnin aiheuttama jälkitila, p**ka luonne ja useita persoonallisuushäiriöitä. Kaikki nämä kertovat lääkäriemme pätevyydestä täällä. Myös ikärasismia olen kohdannut, koska olen nuori, en voi tuntea vielä suuria kiputiloja. Olen luonteeltani hyvinkin positiivinen ja sisukas ja ulkoapäin minusta ei tuntematon tuskaa useinkaan näe. Eihän minulta raajoja ole irti, eikä vuoda verta, joten vakavaahan tämä ei siis ole.

On hyvin hiuskarvan varassa että tätä kirjoitan vielä tässä. Halusin vaan sanoa että jos joku on kokenut saman kuin minä: "Eteenpäin sanoi mummo lumessa!"[/b]
Me, Myself & I
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 4
Liittynyt: 13 Maalis 2012, 17:06

ViestiKirjoittaja fedja » 13 Maalis 2012, 20:36

Moikka MMI ja kiitos viestistä. Itse olen tuossa mielessä myös kohtalotoveri, että vamma on retkahdus- ja aivovammakategoriassakin vaikea todentaa, j a vamma on todella invalisoiva. Tosi hyvä, että löysit lekurin, joka osasi vammasi diagnosoida ü! Oletko löytänyt hyvää kuntoutustapaa itsellesi?
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Me, Myself & I » 13 Maalis 2012, 23:59

Kiva että otit minut vastaan noin hyvin, vaikka viestini olikin hiukan angstinen.. :D

Kerron tarinani: Olin siis 13-vuotias kun putosin puusta(kuulostaapa omituiselta) :D Heti sen jälkeen olivat molemmat käteni 6vkoa täysin toimimattomat ja todella kipeät. Lääkärin diagnoosi: jännetuppitulehdus. Siitä lähtien alkoi oireiluni. Hiljalleen. Ongelmia rakon ja suolen kanssa. Käsien voimattomuutta ja särkyä. 20-vuotiaana sain ensimmäisen syvälaskimotromboosini(nyt niitä on jo plakkarissa 3 kpl:tta./HUOM! aina sama kohta). Useat virtsatietulehdukset(rakko vaikea tyhjentää tuntopuutosten takia). Pahin alkoi kun olin metallialalla töissä. Fyysinen työ paljasti painajaiseni pian. Pahoinvointia, huimausta, särkyä alaselässä, voimat katosivat jopa siihen pisteeseen etten saanut kahvikuppia irti pöydästä, unettomuutta, hikoilua, korkea verenpaine, päänsärkyjä jotka pistivät oksentamaan. Toisinaan en sanut hiuksiani pestyä suihkussa kun se vaati käsiltä liikaa. Totaalinen väsymys. KOVA turvotus. Tärinä jota tunsin tuli välillä näkyväksi ja jaloillani piti istua että ne lakkasivat pomppimasta. Maton reunoille astuminen tuotti niiiin kovaa tuskaa että näin tähtiä. Näkökenttään ilmestyi "kuoppia" suoralla tiellä. Hengittämiseen joutui keskittymään, samoin oli nielemisen kanssa. Muisti oli todella huono. Syvässä unessa oleminen oli mahdottomuss kipujen pitäessä hereillä.Masennushan siitä tuli. Työt meni. Parisuhde kariutui. Harrastukset loppuivat. Pärjäsin juuri ja juuri kotona. Tätä oli elämäni 2 vuotta.

Eero Penttinen, Fysiatri oli ainut joka kohteli minua kuin ihmistä. Uskoi että olen kipeä ja kuunteli minua. Hän määräsi fysioterapiaan. Ja sain sitä kautta lopettaa Lyrican jota söin 300mg annoksella aamuin ja illoin. Olin siis koko ajan pöllyssä. Kuin koko aika olisi kadonnut elämästäni. Olin 2 vuotta maailman ihanimpien ja pätevimpien terapeuttejen hoivissa, joissa käyn vieläkin. Itselläni crani terapia on ollut avainasemassa palauttaessa minua elämään. Myös lymfaterapia on ollut tärkeää koska nesteet ja kuonat eivät poistu luonnollisella tavalla vartalostani.

Mutta. Minulla on diagnoosi myös Endometrioosista. Eli kuukautiskipuni ovat vailla vertaansa. Nyt oli 3 leikkaukseni ja se osoittautui kohtalokkaaksi. Vatsani alueella kasvaa myös jotain muita pesäkkeitä kuin Endometrioosia.. Ei ole syöpää. Mutta suolta joutuivat lyhentämään ja iso operaatio se oli. Leikkauksesta on nyt kohta 2kk ja en ole tervehtynyt kunnolla. Oireeni alkoivat alusta.. Kuin koko fysioterapia olisi hävinnyt tuhka tuuleen. Kaikki se työ turhaan. Nyt en tiedä enää mitä tekisin. Kenen puoleen kääntyisin. Tiedän vain sen että psyykkeeni ei kestä enää samaa rallia uudelleen. :shock: :shock:

Uuteen ammattiin olen opiskelemassa ja tässä kunnossa koulu oli pakko laittaa jäihin :( Tämä luopuminen alkaa käydä jo liian raskaaksi. Itsemurha(armomurhana pidän itse) alkaa olla taas vakavasti otettava vaihtoehto.

Kaikki sanovat että lakkaa etsimästä, mutta oma järki sanoo että jatka. Jotain on oltava vieläkin löydettävissä koska ei fysioterapian edut voisi muuten kadota täysin.. Eihän? :cry: :cry:
Me, Myself & I
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 4
Liittynyt: 13 Maalis 2012, 17:06

ViestiKirjoittaja fedja » 14 Maalis 2012, 16:46

Koskettava tarina. Välillä voi olla hyvä luovuttaa, mutta sitten taas jatkaa taistelua. En tiedä huvittaako sinua enää kokemasi jälkeen ottaa rinnalle jotakin henkistä tukea, mutta kuulostaa, että tuollainen takapakki voi ottaa henkisesti tosi koville. Minulla on jaksamista oireiden takia ja löytyi psykiatri, joka tarjosi sellaista, että nähdään kerran kuussa, ja että hän on rinnalla kulkija. Oli nähnyt, että se voi olla tärkeää krooniselle kipupotilaalle.

Sitten noista oireista. Minun arvaus on seuraavanlainen. Kaikki kalvot kehossa ovat yhteydessä toisiinsa. Jos vatsaan on leikkauksien seurauksena tullut kalvoarpia, niin ne saattavat simuloida kaikki ongelmat uudelleen esille. Itse lähtisin miettimään, miten leikkausarpia voisi vähentää ja sitä kautta kuntoutus pitäisi varmaankin aloittaa alusta. Leikkaukset ja muut kompikaatiot ovat voineet hävittää ne kuntoutuksen hyvät vaikutukset saamalla kalvo-ongelmat aktivoitumaan. Olen melko varma, että jostakin voit vielä apua löytää. Samainen cranio voisi auttaa, mutta tuohon voi tarvita muutakin. Oletko käynyt craniossa leikkausoperaatioiden jälkeen?

Minulla kalvoihin, kalvotulehduksiin ja kehon tulehduksiin (liman eritys lisääntyy, flunssainen olo ilman flunssaa, karhea kurkku, iho kosketusarka, autonomisen hermoston oireet) liittyy tosi voimakkaasti suolisto-ongelmat. Ruokavalio pitää tällä hetkellä olla tosi vähähiilihydraattinen, kasvispitoinen. Yksi banaani voi saada aikaan suoliston pillastumisen, sietämättömän kalvokiristyksen ja kehon tulehduksen. Olen käynyt funktionaalisen lääketieteen lääkärillä ja ravintovalmentajalla. Pitkälti noudatan heidän ohjeitaan + sitten, mitä olen itse tietoa vuosien myötä löytänyt. Oletko sinä kokeillut ruokavaliohoitoa? Ruokavalio pitää olla itsellä ainakin tosi monipuolinen, sisältää riittävästi hivenaineita, proteiinia, rasvaa ja hiilareita, että keho pärjää. Pelkkä venytys paksusuolessa ummetuksen ollessa pahana, jos yhden päivän jälkeen, aiheuttaa kalvokiristyksen pahenemisen.

Onko sinulle tehty urodynaaminen mittaus? Minulle tehtiin juuri. Siinä näkyi, että rakko ei juurikaan reagoinut täyttymisen ja en tuntenut pissahätää. Eli tuntohäikkää, laiska rakko. Tuo on minulla melkein ainoita mittareita julkisella puolella, missä jotakin näkyy. Samoin antidiureettinen hormoni oli alhainen, mutta siitä ei toistaiseksi seurannut mitään toimenpiteitä.

Oletko käynyt Penttisellä uudelleen?

Älä luovuta :roll: . Jostakin voi löytyä apua.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Me, Myself & I » 15 Maalis 2012, 11:33

Olet varmasti oikeassa tuossa kalvo asiassa! Ei tullut itselle edes mieleen. Olen käynyt cranissa ja viimeksi se sattui. Yleensä se ei tunnu miltään.

Juuri soitin kriisikeskuksessa työskentelevälle luotto tädille. Hänelle olen purkanut tuntojani vuosia ja häneltä koen saavani myös tukea. Ainut joka on suhtautunut varauksettomasti minuun ja joka sanoo suoraankin joskus. Häneltä saan uusia näkökulmia asioihin ja sitä pidän tärkeänä.

Mittauksissa en ole käynyt. Ainut apu mitä Lahdessa on tarjottu on ollut psykologia ja masennuslääkitystä. Olen kuulema vain huomionkipeä. Aivan varmasti jokainen tervejärkinen haluaisi harrastaa terveyskeskuksessa hengailua ja lopettaa parisuhteet, koulut ja työt. Upeeta elämää.. :lol:

Ruokavalio olisi varmasti minulle järkevä apu. Ongelma onkin se että minulle on kovaa vauhtia kehittymässä jonkin sortin syömishäiriö(varmaan on jo). Kun on koko ajan näin kuvottava olo ei tule mieleen syödä. Sitten vielä kun turpoaa vappupalloksi yhdestäkin suupalasta niin.. :( Tähän asti olen pyrkinyt syömään jotain mistä pidän, väkisin.

Missä vaiheessa kannattaisi käydä neurokirurgilla, kannattaako käydä? Ei haluaisi enää tuhlata aikaa eikä rahaa turhan takia. Mutta kuten sanoitkin niin omia pettymyksiä ja patoutunutta vihaa tarttee alkaa taas käsitellä. Joku kontaktilaji olisi paras apu, mutta kroppa kun ei kestä

:(
Me, Myself & I
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 4
Liittynyt: 13 Maalis 2012, 17:06

ViestiKirjoittaja fedja » 15 Maalis 2012, 14:39

Ruokavalio on kyllä ihan ykkösjuttu, mikä kannattaa laittaa kuntoon. Monella retkahdusvammaisella on ongelmia gluteenipitoisten viljojen kanssa. Kannattaa kokeilla gluteenitonta, maidotonta ja vähähiilihydraattista. Kannattaa kokeilla viljoina käyttää tattaria, hirssiä, amaranttia ja kvinoaa gluteeniviljojen sijaan. Jos on kuvottava olo koko ajan, niin se voi osittain johtua sieltä suolistosta. Jos saat suoliston parempaan kuntoon, niin voi paremmin ruokakin maistua.

Mää olen purkanut vihaa huutamalla tyynyyn jytän soidessa stereoista. Tosin tuokin ottaa niskaan. Ja väliin kirjoittamalla paperit täyteen kirosanoja ja muuta sontaa. Tekee väliin hyvää kuitenkin. Ja kun entisillä menetelmillä ei voi sitä tehdä. Minusta paraneminen on niin kokonaisvaltaista, tai jonkin aseteisen siedettävän olon saavuttaminen, niin mää itse panostan myös paljon oma psyykkeen hoitoon. Ja joo, on tosi turhauttavaa, että koko ajan halutaan vaivojen tunnistamattomuuden takia hoitaa psyykeä. Mutta, jos eivät muuta osaa ja tiedä ja tunnista. Pitää kaiken keskellä kuitenkin itse uskoa itseensä ja tuntemuksiinsa.

En kyllä tiedä, mitä voisit hyötyä neurokirurgista. Itse olen käynyt aikoinaan, ja käynti oli turha. Tietenkin jossakin voi olla ainutlaatuinen neurokirurgi, joka ymmärtää tämän vamman päälle.

http://www.violetlight.fi/Ravinto%20ja% ... erveys.htm
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja torvelo » 15 Maalis 2012, 15:54

Puolestani myös tervetuloa palstalle.
Tai ehkä osanotto kun on näitä hulluuden partaalle ajavia vaivoja.
Mutta asiaan, komppaan Fedjaa tuosta ruokavaliosta, olin itse aiemmin teräsvatsa, söin mitä halusin. Nyt pitkästi kasvisvoittonen ruokavalio, ja jonkin sortin keliakin. "Fyysinen" kuormitus ja stressi häiritsevät vatsan toimintaa -> ei kestä juuri mitään, ja kun on ruokavaliola rauhoitetu, niin uskaltaa joskus syödä myös viljaa, mutta oikeastaan vain luomuna. Mutta kaikki pitää testata itse. Itselläni on ollut myös niskaperäinen syvälaskimontrombi, eli veritulppa. Enään puoleen vuoteen en ole ollut se takia lääkityksen piirissä. Mutta mutu on se, että ajoittain veri menee niin paksuksi että alkaa samanlainen särky samassa kohdassa, kuin silloin aiemmin. Nykyiseen oma ehtoiseen lääkitykseen kuluu osaltaan sen tähden punaviini. No nää on nyt tämmösiä juopohullun sepustuksia.
Kokeilemalla oppii.

-torvelo-
torvelo
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 522
Liittynyt: 23 Loka 2010, 17:49
Paikkakunta: keskinen Suomi

ViestiKirjoittaja Me, Myself & I » 15 Maalis 2012, 19:23

Niinhän se on, että jos olo olisi edes siedettävä ja pysyisi sellaisena niin olisin valmis tilanteeni hyväksymäänkin mutta tällästä vuoristorataa ja jäätäviä romahduskausia en pysty nielemään.. Jos meinaan tehdä unelmieni työtä ja olla siinä hyvä, niin tämmönen peli ei vetele! Hommat ei odottele mun sairasteluja. Ja jos multa kysytään niin mun elämä ei ole vielä "alkanutkaan" kunnolla ;) Tuntuu kuin olisi turistina omassa kropassa...

Ruokavalio siis.. Kaikkea olen valmis kokeilemaan. Mutta voi pojat, vaikeeta toi tulee olemaan. No, sisulla sitten ;)

Hassua että Torvelo otti alkoholin aiheeksi.. Se onkin ainut tila missä on hyvä olla! Ja krapulaisena mä säteilen(alkoholi kun kuivattaa kehoa). Ja loppuillasta tulee syötyäkkin ;D Tosin viihteellä käyminen on itselleni nykyisin harvinaista herkkua. Mitä niitä nyt oli, Juhannus ja joulu.. Mutta silloin kyllä kuulukin missä menen ja kuka on viihteellä.
:lol:
Me, Myself & I
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 4
Liittynyt: 13 Maalis 2012, 17:06

ViestiKirjoittaja torvelo » 16 Maalis 2012, 18:34

Moi MMI.

Alkoholista, toimii mulla lisävirtana, kun nappasee pikkuannoksen niin jaksaa. On kuin olisi taas ladatut paristot käytössä.
Fysiatri sanoi, että on aivan sama mitä keskushermostoa puuduttavaa ainetta käyttää, mutta ei suositellut asiaa pitkäkestoiseen käyttöön.
Neurologit taasen olivat kauhistuneita, av potilaan ei pitäisi missään tapauksessa käyttää ko. tuotetta. Ennemmin synteettisiä lääkkeitä.
Yleislääkäri, aiheuttaa voimakkaan serotonnini myrskyn joka korjaa oloa. Ei kuulemma haittaa edes päivittäinen käyttö, jos homma ei lähde "lapasesta".
Nepsu, pari lasia viiniä päivässä ei haittaa.

Nämä ammatilaisten neuvoina.
Pieni määrä itselläni helpottaa suoliston toimivuutta.
Mutta sama kuin muissakin lääkkeissä, resistenssi syntyy. Niin kuin muutkin huumeet, annosmäärät saattavat kasvaa.

-torvelo-
torvelo
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 522
Liittynyt: 23 Loka 2010, 17:49
Paikkakunta: keskinen Suomi

ViestiKirjoittaja fedja » 18 Maalis 2012, 00:09

Torvelo, kokeilisin tuota puudutetta, jos vaan ei olisi tuota hiilarin sietämättömyyttä. Olis mukava jotakin puudutusta tai arjen yläpuolelle nousua joskus kokea.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

EdellinenSeuraava

Paluu Vamman tunnistus, diagnosointi, hoitoon pääsy - (Whiplash)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa