Lääkärien lojaaliteetti

Niskan retkahdusvamman voi saada paitsi peräänajokolarista, myös kaatumisesta ja putoamisesta, esim. polkupyörällä tai ratsailta pudotessa

ViestiKirjoittaja pilkki » 29 Touko 2009, 12:00

Noista vapaamuurariteorioista en oikeen tiedä. Ainakaan Suomen tapauksessa. Kuulemma noiden meininki täällä on vähän sellaista että ne käy piknikillä yhdessä ja kerää kukkia. Muutenkin on ehkä turhaa syyttää jotain yksittäistä ryhmää teoista, jotka selittyvät ihan ihmisten inhimillisyydelläkin. Kutkuttaisi kyllä ehkä tietää lisää, jos tästä aiheesta on enemmän kerrottavaa.

Sairaalat on kuitenkin aika tiiviitä yhteisöjä, missä ihmisillä on koulutuksen tasosta riippuva selkeä muodollinen nokkimisjärjestys. Kuulemma sairaaloissa esiintyy myös henkilökunnan sisällä ikävän paljon työpaikkakiusausta. Esimerkiksi tällaisesta olen kuullut, että tietty porukka päättää olla puhumatta jollekin aivan satunnaiselle ihmiselle, tönii tätä käytävillä ja niin edelleen. Kaikkea täysin turhaa. Varmasti tapahtuu myös muilla samantyyppisillä työpaikoilla.

Mulla ainut omakohtainen kokemus aiheesta on se, kun menin päälle vuosi sitten päivystykseen kun epäilin jonkinlaista aivoverenkierron häiriötä. Olin tuolloin e-pillereillä ja tupakoin sun muuta typerää, ja kyseisten oireiden ilmetessä oli käsketty menemään heti lääkäriin. Minulla meni vasen puoli ylävartalosta tunnottomaksi ja tuli näköhäiriöitä, lähinnä sellaista staattista säkenöintiä. Ensimmäisellä kerralla käskettiin kotiin, eikä edes päästetty lääkäriä katsomaan, toisella kerralla eli kai seuraavana yönä, eri tyyppi vetosi siihen, että minua ei otettu viimekerrallakaan sisään, niin ei hän nytkään voi päästää. Kuulemma aivoverenkierron häiriöistä kärsivä henkilö ei voi kävellä. Ei myöskään muuten sellainen, jolla on aivokalvontulehdus!
pilkki
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 7
Liittynyt: 03 Maalis 2009, 00:16

Eräs kertomus lähipiiristä

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 07 Kesä 2009, 16:33

Juu, noista moni asia selittynee ihan vain yksittäisen lääkärin (tai koulukunnan/sairaalan yms.) suhtautumis- ja asenneasioilla, liian niukoilla resursseilla, ihmiset "tapauksiksi" tai/ja valittajiksi määrittelevällä koulutus/työtradiotiolla yms. Ja kuten Fedja sanoi, virheen myöntäminen on haaste monelle. Etenkin jo virhe maksaa monia euroja tai ihmishenkiä.

Mun tädille kävi kanssa hieman heikosti. Kärsi kuukausia päänsäryistä, näköhäiriöistä, huimauksesta jne. Eka neurologi tutki ja lähetti kotiin diagnoosilla "migreeni tai muu selvittämätön päänsärky". Ei toimenpiteitä, vaikka oireita oli ollut kuukausia. Sitten täti kaatui myöhemmin hiihtoretkellä ja löi päänsä, taju läks. Toinen neuro tietty tutki, ja pää kuvattiin. Ja kas, kas, siellähän oli isokokoinen, kauan muhinut kasvain, totes lekuri.

No, täti kertoi käyneensä noin vuosi sitten neurolla valittaen pääoireistaan. Uusi neuro ehdotti, että sit etsitään vanhat paperit käsiin ja täti tekisi valituksen edellisestä lekurista. Kas kummaa, mitään dokumenttia ei löytynyt mistään. Sairaalan mukaan täti ei ollut käynyt neurolla päinkään. Ikinä. Potilasrekkari tyhjä, epikriisit kadonnut, lääkäri kielsi edes tavanneena potilasta ja that's it.

Täti oli ollut yksin liikkeellä silloin aiemmin ja mennyt ensiavun kautta neurolle, niin eipä ollut todistajaakaan mukana. Vuorossa olleet sairaanhoitajat ja vastaanottotäti "ei muistanut" nähneensä tätiä. Se siitä. Ei ollut todellakaan jälkeäkään sairaalakäynnistä ja koko valitus vesittyi. Täti sai hullun leiman otsaansa/papereihinsa, ainoastaan uusi neuro uskoi hänen kertomuksensa polikäynnistä mutta hän ei "voinut" asettua yksin tädin puolelle asiassa ja kyseenlaistaa vanhemman kolleegan kertomuksia.

Kerrottakoon, että kasvain leikattiin ja se uusi myöhemmin. On uusinut nyt neljästi ja leikattu neljästi. Noh, toisella kerralla sama vanha neuro tulkitsi tädin CT-kuvat --> väärin meni, koska niissä ei ollut löydöksiä. Kun oireet taas vaan jatkui, toinen lekuri otatti uudet MRI-kuvat kuukauden päästä CT-kuvista. Ja kas, siellähän möllötti ISO kasvain, joka olisi pitänyt näkyä CT:ssä.

Ei muuta kuin taas hoitovirhesyytettä kehiin. Ja arvatkaas mitä? CT-kuvat oli kadonnut tällä kertaa! Hukkuivat kuin pieru Saharaan. Sen pituinen se. Tämän jälkeen tätiä on hoidettu muualla kuin PHKS:ssä.

Mutta tarinan opetus: julmaa leikkiä ihmisen elämällä.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Temssi » 07 Kesä 2009, 18:24

Jos on tapahtunut potilasvahinko/hoitovirhe, niin sitä on täysin turha lähteä hoitaamaan sairaalan kanssa. Niitä varten on Potilasvakuutuskeskus, jossa on jäävätyt asiantuntijalääkärit tutkimassa tapauksia, eli millonkaan ei tule tilannetta, että samat lääkärit käsittelisivät juttuasi muiden instanssien kanssa.
Oman tapaturmani kohdalla sattui hoitovirhe (= tutkimuksien ja hoidon viivästyminen) ja tein siitä valituksen suoraan Potilasvakuutuskeskukselle. He hoitivat kaikki epiriisien tilaamiset jne, minun ei tarvinnut tehdä mitään---ainoastaan ilmoittaa hoitopaikat ja ajat.

Asian käsittelyyn meni 5 kk ja päätös tuli myönteisenä, korvattavana vahinkona. Itse olen saanut rahakorvaukset----kertakorvauksena + kuukausittain apuvälineiden käytöstä--- ja sairaala huomautuksen ylilääkärille ja tietenkin hoitooni osallistuneet lääkärit erikseen.

Kannattaa aina pyytää kaikista papereista ja lausunnoista kopiot itselle, myös kuvat CD:lle. Itse olen pyytänyt myös hoitajien päivittäiset raportit.

Minulle on jotenkin tullut sellainen olo, että jos valittaa sairaalaan/lääkärille ja sen jälkeen Potilasvakuutuskeskukseen, niin jotain papereitahan siinä välillä ehtii "hävitä", mutta jos ei kysele mitään vaan antaa PVK:n ottaa yhteyttä, niin se tulee enemmän yllätyksenä...he nimittäin antavat määräajan, mihin mennessä paperit on sinne toimitettava.
Jotkut asioivat sairaalan Potilasasiamiehen kanssa, mutta itse en niin tekisi, koska he ovat saman sairaalan leivissä...

Olenkohan vainoharhainen... :shock: , mutta luottamus on niin totaalisesti mennyt perusterveydenhuoltoon. Helsingissä Marian sairaalan päivystys ja osastot niittävät edelleen kyseenalaista mainetta.
Avatar
Temssi
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 97
Liittynyt: 31 Tammi 2009, 22:39

ViestiKirjoittaja japexs » 10 Kesä 2009, 19:03

Jos menee erikoisalanlääkärille, kannattaa ottaa kaveri mukaan kuuntelemaan ja on todistajana, samoin toinen voi älytä kysyä tärkeitä juttuja, jota itse ei älyä kysyä. Monesti itse jännittää käyntiä ja jää joku tärkeä juttu sanomata tai kysymätä. Kannattaa kaverin kanssa ennen käyntiä pohtia mitä haluaa käyniltä, mitkä asiat olisi lääkärin tiedettävä. Itsellekin tullut äkki tementtia lääkärin luona, mutta kaveri muistuttana minua ja siten tulee onnistunut käynti. Jos sattuu epäselvyyksiä on sitten todistaja itsellä ja eikä voi vedota, että paperit hävisi.
Lääkäri käynti lyhyt aika ja sekin aika otettava tehokkaasti hyväksi!
japexs
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 59
Liittynyt: 08 Huhti 2009, 19:50

Pisteet Mikko Voutilaiselle

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 15 Kesä 2009, 20:48

Siskoni, jolla on myös retkuvamma, joutui hakemaan saikkua yllättäen oireiden pahentuessa. Koska hän ei pystynyt matkustamaan Tampereelle Gurua tapaamaan, hän varasi ajan Mehiläisestä Mikko Voutilaiselta.

Sisko oli aamusta asti jännittänyt, miten selittäisi herkän hermoston aiheuttamat oudot oireet sekä kertonut retkahdusvammasta jotenkin lyhyen kattavasti. Hän oli lähes varma, ettei saa sairaslomaa yleislekurilta, joka tyypillisesti ei tunne vakavamman retkahdusvamman oireistoa. Toisin kävi!

Vastassa oli nuori, fiksu yleislääkäri. Sisko aloitti pelin:
'Mulla on retkahdusvamma ja superherkkä hermosto. Tiedän, ettet varmaan pidä tätä sairautta minään, mutta kerron sulle nyt kuitenkin, että tartten sairaslomaa oireiden pahennuttua ylirasituksen takia. Olen hoidossa fysiatri X.X:LLÄ Tampereella, mutten pysty matkustamaan Hesasta sinne vain saikkua hakeakseni'.

Nuori lekuri otti kuuntelevan ja keskittyneen asennon ja totesi:
Minä tunnen X.X.:n. Hän on luennoinut meillä niskavammoista. Alansa parhaimmistoa!'.

Siskolta meinas tippua leuka maahan, koska yllätys oli todella suuri. Lekuri jatkoi:
'Toki kirjoitan sairaslomaa, mutta kerrohan nyt ensin tarkemmin vammasta, niin osaan sitten suhtautua jatkossa vieläkin paremmin'.

Lekuri kyseli ja sisko luennoi retkusta puolisen tuntia. Lääkäri innostui aiheesta ja sisko oli otettu lääkärin asenteesta ja ammattitaidosta. Propsit Voutilaiselle Mehiläiseen! Erikoistu ihmeessä fysiatriaan ja niskan retkahdusvammaan. Hommia olisi! ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Re: Pisteet Mikko Voutilaiselle

ViestiKirjoittaja fedja » 15 Kesä 2009, 22:33

tahdonvoimaa kirjoitti:Sisko oli aamusta asti jännittänyt, miten selittäisi herkän hermoston aiheuttamat oudot oireet sekä kertonut retkahdusvammasta jotenkin lyhyen kattavasti. Hän oli lähes varma, ettei saa sairaslomaa yleislekurilta, joka tyypillisesti ei tunne vakavamman retkahdusvamman oireistoa. Toisin kävi!

Vastassa oli nuori, fiksu yleislääkäri. Sisko aloitti pelin:
'Mulla on retkahdusvamma ja superherkkä hermosto. Tiedän, ettet varmaan pidä tätä sairautta minään, mutta kerron sulle nyt kuitenkin, että tartten sairaslomaa oireiden pahennuttua ylirasituksen takia. Olen hoidossa fysiatri X.X:LLÄ Tampereella, mutten pysty matkustamaan Hesasta sinne vain saikkua hakeakseni'.

Nuori lekuri otti kuuntelevan ja keskittyneen asennon ja totesi:
Minä tunnen X.X.:n. Hän on luennoinut meillä niskavammoista. Alansa parhaimmistoa!'.

Hienoa kuulla ü.

Kävin täällä yliopistollisessa perjantaina ja taas vastakkaista kantaa. Kuntoutustutkimusyksikön ortopedi halusi laittaa neurologille vielä arvioon, kun itse ei tajua mitään asiasta.

Neurologi kyllä perehtyi asiaan = luki vanhoja SAMAN SAIRAALAAN LEKURIEN kirjoittamia potilaskertomuksia varmaan tunnin. Minä makoilin siinä sängyllä. Oli hermoston ärtsytila päällä.

Melko alussa hän sanoi, että voitais kokeilla botuliinipistoksia lihaksiin (Trapezius, pään alueen), kun mikään muu ei ole näytänyt auttavan :shock: :shock: :shock: . Määhän melkein sain shokin. Tuntui, että missä mää oikein olen, kun tuollaista myrkkyä tarjotaan näin vastaanoton alkajaisiksi. Olenko tosiaan paikassa, jossa ihmisiä on oikeasti tarkoitus hoitaa ihmisen kehoa kunnioittaen kokonaisvaltaisesti. Tuli vahvasti sellainen olo, että lääketiede kyllä ei tosiaankaan ota ihmistä huomioon holisitisesti, vaan etsitään helpottava keino, viis häiriöistä, mitä se voi kehoon aiheuttaa. Neurologi oli erikoistunut kivun hoidossa botuliini-pistoksiin, joten ymmärrettävää siltä kantilta oli asia. Ja pistoksia tarjottiin, ennenkuin lekuri kunnolla tiesi mihin niitä pitäisi laittaa. Kyselin kyllä, että mihin niitä laitettais ja miksi. Dystonian hoitoon niitä kyllä käytetään. No. Joka tapauksessa aion kieltäytyä ja jyrkästi mikäli vielä tarjoavat, vaikka se kuinka heidän mielestään olisi ainoa oljen korsi. Minulle se on viimeinen korsi kohti totaalihelvettiä. Tuollaista myrkkyä en suostu kehooni ottamaan, vaikka kuinka sitä käytettäisiin kivun hoidossa ja ihmiset käyttävät sitä kaunistamaan ryppyjään.

Tuo japexs:in neuvo on kyllä hyvä, että ottaa joku tuttu mukaan. En vaan keksi, että kuka olisi sen verran teräväpäinen, että hänet voisi ottaa mukaan.

Nytkin vastaanotolla tuli älyttömiä kämmejä. Ei siis tajunnu mistä lääkäri puhuu tai että mitä lääkäri sanoo, ei ole totta ja olisi pitänyt korjailla. Sanoi esim. että sinun kohdallahan kaikki on jo kokeiltu. Jälkeenpäin yöllä vasta tajusin, että eihän tuo ole totta. Nyt parin vuoden sisällähän on tilanne vasta alkanut selviämään ja fysiatrinen kuntoutus on kohdillaan vasta nyt.

Käpylään en pääse sairaalan kautta. Haluavat hoitaa homman itse. Ehdotti sairaalan kuntoutuspkl:n osastoa. Kiinnostaa satasella, arvaatte varmaan. Siihenkään en kunnolla osannut sanoa, että minun kuntoutusta ei kukaan tässä sairaalassa ole osannut ohjata milloinkaan, niin ei kiinnosta. Osasin onneksi sanoa, että tällä hetkellä minun fysiatrinen kuntoutus on niin hyvällä tolalla kuin mahdollista, joten en ymmärrä mitä hyötyisin kuntoutusjaksosta.

No, neurologi halusi tilata paperit vanhasta käsivammasta (alle kouluikäisenä). Ja toisen kolarin paperit. Ei riitä se, että epikriiseissä lukee miten kolari on tapahtunut.

Asenne jälleen : " Sulla ei ole aivovammaa.". Sekä: hartioista ylöspäin olevat oireet johtuvat niskasta, mutta alempamana selässä johtuvat jostakin muusta. Ja kuinka reumasilla nämä vammat on hankalia. Kertoo neurologin ymmärryksen vammasta nuo lauseet. Tohonkaan en tajunnut sanoa, että oireet on ollut jalkoja myöten alusta asti.

Mulla on viime aikoina nykinyt tuo vasen suupieli. Vasta huomasin sen peilistä itse. Neurologi sattui sen huomaamaan. Ihmetteli myös mun suun jatkuvaa liikettä. Mulla välillä kiristää niin kovasti tuonne päähän, joka tuntuu leukaa liikuttaessa koko ajan. Leukaa liikuttamalla saan aikaan vastapaineen kalvostoon ja sitä kautta kiristystä hieman helpotettua, niin saatan jatkuvasti huomaamatta "jauhaa" leukoja. Ja sitten nyt toiselle neurologille, joka ymmärtää fascia-hermon ärsytyksestä jatkotutkimuksiin.

Neurologin mielestä aivojen MRI on minimitutkimus, jos aivovamma epäillään ja sitä ei ole tehty. Ilmeisesti lähetti Aivojen MRI kuvaukseen ja angiografiaan myös. Tuohon angiografiaan kyllä olen suostuvainen ja tää oli ihan hyvä juttu. Toivottavasti se tulee. Otti eka kertaa tosissaan sen, kun tuossa vasemmassa silmässä sellainen musta alue sykkii sydämen tahdissa aina välillä. Aikaisemmin jatkuvammin sykki.

Joo. Kuoppaan menin taas käynnin jälkeen. Ajattelin, että mitäkähän järkeä mun on käydä masentumassa tuolla sairaalassa. Yritän myös miettiä, että miten hoidan kuntoutustukilausunnot eläkelaitokselle jotakin toista kautta. Jotenkin hirvittää, että minun hoitovastuu on tuollaisessa puljussa nyt. Ja he haluavat niin hirveästi päteä ja olla osaavia. Ja peruskysymystä ja -oireilua eivät ymmärrä ollenkaan.

Olin ennen käyntiä just saanut Tampereen kuntoutusreissusta mielettömästi tsemppiä ja positiivista energiaa ja se valui hetkeksi tiehensä. Onneksi sain tsempin päälle uudestaan. Siitä keikasta selostusta tuonnenpana.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja japexs » 16 Kesä 2009, 18:21

fedjalta

Mulla on viime aikoina nykinyt tuo vasen suupieli. Vasta huomasin sen peilistä itse. Neurologi sattui sen huomaamaan. Ihmetteli myös mun suun jatkuvaa liikettä. Mulla välillä kiristää niin kovasti tuonne päähän, joka tuntuu leukaa liikuttaessa koko ajan. Leukaa liikuttamalla saan aikaan vastapaineen kalvostoon ja sitä kautta kiristystä hieman helpotettua, niin saatan jatkuvasti huomaamatta "jauhaa" leukoja. Ja sitten nyt toiselle neurologille, joka ymmärtää fascia-hermon ärsytyksestä jatkotutkimuksiin.


Tuo oire on hermohalvauksen oireita. Sinulla hermotulehdus ja yrittää kolmoshermoa halvata, jos kokeilet kielellä suusta vaseman posken kohdalta, tuntuu poskensisäpinnassa punos tai jotain pattiaa ja monesti kipeitä patteja posken sisäpuolella,limakalvot kipeitä suussa,vaikea selittää sitä. Pitäisi saada kakkosen ja kolmosen niskanikamat rauhottumaan ja tulehdus hoidettua pois, muuten on kohta leuka vinossa ja vasen puoli kasvoista halvaantunut.
japexs
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 59
Liittynyt: 08 Huhti 2009, 19:50

ViestiKirjoittaja fedja » 16 Kesä 2009, 20:13

japexs kirjoitti:
Mulla on viime aikoina nykinyt tuo vasen suupieli....


Tuo oire on hermohalvauksen oireita. Sinulla hermotulehdus ja yrittää kolmoshermoa halvata, jos kokeilet kielellä suusta vaseman posken kohdalta, tuntuu poskensisäpinnassa punos tai jotain pattiaa ja monesti kipeitä patteja posken sisäpuolella,limakalvot kipeitä suussa,vaikea selittää sitä. Pitäisi saada kakkosen ja kolmosen niskanikamat rauhottumaan ja tulehdus hoidettua pois, muuten on kohta leuka vinossa ja vasen puoli kasvoista halvaantunut.

Missä kohti poskea? Nyt ei ainakaan sen suurempia punoksia tunnu. Limakalvot ovat välillä kipeitä, muttei nyt. Tuo nykinä tapahtuu aina yhtäaikaa sen kanssa, kun mulla nuo kalvot raksuu päässä. Tuota kalvojen raksuntaa on vaikea selittää. Näitä mielettömiä jatkuvia vetoja päässä ilmeisesti ei ole kaikilla retkahdusvammaisilla. Tuo nykinä ei ole jatkuvaa. Silloin pahempi, kun tuo kalvokiristys on pahempi.

Noita nykinöitä harvemmin on sitten kyllä ympäri kehoa. Kivan tuntoista joskus, kun kahden nikaman väliset pikkulihakset suipistelee. Kyljessä, käsissä ja jaloissa nykii jaksoissa sellaiset isommat lihakset, muttei häiritsevän usein. Kohtuu harvakseltaan, niin että siihen ei kiinnitä huomiota.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja japexs » 03 Loka 2009, 10:44

kerron vähän miten törkeetä rahastusta ja miten hyvävelijärjestelmä jyllää suomen terveystalolla. Itse tilasin ajan 20minutiin ajan fysiatrille, kävin ja anto lähetteen tutkimuksiin ja eikä kuluna 20minnuuttiakaan ja löi käteen lapun 30minnuutista ja maksa siitä. Sitten muutaman kerran fysiatri löi akuneulat selkään ja rupesi soittelemaan omia asijoita puhelimella ja minä makasin neulat selässä. En minä voi omalla työpaikalla tehdä omia töitä työaikana, aika törkeetä lääkäriltä, maksa kallis käynti ja lääkäri vain omia asijoita toimittaa. Olisi siinä voina keskustella ja miettiä potilaan asijoita.

Samoin fysiatrit pantu hyvävelijärjestelmällä ruotuun, eivät halua niska ongelmiin puuttua, kiertävät, kuin kuumaa kiveä. Röntken lääkäreitten lausunnot kuvista naurettavia, 5-vuotias lapsikin paremin osaa kertoa kuvat. Kuvien tulkinta nykyjään aikamoista asijakkaan kusetusta. Minkäs sille mahtaa kun röntkenlääkärit kuuluu tähän hyväveli järjestelmän ruotuun ja vakuutus yhtiöt sanelevat mitä saa ihmisille kertoa. Suurin osa lääkäreistä ei osaa tulkita kuvia ja haluvat vain röntkenlääkärien lausunot lukea ja sitten menee kaikki päin helvettiä :evil:
japexs
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 59
Liittynyt: 08 Huhti 2009, 19:50

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 03 Loka 2009, 14:02

japexs kirjoitti:kerron vähän miten törkeetä rahastusta ja miten hyvävelijärjestelmä jyllää suomen terveystalolla. Itse tilasin ajan 20minutiin ajan fysiatrille, kävin ja anto lähetteen tutkimuksiin ja eikä kuluna 20minnuuttiakaan ja löi käteen lapun 30minnuutista ja maksa siitä. Sitten muutaman kerran fysiatri löi akuneulat selkään ja rupesi soittelemaan omia asijoita puhelimella ja minä makasin neulat selässä. En minä voi omalla työpaikalla tehdä omia töitä työaikana, aika törkeetä lääkäriltä, maksa kallis käynti ja lääkäri vain omia asijoita toimittaa. Olisi siinä voina keskustella ja miettiä potilaan asijoita.


Toi menettely kuulostaa tutulta... Mulle on muutama fysioterapeutti tehnyt tuon. Ei onneksi suurin osa missään nimessä. Laittoi neulat selkään ja jopa häippäs huoneesta. Kysyi kyllä, että sopiiko tässä välissä käydä puheloimassa. Jos oisin sanonut ei, mitenköhän tilanne ois muuttunut? Maalaisjärjellä kuulostaisi loogiselta, että tuon ajan voisi nimenomaan käyttää potilaan papereihin yms. tutustumiseen.

Ihan eri asia, ku kampaajalla vaikka värin aikaan. Kampaaja ei yksinkertaisesti voi tehdä mitään, niin usein kampaaja hoitaa silloin muita juttuja ja valmistelee jo värin poistoa. Akutapauksessakin voisi olla ihan hyvä seurata, miten potilas reagoi hoitoon, mutta jossei vaikka osaa sitä, niin kiusaus tehdä päivän muita hommia lienee suuri. Minusta tuo huoneesta poistuminen tuntui pahalta siksi, että pelkäsin jäädä ne hiton piikit selässä yksin sinne outoihin tiloihin. Mitä sit, jos jotain ongelmia ois ilmennyt? Ois pitänyt huutaa apua seinien läpi > sairasta!

japexs kirjoitti:Samoin fysiatrit pantu hyvävelijärjestelmällä ruotuun, eivät halua niska ongelmiin puuttua, kiertävät, kuin kuumaa kiveä. Röntken lääkäreitten lausunnot kuvista naurettavia, 5-vuotias lapsikin paremin osaa kertoa kuvat. Kuvien tulkinta nykyjään aikamoista asijakkaan kusetusta. Minkäs sille mahtaa kun röntkenlääkärit kuuluu tähän hyväveli järjestelmän ruotuun ja vakuutus yhtiöt sanelevat mitä saa ihmisille kertoa. Suurin osa lääkäreistä ei osaa tulkita kuvia ja haluvat vain röntkenlääkärien lausunot lukea ja sitten menee kaikki päin helvettiä :evil:


Onneksi tuosta porukastakin löytyy poikkeuksia! Tiedän monta lääkäriä, jotka ei suostu lukemaan muiden lausuntoja, vaan haluavta ehdottomasti tulkita kuvat itse. :) Ja ne, jotka ei ole katsonut kuvia, on vaikuttanut lähinnä pirun kiireisiltä ja halunnut vaan potilaan ulos mahd. pian, ettei jono kasva.. :(

Mä oon itte sitä mieltä, että suurin suu suhtautumisongelmiin on moninainen, ei pelkästään lääkärilähtöinen. Osittain varmasti kyse on tietotaidon puute ja ulkoa annetut ohjeet/hoitokäytännöt, jotka ei aina palvele potilasta, mutta muitakin syitä varmasti löytyy. Niskavammat, ja etenkin retkahdusvamma, on sellainen suo, ettei sinne moni uskalla lähteä tallustamaan. Ei tiedä, mihin tietoon, näkemykseen ja tahoon voisi/pitäisi luottaa. Lisäksi Kelan ja vakuutusyhtiöiden normit sanelee omat ehtonsa. Lisäksi se, että liian usein potilaiden vaivoja, tuskaa ja hätää vähätellään eikä sairaskertomuksiin uskota, lisää tunnetta siitä, että lääkärikunta ei toimi potilaan edun mukaisesti.

Mä oon eri mieltä siitä, että lääkärit tai röntgenlääkärit vois niputtaa hyvä veli -järjestelmään, vaikka potilaan mielestä se saattaa joskus näyttää siltä kärjistyessään. Ei Suomen kokoisessa valtiossa olisi yhtään yksityistä lääkäritaloa enää pystyssä, jos markkinoita pyörittäisi joukko korruptoituneita toimijoita. Toki omat mustat aukkonsa löytyy jokaiselta alalta.

Leppoisaa lauantaita itse kullekin!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja japexs » 03 Loka 2009, 19:36

Juu... on muutama lääkäri, jotka hoitaa homman, niin kuin pitää, mutta niitä on tosi vähän :cry:

Sain tässä kokea tosi ammatti osaajan, kävin kuntayhtymän keskussairaalassa fysiatrin luona, tai kutsuivat sinne, oli kyse maksusitoutumis juttu. Fysiatri oli nuori ihminen, ei ymmärtänä ultrakuvista, eikä mangneettikuvista, vähän testaili rajoja ja luki entisiä lausuntoja ja röntkenlääkärien lausuntoja. Olin yli puolitoistatuntia vastaanotolla ja siitä ainakin tunnin lausu nauhalle sanelua, mietti ja räpläsi nauhuria....he...he.. ja tömppeli määräsi lisätutkimuksia, selvään asiaan...voi..perk... :evil: Ei ihme jos pikku kunnissa terveyskulut kasvavat..turhia tutkimuksia ja rahastetaan köyhiä kuntia. Mulla yksityislääkärin lähete suoraan neurokirurkian puolelle, nyt tätä soppaa hämmenetään ja tästä tulee minulle paljon lisä kuluja... voi...perk.. :evil:


Yksi tuttu kävi suomen terveystalolla kyssärin luona, tällä niska, selkä paskana. Lääkäri oli vain kuvia vilkasut 5sekuttia ja kysynä vaivoja... kun oli sanona, että kylmät jalat, huimausta.. heti kokeillut ja tuumana ompas kylmät jalat, heti määränä verenkiertoon lääkitystä ja asijakas ei saana puheen vuoroa, kertoa muista ongelmista. Se lääkitys tutkittiin lääkärin käynin jälkeen, todettiin täysin epä sopimaton lääkitys, se olisi vain pahentana tilanetta entisestään.. Kerta kaikkiaan ei haluta syventyä ongelmiin ja tehdään hätäsiä johto päätöksiä ja etekin kun puhutaan niska ongelmista.
japexs
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 59
Liittynyt: 08 Huhti 2009, 19:50

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 03 Loka 2009, 21:20

Joo, kiire paistaa läpi tosi pahasti! Siks nostan hattua tällaisille fysiatreille, ku Penttinen. Hänel on oma praktiikka ja uuden potilaan aika 1,5 tuntia. Hän on ni tarkka, et on muuten myöhässä, ni on sit ottanut nykyään ton pitkän ajan. Ja muutenkin ihailen, kuin hän on pystynyt pitään oman linjansa näis niskavammoissa, ja kuntouttaa/ohjaa kuntouttamaan ihmisiä, joita moni muu ei ole osannut auttaa. Ja ennen kaikkea mageinta on, että hän uskoo itseään ja luottaa pääsääntöisesti omaan monikymmenvuotiseen kokemukseensa näissä asioissa, eikä tukeudu liikaa muiden sanomisiin. Hänen fyssarille ei edes pääse, jossei Penttinen ole ensin diagnosoinut ja suunnitellut kuntoutusta. Ihailtavaa potilaan etua kunnioittavaa toimintaa. Eikä tod. ota potilaita liukuhihnalta tai rahastaakseen. Mut näitä lääkäreitä on aivan liian harvassa! :(
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 05 Loka 2009, 20:26

Ei tähän muu auta kuin julkisesti alkaa jossakin välissä tietoa levittämään. Tämä foorumi on vielä aika pahasti esim. googlen ulkopuolella, joten ei löydy ihan helposti. Pitää laittaa sivustot pystyyn. Ei tähän mikään muu auta kuin rummutus.

On tuo niin nöyryyttävää, kun on niiden huonojen lausuntojen armoilla vakuutusyhtiöiden kanssa, kun se muutenkin on jo todella haasteellista heidän kanssa toimia.

Täällä oli tänään positiivinen kokemus samasta neurologista kuin viimeksi. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan. Hän kuunteli. Ei pystynyt juurikaan auttamaan, mutta aikoi lausuntoon suositella jatkoja Käpylässä ja kävi minun puolesta juttelemassa Kuntoutustutkimusosastolla entisen vastaavaan lääkärin kanssa. Hän sanoi, että Käpylässä on paras tieto aivovamma-asioista, koska ei yliopistosairaalatasolla asiaan pysty keskittymään ja perehtymään samalla tavalla kuin aivovammaan keskittyvässä kuntoutuslaitoksessa ja luottaa heidän tekemiin lausuntoihin. Hän ei ollut hoidostani vastaava neurologi eikä maksusitoumusasioista päättävä, mutta nyt on hyvä tietää, että OYS:ssä on kaksi pätevää lääkäriä kuitenkin tukemassa minun puolta ja sitä, että minun hoitopaikka on jokin muu kuin yliopistosairaala. Ei tarvi olla koko järjestelmää vastaan yksin.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 05 Loka 2009, 21:10

Hienoa Fedja! =) Oikeasti toi on paljon. Toisin kuin tuo Pandoran juttu. Ihan kauheaa. Täytyy todella aktivoitua tämän asian suhteen, vaikka ois kuinka kipeä itse.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Re: Eräs kertomus lähipiiristä

ViestiKirjoittaja posi+iivinen » 23 Touko 2011, 15:24

tahdonvoimaa kirjoitti:No, täti kertoi käyneensä noin vuosi sitten neurolla valittaen pääoireistaan. Uusi neuro ehdotti, että sit etsitään vanhat paperit käsiin ja täti tekisi valituksen edellisestä lekurista. Kas kummaa, mitään dokumenttia ei löytynyt mistään. Sairaalan mukaan täti ei ollut käynyt neurolla päinkään. Ikinä. Potilasrekkari tyhjä, epikriisit kadonnut, lääkäri kielsi edes tavanneena potilasta ja that's it.


Anteeksi vaan näiden salaliittoteorioiden keskellä. Sairaaloiden potilasjärjstelmiä jonkinverran tuntevana pakko huudahtaa: En oikein usko stooriisi (tätisi stooriin).

Yksittäinen lääkäri tai edes kokonainen komppaniallinen niitä ei saa potilasrekkaria tyhjäksi. Ja vaikka potilaskertomuksen tyhjentäisi, niin järjstelmä tallentaa silti edeltävän version - ja se löytyy logeita. Vain pääkäyttäjän (db-adminin) oikeuksilla ja HIRVEÄLLÄ ÄHELLYKSELLÄ ja SUURELLA AMMATTITAIDOLLA moinen hattutemppu onnistuisi - ehkä - jossa Hollywood tyyliin mukamas pyyhitään yhden hepun kaikki tiedot jälkiä jättämättä. Jos tädistäsi ei potilasrekkarimerkintä löydy, niin todennäköisin syy on ettei hän ole kyseisellä vastaanotolla käynytkään. Ehkä tätisi muistaa väärin esim. vastaanoton nimen?

Jos yrität syöttää tarinaa, että koko sairaalan väki IT-osastoa myöten on salaliitossa just sun tätiäsi vastaan. Sori, en osta sitäkään versiota...

tahdonvoimaa kirjoitti:Täti oli ollut yksin liikkeellä silloin aiemmin ja mennyt ensiavun kautta neurolle, niin eipä ollut todistajaakaan mukana.


Silti tuosta kaikesta tallentuisi poistamattomat jäljet. Samoin sairaaloilla on tapana lähettää lasku käynnistä. Tätisi on varmaan sen maksanut? Pankki tallentaa maksutiedot 50 vuotta. Vai väitätkö, että salaliitossa on mukana pankitkin? :)

Joten: Pyydäppä tätiä kaivaamaan esiin tiliote/maksulappu. Jos sitä ei löydy, niin tätisi ei ole koskaan käynytkään missään.

Samoin jos kerta epikriisikin oli tehty, niin ainakin minä olen aina saanut sen kirjallisena kotiin kirjeessä sairaalasta. Jos tädilläsi ei ole edes omaa kopiota tallessa, niin epäilisin ensin tätisi kertomusta enkä sairaalaa.

tahdonvoimaa kirjoitti:Vuorossa olleet sairaanhoitajat ja vastaanottotäti "ei muistanut" nähneensä tätiä.


No jos vastaanoton läpi menee tuhansia ihmisiä vuodessa, niin onko ihme? Ja mitä todistusvoimaa "muistamisella" olisi ollut? Tätisihän voi olla tuttu pärstä muusta käynnistä / yhteydestä. Todennäköisin selitys jälleen on: Tätisi ei ole


tahdonvoimaa kirjoitti:Se siitä. Ei ollut todellakaan jälkeäkään sairaalakäynnistä ja koko valitus vesittyi. Täti sai hullun leiman otsaansa/papereihinsa, ainoastaan uusi neuro uskoi hänen kertomuksensa polikäynnistä mutta hän ei "voinut" asettua yksin tädin puolelle asiassa ja kyseenlaistaa vanhemman kolleegan kertomuksia.


Mitä todistusvoimaa neuron asettumisilla olisi ollut? Ei mitään. Eihän hän ollut näkemässä tätisi väitettyä käyntiä. Paljon muulla ei ole väliä. Höpsöjen tätien tarinoiden vuoksi ei kannata välejä kolleegan pilata.

Suomessa on mahdottomuus käydä sairaalassa etteikö jää fyysisiä todisteita käynnistä jonnekin. Ainakin se sairaalalasku pitäisi jostain löytyä. Jos tätisi ei löydä sitäkään mistään, niin tiedät kyllä mikä on todennäköisin vaihtoehto tässä stoorissa...



Tämän enempää en jaksa näihin salaliittoteorioihin sekaantunua. Toivoisin kuitenkin, että jaksatte nähdä vähän vaivaa kun sepittelette tarinoita. Ensinnäkin useamman tuhannen ihmisen työpaikan muuttaminen salaliitoksi yksittäistä ihmistä vastaan ei ole uskottavaa. Edes 50 ihmisen takana oleva salaisuus ei yleensä pidä...

Toisekseen, kannattaa miettiä vähän sitä, mihinkä ne fyysiset todisteet ovat matkalla kadonneet.

Kolmanneksi, toki jos sairaalan journaloivan IT-järjstelmän toimintaperiaatteet eivät ole tuttuja - on helppoa uskoa/luulotella, että sieltä noin vaan saa tietoja katoamaan. Tuon lapsuksen ymmärän, koska pitää olla hieman asiantuntija ennenkuin tajuaa että väite potilasrekisterin tietojen "yhtä-äkkisestä katoamisesta" on täyttä tuubaa. Sellaista tapahtuu vain Hollywood filmeissä jos edes niissä.

Entivanhaan, kun ei ollut vielä tietokonejärjstelmiä, niin potilaskertomukset olivat pelkästään paperilla. Paperin saakin hävitettyä kätevästi. Sen kun ruttaa ja pistää roskiin. IT-järjstelmästä ei normilääkäri saa niitä tietoja poistettua etteikö jää isot jäljet juoruamaan asiasta.
posi+iivinen
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vamman tunnistus, diagnosointi, hoitoon pääsy - (Whiplash)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa