Kurnusimpun paskaniska

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Kurnusimpun paskaniska

ViestiKirjoittaja Kurnusimppu » 13 Kesä 2013, 14:34

Noniin, jos nyt saisin aikaiseksi sepustuksen sairastamisestani ja taistelustani oikean diagnoosin saamiseksi.

2001 heinäkuussa kaaduin rappukäytävän betonilattialle hartiat edellä. En lyönyt päätäni mutta oikea käsi ei toiminut pariin viikkoon ja huimaus oli hurjaa. Tuolloin kuvattiin oikea olkapää, josta ei luonnollisestikaan vikaa löytynyt. Elokuun lopussa ajoin ojaan ja varmaankin niskani sai lisävaurioita. Lääkäriin en tietenkään mennyt, koska olin juuri ollut sairaslomalla.

Tuona syksynä alkoivat omituiset oireet, jotka nyt tiedän niskavammasta johtuviksi, silloin en tiennyt. Loppuvuodesta hierojalla käynti käynnisti oireilun oikein todenteolla. Oli karmeita päänsärkyjä, vatsan oireilua, kuumeilua, väsymystä, tärinää ja hillittömiä rytmihäiriöitä. Jo silloin opin, että ihmisellä ei saa olla liian montaa oiretta samaan syssyyn, lääkärit eivät jaksa kuunnella oirelistaa loppuun asti. Keväällä 2002 olin kolme kuukautta sairaslomalla.

Oireet lievenivät sellaisiksi, että pystyin niiden kanssa olemaan jotenkuten mutta eivät suinkaan kokonaan hävinneet. Jossain vaiheessa sain fibromyalgia diagnoosin. lääkäri sanoi tutkimatta sen kummemmin, että se se varmaan on ja antoi Triptyl reseptin.

Kolme vuotta sitten umppari tulehtui ja leikattiin. En meinannut millään toipual leikkauksen jälkeen ja ihmettelin, että miksi niin on. Pikkuhiljaa vointi alkoi huonontua. En meinannut jaksaa kävellä, kuumeilin taas ja sain horkkakohtauksia iltaisin nukkumaan mennessä. Voin pahoin, minulla oli näköhäiriöitä, päänsärkyjä, tärinää, elohiiriä ja puutumista. Virtsaaminen oli ongelmallista, välillä pissin housuun ja välillä sain istua vartin pöntöllä, että sain jotain tiristettyä. Niskan voimakas taivuttaminen taaksepäin hengitysputkea laitettaessa oli ilmeisesti viimeinen niitti kaularangalleni.

2010 loppuvuodesta pään kannattelu oli tosi hankalaa ja pystyasennossa tuntui kuin nuppi painuisi kasaan ja päänsärky oli voimakasta, särkylääkkeet eivät siihen auttaneet. Olin neurologisella osastolla viikon ja siellä ollessa koko oikea puoli puutui. Tuolloin ei selvinnyt mitään ja olin taas pari kuukautta sairiksella.

Keväällä 2011 olin taas samoista oireista saikulla. Lisänä olivat vielä vasemman kyljen voimakkaat pakkoliikkeet. Menin tk lääkärille, joka ei edes katsonut kouristeluani vaan tuijotti käynnin ajan tietokoneen näyttöä.

2012 alkuvuodesta meni kävelykyky kesken työpäivän. En saanut liikutettua jalkojani normaalisti vaikka kuinka yritin. Taas olin sairaalassa 9 päivää eikä mitään selvyyttä oireisiin. Kuljin rollaattorilla ja pyörätuolilla muutaman päivän. Minua kuntoutettiin niin, että vastavalmistunut, mitään tietämätön fysioterapeutti kävi kävelyttämässä minua käytävällä kahdesti päivässä. En tiennyt miten kävellään oikein ja vasta viimeisenä päivänä kokeneempi fyssari sanoi, että kantapää pitää laittaa ensin maahan. Kotiin lähtiessä lääkäri sanoi, että kuntoutat vaan itseäsi pari viikkoa niin kyllä se siitä.

Se sairasloma jatkuikin kolme kuukautta ja työterveys neurologi päätti, että kaikki johtuu dissosiaatiosta. Hän ei suostunut edes ajattelemaan mitään elimellistä syytä.

Kävin taas hetken aikaa töissä ja taas kesken työpäivän kroppa lakkasi tottelemasta enkä pystynyt kävelemään. Kylkipakkoliikkeet olivat myös kuvioissa mukana. Tk lääkäri sanoi, että ei ymmärrä miksei jo anneta MS diagnoosia ja laittoi lähetteen sairaalaan. Sieltä lähetettiin kotiin lääkäriä tapaamatta, koska aika neurologille oli tulossa.

Seuraavana päivänä soitin ambulanssin, koska kädetkin lakkasivat tottelemasta. Olin päivystyspolilla muutaman tunnin ja lääkäri sanoi, että ei me oikein mitään voida tehdä. Kotiuduin sieltä taas "hyväkuntoisena" vaikken kävellä osannutkaan. Viisi viikkoa meni niin, että pystyin parhaimmillaankin ottamaan 30 askelta peräkkäin.

Neurologin aika tuli ja siellä se täti kuunteli kolme ekaa oiretta ja sanoi sitten suoraan, ettei kellään voi olla näin paljon oireita. Kysyn silloin, että miksi saan kroppani toimimaan jossain asennossa ja jossain en. Ja miksi saan kävelykykyni ylläpidettyä, kun minua kannattelee niskasta. Lääkäri sanoi, ettei mitään sellaista ole edesolemassa ja minun selkäni on kuvattu eikä siinä ole mitään vikaa.

Siitä suivaantuneena pyysin lastani kotona varovasti nostamaan päätäni ja tadaa kroppa toimi normisti. Tosin otteen irtipäästäminen tuntui siltä kuin pään päälle olisi tiputettu kymmenen kilon paino.

Googletin vähän ja tilasin ajan Huhmarille. Hänpäs osasi selittää, mistä mikäkin oire johtuu. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että liikkumisongelmani aiheuttaa atlantoaksiaalinen subluksaatio. Tämä selvisi Ortonissa tehdyssä kartiokeila tt:ssä. Ensin otettiin kuva neutraaliasennossa, jossa 5mm nikamansiirtymä selvästi näkyy ja jossaolen oireinen ja seuraava niin, että kaularanka on siinä asennossa, että olen oireeton. Se asento on sellainen, että taivutan päätäni voimakkaasti kohti oikeaa kainaloa. Sitä on siis huomattavan hankalaa ylläpitää normielämässä.

Vaiva on korjattavissa leikkauksella. Työkyvyn palaamisesta ei ole takuita mutta olon pitäisi kuulemma helpottua huomattavasti.

Olen käynyt myös fmri:ssä. Siinä selvisi yläniskan toimintahäiriö ja th1 yläpäätelevyssä vanhaan murtumaan sopiva painuma ja samoin jossain ligamentissa kalkkeumaa. Nuohan siis varmaan ovat sen kaatumisen aiheuttamia. Silloin niitä ei ole hoidettu millään tavalla.

Työterv. neuro laittoi minut psyk. työkykyarvioon. Ei löytynyt psyykkistä sairautta mutta ehkä vois olla joku vaikeus käsitellä negatiivisia tunteita :). Tämä "tunnevamma" ei olisi tainnut parantua edes kymmenen vuoden terapialla.... Kunhan olen paremmassa kunnossa, ajattelin käsitellä negatiivisia tunteita jonkun hoitovirhemuistutuksen muodossa.

Kävin tuon työkykyarvion tiimoilta myös neuropsykologilla ja lopputulema oli, että tulokset sopisivat lievähköön aivovammaan. Sen kanssa olisin kuitenkin pärjännyt töissä ilman tätä niskaongelmaa.

Nykytilanne on se, että vietän hyvin rauhallista, mitään tekemätöntä elämää kotosalla. Kaikki mahdollinen tekeminen huonontaa muistia, vointia ja liikkumista.
En voi istua ollenkaan enkä juurikaan kävellä. Onneksi on iPad ja voi olla välillä netissä täällä sohvannurkassa.

Olen koko ajan ollut täysin varma, etteivät oireet johdu psyykkisistä syistä ja näinollen maksanut nuo niskaa liittyvät tutkimukset itse. Fysiatrille en ole päässyt kertaakaan tämän rumban aikana. Maanantaina olen eka kertaa menossa ja onneksi minulla on näyttää nuo kuvantamistulokset.

Minulla on melkoisen hyvä itsetunto ja olenkin ajatellut, että joku toinen olisi voinut nitistyä tällaisesta kohtelusta ja olisi oikeasti psyykkisesti sairas tässä vaiheessa. Ja kyllä, suuri osa kaularankavamman oireista sopii myös konversio-oire listaan, jonne on tosiaan laitettu kaikki mahdollinen.

Siihen, että olen vielä järjissäni, on auttanut ihana puoliso ja lapset ja lauma ystäviä.

Aika pitkä tarina mutta aika pitkä ja vaiherikas ajanjaksokin, joten oikeastaan aika lyhyt sepustus tarkemmin ajatellen...
Kurnusimppu
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 10 Kesä 2013, 11:53

ViestiKirjoittaja Orkidea » 13 Kesä 2013, 15:17

Tuota alkupätkää lukiessani mietin heti, että ota yhteyttä Huhmariin, mutta oletkin näköjään tehnyt sen jo. Hyvä, sitä kautta ainakin itselläni alkoivat asiat selviämään :) Isosti tsemppiä ja toivottavasti niskasi vamma saadaan ainakin osittain korjattua!
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 13 Kesä 2013, 16:15

Moi, Kurnu! Ja tervetuloa palstalle!
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Eippi » 13 Kesä 2013, 17:30

Minulla myös atlanto-aksiaalinen subluksaatio. Olen nyt Ortonissa. Ole yhteydessä tänne ja kerro tuo löydös niin sinäkin voit päästä fysiatri Karl-August Lindgrenin vastaanotolle. Vai onko siis niin, että sinut leikataan? Minulla se subluksaatio on 8 astetta c2 kiertynyt c1nähden eli sille ei mitään tehtävissä. Diagnoosi viivästyi melkein puolitoista vuotta. Nyt yritän kuntouttaa itseäni. Minulla ei tieto mistä tullut ja milloin. Lisänä yläaukeaman toimintahäiriö.
Eippi
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 324
Liittynyt: 06 Syys 2012, 20:48

ViestiKirjoittaja Kurnusimppu » 13 Kesä 2013, 21:46

Toiveissa olisi päästä leikkaukseen, koska liikkuminen ja oleminen ylipäätään vaikeutuu koko ajan. En voi millään tavalla kuntouttaa itseäni, koska en saa lihaksia tottelemaan.

Nykyään olen kateellinen juokseville ja käveleville ihmisille. Hyppääminen olisi myös aika mukavaa vielä joku päivä osata. Toisaalta jo pelkästään pystyasennossa oleminen ilman jäätävää puristusta päässä olisi saavutus. Tai se, että pystyisi liikuttamaan käsiä ja jalkoja ilman sen suurempaa ajatustyötä.

On paljon asioita, joita ei edes tule ajatelleeksi ennenkuin niitä ei pystykään tekemään. Haaveilen nykyään jopa imuroimisesta ja ruuanlaitosta :)

Näin kyllä Lindgrenin Ortonissa pikaisesti, oli mukana kuvauksessa.
Kurnusimppu
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 10 Kesä 2013, 11:53

ViestiKirjoittaja Eippi » 13 Kesä 2013, 22:21

Voi itku, että olet joutunut huonoon kuntoon. Minä sentään pystyn jälleen harrastamaan. Pahinta on päänsärky vaikka ei leuka ja korvakipukaan herkkua ole. Muut oireet vielä jotenkin kestettävissä. Ja se kaivelee mieltä, et ei ole mitään onnettomuutta mihin hän voisi yhdistää. En ole siis loukannut itseäni niin, että olisi kipuja tullut. Ja kyllä tällänen vaatii sen verran tälliä, että ei sitä voi olla huomaamatta/muistamatta. Toivottavasti pääset pian leikkaukseen ja se auttaa. On varmaan jäykistysleikkaus?
Eippi
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 324
Liittynyt: 06 Syys 2012, 20:48

ViestiKirjoittaja kojootti » 14 Kesä 2013, 10:21

Tervetuloa kurnusimppu!

Aika hurja ja silti tutunoloinen tarina. Onneksi olet jaksanut taistella. Lääkäri ei saisi KOSKAAN kyseenalaistaa potilaan oireita, psyyken piikkiin on niin helppo kaikki laittaa kun lääkäri on itse tietämätön.

leikkaus kuulostaa aika hurjalta sekin mutta jos siitä apua tosiaan niin ei kai siinä muu auta kun leikata. Tsemppiä sulle :)
kojootti
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 14 Kesä 2013, 11:58

Oletko, Kurnu, huomannut tämän ketjun noista leikkauksista:

http://niskavamma.munfoorumi.com/viewtopic.php?t=647

Ja jos sulla jotain uudempaa tietoa leikkaukseen liittyen, niin moni palstalla on varmaan kiinnostunut...
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Kurnusimppu » 14 Kesä 2013, 12:02

Jäykistysleikkaus varmaan olisi. Töölöön neurokirurgille on lähete. Onhan leikkaus ajatuksena hurja mutta niin on tämä nykytilannekin.
Kurnusimppu
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 10 Kesä 2013, 11:53

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 14 Kesä 2013, 12:15

Kurnusimppu kirjoitti:Jäykistysleikkaus varmaan olisi. Töölöön neurokirurgille on lähete. Onhan leikkaus ajatuksena hurja mutta niin on tämä nykytilannekin.

Tiedätkö paljonko noita Suomessa on tehty?
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Eippi » 14 Kesä 2013, 12:30

Minun tietääkseni niitä on tehty paljonkin Suomessa ennen kun reumaan ei ollut vielä niin hyviä lääkkeitä kuin nykyisin ja reuma aiheutti juuri vastaavan muutoksen kaularangan yläosaan. Eipä noita leikkauksia turhaan edes ehdotella ja jos sinulla on noin hankala oireisto niin varmasti leikkaus ei kuulosta huonolta vaihtoehdolta kun varmaan muuta ei paljon tehtävissä. Tsemppiä! Toivottavasti saat apua.
Eippi
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 324
Liittynyt: 06 Syys 2012, 20:48

ViestiKirjoittaja Kurnusimppu » 14 Kesä 2013, 13:14

Mullahan on taustalla myös lastenreuma, joka on kerran aktivoitunut aikuisiällä. Se on varmaan myös osasyyllisenä tähän.

Yksi tällainen leikkaus on Suomessa kuulemma tehty retkahdusvamma potilaalle ja se on onnistunut täydellisesti. Reumaa sairastaville näitä tehdään edelleen silloin, kun nikamansiirtymä aiheuttaa voimakkaita neurologisia oireita ja kävelyvaikeutta.

Laitan kyllä tänne tietoa sitten, kun itse paremmin tiedän.
Kurnusimppu
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 10 Kesä 2013, 11:53

ViestiKirjoittaja Kurnusimppu » 17 Kesä 2013, 12:11

Kävin tänään lopultakin fysiatrilla, siis julkisen terveydenhuollon sellaisella. Lääkäri katsoi Ortonissa otetut 3D kuvat ja kysyi, että onko niiden perusteella jatkoa suunniteltu. Sanoin, että neurokirurgille on lähete ja hän sanoi, että niin pitääkin.

Lopputulos tuosta käynnistä oli selkeä whiplash vamman aiheuttama oireisto, kova tukikauluri ja B-lausunto whiplash kuntoutusta varten. Sanoi, että tulen tarvitsemaan sitä päättipä neurokirurgi mitä hyvänsä.

Ensimmäinen lääkärikäynti julkisella niin, ettei edes tarjottu lähetettä psykiatrian polille. Kohta vuoden olen ollut liikkumisongelmainen ja tilanne on pahentunut kaiken aikaa.

Suuret kiitokset vaan työterveysneurologille ja hänen dissosiaatiodiagnoosilleen. Inhoan sitä naista :evil:

Mutta koska olen psykiatrisen arvion mukaan hyvin toiveikas ja yltiöpositiivinen ihminen, ajattelen positiivisesti, että kaikilla ei ole lääkärintodistusta, jossa lukee: ikäistään nuoremman näköinen :D . Tosin silloin, kun luin sen ensimmäisen kerran, se tuntui lähinnä negatiiviselta lausahdukselta.
Kurnusimppu
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 10 Kesä 2013, 11:53

ViestiKirjoittaja Kurnusimppu » 19 Kesä 2013, 20:43

Kävin tänään fysioterapeutilla tärisemässä. Minulle, kuten monelle muullekin niskavammaiselle, istuminen on myrkkyä. Se provosoi kaikki mahdolliset ja mahdottomat oireet esiin ja muistan kyllä taas hyvän aikaa, miten käy, kun rasitun liikaa ja yritän olla "väärässä" asennossa liian kauan.

Ei siellä mitään siis jumpattu. Menin hakemaan kauluria ja saamaan ohjeita ja kertomaan oireistani.

Helvetti oli suorastaan irti ja koko kroppa kramppasi ihan huolella heti, kun jännitin jotain lihasta. Minulla on kaiken muun lisäksi nykyään myös naaman pakkoliikkeitä!!!

Sitten tuli pelastava enkeli toimintaterapeutin hahmossa ja sain hänen varastonsa perukoilta kovan niskatuen, joka on Respectan poistuva malli. Tärinä ja krampit loppuivat ja meinasin ruveta itkemään, kun oli niin ihana olo. Olen tänään istunut ja seisonut selkä suorassa eka kertaa, hmmmm, sataan vuoteen. Kova tuki nostaa kalloani ylöspäin juuri sopivasti.

Eihän tämä kauluri poista syytä oireiluun mutta auttaa minua elämään hiukan normaalimmin ja se on jo paljon. Pystyn ehkä vähän puuhastelemaankin jotain tuon kanssa. Kestää varmaan jonkun aikaa tottua pystyasentoelämään. Selkälihakset ainakin ilmoittivat olemassaolostaan, kun olivat pitkästä aikaa oikeassa asennossa.

Taidan huomenna ryhtyä villiksi ja nautiskella pystyasennossa olosta esim. pyyhkimällä pölyjä...

Sain myös tukea ajatukselle käydä sanomassa työterveyspaskaneurologille, että vedä v...u päähäs ja pakene vuorille. Olis kuulemma ihan kohtuullista tässä tilanteessa ja hyvä keino käsitellä negatiivisia tunteita :)

On ihanaa huomata, että osaan liikkua vielä normistikin, kunhan vaan palikat niskassa on kohdillaan. Pelkäsin jo, etten osaisi, kun aivot ovat tottuneet ataktiseen liikkumiseen.
Kurnusimppu
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 10 Kesä 2013, 11:53

ViestiKirjoittaja Marja » 09 Syys 2013, 01:05

Moikka, sain pahan whiplashvamman vuonna 2004, k-a rengas osui autoni keulaan ajaessa 80 km/h. Minä kävin KAIKKI mahdolliset tutkimukset, kuntoutukset, hoidot mitä kuvitella saattaa. MISTÄÄN EI OLLUT APUA. Ainoastaan kraniosakraaliterapiaa pystyin ottamaan. Kaularankaani laitettiin yksityislääkärillä vuosikausia minta kertaa vuodessa hyaluron/kortisonipiikkejä. MUTTA tämän vuoden alussa löytyi apu!!! Hevosiani on jo vuosikausia hoideeetu laserilla, siis niveli ja lihaksia. Tajusin vasta nyt itsekin kokeilla. Alkuun oireet pahenivat ja olin kipeämpi. Jatkoin sinnikkäästi ja nyt oloni on aivan hurjasti parempi kuin vuosikausiin. Lasereita on erilaisia, kaikki eivät ole riittävän tehokkaita. Minulla on nyt oma laser, Irradia Mid laser 904, alkuun otin muiden laseria 10-15 min, 700 hz, parisen joulea per neliösentti. Myöhemmin nostin hertsimäärää jo 1500 ja jopa 5000 hz olen laittanut tuohon kakkosnikamaan jonne pukkaa nivelrikkoa. Olen saanut hurjasti apua, mikään muu ei ole auttanut minua, jätin kipulääkketkin pois. Mikäli asut Tampereen lähellä, niin minä voin antaa laserhoitoa jos haluat testata. Yhteystiedot löytyy www.maanrakennuskivijarvi.fi
Marja
Yritys tai mainostaja
Yritys tai mainostaja
 
Viestit: 8
Liittynyt: 09 Syys 2013, 00:52


Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron