Täällä yksi 3-kymppinen jännitysniska. Hitto, pitkittynyt stressi ja unettomuus toi ison kasan inhottavia oireita taas kerran, tällä kertaa pahemmin kuin ennen. Joo, tiedän jumppaliikkeitä - vaiva ei ole uusi - ja tiedän että pitäisi rentoutua ja olen tutustunut monenlaiseen kirjallisuuteen aiheesta. Mutta jos niska menee jumiin, se menee. Tällä kertaa kävin työterveydessä hakemassa (taas) lihasrelaksantteja ja tulehduskipulääkekuurin, hiirikäden hartia on niin kipeä ja jumissa että siihen laitettiin pari puudutusinjektiotakin.
Työergonomia on ookoo, vaiva on pitkittyneestä stressistä pahentunut entisestään. Jumppaa on vaikea aloittaa, koska kivut ovat kohtalaisen kovat ja hartiat ihan jumissa. Menen tänään ekaa kertaa OMT-fysioterapeutin luo, katsomme mitä mulle voitaisiin tehdä.
On vähän toivoton fiilis tän kaiken suhteen. Mun työ on haastavaa eikä sitä pysty tekemään jos päässä ei liiku mikään ja hartiat kiristää hulluna. Väsyttää, olo on heikko. Kyllä kumppanilla on kestämistä, yritän olla kaatamatta vaivojani ja murheitani hänen päälleen mutta huomaan että hän kantaa huolta musta. Onhan se toki rassaavaa toisellekin kun olen huonovointinen ja kipuileva. Missä on se hyväntuulinen oikea minä?
Täytyy nyt tutustua huolella tähän palstaan ja jo kirjoitettuihin viesteihin. Kaipaan neuvoja rentoutukseen/kuntoutukseen ja yleistä tsemppiä siihen, että elämä jatkuu näiden vaivojenkin kanssa. Välillä tuntuu että se ei jatku. Nyt tapaamaan sitä OMT-fysioterapeuttia, tää on eka kerta ikinä niin kiinnostaa kuulla mitä siellä sanotaan. Tsemppiä kaikille!