Vilman niskan tarina

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Vilman niskan tarina

ViestiKirjoittaja Vilma » 19 Tammi 2013, 13:08

Hei, olen uusi täällä ja haluaisin esitellä itseni. Tarinasta tulee varmaan pitkä ja sekava, toivottavasti saa jotain tolkkua. Täytyy vaan päästä avautumaan jonnekkin jossa toivottavasti minua ymmärretään...

Vaivani alkoi jo reilu kymmenen vuotta sitten (ikää tällä hetkellä 31v). Elämässäni oli jokseenkin stressaava vaihe, lukio oli päättymässä, kesäduunia painoin ja autokoulunkin olin aloittanut. Ensimmäisinä oireina jotka todella pistivät tajuamaan että nyt on jokin vinossa, oli lievä huimaava olo, silmien ärsytys ja tunne siitä että katsetta on jotenkin vaikea kohdistaa. Muistaakseni tuntui myös lievää paineen tunnetta ja kipua päässä ja kasvoissa kauttaaltaan. Koska oireet rupesivat tuntumaan samaan aikaan kun myös autokoulussa oli menossa ensimmäisiä ajotunteja, rupesi oireet tietysti nostamaan minussa suurta pelkoa ja ahdistusta ("mitä jos pyörryn kesken ajon, tai ajan jotain päin...") . Ihmisenä kuitenkin olen aina ollut todella järjellä ajatteleva ja eteenpäin pyrkivä, eli tullut kuuloonkaan että olisin pistänyt elämääni tauolle saatikka puhunut tunteistani kenellekkään. Ajattelin että olen vaan jotenkin väsynyt ja stressaantunut ja kroppa tekee temppujaan, niihin ei saa lähteä mukaan! "Aika parantaa kyllä". (Alkujaan, en edes jännittänyt autokoulua, olin enemmänkin innostunut)

kun ajattelen tuon autokoulun osaa jännitysniskani alkutaipaleella, näen sen erittäin oleellisena... vaikka en koekkaan sen olevan mikään alkusyy. Kenties opiskelu, väsymys ja huonot niskan asennot ovat syynä vaivan puhkeamiseen. Miettikääpä niitä vanhoja pappoja ja mummoja joita näkee joskus liikenteessä, hartiat ihan korvissa ja pää työntynyt aivan eteen, kaikkea muuta kuin rento ajoasento. Jos musta olisi ottanut tuolloin valokuvan, se olisi varmasti ollut juuri tuollainen.

Noh, kaiken kaikkiaan, ajokortti tuli suoritettua kauhean ahdistuksen vallassa ja yritin ottaa rennommin kaiken kaikkiaan. Oireet kuitenkin tulivat jäädäkseen (nyt lähes kroonisena 13 vuotta).

Lääkäreillä on tullut juostua paljoa, ensimmäiset lääkärikäyntini menivät niissä merkeissä että lääkäri diagnosoi ahdistusta ja jännitysniskaa, lääkkeinä mielialalääkettä ja sirdaludia, myös burana kuureja ehdotellut. Kummastakaan lääkkeestä ei ole apua vaivaan! Jotenkin tuntuu etä lääkäreiden on uskomattoman vaikea ymmärtää muutenkaan sitä että ensin oli vaiva kaikkine oireineen -> vasta sitten tuli ahdistus ja pelko!

Tähän mennessä on takana lääkäreissä juoksuja ja tutkimuksia takana sen verran että en enää pelkää että kropassani olisi mitään "vakavaa" vikaa, kuten syöpää tai aivokasvainta.

tehtyjä tutkimuksia ja löydöksiä:
-pään magneetti ok
-kaularangan rtg, oikoryhti
-yliliikkuvat nivelet, liian joustavat kudokset (?)
-erään neurologin mukaan jopa dystonia dg. johon botoxia, ei apua
-rintaranka jonkin verran oiennut
-puudutus/kortisoni johonkin nikamaväliin, olikohan c6 tai c7, en muista. Ei kuitenkaan apua.
-heikot syvät lihakset (VAIKKA KUINKA TEEN OMT:n JUMPPAA)
ym. ym.

Lääkkeitä joita olen syönyt:
-amitriptyliiniä
-erilaisia bentsoja
-Lyrica kokeilu
-migreenin täsmälääkkeet (apua silloin kun päänsärky paha)
-beetasalpaajat
-muutamia ssri-lääkkeitä
-epilepsialääke RIVATRIL (ollut hyvä, pelkään että koukuttaa:( )

Lääkityksistä sen verran että Rivatril tai klotriptyl mite ja cipralex ahdistukseen ovat saaneet oireet siedettävän tasolle, eivät kuitenkaan poista itse vaivaa.

Listailen vielä noita ikäviäoireita kaiken kaikkiaan...
-päänsärky, paineen tunne päässä
-paine silmissä,tunne että näkö on huonontunut, ei kuitenkaan tarvetta laseille! Kohdistus vaikeudet
-huimaus, olo kuin kännissä 24/7
-paineen tunne nenässä, tunne että nenä tukossa
-ahdistuksen tunne rintakehässä (nyt puhun ihan fyysisestä tunteesta), niinkuin keuhkoja ei saisi vedettyä täyteen..happi ei riittäisi
-Ihmeellinen kuumotus naamalla, tilanteesta riippumatta
-uupumus, väsy
-käsien voiman lievä vähentyminen
-vaivan tuoma uskomaton Vi****s, masennus, ahdistus, pelko sekoamisesta, stressinsietokyvyn katoaminen, katkeruus jne.
-yksinäisyys vaivan kanssa, ei kukaan ymmärrä!
-se ihminen joka minä olin ennen vaivaa on poissa :( !

Pliis kertokaa miten te ja jaksatte vaivojenne kanssa, tuntuu että ei jaksa enää?

Syy miksi nyt kirjoitankin tänne on osittain myös se, että viime kesänä oli menossa hieman parempi kausi, lääkkeetkin vissiin hyvin tasapainossa ja piitkän henkisen tastelun itseni kanssa (tietty myös keskustelu miehen kanssa) uskalsimme yrittää raskautumista. Olen tällä hetkellä raskaana rv.22. Ajattelin kesällä että kyllähän nyt 9 kk menee vaikka päällä seisten ja lopetin lääkkeet. Kun raskaus on edennyt on olo muuttunut aina vaan kauheammaksi, eikä neuvola ja yleislääkärit tajuu tätä! No, onneksi on varattu aika ortoniin taas... siihen silti vielä kuukausi :(. Mä yritän ja yritän jaksaa töissä, nyt vaan tuntuu että mehut on ihan loppu enkä pysty vapaalla muuta kuin lepäämään ja itkemään . (lisään vielä että odotan vauvaa todella paljoan ja tukiverkkoakin löytyy jos vauvan hoitoon tarvitsee tukea. Itse raskaus voi hyvin ja mielestäni raskauden aiheuttamiakaan oireita ei vielä ole. Tää ikuinen niska vaan kiusaa AINA!)

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun!
Saa kommemtoida! onko kellään kokemuksia vastaavista vaivoista ja raskaudesta...?
Vilma
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 5
Liittynyt: 19 Tammi 2013, 12:04

en ole kokeillutkaan kranioksaaliterapiaa

ViestiKirjoittaja Vilma » 19 Tammi 2013, 16:19

Tuo kranioksaaliterapia onkin minulle ihan uusi juttu... paitsi täällä olen vähän lukenut siitä. Mitä siinä tapahtuu? Useat ovat ilmeisesti saaneet siitä helpotusta.

Yksi mitä olen myös miettinyt, on rosen-terapia. Olen ymmärtänyt että se olisi myös aika hellää käsittelyä. Onkohan moinen sitten ihan huu-haaterapiaa, niin kuin monesta vaihtoehtoishoidosta taidetaan ajatella.

On se terveys vaan kumma juttu, sen merkityksen tajuaa vasta kun sen menettää!

Tsemppiä kaikille taistelijoille!
Vilma
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 5
Liittynyt: 19 Tammi 2013, 12:04

ViestiKirjoittaja Rautanaula » 19 Tammi 2013, 19:09

Moi Vilma, mä suosittelen myös kraniosakraaliterapiaa. Itse oon käynyt vasta kaksi kertaa ja kaikkiin oireisiin on tullut helpotusta. Mulla oli aivan kamalat oireet (pää puuduksissa vasemmalta puolelta 24/7, rintaranka täysin jumissa, kipuja) puolen vuoden ajan, ennen kuin apu löytyi.

Omatoiminen niskajumppa on tepsinyt myös, se pitää vaan jaksaa vetää läpi joka päivä kuukausienkin ajan, ennen kuin alkaa helpottaa. Joillakin toki tepsii nopeamminkin.

Kraniosakraaliterapian kanssa oon käynyt samaan aikaan OMT-fysioterapiassa, joten silläkin on varmasti ollut vaikutusta mutta ennen kuin aloitin kranion tuntui että se OMT oli ihan yhtä tyhjän kanssa.

Kraniosakraaliterapia on lihaskalvoihin perustuvaa hyvin pehmeää käsittelyä, hoitaja lähinnä pitää kättään lihasten päällä. Ideana on, että kroppa "korjaa itse itseään". Se kestää pari tuntia kerrallaan ja lopussa on hyvin rento olo. Vaikutus jatkuu vielä pari viikkoa terapian jälkeen, eikä ainakaan viikkoon sen jälkeen saisi mennä hierontaan eikä varsinkaan niksautettavaksi. Voi kuulostaa ihan huuhaalta, mutta aika moni tällä foorumilla on saanut apua nimenomaan kraniosakraaliterapiasta.
Rautanaula
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 376
Liittynyt: 23 Loka 2012, 13:43

vielä jatkoa vaivastani

ViestiKirjoittaja Vilma » 20 Tammi 2013, 12:50

Kun on taistellut näinkin kauan tämän vaivan kanssa ja fiilistellyt olotiloja päivittäin, olen huomannut että tavallaan välillä tunnen missä ongelma tosiaan on. Varsinkin nyt kun olen jättänyt lääkitykset, ja lääkkeiden aiheuttama turta ja pöhnä olo (joskin vaivojen kannalta helpottava) on poissa, tunnen missä kohtaa kehoa jokin kinnaa.

Pystyn mielestäni paikallistamaan jännittyneen ja kireän tunteen jonnekin syvälle kallon pohjaan sekä myös syvälle kaulan ja rintakehän välimaastoon. Tuntuu että nämäkin ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa... sillä tämän reilun kymmenen vuoden aikana olen muutamia hassuja kertoja huomannut kuinka lihasjännitys jossain syvällä hetkellisesti laukeaa, ja sen pystyy tuntemaan kun kalloa pitkin tulee lämmin "aalto" ja kaikki paineentunteetkin helpottuu hetkellisesti, ja silmät tuntuvat jotenkin kirkkaammilta. Samalla on myös helpompi hengittää. Tulee vaan hetkellisesti hyvä olo, se normaali olo, joka terveillä ihmisillä on kokoaika :(. Tämä ei ole koskaan kestänyt vajaata vuorokautta pidempää..

En kuitenkaan pysty hallitsemaan mitenkään näiden lihasten toimintaa vaan ne ovat pääsääntöisesti aina kireinä. Ihan kuin keho olisi oppinut jonkun väärän asennon tai lihastasapainon, eikä enää muuta osaa / muista, palautuu aina tähän väärään asentoon.

Mitä olen miettinyt myös tuosta lihasmuistista, on mielestäni kummallista että oireet eivät helpota edes levossa...vaikka luulin että silloin lihasjännitystenkin pitäisi laueta? Joskus jopa herään siihen että jännitän niskaa ihan kippurassa ja päässä senkun jumpsuttaa.

Joku fyssari suositteli joskus kokeilemaan noita erilaisia rentoutustekniikoita, kuten palleahengitystä. Olen esimerkiksi juuri tuota kokeillut, ja uskon että harjoituksessa on jotain perää. Tuossakin harjoituksessa vaan tuntuu että vaikka kuinka hengität syvään pallealla ja yrität rauhallisesti puhaltaa ilman ulos, kinnaa jokin lihas tuolla syvällä kaulassa ja estää totaalisen rentoutumisen, ja rennon hengittämisen. En tiedä voisko olla kyse samasta lihaksesta tai lihasryhmästä, jolla mielestäni tahtomattakin oikaisen ylärankaani (lievä oikoryhtilöydös). Ja kenties jos rintaranka on liian suora niin kaularanka kompensoi työntämällä päätä eteen, mikä saa kallonpohjaa kiristymään...

Eikö ihmistä voi laittaa hetkellisesti vaikka koomaan, jossa nollantuisi tollaset lihasten virheelliset toiminnat ;D. Vai oisko tässäkin kysymys siitä että sympaattinen hermosto käy jotenkin ylikierroksilla...?

Kylläpäs tuli spekulointia... onko muilla niskavaivaisilla jotain vastaavia mietteitä?
Vilma
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 5
Liittynyt: 19 Tammi 2013, 12:04

Kiitos

ViestiKirjoittaja Vilma » 20 Tammi 2013, 12:55

btw. Kiitos kaikille vastanneille, hyviä ohjeita olen saanut. Minkälaisia liikkeitä olet tehnyt tuolla flexibarilla?
Vilma
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 5
Liittynyt: 19 Tammi 2013, 12:04

Re: vielä jatkoa vaivastani

ViestiKirjoittaja CH » 20 Tammi 2013, 15:24

Vilma, mulla on samantyyppisiä oireita ja yliliikkuvuutta, kaularangan kyfoosi, oiennut rintaranka ja syvälihakset, joita on vaikea saada toimimaan kunnolla.

Vilma kirjoitti:tämän reilun kymmenen vuoden aikana olen muutamia hassuja kertoja huomannut kuinka lihasjännitys jossain syvällä hetkellisesti laukeaa, ja sen pystyy tuntemaan kun kalloa pitkin tulee lämmin "aalto" ja kaikki paineentunteetkin helpottuu hetkellisesti, ja silmät tuntuvat jotenkin kirkkaammilta. Samalla on myös helpompi hengittää. Tulee vaan hetkellisesti hyvä olo, se normaali olo, joka terveillä ihmisillä on kokoaika :(


Jos tästä nyt jotain hyvää voi poimia, niin se on tämä: yllä kuvailtu tunne tuli minulle 100-kertaisena, kun minulle tehtiin kraniosakraaliterapiassa ns. kallonpohjan avaus. En ikinä ole kokenut mitään niin helpottavaa. Ehkä sinäkin pääset nauttimaan tuosta tunteesta kraniosakraaliterapiassa :)
Viimeksi muokannut CH päivämäärä 23 Tammi 2013, 15:41, muokattu yhteensä 1 kerran
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja anzqu » 23 Tammi 2013, 12:01

Ja ihan niinkin yksinkertainen asia mukaan, kuin hengitysharjoitukset. Kun kehossa on ollut pitkään häiriötila, menee koko elimistö lukkoon ja kokoajan kuulostelee omaa oloaan ja on varpaillaan.

Itse tutustuin Ortonissa niskakuntoutusjaksolla Qi Gongiin ja voi jestas miten aktiivinen hengittämiseen keskittyminen vaikuttikaan koko päivän kulkuun niin valtavasti. Etenkin kun olet raskaana, yritä panostaa myös rentoutumiseen.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja anzqu » 24 Tammi 2013, 09:46

En todella muista sen miehen nimeä, mutta sellainen nuori kaverihan tämä oli, todella mukava. 15 minuutissa sai QiGongilla valtavia tuloksia aikaiseksi, hyvin huomasi että keuhkot ja rintaranta oli aivan lukossa pitkällisen kiputilan jälkeen.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja kojootti » 24 Tammi 2013, 18:42

Löytyisköhän netistä jostain ohjeita niistä liikkeistä kun ovat unohtuneet? osaatteko opastaa? Minäkin pystyin tehdä niitä aika hyvin. Istuen tein osan ja ne joissa oltiin pää alaspäin jäi tekemättä.
kojootti
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

liikkeiden ohjeita

ViestiKirjoittaja Vilma » 24 Tammi 2013, 20:23

mäkin voisin olla kiinnostunut, jos netistä löytyy jotain ohjeita? Jos jään pian sairaslomalle niin täytyy ottaa oikein hoitojakso tota kraniosakraaliterapiaa ja yrittää taas opetella hengittämään ja rentoutumaan. Siitä on varmasti hyötyä synnytyksessäkin.

Kattelin netistä noita flexibarejakin, on muuten aika kalliita noin yksinkertaiseksi vempeleeksi... yritän löytää vaikka käytettynä.
Vilma
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 5
Liittynyt: 19 Tammi 2013, 12:04


Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa