CH:n CV :)

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja fedja » 16 Touko 2010, 18:59

Taidat olla CH palstan enkeli, kun tuollaiset sirottajat omistat.

Mukava kuulla, että olet jonkunlaisen väylän löytänyt, miten pystyt töitä tekemään.

Tuosta korsetista. Kyllähän sinun kannattaa sellaista kysellä ja kokeilla ilman muuta, jos jotakin kautta sellaisen saisit.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja CH » 17 Touko 2010, 10:41

Hih, enkelipä hyvinkin Kuva Voin muuten ylpeänä todeta, että muuan Beyoncella taitaa olla vähän samanlaista siirottamista - tai ainakin hän saa työnnettyä lapaa ulos samaan tyyliin! Tässä hän esittelee friikkitaitojensa lomassa myös tuota lapajuttua (n. 1,5 minuutin kohdalla)! Harmi vain, että hän tekee sen niin nopeasti ;)

http://www.youtube.com/watch?v=CkRQiQdOKO4&NR=1
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja Kaisa » 17 Touko 2010, 14:21

Olet vähän keskenjäänyt enkeli siis, toisaalta onhan niitä muitakin siivekkäitä olemassa? Jos minulla olisi siirottajat, niin olisin varmaan keskenjäänyt kalkkuna.

Kerroin, että minulla lavat välillä jumittaa, tarkoittaa juuri vain sitä, että liikkuvuus huononee. Kerran OMT-terapeutti irrotteli toista lapaa hauskasti, työnsi ihan kättä sinne lavan alle ja irrotteli. Muutaman käyntikerran jälkeen se liikkui taas niin normaalisti kuin tässä nyt mikään normaalia enää on.

Minulla on kaularanka ihan jäykkä ja vähän vinossa asennossa jo pysyvästi, selkän skolioosin vuoksi toinen hartia on huomattavasti alempana toista. Vaatteet roikkuu vinksin vonksin päällä ja rintaliivejä pitää koko ajan olla säätelemässä. Oikea kylki kohoaa sen skolioosin vuoksi ja muutoin rintarankaa vääntää kieroksi. Nykyisin on alkanut oikea jalka käyttäytymään hyvinkin omituisesti, sitä joutuu vähän laahaamaan ja jalkaterä haluaisi olla vinossa. Ai niin, olkapäästä unohdin sanoa, että se on jäykistynyt niin, että oikea käteni haluaa olla kämmenselkä suoraan eteenpäin, kun vasemman kämmenselkä on sivulle päin seistessäni "ryhdikkäästi" kädet vapaasti sivuilla.

Jaloista vielä, että olen ihan viime viikkoina ruvennut kompastumaan omiin jalkoihini. Sitten vielä on ilmaantunut liriongelmia (yökastelua ja muuta ehtimättömyyttä). Pitäisi kait mennä lääkäriin, jos vaikka selkäydinahtauma on jo edennyt halvausvaaran asteelle. Mutku, ei millään huvittaisi, jos se vaikka muuttuu todeksi, kun sitä rupeaa hötkyilemään. Mielelläni kuulisin muiden kannanottoja. Minulla on siis kuudessa kaularangan (meinasin kirjoittaa kalurangan) välissä selvät juuriaukon ahtaumat, yksi jo valmis juurivaurio, ja tietysti luunokat, pullistumat, madaltumat + erinäisiä synnynnäisiä muutoksia luustossa yms. asiaankuuluvaa löydöstä. Leikkausta ei ole luvassa ennen kuin on todella muut vaihtoehdot sitä huonompia.

Anteeksi CH, kun varastin ketjusi, mutta sopi nyt tähän mielentilaan ja tilanteeseen nuo Sinun siipesi. Onko Sinulla muuten hyvä mielikuvitus, ajattelin, että kun Sinulla on nuo apuvälineet jo valmiiksi?
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 17 Touko 2010, 16:06

Kaisa kirjoitti:Nykyisin on alkanut oikea jalka käyttäytymään hyvinkin omituisesti, sitä joutuu vähän laahaamaan ja jalkaterä haluaisi olla vinossa.

Nämähän kuulostaa niiltä ihan klassisilta oireilta, silloin kun alaselässä hermot tai hermojuuret joutuvat vähän puristuksiin. Silloin jalkaa joutuu vähän laahailemaan ja jalkaterä saattaa ruveta "läpsymään". Siinä on pientä halvauksen poikasta ymmärtääkseni silloin liikkeellä. Joillain sitä tapahtuu vain ajoittain, kun hermot ovat puristuksissa alaselän tienoilla, tai välillä pidempäänkin. Jos tila etenee nopeasti, on syytä mennä kiireesti päivystykseen vaikka ambulanssikyydillä.


Kaisa kirjoitti:Jaloista vielä, että olen ihan viime viikkoina ruvennut kompastumaan omiin jalkoihini. Sitten vielä on ilmaantunut liriongelmia (yökastelua ja muuta ehtimättömyyttä). Pitäisi kait mennä lääkäriin, jos vaikka selkäydinahtauma on jo edennyt halvausvaaran asteelle. Mutku, ei millään huvittaisi, jos se vaikka muuttuu todeksi, kun sitä rupeaa hötkyilemään. Mielelläni kuulisin muiden kannanottoja.

Eli tarkkaile, ettei tilanne pääse pahenemaan. Ja joo, kyllä se olisi hyvä mennä heti tarkistuttamaan lääkärille se tilanne joka tapauksessa.

Noista liriongelmista. Löysin äskettäin tällaisen fysioterapialopputyön, jossa käsitellään lantionpohjalihasten ongelmia ja niiden kuntoutusta. Ehkä löydät tästä jotain hyödyllistä?

FLEXI-BAR-harjoittelu - Harjoitteluvaste naisen lantionpohjan lihasvoimaan lantionpohjan toimintahäiriöiden näkökulmasta
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Kaisa » 18 Touko 2010, 09:54

Kiitos DD vinkistä.
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

ViestiKirjoittaja fedja » 03 Kesä 2010, 16:52

Kaisa. Oletko harkinnut, että määrittelisit sen mitä pystyt tekemään ja mitä et, ja ottaisit yhteyttä sosiaalitoimeen/vammaispalveluun asian tiimoilta?
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja CH » 20 Heinä 2010, 00:08

Moi pitkästä aikaa! Hiljaiselooni on tällä kertaa kunnon syy: rescuekoiramme saapui meille viikko sitten, ja sen jälkeen elämä onkinollut yhtä koirailua! Ette usko, miten uuvuttavaa on yrittää opettaa sisäsiistiksi lähes täysikäistä, ripuloivaa koiraa, joka ei millään uskalla tehdä tarpeitaan ulos... Tähän koirashow'hun niskan vaivattomat päivät sitten loppuivatkin, eli en taida sittenkään kirjoittaa niin positiivisesti kuin lupasin ;) Mutta tosiaan: tähän mennessä kesä on muuten mennyt niskan osalta vähän paremmin kuin viime kesä. (Vai johtuuko se vain siitä, että tänä kesänä mulla on paljon parempi työasento koneella?)

Muutama kuukausi sitten päätin alkaa elää "normaalia" elämää ja lakata varomasta liikoja, koska se ei minun tapauksessani ole välttämättä hedelmällistä. Tähän kuvioon liittyi pitkäaikaisen unelmani toteuttaminen eli koiran hankkiminen. Muuten olen kyllä jaksanut hyvin haasteellisen alun keskellä, mutta kun kolmatta päivää moppasin lattioita ja tein paljon muitakin asioita alhaalla kyyryssä, niska vetäisi päälle vanhan tutun lukon. Pahin meni onneksi parissa päivässä ohi, mutta jonkinlainen suojajännitys tuntuu edelleen pitkin rankaa. Kyllä se vain niin on, ettei niskaa sovi unohtaa...koskaan - vaikka yrittääkin olla normaali ;)

Sitten pitää mainita vielä eräs asia, joka on taas noussut itselleni ajankohtaiseksi. Onko kellään mitään käsitystä, mistä voisi johtua se, että multa menee taju, jos kolautan kyynärhermoni tarpeeksi lujaa. En ole kuullut tätä tapahtuneen kenellekään muulle kuin itselleni. Viimeksi se tapahtui mulle yli 15 v sitten, mutta viikko sitten taju meni taas. Ja se oli pelottavaa. Istuin lattialla pikkusiskoni kanssa, käännyin ympäri ja kolautin kyynärpään. Olin kuulemma painautunut maahan ja toistellut, etten halua pyörtyä, maannut siinä puolisen minuuttia öristen (!), noussut ylös, tuijottanut eteenpäin poissaolevana ja saanut sitten jonkinlaisen sätkimiskohtauksen. Pää oli vatkannut puolelta toiselle aika voimakkaasti. Kun aloin herätä, olin ihan sekaisin, enkä tiennyt, missä olin ja kuka mun naaman edessä huutaa "herää"! Kuva Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen "herkkähermoisuuden" kanssa, josta Tahdonvoimaa on puhunut?
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Heinä 2010, 21:52

CH kirjoitti:Sitten pitää mainita vielä eräs asia, joka on taas noussut itselleni ajankohtaiseksi. Onko kellään mitään käsitystä, mistä voisi johtua se, että multa menee taju, jos kolautan kyynärhermoni tarpeeksi lujaa. En ole kuullut tätä tapahtuneen kenellekään muulle kuin itselleni. Viimeksi se tapahtui mulle yli 15 v sitten, mutta viikko sitten taju meni taas. Ja se oli pelottavaa. Istuin lattialla pikkusiskoni kanssa, käännyin ympäri ja kolautin kyynärpään. Olin kuulemma painautunut maahan ja toistellut, etten halua pyörtyä, maannut siinä puolisen minuuttia öristen (!), noussut ylös, tuijottanut eteenpäin poissaolevana ja saanut sitten jonkinlaisen sätkimiskohtauksen. Pää oli vatkannut puolelta toiselle aika voimakkaasti. Kun aloin herätä, olin ihan sekaisin, enkä tiennyt, missä olin ja kuka mun naaman edessä huutaa "herää"! Kuva Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen "herkkähermoisuuden" kanssa, josta Tahdonvoimaa on puhunut?


Nopsa vastaus vaan täältä rankaisun keskeltä... ;) Kriisiajalle jouduin tänään, kun ei ottanut pää toipuakseen valsseista ja sketseistä häissä... Ja viel lauantain juhlat pitäis jaksaa. CH, edelleen welcome, joskin emännästä ei sit ole kans ku tuijottamaan eteensä... ;)

Aika paha tuo kyynärpääjuttu! Enpä ole kuullut vastaavasta ikinä. Ehkä siinä tapahtuu joku hermoston "tiltti", kun herkkä hermo saa sätkyn? Kyllähän se käsikin on yhteydessä hermorunkoon sieltä kiinnityskohdasta ja kenties se kolaus käden hermojen kautta hermorungossa alarangassa ja sitä kautta sit muualla tekee tommoiset separit. En osaa sanoa, mutta kyse Penttiseltä meilitse? Ovat ens vkon lomalla ja sit taas puhelimen/postin päässä. Kaikki on kyllä mahdollista ymmärtääkseni! :D

Eikä sulla mitään epilepsiamaista tms. ole koskaan todettu? Tosin miksi se provosoituis käden iskusta... Oon aika sanaton. Pandoralla oli noita samoja pään vatkauskohtauksia yms. mutta ne tuli niskan ärsytyksestä, ei ymmärtääkseni käden.

Kerro, jos saat selityksen, siis muunkin kuin "oot hullu", jota yl:t varmaan tarjoaa mielellään. ;)

Jep, koirat... Nothing to say!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 20 Heinä 2010, 23:14

CH kirjoitti:Sitten pitää mainita vielä eräs asia, joka on taas noussut itselleni ajankohtaiseksi. Onko kellään mitään käsitystä, mistä voisi johtua se, että multa menee taju, jos kolautan kyynärhermoni tarpeeksi lujaa. En ole kuullut tätä tapahtuneen kenellekään muulle kuin itselleni. Viimeksi se tapahtui mulle yli 15 v sitten, mutta viikko sitten taju meni taas. Ja se oli pelottavaa. Istuin lattialla pikkusiskoni kanssa, käännyin ympäri ja kolautin kyynärpään. Olin kuulemma painautunut maahan ja toistellut, etten halua pyörtyä, maannut siinä puolisen minuuttia öristen (!), noussut ylös, tuijottanut eteenpäin poissaolevana ja saanut sitten jonkinlaisen sätkimiskohtauksen. Pää oli vatkannut puolelta toiselle aika voimakkaasti. Kun aloin herätä, olin ihan sekaisin, enkä tiennyt, missä olin ja kuka mun naaman edessä huutaa "herää"! Kuva Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen "herkkähermoisuuden" kanssa, josta Tahdonvoimaa on puhunut?


Olipa varmasti surrealistinen kokemus. Omituista. :shock: Kerro toki, jos joskus selviää mistä oli kyse?
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja CH » 22 Heinä 2010, 23:39

En tiedä, viitsinkö vaivata Penttistä tällä asialla, kun ei tämä varsinainen ongelma ole ;) Pitää vain yrittää pitää kyynärpäät suojattuna. Mutta mielenkiinnosta olis tietty kiva tietää, mistä moinen johtuu. Googlaaminen ei ole tuottanut tulosta. Ehkä syy on juuri jotain sen tyyppistä, mistä TV mainitsi. Kerron heti, jos saan jostain selityksen tai yleensäkään kuulen, että jollekin muulle on käynyt samalla lailla :)
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja CH » 19 Elo 2010, 18:31

Moi ja raikasta loppukesän alkua kaikille!

Se saakelin suojajännitys jäi sitten päälle ja kunnolla. Käytännössä mua ei haittaa, että yläselän/kaularangan liittymäkohdassa vihloo jonkin verran - mutta lieveilmiöt haittaavat sitäkin enemmän. Niska on aivan voimaton. Viikkotolkulla on jo ollut sellainen olo, että kallonpohjaa kivistää, päätä särkee, leukaperiä kivistää ja lopuksi rupeaa oksettamaan. Varasin lopulta ajan ja toisenkin OMT:lle, joka teki voitavansa (käsitteli aluetta hellävaraisesti), mutta tällä kertaa ei auttanut.

Jännä juttu, että OMT:llä käydessäni palataan oireesta riippumatta aina samaan: fyssari tarttuu kaksin käsin päähäni, kohottaa sitä hieman ylöspäin ja kysyy: "Tuntuuko se nyt?" tai "Tuntuuko sama liike pahalta, jos teen näin?" ja vastaukseni on aina ei. Vaikuttaa siltä, että mun olotilaa voisi helpottaa ainoastaan halovest... Kuva
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja fedja » 25 Elo 2010, 10:03

Pitisikö sinun palata vielä Penttisen luo ja kysyä mitä nyt, kun mikään ei enää OMT-puolella auta.

Ja miksei tuota Halovestiakin voisi harkita, jos sinusta se tuntuisi oikealta ratkaisulta ja rohkeus riittää kokeiluun!
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja CH » 25 Elo 2010, 14:54

Sinäpä sen sanoit, Fedjaseni. On kyllä aikamoinen juttu porauttaa kalloon ruuvit ja kulkea se hökötys päässä ;) Harmi, kun sitä ei voi kiinnittää muulla tavalla. Tällä hetkellä on vähän sellainen olo, että en kehtaa mennä fysiatrille valittamaan, koska olen kuitenkin toimintakykyinen. Enkä oikein edes tiedä, mitä sanoisin siellä. Mutta jos tämä olo ei tästä ala palata alkuperäisiin uomiinsa, marssin kyllä takaisin Penttiselle. :)
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 25 Elo 2010, 23:45

CH kirjoitti:Moi ja raikasta loppukesän alkua kaikille!

Se saakelin suojajännitys jäi sitten päälle ja kunnolla. Käytännössä mua ei haittaa, että yläselän/kaularangan liittymäkohdassa vihloo jonkin verran - mutta lieveilmiöt haittaavat sitäkin enemmän. Niska on aivan voimaton. Viikkotolkulla on jo ollut sellainen olo, että kallonpohjaa kivistää, päätä särkee, leukaperiä kivistää ja lopuksi rupeaa oksettamaan. Varasin lopulta ajan ja toisenkin OMT:lle, joka teki voitavansa (käsitteli aluetta hellävaraisesti), mutta tällä kertaa ei auttanut.

Jännä juttu, että OMT:llä käydessäni palataan oireesta riippumatta aina samaan: fyssari tarttuu kaksin käsin päähäni, kohottaa sitä hieman ylöspäin ja kysyy: "Tuntuuko se nyt?" tai "Tuntuuko sama liike pahalta, jos teen näin?" ja vastaukseni on aina ei. Vaikuttaa siltä, että mun olotilaa voisi helpottaa ainoastaan halovest... Kuva


Kuulostaa just siltä mitä mullakin, kun kakkonen ei enää jaksa. :( Lopulta yrjöttöö, ku hermokudos painautuu. Sitä ennen juilii leukoja, pää on väsynyt ja kallonpohjaa kivistää. Kai se on sitä itseään, löysyyttä ja heikkoutta. Pah! :(

En tiedä sit halovestista. Kannattaishan siitä soittaa ja kysyä. Onko sulla kuitenkin parantunut jaksaminen koko ajan? Eli meneekö yhä kauemmin pystyssä ennenku oireet tulee tai pystytkö tekemään enemmän kuin aiemmin? :D

Tsemi!!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja CH » 04 Syys 2010, 17:24

Hello!

CH sai kutsun Ortoniin "seurantakäynnille" ja lähtee sinne maanantaina. Tämä tuli hyvään kohtaan, sillä mun täytyy esittää siellä tärkeä kysymys: miksi mulle ei ole ollut mitään apua paikasta, jossa kaikki mahdollinen asiantuntemus on tarjolla? Olen ajatellut tähän olevan kaksi vaihtoehtoista syytä:

1) Olen heille liian hankala tapaus, koska en ole tarpeeksi vakava tapaus. On tietenkin hieno juttu ja kiitollisuudenaihe, etten tarvitse raskasta lääkitystä, jatkuvaa lepoa tai leikkauksia. Tässä on jo eväät siedettävään elämään. Olen siis liian terve Ortoniin. Mutta entä elämän mielekkyys? Ei-vakavana tapauksena minulla on silti mielestäni oikeus tavoitella sitä.

2) Kaikkea mahdollista ei ole tutkittu; jotain on jäänyt huomaamatta. Kun huomattiin, että minulle annetut kotiliikkeet eivät ole auttaneet ja niskani voimat ovat päinvastoin heikentyneet, todettiin, että "unohdetaan niska, keskitytään kehonhallintaan." Kotiin jumppaamaan vatsalihaksia ja lapaluita, ja se siitä.

En ollut pahemmin ajatellut vaihtoehtoa no 2, mutta mieleni muuttui, kun olin tässä hiljattain luottohierojallani. Sanoin hänelle, että minun on parempi luovuttaa sen suhteen, että yleinen olotila tästä enää paranisi. Teen OMT:n ohjaamia koukistajaliikkeitä, mutta jotenkin tuntuu, että jokin estää sen, että nekään liikkeet auttaisivat. Kerroin hierojalle myös viimeaikaisista olotiloistani: tuntuu, että mun kropassa "pahuuden akseli" keskittyy yhä selvemmin C0:n paikkeille. Sieltä lähtee kirvelevä, kylmän viiltävä kipu, joka ulottuu leukaperiin, kaulalle, korviin ja kieleen ja kestävyys on huono. Hierojani kysyi äkkiä, olenko kuullut atlaksesta ja axiksesta ja sen alueen virheasennosta. Muistelin lukeneeni jostain, että varsinkin whiplashin tyyppisissä onnettomuuksissa sellainen virheasento voi todella tulla. Googlasin hieman asiaa, ja, kuinka ollakaan, löysin OMT:n ammattilehdestä jutun, jonka lopussa summattiin seuraavaa:

Whiplash-potilaiden funktionaalinen
magneettikuvaus, jossa normaaleja fy-
siologisia liikkeitä pyritään simuloimaan
tutkimustilanteessa, on luotettava mene-
telmä alarialigamenttien vaurioitumisen
ja atlas-axis-tason toimintahäiriöiden
selvittämisessä.


Kun Ortonissa kävi ilmi, että jostain syystä jumppa ja ryhdin korjaaminen ei ole mua auttanut, miksei tätä atlas-axis-asiaa ole varmuuden vuoksi tutkittu? Ei pitäisi olla resursseista kiinni, kun kerran olen päässyt Ortonin potilaaksi. Hierojani mukaan tällainen virheasento/toimintahäiriö voi olla hyvin pieni ja aiheuttaa silti oireita. Olen ajatellut, että kaularangan kyfoosi on syynä siihen oloon, että pään sisältä pitäisi ikään kuin naksauttaa jotakin, että saisi pään parempaan asentoon. (Joskus yritän sitä esim. keräämällä kaikki hiukseni otsalle kimpuksi ja vetämällä alaviistoon.) Mutta entä jos syynä onkin tämä atlas-axis-homma! Kiropraktikot osaavat kuulemma korjata tällaisia virheasentoja.

Että tällaista ajattelin nyt mennä sinne kysymään...
Viimeksi muokannut CH päivämäärä 06 Syys 2010, 15:30, muokattu yhteensä 1 kerran
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa