CH:n CV :)

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja fedja » 29 Marras 2009, 17:51

Voi vaikutttaa immuniteettiin. Olet varmaankin TV:n blogista lukenut herbes-jutuista. Jotkin retkahdus/aivovamman saaneet alkavat saada hengitystieinfektiota tai vamman jälkeen olo on flunssainen. Kuumekin voi nousta.

Minulla tuo immuniteettipuolen ongelmat taitaa tulla siitä, että hermovamma-->suolisto lamaantuu-->immuunipuolustusjärjestelmä ei enää pysty kunnolla hoitamaan tehtäväänsä. Muistaakseni suolisto hoitaa yli 50% immuunivasteen toimivuudesta.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja CH » 20 Tammi 2010, 00:45

Jokohan malttaisin vähän päivittää... Sain alkuvuodesta uuden etätyöproggiksen, ja sen takia on tullut oltua vähän liiankin paljon koneella viime aikoina :) Mutta on se mahtavaa, että hommia voi tehdä kotoakin käsin!

Penttis-reissun jälkeen menin ihan uudelle OMT:lle, ja hänen kanssaan alkoi hommat rullata mukavasti! Lähdettiin siltä pohjalta, että jokin mun harjoitusohjelmassa on pielessä, kun ei tuloksia tule. Vanhoja liikkeitä muunnettiin niin, että teen eri kulmassa staattisia pitoja edestakaisin veivaamisen sijaan. Suunta tuntuu oikealta! Jouluun mennessä olin tehnyt liikkeitä kolmisen viikkoa, ja oli kyllä fyysisesti helpoin joulu vuosiin! Sain mm. hiihdettyä monta kilometriä murtsikoilla ilman kipuja :D Ajattelin hiihtäessäni koko ajan pään asentoa ja kuvittelin tekeväni koukistajalihaksia. Ehkä se auttoi! Olen saanut fyssarilta myös hyviä vinkkejä siihen, miten pärjätä nikamalukkojen kanssa.

Työt aloitettuani oireet ovat hiukan kiusanneet, mm. leukaoireet ovat palanneet. Mutta en voi väittää olevani erityisen suurissa tuskissa. Suurin ongelma on edelleen se, ettei niska jaksa staattisia tilanteita kunnolla. Fyysisesti raskainta on esim. istua ja jutella ilman niskatukea tai kävellä esim. museossa ja katsella. Jostain syystä staattinen oleminen ilman tukea liitettynä katseen keskittämiseen / katseella seuraamiseen tuo oireet esille.

Tämä uusi fyssari oli kiinnostunut vaivojeni perinnöllisyydestä. Kuulemma esim. oiennut rintaranka kulkee usein suvussa (ja niin tekee meilläkin). Ja kyseltyäni sukulaisilta olen joutunut toteamaan, että sukurasitetta kyllä löytyy - sekä isän että äidin puolelta! Yliliikkuvuus-, nivelkuluma- ja skolioosiongelmat tiesin jo aikaisemmin äidin puolelta, mutta kuulemma myös isän puolella on jonkinlaista heikkoniskaisuutta. Esim. edesmennyt mummini ei kuulemma voinut ajaa pyörällä pienistäkään töyssyistä, kun ne tuntuivat niskassa (?!) Kuulemma hänellä oli myös epämääräisiä päänsärkyjä. Uusin juttu, minkä kuulin, oli, että äidilläni on oiennut kaularanka. Fyssarini mukaan on mahdollista, että mullakin se oli alun perin oiennut, mikä yhdessä yliliikkuvuuden ja pään kolhimisten kanssa selittäisi sen, että kaularanka on nykyään "väärin päin".

Tätä taustaa vasten mulla taitaa olla nöyrtymisen paikka sikäli, että on turha odottaa täysin oireetonta tulevaisuutta. Mutta ehkä vielä opin olemaan puhtaasti kiitollinen siitä, mitä mulla on, ja samahan pätee moneenkin asiaan elämässä! Tätä asennetta mun on syytä petrata, ja voin iloisena todeta oppineeni urheasta ja positiivisesta asenteesta paljon tämän foorumin kovia kokeneilta kirjoittajilta. Kiitos! :) :)
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 21 Tammi 2010, 12:22

CH kirjoitti:Tätä taustaa vasten mulla taitaa olla nöyrtymisen paikka sikäli, että on turha odottaa täysin oireetonta tulevaisuutta. Mutta ehkä vielä opin olemaan puhtaasti kiitollinen siitä, mitä mulla on, ja samahan pätee moneenkin asiaan elämässä! Tätä asennetta mun on syytä petrata, ja voin iloisena todeta oppineeni urheasta ja positiivisesta asenteesta paljon tämän foorumin kovia kokeneilta kirjoittajilta. Kiitos! :) :)

Sun alkuhan uudella OMT:llä kuulostaa erinomaiselta, CH! Älä vielä luovuta, toivotaan että kaularankasi jumpalla suoristuisi ajan myötä. Ja jos hyvin käy, ehkä saat jopa pienen lordoosin joskus aikaiseksi. Eihän sitä koskaan tiedä... 8) :P 8)
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja CH » 21 Tammi 2010, 13:41

Kiitos kannustuksesta, double D - miracles do happen! :D
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 21 Tammi 2010, 20:36

Moikkelis!

CH kirjoitti:Jokohan malttaisin vähän päivittää... Sain alkuvuodesta uuden etätyöproggiksen, ja sen takia on tullut oltua vähän liiankin paljon koneella viime aikoina :) Mutta on se mahtavaa, että hommia voi tehdä kotoakin käsin!

Penttis-reissun jälkeen menin ihan uudelle OMT:lle, ja hänen kanssaan alkoi hommat rullata mukavasti! Lähdettiin siltä pohjalta, että jokin mun harjoitusohjelmassa on pielessä, kun ei tuloksia tule. Vanhoja liikkeitä muunnettiin niin, että teen eri kulmassa staattisia pitoja edestakaisin veivaamisen sijaan. Suunta tuntuu oikealta! Jouluun mennessä olin tehnyt liikkeitä kolmisen viikkoa, ja oli kyllä fyysisesti helpoin joulu vuosiin! Sain mm. hiihdettyä monta kilometriä murtsikoilla ilman kipuja :D Ajattelin hiihtäessäni koko ajan pään asentoa ja kuvittelin tekeväni koukistajalihaksia. Ehkä se auttoi! Olen saanut fyssarilta myös hyviä vinkkejä siihen, miten pärjätä nikamalukkojen kanssa.


Kyllä oot oikeessa, et himasta duunin tekeminen on luojan lykky. Kyllä tässä aika hukassa muuten olisi oltu, jossei virtuaalimaailma pörräis.. Kuulostaa hyvältä suunnalta! Ja jos tosiaan ongelmana on rasituskestävyys, niin staattisilla pidoilla on hyvä mennä eteenpäin. Siinä sitä hallintaa ja pitovoimaa tulee parhaiten harjoiteltua ens alkuun.

Mimmosiis vinkkeja sait niihin lukkoihin? :)

CH kirjoitti:Työt aloitettuani oireet ovat hiukan kiusanneet, mm. leukaoireet ovat palanneet. Mutta en voi väittää olevani erityisen suurissa tuskissa. Suurin ongelma on edelleen se, ettei niska jaksa staattisia tilanteita kunnolla. Fyysisesti raskainta on esim. istua ja jutella ilman niskatukea tai kävellä esim. museossa ja katsella. Jostain syystä staattinen oleminen ilman tukea liitettynä katseen keskittämiseen / katseella seuraamiseen tuo oireet esille.


Se on se pirun yläniska ja sen heikkous. Ihan sama juttu, aivan kallonpohjasta silmien kautta mulla provosoituu oireet. Ja juurikin tuo staattinen oleminen on sitä pahinta. Ja mitä kovemmalla, sen pahempi oireisto. En nyt tarkkaan muista, mutta jotain fyssari selitti, että varsinkin jutellessa tai muuten vaan sosiaalisessa aktiviteetissa tai just koneella työskennellessä, sitä vaistomaisesti liikuttaa silmiä, päätä, nyökkäilee, pudistelee yms. "pientä", joka käy just sinne herkkiin yläniskan kalvoihin aivan kallon pohjaan. Silmien liikkeet oli kuulemma suorassa yhteydessä niskan toimintaan kalvojen kautta... Huokaus...

CH kirjoitti:Tämä uusi fyssari oli kiinnostunut vaivojeni perinnöllisyydestä. Kuulemma esim. oiennut rintaranka kulkee usein suvussa (ja niin tekee meilläkin). Ja kyseltyäni sukulaisilta olen joutunut toteamaan, että sukurasitetta kyllä löytyy - sekä isän että äidin puolelta! Yliliikkuvuus-, nivelkuluma- ja skolioosiongelmat tiesin jo aikaisemmin äidin puolelta, mutta kuulemma myös isän puolella on jonkinlaista heikkoniskaisuutta. Esim. edesmennyt mummini ei kuulemma voinut ajaa pyörällä pienistäkään töyssyistä, kun ne tuntuivat niskassa (?!) Kuulemma hänellä oli myös epämääräisiä päänsärkyjä. Uusin juttu, minkä kuulin, oli, että äidilläni on oiennut kaularanka. Fyssarini mukaan on mahdollista, että mullakin se oli alun perin oiennut, mikä yhdessä yliliikkuvuuden ja pään kolhimisten kanssa selittäisi sen, että kaularanka on nykyään "väärin päin".

Tätä taustaa vasten mulla taitaa olla nöyrtymisen paikka sikäli, että on turha odottaa täysin oireetonta tulevaisuutta. Mutta ehkä vielä opin olemaan puhtaasti kiitollinen siitä, mitä mulla on, ja samahan pätee moneenkin asiaan elämässä! Tätä asennetta mun on syytä petrata, ja voin iloisena todeta oppineeni urheasta ja positiivisesta asenteesta paljon tämän foorumin kovia kokeneilta kirjoittajilta. Kiitos! :) :)


Tuskinpa sitä ikinä täysin oireettomaksi pääsee, mutta jos saa toimintakykyä reippaasti lisää, sekin on puoli voittoa. :) Joillain on diabetes, toisilla epilepsia, kolmannella reuma, meillä niskaoireet ja oudot hermostomme. Mutta kyllä me pärjätään niiden kanssa, ihan varmasti vaikka aikaa se todellakin taitaa viedä! Sekä sen arvostaminen, mitä jo on, että se pikkuisen parempaan toimintakuntoon pääseminen. :) :) Tsempit CH!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 22 Tammi 2010, 12:05

CH kirjoitti:Jokohan malttaisin vähän päivittää... Sain alkuvuodesta uuden etätyöproggiksen, ja sen takia on tullut oltua vähän liiankin paljon koneella viime aikoina :) Mutta on se mahtavaa, että hommia voi tehdä kotoakin käsin!

Penttis-reissun jälkeen menin ihan uudelle OMT:lle, ja hänen kanssaan alkoi hommat rullata mukavasti! Lähdettiin siltä pohjalta, että jokin mun harjoitusohjelmassa on pielessä, kun ei tuloksia tule. Vanhoja liikkeitä muunnettiin niin, että teen eri kulmassa staattisia pitoja edestakaisin veivaamisen sijaan.
...
Fyysisesti raskainta on esim. istua ja jutella ilman niskatukea tai kävellä esim. museossa ja katsella. Jostain syystä staattinen oleminen ilman tukea liitettynä katseen keskittämiseen / katseella seuraamiseen tuo oireet esille.

Hieno homma CH! Sinullahan on huimat mahdollisuudet parempaan "elämään" kuin "esiäideilläsi" ü, kun kuntoutat itseäsi ja olet saanut tietoa asiasta. Tuossa mielessä saat kärsimysketjua hieman katkaistua.

Toivottavasti apu oikeista harjoitteista jatkuu.

Täällä myös raskainta kaikki staattinen. Mutta myös pystyssä olo. Menin kanslaisopiston kurssille. Hankalaa jo alusta, kun opettaja esitteli muuta luokkaa ja minun olisi pitänyt katsoa sivuille, että kuka siellä on. Varmaan ajattelivat, että onpas hiukan tylyn oloinen, kun taaksepäin en viitsinyt kurkkia ollenkaan, kun olisi pitänyt tuoli kääntää nurin päin. Aion yrittää 1-1.5h istumista kuitenkin viikottain ja opettajan kurkkimista hieman yläviistoon. Jos ei onnistu, niin lopetan. Toivon, että onnistuu ü.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja CH » 22 Tammi 2010, 20:13

tahdonvoimaa kirjoitti: Mimmosiis vinkkeja sait niihin lukkoihin? :)


a) Niihin ei auta kylmä eikä kuuma eikä liioin lihasrelaksantit, koska se on ns. mekaaninen vika. Nikamat vain urautuu väärille teille ja ne pitäis saada palaamaan oikealla liikeradalleen.

b) Itse voi yrittää auttaa itseään tekemällä varovasti pumppaavaa kiertoliikettä vastakkaiseen suuntaan. Olen jo huomannut, että tämä auttaa joskus, kun lukko vasta ilmoittelee itsestään vihlomalla :)

c) Fyssari arveli voivansa auttaa lukon avaamisessa, jos tarpeen. Saa kuulemma varata hätäaikoja :)

tahdonvoimaa kirjoitti: jotain fyssari selitti, että varsinkin jutellessa tai muuten vaan sosiaalisessa aktiviteetissa tai just koneella työskennellessä, sitä vaistomaisesti liikuttaa silmiä, päätä, nyökkäilee, pudistelee yms. "pientä", joka käy just sinne herkkiin yläniskan kalvoihin aivan kallon pohjaan. Silmien liikkeet oli kuulemma suorassa yhteydessä niskan toimintaan kalvojen kautta... Huokaus...


Just! Ja mulla on vielä sellainen ongelma, että oon ns. supereläväinen. Harrastajateatterissa siitä oli hyötyä, mutta nyt lähinnä harmittaa, että oon omaksunut sellaisen ilmeily/päännyökkäilytyylin. Katselin juuri erästä häävideota muutaman vuoden takaa, jossa näkyy meikäläinen taustalla juttelemassa jossain porukassa - ja oli muuten aikamoista sirkusta! Aikamoinen poisoppiminen tuossakin varmaan on.... Sitten, kun yrittää hillitä eleitään, tulee fiilis, että olen jotenkin epäkohtelias ja välinpitämätön :shock: Niinkuin Fedjakin sanoi kansalaisopistokokemuksistaan:

Hankalaa jo alusta, kun opettaja esitteli muuta luokkaa ja minun olisi pitänyt katsoa sivuille, että kuka siellä on. Varmaan ajattelivat, että onpas hiukan tylyn oloinen, kun taaksepäin en viitsinyt kurkkia ollenkaan, kun olisi pitänyt tuoli kääntää nurin päin.


Mutta hienoa, että testaat kestokykyäsi! Toivotaan, että jaksat pysyä menossa mukana! :)
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja fedja » 22 Tammi 2010, 20:20

CH.

Joo, pakko. Liian kauan olen yrittänyt kuntoutua täällä kotona.

Kaipaa ihmisiä ja keskustelemista, ja uusi VIRIKKEITÄ, kun pää on täynnä ajatuksia ja mielipiteitä. Vielä räjähtää ü. Puhelin ja silloin tällöin tapahtuvat vierailut ei oikein riitä täyttämään sosiaalisia tarpeita.

Otan jutun sen verran rauhallisesti, että pystyn siellä käymään ja olen siellä tosiaan 1-1.5h sen 2.5h sijaan, minkä se kestää.

Kai tuo lopulta on pieni asia mitä toiset ajattelevat. Pakko oppia käyttäytymään siten, että voi vaikuttaa tylyltä. Tärkeintä on, että pystyy elämään itse ja ei kärsi fyysisesti sen takia, että liikaa huomioi muita ja sitä mitä he ajattelevat minusta.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 22 Tammi 2010, 22:47

fedja kirjoitti:Kai tuo lopulta on pieni asia mitä toiset ajattelevat. Pakko oppia käyttäytymään siten, että voi vaikuttaa tylyltä. Tärkeintä on, että pystyy elämään itse ja ei kärsi fyysisesti sen takia, että liikaa huomioi muita ja sitä mitä he ajattelevat minusta.


Tiedätkö samoilla sanoilla puhui fyssari. Täysin samoilla. :) Eli pakko vaan oppia hyväksymään. Ja eipä me niskaimmeiset ainoita olla. Yhtä lailla sitä on rajoittuneisuutta muissakin vammaryhmissä. Tämäkin asia taitaa mennä sen "terveen itsekkyyden" käsitteen alle. Eli ei se nyt kivaa ole, mutta valitettavasti pakko.

Paras apu kaikkialla tuntuu edelleen olevan pehmeä niskatuki. Sillä saa ymmärrystä ja hyväksyntää, sekä enne kaikkea armoa. ;) ;)

Kiitos CH nikamalukkovinkkeistä!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja CH » 11 Touko 2010, 12:45

Ajattelin vähän päivitellä, mutta sitten tajusin, että mulla oli oikeastaan samantyyppinen päivitys jo tammikuussa, jollaisen ajattelin nyt laittaa :) Eli samassa pisteessä oikeastaan ollaan kuin tammikuussakin. Olen ihan tyytyväinen nykyisiin itsehoito-ohjeisiini. OMT:ltä sain neuvoksi jatkaa koukistajien harjoittelemista staattisilla pidoilla kumilangan avulla ja lisäksi jatkan jo aikaisemmin saamiani perusvahvistavia liikkeitä.

Olen yrittänyt kääntää edukseni sen, että mun oireet kulkee ihan omia teitään. (Tarkoitan siis sitä ristiriitaa, että yhtenä päivänä niska kestää oireitta jotain hyvinkin raskasta ja toisena päivänä pelkästä kävelemisestä tulee hirveet kallonpohjakivut. Oikeastaan ainut "varma" rasittaja ovat nuo tammikuussa mainitsemani puhuminen & katseella seuraaminen.) Koska näissä olotiloissa ei useinkaan ole mitään logiikkaa, olen esimerkiksi vaihtanut pilateksen afrotanssiin (!) Kuulostaa tyhmältä, mutta olen järkeillyt asian näin: Pilateksesta ei lopulta ollut mulle muuta hyötyä kuin syvien vatsalihasten kannalta (enkä edes ole huomannut niiden kauheasti vahvistuneen siellä.) Niskan kannalta siitä ei ainakaan ollut hyötyä. Afrotanssissa saan kauan kaipaamani aerobisen harjoituksen, ja eiköhän ne syvätkin vatsalihakset siinä kehity. Afrotanssissa ei hypitä eikä väännellä päätä, joten periaatteessa se sopii mulle aivan hyvin. (Tosin muutamia liikkeitä jätän väliin; esim. sellaisen, jossa rullataan seisaallaan nikama nikamalta alas - se ei tunnu hyvältä, ja mun pää alkaa täristä!) Ainoa varsinainen niskaongelma mulla on afrossa se, että siinä pidetään paljon käsiä ylhäällä. Olen huomannut, että en jaksa nostaa käsiäni niin paljon ylös, niska & kallonpohja eivät tykkää siitä. Mutta ei mulle tästä lajista koskaan jää huono olo päälle.

Mistä pääsenkin toiseen asiaan: ihmettelen kovasti, miksei mun lapojen asentoon ole juurikaan puututtu. Lausunnoissa vain lukee, että ne "siirottavat". Mulla on ohjelmassa myös lapoihin kohdistuva liike, mutta tarvitsisin varmaan enemmän. Mun mielestä se, etten jaksa nostella kunnolla käsiä, johtuu noista lavoista. Siirottaminenhan johtuu siis (yllättäen) jonkinlaisesta lihasheikkoudesta. Todella usein esim. kävelylenkilläkin mulle tulee sellainen olo, että olisi ihanaa, jos joku ottaisi olkapäistä kiinni ja nostaisi niitä ylös & taaksepäin. Siirotusjuttuja googlailtuani sain selville, että tällaisille lavoille itse asiassa on olemassa tukiliivejä. Mikseiköhän tukivälineiden mekassa Ortonissa ole mulle tarjottu tällaista? Luulisi, että niskaakin helpottaisi se, että ylävartalo pysyy "kasassa" ;) Jos joku ei tiedä, mitä tarkoittaa lapojen siirotus, niin lisään oheen kuvan.

Lopuksi haluan vielä kertoa työasennostani. Etätöitä on onneksi riittänyt, ja tässä asennossa pystyn tekemään tuntikausia töitä ilman liikarasitusta:
Istun nojatuolissa sylissäni läppärityyny + läppäri. Kyynärpäät lepäävät tuolin käsinojilla. Ja sokerina pohjalla: niskan takana - juuri siinä kyfoosin kohdalla - on n. 5 cm halkaisijaltaan oleva lakkapullo! Nojaan siihen aika reippaasti, ja jaksan paljon paremmin! Tämä on oikeastaan parempi kuin mikään muu asento makuuasento mukaan lukien! :D Toisaalta tämä vahvistaa fiilistä siitä, että mikään ei tule koskaan korjaantumaan niin kauan kuin kaularanka on kyfoottinen mutta eipäs nyt viitsitä ajatella niin ;)

Tänään muuten alkaa kevät!! Hyvää sellaista kaikille!! Kuva Kuva Ja kiitos vielä DD:lle mahtavasta hymiösivusta! Kuva (Eli http://gfxlovers.com/smilies/category/a ... ent_2.html)
Viimeksi muokannut CH päivämäärä 19 Loka 2011, 13:29, muokattu yhteensä 1 kerran
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja Kaisa » 11 Touko 2010, 20:00

CH: onko Sinulla noin siirottavat lapaluut kuin kuvassa. En ole aikaisemmin kuullut moista termiä. Ne on aika jänskän näköiset. Itselläni tuppaa aina jumittumaan ihan kiinni, mutta siinä on laiskuudella oma osansa. Pitäisi irrotella enemmän. Irrotella, mikä ihana sana, joka viittaa nuoruuteen ja terveyteen ja menoon ja meininkiin. Eikös?
Kaisa
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 81
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 09:55

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 12 Touko 2010, 01:26

Moro! Hyvää kuulla, että työt onnistuu. Eksoottinen on sunkin asento. :D Mulla vähän samanlainen ratkaisu, mut läppäri täytyy olla printterin päälle just oikeella korkeudella. Kädet Ergorest-tuissa ja joskus kauluri. Muuten painan päätäni aina alas vaistomaisesti...

Mullakin vähän sirottaa lavat. Fyssari sanoi että johtuu tosiaan yliliikkuvuudesta hartiarenkaan tasolla. Epäkkäät ja jotkut rintalihakset sekä isot hartiatrenkaan lihakset eivät tue kuten pitäisi, muistaakseni noin se juuri oli. Aina ku ranka väsyy, multa myös putoaa kädet. Juuri noinkin kuivailit. Ne vaan alkaa roikkua ja vetää mua alaspäin. Vaikea kuvailla. Mut heti ku saan tukea sinne kyynärpäiden alle vaikka istuessa, helpottaa.

Nostelu on mulle pahinta, koska rasitus tulee rikkinäiselle ligamentille just käsien kohtaan. Yks hyvä juttu tos on; sit ku kädet väsyy, se on merkki levätä. Ja siitä ei voi luistaa. :) ja sit ku sattuu lonkissa, on menty liian pitkälle ja saattaa tulla romahdus....

Sorry typot. Oon taas vanhan puhelimen varassa, ku uus läks määrittelemättömäks ajaksi takuuhuoltoon Puolan maalle. :) pitkä ilo!

Ai että ku tekis ni ihanaa vaan vetää lavat taakse yhteen ja venyttää täysillä. Tai roikkua tangossa. Mutta ei, siihen ei ole paluuta...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja CH » 12 Touko 2010, 08:29

Helou! Jep, itse toimin mallina. Tarkoitus oli ottaa kuva ääriasennossa, jotta itsekin näen, miltä ne näyttää. En siis kulje enkelinsiivet selässä ;) Muistelen kuulleeni, että lapojen siirotusta voi testata esim. niin, että yrittää nostaa käsiä etukautta ylös samalla, kun joku vastus painaa niitä alas. Jos ei TV:llekaan moista tukiliiviä ole ehdotettu, vedän sen johtopäätöksen, että joko sellaista ei tunneta tai sitten sitä pidetään jostain syystä tarpeettomana. Kyllähän tässä ilmankin pärjää, mutta olis kiva joskus auttaa itseään sellaisella. Olen kyllä vuosia sitten ostanut Instrumentariumista sellaisen tarroilla kiinnitettävän korsetin, joka vetää olkapäitä taaksepäin, mutta sekään ei aivan aja asiaa, vaikka joskus vähän auttaakin.

Kaisa: tarkoitatko lapojen kiinni jumittumisella, että lihakset jäykistyy? Olisiko se vähän niinkuin siirottamisen vastakohta? Olenkin aina ihmetellyt, mitä hierojat tarkoittavat käsitellessään lapoja ja mutistessaan "hyvin on auki" :)
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 14 Touko 2010, 00:56

Siis häh??? Oliko noi sun lavat vai? :) Eikä....?
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja CH » 14 Touko 2010, 14:33

Oli, oli! Kuva Kuva Mutta siis ääriasennossa ;) Sama kuin tällä tyypillä: http://www.maitrise-orthop.com/corpusma ... -fig10.jpg
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron