lentikseltä

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja lentis » 22 Elo 2012, 06:41

fedja kirjoitti:Hyvä, että olet päässyt askeleen eteenpäin. Miksikähän lääkäri kehotti unohtamanaan neurologin? Tietty, jos se on normineurologi, niin saattaa olla, ettei osaa sanoa juuri mitään sinun vammasta.


Jos osasin yhtään tulkita rivien välistä, joka ei ole parhaimmillaan oleva ominaisuuteni, niin lääkäri oli vakuuttunut itse, että kaikki oireet johtuvat fyysisesti niskasta. Itselle jäi kuitenkin taas kuva, etten saanut kunnolla oikeen mitään oireitani selitettyä lääkärille. Miten sellaisilla tiedoilla edes voi saada tuloksia aikaan?

"Statuksessa vahva sympaticotonia yläniska alarialigamentin löysyyttä. C2 fasetti turvonnut, aristava, hypo. liikkuvuus kohtalainen. Dg. S13.4:Kaularangan nyrjähdys tai venähdys" Tällaista lukee parhaillaan paperilla, kaikkea en ymmärrä, mutta tulkitsin. ;) Itse en ole niin vakuuttunut, että kaikki johtuis suoraan fyysisestä puolesta, mutta toivon että tuo kipuun erikoistunut neurologi osais kertoa sen. :) Toivossa on hyvä elää...
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja lentis » 27 Elo 2012, 18:49

Tyynen jälkeen on aina myrskysää...
Kohtuullisen viikonlopn jäljiltä olen jälleen täysin turta. Kurkkua puristaa järjetön ahdistuskipu, joka siis mahdollisen ilmeisesti johtuu fysiatrin mukaan sympaattisen hermoston äärirasitustilasta. Rasitustila ärsyyntyyn stressistä ja muusta kivusta. Keho ei haluaisi jatkaa näin, mutta minkäs tälle mahtaa. Neurologikin oli sitä mieltä, että kipulääkitys nostetaan niin ylös, että pystyy "vanha urheilija" taas kunnolla urheilemaan. Sillä ne kivut ilmesesti lähtee, millä on tulleetkin. Lentopallosta kyseli, miksen voisi mennä pelaamaan edes vähän. Enpä oikein osannut vastata, mutta kyyneleet tulivat silmään ja aihe vaihtui pikaiseen...

Neurologi myös tyrmäsi koko niskan ligamenttien olemassa olon, mainitsi lymfaterapian turhana humpuukina, jota voisin kokeilla, jos vaan haluaisin. Ja kehtasi myös haukotella kesken lauseen. En kyllä muista, mitä mahtoi silloinkin minulle kertoa. Aluksi sanoi tilanteeni olevan vaikea, mutta siinä koko vaivan anti. Itkuhan siinä pääsi, kun autoon pääsi. P***a paikka.

No, kävinkin neurologin suosittelemana kuntonyrkkeilemässä vkloppuna... Tuloksena oli vasemman käden puutuminen niin, etten jaksanut lopulta nostaa nyrkkeilyhanskaa ylös. En ollutkaan vielä sellaista kipua itselleni saanut. Lopulta tajusin, että ihmettelyni oikean jalan kuormittamisesta johtuikin siitä, etten tuntenut vasenta jalkaani kunnolla. Jos noita asioita ei ota lukuun, niin oli kyllä mukavaa olla mukana ohjatulla tunnilla, hikoilla täysillä ja tehdä ystävän kanssa sen mitä pystyi. Lopputuloksesta en kylläkään parhaillaan niin paljon pidä. Kaiketi enimmäkseen siksi, etten tiedä tekeekö tämän hetkinen henkinen ja fyysinen pahanolon tunne hyvää vai huonoa jatkoa ajatellen. Esim. töissä tänään, mitähän mainittavaa olen mahtanut saada aikaan työpäivän aikana? Enpä muista.

Soitin tänään myös terkkulaan, koska neurologi vaihtoi lääkkeeni, enkä tajunnut kysyä, kuinka ne pitäisi vaihtaa... Triptyl->Noritren, kun ovat samaa sukua, eri maata niin tuskin voi päikseen vaihtaa. No, vasta viikon lopulle sain soittoajan taas uudelle lääkärille. Sovimme kuitenkin hoitajan kanssa, että lääkärin pitäisi koota eripuolelta tulleita tietoja yhteen ja katsoa tilannetta uudelleen. Saas nähdä kuinka siinä käy...

Lopputuloksena, varasin itselleni ajan Huhmarille. Riittääkö tunnin aika näin alkuun ja pitääkö jotakin erityistä ottaa huomioon sinne reissulle lähtiessä/ennen sitä?
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Elo 2012, 19:14

Minulla meni Huhmarin ensimmäisellä ja ainoalla vastaanotolla 3 tuntia...

Ei tosiaan riitä tunti, eikä oikein kaksikaan, jos aikoo perusteellisen haastattelututkimuksen tehdä. Soita Mehiläiselle ja kysy miten pitkä aika tulisi varata, niin saat joko Huhmarille sähköpostiosoitteen tai soittopyynnön. Sitten voit itse kertoa lähtötilanteesi, niin Huhmar itse kyllä neuvoo eteenpäin.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Elo 2012, 19:20

Niin... ja voi hyvä tavaton sentään! Ei tulisi minulla mieleenkään lähteä kokeilemaan mitään kuntonyrkkeilyä, kun ei voi edes kävellä ilman huimausta. Ja minullahan on ehdoton kaatumiskieltoukaasi annettu Ortonista, missään nimessä ei saa kaatua ettei niska retkahda uudestaan.

Minulla nostettiin juuri lääkitystä siten, että nykyään menee Lyricaa 75mg aamuin illoin ja Triptyliä 40mg yöksi. Ja Lyricaa voi kuulema ottaa 1-2x75mg aamuin illoin :shock: Juu ei ehkä tule mieleen kerralla tuplata tuota annostusta, kun aiemmalla Lyrica-kokeilulla viime syksynä en päässyt kuin tähän 75+75mg annostukseen ennenkuin levisi pää...
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja lentis » 27 Elo 2012, 20:31

Niiin... Eipä tullut mullekaan aiemmin mieleen, mutta aika vahvan suosituksen sain mennä sitä kokeilemaan ja sitä mielipidettä lisäsi oma viikonlopun aikainen hyvä fyysinen olotila. Pitkästä aikaa oli jopa mieli suhteellisen virkeenä. Ei edes kauheesti ajatus tökkinyt. Ja tällaisista jutuista mulle nimenomaan tulee se olotila, ettei mulla oo mitään vakavaa vikaa missään, ku pystyn tollasta kokeilemaan. Tosin kenenkään muun ei tarvi tätä lopputulosta analysoida ja kestää paitsi mun.

En tiedä, millaisia kurkkuja teillä on, mutta omani tuntuu pikkuhiljaa menevän jo niin tukkoon, että hengittäminenkin on vaikeeta. Jotakin todella pahasti on ylimäärästä painamassa. Ja senhän fysiatri ja neurologi molemmat päällepäinkin näkivät, et puhuin ja liikuin sen takia todella omituisesti. Pitää vielä nähdä josko neurologikin siitä jotakin olis ylös kirjoittanut (=sanellut).

Ja mitä tuohon soittamiseen tulee, niin kaipa se on pakko tehdä. Se ei vaan tunnu kovin mielekkäältä tekemiseltä...
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja anzqu » 27 Elo 2012, 20:55

Soittaminen on kyllä ihan hirveää, kun ei tahdo ymmärtää sanaakaan mitä vastapuoli puhuu. Kokoajan joudun itsekin hokemaan "mitä?". Silmät kiinni puhun tärkeimmät puhelut, että saan edes enimmät ärsykkeet karsittua pois ja keskittyminen pysyy hetken kasassa. En muuten nykyisin enää ymmärrä kunnolla puhetta, saati saa laulujen sanoista selvää. Väsyneenä ongelma pahenee.

Ja todellakin, olotila on välillä aivan normaali. Ei mitään vikaa missään, järki luistaa, samoin puhe. Mutta sitten on näitä päiviä, etten osaa käydä kaupassa, en osaa leikata leipää viiltämättä sormea auki saati tehdä ruokaa ilman keittokirjaa. En siis yksinkertaisesti tajua mitä pitää tehdä, vaikka tekeminen olisi jotain hyvin arkipäiväistä ja automaattista. Ja välillä en edes kykene tekemään mitään edellä mainituista. En saa vaan mitään aikaiseksi tai olotila on niin huono etten kykene. Tähän vielä kivut, huimaukset sun muu päälle...

Kurkusta vielä, että lukkiutuminen on tuttua. Minulla oli pahoja nieluongelmia heti piakkoin toisen kolarin jälkeen, sittemmin ne ovat onneksi vähän tasoittuneet, mutta edelleen vedän herkästi vettä/ruokaa väärään kurkkuun, välillä jopa sylkeä. Lisäksi pään taivutus taaksepäin lukitsee nielun ja saa aikaan epämukavaa tunnetta. Fysioterapiassa viime syksynä niskaa ei voinut edes normaalisti käsitellä ilman että nielu lukkiutui. Nyt tilanne on onneksi vähän parempi.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja fedja » 28 Elo 2012, 13:48

Tuo kurkun kuristus voi johtua myös voimakkaasta hermoston ärsytystilasta ja selkäytimen venähdysvammasta. Tarvisit siihen fysioterapiaa, tai oikeastaan kraniosakraaliterapiaa. Jos sinulla on ligamenttivamma, niin et saa tehdä tuollaisia noin fyysisia juttuja, ennen kuin niskaan saada voimakas tuki. Jätä neurologi omaan arvoonsa. Ei kannata mennä muuta kuin sellaisille neurologeille, joilla on tarkempaa tietoa tästä vammasta. Ja niitä ei ole kuin yksi Suomessa. Fysiatreja vähän useampi. Kuuntele itseäsi. Älä missään nimessä kuuntele sellaisten lääkärien suosituksia, jotka tuntuu ohittavan koko vamman ja vaivan ja joiden vastaanotolta jää paskan maku suuhun.

Oletko kokeillut kraniosakraaliterapiaa? Se on kevyttä hoitoa, jolla vaikutetaan aivo- ja selkäydinnestekiertoihin ja duratason kalvojärjestelmään. Se rauhoittaa hermoston toimintaa. Se kannattaa käydä testaamassa. Tampereella sitä käytetään retkahdusvammaisten hoidossa paljonkin, mutta ligamenttivammaiselle se hoito voi aiheuttaa voimakkaitakin oireita, pahoinvointia yms.. Voin suositella hoitajaa, jos haluat mennä kokeilemaan.

Minkälaiseen kuntoutukseen fysiatri sinut ohjasi?
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja lentis » 28 Elo 2012, 17:07

fedja kirjoitti:Minkälaiseen kuntoutukseen fysiatri sinut ohjasi?

lentis kirjoitti:Nyt odotellaan uutta tarkennusta yli puolen vuoden takaisiin mri-kuviin ja suositeltiin lymfa-terapiaa kokeeksi pari kertaa tähän väliin. Saa nähdä kuinka tästä lähtee.


Fedja, kuten aiemmin totesin, niin fysiatrin kanssa on homma odotteluasteella. Fysiatri on itse ulkomailla ja odotetaan vanhojen mri-kuvien uudelleen lausuntoa tulevaksi kuvauspaikalta. Väliajaksi suosittli lymfaterapiaa, jota menen huomenna kokeilemaan...

fedja kirjoitti:Oletko kokeillut kraniosakraaliterapiaa? Se on kevyttä hoitoa, jolla vaikutetaan aivo- ja selkäydinnestekiertoihin ja duratason kalvojärjestelmään. Se rauhoittaa hermoston toimintaa. Se kannattaa käydä testaamassa. Tampereella sitä käytetään retkahdusvammaisten hoidossa paljonkin, mutta ligamenttivammaiselle se hoito voi aiheuttaa voimakkaitakin oireita, pahoinvointia yms.. Voin suositella hoitajaa, jos haluat mennä kokeilemaan.

En oo kyllä kuullutkaan. Mutta mahdankohan sitäkään voida vastaanottaa, jos fysiatrin ligamenttivaurioarvio on todellinen. Itse kylläkin päätin, että pahin vika ei mulla varmaan ole rangassa vaan hemostossa ja aivoissa. Oiskos Tampereen sijasta enemmänki Turun suunnilta jotakin varteenotettavaa hoitajaa, fedja?

Ja siitä kaikesta muusta, joka ajoi minut kokeilemaan kuntonyrkkeilyä... Uskon oikeasti itsekin osittain, että osa tästä kaikesta viasta ja vaivasta lähtee liikkumalla ja menemällä vaan yli sen rajan (joka on asettunut parhaillaan aika matalalle). Tulin kuitenkin todenneeksi myös sen, että vielä ei ole sen aika. Toisaalta, kun uskon, että rangassani on vain pientä vikaa (?) ja suurin ongelma, jota en ymmärrä on aivoissa ja hermostossa, niin eipä tuollainen liikkuminen pitäisi kovin pahaa tehdä?? Ja uskon myös tuohon hermosto peräiseen kurkun puristukseen. Sen lisäksi olen saanut nyt vielä jonkin kurkkutulehduksen!! :evil:

Sympaattinen hermosto valmistaa elimistöä nopeaan sopeutumiseen: taistele tai pakene.


Tällainen tilanne on koko ajan mulla päällä, kun hengaan kodin ulkopuolella; sydän hakkaa, aistit on ylivalppaat, siltikään ei aisti kunnolla ympärillä olevia asioita... Ja tätä pahentaa stressi, ja jatkuva itsensä ylittäminen esim. töissä. Ja siitä aiheutuu palan tunne kurkussa, kuristamisen tunne, joka pahenee aina, kun ei osaa rauhoittua. Näin oon sen homman ite järkeilly nyt viimesen kahden viikon aikana, kun oireet pahentuneet tällaisiksi.

Tuolla lisää tietoa lainatusta, jos tahtoo: http://www.psykofyysinenpsykoterapia.fi ... asopas.pdf

Enkä muuten saanut aikaiseksi soittaa sinne Mehiläiseen... Ja muutenkin tuli aika sekavaa sepustusta. Eipä näytä ajatukset olevan kovin hyvässä järjestyksessä. ;)
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja fedja » 28 Elo 2012, 19:24

Kuulostaa kyllä, että kyllä siellä hermostossa on kuitenkin ihan reippaasti sitä vikaa. Niskassa menee Vagus-hermo, joka säätelee syketta yms. Ja sen hermon toiminta ärsyyntyy helposti tässä vammassa.

Koska sinulla on ligamenttivammaa siellä niskassa, niin sinun niska on todennäköisesti epästabiili, jolloin raju liike ärsyttää hermoja. Ja vaikutus tulee esille liikkumisen jälkeen. Perinteisesti ajatellaan, että retkahdusvamma ei ole siellä rangan sisä- ja ulkopuolella ja siihen suositellaan mahdollisimman paljon aktiviteettia, mutta nyt suurin osa lekureista tahtoo hoitaa kaikkia retkahdusvammaisia samalla tavalla, eli aktivoimalla ja OMT:llä, vaikka ligamenttivamman ja vestibulaarijärjestelmän vaurion ollessa kyseessä tuollainen pahentaa. Jälkimmäisiin vaurioihin OMT on todella voimakasta hoitoa ja voi pahentaa tilannetta. CST taas toimii jossain tapauksessa hyvin hermostoa rauhoittamaan. On tosi kevyttä hoitoa, mutta riippuen vammasta voi aiheuttaa voimakkaita reaktioita, eikä sovi kaikille. Taisin sanoakin jo, mutta kun en muista, niin kertaan, että Tampereen fysiatri+fyssari -kompinaatio käyttävät CST:tä aktiivisesti retkahdusvamman yhteydessä tulleen selkäytimen venähdysvamman hoitoon ja neuraalikudoksen elvyttämiseen.

Sinun kannattaa tutustua seuraaviin asioihin niskassa: dens, axis, atlas, alaria ligamentti, transversum ligamentti. Jos sinulla on vaurioitunut jompi kumpi jälkimmäisistä ligamenteista, niin dens pääsee liikkuumaan liikaa. Selkäytimen ja densin välissä ei ole luisia rakenteita. Jos dens pääsee liikkumaan liikaa, niin se pääsee kosketuksiin selkäytimen kanssa. Mutta jos ei pääse kosketuksiin ytimen kanssa, niin voi ärsyttää hermostoa siellä syvällä niskassa muulla tavoin.

Esim. näistä löytyy jotain kuvia niitä

http://quizlet.com/6762621/anatomy-hn-l ... ash-cards/

http://www.orthobullets.com/spine/2015/ ... t-injuries
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja anzqu » 28 Elo 2012, 21:10

lentis kirjoitti:Ja uskon myös tuohon hermosto peräiseen kurkun puristukseen. Sen lisäksi olen saanut nyt vielä jonkin kurkkutulehduksen!! :evil:

Jos nielu on kipeä ja turvoksissa, niin kyse ei välttämättä ole edes tulehdustilasta, vaan lymfaturvotuksesta nielussa. Minulla on tuota jatkuvasti toispuoleisena ja Huhmar yhdisti tämän niskavammaan. Yleensä kurkun turvotukseen ja kipuun liittyy voimakas korvasärky. Ja tämä on tosiaan hoidettavissa lymfa-hoidoilla, jolloin nielun imusuoniston neste saadaan kiertämään normaalisti.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja lentis » 30 Elo 2012, 18:02

hmm, lymfaterapia vai omituinen suvannevaihe oireistossa? Terkkulan yleislääkäri soitteli tänään soittopyyntöni perään ja olin hieman itse ihmeissäni, kun en taaskaan osannut selittää hänelle tilannettani. Onneksi vastaanottajalla oli tilanne hallussa ja sain asiani hoidettua.

anzqu kirjoitti:
lentis kirjoitti:Ja uskon myös tuohon hermosto peräiseen kurkun puristukseen. Sen lisäksi olen saanut nyt vielä jonkin kurkkutulehduksen!!

Jos nielu on kipeä ja turvoksissa, niin kyse ei välttämättä ole edes tulehdustilasta, vaan lymfaturvotuksesta nielussa. Minulla on tuota jatkuvasti toispuoleisena ja Huhmar yhdisti tämän niskavammaan. Yleensä kurkun turvotukseen ja kipuun liittyy voimakas korvasärky. Ja tämä on tosiaan hoidettavissa lymfa-hoidoilla, jolloin nielun imusuoniston neste saadaan kiertämään normaalisti.


No niin, joko lymfaterapia on edistänyt tilaani erittäin paljon tai tilassani on suvannevaihe. Kurkun kuristuskin on tasoittunut hellemmäksi, mutta tulehdusta muistuttava kipu on edelleen päällä ja tosiaan korvakäytäväthän minulla ovat puuduksissa koko ajan (kiitti anzqu vinkistä!!)... Päänsärkykin on muuttanut muotoaan selkeästi muusta johtuvaksi, ilmeisesti Triptyl (ja burana) auttaa sittenkin. Päänsärky on enää vain vaimeaa jomotusta ja puristusta pääkopassa, ja lisäksi sellaista uudenlaista urheilusuorituksen jälkeisestä nestehukasta muistuttavaa hassua särkyä. Jälkimmäinen on varmastikin lymfasta johtuvaa. Ainahan minä toivon, ettei pahemmat oireet koskaan palaa, mutta odottelenpa taas pari päivää.

fedja kirjoitti:Sinun kannattaa tutustua seuraaviin asioihin niskassa: dens, axis, atlas, alaria ligamentti, transversum ligamentti. Jos sinulla on vaurioitunut jompi kumpi jälkimmäisistä ligamenteista, niin dens pääsee liikkuumaan liikaa. Selkäytimen ja densin välissä ei ole luisia rakenteita. Jos dens pääsee liikkumaan liikaa, niin se pääsee kosketuksiin selkäytimen kanssa. Mutta jos ei pääse kosketuksiin ytimen kanssa, niin voi ärsyttää hermostoa siellä syvällä niskassa muulla tavoin.


Ja siitä kurkun kuristuksesta... Kiitti fedja erityisen avuliaasta ja auttavaisesta pohjustuksesta ymmärryksen tiellä! Lupaan tutustua tuohon hetmiten. :) Oikeastaan muut tuosta olikin suhteellisen hallussa paitsi tuo dens, josta en koskaan ole kuullutkaan.

Nyt kun kurkunkuristus oire on ollut jatkuvasti ja erityisen häiritsevästi päällä olen huomannut, että pystyn itse provosoimaan oiretta jännitystilassa aivan mielettömästi. Eteeni tulee päivän aikana useita tilanteita, kun huomaan sykkeeni nousevan ja rintaan leviävän paniikinomaisen lämmön tunteen (=sympaattinen hermosto?). Tällaisesta tilanteesta ei mene kuin hetki, kun kurkkua alkaa puristaa ja puristus yltyy, kunnes saan tilanteen hallintaani. Esimerkiksi tänään niinkin yksinkertaista, kun odottelin terkkulalääkärin soittoa ja kun kello löi sen 12, sydän hakkasi ja samalla kurkun kuristus oli vahva aina, kun ajatukseni harhautui ajattelemaan puhelua, kunnes tunnin kuluttua puhelu tuli. Tähän ei ainakaan heti näin ensi kerran jälkeen lymfakaan auttanut. Tosin fysioterapeutti, joka lymfaa minulle suoritti, kertoi tekevänsä sen erittäin varovaisesti. Tuota CST:täkin pitää varmaa pohdiskella vielä.

Mitäs tuo LymphaTouch on verrattuna lymfaterapeutin käsittelyyn? Ei ole niin vaihtuvalaatuistako?
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja fedja » 30 Elo 2012, 18:28

Jos tuo kurkun kuristus liityy hermoston ärsytystilaan ja selkäytimen venähdysvammaan, niin kun autonominen hermosto aktivoituu, jännitys lisääntyy kehossa ja oireet provosoituu.

Liittyykö oireiden paheneminen siihen, että tekee jotain rankempaa?

Voiko olla, että jännität puhelua ja joitakin muita asioita sen takia, koska sinulla on kokemus, että sellaisessa tilanteessa et pysty reagoimaan? Tällainen voi olla paniikkiakin, muttta toinen vaihtoehto on, että muisti ei vamman takia toimi kunnolla ja et löydä päästä asioita, mitä sinun pitäisi sanoa, ja olet sen takia oppinut pelkäämään tuollaisia tilanteita. Ns. pää lyö tyhjää. Itsellä on monesti näin. Itsestään tulee paljonkin puhetta, mutta jos kysytään jotakin suoraan, esim. mitkä ovat sinun ongelmasi, niin voi olla aika paljonkin hankaluuksia ja unohtaa ihan olennaisia asioita. Jos en olisi kirjoittanut, niin niitä ei välttämättä muistaisi ollenkaan. Jos ei muista sen jälkeenkään kun on kirjoittanut, niin kannattaa listan kanssa olla puhelimessa. Ja toisaalta, jos ei voi ongelmalle mitään, niin yrittää hyväksyä black outtinsa ja olla itselleen armollinen. Ei sitten vaan sano mitään, jos ei pysty tai sanoo, että en nyt vaan kykene muistamaan.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja lentis » 30 Elo 2012, 20:12

fedja kirjoitti:Liittyykö oireiden paheneminen siihen, että tekee jotain rankempaa?

En tiiä, mitä meinaat rankemmalla, mutta liikkuminen ei tuohon vaikuta juurikaan, ehkä pikemminkin helpottaa, jos sitäkään (lopputulos on sama). Ja rasittavassa keskittymisessä oire hiljalleen kokonaisuudessaan vahvistuu. Eli töissäkin loppupäivästä on aina pahempi, niinkuin kaikki muukin oireisto, riippumatta niistä pahimmista "piikeistä".

fedja kirjoitti:Voiko olla, että jännität puhelua ja joitakin muita asioita sen takia, koska sinulla on kokemus, että sellaisessa tilanteessa et pysty reagoimaan?


Kovin paljon mahdollista, mutta ko. tilanteessa enemminkin jännitin sitä, milloin soitto tulee, mihin pääsen puhumaan, häiritseekö joku, miten vastaan etten häiritse muita ym ym. enkä siis pääasiallisesti sitä tärkeintä eli puhelun sisältöä...

fedja kirjoitti:Tällainen voi olla paniikkiakin, muttta toinen vaihtoehto on, että muisti ei vamman takia toimi kunnolla ja et löydä päästä asioita, mitä sinun pitäisi sanoa, ja olet sen takia oppinut pelkäämään tuollaisia tilanteita. Ns. pää lyö tyhjää. Itsellä on monesti näin. Itsestään tulee paljonkin puhetta, mutta jos kysytään jotakin suoraan, esim. mitkä ovat sinun ongelmasi, niin voi olla aika paljonkin hankaluuksia ja unohtaa ihan olennaisia asioita. Jos en olisi kirjoittanut, niin niitä ei välttämättä muistaisi ollenkaan. Jos ei muista sen jälkeenkään kun on kirjoittanut, niin kannattaa listan kanssa olla puhelimessa. Ja toisaalta, jos ei voi ongelmalle mitään, niin yrittää hyväksyä black outtinsa ja olla itselleen armollinen. Ei sitten vaan sano mitään, jos ei pysty tai sanoo, että en nyt vaan kykene muistamaan.


Osa menee varmasti tuonne paniikin omaisen suorittamisen puolelle, kun jotakin on vain pakko tehdä ja siitä suoritua. Mutta ylipäätään juurikin se, ettei muista mitä kaikkea piti saada selville tietyssä tilanteessa ym. kuormittaa. Ja olenkin kalenterin täydeltä aina kirjoittanut kaikkea ylös, niin tänäänkin, mutta siltikään ei saa niitä muodostettua "oikeisiin" väleihin. Sen lisäksi, etten siis enää osaa tulkita ihmisten ilmeitä ja elekieltä, en myöskään uskalla ottaa kantaa siihen, millainen on mikäkin väli keskustelussa. Onko sopivaa sanoa tässä tilanteessa tällainen asia, ollaanko nyt lopttamassa keskustelua vai vieläkö voin aloittaa uuden aiheen, mitä tuo äänenpaino tarkoittaa (hyvä asia vs. huono asia) jne.

Ja tunnistan myös tuon, että kysyttäessä saatan muistaa yhden asian, sanoa sen ja loput vasta, kun tilanne on jo vierähtänyt aivan muihiin ulottuvuuksiin. Ne on niitä jälkeenpäin pohdittuja "olis pitäny sanoa niin ja niin, prkl", "enkä muuten sitäkään sanonut". Toisaalta voin selittää jostakin asiasta ummet ja lammet ilman mitään ongelmaa, mutta useimmiten vaahdotessani unohdan tyystin, mitä olin alkanut alunperin selittää. ;) Ennen muistin heti, erkaannuttuani aiheesta, miten se liittyi juttuun, mutta nykyään selitän vain sitä, mikä on mielessä kussakin tilanteessa. Ei kannata rakentaa pitkiä lauseputkia, opittu on! Arvostelukyvyn puute! Sitä se on!

Ja olenkin itselleni aika armollinen, mutta meidän suoritus yhteiskuntamme ei tue tätä minun nykymallia ihmisestä kovinkaan hyvin. Enkä myöskään itse pidä suoritustasostani kovin paljoa. :( Onneksi opin kuitenkin uusia keinoja jatkuvasti selvitymiseen. Jatkuva kirjoittaminen ihan kynällä on yksi hyvä muistin tuki, jota olen alkanut käyttää paljonkin.

Osasinpas taas hienosti selittää, mitä mieli paperille tässä hetkessä toi. Eipä ole näinkään selvää tekstiä viel kenellekään lääkärille asti saatu. ;)
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja JT » 30 Elo 2012, 23:16

Aika nopeasti olet "löytänyt" nuo oireet, kun monella taitaa mennä pahimmillaan vuosikausia "hilpeän oiretiedostamattomana" (kuten yhden ystävän lääkärinlausunnossa lukee).

Itsellä meni vuosi-pari ennenkuin osasi edes ajatella yhdistävänsä näitä asioita kolariin, ja siitä vielä useampi vuosi että kunnolla hahmotti tilanteen. Sitä vaan kummasteli kun ei osannut/jaksanut siten kuin oli oppinut, ja yritti väkisin paikata tilanteen lisää yrittämällä.

Vaan vaikka kuinka on tullut lunta tupaan, vakuutusyhtiöltä, eläkevakuutusyhtiöltä sekä Kelalta, niin edelleen on vastaamatta näille kaikille esitettyyn kysymykseen: miten kaikki nämä oireet sitten ajoittuu juuri siihen hetkeen jos ne ei kerran siitä johdu?

Hyvä että sait ajatuksia kirjattua ylös, ne auttaa itseäsikin huomaamaan kokonaisuutta!
JT
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 202
Liittynyt: 16 Elo 2012, 12:07
Paikkakunta: Keski-Suomi

ViestiKirjoittaja fedja » 31 Elo 2012, 09:45

lentis kirjoitti:Osa menee varmasti tuonne paniikin omaisen suorittamisen puolelle, kun jotakin on vain pakko tehdä ja siitä suoritua. Mutta ylipäätään juurikin se, ettei muista mitä kaikkea piti saada selville tietyssä tilanteessa ym. kuormittaa. Ja olenkin kalenterin täydeltä aina kirjoittanut kaikkea ylös, niin tänäänkin, mutta siltikään ei saa niitä muodostettua "oikeisiin" väleihin. Sen lisäksi, etten siis enää osaa tulkita ihmisten ilmeitä ja elekieltä, en myöskään uskalla ottaa kantaa siihen, millainen on mikäkin väli keskustelussa. Onko sopivaa sanoa tässä tilanteessa tällainen asia, ollaanko nyt lopttamassa keskustelua vai vieläkö voin aloittaa uuden aiheen, mitä tuo äänenpaino tarkoittaa (hyvä asia vs. huono asia) jne.

Ja tunnistan myös tuon, että kysyttäessä saatan muistaa yhden asian, sanoa sen ja loput vasta, kun tilanne on jo vierähtänyt aivan muihiin ulottuvuuksiin. Ne on niitä jälkeenpäin pohdittuja "olis pitäny sanoa niin ja niin, prkl", "enkä muuten sitäkään sanonut". Toisaalta voin selittää jostakin asiasta ummet ja lammet ilman mitään ongelmaa, mutta useimmiten vaahdotessani unohdan tyystin, mitä olin alkanut alunperin selittää. ;) Ennen muistin heti, erkaannuttuani aiheesta, miten se liittyi juttuun, mutta nykyään selitän vain sitä, mikä on mielessä kussakin tilanteessa.

Nämä kaksi ovat aivovamman liittyviä piirteitä. Eli voivat siis liittyä siihen. Etenkin tuo ensimmäinen kappale.

Tässä ei ole noista yllä olevista asioista, mutta aivovammasta yleensä:
http://www.hippokampus.net/aivovammat/
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron