lentikseltä

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

lentikseltä

ViestiKirjoittaja lentis » 23 Heinä 2012, 19:44

Moi vaan kaikille, ja kiitos tästä foorumista!

Olen lueskellut tarinoita täältä, mutta vastaavaan en suoraan ole törmännyt. Oireeni kylläkin toistuvat, kuten useimmilla, samoina. Mutta tässä tulee taas osoitus, että kaikkea voi sattua.

Viime vuoden lopulla se tapahtui. Juoksin pelissä palloa kohti samanaikaisesti eri suunnista oman joukkueeni pelaajan kanssa, jolloin törmäsimme ja sain iskun leukaperiini. Ehdin hieman väistää vaistonvaraisesti (aiheutti kiertoa niskaani). Odottelin vaihtopenkillä jonkin aikaa, kun mitään ei tuntunut tapahtuneen, eikä päällepäin näyttänyt millään tavoin pahalta, tuntui vain hieman erikoiselta, päätin lähteä kotia kohti kesken pelin. Kun muuta kyytiä ei ollut tarjolla, ajoin itse - kuitenkin pelikavereiden käskystä kodin sijasta kotikunnan terveyskeskukseen päivystykseen. Seuraavaksi päiväksi varattiin röntgen, sain pehmeän niskatuen ja 600mg Buranaa yöksi.

Lopulta ajauduin kaupungista toiseen, ortologilta neurologille ja magneettikuviin. Erinäiset oireet menivät ja tulivat, niitä ei enää muistanut, kun niitä olisi pitänyt muistaa. Diagnoosiksi kirjoitettii whiplash. Magneettikuvissa ei näkynyt mitään hälyttävää, joitain epämääräisiä kohtia, joita ei tarvitsisi katsoa tarkemmin. Onnekseni olin päättänyt ottaa lisenssiini vakuutuksen, joka korvasi kuvaukset. Ne eivät kuitenkaan selittänyt olotilaani, ja palasin uudelleen neurologin puheille. Lopulta viimeisin neurologi tokaisi "Oireiden helpottumiseen voi joskus mennä vuosi, joskus viikko, kyllä ne siitä ohi menevät. Elä normaalia elämää." Sain reseptin Buranaan ja Panadoliin, jotka eivät kuitenkaa tehonneet oireisiin tai edes särkyyn. Aloin kuitenkin väkisin, muutaman sairaslomaviikon jälkeen, palata "normaaliin elämään". Taistelin itselleni oireiden aaltoillessa työpaikan ja valmistuin ammattikorkeasta. Koko keväästä en muista paljoakaan. Olin kuitenkin palannut pelikentille ja reenannut, no, lähes kuten muutkin. Välillä ahdisti ja pelotti, mutta syytin todettua rasitusastmaa, hölläsin ja taas kiristin saadakseni muut kiinni. Elin ns. normaalisti, kukaan ulkopuolinen ei varmasti tiennyt minun itse tuntevan itseni omituiseksi. Vain harvalle uskalsin kertoa.

Noin kuukausi sitten, kun kaikki tämä oli jo takana, päänsärky, huimaus, epävarmuus omasta olotilasta ja muista omituisista oireista, oli suhteellisen hallinnassa, päätin pitää lääkkeettömän viikon kokeeksi. Olin itse ajatellut, että voisi siitä särkylääkemäärästä jokin lääkepäänsäkykin jo tulla. Viikon kärvisteltyäni kaikki oli taas miljoona kertaa huonommin kuin olisin voinut kuvitellakaan. Soitin neurologille, joka pyynnöstäni lähetti fysioterapiaan (OMT), määräsi lisää perussärkylääkkeitä ja ilmaisi itseään "oireet hallintaan" -ilmaisulla.

Lopulta aloitin OMT:n, joka avasi kallonpohjasta ylimmät nikamat, jotka kuulemma olivat lukossa. Olotilani paheni muutaman päivän käsittelyn jälkeen, mutta helpottui sitten samaksi kuin ennen käsittelyä. Menin toiseen käsittelyyn ja sain vielä pahemmat oireet "aivan varovaisesta käsittelystä". Muutama päivä käsittelyn jälkeen hakeuduin taas terveuskeskukseen (soitettuani yksityiselle neurologille, joka oli määrännyt OMT:hen, neurologi pesi kätensä koko asiasta), oireinani huonovointisuus, käsittämättön pään- ja kallonpohjansärky. Olin lopulta migreenilääketiputuksessa (minulla ei ole todettu migreeniä), joka helpotti näköhaittoja hieman. Sain kotiin lisälääkkeeksi Triptyl 10mg (voidaan nostaa lopulta 50mg), jotta säryt saataisiin hallintaan. Viikonlopun makasin täysin lamaantuneena sängyn pohjalla. Nyt edessäni olisi keskiviikkona vielä yksi tälläinen OMT käsittelykerta, jota en odota kovin innolla. Paine päässä tuntuu parhaillaan erityisen pahalta, korvia tinnittää ja kihelmöi. Särky nyt on mitä on...

Nyt kun kaikkea ajattelee, niin olisihan sitä voinut myös jäädä toipumaan hieman, jotta tietäisi mitä nyt pitäisi tehdä. Totean vain puskevani tuulta päin (ja sekin sattuu). Olisiko jotakin uraauurtavia neuvoja, joilla seuraavaan neurologikäyntiin voisi varautua, ja ensiksikin kestäisi sinne asti?

Tällainen lyhennelmä minun tarinastani... Ehkäpä vielä kirjoitan lisää, jos jotakin merkittävää tapahtuu. Tällä erää kuitenkin kiitos, jos jaksoit tänne asti lukea - helpotti ! Niin ja kiitos lohduttavista tarinoista - nyt tiedän, että pahemminkin voisi sattua.
Viimeksi muokannut lentis päivämäärä 16 Touko 2014, 10:48, muokattu yhteensä 2 kertaa
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja anzqu » 24 Heinä 2012, 20:05

Hei lentis ja tervetuloa palstalle! Minäkin olen yksi palstan tuoreimmista tapauksista, vasta 1,5v whiplas-elämää takana ja vasta viimeisimpien 3 viikon aikana olen alkanut saada totuuksia tästä vammastani. Olen ollut jo vuoden Lyricoilla, Triptyliä mennyt yli puoli vuotta. Ja ei mene päivää etteikö niskaan ja kallonpohjaan tulisi kipuja. Lisäksi oirevyyhtii kuuluu kaikkea näköhäiriöistä huimauksen ja väsymyksen kautta keskittymidvaikeuksiin.

Tähän mennessä olen saanut melko kattavan fyysisen puolen diagnoosin Ortonista ja tämän kuun alussa pääsin neurologi Helena Huhmarin vastaanotolle Helsinkiin ja hän totesi 3h kestäneen haastattelun ja tutkimusten jälkeen diffuusin aksonivaurion, eli eräänlaisen aivovamman. Tällä hetkellä olen Huhmarin lähetteestä funktionaalisessa MRI -tutkimuksessa (2-päiväinen kuvaus) Vantaan magneetissa. Nyt oikeasti vasta tutkitaan ja kuvantamiset ovat parhaita mahdollisia juuri niskavammojen toteamiseen.

Ja minulla on siis takana lievempi risteyskolari, josta sivuttaissuuntainen whiplash ja 4kk myöhemmin peräänajokolari, jonka veruja aivovammalöydös näyttäisi olevan.

Ikävä kyllä sinulla on niskavamma ja mahdollisesti aivorunkovammakin, mutta kumpikin ovat nykylääketiteen huonoimmin tunnetut vammat.

Neuvoni, hakeudu Ortoniin kipuklinikalle, siellä on rankapuolen osaajat. Muissa oireissa osoite on neurologi Huhmar. Itsekin teen näitä monta sataa kilometriä pitkiä tutkimusmatkoja vain sen vuoksi, että pääsin vihdoinkin lääkärille, jolle ei tarvinnut puolustella oloaan. Ja se olotila on normaali, mutta kokoajan samalla omituinen.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja lentis » 25 Heinä 2012, 15:39

Kiitos anzqu!

Kuulostaa jollakin omituisella tavalla lohduttavalta. Ehkeivät siis kaikki omituisimmat oireenikaan ole jonkun päänsisäisen äänen tuottamia. ;) Tätäkin olen siis vahvasti jo kerinnyt epäilemään. Juuri tuollainen ylimäräinen oireiden perusteleminen ja eri paikoissa ravaaminen ilman näkyviä tuloksia tai selityksiä on kaikkein turhauttavinta. Normaali elämäkään ei tunnu kuitenkaan parantavan kaikkea...

Meinasin ottaa iltapuhteeksi anzqun tarinan lukemisen pidemmän kaavan mukaan, mutta "vain moderaatorit" pääsevät ko. sivulle?

Tein itselleni suunnitelman, jonka mukaan katson nämä kortit, jotka ovat avoinna (perusteluna suhteellisen lievät oireet ja hyvä hoitosuhde, hinta) ja, jos niistä ei ole minkäänlaista apua, suuntaan monesti kehuttuun Ortoniin.

Joten antaa tuulen taas puhaltaa.

Iloa kaikkien toipilaiden kesään!
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja anzqu » 25 Heinä 2012, 16:17

Joo, se minun tarinani on siirretty pyynnöstäni kutsuttujen käyttäjien osioon, kun kirjoitan aika pikkutarkasti. Mutta tässä viestin alla olevasta www-linkistä pääsee blogiini ja sieltä voi lähteä lukemaan koko tarinaa aina tämän kuun alkuun saakka, jolloin Vuodatuksen palvelimet hajosivat :)

Alkuunhan minäkin vain keskityin kipuun, kipuun ja vielä kerran kipuun. Vasta toisen tällin jälkeen aloin käsittämään tätä vammaa laajemmin, joku palstalta heitettiin ilmaan "sentraalisen vestibulaarijärjestelmän vaurio". Avasi monta asiaa ja joulukuussa 2011 neuropsykologi tämän minulla totesikin. Eli aivorunkovamman, tarkalleen aivorungon hermokeskusvamman, mutta neurologeissa ei löytynyt niin ammattitaitoista yksilöä joka olisi osannut vamman kirjata diagnoosiksi. Ei edes Ortonista. Vasta Helena Huhmar tunnusti vamman. Siis todellakin tunnusti, ei tunnisti. Kyse on neurologien erilaisesta koulukunnasta, vain hyvin pitkälle aivovammoihin erikoistuneet lääkärit tuntevat ns. ylempien tasojen aivovammoja ja aivorunkovammoja. Muut tuijottavat MRI-kuvauksia ja etsivät selviä muutoksia aivopuoliskoista. Ja esim. minulla olevia vammoja ei noissa kuvauksissa näy, ehkä hyvällä tuurilla traktografiassa, joka tehtiin pari viikkoa sitten, tai sitten ei välttämättä siinäkään, josta Huhmar minua myös varoitteli. Mutta ei se diagnoosia poista, sillä se on tehty todella kattavan haastattelun pohjalta.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja lentis » 26 Heinä 2012, 18:14

Jep jep, anzqu. Olen päässyt blogissasi tämän vuoden puolelle, ja sinun neurologiset oireesi ja taistelusi kuulostavat aivan liian yhtenevältä omani kanssa. Tuntuu oikein pahalta lukea kaikkea.

Kysymys: Uskotko, kun saat vahvan diagnoosin, että oireita voidaan lääkitä/muuten hoitaa paremmin? Vai loppuvatko jälleen Suomenmaasta aiheesta tarpeeksi kiinnostuneet henkilöt? Itse olen jäänyt nyt pohtimaan tätä (voi olla, että blogisi antaa minulle myös vastauksen tähän vielä...)

Itselleni ilmotettiin tänään jälleen, että oireet ovat sellaisia, joiden kanssa voi joutua elämään lopun elämää. Ja taas siis tullaan siihen toteamaan, joka on useasti toistettu, että elä normaalia elämää. Entä jos välillä kiputuulet puhaltavat kovemmin ja joskus hiljemmin, miten voisi kuitenki elää tasaisesti normaalisti? On vain asioita, joita ei voi tehdä ja niitä on paljon.

Jouduin tekemään parhaillaan vallitsevassa tilanteessani rankan ratkaisun, että enää aloita uutta lentopallokautta. Toivottavasti tosiaan löytyisi nopeasti jokin sopivampi laji...
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja anzqu » 26 Heinä 2012, 22:55

Kuntoutustahan on olemassa ja etupäässään alle nelikymppisillä on ihan ok mahdollisuudet toipuakin lievistä aivovammoists, kunhan ensin saa tiedon minkä kanssa painii ja mihin pitää sopeutua. Vaikeaa elää normaalia elämää niin pitkään kun eintiedä mistä on kyse. Ja kuntoutukseen tarvitaan diagnoosit.

Minun kohdallani ammattitaitoiselle neuropsykologille pääseminen auttoi paljon, sain nimen oireilulle. Ja pätevä hoitohenkilökunta piti etsiä Helsingistä saakka, jotta saatiin edes joku taho sitoutettua hoitooni. Minä ehdin jo tipahtaa kaikkien julkisten hoitotahojen ulkopuolelle.

Keskussairaalan fysiatri kysyi aikoinaan, miksi tulin hänen vastaanotolleen ja vastaukseni oli, että haluan tietää mikä tilani aiheuttaa. Fysiatri vain totesi ettei hänellä ole mitään hoitoa tai pilleriä, millä kaikki paranisi. Totta tuokin, mutta siinä mielessä väärin, että vammautunutkin tarvitsee hoitoa ja etenkin seurantaa! Ja kipua voi hoitaa, edes jossain määrin, mutta siihen tarvitaan kivunhoitoon erikoistunut lääkäri.

Sehän tässä onkin erikoista, että minä voin elää sitä normaalia elämää, mutta siitä on vaan tullut kovin simppeliä. Stressi ei käy, eikä kiirekkään missään muodossa. Välillä voin elää mukamas entistä elämääni, mutta tällöin olen mennyt ylikierroksille ja muutama entisen elämän normaali päivä maksattaa veronsa oireilun pahenemisella, kipuna ja väsymyksenä. Pahinta on ollut myöntää, että nykyinen toimintakyky on vain murto-osa entisestä. Ja mikään ei näy päällepäin, ellei satu olemaan niskatuki käytössä.

Minulla on vielä ajatus, että n. 5v kuluttua olisin tyäkykyinen, mutta neurologi joka diagnosoi diffuusin aksonivaurion puhui jo työkyvyttömyyseläkkeestä. Jotenkin jäi tunne, että hän varmaan tiesi jotain mitä en vielä itse tajua...
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja lentis » 30 Heinä 2012, 20:49

Täällä taas painitaan kunnon ristituulissa. Sain seuraavat mahdollisesti jonkinlaista ratkaisua tilanteeseen tuovat fysiatri- ja neurologiajat lähes kuukauden päähän. Siinä on aika paljon odoteltavaa näiden aaltoilevien oireiden kanssa... Välillä olen mielestäni "parantunut", niin varmasti.

Huomasin, että ajoin tahtomattani sinut puolustuskannalle. Anteeksi siitä, mutta kiitos kuitenkin vastauksestasi. Olen hiljalleen tässä muutamassa päivässä alkanut ymmärtää, että kukaan ei ole minua ilmaiseksi auttamassa. Ja sekös mielen vetääkin matalaksi. Nimenomaan mainitsemaasi seurantaa ja kaiketi loppupeleissä myös diagnoosia kaipaisin. Vaikkakin tiedän, ettei omani ole kovin vakava, lähinnä häiritsevä(?).

Tuo työkyvyttömyyseläke kohdallasi kuulostaa kyllä melko pahalta. Voimia kaiken sen käsittelemiseen!
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja anzqu » 30 Heinä 2012, 22:37

Tämä soutaa-huopaa olotila tuntuu kuuluvan asiaan. Ellen olisi itsekin kirjoittanut ylös kokemaani, en varmaan tajuaisi itsekään tätä kaikkea eläneeni. Kirjoitettuna tilani kuulostaa jotenkin huomattavasti pahemmalle, kuin miksi sen yleisimmin koen.

Joudun usein muistuttelemaan itseäni, ettei kokemani ole terveyttä ja normaalia elämää. Olo on jotenkin blondimainen, käyn hitaalla enkä aina ymmärrä kaikkea. Varmaan kyseenalaistaisin itseäni vieläkin enemmän, ellen olisi saanut jo jotain mustalla valkoiselle, että minulla on vamma.

Suosittelen tekemään oirelistan, kun olet menossa lääkärille. Kaikki oireet eivät tule välttämättä mieleen, eivätkä ne välttämättä ole kokoaikaa päällä. Ainakin minulla oireet aktivoituvat ärsykkeistä ja ovat kohtauksellisia. Hyvä lääkäri osaa kysellä asioita, joita ei itse ole osannut ajatellakaan. Ja kipukroonikolla on oikeus kunnolliseen kivunhoitoon. Niskavamman kanssa vaan joutuu vaatimalla vaatimaan itselleen kuuluvaa hoitoa. Älä missään nimessä anna periksi. Se, ettei oireilu näy ulkopuoliselle, ei tee siitä olematonta.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja lentis » 31 Heinä 2012, 07:04

Kiitti anzqu!
Soutaa-huopaa - sekin biisi sai siis uuden pohja-aatteen... Jotenkin vain tuntuu, että turha sitä on kiireisille ihmisille (= lääkäreille), mitään sanoa, kun eivät ole kiinnostuneita, mutta ainoa paikkahan se on löytää omakohtaista tietoa... Ja kyllä, nimenomaan se, että oireet tulevat ja menevät, eivät helpota sitä, että olen huomannut lamaantuvani täysin lääkäreiden vastaanotolla. Ei tule mitään mieleen, mitä olisi pitänyt sanoa.

Nyt kirjoitinkin tuollaisen 8 x A4 pituisen muistelman omasta keväästäni, ja aiemmin aloin kirjoitella oirelistaa, jota myös tekstin joukkoon alkoi kertymään hyvää tahtia. Sitä en tiedä tulenko sitä kenellekään koskaan näyttämään (suurin osa keväästä on "en muista tarkalleen, mutta" -tyylistä tekstiä), mutta ainakin asiaa on saanut jäsenneltyä jollakin tavalla omaan pääkoppaan. Tuskin se siellä kauaa pysyy, mutta onpahan kirjoitettu.

Blondimainen olo - itse minusta tuntuu tällä tietopohjalla (= tyhjää), että jotkin pääkopassa eivät yhdistä. Synapsit eivät puhu keskenään samaa kieltä? Välitys on huono, kestää kauan tajuta, ei jaksa ajatella, ja lopulta kipu valtaa kaiken alleen. Välillä tuntuu, että puhuisi itselle vierasta kieltä, joutuu miettimään lauseen etukäteen, jotta sen voi päästää ulos suusta ilman sammakoita. Mutta yritäpä tätä selittää jollekin, joka ei edes halua ymmärtää. :S

Nyt olisi aika kerätä kipsut ja kapsut kohti työmaata, katsotaan millainen päivä tästä tulee...
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja anzqu » 31 Heinä 2012, 10:14

Kuvasit juuri oireiston, joka minulla diagnosoitiin Helena Huhmarin vastaanotolla diffuusiksi aksonivaurioksi.

Minä menen lääkärissä joko ylikierroksille, tai sitten en osaa sanoa mitään. Ja tuo muistipuoli huolestuttaa, sehän viittaa nimenomaan aivovammaan. Toisaalta jos elimistöön tulee esim. pitkä kiputila, niin ensimmäisenä keho syö muistin parantumisprosessissa. Minullahan tuo muisti on sellaista, että tiedän tehneeni tiettyinä päivämäärinä asioita, mutten välttämättä muista niitä. Minä siis pelaan päivämäärien kanssa, sillä itse virallinen muisti on hyvä mutta tajuttoman lyhyt :lol: Ja ennen olin tunnettu hyvästä muististani.

Huhmar sanoi minulle, että kaikki fyysiset oireet (kömpelyys, tasapainovaikeudet, huimaus jne.) tulevat aivorunkovammasta ja neuropsykologiset oireet (keskittymis- ja hahmoittamisvaikeudet, puheongelmat, väsymys, muisti) tulevat ylemmän tason aivovammasta. Minähän itse hakeuduin Huhmarin vastaanotolle laittamalla ensin mailia Olli Tenovuolle ja kertomalla lyhyen kuvauksen mitä on tapahtunut ja millaiset ovat oireistot.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja anzqu » 31 Heinä 2012, 10:26

Liitän tähän vielä oirelistaukseni, jos siitä on jotain apua:

Lääkitys
o Lyrica 50+75mg, Vimovo 500/20mg ja Triptyl 30mg (nostettu 7.6.12)
- lman lääkitystä ei voi olla eikä lääkitys aina edes riitä pitämään kipuja poissa
- ylimenevä kipu sietämätöntä -> tarvittaessa Panadol Forte tai Panacod 1-2kpl/vrk
- Lyrican pudotusyritys laukaisi voimakkaan päänsäryn ja kasvojen hermokivun

Voimakkaat päänsäryt/kasvo-oireilu
o Vasemmalle puolelle päätä on koskenut jatkuvasti n. 4 viikkoa kolarista lähtien
- alkuun viikkoja kestänyt jatkuva kipu, sittemmin kohtauksellista
- kuin joku olisi lyönyt jääpiikin kallosta läpi
- kipu tuntuu päälaelta korvan kautta leukaan saakka ja heijastuu hartiaan
o Syvälle pään sisään n. korvan korkeudelle ilmestynyt paineentunnetta ja puristusta
- tuntuu kuin koko ylähammasrivistö työntyisi irti, joskus paineentunne myös alahampaissa
- itkeminen tai kova nauraminen pahentaa oiretta -> helpottuu hieman niskatuella
o Vasen suupieli ja silmä nykivät jatkuvasti
- kasvoissa vasemmanpuoleisesti kohtauksellista sirinää ja puutumista, esim. kylmä ilmavirtaus riittää aktivoimaan kasvo-oireilun
- Lyrica vähentänyt oireilua, lääkkeen pudottaminen pahensi
- silmän yläluomi nykii ja vaikeuttaa vasemman silmän katseen tarkentamista
- oireisto pahenee kun päätä kääntää vasemmalle viistoon

Käsien hermosäryt/toimintaongelmat
o Vasemman käden hermokipu paheni huomattavasti aiemmasta
- sirinää, puutumista, polttava kipu olkapäästä sormiin, kuuma pahentaa
o Oikea käsi alkoi antaa myös voimakasta hermokipua, aiemmin täysin oireeton
- kipua oikeassa hartiassa ja hauiksessa
- esim. puristusote saa kämmenessä särähtävän nuljahduksen tunteen
- oikean käden nyrkkiin puristaminen vaikeampaa kuin vasemman
- oikean käden toiminta on selkeästi heikentynyt! -> olen oikeakätinen!
o Tavarat tippuvat käsistä, kolhin käsiäni esim. hyllyjen reunoihin
- käsien käskyt eivät mene perille
- kiireessä käsien liikkeet pätkivät
- käsiin ilmestynyt ajoittaista vapinaa
o Oikea ja vasen sekoittuvat (uusin oire n. 2kk takaa!)
- 10-sormijärjestelmä hävinnyt, kirjoitan ristiin
- joudun miettimään kumpi on kumpi, ennen automaattista
o Kädet jäykistyvät helposti ja tuntuvat raskaille
- toimintakyky katoaa
- pyykinviikkaus ja hampaiden pesu käy urheilusuorituksesta
- leikkasin hiuksistani 30cm pois -> peseminen/harjaamaan tuotti kovaa kipua
- lakananvaihto pahinta mitä on olemassa, en saa puristusotetta patjasta
- kivut vaikeuttavat kotitöitä -> olen joutunut hankkimaan mm. yleiskoneen, mies ja lapset valjastettu kotitöihin
- koti lipeää käsistä -> kykenen enää siivoamaan max. keittiöntasot

Muisti/viestintä
o Lähimuisti pätkii, kaikki pitää kirjoittaa muistiin useampaan paikkaan
- kaksi kalenteria + kännykän hälytykset käytössä
- olen aiemmin pelannut todella paljon muistin varassa, nyttemmin se ei onnistu
o Kuullun muistaminen/ymmärtäminen työlästä, puhelinasiointi vaatii suuria ponnisteluja
o Ajatus ja kirjoitus toimii, mutta luetun sisäistäminen vaikeutunut
o Puhuminen työlästä
- ajatuksen kasassa pitäminen hankalaa, harhaudun sivuraiteille, puhe rönsyää
- sanat katoavat, peräkkäisten sanojen ensimmäiset tavut vaihtuvat, sana vaihtuu toiseksi

Huimaus/korvaperäinen oireilu/pahoinvointi
o Kiertohuimausta, tasapainovaikeuksia, tunne kuin kävelisi vaahtomuovipatjan päällä
- läheltä piti -tilanteet rapuissa
- en voi ohittaa rappukäytävää tai isompaa oviaukkoa ilman kaatumisen tunnetta
- asentohoidot auttavat kiertohuimaukseen -> todettu oikean korvan tasapainoelinperäinen asentohuimaus 1.11.11
o Korvissa suhisee ja lumpsaa + kiputiloja
- avoin korvatorvi diagnosoitu syksyllä
- taajuutta vaihtavaa tinnitystä molemmin puolin
- tärinä laukaisee voimakkaan kiputilan vasempaan korvaan + turvottaa nielurisan
o Pahoinvointi vaivaa aikaisempaa herkemmin
- 4pv toisen kolarin jälkeen oksentelua
- pelkkä heiluva maisema televisiossa laukaisee
- myös kuviolliset portaat tuntuvat elävän ja saavat aikaan pahoinvointia

Rankaperäiset kiputilat
o Kaularanka rutisee ja paukkaa entistä enemmän
- syvien lihasten pito nollaluokkaa -> mitattu fysioterapiassa 12.3.12
o Keskiselkä kipeytyi todella pahasti kolarin jälkeen
- jälkimmäisen kolarin venäytys tuntui välittömästi selkään saakka
- fysioterapiassa todettu 12.3.12 pahat kaula/rinta/selkälihaskalvojännitykset -> rangan apulihaksisto käytössä
- th-rangassa suuri sisäänpäin olevan osteofyyttinokka 9-10 nikamien välissä
o Lannerankaoireilu heti toisen kolarin jälkeen
- 5pv kolarin jälkeen voimakas alavatsakipukohtaus, ambulanssilla ensiapuun
- 2vkoa toisen kolarin jälkeen alaselkä kipeä, kipuheijasteita nilkkoihin saakka
o Autolla ajo mahdotonta niskan ja käsien voimakkaiden kipujen + näköhäiriöiden vuoksi
- käsien asento laukaisee niskakivut
- pidettävä niskatukea yli 5min matkoilla -> tärinä pahentaa kipu/näköhäiriö/huimausoireilua pelkästään kyydissä istuessa
o Jatkuva kipu rasittaa lääkityksestä huolimatta
- päivittäiset kipupistokset alaniskassa/niskarangassa/kallonpohjassa
- jatkuva tietoisuuden tunne, että niskassa ja pään sisällä on jotain vialla
- kipujen lisääntyessä tai ollessa pahana toimintakyky nollassa -> olenko vammainen?
- välillä en tiedosta lainkaan oireiluani ja olo on kovin normaali -> kohtauksellista!
o Voimakkaat invalidisoivat kipukohtaukset (ollut kaksi kertaa) -> imurointi/niskan käsittely fysioterapiassa laukaisi
- nielu salpautuu, hengitys vaikeutuu, ei kykene puhumaan
- ranka tulessa, voimakas paineentunne niskassa/selässä
- niska ja kädet lakkaavat toimimasta, lihakset kramppaavat kauttaaltaan
- tila kestää useita tunteja, kipulääkitys ei auta

Psyyke, vireystilat, tunteidensäätely
o Tunteen sahaavat laidasta laitaan, ärsyynnyn helposti
- tavarat lentävät, raivokohtaukset -> pahempi kuin lapset, olen mm. hajottanut imurin
- itkuherkkyys lisääntynyt
o Aloitekyky on aivan onneton
- edes se mikä oli ennen mukavaa, tuntuu ylivoimaiselle
- joudun pakottamaan itseni tekemään asioita, joskus jopa nousemaan sängystä
- ei pysty, ei kykene, vaikka kuinka haluaisin
o Väsymys lisääntynyt
- tarvitsen huomattavasti enemmän unta, jopa 12h yössä
- uni ei virkistä
- aivot väsyvät -> joudun hakeutumaan päivällä pitkälleen tai ottamaan päiväunia
- kuorsaaminen pahentunut
o Menen helposti ylikierroksille, hyperajo -> joudun jarruttelemaan itseäni tai uuvun
- saattaa kestää useita päiviä, myös unirytmi sekoaa
o Elämästä on tullut todella vaikeaa lisääntyneiden rajoitteiden/häiriöiden vuoksi!
- kodin ulkopuolella olen täysin riippuvainen muiden avusta -> liikkuminen/asiointi
- kaupassa en voi käydä ilman tukihenkilöä tai keskittymiskyky katoaa -> asioin vain tutussa kaupassa, vieraampi kauppa kuormittaa liikaa ja uuvun totaalisesti (värit, valot. hälinä)
o Keskittymiskykyni on onnetonta, häiriöherkkyys huipussaan
- pidemmän tekstin lukeminen työlästä, yleensä luovutan parin rivin jälkeen
- jos ajatus karkaa, on sen takaisin saaminen työlästä, jopa mahdotonta
- ärsyynnyn keskeytyksistä ja vaadin ehdotonta rauhaa tekemisiini
- ruuat palavat pohjaan ilman ajastinta -> jouduin ostamaan riisinkeittimen
- myös autolla ajoon tarvittava automattiikka on kadonnut, kaikki pitää tehdä ajatuksella
o Äänet, valot, hälinä, tärinä jne. laukaisevat oireilun pahempana
- joudun sulkeutumaan omaan kuplaani esim. kaupassa -> tuijotan ostoskärryä

Näkö/havainnointi
o Päivittäiset voimakkaat näköhäiriöt
- valopallot
- värisevät viivat
- utuinen värisevä verkko näkökentässä
- illuusio maiseman liikkeestä eteenpäin
- sateen valuminen näkökentässä
- oikealla puolella jopa iso pimeä kohta keskellä näkökenttää
- näkökenttä välillä kuin katsoisi putken läpi
- toisen kolarin jälkeen alas katsoessa kaksoiskuvia, esim. raput näkyivät kahtena
o Säikyn kaikkea mitä en ehdi havaita
- liikenteessä kaikki tuntuvat tulevan päälle -> näkökenttä vääristyy
- en havaitse takanani olevia ihmisiä tai esineitä, törmäilen jatkuvasti
- takavasemmalla oleva ihminen tuntuu kaatuvan päälle/menevän nahkasta läpi

Haju/makuaisti/nieleminen
o Makuaistimuutokset
- alkoi kalan maun muuttumisella mutaiseksi viime kesänä
- nykyään myös porsaanlihan kostea rakenne tuntuu suussa pahalle
- vain kuivaksi paistettu possu/kala menee, tai hyvin suolattu kala
- myös pehmeät hedelmäkarkit tuntuvat ja maistuvat suussa pahalle
o Nielemisvaikeudet
- palantunne kurkussa
- hikkaherkkyys
- vedän helposti ruokaa/juomaa väärään kurkkuun
- isommat lääkkeet tahtovat jäädä kurkkuun kiinni tai nousta takaisin ylös
- nielu lukkiutuu edelleen herkästi niskan käsittelyssä
o Hajuaistimuutokset
- kausia, jolloin haistan palaneen paahtoleivän/tupakanhajun ilman syytä
- olin aiemmin hajusteyliherkkä, nykyään hajuaisti toimii on/off mallilla
- haistan vain todella voimakkaat tuoksut, haju jää päälle
- jatkuva nenän tukkoisuus vaivaa
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja lentis » 01 Elo 2012, 20:01

Hui kauhistus, kun peljästyin. Kauhian pitkännäköinen lista kaikenmoisia oireita. Mutta eipä sieltä sitten tippunut kuin muutama kuvaamasi oire, jota ei omasta listastani jo löytynyt. Rankaperäiset kiputilat ja käsien hermosäryt/toimintaongelmat eivät kuulosta ollenkaan minun listaani sopivilta enkä siis tunnista tai tunnusta niitä omikseni. Mutta muuten lista, vaikuttaa tosiaan aikalailla yhtenevältä. Eli kyllä se omanikin pitkäksi kertyi, kun sen tuontyyppiseen muotoon kirjoitti.

Enpä sitten tiedä, mitä tässä pitäisi taas saada aikaan ja suoritettua. Mukava tämä suorituskeskeinen yhteiskunta! EHKÄPÄ kuitenkin katson parin viikon päähän varatut neurologi ja fysiatri käynnit Varaan niiden perusteella sitten ajan Huhmar:lle, jollei mikään tunnu yhtään paremmalta. Sen verran kurkkasin kuitenkin, että seuraavat ajat Huhmar:lle ovat jo nyt syyskuun loppupuolelle, joten pikaista apua ei olla missään tapauksessa saamassa...

Mutta siis kiitos jälleen tästä avusta, onhan tämäkin edistystä tietoisuuden tiellä. :)
lentis
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 263
Liittynyt: 23 Heinä 2012, 18:11

ViestiKirjoittaja anzqu » 01 Elo 2012, 20:29

Nuo oireethan ovat tipahdelleet pikkuhiljalleen kehiin ja olotila on kaiken tuon sekoitusta, vaihdellen päivästä toiseen. Ja tasan 3 ihmistä on ottaneet kaiken tosissaan: neuropsykologi, kognitiivinen psykoterapeutti ja Huhmar.

Erikoisinta minulla on se, että fysiatrit ovat olleet innokkaimmin antamassa (epävirallisia) aivo/aivorunkoperäisiä diagnooseja ohi oman osaamisalueensa ja neurologit taasen Huhmarta lukuunottamassa vedonneet milloin uupumukseen ja milloin lihas/rankavammoihin.

Mutta se on tässä havaittu, että ORTONissa tuntevat parhaiten fyysiset vammat ja Huhmar neurologiset/neuropsykologiset. Minä esim. sain ORTONista kattavan rankapuolen diagnoosin kuntoutussuunnitelmineen, mutta neurologista/neuropsykologista puolta ei siellä osattu diagnosoida. Saas nähdä kuinka käy, kun hoitoni siirtyy fysiatrian tiimoilta KYSiin.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja fedja » 06 Elo 2012, 13:36

Moikkas

Tuo sinun neurologisi asenne kuulostaa kyllä asiattomalta ja myös asiantuntemattomalta. Ei ymmärrä oireitasi ja niiden syytä. Ei ihan vähäiseltä oireesi kuulosta. Ennemminkin siltä, ettet välttämättä oikein itse ymmärrä mikä oikein on pielessä ja ehkä aliarvioit oireesi?

Kannattaa seuraavaksi mennä fysiatrille ja neurologille, jotka ymmärtävät retkahdusvamman päälle. Jos lekurit, joille menet, eivät haltsaa hommaa, niin saat vain pahan mielen ja vähättelyä sekä ymmärtämätöntä asennetta. Ja tuhlaat rahojasi. Useimmilla ei vain riitä tietämys niskan retkahdusvamman ja aivovamman diagnosoimiseen.

Hyviä fysiatreja on Kuntoutus-Ortonissa Helsingissä ja erittäin hyvä fysiatri Tampereella. Jos yksityisesti haluaa kuntouttaa, niin minun kokemuksen mukaan Tampereella on paras niskaoireiden asiantuntemus ja kuntoutus, mutta jotkut saa apua Ortonistakin. Minä en saanut tuosta jälkimmäisestä. Oireistoa ei ymmärretty siellä kuin osittain ja kuntoutus oli liian rajua. Ja neurologista tuossa olikin puhetta. Huhmaren vastaanottomaksu taitaa olla useamman saturaisen. Jos menee hänelle, niin siihen kannattaa varautua. Rahoille kyllä saa vastinetta. On pätevä lekuri.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja fedja » 06 Elo 2012, 13:40

Haluatko lentis oikeudet Yksityis-osioon. Osion kuvauksessa on selostettu, että ottamalla ylläpitoon yhtyettä käyttäjälle voidaan lisätä lukuoikeudet Yksityisosioon, ja olen toinen ylläpitäjistä.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Seuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa