DirtyDeedsin selkätarina, osa 2 - NISKALEIKKAUS TÖÖLÖSSÄ

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

DirtyDeedsin selkätarina, osa 2 - NISKALEIKKAUS TÖÖLÖSSÄ

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Tammi 2009, 16:50

LINKIT KOKO TARINAAN AIKAJÄRJESTYKSESSÄ:


Kuva

Kirjoittelin osan 2 tarinastani. Tämä osa keskittyy allekirjoittaneelle tehtyyn kaularangan välilevytyrän leikkaukseen. Innostuin kirjoittamiseen vähän liikaakin ja vietin koneella luvattoman paljon aikaa, ja nyt ilmeisesti joudun muutaman päivän makailemaan ja antamaan selälle lepoa... :? Niinpä seuraavia osia aion kirjoitella huomattavasti lyhyemmissä palasissa. :idea:

Aikanaan ilmestyvä seuraava osa tulee olemaan nimeltään MYSTISET SELKÄKRAMPIT...

Avainsanoja Googlea varten: niskaleikkaus Töölö neurokirurgia kaularankaleikkaus välilevytyrä diskusprolapsi prolapsi selkälihaskramppi lihaskramppi kova lihaskiristys selkäsärky motorinen pareesi halvaus halvaantuminen titaaniholkki nikamien väliin välilevy poisto yläselkäsärky alaselkäsärky lavanseudun kipu selän väsyminen voimakas selkäsärky keuhkot kiristys luudutusleikkaus luudutus nikamien fuusio käteen säteilevä radikulaarinen särky ryhtiongelmat ryhti eteenpäin taipunut etukeno pystyasento selkä heikko selän huono rasituskestävyys
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 27 Helmi 2011, 20:28, muokattu yhteensä 9 kertaa
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Tammi 2009, 16:54

NISKALEIKKAUS, TÖÖLÖ (lokakuu 1999)


SUNNUNTAI

-----------------
Töölöön saavuttuani hakeuduin neurokirurgian osastolle. Ennen osastolle pääsyä sairaanhoitaja ajoi allekirjoittaneelta kaikki rintakarvat pois, leikkausta varten kuulemma. Pahoitteli kovasti rintakarvojen menetystä, ja itse olin tietysti menetyksen aiheuttamasta syvästä järkytyksestä sanaton.

Osastolle päästyäni eräs sairaanhoitaja - jota kutsun jatkossa Nirppanokaksi oli silminnähden ärtynyt pyynnöstäni päästä heti sairaalavuoteelle vaakatasoon sietämättömän kivuliaan selkäni takia. Minun olisi ilmeisesti pitänyt seisten kuunnella hänen tervetulo-luentonsa. Myöhemmin lähtiessäni pienelle tutkimusretkelle käytävään puin painonnostovyön potilaspukuni alle, jotta pystyisin vähän aikaa pysyttelemään pystyssä. Alaselkä ei olisi millään jaksanut kannatella persoonaani pystyssä ja alaselkäsärky oli kovaa luokkaa. Sairashuoneeni ovella juutuin juttusille oikein mukavan osastonhoitajan kanssa. Muistan ottaneeni koko keskustelun ajan reilusti kädellä ovenkahvasta tukea, jotta oli hiukan helpompi olla keskustelun ajan pystyasennossa. Selkäni oli siis aivan uskomattoman huonossa kunnossa, kun vain runsasta kuukautta aikaisemmin olin vielä pelannut täydellä höyryllä kavereiden kanssa salibandya. Nyt ei muutamaa minuuttia enempää kerrallaan voinut olla pystyssä ja silloinkin piti käyttää ylimääräisiä tukia. Fiilis oli kuitenkin hyvä, koska uskoin vihdoin pääseväni selkäongelmista eroon ja taas työkuntoon.

Muistin virkistämiseksi pieni lainaus radiologin kirjoittamasta niskan MRI-lausunnosta:

Ei nikamasiirtymiä. CIV-ThI on degeneratiivisia hypertrofisia päätelevymuutoksia. CVII/Th I on vasemmalla juuriaukkoon työntyvä diskusprolapsi. Se painaa myös hiukan duurapussia, mutta ei komprimoi kaulaydintä. Muilla tasoilla juurikanavat ovat avoimet.

OIREIDEN YHTEENVETO: Lapojen seuduilla oli mieletön lihaskiristys ja kova särky, jonka ansiosta en ollut viikkoihin pystynyt nukkumaan, ja olo oli jatkuvasti aika sietämätön. Vasemmasta kädestä ranne ja neljä sormea olivat pääosin halvaantuneet. Kutsuivat sitä motoriseksi pareesiksi. Sen seurauksena käsi muistutti lähinnä luurankoa, koska lihakset olivat kirjaimellisesti sulaneet kädestäni. Myös kyynärvarsi, jossa suurin osa rannetta ja sormia kontrolloivista lihaksista sijaitsee, oli huomattavan kuihtunut. Rintakehässä syvällä keuhkojen alueella tuntui mielettömän kova puristava kiristys, joka ei onneksi kuitenkaan vaikeuttanut hengitystä. Yläselän mieletön lihaskireys oli levinnyt myös alaselkään, eikä alaselkä kestänyt enää pystyssäoloa. Koko selkä tuntui olevan aivan mielettömässä lihaskiristyksessä ja selkäsärky oli hyvin voimakasta. Itse niskassa en muista olleen mainittavia kipuja, mutta ilmeisesti niskassakin oli lihaskireyttä.
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 05 Helmi 2009, 23:24, muokattu yhteensä 1 kerran
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Tammi 2009, 17:00

MAANANTAI - leikkauspäivä
--------------
Maanantaina aamupäivällä leikkauksen suorittava neurokirurgi tuli keskustelemaan kanssani leikkauksesta. Hän kertoi, että leikkaus suoritetaan etukautta, kaulaan tehdään pieni viilto ja tähystyksenä suoritetaan välilevyn poisto. Se oli hänen mukaansa sinänsä parempi kuin takakautta tehtävä leikkaus, että mitään lihaksia tai jänteitä ei tarvitsisi irroitella eli kaikki niskan tukirakenteet pysyisivät koskemattomina. Leikkauksessa mentäisiin vain pehmytkudoksien läpi, siirrettäisiin henkitorvi sivuun ja sikäli toipuminen olisi helpompaa. Välilevy koverrettaisiin kokonaan pois, ja nikamien väliin laitettaisiin ontto titaaniruuvi poistettavan välilevyn paikalle, jotta niskan pituus ja ryhti eivät muuttuisi. Välilevystä ei kuulemma jäisi jäljelle muuta kuin kuorikerros molemmille sivuille, jolloin ne osaltaan edelleen pitäisivät nikamat yhdessä. Onttoa 8 mm titaaniholkkia varten kuulemma porattaisiin reikä nikamien väliin siten, että ylemmästä ja alemmasta nikamasta pieni osa kovertuisi pois. Näin ontto titaaniholkki pysyisi paremmin paikallaan. Siinä kuulemma oli kierteet, joiden avulla se pysyisi paikallaan ja porauksesta saatavat luunsirut laitettaisiin onton holkin sisään täytteeksi, joka edistäisi nikamien luutumista yhteen.

Olin tämän kuultuani jossain määrin yllättynyt ja peloissani, koska kuulosti pahalta, että minulta leikkauksessa viillettäisiin kurkku auki ja leikkaus tehtäisiin etukautta. Samoin kuulosti pahalta, että nikamani olisivat enemmän tai vähemmän irrallaan niskassani, koska niitä yhdistävä välilevy poistettaisiin kokonaan. Neurokirurgi kuitenkin rauhoitteli, että kaikki nivelsiteet ja lihakset jotka myös pitäisivät nikamia ja niskaani kasassa - säilyisivät koskemattomina.

Kovin paljon kysymyksiä en osannut tehdä, ja neurokirurgi poistui pian. Poistumiskaneettina neurokirurgi totesi, että katsotaan sitten mitä asialle voidaan tehdä. Olisin toivonut vähän varmempaa ja positiivisempaa ennustetta leikkauksen onnistumisesta, mutta ilmeisesti kaveri ei halunnut ennakko-odotusten nousevan liian korkeaksi. (Epikriisistä näin jälkikäteen neurokirurgin kuvanneen keskustelua seuraavasti: Hyvässä yhteisymmärryksessä päädytty leikkauksen kannalle. Itse olisin ehkä kuvannut keskustelua hieman toisin, vaikken leikkauksesta kieltäytynytkään)

Odottaessani iltapäivän leikkausta kävin rauhattomaksi. Pyysinkin saada keskustella uudestaan neurokirurgin kanssa, koska halusin varmistua, että leikkaus olisi välttämätön selkävaivojeni poistamiseksi. Se, että vasemmasta kädestäni oli neljä sormea ja ranne halvaantuneet ja käyttökelvottomat, oli mielestäni toisarvoinen seikka. Pystyisin töihin ja monen muunkin asian tekemiseen ilman niitäkin. Se seikka, että kitaran ja pianon soitosta ei sitten enää voisi edes haaveilla, ei paljon vaaassa painanut tässä vaiheessa. Ilman selkäongelmiani olisin todennäköisesti tässä vaiheessa perunut leikkauksen, mutta järkeilin, että ilman sitä en pääsisi tolkuttomista selkäkivuistani eroon enkä pystyasentoon, saatikka palaamaan töihin ja muihin normaalin elämän aktiviteetteihin. Niinpä päätin jäädä kirurgien pilhottavaksi, enkä lähtenyt osastolta.

Iltapäivällä sain esilääkkeen ja myöhemmin minut kärrättiin leikkaussaliin. Salissa neurokirurgi selitti salin väenpaljoutta sillä, että leikkausta seuraisi joukko opiskelijoita, jos se vaan minulle sopisi. Minulle se oli ihan sama, eikä muutenkaan tehnyt mieli sanoa ei kaverille, joka hetken päästä leikkaisi kurkkuni auki. Kun kaikki oli valmista ja anestesialääkäri ilmoitti, että nyt alkaa nukuttaa, mietin hetken sanoisinko salin yleisölle, että Hyvää yötä, pitäkää hauskaa!? En kuitenkaan viitsinyt, ja suljin vain silmäni, koska lepo olisikin vihdoin viimein paikallaan. Nukahdin muutamassa sekunnissa.

Jostain syystä itse leikkauksesta en muista mitään, mutta onneksi vuotta myöhemmin käsiini saamani leikkauskertomus kertoo sen puolestani seuraavasti:

Potilas selällään, tyyny niskan alla. Kaulalle oikealle ihopoimujen suuntainen viilto. Edetään pehmytkudosten välistä kaularankaan. Todetaan yhdessä välissä kookkaat etuosteofyytit ja tämän alapuolella väli, joka vaikuttaa CVII-ThI väliltä. Asetetaan tähän dissektori ja läpivalaisulla, saadaan lievien hankaluuksien jälkeen diskusväli siinä määrin hyvin näkyviin, että voidaan olla varmoja siitä että oikein. Avataan diskusväli ja poistetaan diskusmassaa, jonka jälkeen poraan 8 mm Novus-holkkiporalla välin auki. Poistetaan vielä runsaasti diskusmassaa ja todetaan, että ligamentti on revennyt ja ligamentin takaa tulee vastaan erillinen sekvesterin kappalekin vasemmalta juurikanavasta. Poistetaan diskusmassa mahdollisimman tarkoin. Duurapussi kohoaa selvästi toimenpiteen yhteydessä. Juurikanavasta tulee myös vastaan jonkin verran rasvaa. Vähitellen saadaan hyvä dekompressio ja koukulla koettaenkin tuntuu juurikanava väljältä. Kierretään 8 mm läpimittainen, 14 mm syvä, luulastuilla täytetty Novus-titaaniholkki paikalleen. Alemmasta distraktiopiikin reiästä tulee jonkin verran tenavuotoa. Vähitellen vuoto saadaan asettumaan Oxycel-tamponaatiolla. Haava suljetaan kahdessa kerroksessa.

Toimenpiteen nimi on kertomuksen mukaan Decompressio Anterior CVII-Th I. Leikkauksen jälkeen palailin tajuihini heräämössä, ja vähän myöhemmin minut kärrättiin takaisin osastolle. Osastolla luonnollisesti vain makailin sängyssä ja ihmettelin maailman menoa. Vähän ihmetytti, koska missään ei näkynyt odottamaani niskakauluria. Olin aikaisemmin ollut puhelinyhteydessä osastolle ja joltain sairaanhoitajalta olin saanut käsityksen, että leikkauksen jälkeen pitäisi jokin aika pitää niskassa tukikauluria. Olin puolittain odottanut, että tukikauluri odottaisi sairasvuoteeni vieressä ja se puettaisiin saman tien päälle. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. No, ehkä sen aika olisi seuraavana päivänä.

Olo oli aika mukava, niskassa ei tuntunut särkyä, ja mikä parasta koko selkä oli niin sanotusti tuntumaton. Selässä ei siis tuntunut yhtään mitään, ei kipuja, ei särkyjä, ei kiristystä. Pidin mielessäni toivoa yllä siitä, että seuraavana päivänä tuntuisi samalta ja selkäkivut olisivat muisto vain. En kuitenkaan uskaltanut olla varma, ja ajattelin että on parempi odottaa kunnes leikkauskemikaalit haihtuvat kehosta, ennen kuin juhlin selkäkipujen äkillistä häviämistä elämästäni. Olin aika varma, ettei tulisi ikävä.

Myöhemmin illalla joku tuttu soitti kuulumisia sairaalaan. Oli ihmeissään, kun linjan toisesta päästä kuului vain kuiskausta vastauksena. Ääneni oli näemmä jäänyt kokonaan leikkaussaliin, ja pystyin vain kuiskailemaan. Illan aikana vuoteeni viereen tuotiin ankka, litteän isosuisen pullon näköinen muovisysteemi, johon kuulemma leikkauspotilaan piti virtsata. Se oli jostain syystä tärkeää, että leikkauksen jälkeen mahdollisimman pian potilas pystyisi urinoimaan. Yölläkään se ei ollut onnistunut, ja yökkö tarjoutui katetroimaan minut, jollei se pian onnistuisi. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä katetrointi tarkoitti, mutta vaikka yökkö sanoi sen olevan helppo juttu, se kuulosti korvissani kaamealta. Jostain syystä kuvittelin, että siinä tehdään viilto jonnekin nivuksiini, jotta letku saadaan sisään. Päätin, että minua on yhden päivän osalta ihan riittävästi viillelty, ja vihdoin onnistuin kyljelläni maaten joskus yön tunteina urinoimaan ankkaan.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Tammi 2009, 17:05

TIISTAI
-----------
Aamulla herätessäni olin vahvasti pettynyt. Selkäsärky ja kiristyksen tunne selässäni olivat palanneet, ja samoin syvällä rinnassa keuhkojen alueella tuntui sama vanha tolkuttoman kova puristava kiristys. Ilmeisesti anestesialääkkeet olivat vain olleet niin stydejä, etten ollut kipujani tuntenut.

Neurokirurgin osastokierrolla neurokirurgi kertoi, että leikkaus onnistui hyvin. Hävinneestä äänestäni hän sanoi, että joissain tapauksissa äänihermot hiukan vahingoittuvat leikkauksessa, mutta asian pitäisi aikanaan korjaantua. Sen sijaan sellaista pientä palan tunnetta kurkussa, mistä neurokirurgi oli ennen leikkausta varoittanut, en tuntenut ollenkaan. Sain myöskin yllätyksekseni kuulla, ettei minkäänlaista niskatukea tai kauluria tarvita, vaan niskaa saa käyttää normaalisti. Nikamien luutuminen kuitenkin kestäisi 6-8 viikkoa, jona aikana ei ainakaan peräänajokolariin kannattaisi joutua.

Olin tietysti kiinnostunut toipuisinko selkänikin osalta takaisin ennalleni, ja kysyinkin että pystynkö tulevaisuudessa normaalisti jalkakyykkyä tekemään. Neurokirurgi ilmeisesti kuvitteli, että aioin suoraan sairaalasta hyökätä punttisalille kyykkäämään, koska sanoi kauhistuneen oloisena, että eiköhän anneta tämän nyt ensin parantua. Sen parempaa ennustetta kuntoutumisestani en saanut. Varsinkin selän osalta tulevaisuus jäi minua aika lailla vaivaamaan.

Yläraajan tilanteesta keskustelimme myös. Koko käsivarren ja kyynärvarren ulkosyrjällä tuntunut särky oli hieman lieventynyt ja tietynlainen painon tunne oli poistunut. Kirurgin mukaan paranemiseen liittyy myös vähän samantyyppistä särkyä, joten ajoittainen samantyyppinen särky olisi vain hyvä merkki. Suurimmaksi osaksi halvaantuneiden sormieni lihasvoima oli ihan minimaalisesti parantunut, joten selvästikin hermojuuri oli vapautunut leikkauksessa. Edelleen käteni roikkui kuin nippu velttoja nakkeja ranteesta alaspäin, mutta tuntui jo paremmalta. Peukalo oli ainoa lähes normaalisti toimiva sormi, mutta sekin kramppaili ajoittain.

Käteni oli hyödyllinen ainoastaan kahvikuppitelineenä, sillä puristusvoimaa oli sen verran jäljellä, että kahvikuppi pysyi otteessa. Sormien ojennusvoimat olivat kuitenkin täysin nollassa enkä pystynyt kättäni avaamaan, joten kahvikuppi piti toisella kädellä ujuttaa väkisin sormien väliin. Samoin ranne roikkui velttona, joten käsivartta piti kääntää sopivaan asentoon, jotta kupin sai vaakasuoraan. Ranne ei oikein reagoinut käskyihin, vasemmalle rannetta sai hiukan käännettyä, mutta muihin suuntiin se ei onnistunut. Kuva
Neurokirurgi edelleen hämmästeli vähän sitä, ettei kädessäni ollut minkäänlaisia tuntopuutoksia. Normaalisti kuulemma ensin tulee puutumista ja tuntopuutoksia, ja vasta sen jälkeen lihashalvausta. Jostain syystä minulla ei missään vaiheessa ollut pienimpiäkään merkkejä tuntopuutoksesta tai puutumisesta.

Niskassa ei edelleenkään ollut leikkauskipuja, vaikka sellaisia olin odottanut. Olihan siellä peräti luuta porattu leikkauksessa. Neurokirurgi esitti kotiuttamista jo seuraavaksi päiväksi, mutta totesin olevani selkäni puolesta edelleen lähes liikuntakyvytön. Kotiuttamista lykättiin ja minut määrättiin lannerangan röntgen-taivutuskuviin, jotta alaselän kipuongelman syy selviäisi. Neurokirurgi oli kuitenkin sitä mieltä, että niskaongelmani ja selkäkipuni eivät todennäköisesti liittyneet toisiinsa. Olin tästä yllättynyt ja totesin olleeni aikaisemmin täysin terve ja selkäongelmaton, ja selkäongelmien ilmestyneen niskavamman jälkeen. Lisäksi sanoin selkäkiristysten alkaneen yläselästä ja levinneen muutamassa viikossa alaselkään ja pakaroihin asti.

Loppupäivä kuluikin sängyssä makoillen ja selkäkivuista nauttien. Muistaakseni kolme kertaa päivässä tuotiin lääkkeitä. En muista mitä lääkkeitä tuotiin, mutta ilmeisesti lääkitys tuotiin hallitusti asteittain alas leikkauksen jälkeen. Parhaimmat tapaukset ilmeisesti kotiutettiin jo pari päivää leikkauksen jälkeen, mutta tietysti kotiin voidaan antaa lääkkeitä mukaan. Itse kotiuduin saman viikon perjantaina, ja siihen mennessä muistaakseni oli lääkitys lopetettu. Olin varautunut siihen, että leikkauksesta aiheutuisi jonkunlaisia särkyjä ainakin muutamaksi viikoksi, mutta yllätyksekseni en missään vaiheessa kärsinyt minkäänlaisista leikkaussäryistä. Leikkaus ja lääkitys ilmeisesti onnistuivat aivan täydellisesti. :D
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 26 Tammi 2009, 17:18, muokattu yhteensä 1 kerran
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Tammi 2009, 17:08

KESKIVIIKKO
--------------------
Edellisen päivän aikana viereiseen sairaalasänkyyn oli tuotu eläkkeellä oleva mieskokki, joka oli kotonaan kaatunut ja loukannut niskansa. Hänen liikkumisensa oli ilmeisesti jo aikaisemmin ollut pahasti rajoittunutta, koska hän oli kotonaankin joutunut käyttämään jonkunlaista kävelytukea ja hänen niskansa oli jo aikanaan kahteen kertaan leikattu. Niskaa oli myös raudalla vahvistettu, ilmeisesti jonkinlainen metallilevy oli niskaan aikanaan laitettu. Kokki kehui joskus työuransa alkupuolella kokanneensa itse Urho Kaleva Kekkoselle. Kaveri jutteli muiden potilaiden kanssa itse kattoon tuijottaen, päätä hän ei voinut kääntää mihinkään suuntaan niskakipujen takia.

Hänen toinen kätensä oli käsivartta myöten osittain halvaantunut, eikä hän voinut edes sängyssä liikkua ilman sietämättömiä kipuja. Erityisesti niskan pienikin liikuttelu sai aikaan kovat kivut. Sairaanhoitajat joutuivat häntä pari kertaa päivässä kääntelemään makuuhaavojen välttämiseksi, ja silloin kaveri aina huusi kivusta. Eräässä yhteydessä tapahtui jotain mielestäni täysin pöyristyttävää. Kaksi sairaanhoitajaa oli taas kokkia kääntämässä, ja toinen heistä oli aikaisemmin mainitsemani sairaanhoitaja Nirppanokka. Kokki ulvaisi taas kivusta, ja Nirppanokka tokaisi siihen, että Älä siinä huuda! On tässä pahempiakin tapauksia nähty Pidin tällaista lausumaa harvinaisen törkeänä. Miten terveellä sairaanhoitajalla oli otsaa vähätellä toisen kipuja sanomalla, että pahempaakin on NÄHTY? Kivuliaan ihmisen näkemistä ei nyt varmaan voi verrata siihen, että itse kokisit niitä kipuja? :evil: Olin täysin tyrmistynyt, ja mietinkin, että ottaisinko asian puheeksi osastonhoitajan kanssa. Jätin sen kuitenkin tekemättä, kyseessähän oli vain harkitsematon ja asiaton kommentti, ei mikään varsinainen teko. Sanomattakin lienee selvää, että Sairaanhoitaja Nirppanokka teki minuun kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen

Joka tapauksessa seuraavalla lääkärikierrolla kokki sai pitkään toivomansa uutisen, hän pääsisi saman päivän iltapäivällä leikkaukseen. Neurokirurgi antoi taas tyypillisen arvionsa, että katsotaan saadaanko sille jotain tehtyä. Kokki oli tyytyväinen ja odotteli tämän jälkeen mieli korkealla leikkausta. Kivut olivat ilmeisestikin todella hankalat.

Kohdallani lääkärikierrossa sain kuulla, että lannerangan taivutuskuvistani ei ollut selvinnyt mitään. Niiden mukaan kaikki oli alaselässäni kunnossa kovista kivuista huolimatta. Edelleen neurokirurgi oli sitä mieltä, että niskaongelmani ja alaselän kipuni tuskin liittyisivät toisiinsa mitenkään. Hän lupasi kuitenkin, että kontrollikäynnin yhteydessä parin kuukauden päästä voitaisiin ottaa lannerangan MRI-kuvaus, joka olisi tarkempi.

Keskiviikkona sain jo mennä suihkuun ja kaulani etupuolella oli leikatuille niskapotilaille tyypillinen leveä vaakasuorassa asennossa oleva leikkaushaavaa suojaava valkoinen suojalaastari. Juuri leikatut niskapotilaat tunnisti käytävässä tai kahviossa tästä merkistä. Suihkussa ollessani huomasin olevani edelleen hiukan etukenossa ja ryhti tuntui tavallaan omituiselta. Muistelin, että kotonakin selkäkiristys ja kivut olivat pakottaneet minut olemaan suihkussakin jotenkin hiukan etukenossa. Ja että muutaman minuutin jälkeen selkälihakset aina alkoivat tärisemään niin kuin rasitus olisi niille aivan liian kova, ja hyvin pian olikin pakko siirtyä vaakatasoon. Silloin en ollut itseäni pystynyt oikaisemaan ihan suoraksi ja pystyasentoon, mutta nyt sitä koittaessani huomasin pystyväni. Kokeilin suihkussa ollessani eri asentoja ja selvästikin nyt mahdollistunut pystympi asento oli helpompi ja kevyempi ylläpitää, ja olokin siinä oli jonkun verran parempi. Selkä oli edelleen rasittuneen oloinen, mutta nyt pystyssäolo osoittautui huomattavasti helpommaksi. Illalla kävinkin yhden osastoni aivoverenvuoto-potilaan kanssa kanttiinissa hurvittelemassa, koska pystyin jo aika mukavasti olemaan pystyssä eikä painonnostovyötäkään enää tarvinnut pitää lanteilla pystyssäolon helpottamiseksi. Tämän vanhemman herrasmiehen kallo oli edellisellä viikolla avattu ja hänellä oli tasapaino vielä vähän heikko, joten avustelin häntä vähän hänen kävelytukensa kanssa. Kaiken kaikkiaan oli mukava käydä kanttiinissa perinteisellä munkkikahvilla. Asiat alkoivat näyttää valoisammilta.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Tammi 2009, 17:10

TORSTAI
-------------
Torstain lääkärikierrolla olin ensimmäistä kertaa kierrolla poissa sängystä ja istuin ikkunalaudalla neurokirurgin kanssa keskustellessani. Voitonriemuisena ilmoitin, että ilmeisesti kyse oli ollut ryhdistä ja nyt ryhtiä muuttamalla pystyin aika mukavasti olemaan pystyasennossa. Neurokirurgi ei asiaa mitenkään kommentoinut, mutta oli selvästi lievästi ihmeissään. Sovimme, että seuraavana päivänä kotiutuisin.

Huoneessamme oli tämän viikon aikana kolme kallopotilasta ja kolme niskapotilasta. Niskapotilaita olimme minä, aikaisemmin mainittu kokki ja eräs espoolainen puhelias hemmo, jolle oli tilattu samanlainen anteriorinen dekompressio kuin minullekin. Kaverilla oli lisäksi niskassa jonkunlaiset luupiikit, jotka toinen neurokirurgi sanoi hiovansa samalla kertaa pois. Luupiikit eivät ymmärtääkseni aiheuttaneet ongelmia, mutta ne poistettaisiin saman tien vastaisen varalle.

Kallopotilaita oli myös kolme. Eräältä vanhemmalta herrasmieheltä oli jo edellisellä viikolla porattu kallo auki, ja hän oli osastolla toipumassa ja seurannassa. Hänen kanssaan olinkin jo käynyt kahvilla aikaisemmin. Toinen kallopotilaista odotteli leikkausta. Kyseessä oli 15-vuotias poika, jota ymmärrettävästi jännitti kovasti. Hänelle oli suunnitteilla suntin asennus kalloon, ilmeisesti turhan kovan aivopaineen lieventämiseksi. Kolmantena kallopotilaana oli nuori mies, joka oli tuotu Töölöön omasta keskussairaalastaan. Mies kärsi kovasta päänsärystä ja oksenteli jatkuvasti. Hänen tilannettaan seurattiin osastolla ja verenohennuslääkitys oli jatkuvasti päällä. Hätätapauksessa hänet leikattaisiin.

Päivän mittaan ihmettelimme, miksei kokkia oltu vielä tuotu leikkaussalista takaisin osastolle. Meidät muut niskaleikatut oli tuotu osastolle takaisin samana päivänä leikkauksen jälkeen. Ounastelimme, että olikohan kokin tapauksessa leikkauksessa tullut komplikaatioita tai muita ongelmia? :?:
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Tammi 2009, 17:14

PERJANTAI
----------------

Perjantaina kokin sairaspaikka oman vuoteeni vieressä oli edelleen tyhjä. Sairasvuodetta ei ollut, paikallaan oli vain jokaisella sairaspaikalla oleva yöpöydän virkaa toimittava laatikosto. Jossain vaihetta perjantaita huomasin, että kokin yöpöydälle oli tuotu yksinäinen kukka. Tietoa hänen kohtalostaan ei ollut, mutta epäilin pahasti kokin menehtyneen. Mies oli yli kuusikymppinen ja ilmeisesti jo pitkään sairastellut, eikä hänen fyysinen kuntonsa varmaankaan ollut kovin hyvä. Ehkä hänen sydämensä tai fysiikkansa ei ollut kestänyt leikkauksen aiheuttamaa rasitusta, ja hän oli menehtynyt. Ilmeisesti hänet oli keskiviikkoisen leikkauksen jälkeen jouduttu siirtämään teho-osastolle mikä selittäisi torstain poissaolon osastolta ja perjantaina hän oli lopulta menehtynyt, pohdiskelin mielessäni. :sad:

Perjantain osalle omaan epikriisiini oli kirjoitettu seuraavaa:

4:s postoperatiivinen päivä. Anteriorinen dekompressio tehty CVII Th I väliin. Potilaan radikulaarinen oire helpottaa (painon tunne hävinnyt). Niska on kireä ja ääni käheä, muutoin toipunut varsin hyvin. Kotiutuu tänään.

Perjantaisen lääkärikierron jälkeen pakkasin tavarani ja kirjauduin ulos osastolta. Sairaslomaa oli kirjoitettu viideksi viikoksi, joten 1. joulukuuta olisi aika taas palata töihin. Ulkona oli upea aurinkoinen päivä ja päätin kävellä linja-autoasemalle ja nauttia ilmoista ja uudelleen löytyneestä kävelykyvystäni. Heitin selkääni kevyen repuen, jossa olin siviilitavaroita säilyttänyt osastolla ollessani, ja suuntasin kevyin askelin kohti Mannerheimintietä. Mannerheimintietä seuraillen kävelin sitten hiljalleen kohti linja-autoasemaa. Lähellä linja-autoasemaa selkääni vihlaisi ikävästi, ja hidastin vielä askeleitani ajatellen, että selvästikään yhtään enempää ei ole syytä kävellä. :shock: Selkä olikin vähän väsyneen tuntuinen, mutta onneksi olin jo linja-autoaseman kulmalla. Käpyttelin 121:n pysäkille ja hyppäsin hyvillä mielin dösään. Kotimatka oli alkanut! :lol: :D
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja sarppis » 07 Tammi 2010, 17:30

Mielenkiintoinen tarina. Mitä kuuluu nyt?
sarppis
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 4
Liittynyt: 07 Tammi 2010, 16:44

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 07 Tammi 2010, 23:31

sarppis kirjoitti:Mielenkiintoinen tarina. Mitä kuuluu nyt?

Tsau!

Ikävä kyllä noista tsembaloista jäi perinnöksi hankalat selkäongelmat, joita edelleen yritetään kuntouttaa. Niska sen sijaan ei ole mainittavia ongelmia enää aiheuttanut. Tähän ketjuun olen päivittänyt paremminkin tätä tämänhetkistä tilannetta ja kuntoutustani: Yliherkät selän syvät lihakset ja heikko rasituskestävyys
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 22 Tammi 2010, 17:59

Laitanpa huvikseni muutaman kuvan ongelmallisesta selästäni, nämä MRI-kuvat on suht tuoreita, vuodelta 2005. Saa vapaasti kommentoida! :shock: :D :shock:

Samalla voisin esittää pienen kuva-arvoituksen. Eli kuka huomaa kahdessa viimeisessä kuvassa pienen epäsymmetrian vasemman ja oikean puolen lihaksissa? Ja missä kohtaa? (Lihakset ovat sitä tummaa kudosta, jossa on valkoisia rajoja keskellä. Ne valkoiset käyrät viivat ovat rasvaa...)

Kuva Kuva Kuva Kuva
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja fedja » 22 Tammi 2010, 18:13

Minä huomasin. Itsellä epäsymmetria niskassa. Siitä ei kukaan muu ole maininnut kuin tuttu Röntgen-lääkäri, joka kävi kuvat kanssani lävitse.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 22 Tammi 2010, 18:18

fedja kirjoitti:Minä huomasin. Itsellä epäsymmetria niskassa. Siitä ei kukaan muu ole maininnut kuin tuttu Röntgen-lääkäri, joka kävi kuvat kanssani lävitse.

Ei mullakaan yksikään lääkäri ole sellaista huomannut. Itse vain kiinnitin asiaan kerran huomiota...

Onko sulla osattu nimetä ne lihakset, joissa selvä epäsymmetria on?
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja elmotin » 22 Tammi 2010, 18:34

Huomasin. Kysymys kuuluukin: Onko puolierolla merkitystä? Nimittäin suurimmalla osalla ihmisistä on dominoiva puoli vahvempi. Ei pelkästään yläraajoissa ole eroa, vaan myös alaraajoissa ja jopa vartalossa. Aika harvoin pystytään toteamaan, että puolierolla olisi oikeasti merkitystä oireisiin. Kuulemma patologitkin näkevät puolieron selvästi, ja pystyvät lähes aina kertomaan vainajan dominoivan puolen.

Ja vähän OffTopicia:

Itse ennen vammautumistani treenasin TODELLA paljon, urheilin SM-tasolla ja treenitunteja tuli viikossa keskimäärin ehkä 15. Tuolloin minulla ei ollut kovinkaan isoa puolieroa, koska silloin kiinnitin siihen huomiota, kun luulin asian olevan merkityksellinen. Melkein kaikissa mahdollisissa lihaskuntotesteissä sain saman tuloksen molemmilla puolilla. Veikkaan kyllä, että olen syntyjään molempikätinen, koska osaan harvinaisen samanlaisesti käyttää yläraajoja. Suvussa on muutama vasenkätinen, vaikka perheenjäsenet ovatkin täysin oikeakätisiä, minä en ole.

Vammauduttuani jouduin siirtymään vasemman käden käyttöön, nykyään se on vahvempi ja pystyn mm. kirjoittamaan molemmillä käsillä lähes yhtä nopeasti ja siististi. Hyvä apu on ollut jongleeraus, jossa saa monipuolisesti treenattua vammapuolen hermotusta, koordinaatiota ja lihasvoimaa.
elmotin
Palstan virallinen fysioterapeutti
Palstan virallinen fysioterapeutti
 
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Tammi 2009, 19:48

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 22 Tammi 2010, 19:19

elmotin kirjoitti:Huomasin. Kysymys kuuluukin: Onko puolierolla merkitystä? Nimittäin suurimmalla osalla ihmisistä on dominoiva puoli vahvempi. Ei pelkästään yläraajoissa ole eroa, vaan myös alaraajoissa ja jopa vartalossa. Aika harvoin pystytään toteamaan, että puolierolla olisi oikeasti merkitystä oireisiin. Kuulemma patologitkin näkevät puolieron selvästi, ja pystyvät lähes aina kertomaan vainajan dominoivan puolen.

Tuo on hyvä kysymys, että onko sillä puolierolla merkitystä? Epäilen, että sillä meikäläisen tapauksessa olisi jotain yhteyttä alkuperäiseen ongelmatilanteeseen ja sitä kautta vielä nykytilanteeseenkin. Olenko sitten oikeassa, on tietysti eri asia.

Perustan käsitykseni mm. siihen, että tutkimuksissahan selkäkipuisella on ainakin multifiduksien koon todettu selvästi pienentyneen sekä akuutisti että subakuutisti. Ja tällä koon pienenemisellä on todettu olevan yhteyttä uusien selkäkipuepisodien helpompaan syntyyn. (No, sinähän nyt tiedät tämän tietysti muutenkin.)

Mulla aikanaan oli selkä hirveässä krampissa niskaleikkausta ennen ja jälkeen, ja mystisten kammottavan rajujen (ja kivuliaiden) selkälihaskramppien syy selvisi vasta melkein vuoden kramppailujen jälkeen. Fysioterapeutti, jonka selän kuntotutkimuksessa ongelma selvisi, sanoi että mulla on ollut tosi pitkään rajut disfunktiot selässä eikä selän nikamat ole voineet normaalisti liikkua. Hän oli sitä mieltä, että mulla on sen seurauksena tapahtunut lihassurkastumista selässä.

Lisäksi muistan muutamaa kuukautta niskaleikkauksen jälkeen huomanneeni kävelyllä ollessani käsillä tunnustellen, että selässäni oikeanpuoleiset fileet lanneselän ja rintarangan liittymätasolla olivat huomattavasti "paisuneet". Uskoakseni ainakin pintalihakset olivat siis hypertrofioituneet eli kasvaneet. Oma teoriani syystä on se, että oikean puolen pintalihakset joutuivat tekemään enemmän töitä pitääkseni minut pystyssä - silloin harvoin, kun pystyssä pystyi olemaan.

Lisäksi vielä viitisen vuotta sitten oikean puolen fileet olivat selvästi isommat ja kun pitkään tein mm. hyvää huomenta -liikettä kuntosalilla, sain puolieron selvästi pienemmäksi. Niin pieneksi, etten itse enää käsillä tunnustelemalla eroa huomaa. Hyvää huomenta -liikkeessä etenin lopuksi melkein 50 kilon painoihin, sarjoina 4x12. Vaikka selkä siinä vahvistuikin, en pystynyt yhtään sen enempää olemaan pystyssä. Nykyään selkä onkin sen verran herkkä, ettei vastaavaan olisi mitään mahdollisuutta, selkä vetäisi noista painoista heti paikat kramppiin. No, toivon mukaan se tarkoittaa sitä, että treeni nykyään kohdentuu paremmin...

Ennen vammautumistani selkäfileeni olivat mielestäni samankokoisia, silloin en ainakaan huomannut mitään eroa. Varmaksihan en asiaa pysty sanomaan, mutta näppituntuma on, että sillä puolierolla mulla ainakin alunperin on ollut jotain merkitystä. Kuka tietää?



elmotin kirjoitti:Vammauduttuani jouduin siirtymään vasemman käden käyttöön, nykyään se on vahvempi ja pystyn mm. kirjoittamaan molemmillä käsillä lähes yhtä nopeasti ja siististi. Hyvä apu on ollut jongleeraus, jossa saa monipuolisesti treenattua vammapuolen hermotusta, koordinaatiota ja lihasvoimaa.

Aika hyvä suoritus! Itse olen myös yrittänyt vähän enemmän treenata aikanaan halvaantuneen vasemman käden koordinaatiota, ja se on palautunut jotakuinkin entiselleen. Olen kuitenkin välillä yrittänyt vasemmalla kädellä tehdä oikean käden juttuja, kuten kahvin annostelu keittimeen ja kahvilusikan pyörittäminen kahvikupissa, ja se on kyllä todella surkeaa. En voisi kuvitellakaan kirjoittavani vasemmalla kädellä, siitä tekstistä eivät saisi edes vasenkätiset lääkärit mitään selvää... :shock: :D :P
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja fedja » 22 Tammi 2010, 20:14

Ei ole osattu nimetä. Toisaalta en sitä kysynytkään, enkä ole ollut siitä kiinnostunut. Halusin tietää onko eroa ennen kolari 2006 olevissa niskan magneettikuvissa ja sen jälkeen otetuissa. Tuo lihasten epäsymmetrian Rtg-lääkäri löysi, muttei muuta.

Jonglööraatko katsomalla suoraan eteenpäin? Tuo laji ei taida oikein retkahdusvammaiselle käydä. Voisi kuvitella että siinä pitää jatkuvasti tehdä nyökytystä, ainakin pientä, jos ei suurta.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Seuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa