houämmän matka hulluuteen

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

houämmän matka hulluuteen

ViestiKirjoittaja houäm » 02 Helmi 2012, 06:24

Hellurei!

Ajattelin että nyt on pakko jakaa kanssakärsijöiden kesken oireet ja hakea lohdutusta. Taas viikon ajan menty melkein samoilla silmillä, kun oireet ovat niin pelottavia ettei nukutuksi saa.

Eli täysin perusterve 22-vuotias nainen, ei mitään ongelmia missään aikaisemmin. Liikakilotkin sain pudotettua viime vuonna (-25kg) eli ylipainoakaan ei enää ole.

Mutta marraskuussa alkoi oireet. Pieni pistely oikeassa poskessa, ei varsinaista puutumista, samoin oikeaa kättä pisteli. Parin päivän päästä alkoi pääkivut vasemmalla puolella takaraivossa ja korvan yläpuolella. Aika kovaakin kipua kesti kolme päivää, joten hakeuduin lääkärille koska minulla harvoin pääkipua esiintyy. Terveyskeskuslääkäri teki testejä ja laittoi lähetteen neurologille. Ms-tautiepäilyksen vuoksi, huolestuttavia tekijöitä olivat kuulemma tuo kasvojen pistely ja pari kuukautta aiemmin keskeytynyt raskaus. Heijasteet olivat vilkkaat kun polviin koputteli, mutta muistaakseni minulla on lapsesta asti lentänyt melkein varpaat suuhun jos siihen kopautetaan :)
Nooh, tuosta neurologille laittamisesta säikähdin. Muistan kun lääkärin jälkeen istuin autossa ja vain tärisin, ja sen jälkeen kaupassa silmissä vain vilisi. Ei pystynyt keskittymään mihinkään vaikka näki ihan hyvin.
Mitään paniikkihäiriötä ei aiemmin ole taustalla, mutta uskon että tuo oire liittyi enemmän siihen pelkoon, kuin mihinkään muuhun.
Silmissä viliseminen jatkui n. viikon, ja järjetön paniikki koko ajan päällä.
Kaikki yöt vain valvoin ja googletin, tottakai ensimmäisenä pelkona aivokasvain ja on vieläkin.
Valvomisen jälkeen alkoi tulla korvien kohinaa, kuulin sydämensykkeet päässä, ja sen jälkeen korvat alkoi sirisemään. Lisäksi ranteissa tuntui kipua.

Yksi aamu olinkin sitten jo niin kuolemanväsynyt, kipeä ja peloissani että hakeuduin uudelleen terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä kerroin että niskat ja hartia ovat kipeät ja jäykät, lääkäri tunnusteli hetken ja määräsi sirdaludia sekä fysioterapiaa.

Parin päivää sirdaludin aloittamisen jälkeen oireet helpottivat, sain nukutuksikin niiden avulla. Hieronnassa kävin kaksi kertaa.
Ainoastaan sormien täydellinen puutuminen öisin jäi (kummastakin kädestä pikkurilli ja nimetön) menevät niin tunnottomiksi että voisi vaikka purra ne poikki.
Unohdin kaikki pelot ja murheet ja elin taas hetken normaalia elämää.

Sitten tuossa pari viikkoa sitten, istuin aika kauan tietokoneella (n.6tuntia) ja varmasti aika huonossa asennossa, niin alkoi taas tuo korvien ärsyttävä sirinä, tai itseasiassa vasemman korvan. Seuraavana päivänä vasemmalla puolella alkoi tuntumaan välillä pääkipua joka lähti takaraivosta ja päättyi vasta ohimolla. Päänahassa ja niskassa on kosketusarkoja paikkoja, varsinkin korvan takana.
Sirinä jatkunut nyt sen parisen viikkoa toispuoleisena, tuota päänsärkyäkin päivittäin mutta todella pienissä määrin.
Nyt parina päivänä on mukaan liittyny sellainen etova olo, hieman kuin alkuraskauden aikana. Sitä esiintyy päivän aikana silloin tällöin. Oksentaa ei ole tarvinnut, ja syötyä saa.
Viime ja tänä yönä kun olin vihdoin saanut peloiltani unen päästä kiinni, herään siihen ku elimistö jotenkin pyörähtää ja sitte hakkaa sydän todella lujaa. Voisiko se pelko ja paniikki säpsäyttää tällä tavoin hereille?

Joo, ja kannattihan taas googlettaa, kaikki oireet tuntuu viittaavan kuulohermokasvaimeen aivoissa ja sitä tässä nyt pelätään.
Korvaakin kävin tänään näyttämässä lääkärille, mitään tulehdusta tai vahatulppia ei ole. Tärykalvo hieman punoitti.

Fysioterapeutti sanoi lihasten olevan kireällä ja varsinkin kallonpohjalihasten.
Purennasta sen verran, että välillä huomaan purevani leukoja lujasti yhteen, varsinkin jos keskityn.

Liikuntaa harrastan jonkinverran, n.pari kertaa viikossa esim. lenkkeilyä.
Neurologille tosin pääsen vasta tämän kuun lopulla, joten sinne asti täytyy sinnitellä, mutta pelko on kova.
Ei jaksa miettiä päivää pidemmälle asioita kun pelkää että pian kuitenkin kuolee. Huoh.

Voisiko olla pelkästään niskaperäistä?
Voisiko oireet liittyä osaksi tähän: http://www.introspekt.fi/artikkelit/yle ... uushairio/

Menneisyydestä sen verran, että olen kerran ollut auton kyydissä joka törmäsi seinään 80km/tuntinopeudella, mitään lääkärintarkastuksia ei tietenkään tehty, oli vähän sellainen luvaton reissu teininä. Siitä on aikaa n. 7 vuotta.
Ja viisi vuotta sitten kaaduin suorilta jaloilta takaraivolleni betonilattiaan.
Muita onnettomuuksia ei ole ollut.

Alkoholi muuten poistaa pääkivun ja suurimmaksi osaksi tinnituksen, mutta oireet tulevat pahempina takaisin. :D

Osaisitteko auttaa ja neuvoa? :)

Muokkaan vielä lisätäkseni, otettiin myös reumakokeet koska suvussa reumaa. Kaikki ok, ainoastaan punasoluja oli hieman normaalia vähemmän, mutta selittyy hieman huonolla verellä joka minulla on ollut aina.
Verenpaine ok, ehkä hieman matala 110/70 pulssi 75
houäm
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 4
Liittynyt: 02 Helmi 2012, 04:26

ViestiKirjoittaja fedja » 03 Helmi 2012, 00:00

Onpa ikävät oireet. Ei kyllä ensimmäisenä tule mieleen, että oisivat niskaperäisiä, mutta mistäpä sitä tietää, voivat ollakin. Hyvä, että olet menossa neurologille. Jos neurologin tutkimuksissa ei löydy mitään selittävää, niin kannattaa varmaan sitten suunnata huomio tuohon niskaan. Niskasta johtuvat oireet ja ahdistus/paniikkihäiriöt tavallaan ruokkivat ja vahvistavat toisiaan.

Syötkö monipuolisesti, niin ettei ole vajetta ravintoaineista (proteiini, hyvät hiilarit, rasva) tai suolasta? Oliko sinulla ennen oireiden alkua pitempään voimakasta fyysistä tai psyykkistä stressiä?

Jos löydät cst-terapeutin, niin kannattaisi kokeilla sellaista. Voisi rauhoittaa autonomista hermostoa ja lievittää neuraalikudoskireyttä, jos oireisto on sieltä peräisin.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja houäm » 03 Helmi 2012, 14:20

No stressiä varmaan oli kun tuli se keskenmeno n. kuukautta ennen oireiden alkua. Oli kova pala purtavaksi ainakin henkisellä puolella. Lisäksi opiskelut ja rahavaikeudet stressasivat ja stressaavat edelleen.

Sitä etovaa oloa ei ole onneksi enää ollut, ja viime yö meni rauhallisesti nukkuessa. Pääsärkyä on ollut nyt vain pari kertaa päivässä ja kestänyt alle minuutin. Ainoastaan tuo pää suhisee.


Ruokavalio koostuu aikalailla lihasta, maitotuotteista ja kasviksista, olen jo reilun vuoden syönyt tuolla samalla kaavalla. Eli hiilarit jää aika minimiin.

Menen tänään toiselle fysioterapeutille joka lupasi perehtyä tarkemmin, edellinen ainoastaan hieroi. Jos sitä olisi hieman viisaampi sen jälkeen, tai viimeistään sitten neurologilla käynnin jälkeen.

Mut onpas vain pelottavia ja inhottavia oireita.
houäm
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 4
Liittynyt: 02 Helmi 2012, 04:26

ViestiKirjoittaja fedja » 04 Helmi 2012, 02:20

Suhina korvissa voi johtua kyllä niskajumista. Ei ole mikään harvinainen oire meillä retkahdusvammaisilla ja jännitysniskaisilla.

Jos sinua mietityttää, että voiko tulla mielen puolelta noita asioita, niin katsoin juuri Inhimillinen tekijä -ohjelman. Ohjelman psykologin mukaan esim. lapsena koettu trauma, jota ei mielen tasolla kunnolla edes muista, voi tulla esiin voimakkainakin erilaisina kiputiloina tai kohtauksina myöhemmin aikuisuudessa.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja houäm » 04 Helmi 2012, 12:36

Kiitos, on lohduttavaa kuulla että tämä suhina on "normaalia".

Eilen kävin eri fysioterapeutilla, tai itseasiassa paikalla oli kaksi jotka tutkivat minua kaksi tuntia. Diagnoosiksi tuli asentohuimaus vasemmalla puolella. Lisäksi kaularanka oli jäykkä ja jostain pehmytkudoksistakin puhuivat, en oikein näistä asioista ymmärrä niin puolet meni ohi kun tuli niin paljon asiaa, täytyy seuraavalla kerralla pyytää vaikka kirjallisena nuo vaivat niin osaan sitten selittää paremmin. :)

Ensiksi hoidetaan tuo asentohuimaus ja sitten ne muut vaivat, harmi kun en osaa paremmin selittää mitä kaikkea minulta löysivät.
Mutta kuulema saa aivokasvaimen pelon heittää mielestään, että sinänsä helpotus :)
houäm
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 4
Liittynyt: 02 Helmi 2012, 04:26

ViestiKirjoittaja houäm » 27 Maalis 2012, 10:41

heipparallaa...
neurologilla käyty, ja setä sanoi että selvät jännitysniskan oireet, eikä ole tarvetta ottaa magneettikuvia ym.
Pääkipuja on vielä ja korvan suhinaa, pääkipu varsinkin takaraivolla iltaisin melkein sietämätöntä. Mutta enpä ole hetkeen pystynyt mitään liikuntaa harrastamaan, ja fysioterapiakin on jäänyt rahapulan takia.
Ajattelin kokeilla akupunktiota, jos sieltä löytyisi helpotusta.
Onko kenelläkää kokemuksia?
houäm
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 4
Liittynyt: 02 Helmi 2012, 04:26

ViestiKirjoittaja mordi » 25 Marras 2012, 19:46

Terve houäm!

Tuo sun juttus oli kuin suoraan mun omasta suusta. Et tosiaankaan oo yksin oireidesi kanssa. Kannattaa ottaa puheeksi tuo "GAD" eli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Lääkitsin itseäni kyseisen "häiriön" takia 6v ajan, ja vasta sitten alkoi järki juosta niinsanotusti, ja sitä vain hyväksyi niskaoireilut osaksi elämää. Niskaoireet aiheuttivat ahdistuneisuuden, paniikkihäiriöitä (tämän myötä kuolemanpelon, rytmihäiriöitä, sairauden pelon), sekä ennen pitkää masennuksen, ja tämä pyhä kolminaisuus taas pahensi itse niskaoireita entisestään...

N. 12 vuotta sitten olin autokolarissa, pää retkahti jonkin verran.. Siitä 2kk meni ihan ok, ja KOPS ja tipahdin yksi ilta tuosta vain tuolilta, ja siitä se kierre sitten lähti. Monta sairaalareissua on tehty, ja voin sanoa että Google on pahin vihollisesi. :) Pelko sairaudesta ruokkii psyykkistä "häiriötilaa" ja vice versa... Ja on niskat juntturassa. :)

Pistähän YV jos ahristaa ja jos haluat porista aiheesta tarkemmin!

Nimim. "12 vuotta aivokasvaimia, eri syöpiä sekä sydänsairauksia sairastellut, vaikka on vaan oikeesti niskat vähän jumissa."
mordi
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 6
Liittynyt: 25 Marras 2012, 19:09

ViestiKirjoittaja torvelo » 25 Marras 2012, 20:07

jotenkin mordi vaan tuntuu siltä, että on jotain muutakin kuin niskat vähän jumissa.

-torvelo-
torvelo
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 522
Liittynyt: 23 Loka 2010, 17:49
Paikkakunta: keskinen Suomi

ViestiKirjoittaja mordi » 25 Marras 2012, 20:17

Jahas, kuinka niin päättelit? :) Tarkoitatko nyt että muuallakin kuin niskoissa lihakset juntturassa?
mordi
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 6
Liittynyt: 25 Marras 2012, 19:09

ViestiKirjoittaja anzqu » 26 Marras 2012, 09:36

Mordi, on ihan normaalia että kolarioireisto iskee vasta parin kuukauden kuluttua itse tapahtuneesta, tosin lääkärit kieltävät jo alle viikon sisään tulleiden oireiden liittyvän kolariin. Omalla kohdallakin pahin oireisto kolarin jälkeen alkoi vasta n. 1-2kk kolarin jälkeen ja tuo oireisto olikin sitten kolarista johtuva aivo/aivorunkovammaoireisto.

Se että niskavammainen leimataan paniikkihäiriöiseksi, ahdistuneeksi tai masentuneeksi on normaalia. Minullekin on noita diagnooseja tarjottu, joka kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sittemmin vielä pelkotilaa autolla ajoa kohtaan, mutta kun tässä nyt on rampattu psykologille jo yli 6kk, niin puppuahan nuo väitteet ovat psykologinkin mielestä olleet. Se että mielialalääkitys auttaa oireisiin on myös normaalia, sillä samaisilla lääkkeillä hoidetaan neuropaattista kipua ja aivovammaoireita. Esim. minulla on käytössä lääkkeet, joita käytetään masennuksen, ahdistuksen ja epilepsian hoitoon ja kaikki on määrätty erikoislääkäreiden toimesta kipuun.
anzqu
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1221
Liittynyt: 31 Maalis 2011, 17:43

ViestiKirjoittaja mordi » 26 Marras 2012, 11:07

Aivan. Sehän tässä tällä hetkellä eniten suututtaakin, että päivystyksessä pyörtyilyt, huimaus 24h (ja jopa se että oikeasta käsivarresta katosi voimat hetkellisesti puhelinta korvalla pidettäessä), päässä "humahtelut", tasapaino-ongelmat jne. yritettiin lakaista maton alle, ja tarjottiin vaan paniikkihäiriötä.

Paniikkihäiriön entuudestaan hyvin tuntevana ihmisenä uskalsin tällä kertaa jopa tyrmätä diagnoosin, sillä oireet olivat puhtaasti fyysisiä, eikä missään vaiheessa tullut ns. "paniikkia" eikä pelkotiloja, vaan olin hyvinkin rauhallinen tilanteessa, mitä nyt säikähdin kun jalat meinasivat lähteä alta.

Mielestäni myöskään se, että kun nostaa molemmat kädet koholle (esim. auton rattiin) ja alkaa parissa minuutissa olemaan niska-hartia-päänseutu aivan tulessa, ja tulee hutera, pyörryttävä olo, ei ole mitään paniikkihäiriötä. Paniikkihäiriö ei myöskään välitä kropan asennosta. Tälläkin hetkellä molemmat kädet puuduksissa kun kirjoittelen tätä, päässä outo olo jne., eikä tietoakaan paniikkikohtauksesta.

No, sitä PH:ta taas tarjoiltiin kun ei tunnusteta tätä vaivaa. Diagnoosi oli sitten R42 "Vertigo", eli huimaus / pyörrytys kun tarpeeksi jankutin että ei paniikkikohtausta. Lääkäri myöskin oli hieman hämmentynyt, ehkä jopa huvittunut kun laittoi kävelemään käytävää pitkin suoraan eteenpäin, ja minusta tuntui että kävelen päin seiniä, lääkärin mielestä minun käveltyäni täysin suoraan.

Tänään on iltapäivällä aika OMT-terapeutille, jonka kanssa kartoitetaan tuo niska-pää-alue ja katsotaan tuleeko minusta vielä työntekijä. Huomenna ihan oikea, 30min aika arvauskeskuslääkärille... Jos tarjoaa vielä kerran PH:ta niin menen yksityiselle, maksoi mitä maksoi, mutta nämä oireet sais jo hellittää. :)
mordi
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 6
Liittynyt: 25 Marras 2012, 19:09


Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa