Uuden jäsenen esittely

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Uuden jäsenen esittely

ViestiKirjoittaja Nasu » 17 Touko 2011, 14:04

Heippa! Olen 29-vuotias nainen, ja minulla todettiin retkahdusvamma yläniskassa. Diagnoosin sain kuukausi sitten, mutta onnettomuus, jossa vamma tuli, tapahtui yli kaksi vuotta sitten.

Minulla merkittävin oire on huimaus, joka on ollut ajoittain invalidisoivan voimakasta. Seuraavaksi tulevat lihaskivut, jotka eivät rajoitu niskaan, vaan tuntuu, että koko kroppa olisi lihasten suhteen epätasapainossa. Lisäksi minulla on silmä- ja korvaoireita. Kun oireet esiintyvät oikein voimakkaina, niin muistikin pätkii.

Ennen diagnoosiani olen juossut noin tsiljoonan spesialistin luona niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella, ja tullut monesti leimatuksi lähinnä luulosairaaksi. Niskan retkahdusvammaa taisin ehdottaa itse diagnoosiksi jo heti onnettomuuden jälkeen, mutta minulle vakuuteltiin, ettei se nyt ainakaan siitä voi johtua. Lähinnä hyssyteltiin, että "kyllä tuo sinun psyykkinen epävakautesi ajan myötä tasoittuu".

Kaksi vuotta on kulunut puolikuntoisena, ja kuntoutus on nyt vasta alussa. Sopiva työ on hakusessa, kun kokopäiväinen toimistotyö, johon olen kouluttautunut, tuntuu tällä hetkellä aika utopistiselta vaihtoehdolta. Paljon täytyy tehdä ja kokea, enkä ennestään tunne ketään, jolla olisi tämäntyyppinen niskavika. Siksipä päätin esitellä itseni tällä foorumilla!
Nasu
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 53
Liittynyt: 11 Touko 2011, 11:53

ViestiKirjoittaja mariela » 17 Touko 2011, 15:31

Moikka ja tervetuloa Nasu!

Tosi harmillista, että sulla on diagnoosin saaminen ja sitä kautta kuntoutuksen alkaminen kestänyt noin kauan! Vihaks pistää, kuinka vähättelevästi näitä asioita kohdellaan lääkärikunnassa ja ei oteta tosissaan, eikä osata yhdistää ilmiselviä oireita todennäköisimpään aiheuttajaan eli niskaan. Ilmesesti lääkärien koulutus näiltä osin on todella vajavaista, tai sitten ei vaan jakseta välittää... :evil:

Toivottavasti olet nyt kuitenkin löytänyt hyvän lääkärin ja vamman seuraukset tutkitaan tarkkaan, jotta kuntoutus osataan myös suunnitella oikein. Ei kahden vuoden jälkeenkään ole kuntoutus tosiaankaan myöhäistä ja varmasti on toivoa päästä paljon nykyistä parempaan kuntoon! Nyt täytyy vaan saada osaavaa apua niin lääkäripuolelta kuin oman kuntoutumisen ja harjoittelun tueksi.

Itsekin 28 v. nainen ja huimaus kamalin oire muiden luettelemiesi ohella, mutta huimaus alkanut helpottaa jo kuntoutuksen kautta. Kuntoutus alkoi 7 kk vammasta.
mariela
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 63
Liittynyt: 11 Marras 2010, 15:05

ViestiKirjoittaja CH » 17 Touko 2011, 20:38

Samanikäinen nainen minäkin + onnettomuus + niskavaivoja + "asiantuntijoilla" ramppaamista, kunnes lopulta oikea diagnoosi... Tervetuloa joukkoon, olet tullut oikeaan paikkaan! :)
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 17 Touko 2011, 23:24

Moi!

Tervetuloa joukkoon sankkaan! Komppaan oman sairashistoriani kanssa melko pitkälti CH:ta, paitsi että olen häntä vuoden vanhempi ;) Ihan kuin tää ketju henkisi niskavavaisten riskiryhmäläisten profiilia...

Hyvä homma, että kuntoutus on saatu kuitenkin alkuun! Vaikka aloitus tulisi viiveellä, yleensä siitä apua on kuitenkin. Onko sulle muuten ohjeistettu jo pehmeä kauluri ja/tai kyynärtuet koneella oloa helpottamaan ja hyvä tyyny? Tai että lenkkarit jalassa kovilla lattioilla niska voi paremmin. Mun mielestä noilla neuvoilla on päässyt mainioon alkuun! :D

Tsemiä kuntoutukseen!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja alaria » 18 Touko 2011, 07:50

Hei!

Olen itsekkin paininut ja painin edelleen tasapainon epävakauden kanssa kolarin seurauksena vuodelta 2007.

Toivottavasti olet löytänyt itsellesi hyvän fysiatrin tai neurologin, joka tuntee tämän tyyppistä oireistoa. Täältä palstalta löytyy myös apua siihen, että mistä spesialisit löytyvät, jos siihen on tarvetta.
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05

ViestiKirjoittaja kojootti » 18 Touko 2011, 13:44

Tervetuloa sivustolle ja olipa niinkuin minun tarinaani tuo sun kertomus :)
Puolitoista vuotta meni mullakin ennenkuin sain diagnoosin. mulla oli vaan sellainen tuuri valitettavasti, ettei minkäänlainen kuntoutus auttanut vaan kävi aina päinvastoin. Minun tapaturmani tapatui 2005 ja edelleen huimaa ja on jatkuva epävakaa olo :cry:
Toivotaan, että sulla olisi parempi tuuri :D Mulla on ikää jo 46 vuotta. Onneksi teillä on nuoruus valttina jolloin paraneminenkin on mahdollista.
kojootti
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

ViestiKirjoittaja kojootti » 18 Touko 2011, 13:50

Ehkä sana paraneminen ei ollut ihan oikea, vaan kuntoutuminen.
kojootti
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

ViestiKirjoittaja Nasu » 18 Touko 2011, 18:18

Suurkiitokset tervetulotoivotuksista :) Itse en ollut kolarissa, vaan pyörryin selittämättömästä syystä (ei koskaan ennen eikä toistaiseksi sen jälkeenkään) ja retkahdusvamma tuli kaatuessa. Tuli äkkiä huono olo ja olin jo kumartumassa sängylle makaamaan, mutta filmi katkesi valitettavasti noin sekuntia liian aikaisin. Oli tosi huono tuuri, mutta niinhän onnettomuuksissa yleensäkin.

Juuri tämän palstan lueskelun seurauksena kävin "hakemassa" diagnoosini Ortonista, joka olikin ensimmäinen paikka, missä oireisiini suhtauduttiin asiantuntevasti. Kuntoutus on tosiaan vasta alussa, sain fyssarilta muutamia yläniskan lihaksia vahvistavia liikkeitä, joita olenkin nyt tehnyt.

Mitähän vielä...vaikka mitä! Kävelen melko hyvin, vaikka useimmiten varsin pomppivan tunteen kanssa. Pehmeällä alustalla kävely sujuu paremmin kuin kovalla. Pysähtyminen ei ole huimauksen takia kivaa ja istuminen on useimmiten yhtä tuskaa. Kaupassa tulee huono olo, kun pitää etsiä oikeita tuotteita hyllystä ja kumarrella ylös ja alas.

Minusta on tullut supernopea asioiden hoitaja, kun kaikki pitää hoitaa tehostetusti seuraavaa pahoinvointikohtausta odotellessa . Yhteen päivään ei voi buukata kovin monia erillisiä menoja, kun se on aina pettymys, jos ei pysty tekemään, mitä on suunnitellut. Nämä luettelemani jutut taitavatkin olla tuttuja monille teistä!

Kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta hienoa että löysin tämän palstan!
Nasu
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 53
Liittynyt: 11 Touko 2011, 11:53

ViestiKirjoittaja CH » 18 Touko 2011, 19:55

Tarkoitin, että olen samanikäinen Nasun kanssa - me ollaan muistaakseni samanikäisiä Tahdonvoimaan kanssa (ainoastaan muutaman päivän erolla) :)

kojootti kirjoitti:Mulla on ikää jo 46 vuotta. Onneksi teillä on nuoruus valttina jolloin paraneminenkin on mahdollista.


Joskus nuoruudesta voi olla tosiaan hyötyä. Itse tosin odotan sitä, että yliliikkuvat niveleni jäykistyisivät hiukan iän myötä :)
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja kojootti » 19 Touko 2011, 15:31

Tuo on kyllä totta :D Joskus ikääntyminenkin voi olla hyvä juttu :shock:
kojootti
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

ViestiKirjoittaja torvelo » 19 Touko 2011, 19:48

Niin, tai sitten ei.
Ei ole muuta jäykkää kuin käytös :lol: :lol:

-torvelo-
torvelo
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 522
Liittynyt: 23 Loka 2010, 17:49
Paikkakunta: keskinen Suomi


Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa