Mun tarinani

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Mun tarinani

ViestiKirjoittaja liianherkkä » 22 Huhti 2011, 11:48

Niskajumitukset alko jo teini-iässä.. Istuin koneella melkeen kaiken vapaa-aikani erittäin huonossa asennossa, milloin mitenkin.
Äiti pakotti fysioterapiaan, olin nii nuori ettei oikein kiinnostanut... Fysioterapeutti sano et huono ryhti, pää pudonnu vähän alas/eteenpäin.. Kivut sit helpotti ku koneilu väheni... Vuosien hiljaiseloa... Nyt 23-vuotiaana oireita on ollut parin vuoden aikana silloin tällöin.. Ei mitään kovin merkittävää tai pahaa oiretta...
Kunnes 26.3. alkoi tuntua outoja tuntemuksia.. Nyt 5 viikkoa myöhemmin, oon ihan loppu näiden oireiden kanssa ja oon jopa opamoxia silloin tällöin ottanut rauhoittuakseni.
Kaksi käyntiä omt:ssä takana. Eilen se laitto vähän akupunktioneulojakin, tuntu et vähens heti kireyttä, mut sit menin töihin sen jälkeen ja au au au ku taas sai niska kipua. Äsh.
Oon leipomoalalla ja se on tosi kuormittavaa niskalle, sekä koulussa että töissä. Oon koko ajan tehnyt hommia huonoissa asennoissa.
Omt-fysioterapeutti vakuutti mulle et kyse on niskasta ja sen jumituksista, et kyl nää kuntoon saadaan. Mut mä oon menettäny toivoni, en usko et puutuneisuus&oudot oireet kasvoissa katoaaa enää koskaan :'( Jos ei mun elämäni on ohitse, mä oon niistä niin hysteerinen ja sekaisin. No tää viikko on ollu parempi, oon sentää töissä ja koulussa käyny ku aiemmi hain vaa sairaslomaa ja itkin kaikki päivät.
Opamox rentouttaa ja sitä kautta vähentää kasvo-oireita, mut en voi niitä koko ajan syödä nii otan vaa sillo ku meinaa usko loppu elämään :(
Yritän nyt jatkuvasti pitää ryhtiä yllä, harrastaa taukojumppaa, lämpöhoitoja, mies hieroo ja käyn sauvakävelemässä lähes joka päivä. Olen valmis tekemään kaikkeni, pelkään vaan että rahaa palaa ja palaa eikä mikään muutu... Mut kai mun pitäis uskoo ettei mtn vakavaa oo niskassa tai muita vakavia sairauksia kun fysiokin sai provosoitua oireita erilaisilla liikkeillä ja sano että kyllä hän on varma että tästä jumituksesta johtuu... Mutta miten sitten pääsen jumituksesta eroon kun oon koko ajan töissä ja koulussa... Eikä noi sirdaludit oikeen nekää mitään vaikuta, pöhnäyttää vaan pään. ÄSh.

Mä todellaki toivon et tää oireilu kasvois paranee, muuten mä haluu elää :(
liianherkkä
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 46
Liittynyt: 25 Maalis 2011, 16:43

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 22 Huhti 2011, 14:41

Moippa, liianherkkä!

Toivottomaltahan se monesti tuntuu, varsinkin kun mahdollinen edistys on hidasta. Jos se omt kuitenkin on osaava, niin pikkuhiljaa pitäis parannusta tulla. Uskon lisäämiseksi luepa vaikka tämän osion fysioterapialopputöitä, erityisesti toi eka on aika hyvä kuntoutuksesta: http://niskavamma.munfoorumi.com/viewforum.php?f=19
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

niih..

ViestiKirjoittaja liianherkkä » 24 Huhti 2011, 13:32

tätä koko asiaa on nii vaikea käsitellä. välil ei ees tiiä onks naama normaali vai puuduksis. tai siis en tiiä alanko jo tottuu tähän.. sit taas välil tuntee kyl iha kunnolla et naama ei oo kunnossa. äsh. tää on nii pelottavaa. mut oon sentää yrittäny päästä takas kii elämään, ku muutama viikko meni nii et eristäydyin kaikesta, mut nyt yritän taas tavata ystävii, käydä töis ja koulus. en anna tälle tunteelle mun koko elämää. mut en kyl tiedä kuinka kauan tätä kestän ku oon tämmönen herkkis. no sen takia mä varmaan tästä kärsinki ku oon semmonen herkkis, jännittäjä, stressaaja, pelkuri... mut toivotaan et jossain vaiheessa voin taas elämää ilman oireita :/
liianherkkä
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 46
Liittynyt: 25 Maalis 2011, 16:43

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Huhti 2011, 00:45

Mä uskon vahvasti, että pääset eroon oireistasi, vaikka nopeaa ja helppoa se ei ole. Eli sellaista oikotietä onneen ei ehkä kannata etsiä, koska sitten pettyy vain lisää. Mutta varaat nyt aikaa tähän kuntoutumiseen ja aina kun epätoivo iskee, muistuta itseäsi, että vaikka vaiva on kiusallinen, se ei ole vaarallinen ja että siitä pääse eroon. Kaiken lisäksi olet jo hyvässä alussa, kun omt on tunnistanut vamman ja olet päässyt pari kertaa hoitoon. Aluksi toki oireisto voi pahentua mutta sitten alkaa tavallisesti nousujohde. :)
.
Vielä ei heitetä kirvestä kaivoon, koska ollaan vasta matkan alkutaipaleella hoitojenkin kanssa. Lisäksi kannattaa yrittää muistuttaa itseään, että mitä vahvemmin uskoo omaan parantumiseen ja hoitohin, sitä suurempi niiden teho tavallisesti on. Tämä johtuu ihmismielen ihmeellisyydestä. Jos on valmiiksi luovuttajafiilis, hyötykin jää pienemmäksi yleensä.

Ja tuo, että olet asettanut itsellesi ensimmäiseksi pieniä tavoitteita (yrität elää normaalisti, nähdä ystäviä ja päästä pahimmasta epätoivosta yli) auttaa sua varmasti matkallasi parempaan kuntoon. Vielä se aurinko paistaa sinulle, oon melko varma! :) Tsemppiä taistoon. Yks askel eteen, puolikas taaksepäin ja sit taas 4 eteenpäin - niin se menee! Mutta niin kauan kun pääset eteenpäin, suunta on kohti parempaa. :D
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Huhti 2011, 00:49

Yls juttu tuli mieleen: monelle niskavaivaiselle sauvakävely on liian rankkaa (koska pään hallinta on heikkoa ja kävelyasento pääsee huonoksi) ja sitä on korvattu esim. Erittäin kevyellä painoilla tehtävällä jumpalla tai vaikkapa tehokkaalla vesikävelyllä. Kysele OMT:n mielipidettä, sillä tiedän monta, jolla sauvakävely lyö vaan enemmän lukkoon paikkoja ja ärsyttää hermoja entisestään - itseni mukaanlukien.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

nyyyyh.

ViestiKirjoittaja liianherkkä » 28 Huhti 2011, 16:35

askel taaksepäin :(
voiku tietäisin ees miksi!!!
mahdolliset syyt:
-uudet fysioterapiaharjoitteet jotka sain toissa päivänä
-sauvakävely toissa päivänä
-jokin muu?

tilanne oli jo monta päivää helpompi. ei oireeton mut helpompi. eilen aamulla alko taas oireet voimistua. tänään on kans ollu voimakkaana. äskö alko jopa tuntuu toisella puolella kasvoja :((( tuntuu ettei jaksais päätä välillä pitää pystyssä. ääääsh. huomenna omt, koulua ja töitä!! lähen kotoota kello 07 ja tuun kotiin 20:20. miten mä jaksan koko päivän :(
liianherkkä
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 46
Liittynyt: 25 Maalis 2011, 16:43

hmmm..

ViestiKirjoittaja liianherkkä » 28 Huhti 2011, 16:36

mahdollisiin syihin vielä lisään
- aloitin eilen leukaharjoitteet. löysin netistä narskuttajalle tarkoitetun jumppaohjelman.

edellinen omt-käynti ei pahentanut enäää :) saatii joku lukkokin rusautettua, töitä ja hikeä se vaati siltä fysiolta :D
liianherkkä
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 46
Liittynyt: 25 Maalis 2011, 16:43

Re: nyyyyh.

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 28 Huhti 2011, 20:34

liianherkkä kirjoitti:askel taaksepäin :(
voiku tietäisin ees miksi!!!
mahdolliset syyt:
-uudet fysioterapiaharjoitteet jotka sain toissa päivänä
-sauvakävely toissa päivänä
-jokin muu?

tilanne oli jo monta päivää helpompi. ei oireeton mut helpompi. eilen aamulla alko taas oireet voimistua. tänään on kans ollu voimakkaana. äskö alko jopa tuntuu toisella puolella kasvoja :((( tuntuu ettei jaksais päätä välillä pitää pystyssä. ääääsh. huomenna omt, koulua ja töitä!! lähen kotoota kello 07 ja tuun kotiin 20:20. miten mä jaksan koko päivän :(

Sulla on kyllä aika rajut päivätkin - kysypä omt:lta onko ne sulle liian rajuja ja miten niitä sais tarvittaessa kevennettyä?

Mahdollisiin syihin se, että ne sun täytyy itse opetella ja kuulostella, että mitkä asiat sulle on liian rajuja. Mutta muuta yhtä muuttujaa kerrallaan ja kuulostele vähän aikaa seuraamuksia, ennenkuin aloitat mitään uutta. Eli älä aloita eri jumppia ja sauvakävelyä kerralla, vaan tee yksi muutos kerrallaan, jotta opit mikä asia aiheuttaa hankaluuksia...
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

jep..

ViestiKirjoittaja liianherkkä » 28 Huhti 2011, 20:39

jep.. täytyy kokeilla yks juttu kerrallaan per päivä... onneks on olemassa opamox niihin hetkiin ku meinaa usko tosissaan loppua... :( no onneks välil on helpompaa.. eikö se kuitenkin kerro ettei tää oo kuolemaks ku aina välil helpottaa vähän...
liianherkkä
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 46
Liittynyt: 25 Maalis 2011, 16:43

näin...

ViestiKirjoittaja liianherkkä » 03 Touko 2011, 10:28

Tilannepäivitys:
omt takana 4 kertaa, todettu niskan kireys, yhden kaularangan nikaman liikerajoitus (ihan pieni, mutta sanoi että saattaa ylläpitää oiretta kasvolla, ois halunnu naksauttaa, mut en suostunut) ja purentalihaksten kireys ja arkuus. tulee oikein päänsärky kun purentalihaksia hierotaan tuolta pään alueelta...

tänään oli purentahammaslääkäri :D eli siis tarkistettiin tota purentaa ja tosiaan kerto et voi tulla puutumista, kihelmöintiä, niskajumituksia jne. pelkästään narskuttamisen takia. et toivotaan et alkais helpottaa! hiottiin vanhaa kiskoa ja toivotaan et se alkaa nyt toimimaan ku se oli muuttunu epävakaaks ja puristi kauheasti et aamulla oli tosi kipeä suu, hammaslääkäri sanoi että niin ei kuulu olla. jos ei nyt ala paranee, nii sit tehdäää uus kisko (maksaa iha sikana...) mut parempi niin et saadaa tää homma kuntoon!
uskoa paranemiseen taas löytyy vaikka oireet onki kestäneet jo monen monta viikkoa, mut mä aion kyl parantua. en jää tämmöseks lopunelämäks. en suostu!!

Omt suositteli liikuntaa ja normi elämää, ilman oireista murehtimista. Siihen pyritään ja koitan muistaa taukojumpat välillä ja en tee enää pitkiä päiviä, luovun iltatöistä. Kirjoitan oireiluja ylös yhteen kirjaseen ja seuraan että mikä pahentaa oireita sen avulla... Tai yritän selvittää sitä niin..
Tänään kävin aamulla juoksemassa, katsotaan tekeekö se hyvää vai huonoa. Nyt menee joka päivä alas kalanmaksaöljy kapselit ja magnesium. Avomies hieroo melkeen joka päivä ja makoilen joka päivä lämpötyynyllä. Lisäksi välillä käytän tommosta hierontatyynyä. Venytellä en saa. Jos tähän teil muilla ois jotain lisättävää nii kertokaa ihmeees, mä haluan parantua!!
liianherkkä
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 46
Liittynyt: 25 Maalis 2011, 16:43

yhyyyy

ViestiKirjoittaja liianherkkä » 05 Touko 2011, 19:06

TAAS HUONOMPAA!! Mä en kestä!! Miks mä en löydä ketään jolla ois ollu samanlaisia oireita!!! Kaikilla on vaan silloin tällöin puutumista kasvoissa, onko mulla sitten jtn muuta kun on ollu jo oireita kasvoissa jo seitsemän viikkoa?!!?!?!?! jääkö naama tämmöseks. äääääää itkettäää ahdistaa. mä en kestä mitä mä teen. mä en haluu tämmöstä elämää, haluun pois. mä en jaksa käydä koulua, en jaksa käydä töissä, en halua suunnitella elämääni eteenpäin kun koen että mun elämä oli tässä. ääääää. mistä mä löytäisin muita joilla ois ollu tätä ja ne ois parantunu, se helpottais... ääääh :((( pelottaa ku täää on joka päiväistä!! melkee koko aikaista. apua.
laitan vielä nää mun oireet jos jollekin tulee jtn mieleen:
- puutuminen/kiristys/kipeys kasvoissa, yleensä vasemalla, joskus oikealla
- kiristys, pahkurat ja kipu hartioissa, niskassa, eniten hartioissa, kallonpohja tai kaularanka ei sillai enää koske.

oireita jotka on menny ohi tai vaan kävässy:
- kaulan puutuminen (oli vaan hetken kahdesti)
- korvien "soiminen"
- alaselkä ihan jumissa
- pistos lapaluiden välissä
- lihasheikkous (menee ja tulee, välillä tärisyttää välillä ei)

muuten oon ihan terve, ei oo väsymistä tai mtn muuta mikä esim. viittais ms-tautiin, et ms-tautia en kyl enää pelkäää. mut mitä hittoa täää on.
liianherkkä
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 46
Liittynyt: 25 Maalis 2011, 16:43

vielä lisää..

ViestiKirjoittaja liianherkkä » 05 Touko 2011, 19:08

kukaan ei oo ehdottanut terveyshenkilökunnasta kuvia tai mtn. kaikki sanoo vaan että johtuu niskasta. eli ei oo otettu magneettia, ei röntgeniä ei mtn. kaikki on kokeillu vaan mun niskaa ja kauhistellu kuinka kireä se on. kaikki vaan sanoo että liiku ja lakkaa murehtimasta, kaikki on lihasperäistä.
liianherkkä
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 46
Liittynyt: 25 Maalis 2011, 16:43

ViestiKirjoittaja torvelo » 05 Touko 2011, 19:52

niin, lakkaa murehtimasta. Tuttu tilanne, tosin vaivat olleet uskolliset ystävät jo pari vuotta. Mutta onneksi sain diag. jo menneenä jouluna.

-torvelo-
torvelo
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 522
Liittynyt: 23 Loka 2010, 17:49
Paikkakunta: keskinen Suomi

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 05 Touko 2011, 19:53

Sen verran voin antaa näkökulmaa, että mulla kesti yli vuoden, ennen kuin kasvo-oireisto alkoi helpottamaan. Eli kauan siinä voi kestää, ennen kuin huomaat selkeää eroa. Ja vaikka välillä olisi helpompaa, niin oireet tulee ylirasituksen takia helposti akaisin. Sitä tavallaan innostuu liikaa, tekee liikaa ja ottaa takapakkia. Ja takapakki, jonka on itse liialla tekemisellä aiheuttanut, on se, mikä eniten masentaa. Muistan hyvin omasta kokemuksesta, kuinka kerta toisensa jälkeen tuntui kurjalta menettää se narunpää, josta oli juuri saanut kiinni. Luopua aina vaan uudelleen ja uudelleen toivosta, jonka oli onnistunut itselleen fiilistelemään. MUTTA...

Yhtenä päivänä tilanne oli parempi - hetken aikaa. Sitten päivät piteni viikkoihin, ja viikkoja seurasi kuukaudet. tänä kesänä on sxitten mennyt lähes vuosi ilman niitä oireita, joiden vuoksi olin valmis hyppäämään suvantoon. Onneksi en hypännyt, koska nyt menee jo melko mukavasti. toki koskaan en pääse täydellisesti eroon renkkanakehostani mutta näin kolmen vuoden jälkeen osaan jo elää sitä kunnioittaen ja tiedän, mitä minun vältellä ja ja mitä suosia. Osittain kyse on myös siitä, että aika parantaa mutta osittain siitä, että hoidot ja treenit ovat olleet säännöllistä ja keho on vähitellen palautunut onnettomuudesta. Mutta helpolla se ei ole tullut, eikä nopeasti. Ja toisaalta, kolme vuotta on vielä lyhyt aika. Tälläkin palstalla on ihmisiä, jotka ovat kuntouttuneet itseään yli 10 vuotta.

Ja jollain toimii sekin tekniikka, että kysyy itseltään, että kuinka paha se oma tilanne nyt sitten oikeasti on. Näin tein itsekin ja huomautin monet kerrat, miten asiat voisi olla tuhat kertaa huonommin ja että välillä olisi hyvä yrittää surkuttelematta omaa olotilaa ja yrittää kesikittyä positiiviseen ajatteluun. Olisin voinut kuolla onnettomuudessa, halvaantua tai saada monta kertaa vakavamman vamman, missä valossa oma tilanne alkoi näyttää aivan erilaiselta kuin sieltä omien mustien lasien takaa tutkiskeltuna.

Ehkä tarkoita vähätellä tällä sinua (tai itseänikään), enkä ylipäänsä vertailla eri ihmisten vammoja toisiinsa, vaan ihan yleisenä jippoja henkisen puolen tsemppaamiseksi tuollainen ajattelutapa voi toimia. Kannattaa huijata itseään. Kokeile! ;) ;)

Tsemppiä taistoon!
- TV + maha-asukit 29 rv
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

jeps.

ViestiKirjoittaja liianherkkä » 09 Touko 2011, 08:00

ihan totta turiset.
pitäis kääntää vähän sisäistä puhetta positiivisemmaks. mut aina vaan saan käännettyä kaiken negatiiviseks. mut nyt oikeesti yritän muuttaa mun sisäistä puhettani ja joka kerta ku alan velloa ahdistuksessa ja surussa nii koitan miettii just noi niiku sanoit et monil on asiat vielä huonommin. et voisin esim. maata sängyssä halvaantuneena, sairastaa alsää jne. tai elää afrikassa nälässä esim. siis eihä asioita voi vertailla, mut sit ku miettii et mul on "vaan" puutunut naama, pystyn liikkuu ym. nii aika vähäseltä se kuulostaa.. mut sit taas ku jollekki asiasta mainitsee, esim. kavereille ne säikähtää ja sanoo "herra jestas mee äkkiä lääkärii kuulostaa vaaralliselta" ja sit ne saa mullekin pelon aikaan. äsh.
sit mä yritän kans ajatella asiaa niin et joka kerta ku mul on ollu jotain erikoisempaa ku tavallinen flunssa mul iskee aina melkee pelko et mitä tää on ja ei oo koskaa mua hautaan vieny tai mitenkää pilannu mun elämää aikaisemminkaan, nii miks nytkään. mut näitä asioita on vaikee ajatella sit ku alkaa ahdistaa ja pelottaa. varsinki nyt ku oireita on ollu myös toisella puolella kasvoja nii pelottaa entistä enemmä et alkaaks täää juttu leviämään!!
liianherkkä
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 46
Liittynyt: 25 Maalis 2011, 16:43

Seuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron