Vähän taustoja

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Vähän taustoja

ViestiKirjoittaja kojootti » 04 Maalis 2011, 14:31

Olen jo tuonne muille sivuille kirjoitellut mutta kerron vielä taustani tännekin.

Sain tosiaan tammikuussa 2005 raskaan lumikuorman niskaani oman kotitalon katolta lumitöitä tehdessäni. Laskelmien mukaan määrä oli n puoli kuutioita märkää lunta, paino ehkä 200- 300 kg. Sinä päivänä oli vain niska vähän jäykkänä mutta seuraavana päivänä alkoivat lukuisat oireet jotka jo tuolla mainitsin. Oirelista on A4 kokoinen :(

Toukokuussa 2006 sain ensimmäisen dg Käpylässä käytyäni ( junamatkat yhtä h....ä Pohjanmaalta saakka). Syksyllä 2006 menin ensimmäisen kerran Ortoniin ensin kuntoutustutkimuseen ja sen jälkeen tarkempiin tutkimuksiin ja sitämyöten osastokuntoutuksiin joita jatkui syksyyn 2009 saakka.

Oli aika ennen ja jälkeen tapaturman. seuraavana päivänä alkoi ankarat huimauskohtaukset, pahoinvointi, kallonpohjakivut, näköhäiriöt, tasapainohäiriöt, vapina, yölliset hengityskatkokset, tärinä kyljellä maatessa, autonomisen hermoston täydellinen ylilyönti; hikoilu varsinkin pään ja kaulan alueella , tykytykset vapina, palelu, kävely oli todella raskasta kuin olisi kivireki ollut niskassa. Tätä listaa voisi jatkaa vielä samanverran lisää mutta jätän seuraaviinkin kertoihin kerrottavaa.

Aluksi oltiin ihan hukassa mikä minua vaivasi, pitkien, pitkien tutkimusten , anamneesien ja monen mutkan kautta ( aikaa se vei 1,5 vuotta) pääsin Käpylään Huhmarin vastaanotolle joka oli ensimmäinen lääkäri jolla oli hajuakaan mistä on kyse. Sain jo siellä pelkän anamneeesin ja neurologisen tutkimukseen dg: kallon sisäisen vamman jälkitila.

Siitä alkoivat useat osastokuntoutus kerrat Ortonissa K-A Lindgrenin hoidossa. Kertakaikkiaan osaavaa ja asian tuntevaa hoitoa ja tietoa. Tehtiin funktionaalinen MRI jossa todettiin molemmin puoli alarialigamenttien repeymät ym, ym


Tämän vuoden helmikuusta lähtien olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä, sekin pitkän mutta suhteellisen asiallisen paperirulijanssin jälkeen.

Täällä hetkellä arkipäivääni on se, että olen aina kotona, autonkyyti on myrkkyä tasapainolle. Elän hyvin rauhallista ja säännöllistä elämää. Yöunet on tärkeät ja pitkät jollei ole kipua eikä huimausta ym. Pieniä askareita omaan tahtiin saan joskus tehtyä. Ilman aviomiehen apua en voisi asustaa yksin, mies käy kaupassa , siivoaa, tekee pihatyöt jne. Tämä on ollut sopeutumisen paikka, elämä on muuttunut kyllä täysin entisestä. Onni on ollut myötä, että ystävät eivät ole unohtaneet!!!





Lukuisista hoidoista ja harjoitteista huolimatta kunto vaan huononi koko ajan . Varsinkin vuodenvaihde 2007-2008 oli tosi traumaattinen kokemus kun menin liian rajun OMT hoidon takia jalattomaksi, en pysynyt edes sängynlaidalla istuallani puoleen vuorokauteen. Alusastialle piti asiat tehdä (mies parka). Sairaalaan en lähtenyt vaan oli yhteydessä Ortoniin josta K-A Lindgren antoi neuvoja. Kaikki hoidot ja harjoitteet lopetettiin.

Jopa kraniosakraaliterapia syksyllä 2009 aiheutti ankarat autonomisen hermoston ylilyönnit. Hikoilin ja valvoin koko yön , tuntui, että joku istuu pään päällä, sydän tykytti. sen jälkeen en ole käynyt missään hoidoissa enkä ole tehnyt harjotteita ja koen , että vointi pysyy kohtuullisena näinkin. Kävely pihapiirissä on oikeastaan ainoa liikunta mitä kykenen harrastamaan.


Onneksi pääsin hoitoon kuntoutuspolille ja aivan fantastisen fysiatrin hoitoon. Sitä kautta vihdoin sain työkyvyttömyyseläke päätöksen.
nyt elelen päivä kerrallaan täällä kotona, eli elämä on muuttunut täysin entisestä. Olin hyvinkin aktiivinen ja terve hoitoalalla työskentelevä nainen.
Viimeksi muokannut kojootti päivämäärä 18 Touko 2011, 18:04, muokattu yhteensä 2 kertaa
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

Jatkoa tarinaan

ViestiKirjoittaja kojootti » 04 Maalis 2011, 18:53

Jatkoa vielä tarinaan, pitää kirjoittaa vähän kerrallaan kun ei voi kauan olla koneella.
Olen siis sairastanut kuusi vuotta yhtäjaksoisesti. Työkokeilut eivät koskaan onnistuneet huonon vointini takia. Mulla on jatkuva epävakaa olo. Kallonpohjakivun kanssa pärjään kohtuullisesti kun en käsillä tee juuri mitään; kanna, kurkottele, nosta. Ja kun en kääntele päätä liikoja. Nykyisin pystyn istumaan jo melko rennosti, alkuun ei sekään onnistunut.

Se pahin jakso vuodenvaihteesta 2007-2008 meni pikkuhiljaa ohi n puolessa vuodessa, toukokuussa kykenin matkustamaan taas Ortoniin ja se oli jotain se!!!

minulla on aina makuulla ollessakin huimausta ja upottavaa tunnetta joskus lievempänä josus taas kovempana. Uusin oire(nämä oireet vaihtelee jatkuvasti :? ) on kun makaan kyljelläni alan vapista. Aikaisemmin vapina tuntui vaan yläkehossa mutta viime aikoina sitä on tullut myös jalkoihin. Kylmänväristyksiä menee pitkin kehoa varsinkin maatessa. Tukikauluria käytän pakollisilla automatkoilla , kotona en.

Lukemaan en ole pystynyt tapaturman jälkeen kun koko maailma tuntuu heilahtavan kun käännän sivua. Mutta siihen on oiva apu: ÄÄNIKIRJAT, JES. Mun paras ystävä roudaa mulle niitä ja olen kohta kuunnellut koko kirjaston läpi. Ihana harrastus, toinen rentoutumiskeino on tietenkin musiikki(rauhallinen).


En pysty seurustella isossa joukossa koska en pysty keskittymään enkä saa puheesta selvää. Mitään kovaa en pysty puremaan, oireet provosoituu heti. Korvat ovat aivan mahdottomat, niissä on viiltävää kipua, lumpsahtelua, suhinaa. Kävin Rahkollakin Tampereella mutta niistä liikkeistä ei ollut apua kuin kenties älyttömään pahoinvointiin. Hyvä niinkin!!!


Onpa melkoista tämä teksti mutta totta joka sana. Kyllä mä kuitenkin täällä kotona pärjään, onneksi tosiaan ystävät käy ja soittaa ja mies on maailman paras. En tunne oloani enää ahdistuneeksi ja pelokkaaksi kuten alkuvuosina vaan olen pikkuhiljaa sopeutunut. On vaan asioita joille ei itse voi mitään.
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

ViestiKirjoittaja Orkidea » 04 Maalis 2011, 21:01

No ei ole ihmekään, että on oireita, kun tuollainen kuorma on tullut niskaan :shock: Oirekuvauksessasi on kyllä niin paljon tuttua, että olisin voinut itse kirjoittaa tuosta suurimman osan. Minulla on myös kallonpohjan kipuja heti, jos teen liikaa käsilläni tai kääntelen päätä liikaa. Leuan vieminen kohti rintakehää laukaisee välittömästi päänsäryt ja ylöspäin katsominen aiheuttaa rajun huimauksen.

Nuo tärinätkin kuullostavat tutuilta ja nyt kirjoituksesi luettuani tajusin, että minulla myös tärinät tulevat lähes aina kylkiasennossa, lähinnä hartioihin, mutta niiden voimasta tärisee koko kroppa :? Minulla tulee kylmänväristyksiä iltaisin, mutta olen aikaisemmin yhdistänyt sen perussairauteeni, mutta saattaahan sekin olla niskaperäistä... :?

Minulla hankalimpana oireena ovat todella rajut päänsäryt ja huimaus, lisäksi etenkin oikean käden säryt ja viiltelyt. Kyllä tässä on melkoista totuttelua vaadittu, varsinkin kun minulla oireilu alkoi "tyhjästä" eli mitään selkeää aiheuttajaa ei tiedetä. Tosin taustalla on useampikin niskan tälli, mutta niistä on jo aikaa... Jostain syystä vain niskan oireilu paheni voimakkaasti viime keväänä ja autonomisen hermoston oireet alkoivat rajuina... :(

Kiva kun sinulla on kavereita ja mies, jotka ymmärtävät tilanteesi, se auttaa jo pitkälle. Lisäksi tämä foorumi on hyvä paikka purkaa tuntojaan, koska täällä ainakin ymmärretään tilannettasi :)
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

ViestiKirjoittaja kojootti » 05 Maalis 2011, 11:16

Hei Orkidea!

Luin tuota sinunkin tarinaasi ja tuntuu olevan vaikeat oireet. Oletko vielä sairaslomalla vai joko KELA maksaa sairaspäivärahaa?
Jossain vaiheessa minulle fysiatri kertoi, että hyvinkin nuorena tapahtunut tapaturma( sinulla autokolari ja hevosenpotku!!) voi myöhemmällä iällä alkaa reagoida kun ihmisen solutoiminta muuttuu. on nuo olleet varmaan sen verran rajuja tapaturmiia, ettei olisi mikään ihme. Onko sinulle tehty toiminnallinen taivutus magneetti. Siinä mulla todettiin alariligamentti repeymät molemmin puolin C0-CI ja CI-CII välillä ja nivelkapselivaurio. Lisäksi löytyi välilevynpullistuma C5-C6 välissä.

Mulla alkuaika oli tosi kamalaa kun ei tiennyt, että mikä vaivaa ja lääkärit oli ihan pihalla. Olin kaksi päivää töissä tällin jälkeen enkä muista niistä mitään :? . Sairaalaan jouduin kun join kotona vettä enkä yhtäkkiä kyennytkään hallita niskaa vaan se meni holtittomasti vain taaksepäin. Jouduin pitää kädellä niskasta kiinni. Lisäksi tuli erittäin voimakas tunne tajunnan menettämisestä(en koskaan mennyt tajuttomaksi asti). Kaikki tuntui aivan epätodelliselta. Kolmas hyvin vahva oire oli äärettömän raskas olo, en jaksanut kävellä osaston käytävällä muutamaa metriä pidempään. Tuntui, että lysähdän kasaan, maan vetovoima vaan veti alaspäin. Olin 10 päivää sairaalassa silloin alkuun eikä mitään saatu selville lukuisista tutkimuksista huolimatta. Lähete tehtiin fysiatrille jonka luo pääsin n 4 kk myöhemmin jonka jälkeen alkoi vasta asiat vähän rullaamaan. siihen asti sain työterveydestä aina pätkän verran sairaslomaa kun en mihinkään kyennyt.
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

ViestiKirjoittaja fedja » 05 Maalis 2011, 11:59

Tervetuloa palstalle minunkin puolestani Kojootti!

On nämä kyllä ihmeellisiä vammoja, ja vamma voi yllättää missä vain, kuten sinulla tuo lumen tulo. Isot vauriot sai kyllä sinulla aikaiseksi tuo lumi. Mutta onni onnettomuudessa siinä, että olet noinkin pian päässyt selvyyteen mikä sinua vaivaa ja olet päässyt asiantunteville lääkäreille etelään!

Viestissäsi tulee vahvoista rajoitteista läpi se, että pystyt olemaan kutakuinkin tyytyväinen tilanteeseen vai luinko väärin? Varmaan hyvät ystävät ja läheisyys miehen kanssa auttavat siinä paljon.

Itse olen aika yksin vamman kanssa, vaikka nyt olen kyllä alkanut mennä ja toimia vaikka huonokuntoisenakin, koska täällä kotona passivoituu ja tylsistyy niin pahasti, kun on ulkona kaikesta ja ei oikein enää kuulu mihinkään.

Miten sinä koet? Koetko, että se virikemäärä mikä nyt on elämässäsi, riittää? Ja meneekö energia tällä hetkellä siihen, että jaksaa oireiden kanssa arjessa?

Äänikirjoista. Itse liityin näkövammaisten kirjastoon. Sieltä voin netin kautta tilata kirja-dvd:tä, joita voi lukea lukulaitteella tai tietokoneeseen saatavalla ohjelmistolla. Valikoima on huomattavasti laajempi kuin normikirjastossa.
http://www.celia.fi/
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Ippe » 05 Maalis 2011, 13:01

Tervetuloa kojootti foorumille :D

Samanlaisia vammoja ja oireita meillä osittain. Olen menossa ensi viikoksi Ortoniin kuntoutukseen.
Ippe
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 155
Liittynyt: 07 Loka 2010, 11:32

ViestiKirjoittaja Orkidea » 05 Maalis 2011, 13:47

Hei Kojootti!

Olen edelleen sairaslomalla, mutta minä asunkin Belgiassa, joten minulla on ihan erilaiset säännöt kuin Suomessa. Minulle ei ole tehty tuota toiminnallista magneettia, mutta se kiinnostaisi kyllä. Täällä Belgiassa ei ole kukaan maininnut mitään tuosta kokeesta, mutta olen tulossa Suomeen taas kuun lopussa hoitoihin, joten kysyn samalla tuosta vaihtoehdosta. Minullahan ei perusmagneettikuvista löytynyt paljon mitään eikä mitään, mikä selittäisi oikean käden hermojuurivaurioita vaikka EMG ne kiistattomasti näytti :?

Onpas sinullakin ollut rankka alku oireiden kanssa :shock: Minulla täällä ensin vähäteltiin oireita kunnes en pystynyt nostamaan oikealla kädellä edes pientä kahvikuppia. Sen jälkeen ortopedi teki TOS-diagnoosin jo ennen kokeita ja kaikki oireet ja koetulokset, jotka eivät sovi TOSiin on vaan sivuutettu :shock: :( Kerroin kyllä noista aiemmista onnettomuuksista, mutta ne sivuutettiin tutkimatta. Etenkin autokolari oli aika paha: Meillä oli vauhtia lähes 100 km/h, kun kivilaattalastissa ollut pakettiauto kääntyi eteen... En tiedä paljonko vauhti ehti hidastua jarruttaessa, mutta törmäys oli käytännössä kuin seinään olisi ajanut... :cry: Minulla diagnisoitiin aivotärähdys, mutta muuten ei tutkittu, kun isompia oireita ei silloin tullut. Belgiassa halusivat laittaa minut suoraan TOS-leikkaukseen, mutta pyysin tamperelaiselta fysiatrilta toisen mielipiteen ja siinä sitten alkoi löytyä noita muitakin ongelmia.

Yksi minua mietityttänyt juttu on, että minulla puhkesi vaikea astma samoihin aikoihin kun niska alkoi vaivaamaan enemmän. Nyt on tarkoissa tutkimuksissa todettu, että minulla ei ole mitään allergioita, vaan astmani on ns. sisäsyntyinen eli sen aiheuttajaa ei tiedetä. En voi olla miettimättä, että voiko niska aiheuttaa tällaistakin oiretta? Ainakin CST:ssä kallonpohjaa käsiteltäessä minulle tulee aina hengenahdistuskohtaus :shock:

Fedja et kysynyt minulta, mutta vastaan kuitenkin: Minä ainakin koen olevani aika yksin oireiluni kanssa, vaikka pari kaveria yrittääkin järjestää yhteistä tekemistä. Minulla on kuitenkin elämä pyörinyt niin paljon työn ja liikunnan ympärillä, että tunnen kyllä tylsistyväni kotona kun en voi tehdä kumpaakaan. Sitten tulee välillä lähdettyä "ihmisten ilmoille" ja tehtyä enemmän kuin olisi hyväksi, kun ei vaan jaksa olla yksin kotona. Minuun kotona olo vaikuttaa niin, etten meinaa saada aikaiseksi sitäkään vähää, mitä niska kestää :? Pyrin kyllä käymään päivittäin edes pienellä kävelylenkillä, mutta siihen se usein jääkin.
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

ViestiKirjoittaja kojootti » 05 Maalis 2011, 14:46

Voi että, kiitos vastauksista. On hieno, että on olemassa tälläinen sivusto jossa ihmiset ymmärtävät toisiaan jo puolesta sanasta :D

Fedja: Olet arvellut ihan oikein, olen aika hyvin sopeutunut tähän tilanteeseen vaikka lujille se on ottanut. siihen tarvittiin ihan ammattiapuakin psykiatrian puolella. Ehkä olen luonteeltanikin peruspositiivinen enkä esim ole koskaan harrastanut mitään extreme-lajeja tai ulkomaan matkoja niin, etten ole jäänyt kaipaamaan mitään erityisiä adrenaliiniruiskeita elämääni. Toki kaikki omat harrastukset olen joutunut jättämään: kotimaanmatkailu, liikunta, teatteri, käsityöt ym.
Onni on ollut siinä mmielessä mukana, että esim juuri silloin helmikuussa 2005 ihan rajanaapuriksi muutti melkein samanikäinen rouva joka on myös niskavaivainen, kovat leikkaukset läpikäynyt. Meillä synkkaa tosi hyvin , näemme miltei päivittäin. Yleensä ottaen ei ole päivääkään, etteikö joku soittaisi( äiti1-5 kertaa :lol: ) tai kävisi. Kaiken lisäksi hyväkuntoiset appivanhemmat asuvat tien toisella puolella, että voiko paremmin olla.


Orkidea: Aika jännä, että sinulla alkoi astma silloin niskavammojen alkaessa. Mulla silloin ihan alkuvaiheessa oli tosi pelottavaa se kun tuli tunne, että juuri kun olen nukahtamassa niin hengitys lakkaa, jouduin oikein vetää syvään henkeä. Se jäi pikkuhiljaa pois mutta viime keväänä alkoivat pahat kurkunpuristus oireet ja henkeä ahdisti todella. Kävin 5 kertaa päivystyksessä niiden takia. Mulla aloitettiin kaikki astma- ja allergia lääkkeet. Kesän jälkeen ne oireet ovat jääneet kokonaan pois :o
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

ViestiKirjoittaja fedja » 05 Maalis 2011, 16:10

Vastaan tähän viestiin pitemmästi tuolla yksityisosiossa ketjussa Arjen ilo ja tylsyys.

Orkidea. Minulla on samanlaisia fiiliksiä. Kun tulee pysähdys, niin on tosi paljon vaikutusta sillä, minkälaista elämä oli aikaisemmin ja minkälaiset sosiaaliset verkot ja läheiset ihmissuhteet olivat ennen onnettomuutta.

Kojootti. Hienoa, että sinulla on tuollainen hieno voimaa antava sosiaalinen verkosto. Se on tärkeää ja auttaa arjen kestämisessä!

e. Laitoin Kojootti sinulle yksityisviestin.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja kojootti » 05 Maalis 2011, 16:51

Vielä niistä virikkeistä ja energiasta.
Kyllä se niin on, että on täysi työ saada energia riittämään ihan jokapäiväiseen elämään, perusasioihin. Suihkussa käynti on tehtävä silloin kun tuntuu hyvälle, ruokaa kun laittaa( hyvänä päivänä) ei voi enää suunnitella pitkiä illallisia vaan koppipotut kiehumaan ja siihen jotain särvintä. Kauan ei voi hellan edessä seistä.
Nukun n 10-12 tunnin yöunet (onneksi :) ) ja sen jälkeen pyrin olemaan päivän edes ylhäällä. Mitään en suunnittele etukäteen , elän päivän kerrallaan. Viime kesän kohokohta oli kun olin 2 viikkoa mökillä saaressa. Reissu meni yllättävän hyvin kun selvisin matkasta. Autossa olin makuuasennossa ja merellä ei saa tuulla kovaa, että onnistuu :)
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

ViestiKirjoittaja fedja » 06 Maalis 2011, 18:06

kojootti kirjoitti:Vielä niistä virikkeistä ja energiasta.
Kyllä se niin on, että on täysi työ saada energia riittämään ihan jokapäiväiseen elämään, perusasioihin. Suihkussa käynti on tehtävä silloin kun tuntuu hyvälle, ruokaa kun laittaa( hyvänä päivänä) ei voi enää suunnitella pitkiä illallisia vaan koppipotut kiehumaan ja siihen jotain särvintä. Kauan ei voi hellan edessä seistä.
Nukun n 10-12 tunnin yöunet (onneksi :) ) ja sen jälkeen pyrin olemaan päivän edes ylhäällä. Mitään en suunnittele etukäteen , elän päivän kerrallaan. Viime kesän kohokohta oli kun olin 2 viikkoa mökillä saaressa. Reissu meni yllättävän hyvin kun selvisin matkasta. Autossa olin makuuasennossa ja merellä ei saa tuulla kovaa, että onnistuu :)

Minun pitää myös suunnitella tuo suihkuun meno etukäteen.

Onko sinulla Kojootti arvioitu sitä, tarvitsetko henkilökohtaista apua (avustajaa)? Minä olen jo pari vuotta miettinyt, että pitäisikö hakea, että ei veisi tämä arkiaskareet kaikkea energiaa, vai jäisi muuhunkin. Jos teen muuta, niin arkiaskareet jää. Pyykinpesuväli on väliin kuukauden, kun ei vaan jaksa pestä pyykkiä. Käpylässä aion asian ottaa esille.

Onko sinulla Kojootti vireysongelmia? Itselläni pakkaa lähes jatkuvasti menemään ylivireystilan puolelle.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja kojootti » 07 Maalis 2011, 11:50

Fedja: Syksyllä mulle haettiin vammaistukea mutta en sitä saanut, ei nähtävästi ollut kuluja tarpeeksi. :? Henkilökohtaista avustajaa en ole hakenut enkä varmaan sitä saisi koska mies hoitaa niin paljon mun ja meidän asioita.

Mulla tuo vireystila kallistuu ankaran väsymyksen puoleen PAITSI jos on ollut jotain ekstraa esim yllättäviä vieraita tms, silloin mitä todennäköisimmin valvon koko seuraavan yön ja hyppään vessassa vartin välein.

Ota ihmeessä se avustaja puheeksi siellä Käpylässä, osaavat kertoa enemmän.
kojootti
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

Taas uusi oire

ViestiKirjoittaja kojootti » 27 Kesä 2011, 10:54

Juhannus meni mökillä ollessa. Ensin automatka 50 km joka sujui maaten sitten 20 min venematka jotka menivät ihan hyvin mutta oireet tulevat aina pienellä viiveellä. Eli yöllä alkoivat normaalit tärinät ja hikoilu ja sitten tuli semmoinen tunne, että joku pitää sormia nenänrei"issä ja samalla kertaa painaa ja vääntää alaspäin :shock: . Kyllä piti tarkkaan asetella pää tyynylle, että tunne meni ohi. Panacodia, ylimääräinen Propral 10 mg ja jääpussi niskaan niin selvisin seuraavaan aamuun.

Takaisin tullessa tuuli senverran , että huimaus oli aikamoinen kun astuin laiturille. Piti seistä minuutti paikallaan laiturin puusta kiinni pitäen ja sitten mies talutti autoon jossa pääsin heti maate. Kyllä siinä varmaan katottiin, että onpa rouvalla ollut raju juhannus kun ei vielä pyhäaamunakaan pysy pystyssä :roll: . Minä kun olen tätä nykyä melkolailla absolutisti kun muutenkin on aina huono olo.

No juhannus oli kaikenkaikkiaan ihan mukava ja rauhallinen :D
kojootti
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

ViestiKirjoittaja kojootti » 26 Syys 2011, 17:58

Tällä hetkellä pahin oire lapojen välinen polttava kipu joka on jatkuvaa :evil: . Olen yli viikon verran ottanut TNS-hoitoa sinne useita kertoja päivässä n 20 minsaa kerrallaan. Se on hivenen auttanut mutta jos jätän väliin jonku kerran se heti kostautuu. Hankin aikoinani itse laitteen kun en saanut sitä lääkinnällisenä kuntoutuksena. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä fysiatrin aikaa ens kuussa , tiedä sitten onko siitä mitään hyötyä :?

Pihalla olen kävellyt pari kertaa viikossa n 500 metriä kerrallaan (olen mitannut 100 metrin lenkin jota kierrän niin , että talon ympärillä on kohta vallihauta 8) . Mahtaa naapurit olla ihmeissään.) sitten alkaa askel tuntua siltä kuin astuisi tyhjän päälle. Kyllä niin ottaa päähän kun haluja liikkumiseen olisi mutta kun ei niin ei.
kojootti
kojootti
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 446
Liittynyt: 03 Maalis 2011, 14:34

ViestiKirjoittaja torvelo » 26 Syys 2011, 18:21

Mikä on tuo TNS ?
Auttaisiko käsikipuihin, nyt pitää oloa (kipuja) kompensoida lääkkeillä, siirtyneet myös toiseen käteen.
Anteeksi uteliaisuuteni.
Turhautumista myös täälläkin. Kävelynopeus n. 1 m/s, 6 min. testi 376 m, oli yhdelle kerralla tarpeeksi. "Enätys", n. 1,5 km, n. 1 tunti 20 min, pari pitkää lepotaukoa välissä. Ennen melko aktiivinen urheilija ja raskasta fyysistä työtä. Nyt rampa. Molemmat polvet naksuvat ja kipeytyvät.
Mun arki sujuu n. 3 tunnin pätkissä. Sitten alkaa tuntua huteralta. Päiväunet n. 3-4 tunnin välein. Riippuu päivästä 1/2-1 tuntia kerralla. Välillä tulee öisin nukuttua paremmin -> pitkään, nyt jokuj häiriö aamu-unissa. Herään n. 5.30, ja odottelen että muutkin heräisivät.
Voimia.

-torvelo-
torvelo
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 522
Liittynyt: 23 Loka 2010, 17:49
Paikkakunta: keskinen Suomi

Seuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron