DirtyDeedsin selkätarina, osa 3 - MYSTISET SELKÄLIHASKRAMPIT

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

DirtyDeedsin selkätarina, osa 3 - MYSTISET SELKÄLIHASKRAMPIT

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Helmi 2011, 22:11

Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 27 Helmi 2011, 20:28, muokattu yhteensä 1 kerran
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Helmi 2011, 22:13

MYSTISET SELKÄLIHASKRAMPIT


LOKAKUU/1999
------------------


Leikkauksen jälkeen oli sairaslomaa kirjoitettu kuutisen viikkoa eli marraskuun loppuun. Siihen asti olisi aikaa toipua ja joulukuun alussa voisi aloittaa työt. Mieli oli hyvä, sillä kivut olivat pääosin hävinneet ja oli kerrassaan juhlaa nousta aamuseitsemältä aamukahville, lukea lehteä kaikessa rauhassa ja nauttia maisemista keittiön ikkunasta. Ennen leikkausta aamiainen piti kovien kipujen ja alaselän kestämättömyyden myötä syödä viidessä minuutissa ja rientää makuulle tai vaihtoehtoisesti kiristää painonnostovyö tiukalle alaselän tueksi, jolloin aamiaiseen saattoi käyttää viitisentoista minuuttia ennen kuin sietämättömät kivut pakottivat makuulle. Nyt ei siitä ollut huolta, vaan aamiaisen saattoi nautiskella rauhassa ja taas vähän nautiskella elämästä ja olostaan. Selkä tuntui kuitenkin jotenkin aika heikolta ja linja-autoasemalle sairaalasta kävellessä se oli varoittanutkin siitä, ettei kaikki ollut vielä ok, mutta kaikki tuntui tällä erää kuitenkin niin hyvältä, etten uskonut täydellisen toipumisen olevan kuin ajan kysymys.

Saatoin muistaakseni tässä vaiheessa olla jotakuinkin koko päivän pystyssä, eikä selkä tuottanut ongelmia, vaikka tuntuikin vähän heikolta erityisesti alaselän alueelta. Nautiskelin jotakuinkin kivuttomasta pystyssä olosta ja kävin ulkosalla pienillä kävelyillä ja nautin olostani. Vasemman käden sormet ja ranne olivat edelleen pääosin halvaantuneet eikä nyrkkiä saanut auki. Siihen sai kuitenkin toisella kädellä ujutettua kahvikupin ja puristusvoimaa oli kuitenkin sen verran jäljellä, että siinä saattoi kahvikuppia pitää nyrkin sisällä. Ranne tietysti roikkui hallitsemattomasti, joten kyynärvarsi piti nostaa aika pystyasentoon, jotta kahvikuppi olisi vaakasuorassa. Muuta käyttöä vasemmalla kädellä ei oikein ollut kuin toimia kahvikuppitelineenä, ainoastaan peukalo toimi hiukan muita sormia paremmin. Tietokoneella kirjoittaessa siirryinkin 10-sormijärjestelmästä 6-sormijärjestelmään eli käyttämään oikean käden kaikkia sormia ja vasemman käden peukaloa...

Viikko sairaalasta kotiutumisen jälkeen tein kauniissa ilmassa raittiista ilmasta nauttien kahden tunnin kävelylenkin läheiseen Espoon Tapiolaan. Tunti yhteen suuntaan ja tunti toiseen. Paluumatkalla selkä alkoi tuntua aika väsyneeltä ja sen reissun jälkeen iskikin helvetillinen selkälihaskramppi. Seuraavana päivänä en pystynyt montaa tuntia olemaan pystyssä kovista krampeista ja kivuista johtuen ja päivät menivät makaillen. Eräältä entiseltä työkaverilta sain "selkäspesialistin" eli erään ortopedin yhteystiedot ja varasin kaverille ajan selvittääkseni, mistä näissä selkäkrampeissa on kyse ja miten asia hoidetaan kuntoon. Aloin nyt olla tosissani huolissani tilanteesta, vaikka viikon kuluttua pääsinkin taas pystyyn. Nyt selkä oli kuitenkin huomattavasti heikompi ja särkikin jonkin verran, eikä enää voinut koko päivää olla pystyssä. Tuntui aika ikävältä, että taas oltiin palattu jatkuviin särkyihin ja huonompaan tilanteeseen ja huoli selkäni tulevaisuudesta alkoi vallata mielen. :(
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 26 Helmi 2011, 22:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Helmi 2011, 22:14


MARRASKUU
---------------


Kävin tämän uuden ortopedin vastaanotolla Helsingin Diakonissalaitoksen Diacorissa ja kaveri vaikutti asiansa osaavalta. Näytti ymmärtävän niskavaivojen ja tällaisten selkäkramppien yhteyden, vaikka neurokirurgikin oli pitänyt niitä täysin erillisinä ongelmina. Minulle oli kuitenkin vahva kuva siitä, että selkävaivat olivat tulleet niskan välilevyvaivan myötä ja kiristykset ja krampit olivat ennen leikkausta levinneet lapaluiden väliseltä alueelta muutamassa viikossa selkää alas alaselkään ja pakaroihin asti. Selvää vastausta en kuitenkaan saanut niiden yhteyteen, mutta ortopedi totesi, että "joskus niskapotilailla on myös selkälihaskramppeja". Ortopedi oli laittanut minut taivuttelemaan joka suuntaan selkääni ja seurannut tarkasti taivutuksiani. Kaikki oli kuulemma täysin normaalia ja kyseessä on "vain lihaskramppi". (Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että seuraavan puolen vuoden aikana tämä ns. "selkäspesialisti" tekisi noin kymmenkunta kertaa saman virhediagnoosin ja että lopulta päätyisin sairaalaan aivan helvetillisten selkälihaskramppien seurauksena.)

Ortopedi kirjoitti lähetteen terveysasemansa eräälle "pätevälle" fysioterapeutille, jonka kuntoutusohjaukseen sitten menin. Tämä vei minut sitten kuntosalille ja näytti noin kymmenen liikkeen punttiohjelman, jolla selkääni alettiin kuntouttamaan. Alussa olin vähän ihmeissäni, kun fysioterapeutti ei oikein saanut fysioterapialähetteestä selvää, vaan sanoi että kyseessä on "ilmeisesti välilevyrappeuma"? Olin vähän kummastuksissani ja sanoin, että ei lääkäri mitään sellaisesta puhunut, vaan puhui vain "lihaskrampeista". Fysioterapeutille kerroin tietysti myös niskavaivoistani ja niskaleikkauksesta, mutta olin aika ihmeissäni siitä, ettei hän näyttänyt ymmärtävän mitä lääkäri oli fysioterapialähetteeseen kirjannut...

Tein työtä käskettyä ja kävin paikallisella kuntosalilla tekemässä ohjelman perjantaina ja lauantaina. Sen jälkeen iski raju selkälihaskramppi ja soitin fysioterapeutille. Hän oli kauhuissaan ja sanoi, ettei peräkkäisinä päivinä missään nimessä saanut harjoitteita tehdä. Lihaksille piti antaa aikaa palautua. Sanoin, etten missään nimessä tässä kunnossa pääse kuntosalille, kun en yksinkertaisesti voi olla edes puoltatoista tuntia putkeen pystyssä. Sain vinkin paikasta, josta voisi ostaa ns. "toiminnallisen selkätuen" eli Rehbandin korsetin, joka tukisi alaselkää. Sen pitäisi paremmin mahdollistaa pystyssä olo, kun muuten oli vaikea olla edes sen aikaa pystyssä, että kävisi fysioterapeutilla tai muualla asioilla. Raahauduin ostamaan korsetin linja-autoaseman lähistöltä Helsingistä ja se hiukan helpotti pystyssä oloa.

Parin viikon lepäilyn jälkeen pääsin taas pystyyn paremmin ja marraskuun loppu olikin jo käsillä, joten töihin piti päästä 1. joulukuuta, joka sattui perjantaiksi. Vähän hermostutti ja pelotti töihin meno, koska selkä oli edelleen omituisesti kramppaillut ilman selvää syytä ja toisella kerralla palautuminen oli kestänyt pari viikkoa ensimmäisen kerran viikon sijasta, joten suunta oli alaspäin. Pelotti vahvasti, että seuraavasta krampista toipuminen kestää vielä kauemmin ja epäilytti, että pystyykö sen jälkeen pystyssä enää koko päivää olemaankaan. Selkäsäryt olivat tässä vaiheessa jo krampin aikana jatkuvia eikä krampista toipumisen jälkeenkään selkä tuntunut kovin hyvältä. Onneksi kuitenkin joulukuun alun lähestyessä aloin taas päästä pystyasentoon, vaikka alaselkä aika heikosti jaksoi tukea pystyssäoloasentoani eikä selkä muutenkaan tuntunut erityisen hyvältä. Lisäksi syvällä rintakehässä oli edelleen puristava ja ahdistava tunne, joka ei leikkauksellakaan ollut helpottanut.

Fysioterapeutilta olin saanut uuden kotijumppaohjelman, jossa oli sekä venyttelyliikkeitä että varsin kovia ja vaativia jumppaliikkeitä. Se piti tehdä joka toinen päivä ja yhdessä kerrassa meni melkein tunti.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Helmi 2011, 22:16

JOULUKUU
------------

Joulukuun ensimmäinen päivä oli perjantai ja ensimmäinen 8 tunnin työpäivä onnistui suhteellisen mainiosti, vaikkakin alaselkä tuntui harvinaisen väsyneeltä päivän päätteeksi. Seuraavana päivänä eli lauantaina lähdettiin sitten tutun porukan kanssa yökerhoon jorailemaan. Illan aikana huomasin, ettei normaalisti seisominen oikein tuntunut hyvältä, vaan selkä kiristi pystysuunnassa voimakkaasti. Parhaalta asennolta tuntui istua kyykyssä, jolloin selkä oli pyöristynyt eteenpäin ja sillä pystyi hiukan vastustamaan sitä kovaa vastakkaissuuntaista kiristystä. Sunnuntaina sitten huomasin, etten enää tahtonut päästä sängystä ylös, vaan jälleen olivat kovat selkäkrampit päällä. Kivut olivat sen mukaiset ja selkäkiristys lisääntyi sunnuntain aikana. Lisäksi tiesin jo kokemuksesta, että taas menisi entistä pidempään ennen kuin toipuisin siihen kuntoon, että taas pääsisin pystyasentoon - jos se enää olisi mahdollista. En enää kyennyt menemään töihin, joten ilmoittauduin sairaaksi ja onnistuin saamaan ajan minut leikanneelle neurokirurgille. Kävin häntä tapaamassa osastolla ja hän suostui kirjoittamaan minulle vielä joulukuun sairaslomaa. Hän piti edelleen selkäongelmia täysin erillisenä asiana ja varoitti, että "korsetti on kaksiteräinen miekka". Hänen mukaansa se samalla heikentää selkälihaksia. Totesin, ettei minulla ole muita mahdollisuuksia, muuten en pystyisi olemaan pystyssä niitä vähäisiäkään tunteja vuorokaudessa, jotka nyt pystyin. Selkälihaskramppi oli edelleen päällä, se jäi pysyväksi olotilaksi ja vain korsetin avulla pystyin olemaan muutaman tunnin kerrallaan pystyssä. Sen jälkeen kivut pakottivat taas lepäämään moneksi tunniksi, ennen kuin uudelleen oli mahdollista olla hetki pystyssä.

Onnittelin itseäni siitä, että minulla oli onneksi tiedossa ortopedi, joka näytti ymmärtävän näiden asioiden yhteyden. Tosin hän oli taas tehnyt samat testit ja todennut, että kyseessä on vain selkälihaskramppi. Yritin saada selville, mikä niskavaivassani oli aiheuttanut nämä selkäkrampit ja miten tästä päästäisiin terveeksi, mutta en saanut oikein selkeää vastausta. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että kuntoutusjumpalla tilanne paranee. Totesin hänelle, että suunta on kuitenkin viime aikoina ollut huonompaan, mutta hän ei siitä ollut huolissaan. Kipuja ei lääkitty, söin edelleen neurokirurgilta saamiani triptyylejä lihaskiristyksen rentouttamiseksi.

Tiesin jo itse, ettei 8-tuntiseen työpäivään sairasloman loputtua olisi mahdollisuuksia, joten sovin työnantajan kanssa tekeväni sairasloman jälkeen tammikuun alusta lähtien 5-6 tunnin työpäiviä, kunnes tilanne helpottaa. Palkkaa leikattaisiin luonnollisesti vastaavasti. Olin itse vähän huolissani tilanteesta, koska mystisille ja järjettömän voimakkaille selkälihaskrampeille ei ollut vieläkään löytynyt mitään syytä, eikä mikään taannut niiden loppuvan. Lisäksi selkää särki voimakkaasti jatkuvasti.

Ystäväni pyytelivät uutena vuotena lähtemään kaupungille edes joksikin aikaa uutta vuotta juhlimaan, mutta en uskaltanut lähteä. Selkä ei olisi edes korsetin avulla millään kestänyt pidempää pystyssä oloa ja minun piti säästellä selkääni, jotta selviytyisin tammikuussa alkavista 5-6 tunnin työpäivistä. Jäin siis yksin kivuliaan ja heikon selkäni kanssa kotiin makailemaan uudeksi vuodeksi, kun muut suuntasivat keskustaan juhlimaan vuodenvaihdetta.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Helmi 2011, 22:17

TAMMIKUU
------------


Tammikuun alussa aloitin työt uudelleen ja oli erityisen haastavaa saada se 5-6 työtuntia päivässä kasaan, selkä oli sietämättömän kipeä eikä se tahtonut millään jaksaa. Töiden jälkeen piti monesti nopeasti käydä kaupan kautta, että sai vähän jääkaapin täytettä ja sen jälkeen selkä ei kestänytkään enää minkäänlaista pystyssä oloa. Koko ilta ja yö oli maattava, jotta aamulla selkä taas jaksaisi seuraavan työpäivän. Korsetin avullakaan selkä ei millään tahtonut työpäiviä kestää, vaan selkä särki tolkuttomasti ja tuntui päivä päivältä heikommalta ja kipeämmältä. Aina perjantain jälkeen oli helpottunut olo ja koko viikonloppu piti aina uhrata makaamiseen, jotta selkä edes hiukan palautuisi seuraavaa työviikkoa varten. Koko viikonlopun vietin aina makaillen, ainoastaan syömiset hoidin nopeasti pystyssä, mutta kahvitkin join vaakatasossa sängyllä maaten ja telkkaria katsellen.

Tilanne alkoi tuntua aika epätoivoiselta ja pelottavalta ja huoli tulevaisuudesta oli iso. Lisäksi selkäsäryt olivat jatkuvasti kovia ja kävivät lopulta aivan mielettömiksi, jos selkä väsyi liikaa. Selkälihakset olivat jatkuvassa krampissa, eivätkä kestäneet ylimääräistä pystyssä oloa. Suihkuun mennessä piti ottaa korsetti pois ja silloin oli vaikea suoristaa itseään pystysuoraksi. Ortopedi teki taas samat testit ja saman diagnoosin, hänen mukaansa mitään hätää ei edelleenkään ollut. Tuntui omituiselta, että minusta suunta oli alaspäin, mutta hänestä kaikki oli hyvin ja selkälihakset olivat kuulemma jo rennommat. Luottamukseni lääkäriin oli kuitenkin suuri ja toivoin hänen olevan oikeassa, vaikka minusta tilanne vaikutti aika ristiriitaiselta. Nyt sain kipuihin ensimmäistä kertaa Panacodia poretabletteina, mutta niillä ei ollut särkyihin mainittavaa vaikutusta. Söin unilääkkeitä saadakseni edes vähän nukutuksi.

Fysioterapeutti oli lisännyt harjoitteitani ja jumppa kesti jo puolitoista tuntia venytyksineen joka toinen päivä. Joka liikkeen väliajat makoilin sängyllä ja tuntui aika kovalta tehdä työpäivän jälkeen vielä tällaisia harjoitteita. Näin kuitenkin tein, koska näin oli neuvottu ja tässä vaiheessa vielä kuvittelin ortopedin ja fysioterapeutin tietävän mistä oli kyse ja mitä piti tehdä. Jälkeenpäin olen kuitenkin ymmärtänyt, että kummallakaan ei näyttänyt olevaan minkäänlaista ymmärtämystä siitä, mikä selkääni vaivasi ja miten se olisi pitänyt kuntouttaa. Heidän ammattitaidottomuutensa vuoksi tilanne pääsi heidän "hoitonsa" ja "kuntoutusohjauksensa" aikana todella pahaksi. Jos tämän 4-5 kuukauden aikana olisin saanut oikeanlaista hoitoa ja oikean diagnoosin, olisin uskoakseni päässyt paljon vähemmällä ja ehkä kokonaan välttänyt tätä seuranneen työkyvyttömyyden.

Molemmat puhuivat lisäksi kovasti juuri syvien lihasten vahvistamisesta. Jälkeenpäin löydettyäni asiasta kunnollista tieteellistä tutkimustietoa ja luettuani useita huipputiedemiesten asiasta kirjoittamia kirjoja, olen ymmärtänyt, että tämän ortopedin ja fysioterapeutin ohjaama kuntoutus oli täydellisen vääränlaista. Liikkeet menivät takuuvarmasti vain pintalihaksille ja päinvastoin heikensivät syvien lihasteni tilannetta. Lisäksi syvien lihasten kova kramppi oli vetänyt selkäni nikamat jumiin eli nikamalukkoihin / dysfunktioihin, jotka estivät selän ja syvien lihasten normaalin toiminnan. Nämä dysfunktiot olisi ensin pitänyt laukaista ja sitten aloittaa kevyt ja rauhallinen syviin lihaksiin kohdistuva harjoittelu. Näitä dysfunktioita tämä ortopedi aivan ilmeisesti aina vastaanotollaan etsi laittaessa minut taivuttelemaan selkääni joka suuntaan. Muistan hänen monesti todenneen, että "oikein hienosti se taipuu". Hän ei selästäni vikaa tai selitystä ongelmille löytänyt, vaikka esitti tietävää. Samoin kyseinen fysioterapeutti ei osannut dysfunktioita todeta, vaikka osaava fysioterapeutti voi sen varsin yksinkertaisin mittauksin tehdä. Vielä osaavampi manuaaliterapeutti pystyy tilanteen toteamaan jo pelkästään katsomalla taivutuskaaria, mutta varsinkin herkkien sormiensa avulla. Näistä kummastakaan "spesialistista" ei siihen ollut.


Ortopedille toin myös ilmi huoleni siitä, että seuraavan mahdollisen lihaskrampin jälkeen en enää edes uskonut pääseväni uudelleen pystyyn. Tilanne oli jo muutenkin niin paha ja jokaisen krampin jälkeen tilanne oli aina huomattavasti heikompi. Näitä mystisiä täydellisen invalidisoivia selkäkramppeja oli leikkauksen jälkeen ollut useita ja ensimmäisestä selvitessäni selkäsäryt olivat saattaneet välillä jo viikoksi hellittääkin krampista toivuttuani, mutta joulukuussa kovat selkäsäryt olivat jo muuttuneet jatkuviksi eivätkä hellittäneet, vaikka pahimmasta krampista olisin jo yli päässyt. Ennen niskaleikkaustahan edes tällaisia viikon hengähdystaukoja ei ollut, vaan sietämättömät kiristykset ja säryt olivat jatkuvia. Viimeiseen puoleen vuoteen ei siis ollut mahtunut kuin muutama vähäkipuisempi viikon jakso ja kovien kipujen sietäminen alkoi jo aiheuttaa toivottomuuden tunteita ja reipasta epävarmuutta tulevasta.

Tammikuun lopussa selkä ei enää kestänyt töihin menoa ja jouduin jäämään kotiin ja tekemään töitä vuoteesta käsin puhelimen ja läppärin avulla makuuasennosta. Ortopedilta sain sairaslomaa viikon, jonka jälkeen hän kuvitteli minun taas olevan työkunnossa. Tässä vaiheessa tuntui vahvasti siltä, että elämme kahdessa eri maailmassa, joilla ei paljonkaan ollut yhteistä. Sitä alkoi jo epäilemään omaa itseään, kun ammatti-ihminen ei pitänyt tilannetta kovinkaan ongelmallisena ja itse takaraivossani tiesin, että asiat eivät ole hyvin ja tilanne on jatkuvasti heikkenemässä samaan aikaan kun kärsin jatkuvasti lähes sietämättömistä kivuista.

Helmikuun lähestyessä tein töitä vuoteestani käsin, ohjasin puhelimitse ja sähköpostitse muutamaa ohjelmoijaa työssään ja pyysin kavereita käymään puolestani kaupassa ja täyttämään jääkaappia. Tilanne kokonaisuudessaan tuntui aika toivottomalta ja mahdottomalta, varsinkaan kun minkäänlaista kunnon selitystä oireille ei ollut eikä siten uskottavaa tietoa toipumisesta.
Viimeksi muokannut DirtyDeeds päivämäärä 26 Helmi 2011, 22:22, muokattu yhteensä 1 kerran
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 26 Helmi 2011, 22:20

HELMIKUU
------------


Helmikuu jatkui samoissa merkeissä, tein vähän töitä sängyn pohjalta käsin mitä sitten kivuilta vähän pystyi keskittymään. Ortopediltä olin saanut neuvoteltua kaksi viikkoa lisää sairaslomaa, eikä selkä antanut minkäänlaista merkkiä toipumisesta tai rauhoittumisesta. Selkä oli aivan hirveässä kiristyksessä ja kivuliaassa krampissa jatkuvasti eikä oikein edes unilääkkeiden avulla saanut kivuilta nukuttua. Työprojektin sain kuitenkin päätökseen ja ohjaamani järjestelmäsuunnittelijat viimeistelivät tuotteen ja kävivät asentamassa sen asiakkaiden toimipisteisiin. Omatunto oli sen suhteen hyvä, mutta olotila muuten oli sietämätön ja tuntui harvinaisen toivottomalta.

Helmikuun puoleenväliin mennessä tilanne oli edelleen pahentunut ja soittelin sängystä lähes liikuntakyvyttömänä jostain itselleni apua. Ortopedillekin pääsin taas ja matkustin molempiin suuntiin taksin takapenkillä maaten sietämättömissä kivuissa. Vastaanotolla pääsin vuoteeseen erääseen sivuhuoneeseen odottamaan lääkärin vastaanottoa. Lääkäri ilmestyikin pian huoneeseen ja teki taas kaikki samat taivutustutkimukset yms. Koska pääsin lyhyeksi aikaa pystyasentoon ja jalkojen kaikki lihakset toimivat kantapääkävelyt yms. onnistuivat ei hän tuntunut pitävän tilannetta vakavana. Olin täydellisen pöllämystynyt, kun hän edelleen oli sitä mieltä, että kuntosalin kautta pääsen kuntoon, vaikken pystynyt edes olemaan pientä hetkeä pidempään kerrallaan pystyssä. Tiesin itse, ettei kuntosalille ole millään asiaa, kun en edes pystyisi olemaan varttia pidempään kerrallaan pystyssä eikä selkä pitänyt lisärasituksesta, vaan helposti kramppasi sellaisesta sietämättömästi. Muita ideoita hänellä ei tuntunut olevan, joten pyysin häntä kirjoittamaan listalle, minkälaisista harjoitteista olisi kyse. Katsoin hänen nopeasti kirjoittamaansa listaa pöllämystyneenä, sillä ne olivat varsin raskaita vapaiden painojen liikkeitä enkä oikein ymmärtänyt tilannetta. Jompikumpi meistä eli aivan epärealistisessa maailmassa, enkä enää ollut varma kumpi. Sain lisäksi kipulääkitykseksi piikin Oxanestia ja sairaanhoitaja kehotti maaten odottamaan puolisen tuntia vaikutuksen alkua ennen kuin lähtisin kotiin. Puolen tunnin kuluttua kivut olivat hieman hellittäneet, joten kömmin taksiin. Istuminen osoittautui edelleen kipulääkityksestä huolimatta mahdottomaksi, joten makasin taas taksin takapenkillä koko matkan kotiin. Kotona kipulääkkeen lievästi helpottava vaikutus jatkui vielä muutaman tunnin, mutta sen jälkeen sietämättömät kivut olivat taas päällä ja pitkä uneton yö ilman apua odotti taas allekirjoittanutta. Kaikki tuntui erityisen epätoivoiselta.
Kuva
Kaikki jatkui samanlaisena, kivut olivat täysin sietämättömiä ja päivisin yritin soitella apua fysioterapeutilta ja ortopediltä. Yöksi otin kaksinkertaisen annoksen unilääkettä, jotta saisin edes hiukan unta ja päiväksikin otin yhden, jotta aika kuluisi unisena nopeammin sietämättömien kipujen kanssa. Olo oli täydellisen epätoivoinen ja ajauduin sietämättömien kipujen kanssa syvälle toivottomuuteen, apua ja ymmärrystä ei tuntunut löytyvän mistään. Kaikki tuntui olevan täydellistä painajaista...

Soitin taas täydellisen epätoivoisena helmi-maaliskuun vaihteessa ortopedille ja hän käski tulla seuraavana maanantaina hänen vastaanotolleen sanoen, että katsotaan nyt sitten, että mikä siellä oikein on Hän kun ei mitään vikaa selästäni ollut vielä kertaakaan löytänyt. Tälle seuraavan maanantain vastaanotolle en koskaan päässyt, sillä viikonlopun aikana selkäkipuni aivan täydellisesti räjähti silmille ja matkustin ambulanssilla sairaalaan pariksi viikoksi. Kivut olivat tätä ennenkin pitkään olleet jotakuinkin sietämättömiä, mutta nyt ne äityivät niin sietämättömiksi, että itkin kivusta ja uskoin pian jo sekoavani

-TO BE CONTINUED-
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

huh huh

ViestiKirjoittaja Melvine » 02 Maalis 2011, 23:46

Joo-o.. mitäs tuohon sanoisi. Voisi luulla, näin maallikkona, että lekurit, varsinkin erikoissairaanhoidossa, olisivat nähneet HETI uusien vaivojesi liittyvän aiempiin niskavaivoihisi. Vähä niinku 1 + 1 on 2.

Mut ei. Neurokirurgi on, sanoisinko, aika asiantunteva lääkäri. Hitto -SUOMESSA ON MAAILMAN PARHAIMMAT NEUROKIRURGIT - Juhani Hernesniemi on sellaiseksi todettu ja hänellä on monia "alamaisia":)


Ongelma onkin siinä, että potilaiden vastaanottoaika poliklinikalla cn minimaalinen.

Olen itse ollut töissä Töölön sairaalassa 13v. Työskentelin sekä neurokir että ortopedian puolella ja aina ihmettelin sitä, että polikliinisten potilaiden (jälkitarkastus ) vastaanottoaika on 10 minuuttia. Ja, ihan oikeesti, sen 10 minuutin aikana lääkäri
A. katsoo potilaan tiedot (miksi tulee vastaanotolle)
B. ottaa potilaan vastaan
C. sanelee potilaan sairauskertomuksen

That`s the main problem.
Melvine
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22 Helmi 2011, 05:15

huh huh

ViestiKirjoittaja Melvine » 03 Maalis 2011, 00:22

Joo-o.. mitäs tuohon sanoisi. Voisi luulla, näin maallikkona, että lekurit, varsinkin erikoissairaanhoidossa, olisivat nähneet HETI uusien vaivojesi liittyvän aiempiin niskavaivoihisi. Vähä niinku 1 + 1 on 2.

Mut ei. Neurokirurgi on, sanoisinko, aika asiantunteva lääkäri. Hitto -SUOMESSA ON MAAILMAN PARHAIMMAT NEUROKIRURGIT - Juhani Hernesniemi on sellaiseksi todettu ja hänellä on monia "alamaisia":)


Ongelma onkin siinä, että potilaiden vastaanottoaika poliklinikalla cn minimaalinen.

Olen itse ollut töissä Töölön sairaalassa 13v. Työskentelin sekä neurokir että ortopedian puolella ja aina ihmettelin sitä, että polikliinisten potilaiden (jälkitarkastus ) vastaanottoaika on 10 minuuttia. Ja, ihan oikeesti, sen 10 minuutin aikana lääkäri
A. katsoo potilaan tiedot (miksi tulee vastaanotolle)
B. ottaa potilaan vastaan
C. sanelee potilaan sairauskertomuksen

That`s the main problem.
Melvine
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22 Helmi 2011, 05:15

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 03 Maalis 2011, 00:33

No, ajanpuute selittänee vaan pienen osan. Tuntuu, että lääkäreiltä puuttuu koordinaatio siitä, että käytettäis tehokkaasti kunkin osaamisalue ja osattais ohjata potilas eteenpäin sopivan osa-alueen asiantuntijalle. Ja minusta neurokirurgi hoiti leiviskänsä hienosti, vaikkei yhteyttä ymmärtänytkään. Hän hoiti leikkauksen yms. hienosti ja hänelle olen erittäin kiitollinen. Oliskohan ollut Matti etunimeltään, jos tunnet?

Mutta se ortopedi minusta oli todella ammattitaidoton. Hänen olisi mielestäni pitänyt tunnistaa oma osaamattomuutensa ja ohjata mut mahdollisimman nopeesti todelliselle asiantuntijalle, eikä itse leikkiä vajavaisten kykyjensä kanssa kaikkitietävää... :evil:
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Melvine » 03 Maalis 2011, 00:56

En tiedä ketään Mattia, sorry. Paitsi Karjalaisen Matti mut käsittääkseni ei toimi Hesassa

Me ollaan aktiivisia näissä meidän vaivoissa koska me tiedetään mitä tehdä, netti. Mut entäpä ne ihmiset, jotka eivät ole yhtä "valveutuneita". He jäävät ilman hoitoa
Melvine
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22 Helmi 2011, 05:15

ViestiKirjoittaja Melvine » 03 Maalis 2011, 01:04

Mitäs DD sanot tähän; se mun ttlääkäri laittoi lähetteen neurokirurgille tekstillä;

.....plaaaplaaplaa Konservatiivinen hoito ei ole auttaunut....


Mikä konservatiivinen hoito!!!

En koskaan saanut mitään, en edes särkylääkettä niihin hermosärkyihin.

Itse kekkasin, ja sulta kuulin, että kauluri ois hyvä,
Melvine
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22 Helmi 2011, 05:15

ViestiKirjoittaja Melvine » 03 Maalis 2011, 01:09

Elohiiret on varmaan sulle tuttuja? Hermosolut kuolee - mulla se on taas päällä
Melvine
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 13
Liittynyt: 22 Helmi 2011, 05:15

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 03 Maalis 2011, 01:32

Konservatiivinen hoito on sitä, ettei tehdä oikein mitään, odotellaan vaan, että paranee itsestään... :evil:

Pientä elohiirtä oli alkuun siinä vauriotuneessa vasemmassa kädessä, mutta sen jälkeen ne on ollut vähissä. Joskus on sellaisia kevyitä pieniä twitchejä selän lihaksissa, mutta eipä paljon muuta...
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu


Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa