Stellan tarina

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Stellan tarina

ViestiKirjoittaja stella » 14 Maalis 2010, 16:10

Olen joskus selkäliiton palstalla luvannut DD:lle kertoa oman tarinani täällä.
Liki 30 vuotta sitten oli perheemme liikenneonnettomuudessa ja itse selvisin vauvan kanssa varsin vähäisin vammoin. Minulle tuli murtumia toiseen jalkaan ja myöhemmin todettiin myös whipslash-vamma.
Aika on onneksi kullannut muistot, mutta yritän koota tähän jonkinlaisen kokonaiskuvan tuosta vammasta ja sen hoidosta.
Alkushokista selvittyäni, en tuntenut itsessäni minkäänlaisia oireita tai kipuja. Kävelin, juoksin ja kun sairaalassa minulle kerrottiin että vauvalla ilmeisesti ole muuta ongelmaa, kuin suu täynnä lasia, meni jalat alta. Kun tokenin tajusin, että jalkateräni on aivan hassussa asennossa ja tunsin oloni jotenkin täysin epätodelliseksi - leijuin kuin jossain pehmeässä. Jalka hoidettiin ja tuota pehmeää oloa sanottiin shokiksi. Selitin ja selitin, että olen jotenkin outo ja kädet ovat kuin hyytelöä, sain diapamia. Kaksi päivää taiteilin kotona vauvan kanssa ja ihmettelin pahenevaa oloani. Käsien toiminta vain heikkeni ja etenkin oikea käsi alkoi olla roikkuva makkara, kunnes kolmantena aamuna en saanut enää tehtyä käsillä mitään. Naapurin avustuksella pääsin sitten sairaalaan ja taistelujen jälkeen tutkimuksiin. Kaularanka kuvattiin ja todettiin, ettei siellä ole mitään akuuttia ja kotiutettiin lihasrevähtymänä. Taas sinnittelin käsien kanssa eteenpäin, vasen käsi alkoikin palautua, mutta oikealla tilanne vain paheni. Silloin päätin, että nyt on apu löydyttävä mistä tahansa ja olin sisareeni yhteydessä, joka järjesti minut kotikaupunkiimme Saksassa tutkimuksiin ja hoitoon. Niin pakkasin vauvan, kaksi sijaiskotilasta matkaan kohti etelä Saksaa. Minun pelastukseni oli tuo matka. Siellä suoritettiin kaikki tutkimukset uudelleen ja ensimmäisenä todettiin tuo retkahdusvamma ja sen aiheuttamat hermovauriot oikeaan käteen ja lapaluun alueelle, bicepsin pitkänpään täydellinen repeämä, aivoruhje sekä kaularangassa hiusmurtuma. Hauislihas kiinnitettiin ja aloitettiin ja aloitettiin kokonaisvaltainen kuntoutus. Ensimmäinen ja suurintyö tehtiin arpikudoksen hieronnalla, joka tapahtui kolme kertaa vuorokaudessa. Hieronta on varmaan väärä sana, koska kyse oli kudosten hienovaraisesta, aivan kuin langasäikeiden selvittelystä paksun rasvakerroksen alla kevyesti sormenpäillä. Tätä jatkettiin kolme viikkoa. Minun oli pakko palata takaisin kotiin, koska mieheni neliraajahalvaantui samassa onnettomuudessa ja tiesin, ettei saksalaiset tutkimustulokset varmasti tulisi painamaan paljonkaan suomalaisessa vakuutusyhtiössä.
Hakeuduin täällä sitten Ortoniin missä todettiin samat vammat kuin Saksassa ja Ortonissa tehtiin myös latissimus dorsi - infraspinatus jänteensiirto, minkä avulla oikean käden toiminta saatiin palautettua lähes normaaliksi. Aivoruhje ei jättänyt pysyviä haittoja, aluksi oli usein mustien aukkojen ilmaantumisia silmiin, mikä sokeutti näkökentän, mutta nekin vähenivät vähitellen. Kaularanka ei ole oireillut enään vuosiin. Vakuutusyhtiötä vastaan jouduin taistelemaan yli 6 vuotta vammautumishetkestä laskien. Kävin kaikki oikeusasteet läpi ja minulle myönnettiin pysyvä haitta whipslash-vamman seurauksena ja vakuutusyhtiö maksaa siitä minulle eläkettä vieläkin sekä vakuutusyhtiö joutui korvaamaan minulle uudelleenkoulutuksen. Kaularankakuvat mitkä minusta oli alkuvaiheessa otettu olivat pitkään kateissa ja kun ne vihdoin sairaalasta sitten löytyivät, oli röntgenlääkäri piirtänyt niihin punaiset nuolet osoittamaan murtuman, mutta hoitavan lääkärin mielestä kuvissa ei ollut mitään akuuttia.
Tämän vamman osalta tilanteeni on erittäin hyvä ja uskon, että saamani hoito maailmalla osaltaan auttoi tilannettani.
stella
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 5
Liittynyt: 09 Elo 2009, 12:35

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 15 Maalis 2010, 14:54

Moi, Stella!

Kiva, että jaksoit kirjoittaa tarinasi. Erityisesti tuo arpikudoksen hoito on ollut monesti keskustelun aihe. Löysin vaurioituneen kudoksen uudelleen muodostumisesta selkeästi selitetyn vaiheistuksen eräästä kirjasta. Mulla ei nyt ole sitä kirjaa käsillä, täytyy joskus kirjoittaa se vaiheistus tänne. Alkuvaiheet olivat muistaakseni kriittisimmästä päästä arpikudoksen hoidossa, mutta se uudelleenmuovautui vielä 12-18 kk:n jälkeen vammasta, jos nyt muistan oikein. :P :shock: :P

Mistä muuten sitten tiesit, että Saksassa osataan nuo asiat paremmin hoitaa kuin Suomessa? Sisaresiko sulle osasi kertoa, että sinne kannattaa lähteä? Moni ei varmaan olisi ymmärtänyt ottaa asiaa riittävän vakavasti ja lähteä muualta hakemaan apua.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja stella » 15 Maalis 2010, 16:42

Moikka DD,

Jotenkin omat oireeni olivat niin vahvat, että tiesin jonkun olevan pahasti pielessä ja yritin löytää apua vähän kaikkialta, mutta yleensä todettiin, että olen järkyttynyt perheen tilanteesta, vielä shokissa ja vastaavaa. Silloin päätin kysyä apua siskoni mieheltä, joka on yleislääkäri ja hän alkoi etsimään apua. Oltuaan yhteydessä sittemmin minua hoitaneeseen fysiatriin, oli vastaus ollut heti, että kyse on varmasti retkahdusvammasta ja hoidontarve on välitön oireiden mukaaan. Vajaassa viikossa olin jo perillä.
Tuo arpikudoksenhoito on jotenkin varsin järkeenkäypää näin sen kokeneena. Ensinnäkin hoidetuille aluille ei ole tullut minkäänlaisia kiinnikkeitä, kiristyksiä tai liikerajoitukisia ja mielestäni toipuminen on ollut uskomattoman hyvä. Hermoratatutkimuksissakin näkyy uskomattoman hyvin hermovaurioiden toipuminen. Ennen hauislihaksen kiinnitystäkin kättä hoidettiin viikon ajan "joustavuuden" palauttamiseksi, mikä kuulema edesauttaisi toipumista. Palasin sinne vielä kuntouttamaan kättäni tuon Suomessa tehdyn leikkauksen jälkeen.
Käsitykseni mukaan Saksassa keskityttään tehokkaasti traumojen jälkeiseen kudosten arpihoitoon, koska siellä on fysioklinikoita, jotka ovat erikoistuneet ko. arpihoitoon.
En tiedä mikä kummajainen minua pisti hakemaan apua niin tehokkaasti, mutta se on varmaan ollut yksi elämäni järkevimpiä tekoja. :D
stella
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 5
Liittynyt: 09 Elo 2009, 12:35

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 15 Maalis 2010, 18:28

Moi Stella ja tervetuloa messiinl minunkin puolestani! Saman kohtalon jaamme retkahdusvamman osalta.

Olipa hieno kuulla, että oireet on saatu noin hienosti hallintaan. Kyllä tuolla arven muokkaamisella mahtaa olla ollut merkittävä osuus. Voin vain kuvitella, mitä omassakin kropassa muhisi, jollei olisi löytänyt sopivaa hoitoa... :( Onneksi intuitio laittoi hakemaan apua kauempaa ja löysit osaavat ihmiset ympärille. Uskoakseni tuohon aikaa retkahdusvammatietämys on ollut vielä paljon heikommilla kantimilla kuin mitä se on nykyään?

Ja mitä fyssarini on kertonut, niin kuulemma Saksassa, Belgiassa ja Hollannissa panostetaan uskomattoman paljon retkujen kuntoutukseen, mikä on hieno homma. Kai me tullaan sit perässä täällä pohjolassa. :D

Muistatko missä nikamassa sinulla oli tuo hiusmurtuma? Siinä lapaluun korkeudella?
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja stella » 15 Maalis 2010, 20:24

Heippa ja kiitos toivotuksista.

Minulla oli se hiusmurtuma C3 nikamassa ja muistaakseni samalla alueella okahaarakkeessa jonkinlainen lohkeama. Harmi, kun en ole edes tullut tarkistaneeksi asiaa paremmin.

Niin, kyllä retkahdusvammalle siihen aikaan vain hymistiin ja lähes naurettiin, että moiset vammat olisi syntynyt retkahduksesta. Onneksi pääsiin täällä Suomessakin osaaviin käsiin ja minut rakennettiin täällä hyvään kuosiin :lol:
Uskon, että oikeustaisteluni vakuutusyhtiötä vastaan oli juuri siksi vaikea ja pitkä, koska retkahdusvammat olivat tuolloin niin tuntemattomia.
Tottahan se on, että me todella tullaan täällä Suomessa jälkijunassa hoitojen suhteen, mutta toivottavasti ne tännekin rantautuvat.

Itse olen usein viime vuosina miettiyt kuinka tuo kudosten arpihoito olisi tehonnut näiden vaikeiden selkäongelmien hoidossa. :?:
stella
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 5
Liittynyt: 09 Elo 2009, 12:35

Re: Stellan tarina

ViestiKirjoittaja fedja » 16 Maalis 2010, 17:11

stella kirjoitti:Siellä suoritettiin kaikki tutkimukset uudelleen ja ensimmäisenä todettiin tuo retkahdusvamma ja sen aiheuttamat hermovauriot oikeaan käteen ja lapaluun alueelle, bicepsin pitkänpään täydellinen repeämä, aivoruhje sekä kaularangassa hiusmurtuma.
....
Hakeuduin täällä sitten Ortoniin missä todettiin samat vammat kuin Saksassa ja Ortonissa tehtiin myös latissimus dorsi - infraspinatus jänteensiirto, minkä avulla oikean käden toiminta saatiin palautettua lähes normaaliksi. Aivoruhje ei jättänyt pysyviä haittoja, aluksi oli usein mustien aukkojen ilmaantumisia silmiin, mikä sokeutti näkökentän, mutta nekin vähenivät vähitellen. Kaularanka ei ole oireillut enään vuosiin.
..........
Vakuutusyhtiötä vastaan jouduin taistelemaan yli 6 vuotta vammautumishetkestä laskien. Kävin kaikki oikeusasteet läpi ja minulle myönnettiin pysyvä haitta whipslash-vamman seurauksena ja vakuutusyhtiö maksaa siitä minulle eläkettä vieläkin sekä vakuutusyhtiö joutui korvaamaan minulle uudelleenkoulutuksen.

Kiitos tarinasi jakamisesta Stella ja tervetuloa foorumille ! Olen jostakin aiemmin lukenut sinun tarinaasi, koska oli osittain tuttu.

Miten tuo retkahdusvamman ja aivoruhjeen diagnosointi? Näkyikö aivoruhje MRI-kuvissa? Tehtiinkö retkahdusvammadiagnoosi oireiston perusteella?

Oliko niin, että olit ensin julkisen puolen hoidossa Saksassa kolarin jälkeen ja sitten kun menit yksityiselle, tehtiin löydökset?

Miten retkahdusvammaasi kuntoutettiin Saksassa, miten Suomessa? Menikö sinulla kauan, että nuo kummalliset olotilat ja retkahdusvamman oireet häipyivät?

Miten tuo taistelu oikeuksista lopulta onnistui?
Löysitkö hyvän lakimiehen ja aloititko käräjäprosessoinnin heti vai valititko ensin lautakuntiin?
Minkä luulet olevan ratkaisevia asioita siinä, että lopulta voitit jutun? Saatko täyden vai osaeläkkeen vakuutusyhtiöltä?

Hienoa, että löysit ja etsit osaavaa ja sinulle sopivaa kuntoutusta!!!
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja stella » 20 Maalis 2010, 17:21

Moi fedja,

Yritän kaivaa vastauksia muistilokeroista.

Retkahdusvamma diagnoosi tehtiin täysin oirekuvan mukaan ja röntgen löydökset kaularangasta tukivat diagnoosia.
Kuntoutus oli aluksi tuota arpikudos hierontaa, joiden avulla pyrittiin myös rentouttamaan pakkoasentoon kääntynyttä niskaa. Minulla oli kauluri, johon aina hoitokerran jälkeen lisättiin reunaa, siten, että juuri hoidettu alue oli mahdollisimman rennossa asennossa. (ompa vaikea kuvailla), parin viikon jälkeen aloitettiin niskalihasten liikeharjoittelu, annettiin akupunktiota ja syötettiin valtavia määriä B-vitamiinia. Ei mielestäni mitään kovin ihmeeellisä hoitokeinoja, mutta lopputulos oli kuitenkin erinomainen, ainostaan kaulani oln silminnähden kallellaan oikealle ja liike on hieman rajoittunut.
Aivoruhje näkyi mri-kuvissa ja sen todettiin olevna rauhallinen eikä se vaatinut mitään akuuttia, ainostaan seurattiin tilannetta. Tosin noin vuoden kuluttua minulle tuli aivan hurjasti noita näkökenttä puutoksia ja puutumista kropassa, jolloin se kuvattiin uudelleen ja muistaakseni sanottiin, että ruhje on hajoamassa ja se näkyi kuvissa ikäänkuin pirstaleisena. Nuo oireet kestivät noin pari vuotta.

Aluksihan hain täältä Suomesta apua julkisella puolella ja viimein hain apua yksityiseltä, joka määräsi Diapamia ahdistukseen, jolloin tajusin, että puolisoni vammautuminen luokitellaan nyt minulle psyykkiseksi painolastiksi ja fyysiset oireeni jäävät taka-alalle, joten lähdin hakemaan apua maailmalta. Saksasta palattuani kaikki siellä todetut vammani todettiin myös Ortonissa.

Oikeustaisto oli pitkä ja riitainen. Tajusin heti alkuvaiheessa, että emme voi tulla yhteisymmärrykseen vakuutusyhtiön kanssa, joten vein asian suoraan kanteen avulla oikeuteen, ilman lautakuntakäsittelyjä.
Kyllä voitto kaikissa oikeusasteissa perustui kiistattomiin löydöksiin, erinomaisiin aukottomiin lääkärinlausuntoihin ja todisteluun kutsumieni asiantuntijalääkäreiden avulla.
Itse en ole koskaan uskonut näihin lautakuntapäätöksiin. Niistähän huonossa tapauksessa yhtiöt saavat ikäänkuin taustatukea. Toinen asian on esim. lausunnon pyytäminen kiistanalaisissa tapauksissa entisestä Teosta.
Olin 6 vuotta täydellä eläkkeellä ja sen jälkeen valitsin itse täyden eläkkeen sijasta koulutuksen ja haittaan perustuvan haittarahan, koska tämä oli taloudellisesti itselleni kannattava vaihtoehto verottomuuden vuoksi. Puolet korvauksesta otin kertakorvauksena ja toinen puoli maksetaan kuukausittaisena korvauksena.En katsonut olevani täysin työkyvytön. Asiat menivät vakuutusyhtiön kanssa erinomaisesti oikeustaistojen jälkeen ja olemme aina sen jälkeen päässeet yhteisymmärrykseen ilman taistelua.
stella
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 5
Liittynyt: 09 Elo 2009, 12:35

ViestiKirjoittaja fedja » 21 Maalis 2010, 19:13

Kiitos Stella. Mielenkiintoista kuulla tuota miten aloittivat hoidon. Mukava myös kuulla, että joku on selviytynyt tästä vammasta noinkin hienosti, myös vakuutusyhtiön kanssa. Melkoista taistelutahtoa on kyllä vaatinut hoitoon pääsy ja oikeuden saaminen. Hatun nosto ü!

Mielenkiintoista Saksassa annetussa hoidossa oli akupunktio ja B-vitamiini, jota en ole kuullut Suomessa alkuhoitona käytettävän. Muistatko saksalaisen klinikan nimeä?

Muistatko minkä tyyppisiä olivat alkuharjoitteet? Kuminauhaliikkeitä/pienillä painoilla?
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 21 Maalis 2010, 19:52

fedja kirjoitti:Kiitos Stella. Mielenkiintoista kuulla tuota miten aloittivat hoidon. Mukava myös kuulla, että joku on selviytynyt tästä vammasta noinkin hienosti, myös vakuutusyhtiön kanssa. Melkoista taistelutahtoa on kyllä vaatinut hoitoon pääsy ja oikeuden saaminen. Hatun nosto ü!

Mielenkiintoista Saksassa annetussa hoidossa oli akupunktio ja B-vitamiini, jota en ole kuullut Suomessa alkuhoitona käytettävän. Muistatko saksalaisen klinikan nimeä?

Muistatko minkä tyyppisiä olivat alkuharjoitteet? Kuminauhaliikkeitä/pienillä painoilla?


Muuten, nyt kun tuli puheeks, niin näinhän oli mullakin. Kirjoitettiin reseptillä B-vitamiinia ja suositeltiin popsiin niin paljon kuin napa vetää. siis todella iso annos hermovamman takia ensimmäisen puolen vuoden aikana! Ja edelleenkin pitää syödä säännöllisesti Neurobion Fortea fyssarin suosituksesta. Enpäs muistanutkaan tuota ollenkaan... :)

Kiitos Stella privasta! Vastaan siihen hiukka myöhemmin. D
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja stella » 22 Maalis 2010, 23:59

Yritetään taas kaivella muistia ja vastauksia kysymyksiin.

Käsitykseni mukaan tuon akupunktion tarkoitus oli saada reutoutusta lihaksille, se tuntui olevan hyvin tärkeä osa kuntoutusta.
Kipuja minula ei alkuun ollut juuri ollenkaan, vain tuo älytön outo olo. Kivut tulivat vasta kuukausien päästä, vaiheessa jolloin hermot alkoivat toipua. Hieman samalla tavalla kuin selkäkatastrofinkin aikana, kivut olivat aluksi melko inhimillisiä, mutta pari kuukauden päästä halvaantumisesta piru pääsi valloilleen.
B-vitamiinia syötettiin niin paljon, että tuoksuin varmaan metrien päähän, kun se haju puski kropasta läpi.
Yksi juttu tuli mieleen ja se oli putkityyny. Se oli ainoa tyyny mikä minulle annettiin ja se on täydellinen keksintö. Viikko meni ennenkuin sen kanssa oppi elämään, mutta tarvinnee sanoa, että sen kanssa nukun edelleen.
Olin juuri sairaalassa ja nauroivat sielläkin, että muistan aina ottaa oman putkarin mukaan.
Ensimmäiset harjoittelut oli pallon kanssa. Eli sellainen n. 20cm jumppapallo, joka oli puolityhjä. Harjoitusta tehtiin lattialla siten että päätä pyöriteltiin pallon päällä eri suuntiin ja hiljalleen aloitettiin hieman painamaan päällä palloa vasten, niin että leuka nousi kattoa kohti.
Samoin palloa painettiin seinää vasten eri pään asennoissa.
Kuminauhajumppaa oli myös. Nauha tuolin selkänojaan kiinni ja lenkki otsaan tai leukaan ja venytyksiä. Kaikki liikkeet päätettiin aina venytykseen eli päätä roikutettiin eri asennoissa plintiltä alas. Näin tehtiin myös arpihoidon jälkeen.
Mielestäni klinikan nimi on muuttunut, mutta olisiko ollut Mediclin klinikka Rhein-Ruhr. Tuo Mediclin on käsitykseni mukaan jokin ketju. Paikka on Essen, noin 20 kilsan päässä Düsseldorfista.
stella
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 5
Liittynyt: 09 Elo 2009, 12:35


Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron