uusi jäsen esittäytyy.

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

uusi jäsen esittäytyy.

ViestiKirjoittaja tessa14 » 26 Joulu 2009, 00:36

Heissan! Olen seikkaillut netissä ja etsinyt tietoa vammastani ja käynyt niskavammaisten sivuilla lukemassa joskus kohtalotoverita ja kokemuksia. Itselläni on kolaritausta ja hoitovirhe..lyhykäisyydessää alaria nivelside katki, välilevyn pullistuma niskassa sekö aivovamma. Ortonissa todettu Helena Huhmareen tutkimuksissa sekä neuropsykologisissa tutkimuksissa Mika Rytkönen varmistik vammani : (....Olen vielä aika surullinen tiedosta, mutta toisaalta se selvittää kaikki ne oudot vaivat ja kivut ja säryt, mutta toisaalta tekee katkeraksi, että jos kolarin jälkeen olisin saanut asianmukaista tutkimusta ja hoitoa niin kuntoni ei olisi tämä...

Olen käsitellyt neuropsykolgisessa kuntoutuksessa vammaani ja ehkä oppinut hieman elämään sen kanssa ja hyväksymään...kuitenkin vaikka vamman toteamisesta on kohta kaksi vuotta olen alkutekijöisää...ja minua odottaa Käpylä tammikuussa ja Ortonin asiakkaana minua pelottaa tulla nyt leimatuksi aivovammaisena :cry: ...Varmaan monesti on täällä asiasta keskusteltu, mutta mieluusti kuulisin kokemuksia Käpylästä sekä todella mieluisasti kuulisin miten alariavamman ja aivovamman omaavat pärjäilevät. Itselläni on aika huono vaihe, eli kivut on aika kovat ja kaatuilen tai törmäilen eikä se tee niskalle hyvää. Eikä toi kaunis luminen maisema pakkasineen :(

Tässä siis uusi jäsen..joka odottaa neuvoja ja ohjeita ja kaikille hyvää ja parempaa uutta vuotta, tietty jos muistaisi ede mikä vuosi on nyt :wink:
tessa14
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 25
Liittynyt: 26 Joulu 2009, 00:23
Paikkakunta: Kotka

ViestiKirjoittaja Mansku » 26 Joulu 2009, 21:44

Tervetuloa joukkoon Tessa! :)

Täältä löytyy varmasti kohtalotovereita, vertaistukea ja hyviä vinkkejä arjessa jaksamiseen. Itselläni taustalla 2006 peräänajokolari, jonka johdosta niskan nikamavamma (C1-2 eivät pysy paikoillaan, päätä vas. kääntäessä dens painuu ligamentin yli kontaktiin ytimen kanssa, ym.), TOS-oireyhtymä ja viime kesänä todettu aivovamma. Oireisto hyvin laaja naaman puutumisesta, hermosärkyihin, varpaiden kramppaamisiin ja suolistotilttaukseen. Törmäily ja pään kopauttelu sinne sun tänne erittäin tuttua, joka tietenkin aina pahentaa oireistoa. Jatkuvaa painimistahan tää taitaa meillä kaikilla olla niin oireiden kuin jaksamisenkin kanssa, itse olen kuitenkin ottanut sen asenteen että pahemminkin voisi olla ja koitan ajatella "muki puoliksi täynnä"-asenteella elämistä ja olemista. Tietenkin tulee kausia jolloin tuntuu ettei mikään auta ja ahdistaa, mutta toisaalta sitten osaa taas arvostaa niitä hyviäkin aikoja. Se, mikä on auttanut itseäni pitkälle on hurtti huumori: en pelkää leimaantumista aivovammaiseksi, vaan totean tehdessäni jotain hölmöä että "tää on niin tätä ku nupissa ei oikein oravat juokse" ;)

Siihen oon itse pikkuhiljaa vasta alkanut sopeutua että voin sanoa morjensta päätetyölle, joka provosoi oireistoa kaikista pahiten. Tässä nyt sumplailenkin kuinka fiksuiten siirtyisin pikkuhiljaa toiselle alalle joutumatta kuitenkaan kovin tiukalle rahallisen puolen kanssa. Toki rankkaa on kaikki työ, mutta pyrin pysymään kuitenkin mahdollisuuksien mukaan työelämässä mukana ja toivon ensi kesän kuntoutuksen myös auttavan siinä. Pitkiä sairaslomia on kuitenkin takana ja edessä tämän hetkisestä työstä.

Mutta tosiaan, tää on elämää ja kaikella on merkityksensä. Itse en olisi varmasti tajunnut lopettaa ennen kolaria ylläpitämääni elämäntapaa: 12h/vrk töitä ja sitämukaa terveys olisi mennyt tavalla tai toisella. Elämä pysäyttää ja potkaisee lujaa ennenkuin löytyy oikea tie ja arvot menee kohdilleen.

Tsemppiä sulle jaksamiseen ja tilanteeseen sopeutumiseen! :)
"Menneelle et voi enää mitään, keskity siis tähän päivään ja tulevaan, niihin voit vaikuttaa ja tehdä jokaisesta päivästä paremman."
Mansku
Vakkariniskoittelija
Vakkariniskoittelija
 
Viestit: 126
Liittynyt: 23 Helmi 2009, 12:49
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 26 Joulu 2009, 23:22

Heippa Tessa ja tervetuloa rinkiin!

Meikäläinen on 28-vuotias niskansa loukannut nainen Tampereen suunnalta. Aivovammaa minulla ei ole epäilty, eikä todettukaan siis, mutta selkäytimen venytysvamma ja niskan retkahdusvamma alarangassa. Yläniskassa ei näkynyt kuvissa mitään, mutta ei kyllä normaalisti toimikaan. ;)

Mulle suurimman ongelma on aiheuttanut asennonhahmottamisen katoaminen lähes kokonaan. Toki se on parantunut melkoisesti tämän 17 kuukauden aikana, mitä kaatumisesta nyt on, mutta edelleen on vaikeaa enemmän ja vähemmän. Aikamoista haipakkaa on ollut järjettömistä kivuista kaikenmaailman aistihäiriöihin. Mutta kyllä tää tästä. Positiivisen mielin ollaan ja elellään. :) :)

Samalla tavalla kuin Mansku, itsekin selviän parhaiten huumorin avulla. Kaikki menee tarvittaessa niskan ja pään piikkiin. ;) ;) Helpointa taitaa olla nauraa omille toilailluilleen, jos niille itkisi, olisi jatkuvasti niska aivan jumissa. Lisäksi kirjoitan blogiani (http://taistelijat.blogspot.com), joka on myös todella hyvää harjoitusta päälle sekä ennen vapauttavaa avautumista yleisestikin. Työelämään olen vakaasti aikonut palata ainakin osa-aikaisesti, mutta ans kattoo nyt. Olen mä tässä enemmän ja vähemmän töitä tehnyt, koska olen yrittäjä ja pystyn järjestämään työaikojani ja -tehtäviäni jonkin verran.
On muuten mielenkiintoista ja jotenkin arvostettavaa huomata, että lähes kaikki vammautuneet osaa nyt arvostaa irtiottoa, joka tosin tuli vasten tahtoa, siitä 12 tunnin työpäivärytmistä, mitä ennen haaveria tuli harrastettua. Mutta näin sen jälkikäteen itsekin tajuaa, kuinka upea mahdollisuus tämä niskan loukkaaminen todella on ollut. Itselläni ainakin on alkushokin jlk mennyt koko elämä todella positiivisella tavalla uusiksi, vaikka sopeutuminen tilanteeseen ei todellakaan ole ollut helppoa, eikä varmaan ikinä täydellistä tule olemaankaan. :)

Sinulle myös Tessa parempaa tulevaa vuota (se on muuten 2031 kai;););) ja tsemppiä niskoitteluun! :) :D
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

kiitoksia

ViestiKirjoittaja tessa14 » 27 Joulu 2009, 01:05

Kiitoskia, kaikille ketkä viitsitte minulle vastailla...itselläni aivovamma diagnoosi ei mene jakeluun, mutta titty ku piuhoja on katkennut niin näinhän se menee...ja meillä on vielä aika pienet lapset ja en millään haluaisi, että he joutuisivat vielä niskavammani takia kärsimään :( .

Minulla on tosiaan ollut kolari jo 1997!! Ja siitä jatkui tosi outoja vaivoja ja vasta naprapaatin "onnistuneen" käsittelyn jälkeen vuonna 2007..pääsin/jouduin Ortoniin ja diagnoosit selvisi. Toisaalta on hienoa, että kaikki hurjat kivut mitkä nyt jo levinny niskan lisäksi ylä- ja alaselkään sekä jalkoihin ja kädet on ihan tönköt ym.ym..eli en siis keksinytkään itse vaivojani!! Ja ehkä paras oppi on se, että olen tiedostanut sen, että niskassa menee vireystilan säätelyjärjestelmä joten ikuinen väsymys..ja sitä kautta ärtymys liittyy vammaa ja nyt olen oppinut huilaamaan ja nukkumaan päiväunet..töissä ollessa vielä oli tunnettu siitä, että nukahdin ruokatunnilla joko kotiin tai töihin..ja työkaverit herättelivät.. Ärtymys on kyllä perheelle ikävää eli jos olen väsyny niin pinna on tosi tiukalla jo kipujenkin osalta..

Kaatuiluni ja törmäilyni ovat tuonneet alaselkään nikamasiirtymää ja pullistumaa...

Mutta kauhulla odotan Käpylää :shock: ..

Minun töihin paluuni ei taida onnistua ku mun joku maanvetovoima systeemi on rikki eli en pysty istumaa suorassa ja joutuisin istuskelemaan näyttöpäätteellä aika paljon...kaipaan kovasti työtäni ja työkavereita, mutta jos suurin osa päivästä menee vähän sumussa ja kivussa maaten ja selviten niin työ ei oikein onnistuisi. En ole menossa insurelle, vaan kahden viikon tutkimusjaksolla...
tessa14
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 25
Liittynyt: 26 Joulu 2009, 00:23
Paikkakunta: Kotka

Re: kiitoksia

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 27 Joulu 2009, 18:34

tessa14 kirjoitti:Kiitoskia, kaikille ketkä viitsitte minulle vastailla...itselläni aivovamma diagnoosi ei mene jakeluun, mutta titty ku piuhoja on katkennut niin näinhän se menee...ja meillä on vielä aika pienet lapset ja en millään haluaisi, että he joutuisivat vielä niskavammani takia kärsimään :(


Heippa!

Juu, taitaa olla vielä porukka joululomilla. :) Mutta eiköhän tämäkin ketju tästä taas pitene, jahka saadaan joulun aiheuttaman ilottelupiikin jlk taas arki pyörimään.

tessa14 kirjoitti:Minulla on tosiaan ollut kolari jo 1997!! Ja siitä jatkui tosi outoja vaivoja ja vasta naprapaatin "onnistuneen" käsittelyn jälkeen vuonna 2007..pääsin/jouduin Ortoniin ja diagnoosit selvisi. Toisaalta on hienoa, että kaikki hurjat kivut mitkä nyt jo levinny niskan lisäksi ylä- ja alaselkään sekä jalkoihin ja kädet on ihan tönköt ym.ym..eli en siis keksinytkään itse vaivojani!! Ja ehkä paras oppi on se, että olen tiedostanut sen, että niskassa menee vireystilan säätelyjärjestelmä joten ikuinen väsymys..ja sitä kautta ärtymys liittyy vammaa ja nyt olen oppinut huilaamaan ja nukkumaan päiväunet..töissä ollessa vielä oli tunnettu siitä, että nukahdin ruokatunnilla joko kotiin tai töihin..ja työkaverit herättelivät.. Ärtymys on kyllä perheelle ikävää eli jos olen väsyny niin pinna on tosi tiukalla jo kipujenkin osalta..


Mielenkiinnosta muutama kysymys. Älä ota stressiä vastailusta, vaan ihan oman voinnin mukaan kun pystyt/jaksat/viitsit. :) :) Minkä ikäinen olit, kun tuo onnettomuus sattui? Haluaisitko kertoa, mitä tuossa käsittelyssä tapahtui? Manipulisoitiinko niskaasi jotenkin liian kovalla voimalla ja neurologiset oireet ja kivut pahenivat? Johtiko asia hoitovirhekanteeseen ja/tai korvauksiin?

tessa14 kirjoitti:Kaatuiluni ja törmäilyni ovat tuonneet alaselkään nikamasiirtymää ja pullistumaa...Mutta kauhulla odotan Käpylää :shock: .. Minun töihin paluuni ei taida onnistua ku mun joku maanvetovoima systeemi on rikki eli en pysty istumaa suorassa ja joutuisin istuskelemaan näyttöpäätteellä aika paljon...kaipaan kovasti työtäni ja työkavereita, mutta jos suurin osa päivästä menee vähän sumussa ja kivussa maaten ja selviten niin työ ei oikein onnistuisi. En ole menossa insurelle, vaan kahden viikon tutkimusjaksolla...


Sama täällä, pystyaasento on edelleen kummallisen vaikea pitää. Mitenköhän se fysiatri sen selitti, muistaakseni niin, että nivelsiteet, kalvot ja tukilihakset ei jaksa pitää päätä siellä, missä pitäisi, koska maan vetovoima kiskoo tietty koko kroppaa alaspäin ja tukikudosten tehtävänä olisi vastustaa tätä "putoamista". Mutta kun ei syvät lihakset ja muut tukikudokset jaksa, koska niiden hermotus on vähän hajalla, niin pää pääsee painumaan kaularankaan ja seuraukseni on tunne siitä, että putoan tai painun kasaan. Siis pystysuorassa asennossa. Siksi mieluummin istunkin pienessä takakenossa. Siinä jaksan kannatella itseäni jo suht hyvin.

Ja samoin kovalla alustalla ei passaa istua ollenkaan. Oireisto pahenee muuten heti, kun hermoihin kohdistuu paineärsytystä.. Ei siis toimi ihan tuo kehon avaruudellinen hahmotus, kuten pitäisi. Se tietty hieman vaikeuttaa työntekoa, mutta jokusen hetken pystyn koneella kärvistelemään. Mutta kivaa se ei ole. :(
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Tervetuloa :)

ViestiKirjoittaja Kirsikka » 28 Joulu 2009, 08:50

Hei,
tervetuloa vaan joukkoon tummaan :)

Älä välitä, vaikkei aivovamma-asia ole vielä muotoutunut sinulle.
Mulla on jo yli 5 vuotta ja aina olen "iloisesti" yllättynyt, miten vielä toilailen
yllättävissä tilanteissa. Ja aina samalla kaavalla; yllätyksiä tulee ja olen täysin ihmeissäni, kun tajuan että ai niin joo, tämä johtuukin aivovammasta ja minusta. Tässä vaiheessa 5 vuoden jälkeen, kun pahimmat mokat on jo ylitetty, tulee vain hauskahkoja sählinkejä.
Yleensä kahta kertaa samaa virhettä ei tee, siksi tässä on vielä toivoa itsekullakin. Aivothan oppivat asioita uudelleen.

Väsymys on suurin syy sählingille. Aivot jumittuu/kuormittuu eikä sen jälkeen oikein toimi mikään. Siksi säännöllinen päikkäri ja elämänmeno muutenkin tekevät terää. Sitähän varmaan teetkin.. Minunkin tärkeiden päivien seremonioihin kuuluu päiväunet pari tuntia ennen lähtöä. Muussa tapauksessa hoidan hommat aamulla kukonlaulun aikaan :)

Hyvää ensi vuosikymmentä sinulle & kuten muillekin lukijoille, 2010!
Kirsikka
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 60
Liittynyt: 26 Heinä 2009, 11:08
Paikkakunta: Hiukan yli KehäIII:n

ViestiKirjoittaja fedja » 02 Tammi 2010, 19:35

Heippa Tessa!

Minulla tapaturma on kans 14v takaa. Minulla meni 6v siihen, että sain niskan retkahdusvamma diagnoosin. Viime kesäänä aivovammadiagnoosi. Alku oli melkoista hölöpöppöötä, kun ei tajunnut mitä oli tapahtunut ja elämä oli yhtä kaaosta. Minulla ei tasapainon kanssa ollut pahoja ongelmia. Jonkin verran koordinaatio-ongelmia ja törmäämistä ovenpieliin yms. Sitten oli ääni-, valoherkkyyttä ja tunteiden säätely meni ihan nurin. Samoin lihasjännityssäätelyyn tuli jotain häikkää. Oireisto oli jaloista nuppiin asti. Sekä fyysinen, että aivopuolen oireisto kulkee käsi kädessä pahentaen rasituksessa toisiaan. Minulle helpotusta tuo pitkät monen tunnin rentoutusta, niskan mobilisointia ja hermokalvojumppaa tuovat sessiot päivittäin.

Muutaman tärkeän asian olen oppinut tässä viime vuosien aikana. Aivoperäisten juttujen takia on erittäin tärkeä levätä aina kuin mahdollista. Välillä opettelin rytmiä: syö - lepää, kävele - lepää, tee jotain - lepää. Rytmitys ja lepo tärkeintä. Vaikeinta myös on lähteä lepäämään ajoissa. Mahdollisimman häiriötön ympäristö on myös tärkeä. Vireystilan kanssa on ongelmia minulla siten, että jatkuvasti ylivireyttä meinaa olla, eikä hahmota sitä milloin on väsynyt ja ei. Lopulta kun ei huvita mikään, niin alkaa tajuta, että nyt on tainnut mennä tosissaan yliväsymyksen puolelle.

Käpylään kannattaa mennä, niinku Zarru tuossa toisessa ketjussa sanoi. Siellä on hyviä vammaa ymmärtäviä neuropsykologeja, vaikka neurologiparhaimmisto on sieltä häipynyt. Fysiatrisen puolen kuntoutus taas on parempi Ortonissa, vaikka siellä ei aiemmin ihan ole ymmärretty kuinka tarkkaa se niskan neuraalikudoksen kuntouttaminen on. Kokemusta itsellä molemmista.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja alaria » 07 Tammi 2010, 10:54

Hei!

Itse vammauduin 2007 ja aivovammadiagnoosi tuli melkein vuosi myöhemmin. Vieläkin asian myöntäminen ja siihen sopeutuminen ovat hankalia. Kuitenkin parasta tukea olen saanut muista saman vamman kokenista.

Minulla oli tukihenkilö aivovammaliiton kautta ja nyt olen aivovammaisille suunnatussa päivätoiminnassa kerran viikossa mukana. Lisäksi käyn aivovammaisten jumpparyhmässä aina kun kunto sallii. Siitä on muodostunut enemmän tukiverkko kuin jumpparyhmä ... anti on tosi hyvä.

Sopeutumiseni on lainehtinut "ei koske minua" - "olen vammainen akselilla". Sain töistäni potkut aivovammani takia ja nyt taistelen arjen sujumisen ja eläkkeelle pääsemisen toivossa.

Voimia sinulle ja päivä kerrallaan ... anna itsellesi aikaa sillä sopeutuminen vaatii sen.
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05

terveisiä käpylästä

ViestiKirjoittaja tessa14 » 22 Tammi 2010, 20:18

Hei, kiitos kaikille kirjoituksista, nyt tuntuu, että olen sellaisessa vaiheessa, että alan hyväksymään vammaani ja on todella tukevaa (?) :) siis antoisaa lukea samanlaisista oireista, koska jo aivovamma sana on itselle joku mörkö, mutta lukemalla teidän juttujanne ja tajuamalla, että aivovamma on enemmänkin erinäisiä ja tosi erikoisia juttuja,,esim. nyt käpylässä olin kolme päivää ja tulin kotilomille niin sinä aikana tutkittiin pissaamista, ulostamista, sydämen sykettä verenpainetta ...ja miten ihana henkilökunta ja osaavia ihmisiä. JA kaikki ne omituiset oireet ovat osa vammaani ja niitä koitetaan siellä selvittää niin, että opin elämään vammani kanssa. olen saanut puheterapeutilta ruokailuun liittelyen tosi tärkeitä ja antoisia neuvoja jopa elintärkeitä siinä mielessä, etten tukehtuisi... koska minulla on nielemisen kanssa ongelmia niin nyt ruokaani soseutetaan, ja se, että käyn 20 kertaa vuorokaudessa pissalla onkin epänormaalia, mutta normaalia niskavammaiselle..

Ihan käsittämätön ero Käpylällä Ortoniin jota olen pitänyt tosi huippu paikkana mutta Käpylässä tosiaan paneudutaan koko kehon toimintaa ( siis epätoiminnassa olevaan) ja kaikki ovat työntekijät ovat tosi ihania ja paneutuneita...ja miten ihanat huoneet ja miten ihana saada nukkua päikkäreitä :D , olo on tosi rentoutunut,,,ja odotan innolla ensiviikkoaan ja tosi kiva on jutella muiden kanssa kenellä on niskavamma...

Ja miten taitava on ainakin se fysioterapeutti kuka on minulla,,,ei laita mitään kuntojumppaa johon Ortonissa laitettiin ja loppuviikko menikin ihan sängyssä :( ...

ja oikeesti sen ymmärtäminen, että lepo ja rentoutuminen ovat ainakin minulle ne mitkä estävät isompien kipujen ja liiallisen ylivireystilaan menon...

Nyt huilaamaan :)
tessa14
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 25
Liittynyt: 26 Joulu 2009, 00:23
Paikkakunta: Kotka

Re: uusi jäsen esittäytyy.

ViestiKirjoittaja alaria » 28 Tammi 2010, 19:43

tessa14 kirjoitti: ... Itselläni on kolaritausta ja hoitovirhe..lyhykäisyydessää alaria nivelside katki, välilevyn pullistuma niskassa sekö aivovamma. Ortonissa todettu Helena Huhmareen tutkimuksissa sekä neuropsykologisissa tutkimuksissa Mika Rytkönen varmistik vammani

... Itselläni on aika huono vaihe, eli kivut on aika kovat ja kaatuilen tai törmäilen eikä se tee niskalle hyvää.


Hei Tessa14,

Tervetuloa palstalle. Ihan kuin lukisin omaa kertomustani eli samat sanat vaikkakin neuropsykologina oli HYKSin nepsu joka diagnosoi sen puolen.

Olen kipupolilla kipujeni takia hoidettavissa. Aika ajoin voin kirjoitella tänne palstalle, mutta välillä yrjö lentää, jos katson edes ruutua ...

Palataan ja voimia sinulle tässä ilmoittautuu lähes samanlainen tapaus
t.alaria
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05

heissan

ViestiKirjoittaja tessa14 » 18 Helmi 2010, 11:03

Hei, alaria..itsellä on tosiaan kanssa 2007 pahentunut vamma ja tosiaan, hyväksyminen ja ei-hyväksyminen riippuu vähän päivästä. SIlloin kun on kovat kivut niin ainoa ajatus on, että hyväksyy aivovamman ja kaiken kunhan pääsee kivuista...surullisinta on, että mulle sanottu, että kivut ei koskaan lopu!! Nyt niskaa pari kertaa puudutettu ja käytän kipulaastari..uutena juttuna löytyi Käpylässä otetuista verikokeista hypovaurio(?),,,eli hypotalamus ei tuota kortisonia, jos johtunut hurja väsymys ja voimattomuus...nyt kortisonia pistetty siihen mikäs sen nimi on se dosetti!! ...niin ni kummasti on piristänyt oloa..Onko muilla hypovauriota eli mikä kumma se on ja onko siihen ainoa hoito kortisoni joka on sinänsä inhottavaa, että turvottaa ja rikkoo mahaa joka on jo aivan rikki ja pääsin just kipulääkkeistä eroon siirtymällä siihen laastariin..

Pahoinvointia ja huimausta mulle on alkanut tulla koko ajan enempi niin olen lisännyt tukikaulurin käyttöä sekä tietysti taas lääkettä eli primperan.

Oletko alaria ollut Käpylässä? tai Ortonissa? ja teillä on hyvin siellä Helsingissä kun on tukiryhmää ja muuta...omalla paikkakunnalla tuntuu, ettei koko asiaa edes ymmärretä edes keskukssairaalassa : (...
tessa14
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 25
Liittynyt: 26 Joulu 2009, 00:23
Paikkakunta: Kotka

vastauksia

ViestiKirjoittaja tessa14 » 19 Helmi 2010, 22:19

...tahdonvoimalle, mullaon nää pidentyneet piuhat eli nyt jaksan keskittyä vastaamaan naprapaatin käsittely luultavasti katkaisi multa sen alaria nivelsiteen...? ken tietää, koska funktionaalinen magneetti otettiin vasta siis napriksen käsittelyn jälkeen...siis se ei ollut kerta vaan olin työterveyslääkärin lähetteellä 8kertaa!! Ja se nuori naprapaatti makas mun pään päällä, ja niksautteli jollaa kiiloilla ja sitte se vinssas jolla koneella mun niskaa oikeelle kun se ei ole kolarin jälkee kääntyny...no viimeisestä kerrasta en muista mitään...kotona en pysyny pystyssä ja olin ihan tajuttomana melkein pari päivää ja kaula turpos..ja sairaat kivut mitä kävin päivystyksessa kai jotaa pari viikkoa joka päivä...sitte makasin pari kuukautta sängyssä ja pystyssä pysyin kaulurin kanssa...siitä asti ruokavalio on ollut sellaista sosemaista ku kaikki tarttuu kurkkuun, mutta Käpylän reissulla tutkittiin nielu...nii eihän siellä enää ole mitää refleksejä ja nyt pitäis sitte soseuttaa kaikki mitä syön..

No, nyt pukkaa taas niska ja pää kipua, ku heti ku voin paremmin alan mennä aika kovaa ja vasen jalka ei pysy perässä joten tänään taas kerran kompastuin ja aina toi niska tietty heilahtaa joka tömäyksessä...en tiedä pitäiskö laittaa joku piiputin, jos vauhti nousee yli etana vauhdin niin hiljentäisin : (...joo, huumoria, sitä se olla pitää ja aina yrittäny, mutta kipujen kanssa eläminen ei ooo kivaa : (
tessa14
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 25
Liittynyt: 26 Joulu 2009, 00:23
Paikkakunta: Kotka

ViestiKirjoittaja fedja » 21 Helmi 2010, 13:08

Juu. Yritähän Tessa hiljentää, ettei tuu niitä uusia pikkuretkahduksia sinne niskaan ü. Minä yritän edelleen hiljentää tahtia ja suunnitella päivärytmiäkin ennakolta. Sitä huomaa, että päivä ja sen energiat menee huomaamatta siihen, että laittaa itselleen murkinaa ja kuntoilee.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

joo : (

ViestiKirjoittaja tessa14 » 22 Helmi 2010, 10:04

Kiitos, yritän...sen perjantaisen tömäyksen jälkeen, alkaa nyt vasta vähä palautua.., mulla menee nopeesti sinne ylivireen puolelle ja olen heti kaatuilemassa ja törmäilemässä ku jalat ei pysy pään mukana.. Molemmissa käsissä hurjat mustelmat ku onneks sain kiinni, mutta aina toi niska pääsee retkahtaa...

En tiedä kuinka kauan mun pää enää pysyy tossa heikon niska päällä : (...nyt mulla tullu käpylän tuloksia ja mulla joku hypovaurio? Ja nyt tutkitaa täällä omassa keskussairaalassa eli hypotalamus ei eritä kortisonia eikä hormooneja ja joku ihme diabetes? Onkos kellää muulla sellasta verikoe pakettia otettu? en olisi koskaan kuullutkaan, jos käpylässä ei oltais otettu ja se että virtsan eritys on tosi hurjaa eli 4-5litraa päivässä??!! Ainahan miä vessassa istun, mutta nyt vasta kuulin, että on epänonormaalia käydä 20 kertaa päivässä pissalla : (..

Ja noi rytmihäiriöt lisääntyy aina ku kompuroin : (
tessa14
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 25
Liittynyt: 26 Joulu 2009, 00:23
Paikkakunta: Kotka

ViestiKirjoittaja fedja » 22 Helmi 2010, 19:59

Hieman rajulta kuulostaa Tessa. Jos tulee niskaan retkahduksia, niin kannattaa hoitaa kylmägeelipakkauksella n.3krt/pv, 10min kerrallaan muutama päivän. Eli geelipakkaus pakasteesta ja käärii sen pyyhkeeseen + ohuella huivilla kevyesti kaulaan.

Ne lisäretkahdukset eivät varmastikaan tee niskalle hyvää. Minulla lisäshokkia tuonne niskaan aiheuttaa nopeat liikkeet tai esim. se, jos joku halaa kaulasta kovasti. Silloin pahenee nuo autonom. hermoston oireisto. Hyvä yrittää rauhoittaa niskaa tuollaisten jälkeen.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Seuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron