Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja Pandora » 20 Elo 2009, 19:22

Eipä tänäänkään vielä ole ollut hyvä päivä, väsynyt ja joka paikkaa kolottaa. Jotenkin tuntuu, että flunssa iskisi, toivottavasti ei. Vasen jalka on ärtynyt tosi pahaksi, tiedä mikä siihen on mennyt. Se oli ennen hoitoon menoa jo kipeä ja pahenee vain.

No ehkä uudet kipulääke tramal auttaisi tuohon ja saisi nukuttua, luulen että unen laatuni on nykyään melkoisen surkea. Nukahdan tosi vaikeasti ja kun nukun nukun tosi sikeästi, mutta aamulla ei tunnu siltä. En oikein innostunut tuosta tramalista, kun luin siitä. Ensinnäkin se on opiaattijohdannainen, okei ymmärrän, jos ei 1500 mg buranaa auta kipuun niin vahvempaa tarvitaan, mutta eniten huolestuttaa se, että se saattaa aiheuttaa kouristuksia ja tajuttomuutta. Ihan kuin sitä tässä tarvittaisiin. Ehkä kuitenkin olen niin epätoivoinen, että ainakin kokeilen, miten se vaikuttaa. En oikein tiedä onko väliä, jos tilanne menee tästä pahempaan.

Mutta jotain positiivista, öö ihan en täysin luovuttanut tulevan leirin suhteen johon ilmoittauduimme aikaa sitten. Tosin päädyin, että maalimieheksi minusta ei vielä vähään aikaan ole, mutta jos jälkiä pystyisin tallaamaan. Onneksi leiriin on vielä pari viikkoa.

Mutta muutoin tämä on tosi tylsää, päätä särkee eikä jaksa keskittyä työntekoon vieläkään.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Tsemppiä!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Elo 2009, 20:24

Meikäläisellä on muuten hoidon jälkeiset 2-3 päivää ne pahimmat! Ja kannattaa muistaa, et aluksi CST saattaa heittää olon pahemmaksi, koska elimistö tavallaan taistelee sitä paranemista "oikeaa tilaa" vastaan, mutta tämän jälkeen helpottaa. :) Monet luovuttavat kuulemma hoidossa muutaman kerran jälkeen, vaikka varsinaisia vaikutuksia parempaan saattaa joutua odottamaan montakin kertaa. Mitä enemmän solmussa kalvot on (eli mitä pitempään traumat on ollut), sitä kauemmin myös paraneminen kestää.

Meikäläisenkään ei mitään ihmeitä kannata vuodessa tai kahdessa odottaa, ku ekat vammat on saatu 2003 ja ne on muhinut, pinttynyt ja kroonistunut siinä ajassa oikke mukavasti. Ja piru, ku keho on vielä niin hieno tsydeemi, että se vuosikaudet jaksaa toimia normaalisti ja leikkiä tervettä, eikä sitä ees huomaa niitä pikkuisia oireita, jotka on koko ajan ollut olemassa, muttei niin vahvoina, että niitä olisi alkanut kuunnella ja hoidattaa. Nyt vasta alkaa hoidon myötä ittekin muistaa, että pää oli aina kipee, korvat lukkoili, jatkuva flunssa jne... Mut ei niitä aiemmin huomannu, kun vaan paahtoi meneen. Fyssarin kans just puhuttiin tosta, et kuinka monet huomaavat vasta hoitojen myötä et mullahan on ollut sitä, tätä ja tuota ennenkin... Se johtuu (CST-teorian mukaan) siitä, että aluks CST nostaa trauman pintaan (kipu, fyysinen oire, psyykkinen oire) ja vasta sit alkaa paraneminen, kun ongelma on tietoisuudessa.

CST:ssä myös uskotaan, että taistelemalla jatkuvasti omaan kehoaan vastaan ja uskottelemalla, että on terve, saattaa pystyä estämään hoidon vaikutuksen ja paranemisen. Aika mielenkiintoista! Ihmiskeho on ihmeellinen! Mutta se on hienoa, että suotuisissa olosuhteissa se osaa parantaa itsensä aika perusteellisesti ja vakavistakin vammoista. Kauan niissä toki menee. :)

Tsemppiä! Muistahan mennä ns. tutkan alla, eli rauhakseen eteenpäin ja omaa kroppaa tarkkaavaisesti kuunnellen. Pakottamalla se taipumaan duuniin tms. se vaan pistää enemmän vastaan. Eli snadisti siedättäen, muttei oirekynnystä ylittäen. Kas siinäpä vaikea juttu, tiedän.... Mutta yritetään kukin tahoillamme! =)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 21 Elo 2009, 18:36

voi olla, että olet oikeassa aika monessa hoidossa pari päivää on heikko olo. No tänään on paljon parempi vaikka ei tätäkään oikein kehua voi. Lääke ei onneksi vaikuttanut muutoin, kun että nukuin todella hyvät unet tosin 13 tuntia ja aamu oli jo tosi lupaava. Mutta tuttuun tapaan ylhäällä olo tuo painetta ja se siitä.

Tosin tänään on saanut jotain aikaankin. Se huono puoli tervehtymisessä on, että tajuaa minkälaisen sekasotkun keskellä elää. Ja kun vointi on hieman parempi niin mitä muutakaan kuin siivota voi. Ja sehän taas tuntuu kalvoissa.

Pillillä imeminen alkaa jo tuntua siedettävältä, tosin teetä en sen läpi suostu imemään, mutta kylmät menee jo ihan rutiinilla. Rintakehän kierroissa kävi samalla tavalla kuin jalkojenkin suhteen, että alussa liikerata on joustavampi, mutta nyt se on jotenkin jämähtänyt ja tiukka. Kumma juttu.

Kyllähän tuo itseasiassa on minkätahansa hoidon osalta totta, että kieltämällä oman huonon olonsa ja jatkamalla omaa elämää hampaat irvessä ns. sivuuttaa sairastumisensa tiettyyn pisteeseen asti ja elimistö ei parane vaan tauti voi jopa kotiloitua, kunnes ihminen kuvittelee olevansa terve ja lakkaa huolehtimasta.

Mutta totta vieköön on vaikea sairastaa omaa kehoa kunnioittaen. Yksin se olisi ehkä helpompaa en tiedä, mutta nyt olen jo pikkuhiljaa oppinut löytämään sen rajan, mitä ei kannattaisi ylittää. Se toisaalta tarkoittaa, että elämä on pirun tylsää ja koen itseni patalaiskaksi, mutta sillä pysyn kivun paremmalla puolella. Toisaalta odotan paljon tuolta kipulääkkeeltä, jos pystyn nukkumaan hyvin niin pikkuhiljaa jaksan myös paremmin päivisin. Uni on ainakin minulle tosi tärkeää jaksamisen kannalta. Keho kipuilee paljon vähemmän, kun on nukkunut hyvin. Kai sill on parempi hyväksyä nuo myrkytkin. Toivottavasti.

Elämä vaan alkaa tulla tosi tylsäksi. No seuraavalla viikolla on onneksi säpinää, kun päätin uskaltautua kokeilemaan vesikävelyä. Jos ei muuta niin onhan sitä kiva saada vaihtelua ja päästä saunomaan.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Hellou!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 21 Elo 2009, 20:36

Heipsun!

Hieno homma tuo vesikävely. Jahka oma niska antaa armoa, menen itsekin. :) Ja eipä se taida sen helpompaa olla sairastaa ilman lapsiakaan. Ainahan sitä jotain velvoitteita on kuitenkin, mikä on sinänsä ihan hyvä. Jos sitä aina olisi vaan yksin ja tekemättä mitään, hulluksi tulisi. Hahaa, ootas, kuinka tylsää on vuoden päästä! ;) Ei ei vais, vuoden päästä oot kuule jo täynnä elämää ja elämäniloa, kun olet saanut vuosien jälkeen maistaa hiukkasen sitä, miltä tuntuu, kun ei aina särje tai kiristä. Ja hei, jos kierrot alkaa kirraa, sit on yleensä joko menty liian lujaa tai väännetty liikaa tai sitten on vaan päivä X, eli paska olo ilman syytä. Hieno vamma meillä! Paskat kalvot. ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Oot oikeassa...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 21 Elo 2009, 20:40

se huono puoli tervehtymisessä on, että alkaa ymmärtää kuinka paskassa jamassa on! Mutta, mieluummin niin kuin ettei ikinä paranis ja ois pihalla sit koko elämänsä. Ja kun paranemisessa ja psyykkisessä surutyössä pääsee tietyn rajan yli, sit sitä osaa arvostaa eteenpäin pääsemistä, vaikka vastapainoksi usein iskeekin tietoisuus oman elämän kaoottisuudesta.

Viikonloppuja! =)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 21 Elo 2009, 21:04

Minkälaiset vesikävelyohjeet sait Pandora? Kannattaa ottaa tosi rauhallisesti vesikävely. Jos olet yhtään samanlainen kuin minä, niin rehkit vedessä ihan liikaa. En tahdo malttaa olla siellä vain sitä 5 minuuttia. (Aikaisemmin 15-20min). Tuostakin seuraamukset tulevat osittain paikanpäällä, mutta suurimmaksi osaksi myöhemmin. Sen takia minä en vedessä tahdo tietää sitä milloin menee yli.

Miksikähän se kirraa enemmän noiden kiertojen jälkeen? Oletko muistanut pysyä fyssarin ohjeissa: hitaasti ja vain se pari kertaa? Ja teetkö vain siihen asti kuin ei kovasti kiristä vielä?

Tsemppiä täältä sinne tylsyyteen! Siihenkin tottuu. Ja kyllä sää vielä kovastikin ehdit töitä tehdä tulevaisuudessa, jos et juuri nyt pysty. Jos vaan pystyt yhtään kirjoittamaan tuntojasi vihkoon, niin siitä voi olla apua. Näin ainakin itselläni. Sellaista oikein julkaisukelvotonta raakadataa ü.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Pandora » 21 Elo 2009, 21:34

En minä ole mitään vesikävelyohjeita saanut, ei niistä ole ollut puhettakaan fyssarin kanssa. Ajattelin vain itsekseni, että josko sitä pystyisi tehdä.

Luulen, että tein nuo kierrot aluksi liian pitkälle ja ehkä liian nopeasti. Nyt olen himmannut liikettä ja stopannut siihen, missä tuntuu vähääkään kireältä.

Miten tylsyyteen voi tottua, toivottavasti ei koskaan tarvitse ottaa selvää. Kyllähän mä jonkun verran kirjoitan, opin jo aikoinaan tuon aamusivumetodin, tosin nyt on kiukutellut käsi sen verran, että vähälle on jäänyt.

Yksin olossa on varmasti omat hankaluutensa, ikinä ei tulisi verrata olotilaa toiseen. Sitä on mitä on ja sillä selvä. Saa nähdä onko meillä tulossa pentuja. Kissa on jäänyt tässä kaikessa kaaoksessa leikkaamatta ja hieman pelkään, että se taitaa olla myöhäistä nyt. Maanantaina kyllä täytyy sen verran skarpata, että soittaa eläinlääkärille. Yleensä olen tosi tarkka näissä asioissa, mutta jostain kumman syystä se on jäänyt.

Tänään olin aivan liikaa ylhäällä, pojalle tuli kaveri yökylään ja vaikka kuinka tietää, että pitäisi olla makuulla niin eihän silloin oikein malta/kehtaa. Toivottavasti ei kostaudu rehkiminen.

Kuule tahdonvoimaa, mä olen jo puolen vuoden päästä aivan toisessa kunnossa. :lol: Ja jos multa kysyttäis niin kuukauden päästä, mutta niin optimistinen en uskalla olla, kyllä tää kisakausi taisi meidän osalta olla tässä.

Mutta nyt öitä ja oikein hyvää viikonloppua teille!
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Samoin!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 21 Elo 2009, 21:56

Mä taas ajattelen, että tärkeintä on tulla kuntoon sai siihen varata sit kuinka kauan tahansa. Oon niin monesti asettanut paranemiselle dediksen ja joutunut rankasti pettymään. Oon niin tottunut siihen, että mä saan sen, mitä haluan, mutta nyt on vaan joutunut sopeutuun, ettei asiat aina mene niin. No, mun tärkein goal on hyvä olo ja elämänlaadun paraneminen pysyvästi oli aikajänne mikä vaan. Sillä on hyvä porskuttaa eteenpäin ilman hillitsemätöntä stressiä, vaikka paranemisessa taatusti tulee takapakkeja. Mutta toki tavoitteita on hyvä asettaa. Niitähän voi aina tarkastaa matkan varrella. Lekuria lainaten: tuplaa tai triplaa oma kuntoutustoiveesi, niin et pety. Ja kieltämättä on ollut helvetin hyvä neuvoa. Mä kun olin ihan varma, että oon takaisin kondiksessa about 6 kuukaudessa. Nooh, kohta alkais olla tuplat vedetty, et ihmeitä odotellen. ;)

Viikonloppuja kaikille! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 22 Elo 2009, 12:34

Pandora kirjoitti:En minä ole mitään vesikävelyohjeita saanut, ei niistä ole ollut puhettakaan fyssarin kanssa. Ajattelin vain itsekseni, että josko sitä pystyisi tehdä.

Juu, nu ota rauhallisesti. Luultavasti 100krt pienemällä teholla kuin oikeasti haluaisit. Varmasti sua jo melkein ärsyttää nämä rauhoittelut ja paapomiset.ü

Pandora kirjoitti:Miten tylsyyteen voi tottua, toivottavasti ei koskaan tarvitse ottaa selvää.

En tiedä toisaalta tottuuko siihen ja onko hyväkään tottua, mutta sen tilalle tyhjään aukkoon voi jotakin uutta aueta.

Tuosta pillillä imemisestä. Täälläkin menee kaikki nesteet pillillä. Välillä tulee kulautettua muutenkin, mutta huomattavasti helpompaa juoda pillillä, kun nyökkäysliike jää pois. Tulee myös vähemmän nesteen menoja väärään rööriin.

Samoin on nyt huomannut, että fyssarin ohje autossa on ihan ehdoton. Niska tukeen ja kädellä tuki ovesta ja tuolista. Tuohon kun on tottunut, niin aika vaikea on linja-autossa olla, kun päälle ei saa mitään tukea.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 22 Elo 2009, 14:04

fedja kirjoitti:
Pandora kirjoitti:En minä ole mitään vesikävelyohjeita saanut, ei niistä ole ollut puhettakaan fyssarin kanssa. Ajattelin vain itsekseni, että josko sitä pystyisi tehdä.
Juu, nu ota rauhallisesti. Luultavasti 100krt pienemällä teholla kuin oikeasti haluaisit. Varmasti sua jo melkein ärsyttää nämä rauhoittelut ja paapomiset.ü


Mäkin sain ohjeita vasta monien kuukausien jälkeen. Aluksi oli tärkeintä vaan keskittyä olemiseen ja rauhotteluun. Mutta kannattaa sitä kokeilla. Mut tosiaan aluksi ihan 5 minuuttia kerrallaan ja todella hitaasti. Vesikävelyketjusta löytyy hyviä ohjeita. Mua alkoi nyppiä rauhottelut jo parin kuukauden kohdalla, mut sit ku tajusin, ettei ft niitä huvikseen hoe ja olo parani noudattamalla. ;) Mut ku ei malttais...

Pandora kirjoitti:Miten tylsyyteen voi tottua, toivottavasti ei koskaan tarvitse ottaa selvää.


fedja kirjoitti:
Pandora kirjoitti:En tiedä toisaalta tottuuko siihen ja onko hyväkään tottua, mutta sen tilalle tyhjään aukkoon voi jotakin uutta aueta.


Mun mielestä kyse ei ole tylsyydestä, vaan taidosta kehittää entisten menevimpien juttujen tilalle uutta rauhallisempaa tekemistä, kunnes voi taas mennä vauhdikkaammin. Kieltämättä sillä erottaa todella kovan henkisen gurun, että sellainen ihminen pstyy sopeutumaan oman kehon tuomiin rajoitteisiin ja tarvittaessa olemaan vaikka vuoden tai kaksikin tekemättä sen suuremmin mitään. Ajattelemaan, mietiskelemään, ideoimaan ja elämään ns. päänsä sisällä.

Toiset kutsuvat aiemmista vauhdikkaista aktiviteeteistä luopumista tylsyydeksi, joka saa heti negatiivisen kaiun, mut kuten Fedjakin minä haluan ottaa sen enemmänkin uusien ovien avautumisen ja omien henkisten taitojen ja sen pelkän "olemisen" osaamisen kehittämisenä. Se vähän sama ku hidasajo moottoripyörällä: tärkein usein unohtuva osa mopoilua, jonka osaa vain harvat. Kaikkihan lujaa osaa päästellä, mutta todelliset kyvyt mitataan silloin, kun pitäisi mennä hiljaa, harkiten.

fedja kirjoitti:
Pandora kirjoitti:Tuosta pillillä imemisestä. Täälläkin menee kaikki nesteet pillillä. Välillä tulee kulautettua muutenkin, mutta huomattavasti helpompaa juoda pillillä, kun nyökkäysliike jää pois. Tulee myös vähemmän nesteen menoja väärään rööriin.


Joo, mäkin vetelen joskus resonaattoriputkella joskus pillillä, joskus normaalisti. Mut kyl se mukavasti tekee tilaa tonne yläniskaan, kun oikein kunnolla imeskelee.

fedja kirjoitti:
Pandora kirjoitti:Samoin on nyt huomannut, että fyssarin ohje autossa on ihan ehdoton. Niska tukeen ja kädellä tuki ovesta ja tuolista. Tuohon kun on tottunut, niin aika vaikea on linja-autossa olla, kun päälle ei saa mitään tukea.


Totta! Kyllä se kroppa on helpompi hallita noin. Samaa mieltä. Vielä sit takaraivon ja päätuen väliin joku pikkutyyny ja penkki suht kallelle, niin aina parempi. On meillä aikas ihana fyssari, kun hänellä on ohjeet lähes joka tekemiseen. Eikä mitkä tahansa ohjeet, vaan ihan omasta kokemuksesta kumpuavat. ;) Jaahas, joskus sit kattelis vähän maratonia...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Hitsi...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 22 Elo 2009, 14:07

Sehän paskoi koodin... Olkoot. ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 23 Elo 2009, 12:43

Minkäs sitä itselleen voi, alkaa ilmeisesti iskeä masennus melkoisen kovaa vauhtia. Tosin syy voi olla ihan liikarasituskin, nyt kun kipulääkitys mahdollistaa toimimisen niin mitä tyhmä minä teenkään, rasitan itseni kuilun reunalle vain pikkaisen touhuamalla sitä sun tätä.

En taas muistanut, että kipu on vain varoitusmerkki, jota kuuntelemalla suojaa kehoaan. Nyt sitten kun osittain tuo on vaiennettu niin avot, sitähän voi tehdä jo vaikka mitä paitsi, että ei voi. Tai eihän sitä kipua ole vaiennettu, se on vain muuttunut erilaiseksi, paremmin siedettäväksi.

Mutta, kun tuo oma luonne ei anna periksi makaa. Kauhistuttaa tämä olotila. Tänään kun pitäisi hakea auto, eli pitkä ajomatka edessä ja minä olen melko moskana. Väsyttää pirusti, vaikka nukun tosi pitkiä yöunia.

Joku ihminen joskus sanoi minulle, elätkö sinä vain tekemisen kautta? Koetko olevan elämisen arvoinen, jos et tee mitään? Karuja lauseita. Toinen sanoi aikoja sitten, että sinulla on liian suuri elämisen halu. Kolmas sanoi, että poltat kynttilää molemmista päistä ja joskus keskeltäkin.

Eli tältä taustalta nyt pitäisi hyvällä omalla tunnolla vain olla ja makaa. Suoraan sanottuna vi..tuttaa. Ja minä en edes kiroa, paitsi nykyään. Okei voisin ollakin paikoillani, jos koti olisi siisti, ruokaa ei tarvitsisi tehdä, jos ei koira odottaisi tekemistä, jos remontti ei olisi kesken, jos rahaa tulisi jostakin. Jos, jos, jos. Kun edes pystyisi huutamaan, pomppimaan tasajalkaa tai jotain. Nekin sattuu.

Miten tässä seesteiseksi pystyy? Nöyrtymällä kerta toisensa jälkeen ja odottamalla, että mieli parantuisi?
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Muutama sananen suoraan

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 23 Elo 2009, 13:54

Pandora,

Paska tilanne, tiedetään. Mutta niin kauan olet umpikujasssa, kunnes joko ajat itsesi kamalaan/sietämättömään (yli)kuntoon, masennut ja menetät sen viimeisenkin pääoman, mitä sulla on, eli psyykkisen kunnon. Tai kunnes "luovutat" vapaaehtoisesti ja annat keholle mahdollisuuden parantua.

Ensimmäinen johtanee negatiiviseen kehään ja kierteeseen, vaikka voi hetken aikaa olla parempi vaihtoehto. Jälkimmäinen taas on aluksi henkisesti raskaampi show, mutta pitkällä tähtäimellä mahdollistaa sen, että pääset takaisin elämään kiinni. Raadollista on, tiedetään!

Ilman niskavammaakin saa painaa riittävästi tässä maailmassa, että saa duunit tehtyä, velat maksettua ja rutiinit pyörimään. Teet mitä teet, niin muista, että kun kerran menetät henkisen pääomasi, sitä on helvetin vaikea saada takaisin, etenkin kun fysiikkakin pragaa. Fysiikan sen sijaan pystyy kuntouttamaan, vaikkakin se on hidasta ja vittumaista hommaa ja vaatii totaalista elämän uudelleen järjestelyä..

Miten on Pandora, saatko kotoota/läheisiltäsi tukea tämän sairauden ja sen aiheuttamien elämänmuutosten järjestämiseen? Miten olisi, jos miettisit viralliselle sairaslomalle jäämistä niin että saisit esim. taloudellisen avun Kelasta? Mahdollisesti apua kodin siivouksiin kotipalvelusta? Entä remppajeesiä? Löytyisikö joku tuttu lähipiiristä, jonka voisi palkata hommaan normaalia pienemmällä korvauksella?

Vaikka tuntuu kuinka nöyrtymiseltä pyytää apua, hankkia toimeentulo muuten kuin duunia tekemällä jne. niin nuo järjestelyt mahdollistaisi toistaiseksi stressivapaamman elämän ja pystyisit hyvällä omalla tunnolla keskittymään ainoaan sinut parantavaan asiaan: rennosti ottamiseen ja olemiseen. Mutta niin kauan, kun koet siitä syyllisyyttä ja ahdistusta, se on yhtä paskan kanssa, eikä auta sinua kohti lopullista päämäärää eli tervehtymiseen. Ja sinnehän sä pyrit edelleen, eikös joo?

Saa kirota! Siitä on käyty ennenkin keskusteluita. ;) Hang on there! Jos voisin, tulisin teille remppaamaan. Rakastan sitä! Ja usko tai älä, mutta kaikki nuo ajatuksesi ylisuorittamisesta, kynttilän polttamisesta molemmista päistä jne. kuulostaa niin tutulta, että siksipä uskallan väittää, ettet nyt saa ajaa itseesi masennukseen!!! Vaikka mikä olisi, asiat on saatava järjestymään niin, ettei pää hajoa.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 23 Elo 2009, 13:55

Iso hali täältä sinne!

Anna tulla vaan ne synkätkin ajatukset. Minä olen sairastamisen varrella todella joutunut vastakkain tuon ajatuksen kanssa, että onko minulla arvo vain tekevänä ja suorittavana oliona. On ja oli niin paljon aina touhunnut kaikenlaista. Ja onhan se arvo vaikka minkälaisena ihmisenä olemassa jo ilman suorituksia. Vaikka rampana sängyn pohjalla. Samoin on ja on ollut täälläkin hirveä tuo tekemisen ja touhuamisen palo. Toisaalta se on hienoa ja tervettä, pitää konetta pystyssä. Mutta toisaalta on pakoitettu pysähtymään ja ajattelemaan, kun ne on viety.

Täällä on pyöritty kuoleman ajatuksen kanssa. Sen ajatteleminen ei olekaan tuonut ahdistusta, vaan helpotusta ja keveyttä. Ehkä sitten tarpeellista käydä kuoleman mahdollisuus ja kuoleman pelko läpi. Kuolee sitten tähän hermoston, suoliston ja immuunipuolustusjärjestelmän sekasortoon tai sitten paranee.

Sama on ollut monesti täällä, että tekisi mieli laittaa koko asunto päreiksi tai potkia kaikki ympärillä oleva rikki. Kunto ei vaan siihen anna myöten ja sekin on ärsyttänyt, kun ei saa olla oikeasti vihainen noin niin kuin fyysisestikin.
Viimeksi muokannut fedja päivämäärä 23 Elo 2009, 14:21, muokattu yhteensä 1 kerran
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Niinpä...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 23 Elo 2009, 14:00

Mäkin eilen funtsin noita kuolemajuttuja niin paljon, että löysin netistä tietoa kurssista, jolla voi tuunata itselleen arkun. Heti ku oon kunnossa, meen sille kurssille. Anteeksi, hirtehishuumori on meitsin tapa selvitä...

Ja kyllä, ihmisellä on paljonkin arvoa, vaikkei se tekis mitään. Mutta toki se, ettei ole millään tavalla yhteiskuntakelpoinen vituttaa itseäänkin rankasti toisinaan. Niinkuin eilen blogissa kirjoitin, jos huomenna tippuis kosmonautti päähän, kukaan ei menettäisi mitään paitsi ne ihmiset joilla on joku tunneside meikäläiseen. Aika surullista. Mutta pakko kestää.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa